tiistai 20. helmikuuta 2018

Pientä pötköä pelottaa

Useimmiten voi onneksi ottaa rennosti... <3

Perjantaina Lepolla oli rankka työvuoro mun kanssa.
Se oli juuri tottunut olemaan meidän työpaikan takahuoneessa rennosti ja omasta halustaan (ettei tarvinnut vetää sitä sinne vaan tuli itse) kesäisten louhintatöiden ja räjäytysten jäljiltä. Vaan aamuvuoroon mennessäni huomasin jo takakäytäviä kulkiessani, että oli virhe ottaa koira sinä päivänä mukaan. Jossain piikattiin/porailtiin vähän järeämmillä työkoneilla, ja kaikkialla meidän ykköskerroksessa jyrisi ja lattia tärisi.
Normaalisti ehdin aamulla tullessani laskea kassan ja imuroida, ja laskea ehkä toisenkin kassan ja muut rahat. Perjantaina mulla meni koko 20 minuuttia yhden kassan laskemiseen, muuta en ehtinytkään tehdä, sillä:
- Leppo yritti aluksi kauppakeskuksen lukossa olevan lasioven raosta tunkea itseään ulos, joten nappasin sen hihnaan ja menin taakse laskemaan rahoja.
- Laitoin portin kiinni vaikka ei välttämättä olisi tarvinnut, sillä Leppo pyrki vaan silmät suurina ja kauhusta läähättäen mun syliin, kaataen jakkarat takanaan epäonnistuneen hypyn johdosta ja kaatuen itse.
- Nappasin koiran syliin ettei enempää haaveria käy, jolloin Leppo ponkaisi pöydälle ja käveli rahojen päältä (olisi pitänyt palohälytinepisodista muistaa, että Leppo pyrkii mahdollisimman ylös karkuun kun tykkäsi saunan ylälauteillekin mennä ääntä pakoon).
- Lopulta pöytä oli kuitenkin liian hutera alusta, ja koira palas syliin pitäen kuitenkin etujalat pöydällä, täristen ja läähättäen vahvasti.
- Toisella kädellä rakkaasta koirastani kiinni pitäen, laskin itkien rahoja ja sain kuin sainkin ne ajoissa laskettua, että ehdin vielä vaihtaa työpaidan, laittaa valot ja koota itseni.

En ole ikinä nähnyt Leppoa noin peloissaan. Olin ihan rikki. :( Yritin taas parhaani mukaan olla paapomatta, koskin koiraan vain sen verran kun tarvitsi ettei se teloisi itseään hyppimällä liukkaalla lattialla, tai putoaisi sylistä. Mutta oli vaan niin kerta kaikkisen "paska koiranomistaja"-fiilis kun olin tuonut toisen tällaiseen pelon ja ahdistuksen paikkaan. En voinut jättää sitä yksin takahuoneeseen, sillä en tiedä olisiko se yrittänyt paeta sieltä tai hyppiä itsekseen pöydälle ääntä karkuun, joten otin sen poikkeuksellisesti kassan taakse. Onneksi jyrinä loppui aamusta jo pian.

9:58, juuri ennen avaamista. Ilme saattaa joidenkin silmään näyttää
nauravaiselta, mutta kova läähätys ja silmien seisominen paljastaa
stressin tason... :( Tärisemistä ei kuvaan saakaan ikuistettua.
10:43. Äänet loppuneet jo n. puoli tuntia sitten, samoin läähätys, mutta
vielä ei suostunut koskemaan viltille jätettyihin herkkuihin
(bull-stick ja broiskun sydän), ja katsoi tarkkaan perään jos lähdin pois.
13:22. Nyt voi jo alkaa rentoutua kyljellään. Pikkunamit
jo kelpasi, samoin vettä oli malttanut juoda.
14:06. Viimein maittaa bull-stick pätkä, voi jo luottaa siihen että
ääntä ei enää tule uudestaan.
Juteltiin työkaverin kanssa tuosta episodista, ja hänkin oli sitä mieltä että voisin parina vapaapäivänä käydä totuttamassa Leppoa taas myymälässä oloon ilman, että sen tarvitsee jäädä takahuoneeseen. Ja voisin jatkossa ottaa aina reissuille ja pakollisiin työvuoroihin koiran muiden tarvikkeiden joukkoon mukaan Pet Remedy-suihkeen. Se vaikutti lupaavalta ainakin kotona lumiauran suhteen, Leppo tuli kyllä lähelle kuten ennenkin, mutta vaikutti olevan onnellisesti pöllyissä:
"Jos mä tässä vähän röhnötän..."
Se siis tuntuu rauhoittavan Lepon oloa jonkin verran. Tulkoot kyseisestä matkasuihkeesta sitten yksi meidän vakiovarusteista joka reissulle.

No mutta, sitten muihin aiheisiin.
Meillä on ollut kivoja lumilenkkejä monena päivänä, on ollut ihanaa kun on paljon lunta!

Joskin Lepon oma palkkapallo meinaa hukkua hankeen... :D Ja se täyttyy
lumesta kun koira vinguttelee sitä, ja lakkaa vinkumasta mokoma.

Ollaan nähty cockeripentu Volttia kertaalleen, ja naapurin colliepentu Ricoa sattumalta muutamaan kertaan. Voltin ja Sailan kanssa käytiin iltasella lenkillä, niin en saanut kuvailtua pimeässä metsässä kuin tämän loppukuvan Voltti-parasta, kun oli tullut "vähän" lumipaakkuja masuun ja etutassun alle ihan kunnon pallo, voi raasua!

"Nyyh."

Pari viikkoa sitten meidän myymälässä oli frettipäivä! Koko alueella oli talvirieha ja kaikenlaista tapahtumaa ja ostoskeskuksessa muitakin spesiaalijuttuja. Meillä oli koira-asiakkaille herkkumaistiais-buffet ja aktivointipelien testausta, sekä ihmiskatsojille frettejä. :3 Fretit eli kesyhillerit oli kyllä hauskoja otuksia, pääsin ensimmäistä kertaa pitämään sellaista sylissäkin:
Minä, ihastuttava sylipötkylä Nera, ja taustalla työkaveri
Emilia, joka oli frettejä esittelemässä. :)
 Leppo tuli myös "isin" kanssa käymään myymälässä! Koiraherra sai vähän herkkumaisteluita ja kokeilla toki älypelejäkin.
"...Isot kalat myydään, pienet kalat syödään.
Kissalle kiisket, koiralle kuoreet.
Kops kalat konttiin!"
Eräs asiakas kertoi minulle tämän lorun kun näytin
maistiaispöydässä olevia kuivattuja kuoreita.
Lepolle ainakin kelpasi.

Leppo pääsi myös katsomaan frettejä! Pötkyläkoira oli aivan innoissaan samanmallisista mutta häntä pienemmistä otuksista, ei ainakaan reaktion perusteella pitänyt niitä saaliina tai kissoina, kun eleet oli tätä luokkaa:
Korvat luimussa ja häntä viuhuu <3
Leppo sai myös nuuskia kilttiä frettineitiä lähempää.

