Röntgenpäivä

Käytiin tänään Lepon kanssa siellä röntgenkuvissa jalan vuoksi. Höpöttelen aluksi käynnistä muuten, jos haluaa skipata suoraan kurkkaamaan kuvien tuloksia niin voi rullata "Diagnoosi"-alaotsikon kohdalle.

"Ei aamuruokaa? Mä tiedän mitä tää tarkoittaa..."

"Eläinlääkäriin, jee! Eiku... :( "

Leposta näki, että eläinklinikka on alkanut muodostua ikäväksi paikaksi sen mielessä... :/ Ei meinannut uskaltaa käydä puntarilla, ja yritti vaivihkaa kulkea ulko-oven suuntaan aulassa odotellessamme. Herralle laitettiin heti pöydälle nostamisen jälkeen kuonokoppa, koska ortopedi kopeloi jalat jälleen ennen kuvien ottamista.

Yllättäen oikea kyynärpää, joka oli ollut taivuteltaessa selvästi kipeä viime käynnillä, ei ollutkaan enää arka. Sen sijaan vasemman olkanivelen vääntely sai aikaan ulahduksen. Ortopedi sanoi, että voi olla että sillä on ollut molemmat olkapäät kipeänä viimeksikin, mutta koska molempia jalkoja ei voi ontua, se on ontunut kipeämpää jalkaa ensin, ja nyt vasen juilii.

Leposta piti pitää kunnolla kaksin käsin kiinni, kun eläinlääkäri pisti rauhoitusaineen kaulan lihakseen, koska herra dramaattisuus oli sitä mieltä että se oli kamalinta kidutusta ikinä. :D Rauhoitusneula ei kuulemma tunnu kuin hieman rokotusneulaa ilkeämmältä, joten Leppo hieman suurenteli tilanteen vakavuutta. On se kyllä ulissut korvanäytteen (pumpulipuikolla) ottoa ja rokotustakin. :D Voi pientä parkaa.

Pelko on sille noissa tilanteissa kuitenkin ihan aitoa, ja rauhoitusaineen laiton jälkeen koira yrittikin paniikissa raastaa itseään mua pitkin lattialle, seinille tai mihin tahansa, kunhan pääsisi pois pöydältä. Ortopedi sanoi että voidaan lähteä pihan puolelle kävelemään niin Leppo rauhoittuu kun se luulee pääsevänsä pois, ja rauhoittuessaan alkaa sen itse rauhoittavankin vaikutus tepsiä nopeammin. Mulle puhuttiin 10 minuutista, mutta Leppo taisi olla ulkona kantokunnossa jo kahdessa minuutissa. :D Kerkesi juuri pissata puuta vasten ennenkö alkoi huippaamaan ja jalat tutisemaan.

Unen vietyä voiton Leppo sai kuonokopan taas varmuudeksi päähänsä (rauhoitus on hyvin kevyt anestesian muoto, jolloin koira voi olla arvaamaton ja nyt kun oli kaikenlisäksi vielä kipeä), minä sain hihnan käteen ja aikaa odotella puolisen tuntia. En kyllä usko että siinä niin kauaa meni, tuntui että ehdin tuskin hengähtää niin minut kutsuttiin jo katsomaan kuvia.

Diagnoosi

"Mitäs sieltä löytyi?" kysyin ortopediltä tultuani röntgenhuoneeseen.

"No, kyllähän sieltä löytyi..."

Kurkattiin mallikuvista, miltä näyttää terveen koiran olka- ja kyynärpäiden nivelpinnat.

Lepon kyynärnivelet näyttivät kuvien perusteella hyviltä ja olevan kunnossa, ortopedi sanoi että ei niissä ainakaan vielä ole röntgenissä näkyviä muutoksia yhtään. Jos ei toki oteta huomioon corgien kondrodystorfista rakennetta eli yleistä epämuodostumaa kyynärvarressa.

Kippurajalat, mutta kyynärten nivelpinnat ok!

Olkanivelissä taas oli alkava nivelrikko.

"Osteofyyttejä molemmissa olkanivelissä." Osteofyytti on ylimääräinen, hyvälaatuinen luu-uloke, joka kasvaa luukalvosta. Ihmisillä kutsutaan usein selässä tai jalassa kasvavia osteofyyttejä luupiikeiksi.

Lepon molemmissa olkanivelissä oli kummalliset kiellekkeet/harjakset, kun nivelen reunan pitäisi olla pyöreä:

Sininen on jotakuinkin se linja, joka olisi normaalissa nivelessä,
punainen kielleke on Lepon nivelissä oleva uloke.

