torstai 23. marraskuuta 2017

Syksystä talveen

Huhhuh. Ihan hävettää, että edellisestä postauksesta on kulunut puolitoista kuukautta! On vain kaiketi ollut niin paljon muuta tekemistä, että ei ole tullut istahdettua koneen ääreen kuvia muokkaamaan ja kirjoittelemaan. Kaikenlaista pientä mukavaa on tapahtunut, muttei mitään uutta ja mullistavaa että olisi tullut olo, että "pitääpä tehdä tästä blogipostausta pikimiten!" Joten kokoankin nyt koko syksyn ja alkutalven saman postauksen alle kuvineen ja kuulumisineen. :D Jos tuntuu että jaarittelen liian pitkästi jossain kohtaa, voi vapaasti katsella vain kuvat, ei haittaa. ;)
"Happamia" sanoi Leppo pihlajanmarjoista.
Lepolle pitäisi ostaa uusi sadetakki. Rukka on palvellut hyvin, mutta tarranauhat alkavat repsottaa ja irrota takista harmillisesti. Mulla on jo mallikin mietittynä tulevista uutuustakeista, kunhan vaan saapuisi saataville. ;) Sain yhdeltä asiakkaalta myös vinkin yhteen henkilöön, joka tekee kurahaalareita mittatilauksena! Corgin malliselle otukselle haalari olisikin varmaan oltava mittatilauksena tehty, niin hassun muotoisia ovat.
Hassunmuotoisista otuksista puheenollen, nähtiin ihanaa naapurin Kalevi-ranskista lokakuun puolella metsälenkin muodossa! :D



Tyypit leikki ihan innoissaan jälleen, tosin Kalevi ei meinannut millään ymmärtää miksei leikkisetä koko ajan leikkinyt, vaan esim. alkoi järsimään keppiä ja ignoorasi päälleen hyppivän pennun tai komensi pois. Kyllähän semmoinen nyt pientä ranskanbullaa turhauttaa, ja piti sedälle leukoja louskutella korvan juuressa.
Tuli vaan Kalevin emännän kanssa puhetta näistä jalostuksen ylilyönneistä, jollaisia meidän kummankin koirat omalla tavallaan edustaa. Kalevi "kärsii" brakykefaalisesta syndroomasta eli lyttykuonosta, Leppo kondrodystorfisesta syndroomasta eli jalkojen luuston kasvuhäiriöstä, ts. tappijaloista. Kalevilla oli selvästi alkanut tulemaan braky-roduille tyypillisiä röhinöitä ja juostessa äänekästä hengitystä, joka toki harmitti niin omistajia kuin Kalevin kasvattajaakin. Kuulemma kyseinen kasvattaja pyrkii jalostusvalinnoillaan vapaammin hengittäviin yksilöihin, mikä on hirmu hyvä juttu. Muistaakseni Kalevilla oli aika monta sisarusta, joista vain yhdellä muulla oli ilmaantunut tässä vaiheessa rohinaa hengityksessä.
Ja meidän Leppo... Olen tainnut joskus kirjoitellakin tänne corgien ja kondrodystorfisten rotujen rakenteesta ja miten se tuon kokoisen koiran arkielämää voi hankaloittaa, joten en laita tähän kuin pienen tiivistelmän: huono kääntyvyys ahtaissa paikoissa, kynsien liikakuluminen kävellessä (joskus verille asti), itsensä rapsuttamisessa haasteita, järsittävien asioiden syönnissä (pitelyssä) haasteita. Puhumattakaan luustoprobleemista ja lihasjumeista, ja eläinlääkärin mainitsema hassu yksityiskohta: normijalan pituiset verisuonet lyhyissä tappijaloissa.
Leppo on meille tietenkin ihan älyttömän rakas (kuten varmasti Kalevikin on emännälleen ja isännälleen), enkä tietenkään koiraani pois vaihtaisi eikä sen rakenne vähennä sen arvoa meidän silmissä. Juteltiin vaan Kalevin emännän kanssa, miten jännän mallisia rotuja onkin ja mitä ne ominaisuudet kullekin rodulle aiheuttaa.
Tieto toki lisää tuskaa, mutta tieto lisää myös, noh, tietämystä. :D

"Saanko jo namin?"

