sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Pieni herra Pelkopylly

"Eikö voitaisi pliis äippä asua ulkona? Kato nyt miten nättiä!
Tässähän olis vielä just hyvä paikka pesälle."

Hui, blogia en ole ehtinyt kirjoittelemaan töiltä ja tammikuussa alkaneilta opinnoilta yhtään! Eipä meille muuten kauheasti kummempia ole kuulunut, mutta nyt viimeisen viikon ajan Lepolla on ollut vähän rankkaa. Ääniarkuus on alkanut haittaamaan sen arkea jo hieman.

Lumiaura kolistelee. Herra Pelkopylly tulee pylly kiinni
lähimpään ihmiseensä.

Aiemmin kotikulmilla on ollut riesana vain jyrisevät lumiaurat, joita on viimeksi kuulunut 4.2. Siitä pari päivää myöhemmin asuntomme alapuolella sijaitsevaan autokatokseen parkkeerannut iso citymaasturi pärähti tyhjäkäyntiin. Isossa autossa oli sen verran iso ääni, että se jyrisi ja helisytti meidän astioita keittiökaapeissa! Luonnollisestikin Leppo tähän reagoi, ja loikkasi sohvalle viereeni (makoilin flunssassa kotona), lopulta ihan syliinkin oli pienen herra Pelkopyllyn tultava.

Tässä ja edellisessä kuvassa näkyy hyvin Lepon
huolestunut korvien asento.

Annan sen aina tulla syliin jos sitä pelottaa, liikaa kuitenkaan huolestumatta/voivottelematta itse ettei Leppo mieti että "Oijoi, nyt kun äippäkin huolestui niin jotain täytyy olla pahasti pielessä!" vaan sanon korkeintaan rauhallisella, pehmeällä äänellä "juu, tule vaan."
Noh, mörköauto tuli ja meni parin päivän ajan, ja aina Leppo äänen loppumisen jälkeen palautui melko nopeasti. Kunnes alkoivat louhinta- ja purkutyöt läheisen ammattiopiston alueella. Aamuisin lähtevä mörköauto ja aamupäivisin tulevat kallion räjäytystärähdykset saivat Lepon olemaan varuillaan ja lievästi peloissaan koko aamupäivän. Se kuunteli pelästyneenä naapurin lasten juoksemisia sisällä, säpsähteli kenkälaatikon kolinoille, eikä uskaltanut enää syödä aamiaisjälkkäriksi saamaansa ohuen ohutta purutikkua:
Hylätty jälkkäri </3
Ja, koska Leppo huomasi pelottavien äänien kuuluvan vain kotona, se ei halunnut enää tulla lenkiltä sisään, vaan pisti peloissaan jarrut pohjaan ja jos sai löysää hihnaa, yritti matalana paeta kauemmas talosta, yhdellä kertaa myös vinkui mun silmiin tuijottaen kun ei päässyt ottamaan etäisyyttä.

Yritä nyt tässä kuntosalille lähteä kun toinen
on ihan parka... :'(

Viime viikonlopuksi päästiin onneksi Tampereelle rentoutumaan, käytiin äidilläni kylässä, tsekkaamassa jääveistosnäyttelyä ja ostoksilla, sekä moikkaamassa (ilman Leppoa) siskoni ylisöpöä kissanpentua. <3

Mamman (=mun äiti) vieressä on ihanaa ja
turvallista, ja saa rapsuja. <3
"Moi. Mä olen Kex. Hurja kotitiikeri! Ettäs tiedätte."
Kex oli siskonpoikani, 6v, päättämä nimi tälle pikkukollille. <3
Kuvat ei anna kyllä oikeutta näyttelyn veistoksille,
valaistus oli mahtava ja tunnelma kohdillaan.
Paljon leikitty ja saatu rapsuja, kyllä nyt väsyttää. <3

