Uusi panta ja uusia tuttavuuksia

Nyt on syyslomat vietetty ja hengailut hengailtu! Maanantaina jatkuu taas työrytmi, hieman harmittaa kun ei voi enää köllötellä aamu ysin aikoihin koira kainalossa:

Leppo loikkaa aamusin petiin kun huomaa että ihmiset heräilee. <3

Oli kyllä mukava loma. Paljon tehtiin ja uutta koettiin, käytiin mm. päiväretki Niivermäen luonnonsuojelualueella, johon on tehty luontopolku infotauluineen, pitkospuineen ja näkötorneineen. Leppo nautti uusista maisemista ja oli iloisella mielellä.

Etsi kuvasta corgi. (Ja juu, se on kiinni mutta fleksin naru ei
vaan kuvassa näy.)

Leppo sai lomalla uuden pannan. Tampereen reissun jälkeen tilasin netistä uuden, hieman pienemmän ja leveämmän puolikiristävän pannan. Olinkin tästä kyseisestä pannasta haaveillut jo pidempään, harmi kun ei tullut heti ostettua tätä. Panta on vain muutaman sentin pienempi minimimitaltaan, mutta kun maksimimittakin on useita senttejä pienempi ja pannan leveys sekä karvavuori tuovat lisää tukevuutta ja pitoa, en usko että tämä pääsee noin vaan luiskahtamaan päästä pois. Merkkihän on Ebba+Albus, joilla on aivan ihanan näköisiä ja värisiä pantoja. Turkoosi sopii tuon meidän poitsun turkkiin kivasti (ja suurin osa muistakin varusteista on turkooseja), joten turkoosia taas tuli. :)

Ebba+Albus Runo.

Ja näyttäähän se panta ihan pirun hyvältä. ;)

Uusia tuttavuuksia Leppo sai tänä viikonloppuna monta, sillä mami oli vähän järkkäillyt koiratreffejä... Mähän pyörittelen vähän väliä päässä ajatuksia siitä, minkämoinen meidän seuraava koira tulisi olemaan. Todennäköisesti toista koiraa ei tule ennen kuin Leppo on seniori-iässä, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. :D Eihän sitä ikinä tiedä.
Kuitenkin, olen jo jonkin aikaa tsekkaillut netistä tietoa sellaisesta koirarodusta kuin cirneco dell'Etna. Tämä pystykorvien ja alkukantaisten koirien ryhmään kuuluva hörökorva on vähän kuin polvenkorkuinen faaraokoira, hieman vinttikoiraa muistuttava punaruskea, punanenäinen elikko siis. Olen kovin ihastunut cirnecoiden ulkonäköön, ja halunnut jo pitkään päästä tutustumaan näihin tyyppeihin lähemmin. Sain järkätyksi syyslomalle kahdetkin treffit, joista ensimmäisiin lähdin kävelylle ilman Leppoa. Tavattiin nätti, 7v cirneconeiti joka tykkäsi kepeistä. :)

Neiti nappisilmä.

Myöhemmillä treffeillä tavattiin koirapuistossa kaksi urospuoleista cirnecoa, 9v ja 5v isä ja poika. Aluksi Leppo juoksenteli ja kisaili nuoremman jäbän kanssa, joka kuulemma rakastaa juoksemista yli kaiken. Myöhemmin vanhempi herrakoira lämpeni Lepolle enempi ja kaverukset painivatkin oikein iloisesti ja toisiinsa ihastuneina. Leppo meinasi välillä saada osakseen hieman liikaakin rakkautta, mutta sellainen kastroidun poikakoiran osa joskus on eikä Leppo sitä onneksi ymmärrä tai katso pahalla.

"Oh miten ihana pappakoira!"

Arvokkaasti harmaantunut "pappakoirakin" oli Leppoon ihastunut.

