maanantai 12. kesäkuuta 2017

Koira töissä, ostoksia ja leikkihetkiä

Kiirettä on taas pidellyt! Mulla on ollut sen verran usein töitä (mikä on hyvä juttu) että yksittäiset vapaapäivät on menneet kuin siivillä kaikkea muuta tehdessä. Nyt kun on useamman päivän vapaa putkeen ja vielä sadepäivä, ehtii tännekin laitella pari kuvaa. :)

Leppo on ollut mulla muutamaan kertaan mukana töissä! Olen ottanut sen matkaan sellasina päivinä, kun yksinoloa tulisi muuten liian pitkälti, jos avolla on esimerkiksi illalla joku työjuttu tai muu. Leppoa vähän jännitti ensimmäisellä ja toisella kerralla uusi hengailupaikka, mutta vaikutti tottuvan siihenkin ihan hyvin ja nukkui kyllä pitkin pituuttaan takahuoneessa ihan ekoinakin kertoina. :D

"Voisinko saada pienen palan banaanistanne?"
Työntekijöiden lemmikit on aina taukotilassa/"takana" meillä. Sen verran käy koira-asiakkaita, että on helpompi kun saa koirat oman rauhan takahuoneessa, ja myös asiakkaat saavat kuljeskella rauhassa myymälässä ilman iloisia häslä-Pettereitä omien koiriensa iholla. :D


Voisi ajatella että miten tuo nyt sitten eroaa siitä, että se koira on yksin kotona työpäivän ajan, jos se on töissäkin yksin takahuoneessa? En usko, että Leppo ainakaan kokee olevansa tuolla yksin, kun se kuulee mut kyllä ja välillä näkeekin, ja ruoka- ja muiden taukojen ajan sitä on aina joko minä tai toinen työntekijä rapsuttamassa ja joskus saa herkkujakin. :) Viimeksi käytin yhden tauoistani myös siihen, että kävin Lepon kanssa pikkukävelyllä ulkona, joten onhan tuo paljon mukavempi ratkaisu kuin kökkiä kotona ypöyksin 7-9h tai enemmän.

Käytiin jo yli 2 viikkoa sitten Tanyan ja avomiehensä + tietenkin Tofun ja Haikun kanssa lenkillä! Leppo tapasi siis Tofunkin viimein livenä, ja kolmikolla tuntui olevan kyllä hauskaa rallitella ympäri metsiä ja kallioita. :) Haiku oli ketteröitynyt ja kasvanut sitten viime näkemän, ja oli jo reippaana Lepon niskassa kiinni ja muutenkin nujuamassa leikkisedän kanssa koko ajan. <3 Yhdessä kohtaa Haiku jopa hyppäsi Lepon yli! :D Nopeesti ne pennut kehittyy ja kasvaa. Pari hassua kuvaa sain kännykällä räpsäistyä, kun oli koirat koko ajan menossa. :)

Haiku, Tofu ja Leppo <3
Haikun pönötys :D
Leikkisedän kanssa painiessa kulkeutuu puoli metsää turkin mukana. :3
Lenkki oli kyllä jälleen tosi ihana, ja Leppoa nukutti lopun iltaa kivasti. :D Tanyan avomies on kuullut Leposta paljon juttuja Tanyalta, ja oli hauskasti nimennyt Leppävaaran uudelleen Leppovaaraksi! Asutaan nyt siis Espoon Leppovaarassa tästä lähtien. :D  Saa nähdä mihin maisemiin seuraavaksi lähdetään yhteislenkille!

Ostin töistä Lepolle pedin. Hupsis. :D Mutta oli halpa ja poistuva tuote! Ja Leppo tykkää, se on pääasia. <3 Pesämäinen peti olisi voinut olla halkaisijaltaan himpun verran isompi, mutta hyvin Leppo sinne mahtuu ja pehmeiden reunojensa vuoksi koira saa sitä myllättyä ja muokattua vähän miten mieli tekee. :) Siellä se joka päivä viettää aikaansa mylläten ja kiepillä torkkuen, joten taisi olla ihan mieluisa tuliainen.

