Uuden opettelua

Lepon sisäportaat saapuivat noin viikko sitten! Niiden kanssa onkin ollut opettelemista, kun pitää koittaa saada koiraherra menemään askelmat rauhallisesti eikä räpiköiden. :D

"Huijui, enpä oikein tiedä miten tästä selvitään, äippä."

"Aa okei huh, ei tarvinnutkaan tehä muuta kun poseerata nyt."

Nopeasti Leppo on kyllä oppinutkin oikean tekniikan rappujen suhteen, mutta sitä toki pitää olla jatkuvasti ohjaamassa jotta käyttäisi mieluummin portaita kuin hyppäisi alas. Koira pitää meitä varmaan ihan taukkeina, kun pitää kauheasti kuluttaa aikaa portaille menemiseen ja portaita pitkin kulkemiseen, kun huonekalulta voisi yksinkertaisesti vain loikata alas. :D Ihan älyvapaita ihmisiä.

Uusia ruokia ollaan myös kokeiltu, ja märkäruuan määrää hieman nostettu (nähtäväksi jää, pitääkö nostaa lisää kun kohta on enää Nutriman Weight Balancea jäljellä). Olen ollut aivan innoissani Naturediet-säilykesarjan come-backista, sillä aiemmin kyseisen merkin ruuat olivat ikävissä muovivuuissa, enkä tätä vanhaa sarjaa ollut edes kokeillut kun koko ilmekin oli jotenkin luotaantyöntävä. Uudessa sarjassa ruuat on pakattu pahvitetroihin! Ette uskokaan miten ihanalta tuntuu kun voit laittaa koiranruokapurnukat pahvinkeräykseen sekajätteen (annospussit), metallin (tölkit) tai muovin (muovivuuat) sijaan! <3 Uudessa sarjassa on myös reseptiikkaa uudistettu, tuloksena todella laadukkaita ruokia, ja vaihtoehtoina myös mm. viljattomia tai pelkkää eläinperäisiä ainesosia sisältäviä ruokia (ja pehmeitä herkkupaloja!). Meillä kokeiltiin toki aivan ensimmäiseksi rotukaiman kuvan sisältävää tetraa, jonka koostumus on kivan simppeli:

kanaa 60 %, riisiä 10 %, porkkanaa 6 %, jauhettua luuta, kuivattua merilevää.

"Onko tuo mulle? Näyttäisi meinaan vähän ruualta."

Riisi ja porkkananpalat erottuvat jauhetusta kanasta selkeästi.

Lepon makutestin ruoka läpäisi kirkkaasti, sapuskaa ei edes jääty miettimään tai ihmettelemään ja vatsakin tykkäsi. Näitä siis jatkossa lisää! :)

Kuratassu :3

Sunnuntainen aamupäivä isin kainalossa. <3

Tarkkana piti vahtia ovea kun isi katosi äänestämään, ja
ensin äippä oli käynyt samasta ovesta piipahtamassa.

Leppo pääsi myös opettelemaan vähän autojuttuja Tanyan kanssa alkuviikosta! Ollaan tavallaan hänen kurssitehtävänsä. :D Hyvällä mallilla Lepon elo autojen kanssa on yleensä arjessa, mutta reaktiivisena kaverina yllättävät tilanteet saavat sen villiintymään mm. käynnistyvistä autoista ja ihmisistä, jotka menevät autoon, yhä vielä viiden vuoden iässäkin. Toki joku saattaisi tähän sanoa että höh, mikset vaan kouluta sitä tapaa pois, mutta ei tähän ole mitään vippaskonsteja. Kolinapurkkia Lepolle joskus kokeiltiin tässä asiassa, huonoin tuloksin. Käytös poistui pariksi kuukaudeksi (mutta ei syy sen takana koska muuten käytös ei olisi palannut), mutta itselle tuli tosi ahdistunut olo lenkeillä kun piti kytätä milloin koira "tekee väärin" ja purkki oli yksi iso maanvaiva kantaa mukana ja nostella maasta keskellä suojateitä tmv. En halua sen enempää alkaa spekuloimaan koulutusmetodeista, mutta kolinapurkkiin en enää tuon koiran kanssa koske, ja nykyaikaisilla koulutusmenetelmillä (mm. LAT-tekniikka ja vastaehdollistaminen) ollaan päästy kaikista pisimmälle.

