Leppo sai "pikkusisaruksen"

Yllätys!!!

Meidän talouden eläinlukumäärä kasvoi eilen yhdellä, kun sain tuotua Lepolle "pikkusisaruksen". ;)

"Täh? Nyt kyllä äippä huijaat, tämähän on pehmolelu."

Ok, ylemmässä kuvassa on Lepon uusin pehmolelu (Simba-tsumtsum), mutta on meillä ihan oikea eläinkin täällä Lepon lisäksi!
Leppo itse tosin on luultavasti sitä mieltä, että kyseessä voisi olla hänelle makoisa välipala. Ei olla siis varsinaisesti näytetty Lepolle uutta tulokasta vielä, kun todennäköisesti ei osaisi vielä siihen hepuloimatta suhtautua. Leppo on ollut kyllä mukana kovasti jutuissa, kun ollaan valmisteltu uudelle tulokkaalle kotia ja tarvikkeita aseteltu paikoilleen.
Ensi alkuun heti pahoittelen suttuisista kuvista, oli ilta eli keittiön valossa kuvattiin, ja yritettiin napsia kaverista mahdollisimman nopeasti pari kuvaa ettei se stressaannu liikaa.

Mutta pitemmittä puheitta, saanko esitellä: Valvatti <3

Valvatti on lajiltaan viljakäärme (Pantherophis guttatus), ja vielä aivan vauva, kolme viikkoa vanha.
Suurin osa lukijoista nyt varmasti vähintään yllättyy, osa putoaa penkiltä, mutta kyllä, meillä on tästä lähtien talossa myös käärmyläinen. :D <3
Monet lemmikkikäärmeet on mun mielestä aina olleet nättejä, ja työkaveri sai mut ihastumaan niihin entistä enemmän kaksi vuotta sitten, kun hänen käärmeistään jutusteltiin. Silloin myös aloin tajuta, kuinka helppohoitoisia otuksia käärmeet voi olla. Niinpä Valvattikaan ei tarvitse lastenhoitajaa (anoppi ainakin huokaa helpotuksesta nyt <3), vaan sen voi jo pienenäkin jättää muutamaksi päiväksi aivan yksin. Käärmeet eivät varsinaisesti kaipaa ihmiskontakteja, ja tämän ikäinen käärmeenpoikanen syö 4-7 päivän välein. Eli esim. (pidennetytkin) viikonloppureissut onnistuu vallan mainiosti, kun laittaa käärmystimelle raikasta vettä astiaan ennen lähtöä, huolehtii että se on vastikään ruokittu, ja tarkistaa että asumuksen kaikki ovet on hyvin kiinni. :)

Kieli :P

Olen hirmuisen innoissani tästä uudesta aluevaltauksesta lemmikkieläin-saralla, ja Terokin suostui käärmeen hankintaan pienen harkinnan jälkeen, kun kerroin miten helppoja otuksia ne on hoitaa (ei ollut enää kuulemma hyvää syytä olla käärmeen ottoa vastaankaan :D ). Toki pientä "tuoreen äidin" hermoilua on ilmassa: jännitin käärmeen tuloa edeltävän yön nähden kaikenlaisia unia, miten kaikki menee pieleen, ja viime yön, miettien että syököhän se vaavi nyt sen hiiren sieltä terraariostaan kun ei pihdeistä uskaltanut illalla sitä ottaa. Mutta yön jäljiltä oli ruoka hävinnyt, ja Valvatti löytyi tyytyväisenä sulattelemasta ateriaansa asumuksensa takaseinää vasten. :)

MISTÄ MOINEN NIMI?

Valvatit ovat asterikasvien (eli mykerökukkaisten, mm. voikukat ja leskenlehdet) heimoon kuuluva kasvisuku, ja ainakin suomalaiset valvatit ovat keltaisia kukinnoiltaan. Tämä meidän käärmeenpoikanenhan on nimittäin väriltään butter, eli hänestä tulee aikuisena keltainen. :)

Valvatti on myös hahmo Andrzej Sapkowskin kirjoittamassa fantasiakirjasarjassa, Noiturissa (monelle peleinä tuttu Witcher, ja tulossa myös Netflix-sarjana). Valvatti on englanninkielisessä käännöksessä nimeltään Dandelion (=voikukka), ja on kirjojen päähenkilön paras ystävä ja kuuluisa, karismaattinen trubaduuri.