Reissusta palattua äänipelkoilu kuitenkin jatkui, mikä ei sinänsä ollut yllätys. Avauduin meidän tilanteesta alkuviikosta Tofun ja Haikun emännälle Tanyalle, jolla on siis jo eläintenkouluttajan paperit, ja ongelmakoirakouluttajan opinnot menossa. Hänen kanssaan funtsailtiin toimintatapoja noihin lenkiltä kotiin palaamisiin, ja sainkin hyviä vinkkejä ja ideoita millä en tilannetta ainakaan pahenna. Ostin töistä Lepolle Adaptil feromonipannan, se on nyt keskiviikkoillasta asti ollut herralla kaulassa ja positiiviset vaikutukset ovat kyllä näkyneet. :)
Vaikea tajuta, että tuommoinen pieni muovilärpyke
kaulan ympärillä toimii oikeasti. Se haihduttaa rauhoittavaa
feromonia, helpottaen koiran oloa pelkotiloissa!
Feromoniyhdistettä haihtuu pannasta koiran ruumiinlämmön
vaikutuksesta. Kerrassaan näppärä kapistus!
Yhden kerran olen pannan laittamisen jälkeen joutunut koiran kantamaan sisälle kun on ollut kiire töihin (kantaen mieluummin kun hihnasta vetäen), muuten ollaan päästy joko ihan Lepon omasta tahdosta edeten (josta saa kehuja ja palkkaa), tai sitten "vähän vahingossa" kun rapusta on tullut tai sinne on mennyt joku mukava naapuri, jolloin Leppo on unohtanut että sen piti pelätä jotain ja mennyt iloisesti ihmisten perässä. :D Yhtenä yönä mörköauto tuli jostain syystä vasta 12-1 aikoihin reissultaan, jolloin Leppo tietysti haki turvaa ja hyppäsi sänkyyn. Meidän yllätykseksi herra Pelkopylly nukkuikin koko yön jalkopäädyssä tai meidän välissä, mitä ei ole tehnyt koskaan ennen. Mutta nyt ollaankin saatu koko viikonloppu ottaa rennosti, kun mörköautoa ei ole näkynyt, eikä työmaallakaan viikonloppuisin möykätä. <3 Tänään Leppo uskalsi syödä aamupalajälkkärinkin! :')


Toivokaamme, että mörköauto pysyisi muualla kuin katoksessa, ja ettei räjäytyksiä kestäisi enää kauaa. Adaptil-pannan vaikutus kestää 4 viikkoa, ja sitten voi hankkia uuden jos on tarvis. Jos tilanne pahenee, niin kokeilen rinnalle vielä ehkä SereneUm-tabletteja, jotka ovat nekin luonnon omia rauhoittavia ainesosia sisältäviä valmisteita. Toivottakaa tsemppiä Lepolle!

Muita muistiinpanoja:
Koiran paino on taas vaivihkaa noussut... Perhana. Olen pitänyt sen ihannepainona 13-13,5kg, nyt potra poika 14,5kg. Eli kilo saa lähteä ainakin. Ostin Nutriman Weight Balance -nappulaa meille makutestiin, sekoitettavaksi Health Digestionin kanssa. :D
Vasemmalla Weight Balance,
oikealla tuttu Health Digestion.
Kokonaan en ainakaan vielä vaihda kevytruualle vaikka Lepolla onkin aamuruualla myös lihaa/märkäruokaa ja öljylisää, kun digestion-nappulaa on vielä Kotkassakin jäljellä Teron vanhemmilla paljon. Mennään nyt hetki 1/3 kevyt- ja 2/3 digestiivinappula -sekoitussuhteella, ja Kotkassa pelkällä Digestionilla. Hurjan hyvin on Weight Balance kyllä maistunut! Aika näyttää, miten pääosin kalapohjainen nappula muuten sopii.

"Ens kertaan! Eikös se äippä niin aina sano tähän loppuun..."