Olen myös ostanut Lepolle töistä uuden säkin ruokaa (hyväksi koettu Dogs First vaihtui nyt käytännön syistä sisällöltään lähes samaan Purenaturalin viljattomaan kuivamuonaan), sitten ostin lenkeille uuden namipussin kun edellinen ratkesi. "Sillä silmällä" olen katsellut ja vähän hiljaisina hetkinä Lepon kaulaan sovittanut pantojakin, mutta niille ei vielä ole tarvetta, ei ennenkö sen jo vähän kulahtanut nahkapanta hajoaa kunnolla. Mutta tulee kyllä hurja kiusaus ostaa kaikenlaista, kun ne tuotteet on siinä lähellä ja niitä tulee katseltua miltei päivittäin. :D Henkilökunta-alennuskin toki saattaa asiaan vaikuttaa, mutta ehkä vielä enemmän se, että niitä tuotteita saa oikeasti katsella ja fiilistellä vaikka joka päivä töissä ollessa.

Lepon rakas vinkupallo teki come-backin hänen elämäänsä viimein. :D Muuton jälkeen ei ole palloa juuri käytelty kun pienet treenailutkin mitä ollaan tehty, on hoidettu namipalkalla. Nyt otin yhtenä päivänä pallon mukaan iltalenkille, ja voi sitä riemua ja onnea. <3 Leppo hiljensi linnutkin aina alueellisesti kun vaan vingutti ja vingutti palloa jossain kanervapuskassa, välillä piti toki tarkkailla ympäristöä pallo suussa leuka täristen ettei kukaan vaan uhkaa viedä hänen palloaan.


Kumisen pallon vinguttelu on rankkaa työtä, joten ajoittain Leppo tökki ja hautasi pallon huolella lehtien sekaan "piiloon", peruutti itse muutaman askeleen ja kävi makuulle vahtimaan aarrettaan leveä onnen ja väsymyksen hymy naamalla.


Leppo ei kuitenkaan ole koira joka tykkäisi kanniskella asioita, joten aina kun jatkettiin matkaa ja houkuttelin Leppoa ottamaan pallon mukaan, se vain katsoi minua anovasti että "pliis, en mä jaksais millään kantaa tota niin voisitko sä ottaa sen?" :D Rappukäytävässä tuli huoli kun pallo tipahti rappusia alas, ihan alas kellarikerrokseen, tuli väsyneenkin koiran jalkoihin vipinää kun piti mennä äkkiä etsimään aarre alhaalta. Hupsu otus.

Niin joo, ja Apoquelin miniannostuksella mennään yhä ja ihan onnistuneesti. :) Välillä kutku iskee koiraan myöhään illalla tai aamusta ennen lääkkeen saantia, mutta ihan mahtavaa että puolikas ylläpitoannostus on riittänyt toistaiseksi!

Sellaisia sadepäivän höpinöitä tällä kertaa! Pitääkin suunnitella varmaan jotain ohjelmaa itselle ja Lepolle näiden vapaapäivien ajaksi, jos ei nyt koko alkuviikkoa sataisi. :)

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Parvekekyylän kesäpäiviä


Kuvasin videolle Lepon kyttäilyä partsilta! Herra viihtyisi siellä vaikka koko päivän, jos saisi. Pitääkin hommata partsin oven luokse Lepolle oma ovikello, jota voisi soittaa aina kun haluaa sisään. :D Viileinä päivinä kun ei viitsisi pitää koko päivää parvekkeen ovea auki.


Unitassut <3

Emännällä onkin ollut nyt vähän kiireitä, kun on alkanut uusi työ täällä Espoossa! Pääsin Mustille ja Mirrille myyjäksi, joten paljon uutta opittavaa on ollut ja tietysti työvuoroja niin aamulla kuin illallakin, niin blogin kirjoittelu oli tässä alkutohinoissa jäänyt vähemmälle. :)
Uusi työ on ollut tosi kivaa, ja nyt vielä kun on se aika vuodesta, kun kaikilla ihmisillä on pentuja, niin pääsee pentuasiakkaita silittelemään työn lomassa! Mikäs sen mukavampaa. <3

Lepolle ostin seuraavia vaellusreissuja (sitten joskus kun ehditään) ajatellen uudet valjaatkin. Hurtan Trail-valjaat sopi pötkylälle oikein hyvin, niissä on kätevä kahva selkäosassa josta voi jyrkässä kohdassa vähän avustaa koiraa kiipeämään, tai napata kiinni jos tarvitsee koira hetkeksi pysäyttää. Valjaiden taempi kiinnityspaikka on mukavan takana, ja kuvassa näkyviin pieniin, pyöreisiin tappeihin saisi Hurtan valoja kiinnitettyä. :) Pitää niihin tutustua sitten syksymmällä, valjaissa itsessäänkin on jo hyvän oloiset heijastinreunukset.