Ruskan aikakin tuli ja meni, mutta siitä väriloistosta tuli kyllä nautittua! Meidän "purolla" sattuu puut olemaan pääosin vaahteria, joten siellä näytti aika hienolta tietyssä kohtaa syksyä, ja Lepon olisi voinut haudata niiden lehtien määrään. :)




Herra kivihyppiäinen!

27.10. saatiin nauttia talven ensilumista! Sitä riemua kesti muistaakseni kaksi päivää, joten siitä otettiin toki kaikki irti lumileikeillä ja pitkillä lenkeillä ihanissa maisemissa. Nyt tuli lumet tällä viikolla taas hetkeksi takaisin, ollaan niistä nautiskeltu niin kauan kun sitä vielä on.


<3

Kävin myös muuan sunnuntai-iltana Kouvolassa pallopaimennustreeneissä. :D Jep, menin Lepon kanssa junalla varta vasten palloilemaan! Hauskaa oli, ja Leppo pisti menemään ihan kuin mitään PUOLEN VUODEN treenitaukoa ei olisi ikinä ollutkaan. Joten Leppo tulee myös olemaan mukana tämänkin vuoden Koiramessuilla, pallopaimennusesityksessä. ;)
Tultiin treeneistä pois aika myöhään, ja Pasilan asemalla odoteltiin meidän lähijunaa kotiinpäin. Olin pyytänyt Lepon viereeni istumaan laiturin penkille (koska koira on lämmin <3), niin Leppo alkoikin vahtimaan! Katsoi kivenkovaa kaikkia ihmisiä jotka käveli meidän ohi, ja päästi matalaa murinaa jos joku katsoi herran mielestä meitä liian pitkään tai kävi penkin toiseen päähän istumaan. :'D Ai että nauratti, mun sankarillinen suojelukooki. <3
"You just keep walking. I'm watching you, punk."

Sitten muita satunnaisia kuulumisia!

Pöksykarvoista harjasin "vähän" villoja...

Sellon vilinää ihmettelemässä, kun syötiin "isin" kanssa jäätelöt. :)
Hieno mies oli, jaksoi reippaana odotella.

Ostin Lepolle koiramessuja varten oman kevythäkin.
Kasasin sen olkkariin että Leppo tottuisi siihen, laitoin viltin ja kas,
joku hyppäsi heti sinne mönkimään. :D <3

Eilen käytiin Tanyan ja Tofun sekä Haikun kanssa pitkästä aikaa myös lenkillä! Tofu puuhaili jälleen suurimman osan lenkistä omissa oloissaan, ja Haiku härnäsi Leppoa minkä kerkesi. Vaan oli Leppokin ihan täysillä mukana ja antoi Haikulle takaisin samalla mitalla! Alkuhepuleissa kun Leppo jahtasi Haikua, kuului vain jatkuva *naps naps napsnapsnaps* kun Leppo napsutteli leukojaan Haikulle. :D Koirani kuulosti aivan kastanjeteilta.
Kerkesin lenkin päätteeksi käydä puolikkaan kupposen teetä hörppäämässä Tanyalla, jolloin Leppo sai viihdyttää Haikua lisää painin merkeissä.

Kaunis virne. :D Aika usein Leppokin selätti Haikun, joten ei ollut ihan
epäreilu matsi sentään!

Nyt ei tällä erää sen kummempia kuulumisia löydy, Koiramessuihin valmistauduttava henkisesti ja parilla pallotreeneillä vielä. :) Kyllähän se on esiintymään mentävä, kun Lepolla palloesitystä mainostettiin jälleen Koiramme-lehdessä:


Siellä siis nähdään!