Odotan innoissani, mitä kaikkea käärmeen omistaminen tuo tullessaan (ainakin pakastehiiriä, hehe!). Onneksi en ole ollenkaan yksin hoitamisen kanssa, sillä käärmyläisen kasvattaja on sama työkaveri, joka mut ihastutti aikoinaan näihin otuksiin, ja hän on luvannut autella meitä untuvikkoja. <3 Kiitos siis Mantalle tästä ihanasta pikku madosta, sitä saa aina tulla katsomaan kun haluaa!

Blogin päätähti tulee kuitenkin tietysti olemaan yhä Leppo, ja teen Lepon viime aikojen kuulumisista ihan pian myös uuden postauksen. :) Laitan käärmystimestä aina joskus toki myös kuulumisia, ja saatan tehdä sille oman alasivun blogiin kuten Lepolla ja mulla on, josta löytyy oleellisimmat infot.

Semmoista siis tällä kertaa! Olisitko ihan äkkiä kuvitellut meille käärmettä lemmikiksi?

En minäkään, sanoo Tero. :D

Ensi kertaan!

Loma 1, corgien rantapäivä ja sukulointia

Pätkäistiin Teron kanssa tänä kesänä kesälomat kahtia, ja ensimmäinen loma on nyt lomailtu. :) Vaihderikasta menoa oli kyllä, paljon nähtävää ja koettavaa! Oltiin koko kevät odotettu että päästään käymään Yyterissä, corgien rantapäivät tsekkaamassa. Loman alkajaisiksi käytiin harjoittelemassa rantapäivään, ja tsekattiin Toppelundin koiraranta.

Merellisiä tuoksuja <3

Aallonmurtajalla

Herra kahlailija

Muistettiin myös nautiskella partsilla:

"Rapsuja pliis! Oo jee..."

Ennen sukulointi- ja Yyterireissulle lähtöä Leppo sai hieronnan. Meidän hieroja oli kesäkuun lomalla, enkä ollut toukokuussa muistanut varata aikaa. Lepolla oli taas lonkankoukistajat jumissa eniten, pitää muistaa niitä hieman hieroa kotonakin niin eivät menisi niin jumiin.

Nautiskelee... :3

Heti hieronnan jälkeen lähdettiinkin kohti juna-asemaa, ja Tamperetta.

TAMPERE, KEX-KISSA

Tampereella hengattiin äitini luona, ja autoin parin maton pesussa kun siellä oltiin. Leppo oli hirmuisen iloinen "mammalle" pääsystä, kuten aina, ja muisti myös tuijotella vaativasti silmiin kun oli leikkiä tai herkkua vailla:

Jännittävin osuus Tampereen reissusta oli Kex-kissan kohtaaminen. Kex on mun siskonpojan kissa, jota Leppo ei päässyt viime reissulla vielä tapaamaan. Tällä kertaa käytiin kahtena peräkkäisenä päivänä kurkkaamassa Kexiä, eikä meinannut pieni corgipoika oikein pantalooneissaan pysyä. Ja onhan tuo Kex aika komea jätkä, täytyy myöntää:

Leppo ei oikein osaa olla kissojen kanssa, se ottaa niistä kovasti kierroksia ja yrittää heti höristen jahdata jos kissa liikkuu pois päin. Ellei siis ole suorittamassa temppua tai odottamassa namia. "Treenimoodissa" ollessa kissa saa liikkua ympärillä ja Leppo korkeintaan vilkaisee siihen päin, mutta jos Leppo saa liikkua vapaasti niin yrittää etsiä kissaa ja saada sitä liikkeelle.

Kexin kissatunneli oli myös Lepon mielestä mielenkiintoinen, joskin corgimiehelle vähän liian pieni. :D Meinasi tulla tukalat oltavat kun Leppo yritti oman kroppansa paksuisesta putkesta läpi (koska putken keskellä oli kissanlelu jonka se olisi halunnut), mutta räpiköiden selvisi koiraherra putkesta ulos asti. Siskon poika päätti lahjoittaa oman vanhan leikkiputkensa Lepolle, kun siitä mahtui paremmin läpi.

"Siistii!"

Oli sateinen päivä, joten Leppo nautiskeli sohvalla. :)

YYTERI, CORGIEN RANTAPÄIVÄ

Perjantaina 5.7. suuntasimme Tampereelta kohti Poria. Corgien rantapäivä koittaisi lauantaina, joten ehdimme hyvin käymään iltalenkin lomassa tutustumassa vähän maastoihin. Oltiin varattu lemmikkihuone Yyterin rantahotellista. Rantapäivään osallistuville olisi ollut varattuna mökkikiintiökin, josta olisi saanut alennuksella mökin, mutta huomasin tiedon liian myöhään. Mutta toisaalta mökkeily + ei vesiliitäntää + julkisilla kulkeminen olisi ollut aika mahdoton yhtälö. Joten loppu hyvin, kaikki hyvin!