Koiraherra joutui tässä yhtenä päivänä myös kylpyyn, turkki oli niin pölyinen kaikesta hiekalla kierimisestä ja juoksentelusta. Leppo itse ei pesuja lainkaan arvosta, syyttävin katsein minua aina tuijottaa kun desinfioivan shampoon vaikutusaikaa odotellaan:


Ja tietenkin monet ravistelut on suoritettava pesun aikana ja jälkeen.
Shampoopesu auttoi tosi kivasti myös pohjavillan irrottamisessa, harjalla ei ole tuntunut oikein lähtevän mutta koiraa kun hinkkasi niin sormiin muodostui valkoiset pohjavillahanskat kun sitä vaan irtosi ja irtosi... :D Vielä on jonkin verran lähtemättä, katsotaan tuleeko uuden pesun paikka vai riittääkö harjailu.

Leppo on nauttinut ensimmäisestä kesästään lähes kokonaan ilman kutinoita. <3 Saimme Apoquel-lääkkeelle lisäreseptin ennen muuttoa, ja sitä oli syksystä vielä jäljelläkin. Eläinlääkärimme Kouvolassa sanoi, että lääke kannattaa sitten aloittaa kun koiralla näyttää kutinoiden vuoksi olevan epämukavaa. Sietämätöntä oloa ei kannata odotella ettei tarvitsisi aloittaa isolla annostuksella. 19.4. me jo aloitettiinkin tänä keväänä, kun kutinat rupesivat Leppoa valvottamaan ja lenkkeillessä pysäyttelemään. Ja Apoquel onkin toiminut vallan ihanasti, koivun aloittaessa kukintaa Leppo kutisi vähän aikaa lievästi lääkkeestä huolimatta, mutta nyt on taas meno sen verran rauhoittunut että aloin eilen antamaan puolikasta ylläpitoannostusta, eli 1/4tablettia! :) Toivotaan että se riittäisi!

Kesämies ja kielot

Eiliseltä eväsretkeltä Otsolahden puistoon.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Leikkisetäilyä ja virka-apua poliisille

Leppo pääsi torstaina olemaan taas pitkästä aikaa leikkisetänä pennulle! Meidän blogikaveri, Tofu-corgin omistaja Tanya on saanut perheenlisäystä ihanan australianpaimenkoiratytön muodossa, ja järjestettiin yhteinen lenkki meidän lähimetsään. Tofu ei tullut vielä tällä kertaa mukaan Leppoa tapaamaan, jotta aussipentu Haiku oppisi olemaan myös yksin muiden koirien kanssa, ilman "isosiskon" tukea. :)
Kaikki Lepon ja Haikun lenkkikuvat on ottanut Tofun ja Haikun emäntä Tanya, jolta löytyy omien koiriensa blogi täältä. Kiitos Tanyalle lenkkiseurasta ja hyvistä kuvista!

"Mä näytän tolle pennulle kaikki parhaat mestat ja leikit!"
"Missä se pörröpallero oikein luuraa? Tulis jo leikkiin!"

Haikua vähän ujostutti uusi leikkikaveri, vaikka olikin samaa merkkiä isosisko Tofun kanssa. :D Leppo on sen verran isompi kuulemma kuin Tofu, että oli pienellä aussiella jännät paikat. Haiku kyllä seuraili Leppoa ja oli kiinnostunut, mutta väisti tai meni äipän luo turvaan jos Leppo kiinnitti liikaa huomiota Haikuun. Leppoa sainkin toppuutella välillä kun yritti paimenmaisesti kytätä ja höristen juosta leikkimään toisen kanssa.. Mutta kaikesta huolimatta Haikun piti vaivihkaa yrittää napata leikkisedän hännästä kiinni kun se ei katsonut! :D Ihana otus, ja eiköhän se Lepollekin lämpene kun tapaavat useammin. :)

Leppoa mietityttää että miksei hän saa kaikkia Haikun nameja.
Leppo ja Haiku-vauva. <3
Vakava poseeraus :D

Eilen päästiinkin sitten avon ja Lepon kanssa tarjoamaan vähän virka-apua poliisille. Oltiin lähdetty Vermon raviradan suuntaan, tarkoituksena käydä meren rantaa katsomassa. Jouduttiin vähän menemään kiertoteitä, kun alueella oli hurjan suuret rakennustyömaat ja osa teistä oli suljettu. Leppoa meinasi vähän jännittää kaikki työkoneet ja ohi autoilevat ihmiset kun oli meluisa ympäristö, mutta selvittiin kuitenkin kunnialla rauhallisemmille seuduille.