Tässä vielä molemmat nivelet, ilman piirroksia päällä.

Lisäksi vasemman olkanivelen nivelpinnalla näkyi pientä röpelöä, rustokasvustoa jota yleensä nivelrikoksi nimitetään.

"Onpa hyvä että kuvattiin", sanoi yksi hoitajista. Kuulemma vähän lääkäristä riippuen, joku saattaisi olla sitä mieltä että Lepon osteofyytit on leikattava, mutta oltiin yhtä mieltä meidän ortopedin kanssa siitä että leikkaus olisi viimeinen keino. Siinä on suuri riski että leikkaus vain pahentaisi tilannetta.

"Jatkossa painonhallinta + tulehduskipulääke tarvittaessa 10-14pv kuureina + nivelrustoa tukevat lisäravinteet."

Saatiin kehuja siitä, että painonhallinta on hyvässä vauhdissa. En saa päästää Leppoa enää lihomaan. Nivelravinteetkin meillä on jo käytössä (Avital Flex), voisin ehkä nostaa annosta tilapäisesti purkin ohjeen mukaan. Saatiin resepti Rimadyliä varten, koska se toimi ainakin Lepon vatsalle hyvin, oli helppo antaa ja tuntui myös tepsivän erinomaisesti. Leppo sai klinikalla jo tämän päivän annoksen Rimadyliä suonensisäisesti, sekä kaupanpäällisenä kynsien lyhennyksen ja anaalirauhasten tyhjennyksen. <3

Unimies heräämössä

Arki jatkossa

Kepin ja lelun heittelyt on Lepolta nyt kielletty. Ortopedi sanoi että liikkumista ei saa lopettaa tai alkaa varoa. Hyvä kunto ja monipuolinen liikunta auttaa pitämään nivelten liikeradat entisellään, ettei uutta osteofyyttiä pääse muodostumaan niin helposti. Mutta että pahin mitä voidaan tehdä, on noutoleikit. Räjähtävä liikkeelle lähtö ja äkkinäiset jarrutukset tekevät nivelille tosi huonoa. Ortopedi sanoi, että saadaan jatkossa heittää keppiä ainoastaan veteen. :D Uinti ja kahlailu olisi siis todella hyvä liikuntamuoto, voi kun pääsisin jotain kautta Leppoa viemään sinne koirauimalaan ja uimaopetukseen. Tarvitsee ottaa selvää julkisen liikenteen linjoista.

Meidän on siis keksittävä uudenlaisia leikkimistapoja, ja opeteltava lähettämään Leppo jollain tapaa rauhallisemmin esim. namietsintään tai palloa paimentamaan. Jos se ylipäätään on mahdollista. :D Lepolla on ollut tapana pallopaimennusesityksissä lähteä kuin tykin suusta pallon luo, mutta niin se ei voi enää tehdä.

Laitoin heti liittymispyynnön Facebookin Koiran nivelrikko -ryhmään. Sieltä saan toivon mukaan vinkkejä arjen eloon, jotta Lepolla olisi mahdollisimman paljon kivuttomia vuosia edessä. :)

Unimies kotiin päästyä. <3

Ensi kertaan.

Kuvia ja huolia

Vähän kuvia kuulumisten kera sunnuntaipäivän ratoksi!

Rakas herra suklaasilmä <3

Jonnan hieromana maaliskuun alussa. Nautiskelija. :3

En oikein tiedä miten tämän kirjoittaisin, niin parasta laittaa suoraan.

Lepon jalka ei ole vielä kunnossa.

Ollaan tehty kaikki ortopedin (ja Jonna-hierojan) ohjeiden mukaan. Syötettiin lääkettä 14päivän kuuri loppuun, sen jälkeen ei Leppo näyttänyt sitä tarvitsevan. Kuuri loppui samana päivänä kun hieronta oli, ja Jonna sanoi että jalka voi siitä hetkellisesti kipeytyä uusiksi, ja että voidaan antaa Rimadyliä vielä jos se kovin vaikuttaa kipeältä (purkissa oli siis 20tbl ja kuuria oli 14 tabletin verran). Leppo vaikutti kuitenkin oikein hyvältä, ja alettiin hitaasti ja varoen nostaa liikuntamäärää. Kokeiltiin Jonnan ehdotuksen mukaan heittää yhtenä päivänä lelua/keppiä yhden heiton verran, ja katsoa illemmalla levon jälkeen, miltä vaikuttaa. Ei oireita.