 Ja sitten, testasin viimein yksi aamu sitä PUREn turvotettavaa koiranruokaa. En löytänyt mistään kätevää ohjetta ruoka-vesisuhteelle, joten pistin vettä vähän enemmän kuin ruokaa oli... Ja sitä taisi lorahtaa vähän liikaa. :D
Tuote kuiviltaan
Veteen turvotettuna. Vähän tulee kanakastike tai hernekeitto mieleen. :D
Leppo sai nyt sitten keittomuodossa ateriansa. Mutta eipä se menoa haitannut, maistui ainakin vissiin tooosi hyvältä, ilme oli hurmioitunut kun sai nuolla sapuskaa sekoituslusikasta. Ja tuoksukin tuossa kala-ateriassa oli vissiin herran mielestä hurmaava, kun ei olisi halunnut ulos lähteä kun olin juuri pistänyt ruuan turpoamaan, ja ulkoa hirmuisella kiireellä kotiin. :D
"Om nom nom."

Viime viikonloppuna Leppo olikin hyvin onnellinen (perjantaiaamua ja iltapäivää lukuunottamatta), kun hyvä ystäväni Kaisa tuli kyläilemään viikonlopuksi. Leppo oli tyytyväinen saamastaan lisähuomiosta ja rapsutuksista. <3


Leppoisaa viikkoa kaikille! Toivotaan ettei Leponkaan tarvitsisi hetkeen pelätä niin kuin perjantaina.

torstai 8. helmikuuta 2018

Painikavereita ja talvikelien kauhistuksia

Nyt ollaan viimein saatu lunta ja reilusti, sekä ihanan kirpsakoita talvi-ilmoja. Lepon mielestä tosin pakkasraja pitkälle ulkoilulle on siellä -10 paikkeilla tai vähän kylmemmässä, onneksi niin kylmiä päiviä ei ole montaa ollut.
Yhtenä päivänä oli tuulista ja pakkanen paukkui, joten Lepon oma jumppaPomppa pääsi viimein testikäyttöön! Ei näyttänyt ainakaan kylmä tulevan, kun taas aamulenkillä ilman paitaa ulkoillessa vähän ravisteltiin itseään ja kuljettiin selkä köyryllä. Viihdyttiin metsässä pitkä tovi, ja ihastelin herra kuurapartaa uudessa paidassaan. :)



Hieman tuon jumppapompan takaliehukkeet meni vinksin vonksin jos koira ravisteli itseään tai kieri lumella, niitä sai pariin kertaan olla suoristelemassa. Mutta Lepon liikkumista paita ei rajoittanut millään tapaa, eikä muutenkaan liiemmin koiraa ahdistanut. JumppaPomppa saa siis hyvät pisteet meiltä!

Toissa viikolla Tanya kävi Haikun kanssa kylässä! Käytiin iltalenkillä metsässä ja sitten Leppo sai ekaa kertaa tuossa Espoon kämpässä kaverin kylään ihan sisälle asti. Lenkillä ei kuvia tai videota saanut otettua kun oli ihan pimeää, mutta sisällä pistin GoPron koetukselle ja kuvailin videota kehnossa valaistuksessa. Kyllähän tuo aika paljon kohisee eikä hidastuksista saa selvää, mutta leikkitunnelma on tovereilla kohillaan. <3



Haikun kyläily oli oikein onnistunut, kaverukset leikki paljon ja touhuilivat. Leppo sai myös huomata, kuinka luiden käy jos niitä jättää syömättä: kaveri tulee ja syö ne! :D Meillähän on enemmänkin sääntö kuin poikkeus että hieman aloitettuja luita, tai lähes loppuun syötyjä luun riekaleita lojuu siellä sun täällä (ja aika ajoin heitän hylättyjä ja lelukorissa tovin pyörineitä riekaleita roskiin), Tanya naureskeli että heillä Tofun ja Haikun kanssa täysin mahdoton yhtälö, että luita jäisi kämppään lojumaan. :D
Haikun vierailu ja yhteislenkki oli niin jänskä juttu, että kyllä koirapoikaa nukutti makiasti:


Viime viikonloppu meni mukavissa merkeissä Tampereella! Paitsi että menomatka ei ollut Lepon eikä kanssamatkustavan koiran mielestä ollenkaan mukava... Jäinen ja talvinen keli luo kaikenlaisia pelottavia asioita, tällä kertaa kauhistuksen kohteena oli raiteilta/junan pohjasta irtoavat jäälohkareet, jotka kolisivat ja kumisivat junan pohjaa pitkin junan kiitäessä eteenpäin. Ensimmäisellä kerralla nukkuva Leppo vain vähän havahtui ihmettelemään moista tapahtumaa, mutta kun se tapahtui uudestaan, mietti corgimies ehkä että "Ei saakeli, tuolla lattian alla menee jotain vaarallista!" ja kiipesi vakava, hieman järkyttyneen oloinen ilme naamalla penkille meidän syliin. :D Yritettiin parhaamme olla huomioimatta Leppoa kummemmin kun sitä pelotti, vaikka kyllähän se vähän nauratti ja kävi sääliksi kun toinen oli niin tosissaan "uhan" suhteen. Aina jos uudet jäälohkareet kolisi junan ali, katsoi Leppo äänen suuntaan ja samalla peruutteli itseään ihan meihin kiinni. Viereisten penkkien luona oleva isompi koira tyytyi istumaan, läähättämään ja tärisemään pelosta. :/

Raasu

Oltiin pe-la yö meidän äidillä. Kun jäätiin bussista pois ja lähestyttiin taloa, huomasi Leppo taas äitini rapun ovella ja pinkaisi korvat luimussa juoksuun. <3 Siinä kohtaa pudotetaan hihna ja annetaan corgin juosta, iltaisin on niin hiljaista eikä muita kulkijoita jotka voisivat harmistua kun koira juoksee 10-20m irrallaan rapun ovelle. :) Perjantai-ilta meni rattoisasti: katseltiin leffaa ja herkuteltiin (olin ostanut ison läjän irtokarkkeja alesta :P~ ). Lauantaina käytiin perinteisellä lenkillä rannassa, ja katseltiin että joku urhea tai ehkä tyhmänrohkea oli kävellyt järven jäällä. Mentiin itse rantoja pitkin.
Lauantai-illalla lähdettiin mun isän luo kyläilemään toiseksi yöksi. Alun perin oli suunnitelmissa olla heidän mökillä, mutta pakkanen kiristyi sen verran paljon että oltiinkin heidän asunnollaan Kangasalla.

Sunnuntain aamupissatuksen maisemat

Iskän luona oli tietenkin Lepon mielestä kaikkea jännittävää ja hauskaa, kuten viimeksi kesällä nähty vanha tuttu kettuterrieri Sanni, ja ragdoll-kissa Nasse, jota Leppo olisi mielellään mökillä vähän kurmuuttanut. Mutta Leppo pääsi toimimaan myös leikkisetänä heidän koiran"pennulle", joka oli tullut heille aika pian meidän mökkeilyvierailun jälkeen eli loppukesästä. :) Pitkäkarvainen collie-tyttö Lulu oli Lepon mielestä siisti leikkikaveri, ja tyypit olisi alkututustumisen jälkeen painineet vaikka koko ajan. Sanni ei oikein arvostanut tällaista riehumista, näkeehän sen jo ilmeestäkin:
"Että ne nuoret jaksaa..."
Sanni yritti välillä tulla erotuomariksi Leppoa komentamaan, että ei saa riehua hänen talossaan noin kovasti. :D Sain Lepon ja Lulun leikkinujuamista (ja Sannin erotuomarointia) vähän videollekin!