Näitä samoja tekniikoita Tanyakin käytteli, ja sain toimia avustajana koulutustilanteessa. :) Hauska oli kyllä huomata, miten innoissaan Leppo teki hommia myös Tanyan kanssa, vaikkei se ollut koskaan ennen treenannut tai tehnyt esim. yhtäkään temppua Tanyan ohjastamana. Leppo oli heti vaan että "Ou jee, töitä!" eikä jäänyt mun läsnäoloa juuri kaipaamaan.

Lopuksi Leppo sai moikata Haiku-aussia pitkästä aikaa, ja toverit riekkuivat hetkisen frisbee-golf radalla (ei hätää, ei oltu kenenkään tiellä).

Loppuun otettiin kaverikuvakin Vermon parkkipaikan edustalla. :)

Pötkö retkottaa. :)

Zzz... <3

Toukokuussa koittaakin jännät ajat ja lisää uuden opettelua, kun Lepolla alkaa uimakoulu! Työkaveri oli huomannut mun pohdinnan uimaloihin pääsemisen hankaluudesta, ja kysyi jos mentäisiin yhdessä kun hänellä on auto ja hänen akitapennullaan (jonka Leppo on nähnyt ihan pienenä) olisi myös tarvetta uinnille. Olin ja olen yhä aivan innoissani ajatuksesta, että Leppo pääsee sittenkin uimalaan, ja hirmuisen kiitollinen duunikaverille tästä mahdollisuudesta! Kaveri varasi nyt pariksi kuukaudeksi joka viikolle uintikerran, säännöllisesti käymällä siitä hyötyy toki eniten. :) Uinnista riittää varmasti juttua monelle postaukselle, ajattelin että on hyvä kirjoittaa itsellekin tänne muistiin että miten harjoitukset eteni. :) Voi juku. <3

"Hohhoijaa äippä, ainako sun pitää kuvata."

Käväistiin tässä pääsiäislomilla vähän Kotkassakin! Tai siis Tero ja Leppo on siellä vielä, tulevat huomenna kotiin. :) Jouduin lähtemään edeltä kun oli tänään työvuoro. Tero oli saanut työreissulta flunssan, niin eleltiin vähän rauhaisammin ja Leppo sai natustaa savuluuta mummolan pihalla.

"Niiiin hyvää luuta... Eikös se Loiri jotenkin niin laulanu."

Oli meillä pieni retki kuitenkin tiedossa, kun lähdettiin porukalla käymään Langinkoskella Keisarillisella kalastusmajalla. Leppo oli innoissaan uusista ympäristöistä, ja kova kiire sillä olisi ollut joka paikkaan. :)

"Tämmösen siistin juurakon koloon isi mut nosti!"

"Tuuttekste jo!"

Komia koiru komian majan edustalla. :)

Muita huomioita: Apoquel otettiin taas tältä siitepölykaudelta käyttöön, 15.4. Tuntuu, että aiemmin syötetty Rimadyl-kuuri olisi vaikuttanut myös allergiaoireita hillitsevästi. Hmm. Onhan se kutinakin eräänlaista lievää kipua, mutta enpä tullut ajatelleeksi että se olisi noin reippaasti tepsinyt.

No mutta, ensi kertaan!

Viisi vuotta mittarissa

Rakas Leppomies täytti viime viikolla viisi. <3 Synttäripäivä meni hieman yllättäen ohi, kun on ollut niin paljon noita niveljuttuja mietinnöissä. Mulla oli kyllä onneksi vapaapäivä, ja muistettiin herraa toki kakkuaamiaisella ja lahjalla. :) Lepolla oli synttäripäivänä kennelyskärokotuskin, joten "päästiin" käymään taas eläinlääkärissä. :D Pari kuvaa ennen synttäripäivää muista jutuista!

Herra vänkyräjalka. :/ <3 Ei se jalkojaan aina pidä yhtä vinossa, tuntuu että nojaa
niveliin enemmän silloin kun on väsynyt ja/tai kipeä, jolloin jalkojen käyryys korostuu.
Purolla on yksi lemppari hyppykivi, mihin pitää aina kiivetä. :)

Käytiin Tampereella meidän äidin 60v synttärikahveilla, siellä Lepolla
oli monta leikittäjää kun kolme sisarusta perheenjäsenineen kokoontui
äidin luo hengailemaan. <3

Tampereella Leppo näki pensasaidan välistä myös kissan! Aluksi
pääsi haukku, mutta kun kissa ei paennutkaan ja vaikutti kiinnostuneelta,
niin Leppo kävi viiksekästä toveria nuuskuttelemassa aidan raosta. :)

2.4. käväisin Lepon kanssa pitkästä aikaa golf-kentällä. Kentän maasto olisi juuri omiaan Lepon koiville, pehmeää nurmea ja sammalta suurimmaksi osaksi. Matka sinne vaan on melko asfalttinen ja pitkä, ja usein tuntuu ettei Leppo tahdo jaksaa kotiin päin golf-kenttälenkin jälkeen. :/

Aurinko paisteli niin nätisti!