Aina silloin tällöin olen ollut katsovinani, että Leppo nousee levosta vähän kankeasti, tai että se lenkillä muhun katsahtaessaan tai sivulla seuratessaan vähän onnahtaa oikean etujalan kohdalla. Mutta nämä oli tällaisia todella nopeita hetkiä, joiden todellisuudesta en ollut itsekään aina varma, merkit oli niin pieniä.

Leppo leikki naapurin Usva-sheltin kanssa n. viikko sitten, ja leikin tiimellyksessä yhtäkkiä ulahti kovasti. Pääteltiin että okei, jalka ei ole ihan vielä parantunut ja rankempia rymyämisiä ja koiratreffejä vielä vähän aikaa saa odotella. Leikkihetken jälkeen ei koirassa kuitenkaan näkynyt mitään jäykkyyden tai kivun merkkejä, edes levon jäljiltä.

Teron veli kävi kylässä! Leppo: "Hehe, täs me miehet vaa hengaillaan!" :D

Eilen oli kuitenkin annettava Lepolle kipulääke. Oltiin käyty päivälenkillä metsässä, ilman kepin heittelyjä tai mitään muutakaan kovin riekkuvaista, maasto vain oli paikoin liukas. Lenkin ja levon jälkeen meillä oli kotona ontuva koiruli, ei onneksi ihan niin pahasti kuin koipiepisodin alussa, mutta niin selvästi että näytti kyllä kivuliaalta. Tänään kipuilua on näkynyt ylös noustessa, alamäissä paikoin ja halukkuutena mennä hissillä ylös portaiden sijaan.

Menin aika paljon Lepon kanssa hissillä meidän yhden porrasvälin verran ylöspäin, jos koira oli kipeänä ollessaan kuraantunut ulkona (puhtaan koiran kantaa mieluummin rappusissa kuin yltä päältä rapaisen :D ). Leppo oppi nopeasti hissin funktion, ja on halunnut lääkekuurin jälkeenkin varsinkin pitemmiltä lenkeiltä tullessa käyttää ylös mennessä mieluusti hissiä. Mietin aluksi, että se on vain hoksannut millä pääsee helpoiten ylös, eikä viitsisi kulkea rappusia. Samoin pitkien lenkkien aikana Leppo on yrittänyt tarmokkaasti vetää matkan varrella oleville bussipysäkeille, koska tietää että bussit vie lähelle kotia helposti. Jospa se onkin todennäköisemmin ilmaissut kipeää oloaan, ja yrittänyt ehdottaa mulle helpompaa reittiä. Jotta ei sattuisi. :/

Niin hyvää palloa. <3

Ortopedin ohjeet ja hieroja-Jonnan suositukset ovat hyvin selvät. Meillä taitaa olla röntgenkuvaus edessä. Jo ensi viikolla jos saan ajan esim. vapaapäivälleni. Nivelrikkohan se on mitä eniten pelkään ja epäilen. Monet koirien nivelrikkotarinat kuulostaa liiankin tutuilta... :( Eihän venähdyksestä paraneminen nyt yli kuukautta voi kestää?

Mutta ei asiaa kannata ennakkoon murehtia ennenkö tiedetään mitä jalassa on, pidetään Leppo-herra vaan rauhallisilla lenkeillä ja tarvittaessa Rimadylillä kivuttomana kunnes syy selviää. Ja jatketaan hoikistamista! Tiistai tuntuu vakiintuneen meidän Lepon punnituspäiväksi, ja viime punnituksessa oli painoa enää 13,7kg. Koira alkaa jo taas tuntua ja näyttää hoikalta.

Pakko vähän mainostaa täällä, kun saatiin laitettua meidän uudet hyllyt
viimein seinälle, sohvan ylle! ^__^ <3

Ja Leppo saa esitellä meidän uuden seinäkellon. :3

Koiraherra oli hyvin tyytyväinen, kun sai
uuden, vinkuvan tennispallon! Siitä tuli äänen
vuoksi hyvin nopeasti vain ulkolelu. :'D

Ulkona vahditaan palloa silloin, kun sitä ei jakseta enää piipitellä.

Pallo ja tämä herkku oli hankittu tekemiseksi Lepolle, kun Tero sairasti
noro-virusta. Ostin läjän luita muutenkin, jos olisin sattunut sairastumaan
samaan aikaan Teron kanssa ja koiran liikutus olisi jäänyt vähemmälle.