Läheinen lammikko, Fatijärvi.

Kelpasi näissä maisemissa lenkkeillä. :)

"Minulle aivan oma sohva! Voi kiitoksia. Voisitko jo sammuttaa valon."

Koitti lauantai, ja suuren rantapäivän aika! Tapahtuma alkoi klo 11, käyskenneltiin kaikessa rauhassa hotellilta koirarannalle. Tavoitteena oli ehtiä klo 13:n ryhmäkuvaan, johon sitten oikein hyvin ehdittiinkin, ja kerettiin fiilistellä sitä ennenkin hyvä tovi. Leppo oli kovin hämmästynyt kaikesta siitä ihmis- ja corgimäärästä.

"Jo on aikoihin eletty..."

"Oho, mikäs se toi on." Se oli corgin ja berninpaimenkoiran miksaus. :D

Alkuun Leppo oli hieman innokkaampi ja vähän leikkikin yhden nuoren corgineidin kanssa, kun väkeä oli paikalla hieman vähemmän. Mutta sitten kun ranta täyttyi corgeista, ja lähistöllä alkoi kärhämä, joka vyöryi Lepon ohi, fiilis oli mennyttä. :D Loppuajan Leppo hengailikin pitkälti meidän seurassa, ja istahti ihmisten kanssa samaan riviin (ylen)katsomaan kun muut corgit leikki ja kisaili. :'D <3

"Minähän en tuommoisiin hömpötyksiin rupea."

Joukkoon mahtui myös ainakin yksi kiusaaja-corgi. Hyvin isokokoinen toveri, joka huiteli aika suurella säteellä omistajistaan, oli aina siellä missä kärhämätkin  (joko örisemässä polleana tai aloittamassa niitä), ja otti välillä silmätikukseen milloin kenetkin jota kävi vähän härkkimässä. Se jäi myös kyttäämään yhtä corgi-rukkaa, joka oli tullut hakemaan omistajastaan turvaa, ja omistaja kyykistyi rapsuttelemaan omaa koiraansa. Iso kaveri kierteli ja seisoskeli metrin päässä jonkin aikaa, vaanien, kunnes kyllästyi.
Myös ryhmäkuvan oton jälkeen syntyi pientä rähinää, mitä osattiin Teron kanssa odottaakin kun on monta koiraa ihan vierekkäin syleissä, ja ne päästetään kaikki samaan aikaan irti ahtaassa paikassa... Ei turhaan laskettu Leppoa maahan sellaiseen stressaavaan tilanteeseen, vaan käveltiin koira sylissä vähän väljemmille vesille jotta koirilla olisi enemmän tilaa väistää toisiaan.

Ylpeänä: "Mä olin kahlaamassa ja kierin sit hiekassa!"

Vaan ei Leppokaan mikään mallioppilas ollut koko päivää. Sattui yksi tapaus, jossa lapsi pudotti pienen pehmolelun alla olevassa kuvassa näkyvän blue-merle pennun luo, ja pentu nuuski lelua innokkaana. Leppo sattui olemaan lähistöllä, ja syöksyi omimaan lelun aika kovan ärinän saattelemana. Leppo pyöräytti pennun selälleen ja ärjyi hurjana, ja pentu kiljahti kun toki säikähti moista aggressiivisuutta. Ihmeen ärtsy ja omistushaluinen otus meillä. :(

Leikkiviä pentuja hyöri jaloissa <3

Mutta Leppo selvästi kyllä väsähtikin tuohon kaikkeen äksöniin, voi olla että sillä oli väsy ja kärttyisä olo, ehkä kipeäkin. Hienon lepokuopan se kyllä kaivoi itselleen pyyhkeen viereen:

On kyllä tosi kiva että noita rantapäiviä järjestetään. Nytkin paikalla oli ollut yli 130 corgia, ja suurimmalla osalla varmasti kesän paras päivä. Meilläkin jäi muistoksi Hau-Haun sponssaama kanakiekko-pussi ja paljon kuvia. Mutta Leppo olisi saanut koko hommasta enemmän irti varmasti pari vuotta aikaisemmin, kun se oli vielä terveempi. Vähän veikkaan että meidän ei Lepon kanssa tarvitse rantapäivään enää osallistua, kun ei se siitä liiemmin nauttinut eikä yhtään tiedä missä kunnossa se on vuoden päästä. Mutta oli tosi ihanaa päästä kokemaan tuo edes kerran, ja Yyterissä oli noin muuten tosi mahtavaa käydä. <3

Hotellin terassin vierestä löytyi sopiva hyppykivi. :3

Sunnuntai-iltapäivän kävelyllä

Paljon simpukankuoria löytyi rannalta!