Vermon koirapuistoa ohittaessamme huomattiin, että aitauksen luona oli poliisiauto ja kaksi poliisia. Aitauksessa juoksenteli pieni terrierimäinen koira, mutta poliisien lisäksi ei ollut muita ihmisiä paikalla. Juuri kun mietimme, että voisikohan meistä olla jotain apua tilanteeseen, poliisit huikkasivat että olisiko meillä ylimääräistä hihnaa tai muuta, ja menimme aitaukselle.
Pikku terrieri oli karannut jostain lähistöltä, ja kuulemamme mukaan kaksi koiranomistajaa oli saanut houkuteltua kaverin oman koiransa perässä koirapuiston aitojen sisälle. Siitä olivat kutsuneet poliisin paikalle, kun omistajaa ei näkynyt tulevan eikä Karkurit-nettisivun kautta laitettuun ilmoitukseen tullut yhteydenottoja. Poliisit olivat jo kauan yrittäneet saada pientä koiraa aitauksen sisältä autoonsa, mutta terrieri oli peloissaan ja epäluuloinen, eikä tullut lähelle hakemaan vettä tai herkkujakaan.
Pikkukaveri nuuski aidan läpi Leppoa kiinnostuneena, ja tarjouduimme menemään aidan sisälle jos koirasta saisi otteen, kun se touhuaa Lepon kanssa. Mutta koira oli liian epäluuloinen ja piti riittävän etäisyyden ihmisiin.
Poliisit joutuivat lähtemään muihin tehtäviin, me jäimme aitaukselle, koska halusimme vielä yrittää kaikessa rauhassa. Ilma oli kaunis eikä meillä ollut mihinkään kiire, eikä pientä koiraparkaa oikein yksinkään voinut puistoon jättää. Jokuhan olisi saattanut vahingossa päästää sen ulos ja taas karkuteille. Poliisit kiittivät meitä ja sanoivat, että jos saadaan se kiinni niin soitetaan hätänumeroon, niin he tulevat takaisin hakemaan koiran löytöeläintalolle. Jos omistaja olisi sattunut paikalle ja vienyt koiran kotiin, olisimme olleet yhteydessä Karkureihin että koira on päässyt kotiinsa.

Siitä alkoi 30 min-1 h odottelu, että koira rauhoittuu ja alkaa luottaa meihin sen verran että pääsisi kosketusetäisyydelle. Otin Lepon hihnaan, koska se olisi halunnut kauheasti leikkiä, mutta pientä terrieriä pelotti ja se yritti vain aitauksesta pois. Huomattiin pian, että terrieri pyöri enimmäkseen portin luona, vinkui ja kaivoi porttia ja maata sen alta. Avo kävi portin eteen makaamaan hyvin pitkältä tuntuvaksi ajaksi, ja juteltiin niitä näitä antaen pienen koiran olla.
Puistossa kävi isojen koirien puolella nainen kahden suuren bulldoggi-tyyppisen koiransa kanssa. Koirat haukkuivat portin liepeillä makoilevalle avolle kummallisesta käytöksestä, ja ärähtivät aidan läpi myös terrierille, joka kävi uteliaana aidan luona nuuskimassa. Leppo hermostui kun isot tyypit ärähtivät pienelle kaverille, ja se alkoi haukkua ja murista tomerana, niskakarvat pystyssä että "Minun reviiri ja minun pikkukoira, älkää tehkö noin tai mä syön teidät"...  :'D Urhea suojelukooki. Onneksi oli aita välissä.
Pikku hiljaa terrieri tuli lähemmäs avoa. Aluksi se kävi nopeasti nuuskimassa avon lahjetta, ja loikkasi varmuudeksi kauemmas. Kun mitään ei tapahtunut, se loikki hetken päästä avon jalkojen yli päästäkseen lähemmäs porttia. Pian se jo nuuskaisi avon kättä, ja kun avo rapsutti sen rintaa, pieni koira rentoutui kun huomasi että häntä vain hellitään, ja antoi avolle pusun naaman. <3 Sitten se kävi avon viereen istumaan ja nauttimaan silityksistä, yhä tarkkailleen ympäristöään, mutta luottavaisempana vieraan ihmisen kosketukseen.
Sanoin että "Jos sie saat sen koiran tosta hellästi napattua syliin, niin mä soitan sinne hätänumeroon että kiinni on." Avo silittelyn lomassa sai toisen käden vietyä varkain koiran ympäri, ja hyvin hellästi mutta päättäväisesti nosti pikku terrierin syliinsä. Kävin pujottamassa Lepon hihnan koiran kaulalle varuiksi jos se pääseekin pomppaaman sylistä pois, ja soitin elämäni ensimmäistä kertaa numeroon 112, iloisella uutisella tosin eikä hengenhädässä.

