Blogi jää tauolle

Lepollakin vakavan kaihoisa ilme, kun kuuli blogin jäävän tauolle.

Jeps. Kyllä juttu on nyt niin, ettei mulla ole tällä hetkellä aikaa istahtaa koneen ääreen kuvia muokkaamaan ja blogia kirjoittelemaan niin usein, kuin toivoisin. Blogin ajattelu saa myös mut stressaantuneeksi, kun tulee olo että "ainiin, pitäisi sinnekin jotain kirjoitella". Vaikka ei. Ei pidä. :D Joku ihmeellinen velvollisuudentunto iskee päälle kun ajattelen blogia, vaikka kirjoittelenkin tänne ihan vapaasta tahdostani ja halustani. Niinpä olen päättänyt hankkiutua hetkeksi eroon blogiahdistuksesta, ja ilmoitan että bloggaamiseen tulee nyt tämän postauksen jälkeen tauko.

Saan näin keskityttyä töihin ja kouluhommiin rauhassa. Ja nyt vielä lisää aikaa (ja jaksamista, paljon jaksamista...) vievänä projektina meillä on Teron kanssa menossa oman asunnon etsintä, joka vaatii paljon voimavaroja ja huomiota. Blogin kirjoittelu ja ajattelu vie resursseja kaikelta muulta tärkeältä.

Lepon kuulumisia ja kuvia mulla on toki kova tarve päivittää, ja olen kokenut parhaimmaksi työkaluksi tähän (kohta vuoden jo käyttäneenä) Instagramin. Sinne pistän monta kertaa viikossa Leposta kuvia tai videoita, joten sieltä kannattaa vilkuilla, jos tuntuu että Lepon kuulumiset jää muuten näkemättä. Sieltä löytyy hassuttelukuvia ja Lepon ilmeilyä:

Mutta myös ihan vain poseerauskuvia näteissä ympäristöissä:

Instagramissa on hirmuisen kätevää se, että Lepon tili siellä on julkinen, joten kenenkään ei tarvitse olla itse Instagram-käyttäjänä tai omistaa Instagram-sovellusta katsellakseen Lepon kuvia ja videoita. Instagramia voi selata vaikka pöytäkoneelta. Kätevyyttä lisää myös huimasti se, että voin postata sinne milloin ja missä vain, kunhan on puhelin matkassa. Yleensä päivitänkin Lepon instaa työmatkalla bussissa.

Tämäkin kuva oli Instagramissa heti isäntäväen Lontoo-reissun
jälkeen, mutta sain sen blogiin iskettyä vasta nyt.
Kuvassa Lepon Buckinham Palace-huivi. <3

Ja Lepon Lontoon-tuliainen, joka on vieläkin ehjä!

Kylässä Lauri-sedällä  kuten ilmeestä näkyy! :)

Lepon Instagram-sivulle pääsee helpoiten joko:

a) googlaamalla "instagram leppo the corgi"

b) menemällä blogista Lepon omalle sivulle painamalla Lepon kuvaa tuossa oikealla,

ja klikkaamalla linkkiä @leppoisaa

c) klikkaamalla tämän postauksen ensimmäistä Instagram-sanaa Lepon ilmeilykuvan yllä.

Entisen naapurin, Kalevin, kanssa lenkillä pitkästä aikaa. <3

En uskalla luvata, milloin mulla on aikaa palata blogin pariin, mutta toivottavasti jossain vaiheessa kuitenkin. Kouluhommista valmistun toukokuussa, jolloin helpottaa paljonkin, ja sitä ennen myös saattaa tilanne jonkin verran helpottaa, kun löydetään meidän ikioma asunto ja päästään sinne muuttamaan.

Näihin lopussa oleviin, kaihoisiin katseisiin päätän blogin kirjoittelun - hetkeksi.

Ensi kertaan.

Käärmeen kanssa eloa ja sen hoitoa

Hieman yli kuukausi käärmeenomistajuutta takana! Täytyy kyllä sanoa että kerrassaan kiehtova ja mukava elukka, ja aletaan ymmärtää toisiamme koko ajan paremmin. Tai en tiedä kuinka laajasti käärmeellä on mahdollista ymmärtää ihmistä ja ympäröivää maailmaansa, mutta ainakin Valvatti on rohkaistunut pikku hiljaa monissa asioissa. Ja me ollaan opittu, että ei ole esim. mikään kiire opettaa käärmettä käsittelyyn tai käden läsnäoloon ylipäätään, että on mukavampaa edetä rauhassa.

Kukkuu.

