maanantai 22. lokakuuta 2018

Syksyisiä kuvia, koiria, kissoja ja stormtrooper

Kanervikot on parhaita. <3

Käytiin tuossa yksi päivä Sellolla koiran kanssa, ajatuksena yhdistää lenkki, pizzalla käynti ja Musti&Mirri-visiitti. Saatiin siihen kaupanpäällisiksi vielä kohtaaminen stormtrooperin kanssa! Siellä se Star Warsista tuttu kloonisotilas vaan käveli muina miehinä, ja pysähtyi välillä poseeraamaan kuviin ihmisten kanssa. Kaveri oli lähtenyt kuulemma ihan huvikseen cosplay-asu päällä hengailemaan ja kauppakeskukseen asioimaan, ihan mahtavaa! Leppo näytti "selvästi" siltä että se halusi samaan kuvaan stormtrooperin kanssa, joten mekin pyydettiin kuva "koska Leppo niin kovasti halusi"... :D
Selvästi ihan vain Lepon takia tämä kuva, yhtään ei
Teroa itseään tilanne miellytä. ;)
Leppo sai katsella maisemia ikkunasta sillä välin, kun
isäntäväki söi pitsaa.

Ihania ilmoja on myös riittänyt, on ollut ihan mahtava syksy. <3



Puroa ei meinaa edes huomata pudonneiden lehtien lomasta. :D
Käväistiin Teron kautta tutuksi tulleen kaveripariskunnan tupareilla pari viikkoa sitten. Leppo lähti mukaan koska mahataudista oltiin juuri ja juuri toivuttu ja antibiootit syöty, haluttiin olla vahtimassa jos kuuri ei olisi tehonnutkaan ja olisi pitänyt lähteä yöllä viemään pötköpoikaa ulos.
Leppo sai kantaa omat märkäruuat ja rouhetikut:

Paikalla oli kaksi kissaa myös, mutta ne livahtivat innokkaan koiran ja väenpaljouden vuoksi piiloihinsa juhlien ajaksi. Koska tupaantuliaiset olivat Kuusankoskella, jäätiin me sinne yöksi. Aamukävelyllä käytiin tsekkaamassa lähihoodeja, ja löydettiin polku joen rannalle!

Maukasta jokivettä vissiin oli. :3

Ulkoa palattuamme Leppo sai tehdä (hihnassa, matkan päästä) tuttavuutta neitikissa Siviin. Siv olikin oikein reipas ja leikkisä neiti, ja se rentoutui kovasti kun huomasi että Leppo on hihnassa eikä pääse ihan liki. Oltiin tuotu kisuillekin tuparilahja, Star Wars-teemaiset hiirilelut sekä kuivattuja kuoreita. Kalaherkkuja piti vähän mietiskellä ja mutustaa moneen kertaan ja puskea niitä, lelut vaikuttivat ainakin olevan heti mieluisat. :)
<3
Hieman vauhdikas kuva, mutta tuo asento oli niin mahtava! :'D
Leppo miettii että miksi tuo erikoinen koira saa leikkiä mamin
kanssa, mutta Leppo ei saa leikkiä erikoisen koiran kanssa.
Näin lähekkäin Leppo ja Siv oli välillä! Lepolla meni hyvin kun oli nameja
mitä antaa ja koira koko ajan käskyn alla, jos ei ollut namia ja kissa kääntyi
poispäin, yritti Leppo lähteä höristen ja haukkuen perään... -_-
Vielä riittää harjoiteltavaa kissojen kanssa oleskelussa.

Saatiin kyyti Kouvolan keskustaan, ja junaa odotellessa käytiin
tsekkaamassa uutta kävelykatua ja sen (jos Lepolta kysytään)
hieman erikoista Leppojen juomapaikkaa. Jänskää ja siistiä oli.