Lulu oli puhelias collietyttö. Paimenet on kyllä joskus herkkähaukkuisia, mutta Lulu jutteli muutenkin vain. :D Pieniä "viuh"-haukahduksia jos halusi pihalle päivystämään ulkomaailman tapahtumia, ja leikkiessä kaikenlaista mölinää ja älinää. Collieita kutsutaan kuulemma välillä pöllieiksi, jos törttöilevät jotain tai ei aivoissa ihan raksuta... Luluakin kutsuttiin välillä tuona viikonloppuna pöllieksi, mm. siinä kohtaa kun pakkasta oli noin 14 astetta, ja neiti pöllie istuu hangessa luun kanssa ja ihmettelee mikä varpaissa tuntuu hassulta (vaiko kylmyydestä tunnottomat :D ), ei tullut pienen otuksen pieneen mieleenkään pyytää päästä sisälle, se piti kutsua. :'D Lululle ei kyllä nopeasti tullut kylmä, se viihtyi pihassa lumikinoksen päällä pitkiäkin aikoja vaikka itsekseen.

"Mikäs tässä ollessa."

Leppo aina välillä riemuitsi, kun löysi Nasse-kissan. Tuijotti vain lumoutuneena ja välillä heilutti häntää, mutta esim. Nassen ollessa pedillä, ei Leppo uskaltanutkaan ihan lähelle vaikka olisi yltänyt. Nassen tuima katse pysäytti urheankin kookin, ja Leppo käänteli päätään sivuille ja siirtyi nuuhkimaan tv-tason koristeita, silleen "Juu ei kun näitähän mä vaan tulin katselemaan, hieno lasilintu ja kivoja kippoja juu..."

Ties kuinka kauan Leppo seisoi tuossa ja katseli kun Nasse pesi tassuaan...
Tuima ilme saa hurjimmankin karjakoiran perääntymään :D

Välillä muistettiin myös ottaa vähän lepoa ja torkkuja yhdessä.
Pentua niin ramaisee... :D Jos lopetin silittämisen tossa vaiheessa,
kuului pöllien suusta pieni "viuh" ääni että pitäisi jatkaa.

Simahti.

Corgisetä polleana kun pääsi sohvalle "isin" kanssa kaksin!

"Mitä? Kävin vaan katsomassa oisko se kissa täällä." :'D

Lulu tuli sunnuntaina ruokalevon jälkeen meitä moikkaamaan
vierashuoneeseen, kun huomasi että jeee joku on hereillä. :D Vaikka oli neiti
itekin ottanut vähän unta, tukasta päätellen.

Sunnuntain paluujunassa ei onneksi käynyt mokomia jäälohkare-insidenttejä, ja matka meni rattoisasti. Viereisillä penkeillä olevilla äidillä ja pojalla oli lähes täsmälleen Lepon värinen chihuahua! Ainoastaan jaloissa chihulla oli vain varpaissa valkoista, muuten niskan ja naaman kuviot meni aikalailla yks yhteen ja hännänpääkin taisi olla valkoinen. :D Kyllä oli hauska näky, Lepon miniversio.
Mulla oli maanantaina päivävuoro, joten Leppo sai nukkua rauhassa pitkään. Sen verran rankka viikonloppu vissiin oli, että piti koisailla sängyllä koko aamupäivä! Leppo heräsi kun kutsuin sen syömään joskus 10 ja 11 välillä, sitten lähdettiin pitkälle aamulenkille n. 11:30. :)

Tässä meininki joskus aamu-ysiltä, olin käynyt jo suihkussa ja laitoin
itselleni aamupalaa kaikessa rauhassa, Leppo vaan uinui. :3

Eilen aamupäivällä, kun muokkailin näitä postauksen kuvia ja Lepon ja Lulun videota, tuli pihaan toinen talvikelien kauhistus: lumiaura. Tämä meidän rappu on kokonaan oma pikku rakennuksensa, ja se on juuri parkkihallin ja sen sisäänkäynnin yllä. Joten kun aura-auto raapii kauhallaan tuossa meidän talon sivustalla, se jyrisee ihan tosissaan parkkihallin antaessa kaikupohjaa, ja tuntuu pieneltä maanjäristykseltä; lattia siis tärisee. Etäpäivää viettävä avo sai junamatkan tapahtumia toistaen sylillisen Leppoa, kun alkoi jyrisemään.

Pieni rakas... :(
Taas koitettiin olla mahdollisimman neutraaleja ettei ainakaan ruokita Lepon pelkoa hössöttämällä, avokin (kuten kuvasta näkyy) yritti vaan pokkana kurkkia koiran yli näyttöään ja jatkaa hommia, tyynen rauhallisena. Ollaan myös näytetty Lepolle ikkunasta auraa, siis pyydetty Leppo katsomaan innostavalla äänellä jos aura tulee pihaan asti tuomaan lunta pihan keskellä olevaan kasaan, mutta ei se kai osaa yhdistää auraa ääneen kun ei sillon jyrise niin kovaa kuin tuolla meidän talon sivussa (jonne kämpästä ei näe).
Ei varmasti tehnyt ainakaan hyvää se, että Leppo kesällä joutui mun töissä olemaan läsnä rakennusmaan räjäytysten aikana, kun nyt kaikki tuommoiset jyrinät pelottaa. Mutta taas uusi vuosi meni ihan näppärästi pelkäämättä, joten ehkä se on tuo jyrinään yhdistyvä maan värähtely mikä kauhistuttaa? Vai onko tää ääniarkuutta? Kun toisaalta esim. kärpäsen surina saa Lepon menemään sängyn alle, ja palohälytintä pelkää ihan tosissaan (hälyttimestä oli paristo loppu ja piippaili kerran-pari 2 minuutissa, Leppo meni saunaan ja korkeimman lauteen peränurkkaan ja läähätti siellä piilossa). Vinkkivitosia, miten lähteä ongelmaa avaamaan ennenkö siitä muodostuu oikea ongelma?

Tätä postausta kirjoittaessa kävi taas aura, kokeilin että suostuuko Leppo herkkua ottamaan tässä tilanteessa ja ottihan se, olin itse niin kuin koko ääntä ei oliskaan mutta Leppo kulki herkun kanssa mun takana, ja söi sen ihan jaloissa kiinni kun pysähdyin keittiössä. Sen jälkeen koiraherra meni eteiseen ovea vasten ääntä pakoon, ei läähättänyt mutta seisoi valppaana kunnes ääni meni pois, sitten kävi makaamaan. Olisi varmaan tullut syliin, jos olisin ollut sohvalla enkä työpöydän ääressä... Aurat on tulleet molempina päivinä 10-12 aikaan, joten ehkä voisin huomenna ainakin suihkuttaa Pet Remedyä Leppoon aamulla, jos tänään tai yöllä sataa yhtään lunta. Hmm.



maanantai 22. tammikuuta 2018

Lepon ruokinnan pitkä oppimäärä

Olette varmaan monesti miettineet, kun välillä kerron jotain pientä Lepon ruuista, että voi kunpa kertoisin tarkemmin Lepon ruokinnasta, ruokailutottumuksista ja vatsan toiminnasta?