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Retki- ja reissumies


Jälleen uuden kuvapäivityksen aika! :) Käytiin syyskuun puolella eväsretkellä Akseli Gallen-Kallelan museon lähettyvillä. Sieltä löytyi pieni ranta ja maalle vedetty laituri, jossa istuskelimme ja laitoimme eväät. Lepolla oli paljon mielenkiintoista nuuskittavaa ja nähtävää, muun muassa laiturin rakoon tökätty joutsenen sulka. Se piti nuuskia tarkasti. :D


Rannan lähettyvillä istuskeli kivellä myös sorsa, johon corgipötkö olisi mieluusti tehnyt lähempää tuttavuutta (hampaillaan), mutta välissä oli parin metrin mahdoton vesieste. :D Maha kun kastui niin Leppo koki olevansa pisimmällä mihin pystyy, ja piti kääntyä rantaan itseään ravistelemaan. Lopulta Leppo luovutti sorsan suhteen, mutta sitä piti sivusilmällä vilkuilla samalla kun äippä pyysi poseeraamaan kuvaan:

Käytiin vilkaisemassa maisemia myös puusillan
toiselta puolen, jossa oli paljon kalastajia ja aurinkoisesta
päivästä nautiskelijoita.

Paluumatkan lepotauko Lepolle. :P

Rakas kivihyppiäinen <3

Koti oli enää 50m:n päässä, niin sitten ei enää muka jaksanut. :D
Tuo Gallen-Kallela museon retki taisi olla viimeinen kesäpäivä tältä vuodelta. Silloin oli lämmin ja tuulettomilla alueilla ihan T-paitakeli. :)

Pitkään torkkumiset Lepon kanssa iltavuoropäivinä. <3

Viime viikonloppuna käväistiin myös Kotkassa! Avon äidillä oli synttärit, ja lähisukulaisia oli kutsuttu sunnuntaina kahveille. Sain vaihdettua oman lauantaivuoroni pois siltä viikonlopulta, joten nautiskeltiin koko viikonloppu yhteisistä vapaista. Leppo taas tapansa mukaan olisi viihtynyt pihassa aamusta iltaan... :)


...ja tiesi myös miten sisällä saa ihmisten huomiot itseensä. <3

Puutarhapötkö
Synttärikahvittelun päivänä piti toki koirakin laittaa juhlakuntoon, joten Leppo sai mirrin kaulaan. :) Paikalle tulleet avon serkut (yläkoululaisia) söivät hyvin pikaisesti kahvipöydän antimia, jotta pääsisivät leikkimään Lepon kanssa ja tekemään temppuja. :D Heille on todennäköisesti tulossa pitkän kuumeilun ja suunnittelun jälkeen oma koira lähiaikoina, mutta nyt vielä Leppo sai kaikkien jakamattoman huomion. Leppo teki niin paljon temppuja ja otti nameista koppia, että väsähti aivan tyystin. :D Onneksi rapsutuspalvelu pelitti myös serkkulasten toimesta.

Väsynyt nautiskelija
Serkkujen äiti mainitsi heti kun oli katsellut Leppoa vähän aikaa, että onpas Lepolla saman oloisia ilmeitä kuin maailmankuululla Youtube-tähdellä, Topi The Corgilla. :D Hämmästys/ihastus on aina suuri, kun mainitsen Lepon olevan Topin velipuoli. ;) Molempien poikien charmikas ulkonäkö on siis selvästi Sisu-iskältä perittyä. <3

Leppo tapasi tuossa viikolla työkaverin 9v chihu-herran. Tai tarkalleen ottaen se on työkaverin avon koira, mutta kuitenkin. :) Pojat tulivat hyvin keskenään toimeen, kohteliaan hidasta hiippailua oli takahuoneessa sinä päivänä, jos vahingossa menivät toistensa tielle. :D Hauskaa oli seurata tuota molemminpuolista kohteliasta ja sovittelevaa käytöstä, alun kiinnostuneen nuuskuttelun jälkeen. :)


Allergiapäivis: Apoquelin lopettamisen jälkeen Leppo on kutissut jonkin verran. Ei mitenkään niin kovasti että tarvitsisi hakea lisää lääkettä, mutta kuitenkin on selvästi kutisevampi. Mahasta jos silittelee tai rapsuttaa niin alkaa herran takajalka vipattamaan, lääkkeen aikaan ei moista kutitusnappia ollut. Ja aamuisin raapututtaa enemmän, kuten jostain syystä aina jos on vähänkin oireita. Mutta eiköhän tässä pärjäillä, vähän tehostetaan siivousta ja vaihdoin jo Lepon petiin lakanankin, jos se siitä. :)

Loppukevennys:

Tarkkaa hommaa...