Reissusta kotiutunut väsy poika, jolla ihanasti tassut kippuralla. <3

Päästiin viimein myös lenkille naapuruston shelttineiti Ellin kanssa! Lepon mahataudin takia lenkki peruuntui kahdesti, mutta nyt päästiin viimein se toteuttamaan. Hihnassa Elli oli leikkisä ja touhukas, kunnes Leppo teki "charmantin" tempun ja alkoi tekemään paimennussyöksähdyksiä Ellin vierestä... Eli se jäi kyttäämään maahan, ja sitten juoksi täyttä vauhtia kohti, ja aivan kohdalla muutti suuntaa pikkuisen ettei juoksekaan päin vaan ihan vierestä, samalla haukahtaen. Leppo yrittää tuota rasittavaa leikkityyliä aina kaikkien kanssa, eikä hieman pehmeämmän luonteiset koirat oikein ota sitä hyvällä. Niinpä Ellikin piti etäisyyttä Leppoon koko loppulenkin, ainoastaan ihan lopuksi kun oltiin Ellin emännän kanssa jääty vielä kadunkulmaan juttelemaan, alkoi neidillä häntä heilua ja pientä leikkihyörimistä siinä touhusivat. Sovittiin että mennään joku kerta heidän rivitalonsa minipihaan leikkimään, jospa Elli olisi omalla reviirillään ja pienemmällä alueella rohkeampi (eikä Leppokaan pääsisi syöksähtelemään kun ei ole lääniä mistä ottaa vauhtia). :)
Tämän lähempänä Leppoa ei Elliä saanut pysymään. :D

Viime viikolla sovittiin ekstemporee lenkki työkaverin kanssa. Hänelle on juuri tullut kauan odotettu akita-pentu, joka kaipaa kovasti touhua ja uusia tuttavuuksia kun on nyt kotiutunut. :) Mulla oli työpäivä silloin, niin kaveri tuli pentusen kanssa meillepäin ja antoi sitten lenkin jälkeen kyydin töihin niin ehdittiin kivasti samoilla metsässä. Kaikki seuraavat lenkkikuvat on työkaverin, Mantan, ottamia.
Melia 7 viikkoa <3 <3 <3

Eipä mennyt varmaan kuin viisi minuuttia, niin Leppo yritti "charmanttia" liikettään Meliaan.

Ei lämmennyt Meliakaan Lepon sekoiluille...

Hymy <3
"Oijoi, nyt joku vetää hännästä ja mulla on poseeraus kesken..."
Leppo antoi Melialle huutia jos pentu kävi nykimässä hännästä liikaa. Ärähti siis vain nopeasti ja jatkoi omia juttujaan. Melia kuulemma harrastaa tätä hännästä nyppimistä kotona vanhempaan chihu-herraan, joten on hyvä että isompikokoinen Leppo-setä vähän opetti akitavauvaa olemaan. ;) Chihuahuan ärähdykset ei välttämättä karhunpojalle paljoa paina. :'D

Leppo tavanomaisilla hyppykivillään. Melia ihmetteli moista toimintaa...
Ja päätti kokeilla itsekin! <3
Oli kyllä hassua katsella noin valtavan kokoista 7-viikkoista pentua. Melia oli vähän väliä nenällään tai selällään kun ei isot koivet ihan totelleet niin ketterästi kuin aikuisella koiralla. Sinnikkäästi se silti seuraili Leppoa kaikkialle mihin vaan pääsi. :3


<3 Lepon poseeraus...
... ja Melian poseeraus. :D <3

Missä Leppo...
...siellä hetken päästä Melia.
Leppo oli selvästi hyvin ylpeä siitä, että HÄN pääsi korkeille kiville mutta
pentu ei. Melia silti aina yritti, ja jos ei päässyt niin sitten ruvettiin
nyhtämään kivestä sammalta tai kasveja sen juurelta kiukuspäissään.
Melia oli kyllä kerrassaan valloittava vintiö! Manta kertoili lenkin jälkeisenä päivänä että nyt Melia on innostunut kiipeilemään kiville ja kaikkialle mihin vaan pääsee. :D <3 Leppo-setä opetti hienosti.

Viime viikonloppu vietettiin Tampereella äitini luona. Lauantaina käytiin juhlimassa siskonpojan 6v synttäreitä, jonka ajaksi Leppo jäi äidin luo luuta järsimään ja nukkumaan. Paljon lapsia ja ääntä, ja osaa lapsista saattaa koirat jännittää, joten kaikkien osalta oli parempi että Lepponen ei osallistunut näihin juhliin. :)

Isin kanssa iltalenkillä kun mami oli kaupassa, auringonlasku oli aika jees.
<3

Mamman kainalossa sohvalla on paras paikka. <3 Siitä pystyi kätevästi myös
potkaisemaan rapsuttajaa takajalalla, jos rapsut loppui liian aikaisin. :'D
Sunnuntaina käväistiin vielä siskoni luona nauttimassa kakun rääppeistä,
jolloin otettiin Lepponen  matkaan leikkimään.