Kun kaveri huomasi, ettei sylistä pääse pois ja että siinä ei ole vaarallista,
se kävi makaamaan ja nautti muutaman kuivanappulan avon ja mun kädestä.
Leppo ihan masis kun toinen koira makaa isin sylissä ja syö hänen ruokaansa.

Poliiseilla kesti 5-15min saapua paikalle soittoni jälkeen. Samat kiltit poliisisedät, jotka aiemminkin tapasimme, peruuttivat auton ihan puiston portin lähelle, ottivat varuiksi terrierin kaulalla olevasta hihnasta kiinni, ja sulkivat oven kun avo laittoi koiran takatilaan. He kiittelivät kovasti ja kättelivät (ja kiittivät Leppoakin virka-avusta), ja olisivat tarjonneet pullakahvitkin, mutta koira piti saada Viikin löytöeläintaloon mahdollisimman pian lepäämään ja odottamaan omistajaansa. Toivottelimme hyvät kevään jatkot puolin ja toisin, ja lähdimme Lepon kanssa kotia kohti.


Oli pienellä corgillakin väsyttävä ja jännittävä lenkki.
Tänään sain tiedon kiitosten kera Viikin eläintalolta, että koira on haettu omaan kotiinsa. :) Olin laittanut tekstarin kysyäkseni koiran tilannetta ja vointia, ja pikkukaveri onkin onneksi jo kotona toipumassa reissustaan. <3

Loppuun pistän vielä niille lukijoille jotka eivät facebookista ole bonganeet, meidän kevätlenkkivideon uusissa lenkkimaastoissa:


perjantai 12. toukokuuta 2017

Verkkokurssi koiratanssin pyörteisiin

Hups, blogin ulkoasu muuttui taas!
Yksinkertaistin hieman ulkonäköä, välilehdet lähti pois mutta Lepon (ja allekirjoittaneen) omille sivuillehan pääsee tietoja tsekkaamaan yhä meidän kuvia klikkaamalla, ja blogiin pääsee takaisin banneria klikkaamalla. Joten mitä sitä turhia välilehtiä pitämään, selkeämpi näin. :) Vähän muuttelin myös fontteja ja värejä, ja tausta on nyt aivan uusi!
Olin ihan kyllästynyt tekemääni tapettitaustaan, halusin jotain neutraalimpaa ja raikkaampaa. Taustakuviona toimiikin nyt Lepon lelut ja tarvikkeet, eli kaikki oleellinen Lepon elämässä sen omasta mielestä. :D Toivottavasti tykkäätte!


Mutta sitten itse asiaan. Lupasin kirjoitella vähän kokoavaa pohdintaa mun ja Lepon suorittamasta koiratanssikurssista. Kurssin nimihän oli Koiratanssin kultaiset alkeet, opettajana koiratanssia harrastava, kouluttava ja lajissa kilpaileva Tiina Paavola. Kurssi käytiin Facebookin välityksellä.
Kun ilmoittauduin kurssille, mietin vähän että tuleekohan tästä mitään, saanko itsestäni irti treenata juttuja ilman että on oltava fyysisesti tietyssä paikassa treenaamassa, muiden ihmisten kanssa. Ja tekihän se jossain kohtaa tiukkaa. Aluksi olin aivan innoissani ja treenattiin pikku pätkiä joka päivä, loppua kohden oli hurjia motivaavio-ongelmia ja tuntui, ettei aika riitä. Mutta se on todennäköisesti vaan minun oma ongelmani, tarvitsen ne fyysiset treenit ja muut ihmiset pitääkseni motivaation yllä, ja joskus on semmosia kausia kun tuntuu ettei sekään riitä. :D

Tässä vähän plussia ja miinuksia oman kokemukseni pohjalta kyseisestä kurssista, ja yleensäkin somen välityksellä suoritettavan kurssin toimivuudesta.