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Rauhalliset pyhät

Joulutonttu <3
Joulusiivouksen yhteydessä pesin mm. Lepon pehmolelut ja pedin pyykinpesukoneessa. Leppo yritti aluksi ottaa pehmoja pois koneesta sitä mukaa kun niitä sinne laitoin, mutta tyytyi lopulta katselemaan toimitusta, ja ihmettelemään luukun läpi näkyviä, koneessa pyöriviä pehmojaan.
Hämmästys oli myös suuri, kun kehtasin ne koneesta ottamisen jälkeen laittaa pyykkitelineen päälle arvon herran ulottumattomiin. :D
"Ei tämä nyt ole ollenkaan hauskaa."
Joulukuun alkupuolella ihmettelin, kun Leppo oli hieman haluton ulkoilemaan. Se ei ontunut mistään eikä vaikuttanut erikoisen jumiselta, olin vain pariin otteeseen (parin päivän sisällä) katsovinani että koira olisi nieleskellyt normaalia näkyvämmin. Yhtenä aamupäivälenkkinä Leppo selvästi halusi huilata metsässä tehdyn namietsinnän jälkeen, ja tuli ihan mun viereen liki, kun menin kyykkyyn ja kysyin "Mikä on?" Hetken aikaa piti koiran pistää ihan maate keskelle metsäaukeaa, ennenkö sitten piristyi pikkuhiljaa. Samana päivänä myöhemmin oli Leppo oksentanut vatsahappoja. Muuten oli kaikki normaalisti, ja oli oksentamisen jälkeen ihan pirteä oma itsensä.

Byhyy... :( <3
Samanlainen turvan hakeminen ja liikkumishaluttomuus kesken lenkin iski pari päivää sitten. Leppo tuli jalkoihin kiinni eikä halunnut jatkaa matkaa ennenkuin vasta hetken päästä, vaikuttaen surkealta. Jälleen olin lenkin aikana katsovinani, että nieleskelee enemmän. Närästystä siis, ja/tai vatsakipuja. Syykin selvisi kun mietiskelin; sekä joulukuun alussa, että nyt, Leppo oli syönyt Barking Headsin lohi-märkäruokaa aamuruuilla. Pieninä määrinä silloin tällöin on lohi käynyt palalihana ainakin ennen, mutta selvästi neljä päivää putkeen tätä märkäruokaa on liikaa. Oltiin myös Teron kanssa mietitty, kun tuntui että koko koira haisi. :D Sillä tuli ruuasta vähän ilmavaivoja, mutta tuntui myös että koko sen kroppa olisi haissut mädältä. Hyh. No, nytpähän on ainakin kokeiltu kahteen kertaan että ei sovi.

Jonnan käsittelyssä <3
Koiramessujen jälkeen koirahieroja Jonna kävi "käsittelemässä" Lepon mahdolliset jumit pois. :) Lepolla oli ennen Messaria venähtänyt/muljahtanut vasen etujalka, se sama missä olen pohtinut olevan jotain pientä häikkää jo pidemmän aikaa. Jonna sekä Suvi (meidän pallopaimennustiimin vetäjä ja Lepon entinen hieroja) olivat molemmat sitä mieltä, että kannattaa se jalka jossain vaiheessa kuvauttaa. Korvatulehduksen aikoihinhan eläinlääkärissä koipi käytiin käsittelemällä läpi, ja olkanivelessä tuntui pieni muljahdus mutta mistään ei aristanut, ja kaikki oli muuten ok. Jonna sai kopeloimalla tuntumaan tuon saman muljahduksen olkapäässä, lisäksi Lepon vasen rintalihas oli todella jumissa. Siitä on vaikea sanoa, onko se syytä vai seurausta jalan oireilulle, mutta toispuoleiset jumit ovat kuulemma aina hieman haastavia (voivat pitkään jatkuessaan saada koiran muuttamaan liikkumistapaansa kokonaan, josta voi seurata jumikierrettä muualle kroppaan). Varattiin maaliskuulle jo seuraava hieronta, jotta Jonna saa katsottua, että oliko kyseessä vain yksittäinen kerta vai toistuuko jumi uudelleen. Katsellaan sen mukaan sitä röntgenkuvaamista sitten, tai jos jalka alkaa vaivaamaan enemmän. Nivelravinteet onkin jo käytössä. :)