Sain paljon hyvää tietoa ja kokemuksia cirnecoiden kanssa elämisestä, arjen sujumisesta ja koulutuksesta aina terveyteen ja pukemisjuttuihin asti. Vielä ei tullut sellaista "Ah, tämä se on, tällainen koira meille tulee"-fiilistä kuten corgien kanssa tutustumassa kävi, mutta tuli todettua että tosi paljon hyviä puolia cirnecoissa on, ja jos muiltakin kaupungissa asuvilta onnistuu saalisviettisen koiran liikuttaminen järkevästi, onnistuisi se varmasti meiltäkin.

Mutta ei cirneco dell'Etna ole suinkaan ainut koirarotu jota pyörittelen mielessäni seuraavaksi koiraksi. Nämä rotuhaaveethan vaihtelee vähän väliä, ja tällä hetkellä mietinnässä on myös seuraavanlaisia tyyppejä:
 - länsigöötanmaanpystykorva

 - buhund

 - japaninpystykorva

 - toinen welsh corgi pembroke?

Länsigöötanmaanpystykorva eli göötti on kiva, myös melko matalajalkainen pakkaus, joka on hyvin corgin kaltainen monilta osin.
Buhund taas on kompakti pystykorvainen otus, joka on kiinnostanut enemmän ja vähemmän viimeiset 8 vuotta. Saattaa olla hieman liian toimelias meille. Gööttejä ja buhundeja on myös aika harvassa, joten niihinkin täytyy tutustua joskus lähemmin.
Japaninpystykorva eli japsi taas on luonteeltaan tosi kiva, ehkä meille hyvin sopiva ja corgin oloinen rotu, mutta ulkonäkö välillä miellyttää ja välillä ei... Turkin paljous lähinnä tökkii omalla kohdalla (voihan sitäkin tietty saksia jos ei näyttelyyn meinaa... :D ).
Sitten taas toinen corgi olisi tuttu ja turvallinen vaihtoehto ja sopinut meille kuin nenä päähän, mutta onhan nää välillä hieman raasuja töppöjalkoineen. Aika näyttää.

Semmoisia, hyvin lyhyitä ja ytimekkäitä pohdintoja minua kiinnostavista roduista, onneksi tässä on aikaa miettiä ja pyöritellä vaikka kyllästymiseen asti! :)

Mukavuudenhaluinen murkku

Leposta on tullut entistäkin halivaisempi ja mukavuudenhaluisempi. Monesti päiväsaikaan herra ottaa päikkäreitä sohvalla tai meidän sängyllä, öisin nukkuu nyt syksyn viiletessä mieluummin omalla pedillään kuin lattialla yöt. Vapaapäivien aamut tosin ovat Lepon (ja isäntäväenkin) mielestä parhaimmillaan, kun pääsee kiehnäämään kainaloon.

Aamu-unosilla... :)

Pientä murrosikää on vieläkin meneillään, joka näkyy ajoittaisena jumittamisena lenkeillä kun koiran huvittaisi mennä eri suuntaan. Leppo yrittää vitkastella, jää nuuskimaan, makaamaan tai pistää muuten vaan jarrut lukkoon jos menosuunta ei miellytä. Tämän olen kuullut olevan monellekin corgille tyypillistä käytöstä aikuisenakin, että haluaisivat määrätä suuntaa tai tahtia lenkeillä. Välillä corgit ovat kuulemma hieman jästipäitä.

Ei halunnut siirtyä kun laitoin vilttiä käsinojalle. :D

Päikkärikaveri.

Oltiin tällä viikolla lauantai ja sunnuntai Tampereella käymässä. Siskonpojallani oli synttärijuhlat, joten hypättiin lauantaiaamuna junaan. Olin ostanut edellisellä viikolla Lepolle uuden pannan (puolikiristävän), pidettiin se reissussakin käytössä.

Maisemia jaksettiin hetki katsella.

Majoituimme äitini luokse, jossa hieman levähdettyämme laitettiin itsemme ja Leppo valmiiksi ja lähdettiin juhlimaan.