+

  • Kurssimateriaali tuli viikon-parin välein julkaisuina opetusryhmään, josta se oli helppo lukea sekä katsoa oppituntiin liittyvä video
  • Videot olivat tosi havainnollistavia liikkeiden vaiheittain opetteluun ja valmiin liikkeen katsomiseen
  • Omat suoritukset, pohdinnat ja kysymykset julkaistiin kurssin keskusteluryhmään, jotta oppitunnit olisivat selkeästi esillä ja kysymyksille/suorituksille oma paikka
  • Etenemistahti oli jokaisella koirakolla oma, annettuja liike-ehdotuksia oli kyllä riittävästi himotreenaajillekin. :D Ja ope sanoi että kysymällä saa lisääkin jos tarvitsee!
  • Kurssin sisältöä voi jonkin verran soveltaa myös kissoille, meidänkin kurssilla oli yksi tanssiva kissa <3
  • Ope oli aivan mahtava ja kurssi rakkaudella ja huolella rakennettu
  • Treeniaika juuri silloin kuin itse ehtii
  • Kurssilaiset voivat asua missä päin maata (tai maailmaa!) vain
  • Facebook aivan oivallinen alusta omien suoritusvideoiden julkaisemiseen kurssilaisten kesken, ja muutenkin koko kurssin alustana se toimi oikein hyvin
  • Videointi auttoi välillä itseäkin, huomasi omat virheensä helpommin
  • LEPPO TYKKÄSI! (Tosin mistäpä tekemisestä tää pötkö ei tykkäis <3 )
"Treenataan vielä, jooko?"


-

  • Säännöllisten treeniaikojen puute sai välillä unohtamaan treenit
  • Videoiden uppaaminen oli silloisella nettiyhteydellä välillä tuskallisen työlästä
  • Omat motivaatio-ongelmat
  • Palautteen saa vasta videoinnin ja treenin jälkeen, kun taas paikan päällä treenatessa saa heti palautetta jos jossain kohtaa menee itse vikaan, ja se on helpompi korjata sillä hetkellä
  • Ei korvaa täysin henkilökohtaista opetusta, mutta sitä ei varmaan kukaan odotakaan
Kuten varmaan huomaatte, plussalista on aika paljon pitempi kuin miinuslista! Ja miinuksistakin osa on vaan omaa vikaa ja oman pääni sisällä, joku toinen kokee varmasti asian toisin. Suosittelisinko Koiratanssin kultaisia alkeita muille, saako siitä hyvää vastinetta rahoilleen?                                       KYLLÄ, EHDOTTOMASTI. :)

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kotiutumista & uusia seikkailuja

Täällä alkaa olla tavarat aika hyvin paikoillaan! "Virallisia kämppäkuvia" saa kyllä vielä odottaa, sillä  ruokapöytä uupuu ja muutamia laatikoita on vielä tyhjentämättä omille paikoilleen, ja mattoja on osteltava pari lisää. Jos meillä ei olisi Leppoa, niin nykyinenkin mattomäärä olisi varmaan ihan passeli, mutta laminaatit on tassun alla sen verran liukkaat että mattojen lisääminen koiran loukkaantumisten ja jumien estämiseksi on tarpeen. Facebookin corgiryhmässä kun kyselin laminaatin ja koiran "yhteiselosta", sanottiin että kynnet napsuu vaikka olis kuinka lyhyet ja että mattoja kannattaa hankkia. Yhdelle kommentoijalle oli koiran fyssari sanonut laminaatin+koiran vastaavan sitä, että ihminen kävelisi jäällä jatkuvasti. Kroppa siis kuormittuu ajan mittaan aika tavalla, kun koira joutuu jännittämään lihaksia ettei liukastelisi. Sen vuoksi lisää mattoja! :)
Lepon kyttäyspaikalle olen parvekkeelle laittanut lampaantaljan, niin voi
välillä istua pehmeälläkin. <3


Leppo on vielä vähän haluton lenkkeilemään mun kanssa kaksistaan, kun avo on töissä. Haluaisi mieluusti vaan kotiin päin, ja jää lähimetsän poluilla jumittamaan, jos ollaan menossa risteyksistä kauemmas kotoa. Pientä epävarmuutta ollut vielä tämän viikon siis havaittavissa, mutta kyllä se siitä varmaan pian tokenee kun ei tehdä asiasta mitään numeroa. Temppujen teko ja leikkiminen kuitenkin maistuu vaikka oltaisi juuri äsken jumitettu jossain polulla silmät surullisina. :D

"Ei mennä sinnepäin, jooko."