Sitten takaisin joulutouhuihin! Lepon nopeasti improvisoitu jouluaaton aamuruoka Kotkassa:

Märkäruokaa johon upotettu nivelravinnetabletti, kurkkua,
pari nappulaa ja merilevät + öljyt päälle. :)
Jälkkäriksi rouhelumihiutale. :3
Kyllä semmoisen aterian jälkeen kelpaa köllötellä. <3
Leppo sai tänä vuonna joulupukilta kolme lahjaa! Meiltä tuli aktivointimatto:
...jota voi käyttää näköjään makuualustanakin. :D <3
 ...ja karkkikepin muotoon palmikoitu puruluu:
Tuo tummin osuus oli kalkkunanlihavalmistetta, vaaleammat
perus naudannahkaa. :)
 ...ja mummolasta tuli lahjaksi Ryhmä Hau -pehmo:
Tarkkasilmäisimmät saattaa huomata että Samppa ratkesi selästä jo
ensimmäisenä iltana. :D
Pohdiskelin, että voi kun nyt moni lapsi olisi Lepon joululahjasta kateellinen! (Nuohan on meidän myymälässä menneet monet ihan lapsille pehmoleluiksi, kun Ryhmä Hau on ilmeisesti kova juttu.)

Sukulointireissun jälkeen nukuttaa aina kovasti pientä koiraa. :)

Oltiin valmistauduttu uuteen vuoteen huolella. En ollut varma, reagoisiko Leppo raketteihin kun siitä tuli töissä mukana käydessä hieman ääniarka työmaarysähtelyjen ja jyrinöiden vuoksi. Oltiin ihan vaan kotona ja syötiin hyvin, ja Lepollekin olin ostanut mehevän putkiluun työstettäväksi. Muutenkin oltiin varauduttu:
Karvoja pussitettuna! Jos kävisi vahinko ja koira karkaisi, olisi
pussissa etsijäkoirille tuore haju tallessa.
Lenkit tehtiin hyvissä ajoin ennen kuutta, ja mukana oli ekstrahyvät herkut jos (tai siis kun) jotkut ei malta odottaa sinne klo 18 asti vaan vähän kokeilevat raketteja jo etukäteen. Muutama paukahdus kuului iltapäiväviiden aikaan, mutta Leppo ei onneksi pahemmin niistä välittänyt. Ulkoiltiin päivällä valjaissa, niin oli vähän tukevammin koira kiinni.

Ilta meni rattoisasti luun parissa.
23:30 käväistiin yhdessä korttelin ympäri -lenkillä jotta Leppo saa tehtyä tarpeet. Oli superherkut mukana, ja koira varmuudeksi hihnassa kiinni sekä valjaista, että pannasta:
Mutta eipä raketit kummemmin jaksaneet herraa kiinnostaa kun ei ihan missään vieressä paukahdellut, vasta satanut lumi oli ihanaa ja kierimisen arvoista, ja herkut hyviä. :) <3 Kaikki meni siis oikein hyvin!
"Näin lunkisti mä olin uudesta vuodesta!

 Ainiin! Lepolla on nykyään Instagram-tili. Instagram-kuvia ja videoita voi selata täältä: leppoisaa

(Niille lukijoille jotka eivät instaa käytä): Instagram on siis sovellus jonka saa myös puhelimeen, ja sen kautta voi jakaa kuvia ja videoita haluamastaan aiheesta vaikka koko maailmalle. Lepon tili on julkinen, joten Lepon kuvia pääsee katselemaan kaikki. :) Sen vuoksi julkaisut ovat englanniksi. Sinne on ollut kätevää laittaa yksittäisiä hassuja tilanteita ja kuvia, kun taas tänne blogiin tulee myös laitettua kaikenlaista omaa pohdintaa milloin mistäkin aiheesta, ja kirjoitella päiväkirjamaisesti asioita muistiin.