Juhlamies. <3

Synttäreillä oli 3v siskonpoikani lisäksi muitakin lapsia, kaksi sylivauvaa ja yksi toinen vaille 3v poitsu. Leppo osasi olla lasten kanssa tosi nätisti, vauvoja nuuskutteli ja lipaisi kädestä ja poikien kanssa välillä hengasi, mutta osasi olla huomioimattakin. Lopussa esille otetut ilmapallotkin Leppo jätti käskyllä rauhaan (vaikka tiukkaa teki :D ) ja antoi lasten leikkiä. Kaiken kaikkiaan käyttäytyi aikuisen koiran elkein, kun vuosi sitten oli vielä pentumaisen innokas.
Synttärijuhlien jälkeen Lepolla olikin aikaa leikkiä "mammalta" (=äidiltäni) saaduilla leluilla:

Herrat Flamingo ja Karvakilppari.

"Miks mä en sais jo ottaa mun leluja..?"

Karvakilppariin ihastuttiin aluksi sen suuhunsopivan koon ja helposti vinkuvan vingun takia, ja siinä onkin jo pieniä repeymiä. Flamingolta saatiin jo huopasilmät revittyä irti, muuten on vielä ehjä.

Lauantai-iltana koettiin puolikiristävän pannan huono puoli. Avo oli lähtenyt Lepon kanssa saattamaan bussipysäkille veljeään, joka oli käväissyt kylässä pizzalla ja meitä moikkaamassa, ja bussia odotellessa oli tien yli koikkelehtinut kaksi humalaista nuorta miestä kovan mekkalan kera. Leppo oli heitä hieman epäröiden haukahdellut, ja herrojen mielestä oli tosi hauska juttu ruveta haukkumaan takaisin jos Leppo haukkui... Sitten ihmettelivät miksei Leppo tule heidän luokseen. Avo sai Lepon välillä rauhottumaankin hienosti ja istuskelemaan, hihna oli löysällä ettei Leppoa jännittäisi. Toinen miehistä oli aikeissa lähestyä Leppoa tutustumismielessä, kun huomasi bussin saapuvan ja - humalassa kun oli - kiljaisi innostuksesta. Koira säikähti, peruutti ja pääsi irti löysällä olleesta pk-pannastaan. Avo säikähti, kutsui koiraa ja yritti napata sen takaisin pantaan, josta Leppo säpsähti lisää ja juoksi autotielle.
Onneksi bussi oli jo valmiiksi hidastanut vauhtia pysähtyäkseen pysäkille, eikä vastaantulevien kaistalla ajanut ketään. Avo sai rauhallisella kutsulla Lepon pysähtymään, jotta pystyi napata sen syliin ja kiikuttaa jalkakäytävälle ja laittaa pantaan. Melkoinen läheltä piti -tilanne siis ja täysin ihmisten ajattelemattomuudesta johtuen, onneksi sentään toinen jannuista huudahti bussiin noustessaan että "Sori kun mä huusin".
En sitten tiedä, onko tuo Lepon pk-panta ehkä hieman liian iso kun noin helposti siitä ponkaisi irti? Kireimmillään ei kyllä millään saisi päästään sitä läpi, mutta löysimmillään on tuon pannan ympärysmitta aika iso. Ehkä siis käytämme jatkossa reissatessa solkipantaa tai valjaita.

Onneksi ei ainakaan vielä tunnu olleen koko episodilla minkäänlaista vaikutusta Leppoon, katsotaan alkaako epäilemään jatkossa kaikkia pimeällä liikkujia... Juna-asemalla tänään oli ainakin iloinen meininki:

Kaikki ohikulkijat olivat Lepon mielestä hänen parhaita ystäviään.

Raukea meininki junamatkasta loppupäivään asti.