Voihan sitä nojatuoliltakin kyttäillä, kun lattia käy viileäksi. :3

Uusien lenkkimaastojen läpikäyminen on ollut kivaa. :) Ollaan ajoitettu uusiin seutuihin tutustuminen iltalenkkeihin, kun ollaan koko lauma kasassa ja koira reippaana ja uteliaana. Hienon näköisiä seutuja onkin löytynyt ihan läheltä, ja jännittäviä seikkailuita.

Leppo tutkimassa puroa.


Keskiviikkona meidät yllätti iltalenkillä muuan kulkija:

Mikäs se siellä istuskelee tuijottamassa?
Kulkija oli selvästi tottuneempi näkemään meidänlaisia vastaantulijoita, kuin me olimme näkemään hänenlaisiaan. Kaupungistunut kaveri ei ollut moksiskaan meidän ja koiran läsnäolosta, vaihtoi rennosti tien puolta ja jäi sinne pällistelemään meitä ennenkö jatkoi iltalenkkiään purossa uivien sorsien suuntaan. Leppokin suhtautui tyynen rauhallisesti ohitettavaan koiraeläimeen, varmaan katsoi että "Tuo on kyllä niin pirun iso kissa että paras olla hiljaa." :'D Tyyppi olikin Leppoa huomattavasti isompi ja roteva. Kyllä harmitti siinä 5m:n päässä seisoskelevaa kettua kuvatessani, että ei tullut otetuksi kunnon kameraa mukaan.



 Loppuviikosta alkoi Lepon touhu sisällä olla jo ihan normaalin rajoissa, ensimmäiset selällään söpöstelytkin sain torstaipäivänä. <3


Ja lundia-hyllykköön kun olin laittamassa vielä yhtä hyllytasoa, niin Leppo tuli tapansa mukaan "avustamaan" työnteossa... Eli tulemaan tielle. :) Karvakorva huomasi lundian alatason olevankin mukava lepopaikka, juuri hänelle siihen asetettu, enkä päässyt koirasta eroon vähään aikaan. :D


Ylpee itsestään kun löysi niin hyvän mestan... :D
Yhdelle iltalenkille nappasinkin sitten kunnon kameran mukaan, vähän toki siinä toivossa että taas nähtäisiin jotain hienoja villieläimiä. Melkein sain kuvan lähellä olevasta tikasta ja mustarastaasta, mutta vain melkein. Saatte nyt tyytyä tähän ihan tavalliseen elukkaan siis. :P






Eilen Leppo sai pienen lelunkin, jonka löysin Tigeristä. Tuo kalanraato taitaa olla kissoille tarkoitettu, mut osaahan tuo meidän poika naukuakin. ;) Hyvin kelpasi Lepposelle pieni miekkakala, sitä kirputettiin ja ravisteltiin ja viskeltiin pitkin kämppää.


Kevätkin alkaa olla Espoossa jo pitkällä, valkovuokot ovat koko viikon kukkineet täyttä häkää ja västäräkkejäkin on näkynyt! Osa puista on hiirenkorvilla ja muissakin isoja silmuja jo. Kevät. <3


tiistai 2. toukokuuta 2017

Espoolaisia

Hei hei, Kouvola.
Lauantaiaamuna herättiin avon kanssa aikaisin, muuttofirman oli määrä tulla kymmenen paikkeilla auton ja kolmen muuttomiehen kera. Leppo oli viety edellisenä iltana jo avon vanhemmille hoitoon, jotta sen olisi rennompi olla eikä olisi muuton tiellä.
Kun tavarat oli (yllättävän nopeasti) saatu lastattua muuttoautoon, avo lähti junalla kohti pääkaupunkiseutua ja jäin itse tekemään loppusiivousta Kouvolan asuntoon. Siinä vielä tohisin siivouksen parissa, kun avon vanhemmat tulivat Lepon kanssa minua hakemaan kyytiin. Avon vanhempien autoon lastattiin myös meidän pikkukasvit, jotka olisivat olleet hankala pistää turvallisesti muuttoautoon.
Leppo oli vähän ihmeissään kun koko Kouvolan kämppä oli tyhjä, kävi tsekkaamassa kaikki huoneet mutta missään ei ollut mitään. :D Sain siitä upean kuvankin joka näkyy tuossa yllä, kun laitoin istumaan hämmästyneen koiran keskelle tyhjää olohuonetta.
Sitten lähdimme ajelemaan kohti Espoon Leppävaaraa ja uutta kotia, jossa muuttokuormaa parhaillaan purettiin. Lepon laitoin valjaisiin ja turvavyöpalalla kiinni vöihin matkan ajaksi, ja siinä se torkkui suurimman osan aikaa. Hitaissa kohdissa ja pysähdyksissä piti toki nousta emännän syliin katsomaan ikkunasta, että missä ollaan. :D