Lepon charmantin hymyn myötä toivotan mukavaa tammikuun jatkoa! Ensi kertaan!

lauantai 22. joulukuuta 2018

Koiramessuseikkailut

Koiramessut järjestettiin jälleen joulukuussa, 15.-16. päivinä. Oltiin molempina päivinä Lepon ja muiden pallopaimentajien kanssa paikalla esiintymässä, kahdesti päivässä. :)

Lauantain esiintyjät (takimmaisista alkaen) :
Purtsi-staffi, Lilo-bordercollie, Welmu-aussi, Leppo <3 , ja Taica-sheltti.
Lumi-sheltti oli matkassa myös lämmittelijäkoirana,
ja esiintymistä harjoittelemassa.
Sunnuntain esiintyjät vasemmalta:
Lilo, Leppo <3 , Luca, Lumi ja Taica, ja Purtsi.
Kuvia ei tullut tänä vuonna yhtä monta onnistunutta kuin ennen, meidän digijärkkäri taitaa tosissaan alkaa väsähtää. Ensi vuonna ollaan sitten paremmalla kameralla ja valovoimaisemmalla objektiivilla liikenteessä. :) Pistän kuviin lähinnä Lepon touhuja, muutama yleiskuva ja muita kuvia löytyy myös. Kaikki messarikuvat on ottanut Tero Kuparinen.

Yleisöä riitti kivasti kaikkiin esityksiin. :)
Ensimmäistä kertaa esiintyvä Welmu hoiti homman kotiin hienosti!
Lepolla oli tällä kertaa valjaat esityksessä päällä. :)
Esitykset menivät kaikki todella hienosti! Aina on pieniä hassuja kommelluksia toki; joku koira jää nuuskimaan kesken kaiken, tai palloilla tulee yhteishaussa törmäys ja muuta pientä, mutta se kuuluu asiaan. Lepostakaan ei yhtään huomannut, että kävimme vain yksissä pallotreeneissä ja sitä ennen oltiin viimeksi paimennettu palloja huhtikuun Koiranpäivä-tapahtumassa. :'D

Tämä oli pakko laittaa epätarkkuudesta huolimatta, kun Lilo ja Leppo
niin kivasti kaarsivat pallojen taakse ihan samaan aikaan!
Ja pallot palautuivat omistajillekin samanaikaisesti!

Sunnuntaina tosin oli hieman jännät paikat. Kyselin aamulla että onko Kouvolasta lähtevä seurueemme samoihin aikoihin paikalla kuin eilenkin, ja sain vastauksen että pakettiauton käynnistämisen kanssa ongelmia. Heidän oli ollut tarkoitus lähteä klo 8 jälkeen, ja tuo tieto tuli 9:25.
No, menin kuitenkin itse samoihin aikoihin Koiramessuja kohti, ajattelin shoppailla aamusta Lepolle vähän juttuja kavereita odotellessa. Tero ja Leppo tulisivat myöhemmin paikalle, vähän ennen klo 12 kun ensimmäinen esitys oli 12:20. Sainkin junaani odotellessa viestin, että paku lähti viimein käyntiin, joten muu Suviera-tiimi olisi paikalla n.11:30. Hieno homma!

Lentävä Lepsi
Purtsin jarrutus. :D Purtsilla oli molempina päivinä ikioma pallovahti-avustaja
pallon takana, estämässä pallon menemisen aidan toiselle puolen. <3
"Miksei muka oo jo mun vuoro!"