Valvatin kasvattaja, Manta, ei esimerkiksi käsittele käärmeitään oikeastaan koskaan käsin, koska se ei ole tarpeellista. Parhaimmillaankin lemmikkikäärmeet vain sietävät käsittelyä, ne eivät siitä varsinaisesti nauti, ja se on lähes aina niille stressaava tilanne. Jos käärme on siirrettävä, on käärmekoukku eläimelle stressittömämpi vaihtoehto (sellaisen voisi ehkä joskus hankkia). Toki poikkeuksiakin on, jotkut käärmeet tykkäävät kiivetä omistajansa kättä pitkin harteille kiipeilemään, mutta tällöinkin homma tapahtuu käärmeen omilla ehdoilla. Tykkäisin totuttaa Valvattia siihen, ettei se kokisi kättä välittömänä uhkana (jos joskus tarvitsee sitä käsitellä jossain tilanteessa), joten kasvattajan neuvo oli laittaa käsi käärmeen boksiin esimerkiksi kerran viikossa, ja antaa sen tulla itse halutessaan kättä haistelemaan, ilman että yrittää koskea.

Alkuun oli hassua koittaa ymmärtää, että mulla on lemmikki jota en voi yhtään helliä. :'D Mutta nyt ajatukseen on tottunut, ja tykkään siitä että voin ihastella sitä kaikessa rauhassa.

Vauva koko komeudessaan! <3

Kurkataanpas vähän Valvatin hoitorutiineihin!

Päivittäin tarkistetaan toki että:

- käärme on tallessa ja hengissä :D (tämä tulee todettua yleensä aamusta tai iltaisin, hämäräaktiivisia otuksia kun ovat)

- sillä on vettä

- lämpömatto ja termostaatti toimii.

Ja ruoka sille annetaan 4-7 päivän välein, puolen vuoden iässä ruvetaan harventamaan vähän ruokintavälejä.

Tässä on Valvatin oma maailma:

Boksin alta löytyy styrox-pala eristeenä lämpömattoa varten,
itse matto pilkottaa oikeassa reunassa boksin alla.
Boksin sisustus: pohjalla talouspaperia, kiipeilyoksia, paperirulla-piiloja,
vesikippona pieni ruukun aluslautanen, ja ingmariini-rasiasta tehty "wetbox".
Boksin päältä löytyy pieni lasikippo painona kannen päällä,
jossa ruokintapinsetit, ja Valvatin oma hoitovihko johon merkkaan kaikenlaista.

Lämpömatto hommattiin elokuussa kun ilmat viileni, ja siihen termostaatti jottei se pöhötä täysillä koko ajan. Käärmeen lämpömaton tulee kattaa n. 1/3 pohjan pinta-alasta, jotta käärmeellä on myös viileä alue toisessa päädyssä.

Sistustuksesta: Alle puolivuotiailla käärmeillä voi/on hyvä pitää alusmateriaalina talouspaperia. Se on helppo vaihtaa, ei ole terävää, eikä pölisevää jottei käärme niele vahingossa alusmateriaalia ruuan mukana, ja siitä näkee helposti että käärmeen vatsa pelittää. Piiloja ja kiipeilymahdollisuuksia on hyvä olla tarjolla useita, mutta viljakäärmeet eivät ole (varsinkaan poikasina) kovin taitavia kiipeilijöitä, joten boksin ei ole tarve olla kovin korkea. Monta kertaa illan aikana kuuluu kirjahyllyn suunntalta aina vieno *kops* tai *töps* kun kaveri ei osaa laskeutua kuin putoamalla. :D Vesiastia on hyvä olla riittävän suuri, että käärme mahtuu sinne tarvittaessa kokonaan vilvoittelemaan.

Ingmariini-rasiasta on tullut Valvatille hyvin tärkeä mökki. Sillä oli aluksi kuvan vasemmassa laidassa näkyvä kookospiilo, mutta kun tein sille wetboxiksi ingmariinirasiasta piilon, oli matonen aivan myyty. <3 Siellä on siis sisällä kookoskuoriturvetta ja sammalta n. 50/50 suhteella, eikä se enää kyllä kosteaa ole kun en ole sitä suihkutellut, mutta Valvatin mielestä se on ihanan suojaisa ja pehmeä pehku niin en ole hennonnut sitä poistaa. :)

Häntä ja kuono pilkottaa vähän kämpän ovelta. :D

Noin parin viikon välein siivoan Valvatin boksin. Vaikka pohjalla on paperia, ei kaikki jätökset aina osu niille kun käärme kaivautuu papereiden alle nurkkaan tarpeilleen. Voirasia onkin osoittautunut käteväksi käärmeensiirto-välineeksi, kun toki matonen pitää laittaa alta pois että saa koko asumuksen siivottua.

Voirasia mahtuu hienosti karkkirasiaan, jossa Valvatti tuli meille. :)

Sitten siivoamaan! Kuten näkyy, boksin takanurkat on käymäläkäytössä.

Siirrän puhtaat oksat ja piilot sanomalehdelle
odottamaan, tarvittaessa toki näitäkin
vaihdetaan/putsataan.

Puhtaaksi hinkattu boksi ja hyvin huuhdeltu kiipeilykasvi!
Käytän vain kuumaa vettä pesemiseen, ja hinkkaan paperilla tarvittaessa.

"Haloo, mihin mun tilukset on hävinny! Piha pieneni yhtäkkiä..."