Vaan onneksi sairastuin vasta kun Tero oli terve! :D Olin kuluneen viikon aikana maanantaina
töissä, loppuviikko menikin toipuessa. Onneksi oli näin söpö varahoivaaja silloin kun
Teron piti olla töissä. <3 

Kevät on ihanaa aikaa. <3

Loppuviikosta jaksoin jopa pestä herra kuramasu-haisulin. Herra itse ei toimenpidettä
liiemmin arvostanut, ja esitti kylpytakissaan pönöttäen, syvästi loukkaantuneena ettei
minua tunne, ja keskittyi pihalla tapahtuviin asioihin.

Kehtasin vielä viedä ihania talvikarvojakin siltä! :D

Jep, mutta kertoilen sitten mitä eläinlääkärissä kävi, kun sinne asti päästään. Ensi viikolla on tulossa vähän reissuakin ja pian koittaa Lepon syntymäpäivä! :) Lahja on jo ostettuna. ;)

Ensi kertaan.

Jalkavaivaa

Hyvin moni lukija tästä jo tietääkin meidän facen/instan tai ihan vaan kasvotusten nähtyä, mutta kirjoittelen tännekin niin saa päiväkirja-tyyliin ajatukset ylös, ja niihin voi myöhemmin tarvittaessa palata. Mutta siis Lepolla on ollut jalka kipeänä.

Potilas pötköttää

Viikko sitten sunnuntaina eli 17.2. pistettiin merkille, että Leppo nuoli oikeaa etutassuaan jonkin verran. Mitään ei tassussa näkynyt, mutta ensimmäinen ajatus mulla oli että noniin, nyt se furunkuloosi tulee sieltä taas...
Maanantaina oli hieman stressaantunut olo, kun Leppoa pelotti räjäytykset kovasti ja töihin lähtiessäkin kuulin miten työmaalla taas räjäytettiin. Lisäksi olin ollut katsovinani että Leppo olisi varonut hieman toista etujalkaa metsälenkillä. Tero lähti onneksi töistä ajoissa kun sitä säälitti koiraparka, ja sainkin viestin iltapäivällä että pojat lähtivät käymään ulkona. Ulkoa Tero pisti viestiä, että Leppo ei varaa juurikaan painoa oikealle etujalalle, ontuu tosi pahasti. Illemmalla jalka oli kuulemma todella paljon parempi, koira vaikutti aivan terveeltä myös kun kotiuduin iltavuorosta.

Tiistaiaamuna Lepolla oli alamäessä hieman hankaluuksia kulkea, mutta muuten meno oli liukkaista keleistä huolimatta ihan hyvän näköistä, satunnaista kevennystä etujalalle. Tiirailin kotona kipeän tassun anturanvälejä tarkasti kirkkaassa valossa, ja huomasin pienenpienen naarmun tassunvälissä, ja vähän kulumaa uloimman varpaan anturassa. Iltapäivällä Leppo kulki iloisena eikä ontunut, kun olin virittänyt sen tassuun nilkkasukan, ja sen päälle Pawz-kumitossun.

Iiihan pieni punainen nirhauma näkyy nuolen  kärjen luona...

 Illalla jalka oli kuitenkin taas paljon pahempi, Tero oli joutunut kantamaan Leppoa paljon lenkillä kun toinen oli ihan kipeä. Sisälläkin koira vältteli liikkumista, nukkui vaan ihan lähellä. Päätin että soitan aamulla eläinlääkärille.

Keskiviikkona päästiin aamupäivästä ilman ajanvarausta poli-ajalle Espoon Eläinlääkäriasemalle, jossa ortopedi katsoi ensin Lepon liikkumista ja sen jälkeen kopeloi molemmat etujalat läpi. Toimenpidettä varten laitettiin varmuudeksi koiraherralle kuonokoppa, jalka oli ollut niin kipeä että sitä vääntäessä olisi saattanut kuka tahansa suutahtaa. Kipu paikannettiin kyynärnivelen alueelle, ja saatiin kahdeksi viikoksi Rimadyl -tulehduskipulääkkeet, sekä kehoitus lenkkeillä rauhallisesti tasaisella maastolla, ei juoksupyrähdyksiä tai noutoleikkejä. Jos ei jalka parane tällä kuurilla, käydään seuraavaksi röntgenkuvauksessa tsekkaamassa mikä tilanne.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Leppo the corgi (@leppoisaa) jakama julkaisu Helmi 20, 2019 kello 12.58 PST