Leppokin nautiskeli <3

Golf-kenttälenkin jälkeen koiraherra olikin aivan väsynyt ja myös ontui vähän. Niin paljon kun se tuosta ympäristöstä nauttiikin, niin taitaa jäädä sulan maan aikaan siellä käynnit vähemmälle.

Mutta sitten onkin synttärikuvien aika! :) Tein Lepolle kakun sen lemppari märkäruuasta (sisältäen öljyn ja nivelravinteet) ja koristeet banaanista. :P~ Ateria vaikutti olevan päivänsankarin mielestä oikein makoisa.

Sitten lahjaan! Olin ostanut sen jo maaliskuun alussa, kun kyseiset lelut saapuivat myymälöihin. Olin katsellut niitä jo uutuustuote-esittelyistä alkuvuodesta, ja jo silloin pohtinut että tuo voisi olla hauska. :) Leppo oli nähnyt naapurin Eicca-brassin emännän kädessä samanlaisen kun nähtiin pihassa, ja oli lelusta hyvin kateellinen. Kun Lepolle näytettiin lelua, se yritti silmät kiiluen haukata sen heti itselleen! :D Kun jatkettiin lenkkiä, Leppo katsoi perään ihmettelevällä ilmeellä, että "Hei, mut unohit antaa mun lelun!". Hirmuisella kiireellä se myös palasi tarpeiden teon jälkeen pihaan päin, ja nuuski tarkasti sen kohdan missä oltiin Eican emäntä tavattu, ja katseli ovelle ihmetellen mihin HÄNEN lelunsa meni. :'D Silloin päätös synttärilahjasta sinetöityi. Ja tässä se on.

"Mun. Kokonaan mun."

"Okei saat sä katsoa sitä hetken."

Sitten oli suu täynnä hampparia. :'D Katsoin vissiin liian kauan.

"Kiitti äippä, tää on tosi kiva lelu. <3" :')

Tein synttäritoivotuksen Lepolle ja sisaruksille meidän kasvattiryhmään, ja vaihdettiin vähän kuulumisia. Kävi ilmi, että yhdellä Lepon siskoista on viime kesänä todettu nivelrikko olkanivelissä, sekä rappeumaa useassa selkänikamassa ja myös yksi ylimääräinen selkänikama. Siskolla on nyt vahva hermostoon vaikuttava kipulääkitys ollut kokeilussa, ja vointi vaihteleva. :( <3 Toisella siskolla on lieviä allergiaoireita keväisin, joka ilmenee tassujen punoittamisena ja silmien vuotamisena.

Yhtä Lepon veljistä on kiusannut ihotulehdukset/hotspotit äärimmäisissä sääolosuhteissa, johon on auttanut turkin trimmaus lyhyeksi jolloin iho pääsee karvan välistä hengittämään paremmin. Yksi Lepon veljistä kärsii voimakkaasta herkkävatsaisuudesta ja närästyksestä, heille on avun tuonut eläinlääkärin erikoisruoka.

Muista sisaruksista ei ainakaan kuultu että olisi mitään kummempia terveysjuttuja, mutta oli jännä nähdä että miten samoja ongelmakohtia näillä terveydessä on. Vaikka kummallakaan vanhemmista ei ole ollut ongelmia luuston tai atooppisten oireiden, tai vatsaoireilun kanssa. :D Geenilotto on jännä juttu, ja tällä kertaa on pentueelle osunut semmoiset geenit että 5/9:llä on tiettävästi jotain ongelmaa, Lepolla vähän kaikkea näistä. :'D Vaan on se silti ihan paras haukku ja maailman rakkain otus. <3

Keppejä saa sentään vielä kanniskella ja nautiskella, vaikkei niitä tylsät
isit ja äipät enää heitäkkään. :D

Välillä ahdistaa ihan hirmuisesti nämä Lepon kaikki ongelmat, enimmäkseen tämä tuorein eli nivelrikko. Välillä taas tulee semmoinen tyyneys ja hyväksyntä, että ei tässä auta kun mennä näillä ja tehdä parhaansa, ja nauttia yhteisistä hetkistä niin kauan kun niitä meille suodaan. Ja sitten päästää pötköjätkä paremmille paimennusmaille kun elo maan päällä käy liian raskaaksi. <3

Tällä hetkellä Lepolla on taas Rimadyl-kuuri menossa kipuilun ja ontumisen vuoksi. Eläinlääkäri sanoi, että vähintään kuukausi pitäisi olla kuurien välissä, Rimadyliä ei ole tarkoitettu käytettäväksi jatkuvasti. Jos tuntuu että tarve olisi jatkuva eikä ajoittainen, on katseltava jotain toista lääkettä tilalle.