Mulla alkoi nyt syysloma, ja ainakin muutamat jännittävät koiratreffit olisi vireillä jossain kohtaa lomaviikolla... Niistä lisää sitten ensi kerralla. :)

Leppo leikkisetä

Parilta viime viikolta sekalaisia kuvia! Leppo oli yksi päivä leikkisetänä kahdelle corgipennulle, ja flunssassa ollessa kävin koirapuistossa jossa tuli kivat leikit parin koiran kanssa.

Rymyäjät vasemmalta: Gatsby, Aksu ja takana Leppo.

Sk kettuterrieri Kuutti oli Lepon mielestä kiva kaveri - liekö
muistutti vähän isäni koirasta Sannista? Kuutin koirabestis
sattuu olemaan myös corgi, joten yhteinen sävel löytyi helposti.

Kotkassakin käytiin, säkkituolipeti oli koiraherran mieleen.

Mietteliäs rouskuttelija.

Leppo on ollut viime aikoina sitä mieltä että
kaulurikarvat on ihan turhat, ja tiputellut ne pois. :D

Pitkästä aikaa oli ollut 6h yksin kotona, kovin uneliaana tuli tämä
koiraherra mamia moikkaamaan!

Lepolle kuuluu hyvää. Perus koiranelämää. :) Lokakuun toisena viikonloppuna alkaa taas palloilutreenit (hallissa), aletaan harjoittelemaan ohjelmanumeroa joulukuun Koiramessuja varten!

Sekalaisia kuulumisia kuvineen

Nyt on tämäkin tyttö (sekä koira) yöpynyt yhden yön teltassa luonnon helmassa! Pari viikkoa sitten toteutettiin kaveripariskunnan kanssa kahden päivän Repovesi-retki, joten Leppo pääsi taas vaellukselle. En ottanut juuri lainkaan kuvia koska oli vain puhelimen kamera käytössä ja päivä ja ilta meni jutustellessa mieluummin kuin kuvatessa.

Löysimme mukavan telttailualueen hieman syrjemmästä, isojen nuotiopaikkojen vierukset olivat jo teltoista täysiä. Lauantai-iltana näin lepakon lentävän leirimme yli, ja nukkumaan mennessä kuultiin avon kanssa kun kettu huuteli jossain kaukaisuudessa. Sunnuntaiaamuna sai herätä jo ennen kuutta oravan säksätykseen ja häärimiseen. :D Aamulla oli hyvin tyyntä.

Oli tyyntä kunnes yksi rupesi kaivelemaan rantakaislikkoa ja vettä.

Paluumatka sujuikin joutuisammin, kun oli tuttu reitti ja reput keventyneet muonasta ja vesivarastoista. Otiin otettu hieman liikaa vettä mukaan, sillä emme olleet varmoja löytyisikö karttaan merkittyjä vesipisteitä tai olisivatko ne toiminnassa.

Leppo tarkkailee niin kaukana kuin fleksi antaa myöten.

Vaellusreissu oli tosi mukava ja teltassa oli ihan hyvä yöpyä makuupussissa. Lepollekin laitoin viltin peitoksi jossain vaiheessa yötä kun oli viileää.

Muuten ei ole mitään ihmeempää tapahtunut viime aikoina. Oon ollut töissä arkisin, ja illat ja viikonloput on menneet ulkoillessa ja Lepon kanssa touhutessa. Viikko sitten koiraherra löysi ojapurosta jonkun ties minkä rätin, jota piti vähän ravistella ennenkö mamin jätä-käsky kuului korviin asti. :D Sotkuahan siitä tuli.

Tyytyväinen itseensä.