Corginpesä :3
Sitten kotia kohti! 
Illalla Leppoa kyllä väsytti, mutta rapsuja olisi
kelpuuttanut kun alkoi häntä aina heilua jos vilkaisin
koiraan päin. :D
Siinä olikin melkoinen tapahtumapläjäys! Harmi kun näistä tuli yksi pitkä postaus, en ollut aikaisemmin ehtinyt laittaa noita aiempia kuvia esille. Mutta onneksi on vapaapäiviä, jolloin ehtii touhuilla blogin parissa!

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Mahataudissa

To 27.9.
Söin iltaruokaa Netflixin ääressä ja panin merkille että koira istuskelee ja makaa ovella, välillä kävelee mun luo ja takaisin ovelle. Lepolla ei ole koskaan ollut tuollainen hoppu pihalle vaikka maha onkin ollut ennenkin sekaisin, joten en osannut heti tulkita pyyntöjä oikein. Luulin että se vain haluaa ulos, koska Tero lähti juuri ovesta pihalle treeneihin ja ulkona on aina kivaa. Hetken päästä kuulen, kuinka Leppo alkaa oksentaa makuuhuoneessa. Oksussa oli vain mahanestettä ja kuolaa, ja Leppo kipittää oksentamisen jälkeen taas ovelle. Nyt alkaa omistajallakin raksuttaa, ja puen ulkovaatteet päälle ennätysvauhtia koiran pyöriessä hermostuneena ympärilläni.
Maha on ihan kunnolla sekaisin. Ensimmäisenä mietin, onko se saanut jotain uutta syötävää? Selaan mielessäni eilisen ja sitä edellisen päivän muuttujia; yksi kuivattu ankkafile, 2-4 nappulaa tuhtia Ziwipeak-täysravintoa herkkuna, aamuruualla Barking Headsin säilykeruokaa Nutriman tai Country Hunterin sijasta. Kaikki ovat aikaisemmin käyneet vatsalle, Ziwipeakin sopimisesta en ole aivan varma... En heittäydy johtopäätöksiin, vaan odotan rauhassa. Jos maha on mennyt sekaisin jostain noista, on se viimeistään päivän-parin päästä taas kunnossa. Pistän iltaruokaan Avital Flora-tabletteja vatsalle lisäavuksi.

Yöllä herään siihen, että Leppo vaihtaa paikkaa makuuhuoneesta pois. Nukahdan, ja hetken päästä herätään Teron kanssa molemmat koiran oksennusääneen. Tero siivoaa oksennukset (taas vain pieni määrä mahanesteitä ja kuolaa) samalla kun itse lähden viemään ovella hätäisenä pyörivää Leppoa ulos. Se kyykkää ulkona monta kertaa, viimeisillä kerroilla ulos tulee vain pieniä tippoja kirkasta limaa.

Pe 28.9.
Vapaapäivä. Onneksi. Käytän Leppoa aamupäivän aikana kolme kertaa ulkona, (neljä jos yöllinen käynti lasketaan), joista jokaisella koira kyykkää vähintään kaksi kertaa. Pusseja kuluu, sillä en aio jättää pisaraakaan mahdollisesti tarttuvasta ripulitaudista ulos naapureiden koirille jos vaan suinkin ne pisarat löydän. Kauhon varmuudeksi aina mukaan heinät ja sammaleet ympäriltä, joten yksi pussi täyttyy alta aikayksikön. Perun sen päivän koiratreffit naapuruston mukavan shelttineidin kanssa, sovimme viikon päähän torstaille seuraavat. Kyllähän se mahatauti siihen mennessä on taltutettu!


La 29.9.
Leppo on ulkona täysin oma pirtsakka itsensä, paitsi silloin kun on kiire pusikkoon. Kotona sisällä huomaa että se ei voi kovin hyvin, kun se ei pyydä meitä leikkiin, haluaa vain olla ihan lähellä. Illalla saunahetken koittaessa Leppo tulee ovenrakoon niin ettei kylppärin ovea saa kiinni, joten otamme koiraherran kylppärin puolelle, ettei meille tule kauhean kylmä avoimen oven takia. Kun se huomaa, että kaikista merkeistä huolimatta se ei ole joutumassa kylpyyn, rentoutuu Leppo makoilemaan kylppärin matolle. Ollaan sen mielestä kuitenkin liian kaukana, joten herra hyppää saunan oven avautuessa alimman portaan kautta keskirappuselle, ihan mun jalkoihin kiinni. Siinä se makoilee löylyistä huolimatta, kun lähellä on oltava.