JUUPAJOKI, MÖKKIELÄMÄÄ

Porista jatkui tiemme kohti Juupajokea, mun isän mökkiä. Siellä on iso ja turvallinen piha, jossa oli paljon tilaa rallitella, ja koirakaverikin:

Leppo ja Lulu

Viimeksi, kun oltiin iskän mökillä, ei Lulua vielä ollutkaan, oli vain kettuterrieri Sanni, jonka kanssa Leppo rallitteli pihaa ympäri ja riiteli kepistä. Nyt oli tilanne toisin päin, kun Sanni oli alkukesästä jouduttu lopettamaan kasvaimen vuoksi. :( <3 Vein iskälle ja hänen vaimolleen tuliaisena muotokuvan Sannista, jonka piirsin.

Sanni 13.5.2011 - 24.5.2019

Lulu oli ottanut vahdin paikan mökillä, eikä Lepolla sen mielestä ollut asiaa mökin ruokapöydän tai makuuhuoneen alueelle (makuuhuoneessa oli Nasse-kissan lymypaikka, joka olisi Leppoa tietysti kiinnostanut). :D Rajattiin molempien kulkemista vähän, jottei kummankaan tarvinnut jäykistellä. Tai musta tuntuu jälkeen päin että Leppo ei edes tajunnut Lulun eleitä kunnolla, kun se on niin pätkä ja Lulu korkea, ja etäisyydet oli sisätiloissa tosi pieniä niin ei corgisetä tajunnut katsoa ylöspäin. :'D Ihmetteli vaan että miksi se koiraneiti tulee tielle kun hän yrittää mennä etsimään kissaa... Hohhoi tota Leppoa kyllä joskus. <3

Ulkona koiratoverit oli paljon rennommin, juoksivat kilpaa ja leikkivät ajoittain.

Nätti Lulu <3

Käväistiin seuraavana päivänä lenkillä Juupajoen rotkolla, jossa oli pieni luontopolku.

Leppo loikkasi ensin "hyppykivelle" (eli piknik-pöydälle) oma-aloitteisesti,
ja Lulu seurasi perässä. :D

Muuten oli tiedossa ihan perus mökkeilyelämää, grillausta ja rennosti ottamista. :) Ja pitäähän sitä yksi mökkiriita koirien välille tulla, kepistä jälleen. :D Tarvitsee todella alkaa ennakoida Lepon fiiliksiä, ettei tulisi noita resurssiriitoja.

KOTONA JÄLLEEN

Oma koti kullan kallis. Ainakin jos Lepolta kysyy. Koiramies oli jälleen niin väsynyt kun vaan voi väsynyt olla, parvekkeellakin se yritti välillä kuulostella ja katsella kuka pihassa liikkuu, mutta uni vaan tuli simmuun heti. :D <3

Pari päivää ehdittiin kotona olla loman loppupäässä, ja nautiskella yhteisestä kävelystä:

Ja kylvystä. :'D Leppo tosin ei kylvystä nauttinut (mutta piti mökkielämästä saatu grillituhkaläikkä saada putsattua!), ja tuijotti mua parvekkeelta kiukkuisella ilmeellä kun menin hänet taas kastelemaan:

"Tämä kostetaan." 

Ja sai Leppo "nautiskella" myös Rimadyl-kuuristakin, tai saa yhä. :/ Oli meinaan niin lomilla kipeytynyt koira että ei neljän päivän kuuri riittänyt, katsotaan nyt vielä viikon loppuun siis kun vieläkin toinen on vähän köpö-ukko. :(
Viikonlopun Leppo sai nautiskella Kotkassa rauhallisista, lyhyistä nuuskuttelukävelyistä. Käytiin Teron kanssa lauantaina mun rakkaan ystävän 30-vuotissynttäreillä, joten Leppo sai olla jälleen Teron vanhempien hyvässä huomassa. :)

"Hys. Mul on piilo."

"Täh. Ihan hyvä asento syödä luuta."

Nyt palattiin arkeen hetkeksi, ja elokuun puolella koittaa sitten seuraava lomapätkä. :)

Viimeisimmällä kotimatkalla pääsi koira kurkkimaan
metron ikkunasta, ilmeestä päätelleen oli jännää. :D

Ensi kertaan!