Viimeksi siivotessani punnitsin Valvatin samalla kun odottelin, että boksi ja tekokasvi kuivuu pesemisestä. Valvatti oli siinä vaiheessa asunut meillä tasan kuukauden, joten oli hyvä aika punnita pikkutyyppi. Nappasin voirasian karkkirasiakodista pois, ja punnitsin rasian käärmeineen ensin, ja lopuksi vielä ilman käärmettä (kun olin ensin saanut tovin odotella että neiti suvaitsee siirtyä takaisin omaan, puhtaaseen ja sisustettuun kämppäänsä karkkirasiasta). Valvatti oli kuukaudessa tuplannut painonsa, se painoi nyt 10 grammaa. <3 Summittain mittailin sitä illemmalla kun se lenkkeili boksinsa etureunaa vasten, että pituuttakin olisi tullut 5-10cm lisää, jolloin matonen olisi nyt 30-35cm pitkä.

Värikin on jo ihan pikkuisen muuttunut. <3

Valvatti oli ihan tohkeissaan siivousseikkailusta. :D Se touhusi ja tutki putsattua asumustaan keskellä päivää (siis viljakäärmeen uni-aikaan) ihmetteleväisen oloisena, oli siinä ainakin viikoksi jännitystä pienelle viljis-lapselle.

Laitanpa ruokintarutiinistakin pari kuvaa myös blogin puolelle. Valvatti syö pienimpiä hiiripinkkejä mitä kaupasta löytyy, ja niitä on meillä pakastimessa pussissa. Eläinkaupan myyjä kehotti tämän ensimmäisen satsin ostaessani aloittamaan ruokkimisen pienimmistä hiiristä, jotta sitten käärmeen kasvaessa se saisi mahan varmasti täyteen.

Sapuskapussi

Vielä jäinen ruoka.

Pinkki sulatetaan kuumassa vesihauteessa niin, että se ei jää viileäksi.
Näin pienellä ruokaeläimellä kestää sulaa vain muutama minuutti.

Sulanut ruokaeläin tarjotaan pihdeillä käärmeelle. Valvatti on vielä niin pieni,
että pyöreäkärkiset muovipinsetit ajavat asian hyvin.

Valvatti on aikaisemmin mennyt aina boksin perälle piiloon, kun kannen avaa ruuan tarjoamisen yhteydessä, jolloin olen jättänyt ruuan jonkin piilon juurelle/sisään, josta se voi käydä sen ottamassa kun uskaltaa. Kahtena viime kertana se on ollut tosi reipas, ja napannut hiiren suoraan pihdeistä (molempina kertoina se on ollut paperirullan sisällä, jonka suulta on käynyt pinkin haukkaamassa). <3 En ole harmikseni saanut vielä ruuan kaappaamista videolle tai otettua kuvaa, mutta tässä on vanhempi kuva ruokailevasta matosesta, kun se söi yhden kerran näkösällä:

Nams.

Käärmeen hoidossa, ruokinnassa, käsittelyssä ja asumuksen siivouksessa on muistettava hyvä käsihygienia. Muun muassa salmonella on yleinen bakteeri käärmeillä.

Manta juuri näytti tovi sitten yhden uuden terran johon hän oli tehnyt upean taustan kiipeilyelementin, aidoilla kasveilla ja kookosturvepohjalla. Hän suunnitteli laittavansa terraan biopohjan, eli pohjamateriaaliin tulisi asumaan siiroja ja hyppyhäntäisiä, jotka hoitaisivat käärmeen jätösten siivouksen omatoimisesti. Siivousvapaa pohja siis! Kuulostaa houkuttelevalta. :D

Ahoy, stranger!

Kaikenlaisia ideoita pyörii päässä mitä Valvatin isoon terraarioon keksisin, mutta vielä hän on pieni ja saa olla talouspaperipohjalla pikkuboksissaan. <3 Mittojen puolesta tuo boksi voisi riittää 2-3 vuottakin, mutta sitten kun meillä on jossain kohtaa uusi asunto ja enemmän tilaa, tulee terrankin vaihto aika luonnollisesti siinä kohtaa isompaan. :)

Sitten alkoi jännittää kameran tuijotus ja piti hieman mennä matalammaksi. :D

Tällä kertaa oli vain käärmyläisen kuulumisia! Lepolle kun kuuluu oikein hyvää ja tasaista, niin ei ole tullut mitään mieleen mitä kirjoitella. :) Mutta kuvia laittelen Leppo-miehestä piakkoin kyllä!
Ensi kertaan!

Kesähelteitä ja kipulääkkeitä

Lupasin laittaa ihan vain Lepon kuulumisia seuraavaksi tulemaan, ettei vallan blogin päätähteä unohdeta. <3 Lepolla on ollut aika rauhallista eloa viime aikoina, varsinkin kun oli ne helteet, jolloin liikunta oli päiväsaikaan hyvin vähäistä, ja nivelkivut myös vähensivät liikkumishaluja lisää. Loman jäljiltä oli siis aloitettava Rimadyl-kuuri, koska koira oli hieman ontuvainen ja liikkuminen hankalan näköistä, lenkeillä halusi usein taukoilla jne.