Viikonlopun aikana herätään joka yö kertaalleen käymään ulkona, ja aamupäivät ja iltaruuan jälkeiset hetket on mahalle hankalimpia. Perun Tanyan kanssa sopimani koiratreffit, joka harmittaa, koska ei olla aikataulujemme takia ehditty pitkään aikaan yhdessä lenkille.

Maanantaina tai tiistaina Leppo on vähän nuutuneen oloinen, ei juo vettä (paitsi märkäruokaan sekoitettuna menee) ja lähinnä nukkuu. Uupumus menee kuitenkin onneksi ohi, ja yöulkoilut jäävät alkuviikosta taakse. Lahopää-omistajakin tajuaa jättää lohiöljyt ja nappulan, oikeastaan kaiken muun ruokinnasta pois paitsi Nutriman märkäruuan ja Avital Floran. Mahdollisimman hellävarainen, vähärasvainen ja hyvin sulava ruoka (eli EI nappula lohiöljyineen) auttaa vatsaa ja suolistoa toipumaan nopeammin. Voisi ehkä jatkossa muistaa rajoittaa ruokintaa heti eikä katsella neljää päivää. Duh.
Oli purkkia ja purnukkaa... Nyt jäi jäljelle vaan märkäruoka,
ja oranssin purkin prebiootti-tabletit.

Tauti ei ota talttuakseen, joten soitan keskiviikkona, mahavaivojen kestettyä melkein viikon, meidän lähieläinlääkärille. Välillä tulee ensin jopa hammastahnamaisen kiinteää tavaraa ulos, mutta sitten kyykkäily yleensä jatkuu vetisenä, limaisena ja onpa siellä joukossa vähän vertakin. Koska veri on kirkkaan punaista eikä tummaa, ja sitä on vähän, ja Leppo reippaan oloinen, uskallan ottaa eläinlääkäriajan vasta perjantaille (omat työvuorot ja vapaat lääkäriajat meni aivan ristiin). Käyn ostamassa apteekista Canicur-tabletteja, jotka ovat kuulemani mukaan tehokkaita ripulinparantajia.
Perumme taas treffit shelttineidin kanssa.

Pe 5.10.
Leppo ei ole kakannut torstai-iltapäivän jälkeen, eikä tee kakkaa aamullakaan, vaikka käytän sen kokeilemassa ennen ja jälkeen ruuan. Ajattelen että no tämäpä "hienoa", en ehdi enää perua lääkäriaikaa ja koira on kokenut ihmeparantumisen juuri lääkäriä ennen... Töistä palattuani kiiruhdan koiran kanssa pihalle ja bussiin, ei vieläkään kakkoja. Sitten lääkärin päässä, ollaankin sopivasti 20min etuajassa niin ehditään käyskennellä lähiympäristössä, "onneksi" lopulta tulee nurmikolle taas tutun näköistä velliä. Ei ainakaan tule turha lääkärireissu.
Leppo käytetään vastaanotolla vaa'an kautta, 13,2kg... Siltä se tuntuukin, viimeksi muistan punninneeni sen painoksi 13,8kg ehkä kuukausi sitten. En ollut hetkeen nostanut Leppoa syliin, ja kun nostin, tuntui siellä täällä yllättävän teräviä kulmia. Myös selkänikamat tuntuu jokseenkin selvästi.
Lääkäri sanoo, että Leppo on kyllä tosi hoikka, mutta ei se kuihtunut ole. Ei saa kuulemma silti enempää laihtua.
Lepolta mitataan lämpö, ei kuumetta. Perustarkastuksessa on muutenkin kaikki kunnossa, yleisvointi hyvä. Oireiden perusteella Leppo vaikuttaa oikein tyyppiesimerkiltä pitkittyneeseen paksusuoliperäiseen ripuliin, jonka saamme diagnoosiksi. Lääkäri antaa viikon kuurin Tylosin-suolistoantibioottia, ja lupailee sen yleensä auttavan jo parin päivän jälkeen. Jos lääke ei tepsi tai ripuli palaa kuurin jälkeen, lähdetään jatkotutkimuksiin ulostenäytteiden ja verinäytteen kanssa.
Reipas lääkärissäkävijä
Perinteinen lenkkireitti eläinklinikalta kotiin. :)
Ulkona se tsemppaa ja on pirtsakka...
...sisällä siirrytään nurkkaan nukkumaan.