Vielä tarkempaa, ilmeestä päätellen. :'D Tässä Leppo vahingossa
aiemmin katsahti alas, eikä voinut itselleen mitään vaan hitaasti
nappasi kaksi nappulaa suuhun, vaikka tiesi että piti olla paikassa! :D
Jätä-käskyllä lopetti syömisen siihen kahteen napuun, ja saatiin
jatkettua malttitreeniä. :P

"Palkinto? Minulleko? Voi jukra, enhän ole valmistellut
edes puhetta..." Lepolle siis näytettiin avon tekemää ja
maalaamaa 3D-tulostepystiä, joka oli hänellä työprojektina.

Nyt pitää vissiin mennä leikkimään tuon karvalapsen kanssa, kun se istuu selän takana sängyllä ja hörisee häntää heiluttaen. :D On se ihana.

maanantai 18. syyskuuta 2017

Pentupainia sateessa

Viime torstaina, eli samana päivänä kun postasin edellisen kerran, käytiin Lepon kanssa vielä iltapainit ja -rallit vetämässä yhden uuden tuttavuuden kanssa. :) Täältä blogien maailman kautta tutustuu kätevästi ihmisiin, ja hoksattiin tän cockerspanielipennun emännän kanssa että asutaan ihan lähekkäin. :D Cockeripoika, nimeltään Voltti (kyllä, Voltti <3 ), oli aivan mainio ja iloinen tapaus, ja niillä meni Lepon kanssa leikit tosi hyvin yksiin. :) Joten aivan varmasti nähdään heidän kanssa uudestaankin!
Tällä kertaa oli vähän märkä keli lenkkeillä, mutta se ei paineja hidastanut. :D Ja olipahan juomapisteitä koirille lähellä jos jano iski, kun lätäköitä oli joka kallionraossa. Sadekin loppui jossain kohtaa lenkkiä, mutta ei se metsässä liiemmin haitannut muutenkaan.
Kaikki lenkin upeat kuvat on ottanut Voltin emäntä, Saila Rappumäki. :) Ja kuten aina, kuvia saa klikattua isommaksi.


Voltin silmät mulkoili monessa kuvassa :D ja Leppo söpöili <3


"Karkuun!"



Lepon vuoro loikata pakoon märkää cockeri-rättiä. :D


Poseerausta :3

<3

Voltti päätti yrittää loikata Lepon yli kesken poseerausten...

...mutta lyhyeksi jäi loikka! :'D

Leppomies sateessa <3

Jätkäkaksikko <3

Suuret kiitokset Sailalle vielä kuvista, nää on tosi makeita! <3

P.S. Lähinnä omaa kirjanpitoa: Annoin Lepolle tänään viimeisen Apoquelin, pidetään sormet ristissä että ei tule mitään ihmeempiä kutinoita enää tälle vuodelle. :)


torstai 14. syyskuuta 2017

Köllötellen kohti syksyä


Lehdet on jo alkaneet menettää väriään ja putoilla puista, joten vaihdoin syysbanneriin kesäisistä biitsitunnelmista. Yhyy. Vaan on syksykin kyllä kiva ja kaunis, silloin kun ei sada koko aikaa. :) Leppokin tykkää lenkkeillä mieluummin kun on viileät ilmat.
Lenkkeily oli tosin tuossa viikon/kaksi hieman rajoitettua, kun koiraherralta venähti etujalka. :/ Oli vissiin rymynnyt tai liukastunut nurtsilla mummolassa rallittaessaan (olivat "isin" kanssa siellä kaksistaan käymässä), kun alkoi siellä ontumaan vasenta etukoipea. Päätettiin rajoittaa liikuntaa ja seurailla, ja ohihan se ontuminen meni alle viikossa. Pidettiin toinen viikkokin vielä varmuudeksi riekkumiskieltoa, ja nostettiin lenkkien pituudet pikku hiljaa normaaleiksi. Onneksi ei ollut mitään sen kummempaa vialla!
Leppo tykkää kyllä lepäilystä ja yhdessä köllöttelystä, ja illat television ääressä sekä uneliaat vapaapäivän aamut onkin lempparihetkiä nokosille:

Illalla saa rapsuja ja silityksiä sohvalla <3
Aamu. Ei jaksaisi mennä vielä pihalle. :D

Tehtiin vähän syyssiivousta. Leppo on aina innoissaan siivoilun jälkeen, koska HÄNEN hommansa on rullata matot auki. :D Hyödynsin tuossa pallopaimennustaitoja, ja Leppo useimmiten hoksaakin mitä tulee "tökätä" vaikkei siinä palloa olekaan. Sain mattojen availut videolle, ja tulihan siellä myös pari hauskaa tänka på -hetkeä koiralle kun ei emännän eleet/ohjeet ollutkaan tarpeeksi selkeät. :D


Valmistautuuko muut syksyn ja talven tuloon siivoamalla ja sisustamalla? Mä olen ripotellut kynttilöitä kämppään, vähän aikaa sitten loputkin koriste-esineet löysi viimein omat paikkansa, ja pari taulua kun saisi olkkarin seinälle niin olis täydellistä. :) Makuuhuoneen järjestelyissä on vieläkin funtsimisen varaa, lähinnä siinä että siirrämmekö työpöydän ja laatikoston paikat päikseen, ja mihin tulee taulu. Parveke alkaa kyllä olla täysin valmis omaan makuun, siellä on valoja ja istumapaikkoja ja tilanjakoa kivasti. <3 Ehkä jo pian ottaisin kämppäkuvia tänne nähtäville! Toki kun tämä on Lepon blogi, niin pitääkin sijoittaa koira aina kuvaan niin ei mee ihan sisustusblogiksi sentään. :D

Lepolla on allergialääke lopuillaan. Syötän tuon viimeisenkin pillerin nyt vielä (riittää 4 päivälle), koska se ei säilyisi ensi siitepölykauteen asti. Ja vielä pari päivää sitten katselin norkko.fi-sivulta että siitepölyjä oli vielä ilmassa, nyt onkin siitepölykausi jo päättynyt, mutta vähäisiä määriä saattaa olla vielä ilmassa. :) Ja onhan noita homesienten itiöitäkin pöllyämässä, mutta niille Leppo ei ole ainakaan vielä reagoinut vaikka testit ne silloin merkkasikin. Sitten Lepsi saa olla taas talven ilman lääkitystä, jee! <3 On tuosta Apoquelista ollut kyllä uskomattoman hyvä apu, koira on saanut viettää normaalia ja täysin kutinatonta kesää ensimmäistä kertaa ikinä. <3

Tänään ruvettiin miettimään jo talvea ja pakkassäitä (iik!). Lepollahan on söpö villapaita paukkupakkasille, joka näkyy mm. tässä postauksessa, mutta liekö koira rotevoitunut rintakehästä kun viime talvena huomasin ettei se pysty ravaamaan tai kunnolla kävelemään villapaita päällä. Koko lenkit Leppo laukkaa töpötti väsyksissä, kun parina päivänä villapaitaa tarvittiin. :/ Kokeilin töissä läpi meidän mallit, ja fleeceä oleva Pomppa-paita oli parhaiten istuvan oloinen. Meillä vaan ei ollut haluamaani väriä tai Lepolle sopivaa kokoa, niinpä tänään vapaapäivän koittaessa lähdettiin Lepon kanssa seikkailemaan Herttoniemen Mustiin ja Mirriin. :D Sieltä olin varannut Lepolle turkoosin Pompan, joka sopi lähes kuin nakutettu. Mahakappale tuli vähän liian lähelle Lepon "pistoolia", joten sen lyhentämisessä lupasi ompelutaitoinen siskoni ehkä autella jos tässä ennen talvea ehditään vaan käymään siellä päin. :) Niin ei tarvitse sitten Lepon kärsiä hiertymistä tai pissaisesta paidanalusesta! Olin ajatellut, että tätä Pomppaa voitais käyttää myös silloin, jos koiran tarvitsee kylmässä säässä odotella paikallaan. Jos siis ollaan vaikka kylmillä keleillä vaeltamassa ja pysähdytään eväille tai nukkumaan, tai muuta sellaista kylmässä odottelua. :)

Komia pomppamies :3

Mutta ei nyt mennä asioiden edelle, vaan nautitaan vasta alkaneesta syksystä!