Sohvalla ja sängyllä vain valvotusti, sinne ja sieltä pois nostaen.
Lähellä piti päästä olemaan. <3

Eläinlääkäriltä tuli (odotetusti) noottia Lepon nousseesta painosta (vastaanoton vaaka näytti 14,2kg), sanoin että huomasin juuri itsekin asian pari viikkoa aiemmin ja se on työn alla. Sovittiin yhdessä että ensi kerralla kun käydään, on Lepon painokäyrä pysynyt vähintään vaakatasossa, mieluiten hieman lähtenyt laskuun. :)

Kipulääke annetaan aina iltaisin, jotta iltapäivän aikana alkaa vaikutuksen hieman hiipuessa tulla Lepolle kipuvastetta jalkaan, jolloin se itsekin malttaa vähän varoa eikä rehki liikaa. Lääke on Lepon mielestä hyvää (maksan makuinen lukee purkissa), ja se ottaa sen iltaruuan jälkeen herkkupalana. :) Hoitaja varoitteli, että purkki kannattaa pitää korkealla ettei koira käy varkaissa ja ota vahingossa yliannostusta, kun tabletit on niin hyvänmakuisia. :D Sitäkin on kuulemma käynyt. Lääke lähti heti ensimmäisten päivien aikana hyvin vaikuttamaan, ja koira oli iloisempi ja liikkui paremmin heti seuraavana päivänä.

Ostin Lepolle lohdutukseksi uuden lelun, kun
säälitti poikaparka niin kovasti. Mustekalasta
tuli heti kaveri, kunhan saatiin vinku rikottua. :D

Kampin bussiterminaaliin meno tietää seikkailuja!

Viime viikonloppu vietettiin Kotkassa Teron vanhemmilla, ja Leppo ihmetteli suuresti, miksei kukaan heittänyt hänelle pihassa lelua. :D

Kotkassakin herra sai uuden lelun...

...tai itseasiassa kaksi. :'D Majava oli valmiina odottamassa Leppoa,
kettu tarttui mukaan kun käytiin Mustissa ja Mirrissä ostamassa
Kotkaan Lepolle oma harja, oli unohtunut ottaa kotoa mukaan.

Mutta tehtiin vähän tyhmästi ja liikuttiin kuitenkin lauantaina liikaa. Lepon kipulääkkeen vaikutus antoi kuvan, että se voisi jo paljon paremmin, joten Leppo hölkkäili (ja vähän ryntäili) pellolla kantohangilla, ja pihalla etsi nameja ja leikki itsekseen vinkulelulla. Lauantai-iltana Leppo olikin vaisu ja sisällä todella ontuvainen, ja sunnuntaina myös. Harmittaa jälkeenpäin että ei maltettu ottaa vielä rauhallisemmin, mutta siitäpähän opittiin. Toivotaan että se ei nyt ihan liikaa viivästyttänyt Lepon jalan paranemista tai ainakaan rikkonut mitään. :/

Sunnuntaina otettiin iisisti isin kainalossa.

Viikonlopusta viisastuneena, ollaan nyt kävelty rauhallisia lenkkejä ja lähinnä hihnassa, eikä Leppo ole saanut moikkailla koirakavereita kuin vasta viime päivinä, ja ihan lyhyesti ettei ehdi mennä riekkumoodi päälle. Painonpudotuskin on lähtenyt hyvin käyntiin; viikon aikana hävisi 100g Leppo-läskiä! :P

"Kattokaa nyt ku mä hoikistun silmissä! Vai onkohan se toi karvanlähtö..."
Käytiin Sellolla jotta Leppo saisi vähän muuta maisemaa soraisten kotinurkkien
vaihteluksi, käveltiin sinne ja otettiin bussi takaisin jalkaa säästääksemme. :)

Ensi viikolla olisi Lepon hieronta myös, hieroja Jonnalta jo varmistin että venähdys ei ole este hieronnalle (koska vamman tapahtumasta on yli 3vrk). Päivittelen postausta tänne sitten kun lääkekuuri on syötetty loppuun, ja ehditään vähän katsella että oliko tämä jalkaepisodi tässä vai ei.
Kipeältä koipi vaikuttaa vieläkin (eilen koiraparka ulahti kun moikkasi mua innoissaan kun tulin iltavuorosta), mutta lääkkeen ansiosta se on toki lähtötilannetta paremman oloinen.

Ensi kertaan.