Ai ette?

No, ei se mitään, kerron silti! :D Tämä on sellainen postaus jonka olen jo moneen kertaan halunnut tehdä, mutta se on aina jäänyt ajatusasteelle. Tässä postauksessa on ajatuksena myös jättää itselle joku muistilista, mitä kaikkea Leppo on pienen elämänsä aikan syönyt ja minkälaiset kokemukset niistä oli. Ymmärrän siis hyvin jos tämä postaus ei kaikkia kiinnosta, mutta toisaalta joku saattaa siitä saada jotain irtikin. :)


Olen itse todella kiinnostunut erilaisista koirien ruokintatyyleistä ja ruuista, ja yritänkin aina etsiä sitä ruokintatapaa, joka olisi mahdollisimman hyvin juuri Lepolle ja sen mahalle sopiva, mutta mahdollisimman helppo ja vaivaton arkea, reissuja ja hoidossa olemista ajatellen. Olen myös sillä tavalla vinksahtanut, että tykkään seurailla aina uutuuksia koiranruokarintamalla. Uudet kuivaruokamerkit saavatkin minut aina iloiselle tuulelle, kun pääsen analysoimaan niiden sisältöä, ihastelemaan pussin ulkonäköä ja hypistelemään pakkauksia, ja (jos innostus etenee kokeiluasteelle) kurkkaamaan miltä uudet nappulat näyttävät, tuntuvat, tuoksuvat ja se tärkein: miten ne Lepolle maistuvat ja sopivat. Sama homma koirien herkuissa, luissa, raakaruuissa ja nyt Mustilla ja Mirrillä aloittamisen jälkeen myös märkäruuissa. Toki koiraharrastajana ihastelen ja intoilen aina kaikkia uutuustuotteita muutenkin (esim. koirien pedit ovat oma heikko kohtani, ja vähän myös pannat), mutta kyllä se on tuo ruokintapuoli mikä innostaa vielä enemmän.
Eri ruokien kokeiluun ja ruokinnasta kiinnostumiseen on varmasti vaikuttanut myös se, että Leppo ei ole mikään rautavatsa. Siis sellainen, jolle voisi syöttää mitä vaan, ja sen maha toimisi silti 90% ajasta täydellisesti (jos 10%:iin lasketaan mahapöpöt ja muut kommellukset). Meillä ollaan aiemmin oltu iloisia, jos mennään edes kokonainen viikko täydellisen kovilla kakoilla, ja ilman ylimääräistä piereskelyä tai röyhtäilyjä. :D

Ajattelin ensin latoa tähän oman otsikkonsa alle ruokintatyylit ja ruokamerkit, joilla Leppo on kasvanut ja elellyt tähän asti, ja miten ne oman muistikuvani Lepolle sopi, sekä pientä analyysiä, mikä kyseisessä ruuassa on hyvää ja mikä huonoa (mitään merkkiä kuitenkaan haukkumatta). Sitten keskityn nykyhetkeen omien otsikoidensa alla ruuassa, järsittävissä herkuissa ja makupaloissa.

Lepon ruuat pentuajoilta aikuisuuteen


Kasvattajalla ja alkuajat meillä: Jahti&Vahti Pentu ja Jahti&Vahti/Mush raakalihat
Pentue oli syönyt kiinteään ruokaan totuteltuaan emän kotona puolet Jahti&Vahti raakalihoja, ja puolet saman merkin kuivaruokaa tai ohra-/kaurapuuroa, liha sekoitettuna puuroon/turvotettuun nappulaan joka aterialla.  Leppoa hakiessa ostimme emän omistajalta (joka pennut oli kotonaan kasvattanut) pari kiloa Jahti&Vahti Pentu-nappulaa, ja olin ostanut jo pakkaseen saman merkin raakaliha- ja lihamix-pötköjä, jotta ruoka pysyisi alkuun samana. Saatiin myös pakasterasiallinen liha-puuroseosta mukaan. Liha-puuroseosta Leppo ei suostunut syömään lainkaan useista kokeiluista huolimatta (liekö sisarusten seura saanut kasvattajalla puuroakin syömään), nappula-lihaseos maistui kyllä. Joten jätettiin puuro aika nopeasti pois ja mentiin sillä mikä maistuu. Huomasin aika äkkiä, että mulla ei taida olla mikään ahne pentu, koska Lepolle ei nuo nappulat maistuneet palkkana ulkona juurikaan. Syljeksi niitä aika usein pois. Tosin alkuvaiheessa oli aika kuumiakin päiviä, ajattelin että ehkei ruoka sen takia maistu.

Kuva ei ole omani
Jahti&Vahti Pentu on ihan ok, kohtuu tuhti kuivaruoka, jossa on 43% lihaa. Käytetty liha tosin on lihajauhoa, josta osa on siipikarjasta ja osa määrittelemätöntä lihaa (valmistajan sivuilla lukee porsaanliha, mutta...). Eli liha-allergikolle ei voi suositella suoriltaan, kun ei voi varmaksi tietää mitä lihalähteitä on käytetty kun sitä ei pussissa lue. Ruuassa on myös maissia, jolla koira ei oikeastaan tee mitään eikä saa siitä mitään irti, joka saattaa johtaa isoihin ulostemääriin tai huonolaatuiseen ulosteeseen. Mutta teräsvatsoilla toimii, ja varsinkin raakaruokinnan kaverina käy vähän kasvis/viljapitoisempikin ruoka ihan hyvin.

Kuva ei ole omani
Jahti&Vahti raakalihat ovat koostumukseltaan hyvin samaa tavaraa Mushin lihojen kanssa, käytin myöhemmin käytännön syistä Mushia enemmän. Ihan hyviä lihoja olivat, tosin kaikkien raakalihapötköjen ongelma pienten koirien kohdalla on jäisen pötkön annostelu pienempiin osiin. Koko pötkön jos sulattaa kerralla, on liha jo 4 päivän päästä harmaata ja haisevaa. Jauhettujen lihojen koostumus on myös tosi tahnamainen, eli hampaat ei kyllä tällä ruokavaliolla töitä saa.

Kasvattajan kuivaruokien loputtua: Sam's Field Puppy, Hau-Hau Champion koiranpennuille, Purenatural Puppy
Kuva ei ole omani
Samppaa (=Sam's Field) päädyin kokeilemaan muistaakseni koirafoorumien keskusteluiden pohjalta. Pussin ulkonäkö sekä ruuan hinta miellytti, ja halusin kokeilla josko perunapohjainen nappula maistuisi Lepolle paremmin. Nappula oli tosi pientä ja tummaa väriltään, paljon tummempaa kuin Jahti&Vahdin muona. Pussissa lukeva teksti "70% fresh chicken, fruits & vegetables" on todella hämäävä, koska se antaa alkuun ymmärtää, että ruuan valmistuksessa olisi käytetty 70% lihaa. Koiranruokapusseissa kun usein mainostetaan laatua näkyvästi sijoitetuilla lihaprosenteilla (jotka voivatkin olla kaikenlaisin kepulikonstein saatu näyttämään isommilta ilman että kuluttajalle suorasti valehdellaan), joten Sampan prosentti saattaa antaa harjaanjohtavan kuvan. Tässä ruuassa käytetty liha on lisätty reseptiin tuoreena eikä lihajauhona, mikä toki lisää maistuvuutta, mutta vähentää kuivatuotteen lopullista lihaprosenttia. Ja maissia sisältää tämäkin. Eikä maistunut Lepolle palkkana. :D Mutta jälleen kerran, lihan kanssa käytettynä ihan kelpo sapuska.