Mua alkaa usein säälittää Lepon kipuilu kovasti, jolloin ostan sille yleensä jotain hyvää tai uuden lelun, jotta sillä olisi iloinen mieli silloin kun kivut painaa päälle. Valvatin esittelypostauksessa näkyikin Lepon uusin lelu, pitkulainen Simba-tsumtsum. Jos ei tsumtsum sano mitään, niin lyhykäisyydessään lastenleluina ja aikuisten keräilyesineinä suuren suosion saavuttaneet Disney-aiheiset, päällekkäin pinottavat ja söpöt pötkyläpehmot ovat saavuttaneet myös koiralelumarkkinat, ja koska mun yksi lempileffoista kautta aikojen on Leijonakuningas, ei Lepolle voinut millään valita mitään muuta. :D

"Päästäkee sisään, hei!"

Leppo ei voinut käsittää, miksi hänen kovaääninen lelun vingutus voisi jotakuta häiritä, kun joutui lelun kanssa oven taa parvekkeelle (Terolla oli menossa nettikeskustelu kavereiden kanssa, eivätkä toverit kuulleet makkarissa olevan Teron mikrofonista muuta läpi kuin olohuoneessa vinkuvan lelun äänen :'D). Siinä se vaan seisoa toljotti lelu suussa surkean ja hylätyn näköisenä. Onneksi oli lämmin ilta, joten liityin Lepon seuraan hetkeksi partsille. Tavoitteena oli siis saada Leppo vinguttamaan lelua riittävän kauan, että vinku menee lyttyyn/muuten rikki ja lelu hiljenee. Eikä siinä hommassa onneksi kauaa nokka tuhissut. :)

Eräältä iltalenkiltä napattu kuva kukkaispojasta <3 

Leppo keskellä vilkkaan lähiön hiekkatietä: "Tässähän on hyvä levätä."

Lenkit meillä on menneet hyvin Lepon omaan tahtiin, ollaan taukoiltu paljon jos koira sitä pyytää, ja yritetty mennä lyhyitä mutta Lepolle mielekkäitä reittejä. Mutta aina sekään ei ole riittänyt, joskus vaan oli koiran mielestä ihan tyhmää kulkea jos ei kuljettu juuri johonkin jännään paikkaan, ja kipuoireet alkavat näkyä selvästi. Tuon ylläolevan kukkakuvan lenkin reitti oli Google mapsin mukaan 1,85km, jonka aikana pidettiin muistaakseni 3 taukoa (joissa Leppo yleensä istuu tien reunassa/pehmeällä alustalla jompaa kumpaa etujalkaa keventäen, joskus alkaa makaamaan kuten yllä olevassa hiekkatiekuvassa), ja loppumatkasta Leppo "tuli pyytämään" että kannan sitä. :/ Se käveli siinä kohtaa todella kurjan näköisesti, ja vaikutti siltä että sitä sattuu ihan joka jalkaan, kun seistessä takajalat olivat jonossa mahan alla, välillä ristissäkin, paino tassun ulkosyrjällä. Lepon kyytipyyntö on siis tulla silmiä siristellen ja maiskuttaen jalkojen eteen poikittain seisomaan, ja se hieman ponkaisee etujaloilla itseään ylös kun sitä alkaa nostamaan. Silloin tietää että nyt on kurja olo. :( Onneksi näitä ei käy usein, mutta vähän mietityttää että onko meillä vieläkään lääkitys kohdillaan. Minusta tuommoisia ei pitäisi käydä, jos on päivittäinen gabapentiinilääkitys ja Rimadyl-kuurin aiheuttaneesta rasituksestakin yli viikko.

Lepon mielestä hurjan kivoja ja jännittäviä, ja kropalle helppoja lenkkejä on ne, kun lähdetään julkisilla seikkailemaan ostoskeskuksiin ja puistoihin. Hellesäällä myös käteviä lenkkejä tämmöiset, kun ei tarvitse kulkea pitkiä matkoja paahteisella tiellä. Yksi päivä töissä ollessani, tuli miekkoset minua vastaan Tapiolaan ennenkö suljin myymälän. Napattiin Leposta hauska kuvakin esillä olleen kahluu-altaan kanssa:

Hymy <3

Leppoa ei vaikuttanut pelottavan Tapiolassa tai meidän myymälässä olo enää! Vuosi sitten keväällä lakkasin sitä ottamasta töihin lisääntyneen äänipelon vuoksi, kun kauppakeskuksen uutta osaa rakennettiin ja kuului kaikenlaisia louhintaääniä. Alkaa tuntua jo toiveikkaalta, että syksyllä, kun uusi kauppakeskus Ainoan osa on avattu, voisin alkaa totuttaa Leppoa töissä kulkemiseen taas. Ihan pieniä pätkiä aluksi, ja semmoisina aikoina ettei varmasti kuulu mitään remppaääniä.

Puistopiknikillä Malminkartanossa

Tarkkaan piti vahtia uskaliasta tunkeilijaa (pupu)... :D

Sellossa ollaan myös käyty nyt pariin otteeseen, kun on ollut kuuma ja Leppo kipeänä.