Sain Koiran nivelrikko -ryhmästä Facebookista vähän vinkkejä, mitä olkanivelen ongelmista kärsiville koirille yleensä suositellaan arkea helpottamaan. Toki luonnollisesti nivelravinteet ja uinti/kahlailu/vesiterapia on semmoisia mitä suositellaan kaikille, ja noutoleikkien lopettaminen.

Muita suosituksia erityisesti olkapään rikon kanssa oli kommenttien perusteella vapaana ulkoilu metsässä ja pehmeillä alustoilla, liukastelun välttäminen (paljon mattoja tai jarrusukat), hyppyjen välttäminen, ja hyvien valjaiden käyttö. Noh, sopivasti ollaankin meinattu pestä meidän asunnon mattoja pikku hiljaa, niin hankin Lepolle hätävararatkaisuksi lasten jarrusukat:

"Mitä ihmettä nyt taas." T: myös pesulle joutunut Leppo

Sukat on corgin koiville aivan liian isot, joten olen liimaillut kangaskaupasta ostettua tarraa niihin jotta saan niitä vähän kiristettyä. Tarrat ei kyllä pysy kovin hyvin joustavassa sukassa, joten pitää ehkä jossain kohtaa satsata koirien jarrusukkiin. Kumitossuja en viitsisi sisällä käyttää koko ajan vaikka niitä kaapista löytyykin, kun ne ei hengitä.

Valjaita ollaan nyt ruvettu käyttämään pidemmillä lenkeillä, panta menee rauhallisilla ja lyhyillä lenkeillä ihan hyvin jos ei vetoa tule.

Tilasin myös tänään Lepolle pienet kokoontaittuvat portaat töistä, joita opetan sen käyttämään sohvalta ja etenkin sängyltä laskeutuessa. Olin aluksi sitä mieltä että ostan portaat sitten vanhemmiten jos tarvetta ilmenee, mutta nyt näyttää siltä että tarve on jo.

Hissinkäytöstä on tullut rutiinia pitkien lenkkien jälkeen. Leppo pyytää päästä hissillä esittämällä rauhoittavia eleitä (siristely, huulien lipominen, haukottelu) mulle tai Terolle jos yritetään mennä rappusia ylös lenkin päätteeksi, mutta ilahtuu/piristyy kun mennäänkin hissin luo. Joskus jos koira on kipeämpi tai lenkki venähtänyt pitkäksi, se saattaa mennä nurmikolle tai tien sivuun, tai mun jalkoihin istumaan, jolloin pidetään pieni hengähdystauko. Tällöinkin saattaa tulla siristelyä tai pari huulen lipaisua, varsinkin jos Lepolle juttelee. Ja näitä signaaleita meidän pitää kuunnella. <3

Vaan mitäs se tämä on, corgeja kaksin kappalein!

Kahvilatreffit! <3

Käytiin eilen Tanyan ja Tofun kanssa Sellossa pyörimässä ja kahvilla + jätskillä. :) Päästään Lepon kanssa osaksi Tanyan opintoja, olemalla koulutettavana koirakkona. Lepon autohötkyilyihin meinataan paneutua yhdessä, mikä on tosi kiva juttu! Odotan innolla. Lepon mielestä oli aivan hyvä näyttää kuvissa kieltä, vaikka vieressä istuikin treffiseuralainen. :'D

Lepon painokin OLI ihan hyvässä laskussa, mutta nyt on viikon aikana tullut lisää. Mrrrrrhmrrh. >:/ Sai viikon aikana kahtena päivänä vähän ylimääräistä kuivattua kanaa (rokotuksilla ja eilisellä Sello-reissulla), ja pari possunsaparoa pitkillä yksinoloilla. Otetaanpas nyt sitten taas ihan rauhallisesti noiden ylimääräisten kanssa, ja MUISTETAAN vähentää ne iltaruuasta. Noin niin kun Note to self:inä. Ei muuta.

Rakas harmaasuinen pötkylämies. <3

Ensi kertaan!