Kuva ei ole omani
Hau-Hau Championin penturuokaa kokeiltiin edullisen hinnan ja helpon saatavuuden vuoksi muistaakseni yhden pikkupussin verran. Laadultaan tosi samanmoinen Jahti&Vahdin kanssa, rasvaa hieman enemmän mutta lihaa hieman vähemmän (jos valmistajien prosentteja on uskominen). Liha lisätty jauhona myöskin, ja hiilarilähteinä maissi ja riisi. Jälleen ihan ok perussapuska lihan kanssa käytettäväksi. Nappula hauskaa pientä kuutiota, tummaa. Ei maistunut palkkana, kupista kyllä.



Purenatural Puppy toimi meillä tosi kivasti. Viimein löydettiin ruoka, jota Leppo söi ilomielin ja kelpuutti sen palkkanaminakin! Näihin aikoihin, ennen aikuisruokaan siirtymistä, taisin vaihtaa ruokintaa niin, että lihat tulivat useimmiten omalla ateriallaan ja nappulat omallaan, kun ne maistuivat niin hyvin pelkältäänkin. Helpotti arkea kun ei tarvinnut olla suurta määrää lihaa sulamassa tai sulattaa erikseen joka aterialle, ja sitten arvioida napun ja lihan määrää suhteessa toisiinsa joka kerta erikseen. Purenaturalissa lihaa on lisätty reseptiin sekä tuoreena että jauhona, ja hiilarinlähteenä on riisi, ohra ja kaura (ja ehkä sidosaineena? alle 3% maissigluteenia, mutta siitä en jaksanut murehtia). Tykkään myös, kun valmistusaineista ilmoitetaan lihojen prosentit erikseen, niin kuluttajan ei tarvitse arvailla. Näin pystyin laskemaan, että Purenaturalissa on valmiissa kuivatuotteessa n. sama määrä lihaa kuin Hau-Haussa, mutta (ja nämä ovat nyt omia oletuksiani) koska siinä ei ole juurikaan maissia, ja koska osa lihasta on lisätty tuoreena, se sopi ja maistui mun pennulle oikein hyvin. Purenaturalin pentunappula on pientä, muistaakseni pyöreää ja litteähköä. Vaihdettiin aikuisruokaan siinä kohtaa, kun nappula kävi liian pieneksi eli Leppo alkoi syödessään köhiä niitä kurkustaan. :D Tämä oli n. 5kk iässä muistaakseni.

Aikuisruokia ennen nykyhetkeä: Purenatural Adult Medium, Hau-Hau Champion, Barking Heads TLC (kana), Barking Heads BHD (lammas), Dogs First (lammas ja ankka),
Purenatural GF Lamb
Purenaturalin aikuisruoka toimi ihan kivasti, sitä käytimme muistaakseni yhden 12kg säkin. Kesken kyseistä säkkiä vaihdoinkin Hau-Hau Championiin, koska hoksasin siinä kohtaa tuon lihaprosentin laskemisen ja sen, että tuoreena lisätyllä lihalla valmistaja saa ilmoitettua lihaprosentin korkeammaksi, kuin lopullisessa kuivatuotteessa se on. Hau-Haussa on käytetty vain lihajauhoa, joten pussin kyljessä lukeva 30% täsmää lopullisessakin tuotteessa. Purenaturalissa on siis noin saman verran lihaa kuivaamisen jälkeen, vaikka valmistusaineluettelosta suoraan prosentit plussaamalla saisi summan 54%. Jännää, eikö?
No, Hau-Haun kokeilu ei ollut oikein onnistunut... :D Olimme ostaneet edullisen kilohinnan kiiltoiset kuvat silmissä 15kg säkin, eikä kyseinen ruoka maistunutkaan Lepolle lainkaan. Se inhosi sitä ruokaa. Söi henkensä pitimiksi, mutta aina jäi kuppiin ruokaa ja koira ei enää odottanut innolla ruoka-aikoja. Tässä vaiheessa rupesin funtsailemaan, että niin, Lepolle ei ole kunnolla maistunut oikein mikään kuivaruoka, joka sisältää reilusti maissia. Muuta täysin yhdistävää tekijää nihkeästi menneillä ruuilla ei ole tainnut olla. Sinnikkäästi me yritettiin kyllä avon kanssa saada HHC käytettyä, koska "ei terve koira itseään kupin eteen tapa", ja "ei pidä antautua nirsoilulle, koiran on syötävä sitä mitä annetaan." Ja kyllähän Leppo söi, mutta oli onneton, laihtui vähän eikä turkkikaan voinut enää niin hyvin kun koira ei syönyt riittävästi... Ei olisi itsekään kiva syödä inhoamaansa ruokaa päivästä toiseen. Niinpä myytiin loput 10kg nettikirppiksellä pois, ja jatkettiin Lepon riemuksi Purenaturalin pussukka loppuun.

Kuva ei ole omani
Mietiskelin ja pohdin, olisiko samanlaatuista ruokaa olemassa kuin Purenatural, mutta edullisemmalla hinnalla? Koirafoorumeilta sain vastaukseksi Barking Headsin, jonka iso säkki on muutaman euron edullisempi mutta sisältö ihan yhtä hyvä, kuin Purella. Ostettiin ensin TLC-versiota eli kana-riisiä kyseiseltä merkiltä, ja se upposi hyvin. Kevyemmän sisällön vuoksi (ja sen että Leppo oli kastroitu ja lihoi herkästi) ostin ensimmäisen säkin loputtua lammas-riisi versiota (BHD), joka sekin sopi ihan kivasti. Sitä syötettiin muistaakseni kolme tai neljäkin säkkiä, ja 12kg säkki riittää Lepolla 3-4kk.