Olin itse aivan täpinöissäni kun päästiin uuteen kämppään - en muistanutkaan sen olevan niin kiva! Lepon ruokakipoille ja alustallekin oli keittiön nurkassa kuin varta vasten tehty paikka:


Ekana iltana uudessa kodissa Leppo oli vähän miettiväinen ja valpas, mutta rauhoittui kuitenkin nukkumaankin eikä ollut juuri moksiskaan kun käytiin saunassa, odotti ja lepäili vain.

Jääkaappi pitää eri ääniä kuin Kouvolassa. :D

Arveltiin myös oikein, kun kämppään tutustuessa ajateltiin Lepon tykkäävän meidän alas asti kirkaslasitetusta parvekkeesta. Siellä on hyvä koiraherran kyylätä naapureita ja paistatella päivää, ja tämä aktiviteetti hoksattiinkin jo ekan päivän aikana. :D


Pikku lenkilläkin oli toki käytävä ensimmäisenä iltana, vaikka eteläiseen Suomeen olikin tullut kunnon lumimyräkkä päivän aikana. Vierailtiin lähimetsässä, joka olikin oikein upea paikka.

Isin perässä kalliolla kirmaamassa.


Lähimetsän poluilla on nyt lenkkeilty joka päivä enemmän tai vähemmän, ja kohta varmaan lähden Lepposen kanssa sinne eksymään ihan kaksistaan. :D Onneksi on puhelimessa GPS jos tulee tiukka paikka.

Leppo on reagoinut muuttoon kaiken kaikkiaan ihan hyvin. Se on ollut jo yksinkin, heti sunnuntaina ensin jätettiin se kellari- ja roskienvientireissujen ajaksi, eikä ollut mitään ääntä pitänyt tai kämpässä sipsutellut (olin jättänyt kännykän äänittämään eteiseen). Käytiin myös Sellossa ostosreissulla vähän kodin tarvikkeita hankkimassa, ja rauta- sekä ruokakaupassa. Senkin ajan Leppo oli ollut oletettavasti ihan hienosti, oli syönyt vähän luuta ja hypännyt sohvalle mönkimään, eikä ovella ollut vastassa läähättävä tai stressaantuneen oloinen koira vaan unisen oloinen reipas kaveri. <3

Vapun päivälenkin jälkeenkin koisittiin partsilla pitkät tovit.
Tänään tosin kun avo lähti töihin, on Leppo pitänyt mut näköetäisyydellä ja kävi vähän ovellakin puhisemassa kun rapusta kuului ääntä. Kun järjestelin keittiötä ja purin laatikoita, asettui Leppo ulko-oven eteen poikittain nukkumaan, ettei vaan mene ohi jos joku lähtee tai tulee. :D


Parvekekyyläystä on pitänyt myös toki harrastaa heti aamusta kun pari miestä tuli sisäpihan pensaita leikkaamaan, ja kun laitoin oven kiinni ettei huonekasvit kylmety, totesi Leppo että voi niitä puutarhureita vahtia sisältäkin:


Toivotaan että Lepon sopeutuminen Espoon ympäristöön jatkuu yhtä hyvin ja se kotiutuisi nopeasti. Tärkeintä on kai että ei tee itse asiasta sen suurempaa numeroa, ja pitää huolen että uudessakin kämpässä koira jää vaihtelevan pituisiksi ajoiksi yksin alusta pitäen, jotta se huomaa ettei sitä täälläkään hylätä. Taidankin kohta lähteä viemään ikea-kassillisen verran pakkaussanomalehtiä paperikeräykseen, niin saa ainakin pienen yksinolon tänäänkin.

Olis hauska kuulla muidenkin kokemuksia koirien kotiutumiseen muuton jälkeen! Huomasiko mitään eroa käytöksessä tai koiran olemuksessa?

Leppo alkaa ainakin pikku hiljaa olla oma iloinen itsensä. :)