Yksi päivä ostin sille possunkorvan Mustista ja Mirristä, ja vuorossa ollut kaveri kysyi jos voisi ottaa Leposta videota heidän someen. Leppo sitten rouskutteli possunkorvan rauhassa myymälässä, mutta taisi olla sitä mieltä että otto ei mennyt ihan putkeen, kun ryntäsi heti irtoherkkuosastolle valmiina syömään lisää. :'D Hupsu otus.

Ihanan viileä Sellon lattia!

*splooooot*

Eilen Sellossa käytyämme Leppo oli syvästi pettynyt, kun en ostanutkaan Mustista ja Mirristä hänelle mitään. Lähti myymälästä perässäni pois jarrutellen ja ihmeissään mua katsoen, että "Hei, ostokset unohtui!" :D Itsepäinen herkkupeppu.

Semmoista siis meidän kesään. Noita lääkitysasioita pitää vielä pohtia lisää, ja kysellä eläinlääkäriltä mielipidettä asiaan. Tuntuu vähän hölmöltä näin jälkeen päin, etten pyytänyt kuvaamaan Lepon takapäätä lainkaan sillon kun röntgenissä oltiin. Mutta toisaalta, vain etupää oireili, ja ei se tieto mahdollisesta rikosta takajaloissa hoitoa tai liikuttamista mihinkään varmaan muuttaisi. Mutta täytyy sitten jossain kohtaa, jos Leppo rauhoitetaan jonkun muun syyn vuoksi, niin pyytää ne kuvat sieltäkin samalla.

Pian Leppo pääsee onneksi taas nauttimaan mummolan rennosta meiningistä ja pihan nuuskuttelusta, kun jätetään hänet muutamaksi päiväksi Teron vanhemmille hoitoon. :) Ollaan lähdössä Lontoossa käymään, minä vielä ihan ensimmäistä kertaa! Valvatti-käärme pärjää 5 päivää hyvin kotona, kun ruokitaan se ennen lähtöä ja reissusta palattua. Se on varmaan vaan iloinen, kun joku ei toljota sitä iltajumpan aikaan lasin takaa koko ajan. :D

Ensi kertaan!

Leppo sai "pikkusisaruksen"

Yllätys!!!

Meidän talouden eläinlukumäärä kasvoi eilen yhdellä, kun sain tuotua Lepolle "pikkusisaruksen". ;)

"Täh? Nyt kyllä äippä huijaat, tämähän on pehmolelu."

Ok, ylemmässä kuvassa on Lepon uusin pehmolelu (Simba-tsumtsum), mutta on meillä ihan oikea eläinkin täällä Lepon lisäksi!
Leppo itse tosin on luultavasti sitä mieltä, että kyseessä voisi olla hänelle makoisa välipala. Ei olla siis varsinaisesti näytetty Lepolle uutta tulokasta vielä, kun todennäköisesti ei osaisi vielä siihen hepuloimatta suhtautua. Leppo on ollut kyllä mukana kovasti jutuissa, kun ollaan valmisteltu uudelle tulokkaalle kotia ja tarvikkeita aseteltu paikoilleen.
Ensi alkuun heti pahoittelen suttuisista kuvista, oli ilta eli keittiön valossa kuvattiin, ja yritettiin napsia kaverista mahdollisimman nopeasti pari kuvaa ettei se stressaannu liikaa.

Mutta pitemmittä puheitta, saanko esitellä: Valvatti <3

Valvatti on lajiltaan viljakäärme (Pantherophis guttatus), ja vielä aivan vauva, kolme viikkoa vanha.
Suurin osa lukijoista nyt varmasti vähintään yllättyy, osa putoaa penkiltä, mutta kyllä, meillä on tästä lähtien talossa myös käärmyläinen. :D <3
Monet lemmikkikäärmeet on mun mielestä aina olleet nättejä, ja työkaveri sai mut ihastumaan niihin entistä enemmän kaksi vuotta sitten, kun hänen käärmeistään jutusteltiin. Silloin myös aloin tajuta, kuinka helppohoitoisia otuksia käärmeet voi olla. Niinpä Valvattikaan ei tarvitse lastenhoitajaa (anoppi ainakin huokaa helpotuksesta nyt <3), vaan sen voi jo pienenäkin jättää muutamaksi päiväksi aivan yksin. Käärmeet eivät varsinaisesti kaipaa ihmiskontakteja, ja tämän ikäinen käärmeenpoikanen syö 4-7 päivän välein. Eli esim. (pidennetytkin) viikonloppureissut onnistuu vallan mainiosti, kun laittaa käärmystimelle raikasta vettä astiaan ennen lähtöä, huolehtii että se on vastikään ruokittu, ja tarkistaa että asumuksen kaikki ovet on hyvin kiinni. :)

Kieli :P

Olen hirmuisen innoissani tästä uudesta aluevaltauksesta lemmikkieläin-saralla, ja Terokin suostui käärmeen hankintaan pienen harkinnan jälkeen, kun kerroin miten helppoja otuksia ne on hoitaa (ei ollut enää kuulemma hyvää syytä olla käärmeen ottoa vastaankaan :D ). Toki pientä "tuoreen äidin" hermoilua on ilmassa: jännitin käärmeen tuloa edeltävän yön nähden kaikenlaisia unia, miten kaikki menee pieleen, ja viime yön, miettien että syököhän se vaavi nyt sen hiiren sieltä terraariostaan kun ei pihdeistä uskaltanut illalla sitä ottaa. Mutta yön jäljiltä oli ruoka hävinnyt, ja Valvatti löytyi tyytyväisenä sulattelemasta ateriaansa asumuksensa takaseinää vasten. :)

MISTÄ MOINEN NIMI?