Tässä vaiheessa lihoja kokeiltiin vähän erilaisia, sillä testailtiin mille asioille Leppo on mahdollisesti allerginen, ja lisäksi syötin jossain vaiheessa pelkkiä palalihoja herkästi kertyvän hammaskiven vuoksi (hammasjutuista tarkemmin jossain toisessa postauksessa). Ostin siis pakasteseitä, ihmisten puolelta (usein alesta ja paloittelun jälkeen pakkaseen) kanafileitä ja -koipia ja possunlihaa, joskus jauhelihaa. Jos ostimme itsellemme lohifileen medaljongeiksi leikattavaksi, jäi Lepolle häntäpää ruuaksi. Leppo sai parempilaatuista lihaa, mutta välillä oli jaksoja, jolloin mentiin pelkillä raksuilla ja öljylisällä. Silloin kyllä huomasi että ei pelkkä kuivaruoka vaan imeydy samalla tavalla; tuotoksia tuli yleensä kolmesti päivässä, laatu oli useimmiten ok, mutta määrä oli melko suuri. Ainakin jos vertaa siihen että olisi ollut puolet lihaa.
Tuotosten määrästä johtuen rupesin vilkuilemaan, josko viljaton ruoka olisi kokeilemisen arvoinen juttu. Viljattomat kuivamuonat vaan maksaa jonkin verran enemmän kuin riisipohjaiset, varsinkin jos niissä ei ole maissia joukossa. Onneksi eräs corgi-ihminen vinkkasi Dogs First-merkistä! Se on netin kautta tilattava koiranruoka, hyvin edullinen kilohinnaltaan mutta sisältö on todella hyvä.

Ensimmäinen säkki Dog's Firstiä ja herra
hörökorva sinkoilemassa mukaan kuvaan :D
Kuten joku ehkä muistaakin, tilailin Dogs Firstiä ensin näytepusseja kilon verran, jotta sain kokeiltua toimiiko viljaton ruoka Lepolle lainkaan. No toimihan se, joten sitä ostettiin sitten lisää! Yksi 12kg säkki meni tuota lammas-bataattia, seuraava oli ankka-bataatti (koska lammas oli juuri silloin loppu kun olin tilaamassa, tuli seuraavana päivänä varastolle lisää :D ). Ankka sopi ehkä vieläkin paremmin Lepon masulle kuin lammas, muistelisin että tuotokset oli vähän pienemmät ankan kohdalla. Tässä on siis todella hyvä ruoka hinta-laatusuhteeltaan, jos tarvitsee tai haluaa viljatonta muonaa syöttää, voin suositella lämpimästi. Miinuksena se, että on netistä tilattava, ja että ruokaa saa vain 12kg säkeissä (tai 100g näytepusseina), mutta ne on vain pieniä miinuksia.

Nykyhetki: ruuat Mustilla ja Mirrillä aloittamisen jälkeen

Purenatural Grain Free, Maukas-raakapullat, märkäruuat, Nutrima Health Digestion



Henkilökunta-alennusten ja kätevyyden johdosta, vaihdoin Lepon ruuan keväällä Dogs Firstistä Purenaturalin Grain Free Lamb -ruokaan. Pure ja DF on tosi samanlaisia valmistusaineiltaan ja ravintosisällöltään, Purenatural on vaan normihinnaltaan Dogs Firstiä hieman kalliimpaa. Viljattomat Puret sopi Lepolle ihan kivasti myös, jonkin aikaa. Ihan se ei tuntunut täysin imeytyvän jostain syystä, kun tuotokset oli välillä löysiä. Tällä hetkellä meillä on vielä pikkupussi kalkkuna-versiota syötettävänä jossain kohtaa pois, siitä lisää vähän alempana.

Pian uuden työpaikan saatuani rupesin ostamaan myös Maukas-merkin raakaruokapullia, jotta Lepon ruoka koostuisi säännöllisemmin lihasta eikä aina vain silloin kun löytää kaupasta alelihoja. Pullien hyvä puoli on niiden helppo annosteltavuus ja sulattaminen, verrattuna pötköihin. Käytetään pääosin täysravintopullia, jottei tarvitsisi pelailla lisien kanssa. 50/50-ruokintamallin ideahan olisi se, että kuivaruoka tuo vitamiinit ja tarvittavat lisät, ja liha sitä laadukasta proteiinia ja rasvaa, lajinmukaista ravintoa. Mutta lukemani mukaan nappulassa olevat aineet eivät riitä jos sitä ei käytetä ainoana ruokana (eikä kaikilla merkeillä silloinkaan), vaan lihaa syöttävien tulisi lisätä koiransa ruokaan ainakin sinkkiä ja D-vitamiinia. Tosin ihan hiljattain olen jostain lueskellut, että edes noissa täysravintopullissa ei olisi riittävästi vitamiineja ja muita härpäkkeitä kattamaan kaikkea mitä koira oikeasti tarvitsee, eli lisiä tarvittaisiin silti. Toisaalta koiran ruokkiminen ei pitäisi olla mitään rakettitiedettä, on paljon koiria jotka saavat pelkkää Pedigreetä ja maksalaatikkoa, ja elävät päälle päin katsottuna ihan mukavasti ja pitkään. En ihan tiedä itsekään mitä ajatella näistä, onko muilla ajatuksia? Ajatellaanko koirien ruokintaa liian monimutkaisesti? Vai pitäisikö sitä jokaisen opiskella enemmän?

AAAAANYWAY. :D (näin siinä käy kun päästää ajatukset valloilleen tähän näppikselle)


Märkäruuat. En jaksanut ajatusta siitä, että kuskaisin taas pakastekassissa Lepon lihoja sukulaisille mukaan, jossa ne veisivät jääkaapista tilaa ja olisivat reissun päätteeksi jo aivan ällöjä, joten tutustuin märkäruokiin. Katselin, että todella lihapitoisia märkäruokia ovat natures:menu-merkin pöperöt, ja niistä kätevissä annoskoissa Country Hunter-ruuat. Jauhettua lihaa, hieman kasviperäistä sekaan, vitskut ja mineraalit, pussi kiinni ja kypsytys. Samaa laatua on uudet Nutrima-märkäruuat, lihapitoisia ja omassa pussissaan hellästi kypsytettyjä. Lepolla ei ole kummastakaan mennyt maha sekaisin, ja ne maistuu sille hurjan hyvin. Käteviä retkimuonia ovat.


Nutriman Health Digestion-kuivaruokaan vaihdettiin yhtäkkiä, juuri ennen joulua. Olin meinaan ostanut ison säkin Purenaturalin viljatonta kalkkuna-napua, mutta siinä kävi niin nolosti että osa siitä erästä olikin viallista, ja meille juuri sattui sitten tämmöinen viallinen säkki (ja sitä makua oli pikkupussi ostettu anoppilaan odottelemaan, sen vuoksi se pikkupussi on meillä odottamassa että syötän Nutriman ohella pois). Olin miettinyt muutenkin Nutriman herkkämasuruuan kokeilemista mm. sen takia että yksi proteiininlähteistä on ankka ja se sopi Lepolle Dogs Firstissä ainakin tosi hyvin (ja myös sen takia että rrrrakastan noiden pussien ulkonäköä ja sitä logoa! <3 ). Lepolla oli ollut hieman ongelmia masun kanssa, tuotokset eivät useimmiten olleet kiinteitä, joten en olisi halunnut ostaa uutta isoa säkkiä Purenaturalin lammasta, jos masuongelmat johtuvatkin vaikka siitä. Pari pikkupussia Nutrimaa lähti siis testiin, ja voi jukra miten tyytyväisiä ollaan. Kakkojen määrä on pienentynyt ja tummentunut (ennen oli tosi vaaleaa), ja kiinteytynyt (tietenkin tätä kirjoittaessani, parina viime päivänä on päivän toinen kaksu ollut huonoa... *huoh*), lisäksi Leppo rakastaa tätä safkaa. Nappulat on X:n mallisia, ehkä sen vuoksi ettei niitä noin vaan koira nielisi pureksimatta, pureskeltu ruoka kun on hellempi masulle kuin kokonaisena hotkittu. Kallistahan tämä ruoka on, mutta toisaalta, kun saa henkilökunta-alennukset, niin miksi en ostaisi sitä kallista laatumuonaa? :D Eilen avattiin ensimmäinen iso säkki tätä ruokaa, eikä toivottavasti viimeinen. :)