"Ihanaa rapaa.<3"

Tätä viikonloppua olin odottanut kuin kuuta nousevaa - meidän piti meinaan pallopaimennusporukan (tai osan siitä) kesken lähteä Himokselle Onnidog-koiratapahtumaan viikonlopuksi. Suviera siis tarjoaa siellä pallokoulutusta ja palloilunäytöksiä, ja olisin ollut Suville apuna koulutuksessa ja Lepon kanssa toki mukana näytöksissä. Oli mökki varattuna ja suunnitelmat valmiina, ja sitten... Menin ja sairastuin johonkin typerään flunssaan. :( Alkuviikosta koski kurkkua hieman, keskiviikkona oli jo hieman epämukavaa olla töissä heikon kunnon vuoksi, ja eilisen sain "nauttia" 38 asteen kuumeesta. Tänään olo on jo nuhan osilta hieman parantunut mutta pienikin kävely Lepon kanssa lähipuistoon tuntuu hyvin raskaalta, joten ei ollut minusta reisuun lähtijäksi.

Onneksi avo on ollut tosi auttavainen ja pitänyt huolta, ja Leppokin parhaansa mukaan vahtinut mamia. Tänä aamuna kun avo lähti töihin, Leppo tuli mun lähelleni makoilemaan. Minne ikinä meninkin, koira tuli perässä ja asettui aivan liki.

Päivän hoivamies sillon kun isäntä ei ole hoivaamassa. <3

 ... Paitsi silloin kun tuuletusikkunasta lensi kärpänen sisälle. Silloin piti hiippailla vaivihkaa piiloon.

Urhea vahti.

Olympiastadionilla

Viime sunnuntai oli jännittävä päivä. Lähdimme jo aamuseitsemän jälkeen lastaamaan tavaroita ja koiria vuokrattuun minibussiin ja sitten lähdettiin, kohti Helsinkiä ja Olympiastadionia. Hyvin mahtui kuusi naista, viisi koiraa ja parikymmentä kassia tavaraa volkkariminibussiin!

Lepon ja emännän paikka

Luca oli matkustamon keskellä

Takarivin penkit oli poistettu, jotta Lilo, Torsti ja Nasta mahtuisivat
häkkeineen auton taakse.

Auton lastaaminen oli autohullulle Lepolle jänskää puuhaa, koko ajan piti olla varuillaan että milloin saa luvan hypätä autoon (ja yrittipä jätkä "muutamaan" kertaan hyppiä autoon ihan omin luvin...).

"Joko mentäis?"

Olympiastadionille päästiin ehjin nahoin ja oikealle autonpurkupaikallekin vain pienen pyörähdyksen jälkeen. Katsomoalueilla ja niiden takana oli paljon varjoisaa ja viileää tilaa, jonne asetuttiin häkkeinemme odottelemaan. Leppo sai Maaritilta lainaan kevythäkin koska meillä ei omaa ole, ja hienosti herra osasi olla häkissä ekaa kertaa.

Leppo oli tuossa kaarevakattoisessa häkissä :)

Suvin ja Essin (ja Sarin joka ei kuvaan joutunut :D ) kanssa menossa
expo-alueelle shoppailemaan! Lepolle tarttui mukaan herkkuja.

Shoppailla toki piti, ja siinä matkalla expo-alueelle kävelimme alle metrin päästä brittiläisestä koirakouluttaja Victoria Stilwellistä! Julkkisten näkeminen on aina jännittävää. :)

Tapahtumaa juonsi mallina, missinä ja tv-juontajana tunnettu koiraihminen Satu Tuomisto, joka kävi meidät kättelemässä ennen esityksemme alkua. Kumma kyllä minua ei jännittänyt juuri ollenkaan, ja Leppokin vaikutti ihan rennolta.
Essi oli meillä mukana auttamassa kaikessa mahdollisessa, ja myös videoimassa esityksen. Sainkin luvan Essiltä ja muilta asianosaisilta julkaista esitysvideomme, niin näette muutkin miten se meni!

Hauskaa oli esiintyä ja mikä parasta, yleisö tykkäsi ihan mahdottomasti! Aluksi saatiin jokainen aplodeja jokaisesta pallonhausta, ja putken läpi mentäessä yleisö jännitti hiirenhiljaa Lepon suoritusta, kohahteli ja hurrasi.