10:11 sain viestin: "Täällä sataa alijäähtynyttä vettä, eka raappauspysähdys suoritettu. Kohta varmaan seuraava..." Auton tuulilasista ei nähnyt mitään läpi, kun vesi jäätyi tuulilasiin sameaksi pinnaksi, ja paku oli pysäytettävä muutaman kilometrin välein raappausta varten. Auto ei ollut riittävän lämmin vielä, jotta tuulilasiin olisi saatu puhallettua riittävästi kuumaa ilmaa. He olisivat aikaisintaan klo 12 paikalla, ja esitys oli klo 12:20. Odottelin tietoa, käynkö neuvottelemassa kuuluttajan kanssa, jos meidän esitysaikaamme voisi vaihtaa jonkun kanssa. Odotellessa siirtelin meidän tiimiläisten tarvikkeet, eli pallon ja tuolit, agiputken ja painot meidän pisteelle.

Leppo tulossa putkelta
Purtsi pallosuu :3
Taica tuulitukka

11:05 kävin tiimiläisten pyynnöstä neuvottelemassa, jos saisimme siirrettyä esitysaikamme klo 13:een. He olivat joutuneet pysähtelemään moneen kertaan ja ostaneet huoltsikoilta kaikkia mahdollisia aineita tuulilasiin kaadettavaksi, jotta vesi ei jäätyisi siihen kiinni. Arvioitu saapumisaika oli jo klo 12:30.
Tapahtumakehän juontaja Leena soitteli järjestäjille, voisimmeko vaihtaa aikaa. Sieltä tuli siunaus enintään edellisen esiintyjäryhmän kanssa vaihdettavaksi, klo 13 sotkisi liikaa aikatauluja (ja ymmärrän, ihmiset ovat tulleet tiettyyn aikaan katsomaan tiettyä esitystä ja sitten sitä ei olisikaan). Joten jos vaihto kävisi meitä ennen esiintyvälle ryhmälle, saisimme esityksemme alkamaan sentään 12:40.

Lilo nuuskuttelee, oliko edellisiltä esiintyjiltä jäänyt vielä nameja matoille...
Mutta pallo löytyi ja pääsi perille Maaritin luo!
Kävin juontajan kanssa jututtamassa meitä ennen esiintyvää tahoa, ja he lupasivat laittaa itse esiintyjille viestin ja kertoa heti kun saisivat sieltä tietoa. Arvelivat, että eivät pysty vaihtoa tekemään, koska osa heidän esiintyjistään tulee "vasta" klo 12 näyttelykehästä paikalle.
Tämä tieto varmistui 11:46, kun ensimmäinen esiintyvistä koirakoista tuli heidän pisteelleen. Kävin tiedustelemassa mikä tilanne, ja sain naiselta hyvin tiukan Ei:n. Yritin kysyä, jos heillä sattuisi käymään niin että esiintyjät olisivatkin paikan päällä 12:20, voisivatko he silloin vaihtaa lennosta... Sain nähdä paljon töitä että sain puhuttua lausettani edes loppuun, kun vastaukseksi tuli joka sanan välissä tylyä "Ei. Ei onnistu, ei, ei." Kun kysyin "Miksei?", nainen vastasi että osalla on klo 12 asti kehät (eli "vain mitättömät" 20 minuuttia aikaa siirtymiseen hallin päästä toiseen -_- ), ja kun mahdollisesti kysyvä ilme päällä jäin naista tuijottamaan, hän lisäsi että "Sitä paitsi tämä olisi pitänyt tietää paljon aikaisemmin..." ja SITTEN hän kertoi yksityiskohdan joka oikeasti liittyi heidän esityksen onnistumiseensa, joka oikeasti tarvitsee valmistelua. En kerro yksityiskohtia sen enempää ettei käy liian selväksi esiintyjäryhmä. Viimeiseksi hän sanoi "Mä olen pahoillani, mutta se ei onnistu." Sain sanottua "Ei sitten."