Treeninamit, herkut ja järsittävät


Vas. kanafile, ylhäältä broilerin kivipiira,
kalkkunaherkku ja Ziwi Peak

Herkän masun vuoksi meidän säännölliset herkut on aina aikalailla samoja, hyväksi todettuja juttuja.
Treeninameina menee useimmiten kuivalihoja. Mm. Let's Bite-merkillä on kivan pehmoisia kuivalihoja, käytetään useimmiten ankkaa tai kana-turskaa koska ne saa kätevästi saksittua sopivaan kokoon. Eikä mahalle käy mitään vaikka kuinka paljon näillä treenattaisi. Joskus olen ekstraherkuksi ostanut kaupasta esim. vähäsuolaisia broilerpullia joita on sitten pilkottu pieneksi, ja viime Koiramessuilta lähti matkaan se Naturis-makkara ja Ziwi Peak-ruokaa.
Kesällä käytin paljon Natures:menun pehmeitä namipaloja (95% lihaa, loput mineraaleja), Lepon allergialääkkeen sai piilotettua niihin kätevästi. Vinkki: Lidlistä saatavat 7kpl paketeissa myytävät lihatikut ovat myös samantyylistä koostumusta, eli lihaa ja vähän mineraaleja! En tiedä miksi, mutta jos jompaa kumpaa näistä, siis N:M:n nameja tai Lidlin tikkuja käytin enemmän treeninameina, meni Lepolla maha löysälle.
Muita herkkuja Leppo ei oikeastaan saa, paitsi M&M:llä irtona myytäviä kalkkunaherkkuja tai kuivattuja eläinten osia. Noissa kalkkunaherkuissa on kalkkunaa ja pieni määrä puuvartisen kasvin kuitua. Näistäkin menee suurissa määrin eli treeninameina käytettynä maha ihan aavistuksen löysälle, ja kakat muuttuu namien väriseksi kellertäväksi. Esim. kuivatuista broilerin sydämistä tai kivipiiroista ei käy vatsalle mitään.

Vas: naudannahkaluu, bull-stick pätkä,
naudannahkatikku, rouhetikku
Järsittäviäkin ollaan kokeiltu jos jonkinmoisia. Käytössä on silloin tällöin siipikarjan raakaluut ja rustot sekä bull-stickit eli sonninsutipätkät, ja päivittäin tai lähes päivittäin naudannahkaluut (vaihtelevilla paksuuksilla) ja rouhetikut (=naudannahkaa ja riisitärkkelystä). Puristeluita ostetaan myös aika ajoin, nekin useimmiten naudannahkaa. Hyvin on tuntuneet sopivan myös muut kuivatut eläinten osat, kuten korvat tai henkitorvet. Korvissa on vaan niin paljon rasvaa, että niitä ei tohdi antaa kuin joskus herkkuna.
Minkäänlaiset dental-herkut ei Lepon mahalle käy, hauskanmuotoiset whimzeesit saa sen oksentamaan, ja muut dentalit pistää mahan löysälle, jopa viljattomat versiot. :/ Mutta eipä sillä väliä vaikkei nuo käykään, naudannahkaluut hankaa hampaita paremmin puhtaaksi kun kestävät pidempään. Ostin yhden paketin nahkaluita, joissa on kanaa ympärillä ja sisällä kananmaksatäyte, niin maha meni niistäkin huonoksi. Pelkkää kanaa jos on nahkaluun päällä, välissä tai sisällä niin silloin toimii kyllä. Semmoiset on meidän koiran herkuttelut.


HUH! Sainpas kirjoiteltua. Tässä on toverit aikaa vierähtänyt jonkin verran tätä tehdessä... Mutta kivaa oli, saada tuo kaikki tieto päästä johonkin näkyville olemaan. Nyt voin ehkä lakata pitämästä kaikkea tuota päässäni, kun voin tiedon tulla tarkistamaan tarvittaessa täältä. :D Mahtuu kaikkea uutta ihanaa koiriin ja niiden ruokintaan liittyvää aivojen sopukoihin, eikös niin. <3 Saa laittaa kommentteihin tuumailuja jos tekstistä tuli jotain mieleen, tai kyssäreitä aiheeseen liittyen. Loppuun vielä herra herkuttelija itse:


maanantai 1. tammikuuta 2018

Joulu ja vuodenvaihde


Viimein kerkiän laitella vähän joulukuvia ja -kuulumisia! :) Leppo lähti siis isännän kanssa Kotkaan jo 22.12. Lauantaina, kun olin vielä töissä, avon eno kävi perheineen kylässä uuden perheenlisäyksensä kanssa. Heille oli nimittäin tullut joulukuun alkupuolella pieni havannankoiratyttönen, Malla! :) Leppo käyttäytyi hienosti pienen pennun kanssa, ja Mallakin oli kuulemma ollut oikein reipas vaikka tapasi ensimmäistä kertaa muita koiria kasvattajalta lähdettyään.

Niin pieni <3
L: "Kiva kun toitte mulle tämmösen pennun. Saanko sen?"
Toverukset makoilee. :)
Käytiin joulun jälkeen vielä avon enolla kylässä, jotta miekin sain nähdä pikku-Mallan, ja voi kun se olikin niin pieni ja suloinen! Siellä ollessa Leppo ja Malla leikkivät hieman enemmän mitä ensimmäisellä kerralla, juoksivat keittiön ja olkkarin aluetta ympäri. :D Leppo taas nautti kun tunsi olonsa vikkeläksi.

Jouluaattona päätin yllättää avon vanhemmat laittamalla Lepolle töistä ostetut jouluvermeet päälle. Olin ostanut punaisen rusetin kaulaan laitettavaksi, ja koirien tonttulakin. Kyllä taisi ylläri olla iloinen, kun kuulostelin minkälaisen reaktion yläkertaan hiippaillut Leppo-tonttu sai aikaan. :)

"Pitääkö heti aamusta..?" Kuvassa myös Lepon joululahja avon vanhemmilta:
hieno ortopedinen, nahkapintainen koiranpeti! Leppo tykkäsi kovasti nukkua
uudessa pedissään.
Jouluaattona piti toki olla koirallekin oma juhla-ateria, tarjoilin sen aamiaisella.