Valvatit ovat asterikasvien (eli mykerökukkaisten, mm. voikukat ja leskenlehdet) heimoon kuuluva kasvisuku, ja ainakin suomalaiset valvatit ovat keltaisia kukinnoiltaan. Tämä meidän käärmeenpoikanenhan on nimittäin väriltään butter, eli hänestä tulee aikuisena keltainen. :)

Valvatti on myös hahmo Andrzej Sapkowskin kirjoittamassa fantasiakirjasarjassa, Noiturissa (monelle peleinä tuttu Witcher, ja tulossa myös Netflix-sarjana). Valvatti on englanninkielisessä käännöksessä nimeltään Dandelion (=voikukka), ja on kirjojen päähenkilön paras ystävä ja kuuluisa, karismaattinen trubaduuri.

Odotan innoissani, mitä kaikkea käärmeen omistaminen tuo tullessaan (ainakin pakastehiiriä, hehe!). Onneksi en ole ollenkaan yksin hoitamisen kanssa, sillä käärmyläisen kasvattaja on sama työkaveri, joka mut ihastutti aikoinaan näihin otuksiin, ja hän on luvannut autella meitä untuvikkoja. <3 Kiitos siis Mantalle tästä ihanasta pikku madosta, sitä saa aina tulla katsomaan kun haluaa!

Blogin päätähti tulee kuitenkin tietysti olemaan yhä Leppo, ja teen Lepon viime aikojen kuulumisista ihan pian myös uuden postauksen. :) Laitan käärmystimestä aina joskus toki myös kuulumisia, ja saatan tehdä sille oman alasivun blogiin kuten Lepolla ja mulla on, josta löytyy oleellisimmat infot.

Semmoista siis tällä kertaa! Olisitko ihan äkkiä kuvitellut meille käärmettä lemmikiksi?

En minäkään, sanoo Tero. :D

Ensi kertaan!

Loma 1, corgien rantapäivä ja sukulointia

Pätkäistiin Teron kanssa tänä kesänä kesälomat kahtia, ja ensimmäinen loma on nyt lomailtu. :) Vaihderikasta menoa oli kyllä, paljon nähtävää ja koettavaa! Oltiin koko kevät odotettu että päästään käymään Yyterissä, corgien rantapäivät tsekkaamassa. Loman alkajaisiksi käytiin harjoittelemassa rantapäivään, ja tsekattiin Toppelundin koiraranta.

Merellisiä tuoksuja <3

Aallonmurtajalla

Herra kahlailija

Muistettiin myös nautiskella partsilla:

"Rapsuja pliis! Oo jee..."

Ennen sukulointi- ja Yyterireissulle lähtöä Leppo sai hieronnan. Meidän hieroja oli kesäkuun lomalla, enkä ollut toukokuussa muistanut varata aikaa. Lepolla oli taas lonkankoukistajat jumissa eniten, pitää muistaa niitä hieman hieroa kotonakin niin eivät menisi niin jumiin.

Nautiskelee... :3

Heti hieronnan jälkeen lähdettiinkin kohti juna-asemaa, ja Tamperetta.

TAMPERE, KEX-KISSA

Tampereella hengattiin äitini luona, ja autoin parin maton pesussa kun siellä oltiin. Leppo oli hirmuisen iloinen "mammalle" pääsystä, kuten aina, ja muisti myös tuijotella vaativasti silmiin kun oli leikkiä tai herkkua vailla:

Jännittävin osuus Tampereen reissusta oli Kex-kissan kohtaaminen. Kex on mun siskonpojan kissa, jota Leppo ei päässyt viime reissulla vielä tapaamaan. Tällä kertaa käytiin kahtena peräkkäisenä päivänä kurkkaamassa Kexiä, eikä meinannut pieni corgipoika oikein pantalooneissaan pysyä. Ja onhan tuo Kex aika komea jätkä, täytyy myöntää:

Leppo ei oikein osaa olla kissojen kanssa, se ottaa niistä kovasti kierroksia ja yrittää heti höristen jahdata jos kissa liikkuu pois päin. Ellei siis ole suorittamassa temppua tai odottamassa namia. "Treenimoodissa" ollessa kissa saa liikkua ympärillä ja Leppo korkeintaan vilkaisee siihen päin, mutta jos Leppo saa liikkua vapaasti niin yrittää etsiä kissaa ja saada sitä liikkeelle.