Jos hän olisi aloittanut sillä esiintymisen onnistumista varten valmistelua vaativalla asialla, ja ollut vähemmän tyly, olisi asia tullut huomattavan paljon nopeammin ja kivuttomammin selväksi. Ja ikinä, ei IKINÄ, sanota pahoittelun tai anteeksipyynnön jälkeen sanaa "mutta".  U_U Se mitätöi pahoittelun täysin.
Koin aikamoisen epätoivon ryöpsähdyksen. Istahdin vaan meidän pisteellemme (joka oli täynnä jotain näyttelykoiruja omistajiensa kanssa seisoskelemassa kun piste oli ollut tyhjän näköinen, he onneksi liukenivat siitä melko nopeasti) tuolille ja laitoin viestiä tiimille että ei onnistu vaihto. Onneksi siihen tuli yksi nainen kyselemään pallopaimennuksesta, niin sain pidettyä itseni kasassa kertoilemalla hänelle harrastuksesta, enkä romahtanut täysin.


Uusin Google mapsin arvio tiimiläisten saapumisesta paikalle oli 12:20. Lupasin Teron kanssa laittaa putken ja lätkät paikoilleen ja kameranjalan nurkkaan odottamaan, niin lopputiimi juoksisi suoraan esiintymään. 11:52 kävin tiimin pyynnöstä anelemassa lähimmältä ovelta, jos he saisivat poikkeuksellisesti tulla koirien kanssa siitä sisään. Onneksi ovella ollut henkilö ymmärsi ja antoi poikkeusluvan, sanoi että rokotuskortit ottavat vaan valmiiksi niin hän katsoo ne siinä samalla. Kävin kertomassa juontajallemme uusimmat tiedot asiasta.


12:19. Ollaan Teron kanssa laitettu esiintymisalue paikoilleen ja juontaja juontaa kerääntyvälle yleisölle, että Suviera-tiimi saapuu pari minuuttia myöhässä auto-ongelmista johtuen. Samaan aikaan ulkona Helena kaaraa pakulla oville, huutaa "Ihminen, koira ja rokotuskortti, ulos!" ja jää itse parkkeeraamaan pakua.
12:23, teen muutamia lämmittelypalloiluja Lepon kanssa jotta yleisö ei lähtisi livohkaan, ja mietin että "tulkaa, tulkaa jo..." Helpotuksen tunne on aivan mieletön, kun nään tutut Suviera-liivit kirmaavan väkijoukon läpi, Jenni etunenässä huutaen "TIETÄ, VÄISTÄKÄÄ, KIIRE!" yms. :D Näytän juontajalle peukkua ja hän juontaa Suviera-tiimin sisään! Suvi juoksee suoraan äänimiehen luo Purtsin kanssa hakemaan itselleen headset-mikrofonin, Maarit laskee Lilon maahan (Maarit oli juossut n.12kg bordercollieta sylissään kun pääsee nopeammin niin, Liloa joskus jänskättää liukkaat lattiat), ja niin aloitamme esityksen, muutaman minuutin myöhässä mutta kuitenkin. <3 Sekin esitys menee loistavasti, vaikka koirat oli nykäisty suoraan autosta juoksujalkaa esiintymislavalle. Kukaan ei pissannut matolle, eikä omistajiakaan ehtinyt jännittää (paitsi ehkä allekirjoittanutta). :'D

"Saanko nyt nampun, kun hain niin hienosti?"
Viimeinen yhteishaku sunnuntailta.
Että niin vain selvittiin siitäkin, ja tämäkin on yksi niistä mahtavista muistoista, mitä koiraharrastus tuo tullessaan, mitä (kuten Suvi sanoi) muistellaan vielä kiikkustuolissakin vanhoina mummoina!

Olin aikaisemmin ajatellut että tämä olisi jo Lepon viimeinen messari-keikka, mutta nääääh, on meillä vaan niin mahtavat pallopaimennustyypit että ei sinne voi olla menemättä. <3

Loppuun vielä jouluteemaiset yhteiskuvat meidän sunnuntain pallotiimistä:

Ensin vakavaa pönötystä...
Sitten alkoi poikia naurattaa. :D <3

Oikein rauhallista ja lumista joulua kaikille!