Tästä se lähtee... Punatulkku on koirien rouheherkku, jälkkäriksi.
Valmis ateria! Kumma kyllä Leppo söi ensimmäisenä uuden kuivaruokansa
(vaihdettiin ihan vastikään taas muonaa :D ) ja kananmunat, itse säilykkeen
herra söi vähän närppien, ja kurkutkin jäi kippoon. Ei tainnut tää
Edgard & Cooperin ruoka olla ihan lempparia Lepon mielestä.
Mutta puruherkkua odoteltiin innokkaana!
Ennen jouluruokaa mentiin Lepon kanssa pitkälle lenkille metsään. Lunta oli tullut jonkin verran, ja suurin osa pötkylän lenkkeilystä olikin kierimistä ja lumessa sukeltelua. Jos ei kiville hyppimistä lasketa. :D
Suppusuu <3
"Kiipesinkö hyvin?"
Jouluruuan ja joulusaunan jälkeen koitti lahjojen avaus. Leppo oli jo ensimmäisen lahjan (joka ei ollut hänelle) kohdalla nenä kiinni paketissa ja silmät pyöreinä, jos sieltä tulisikin jotain arvon corgeudelle. :D Aika pian sai Leppokin avata ensimmäisen lahjansa. Tai siis Leppo ei ole paketin avaamista koskaan hoksannut, vaikka sitä kuinka houkuttelisi repimään paperia auki, niin se vaan katsoo ihmeissään että "Mutta hyvä neiti, eihän paperia saa repiä!" :D Ihmiset saavat siis avata paketit Lepolle, samalla kun koiraherra on nenä kiinni paketissa innosta jännittyneenä.
Ensimmäisessä paketissa oli dinomuna-pehmo, jonka sisällä on kolme vinkuvaa pikkudinoa! Munassa on reikiä, joista dinot saa nyhdettyä ulos.

Vähän ehkä tykkäsi <3
Vielä taitaa kaikki dinot suurimmaksi osaksi vinkua, joskin vihreä t-rex kaipaa jo hieman parsimista kaulasaumastaan... :D Eilen oli dino "mystisesti räjähtänyt" ja osa vanusta oli pitkin olkkaria.
Mutta Leppo on tykännyt lelusta tosi kovasti.
Toisessa Lepon paketissa oli Starmarkin aktivointilelu (Lepoltahan löytyy vihreä Starmarkin geelipallo jo, johon saa laitettua nameja sisälle) Everlasting Treat -keksillä. Tuo keksi on tosi kovaa materiaalia, ja se sullotaan leluun josta koira sitä nakertamalla koittaa saada pois. Lelussa on toisella puolella pieni reikä, johon voi pistää tavallisia nameja lisäaktiviteetiksi, tai jos keksit on loppu.
"Voinko jo saada sen, kiitos?"
Muuten ihan hyvä kapistus, mutta Leppo sai n, 5-10minuutissa keksin lelusta ulos, jolloin se olikin helpompi nakerreltava kun sai aloittaa reunasta vahvoilla poskihampailla. :D Pitää myös seurailla, auheuttaako joku keksin ainesosa kutinoita vai kutisiko Leppo muuten vain seuraavana päivänä.
Kolmas ja viimeinen lahja Lepolle oli myös pehmolelu. Olin töissä katsellut noita hassuja, kuution muotoisia pehmoja jo pitkään, ja tämä oli ensimmäinen joululahja jonka Lepolle ostin, kun en enää malttanut mieltäni. :D Ruskea elukka omistaa hirvensarvet, vihreät kädet, jalat ja majavanhännän ja se rapisee sekä sanoi (huomaa imperfekti) "KVAAK" kun sitä rutisti.

 Muutaman minuutin jälkeen Leppo oli saanut lelun pureskeltua mykäksi,
mutta yhä se on mukavan pehmeä ja rapiseva vaikkei ääntelekään. :)

Joulu on aina rankkaa aikaa pienelle corgille, ja uni maittoi mojovasti aattoiltana.


Joulupäiväkin oli kivaa täynnä, kun leikittiin, lenkkeiltiin, oltiin pihalla ja avon mummikin tuli kylään. Sen päivän jäljiltä Leppo oli vielä väsyneempi; yritettiin nukkumaan mennessä ottaa päiväpeittoa pois niin yksi vain nukkuu eikä liikauta eväänsäkään:
"Mitä te siellä hihitätte, antakaa minun nukkua."
Kovalla houkuttelulla saatiin Leppo nousemaan ja liikkeelle peiton päältä, mutta yritys jäi lyhyeen kun koira lösähti mukavan pehmeäksi käärityn päiväpeiton päälle otettuaan tasan kaksi askelta! :'D Hieman oli väsy poika. <3

Saatiin me ihmisetkin tosi monia kivoja lahjoja (kiitos niistä!), mutta koska tämä on koirablogi, en mene niihin sen tarkemmin. :) Koirien maailmanhistoria-kirja oli kyllä pukinkontissa, ja sitä olenkin mielenkiinnolla lueskellut jo monena iltana ja aamupalapöydässä.
Avolta toivoin vain yhtä lahjaa: videokameraa, jolla saisin otettua Leposta hieman kännykkälaatua laadukkaampia videoita Youtubeen. Ainut kriteeri oli, että kameran tulisi pystyä kuvaamaan sellaisella nopeudella, että saisin tehtyä sulavia hidastuksia. Tämmöinen pikku ihme sieltä paketista tuli:
Niin pieni ja söpö <3
Kyseessä on GoPro Hero 5 Session, jolla saan paremmin kuin hyvin otettua korkealaatuista videota ja riittävällä frameratella hidastuksia varten. Olin ällikällä lyöty. <3
Pitihän uutta pikku ihmettä käydä testailemassa, ja olenkin kahdelta lenkiltä tehnyt jo videokoostetta.


Ensimmäinen lenkki oli ihan vaan lähimetsässä tehty hömppäily, jolla pääsin testailemaan kameran toimintaa ja tehoja (ja niitä hidastuksia, ah niin sulavia hidastuksia <3 ). Valoisa aika alkoi olla siltä päivältä kortilla, joten pientä kohinaa on tässä pätkässä havaittavissa. Vaan eipä se menoa haittaa. :)
Toinen video on eiliseltä, kun käytiin patikoimassa kolmen tunnin lenkki eväiden kera uusissa maastoissa. Ilta on meillä aina uuden vuoden aattona ulkoilutonta aikaa, varmuudeksi. Ja valjaissa oltiin tuollakin vaikka lenkki ajoittui 12-15 välille, tosin ei ihan koko lenkkiä hihnassa kun oli niin umpimetsää välillä.


Lepolla meni muutenkin vuoden vaihde rattoisasti. Oli järsittävää, ja jätettiin televisio auki siksi aikaa kun käytiin katsomassa Helsingissä ilotulitukset. Olin myös ostanut varmuudeksi Lepolle eteerisistä öljyistä koostuvaa rauhoittavaa suihketta, jota voi suihkuttaa tekstiileille tai hieroa sormilla koiran naamaan ja rintaan. Eikä vastaan ainakaan tullut läähättävä tai pelokkaan oloinen koira kun keskustasta palattiin, eikä kämppä haissut "stressiltä". Leppo oli järsittävänsä järsinyt, juonut vettä ja nukkunut. Ja käytiin valjaissa pikku kävelyllä vielä puolen yön jälkeen että Lepsi sai tehdä tarpeensa, eikä silloinkaan ollut moksiskaan vaikka satunnaisesti kaukana paukahteli. :) Reipas pikku ukko.

Menikö muilla vuoden vaihde rattoisasti?