Kexin kissatunneli oli myös Lepon mielestä mielenkiintoinen, joskin corgimiehelle vähän liian pieni. :D Meinasi tulla tukalat oltavat kun Leppo yritti oman kroppansa paksuisesta putkesta läpi (koska putken keskellä oli kissanlelu jonka se olisi halunnut), mutta räpiköiden selvisi koiraherra putkesta ulos asti. Siskon poika päätti lahjoittaa oman vanhan leikkiputkensa Lepolle, kun siitä mahtui paremmin läpi.

"Siistii!"

Oli sateinen päivä, joten Leppo nautiskeli sohvalla. :)

YYTERI, CORGIEN RANTAPÄIVÄ

Perjantaina 5.7. suuntasimme Tampereelta kohti Poria. Corgien rantapäivä koittaisi lauantaina, joten ehdimme hyvin käymään iltalenkin lomassa tutustumassa vähän maastoihin. Oltiin varattu lemmikkihuone Yyterin rantahotellista. Rantapäivään osallistuville olisi ollut varattuna mökkikiintiökin, josta olisi saanut alennuksella mökin, mutta huomasin tiedon liian myöhään. Mutta toisaalta mökkeily + ei vesiliitäntää + julkisilla kulkeminen olisi ollut aika mahdoton yhtälö. Joten loppu hyvin, kaikki hyvin!

Läheinen lammikko, Fatijärvi.

Kelpasi näissä maisemissa lenkkeillä. :)

"Minulle aivan oma sohva! Voi kiitoksia. Voisitko jo sammuttaa valon."

Koitti lauantai, ja suuren rantapäivän aika! Tapahtuma alkoi klo 11, käyskenneltiin kaikessa rauhassa hotellilta koirarannalle. Tavoitteena oli ehtiä klo 13:n ryhmäkuvaan, johon sitten oikein hyvin ehdittiinkin, ja kerettiin fiilistellä sitä ennenkin hyvä tovi. Leppo oli kovin hämmästynyt kaikesta siitä ihmis- ja corgimäärästä.

"Jo on aikoihin eletty..."

"Oho, mikäs se toi on." Se oli corgin ja berninpaimenkoiran miksaus. :D

Alkuun Leppo oli hieman innokkaampi ja vähän leikkikin yhden nuoren corgineidin kanssa, kun väkeä oli paikalla hieman vähemmän. Mutta sitten kun ranta täyttyi corgeista, ja lähistöllä alkoi kärhämä, joka vyöryi Lepon ohi, fiilis oli mennyttä. :D Loppuajan Leppo hengailikin pitkälti meidän seurassa, ja istahti ihmisten kanssa samaan riviin (ylen)katsomaan kun muut corgit leikki ja kisaili. :'D <3

"Minähän en tuommoisiin hömpötyksiin rupea."

Joukkoon mahtui myös ainakin yksi kiusaaja-corgi. Hyvin isokokoinen toveri, joka huiteli aika suurella säteellä omistajistaan, oli aina siellä missä kärhämätkin  (joko örisemässä polleana tai aloittamassa niitä), ja otti välillä silmätikukseen milloin kenetkin jota kävi vähän härkkimässä. Se jäi myös kyttäämään yhtä corgi-rukkaa, joka oli tullut hakemaan omistajastaan turvaa, ja omistaja kyykistyi rapsuttelemaan omaa koiraansa. Iso kaveri kierteli ja seisoskeli metrin päässä jonkin aikaa, vaanien, kunnes kyllästyi.
Myös ryhmäkuvan oton jälkeen syntyi pientä rähinää, mitä osattiin Teron kanssa odottaakin kun on monta koiraa ihan vierekkäin syleissä, ja ne päästetään kaikki samaan aikaan irti ahtaassa paikassa... Ei turhaan laskettu Leppoa maahan sellaiseen stressaavaan tilanteeseen, vaan käveltiin koira sylissä vähän väljemmille vesille jotta koirilla olisi enemmän tilaa väistää toisiaan.

Ylpeänä: "Mä olin kahlaamassa ja kierin sit hiekassa!"

Vaan ei Leppokaan mikään mallioppilas ollut koko päivää. Sattui yksi tapaus, jossa lapsi pudotti pienen pehmolelun alla olevassa kuvassa näkyvän blue-merle pennun luo, ja pentu nuuski lelua innokkaana. Leppo sattui olemaan lähistöllä, ja syöksyi omimaan lelun aika kovan ärinän saattelemana. Leppo pyöräytti pennun selälleen ja ärjyi hurjana, ja pentu kiljahti kun toki säikähti moista aggressiivisuutta. Ihmeen ärtsy ja omistushaluinen otus meillä. :(

Leikkiviä pentuja hyöri jaloissa <3

Mutta Leppo selvästi kyllä väsähtikin tuohon kaikkeen äksöniin, voi olla että sillä oli väsy ja kärttyisä olo, ehkä kipeäkin. Hienon lepokuopan se kyllä kaivoi itselleen pyyhkeen viereen:

On kyllä tosi kiva että noita rantapäiviä järjestetään. Nytkin paikalla oli ollut yli 130 corgia, ja suurimmalla osalla varmasti kesän paras päivä. Meilläkin jäi muistoksi Hau-Haun sponssaama kanakiekko-pussi ja paljon kuvia. Mutta Leppo olisi saanut koko hommasta enemmän irti varmasti pari vuotta aikaisemmin, kun se oli vielä terveempi. Vähän veikkaan että meidän ei Lepon kanssa tarvitse rantapäivään enää osallistua, kun ei se siitä liiemmin nauttinut eikä yhtään tiedä missä kunnossa se on vuoden päästä. Mutta oli tosi ihanaa päästä kokemaan tuo edes kerran, ja Yyterissä oli noin muuten tosi mahtavaa käydä. <3

Hotellin terassin vierestä löytyi sopiva hyppykivi. :3

Sunnuntai-iltapäivän kävelyllä

Paljon simpukankuoria löytyi rannalta!

JUUPAJOKI, MÖKKIELÄMÄÄ

Porista jatkui tiemme kohti Juupajokea, mun isän mökkiä. Siellä on iso ja turvallinen piha, jossa oli paljon tilaa rallitella, ja koirakaverikin:

Leppo ja Lulu

Viimeksi, kun oltiin iskän mökillä, ei Lulua vielä ollutkaan, oli vain kettuterrieri Sanni, jonka kanssa Leppo rallitteli pihaa ympäri ja riiteli kepistä. Nyt oli tilanne toisin päin, kun Sanni oli alkukesästä jouduttu lopettamaan kasvaimen vuoksi. :( <3 Vein iskälle ja hänen vaimolleen tuliaisena muotokuvan Sannista, jonka piirsin.

Sanni 13.5.2011 - 24.5.2019

Lulu oli ottanut vahdin paikan mökillä, eikä Lepolla sen mielestä ollut asiaa mökin ruokapöydän tai makuuhuoneen alueelle (makuuhuoneessa oli Nasse-kissan lymypaikka, joka olisi Leppoa tietysti kiinnostanut). :D Rajattiin molempien kulkemista vähän, jottei kummankaan tarvinnut jäykistellä. Tai musta tuntuu jälkeen päin että Leppo ei edes tajunnut Lulun eleitä kunnolla, kun se on niin pätkä ja Lulu korkea, ja etäisyydet oli sisätiloissa tosi pieniä niin ei corgisetä tajunnut katsoa ylöspäin. :'D Ihmetteli vaan että miksi se koiraneiti tulee tielle kun hän yrittää mennä etsimään kissaa... Hohhoi tota Leppoa kyllä joskus. <3

Ulkona koiratoverit oli paljon rennommin, juoksivat kilpaa ja leikkivät ajoittain.

Nätti Lulu <3

Käväistiin seuraavana päivänä lenkillä Juupajoen rotkolla, jossa oli pieni luontopolku.

Leppo loikkasi ensin "hyppykivelle" (eli piknik-pöydälle) oma-aloitteisesti,
ja Lulu seurasi perässä. :D

Muuten oli tiedossa ihan perus mökkeilyelämää, grillausta ja rennosti ottamista. :) Ja pitäähän sitä yksi mökkiriita koirien välille tulla, kepistä jälleen. :D Tarvitsee todella alkaa ennakoida Lepon fiiliksiä, ettei tulisi noita resurssiriitoja.

KOTONA JÄLLEEN

Oma koti kullan kallis. Ainakin jos Lepolta kysyy. Koiramies oli jälleen niin väsynyt kun vaan voi väsynyt olla, parvekkeellakin se yritti välillä kuulostella ja katsella kuka pihassa liikkuu, mutta uni vaan tuli simmuun heti. :D <3

Pari päivää ehdittiin kotona olla loman loppupäässä, ja nautiskella yhteisestä kävelystä:

Ja kylvystä. :'D Leppo tosin ei kylvystä nauttinut (mutta piti mökkielämästä saatu grillituhkaläikkä saada putsattua!), ja tuijotti mua parvekkeelta kiukkuisella ilmeellä kun menin hänet taas kastelemaan:

"Tämä kostetaan." 

Ja sai Leppo "nautiskella" myös Rimadyl-kuuristakin, tai saa yhä. :/ Oli meinaan niin lomilla kipeytynyt koira että ei neljän päivän kuuri riittänyt, katsotaan nyt vielä viikon loppuun siis kun vieläkin toinen on vähän köpö-ukko. :(
Viikonlopun Leppo sai nautiskella Kotkassa rauhallisista, lyhyistä nuuskuttelukävelyistä. Käytiin Teron kanssa lauantaina mun rakkaan ystävän 30-vuotissynttäreillä, joten Leppo sai olla jälleen Teron vanhempien hyvässä huomassa. :)

"Hys. Mul on piilo."

"Täh. Ihan hyvä asento syödä luuta."

Nyt palattiin arkeen hetkeksi, ja elokuun puolella koittaa sitten seuraava lomapätkä. :)

Viimeisimmällä kotimatkalla pääsi koira kurkkimaan
metron ikkunasta, ilmeestä päätelleen oli jännää. :D

Ensi kertaan!