Kaikenkaikkiaan onnistunut päivä, vaikka jokainen liike esityksessä ei täydellisesti mennytkään. Kaikilla oli mukavaa.

Kaunissaari

Oltiin viime keskiviikkona jännittävällä retkellä Kotkan Kaunissaaressa. Kotkan ja Kaunissaaren välillä kulkee lauttayhteys, jolla lähdettiin heti aamusta avon vanhempien kanssa köröttelemään. Lepon mielessä lautalla oli aluksi jännittävää (ja varsinkin sinne meneminen oli hirmuisen vakava asia ettei vaan myöhästytä...), mutta jätkä rauhoittui kyllä nopeasti. Tarkasti piti kuitenkin silmällä että koko lauma pysyy kasassa.

Suurimman osa kuvista on ottanut Tero Kuparinen, ja kuvaa klikkaamalla niitä saa taas isommaksi.

"Voisin ottaa nyt niitä nameja."

"Höh, temppujakin pitäis muka tehä ruokansa eteen..."

Meri oli ihan mielettömän tyyni, eli hyvin kaunis.

Leppo pisti kaiteen alta pihalle välillä
ruumiinosiaan... Mukava tuulenvire kävi
varmasti.

Corgikin näkee maisemat hyvin tällä lautalla.

Kaunissaaren satama.

Kaunissaaren satamassa avon täti oli lapsenlapsensa kanssa meitä siellä odottamassa. Veimme enimmät tarvikkeet heidän veneeseensä ja suuntasimme rannalle. Rannalla Lepponen kahlaili pyydettäessä, mutta mieluummin leikki hiekassa ja söi merilevää/-heinää + hiekkaa. Lämminhän siinä auringossa koiralle tuli, joten hän päätti kaivaa ison kiven varjopuolelle hiekkaan lepokuopan.

"Tässä on hyvä."

Kieriäkkin piti hiekassa...

...ja etsiä kalanruotoja ja muita ihanan tuoksuisia asioita kivenraoista.

Rantapötkylä <3

Rannan jälkeen kuljettiin pieni kierros takaisin veneelle, jotta pääsisimme näkemään hieman ympäristöä. Kaunissaari on kyllä nimensä veroinen paikka. Aivan ihana näin ensikertalaisen mielestä.

Veneessä oltiin oikein nätisti.

Ja turvallisessa kolossa malttoi lepäilläkin.

Pieni harmi sattui ruokailun kanssa, kun yritimme kolmen aikaan iltapäivällä mennä tilaamaan saaren ainoasta pizzapaikasta kahta pizzaa. Eivät ottaneet ravintolassa tilaustamme vastaan, vaikka olisimme tarvinneet pizzat vasta hieman ennen kuutta. Venelaiturilla huomasimme ennen lähtöä erään miehen kävelevän kolmen pizzan kanssa, ja hän kertoi tilanneensa ruuat klo 16 eli meidän jälkeemme. Ravintolassa oli ilmeisesti ollut kolmen aikaan niin ruuhkaista ja pitkät tilausjonot, että he eivät uskaltaneet ottaa tilauksia siinä vaiheessa vastaan. Onneksi avon vanhemmat olivat varautuneet runsain eväin, ettei tarvinnut nälissään saaressa olla.

Joten loppu hyvin kaikki hyvin, ja meillä oli taas väsynyt koirapoika vielä seuraavana päivänäkin.

Sunnuntaina 23.8. onkin jännä päivä tiedossa, sillä lähdetään Lepon ja neljän muun koirakon kanssa Helsinkiin. Esiinnymme nimittäin Olympiastadionilla Eläköön koirat! -tapahtumassa pallopaimennuksen muodossa! Hieman jo jännittää miten tulee sujumaan, vaikka tänäänkin meni treenit ihan kivasti ja ohjelmanumero alkaa olla ihmisilläkin hyvin muistissa. On pidettävä sormet ristissä että esitys tulee menemään hyvin! :)