Viikonlopun aikana Leppo vaikuttaa paljon pirteämmältä ja juo normaalisti, mutta vielä ei ainakaan näy muutosta vatsan kunnossa. Tylosin-tabletit ovat ilmeisesti karmaisevan makuisia, joten niiden syöttämisessä on ollut hieman haasteita varsinkin jos ne jää yhtään isommiksi paloiksi, jolloin ne on helppo syljeksiä pihalle ruokaa mutustaessa. :D Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä on Lepon yllättäen taas päästävä ulos, luulimme jo että yöherätyksistä oltaisi päästy...

Aamulla sunnuntaina Lepolla on myös kiire ulos, ja ulkoa palattuamme ihmettelen kun sen vatsa pitää tavallista kovempaa naukunaa. Onhan se toki pitänyt koko mahataudin ajan jotain ääniä aina välillä mutta nyt on todella kova ääntely menossa. Kun laitan Lepolle sen ruoka+lääkeannosta, vaikuttaa se jotenkin masentuneelta, ehkä mahaan sattuu. Leppo menee kesken ruuan pois kupilta moneen kertaan katsomaan missä mä olen, mikä on hyvin epätavallista käytöstä. Koskaan ei kuppia ole hylätty (paitsi pentuna kun koitin tarjota puuro-lihaseosta, ja Hau-Hau Championin kokeiluaikana). Ruoka jää kesken kun kysyn "tarviiko mennä", ja taas käydään pihalla.
Ulkona Lepolta ei kuitenkaan tule mitään, se tuntuu etsivän kakkapaikkaa mutta käykin sitten hitaasti, ikään kuin varoen istumaan ja on vähän raasun näköinen. Kun käyn kyykkyyn, se kipittää luokseni turvaan ihan jalkoihin kiinni, samalla tavalla jos reverse sneezing-kohtaus yllättää sen ulkoillessa. Alkaa säälittää kovasti mun pieni rakas otus, itku kurkussa mietin että uskallanko edes jättää sitä kotiin yksin työpäivän ajaksi (Tero on reissussa). Kävellään hitaasti vähän matkaa, ja pian Leppo yhtäkkiä reipastuukin. Ehkä sillä olikin vain hetkellisiä vatsanpuruja. Se nuuskii, merkkailee, syö pari heinänkortta ja käy sisälle tulemisen jälkeen innokkaana popsimaan loput ruokansa. Katselee ikkunasta ulos ja käy unille. Uskallan jättää sen yksin kuuden tunnin työpäiväni ajaksi, ja illalla vastassa on iloinen hauva.
Ei kyllä vieläkään muutosta vatsan toiminnassa. Tai no, iltalenkillä Leppo kyykkäsi kahdesti eilisen viiden kerran sijaan. Laatu on vielä samanlaista. Leppo venyttelee takajalkojaan ja takapäätään kovasti.

Ma 8.10.
Jotain muutosta on mahdollisesti havaittavissa. Leppo nukkuu yhtä pitkään kuin mekin, eikä sillä ole mikään kiire ulos. Päivän aikana ei tule lainkaan kakkaa, eikä maha mölyä enää ja ruoka maittaa. Ilmavaivoja tosin on vielä, ja haisevia sellaisia.
Helpoin keino antaa antibiootit on nähtävästi liottaa ne veteen, jonka jälkeen sekoitetaan märkäruoka joukkoon. Näin se näytti uppoavan koirallekin hyvin.
Ilta"pissatuksella" Leppo tekeekin koko päivän edestä tahnamaisen läjän! En tiedä pitäisikö olla iloinen vai ei... No, ainakaan se ei ole enää velliä tai vettä.

Ti 9.10.
Päivän aikana yksi kakka iltapäivällä. Astetta pökäleempi, mutta kerättäessä kuitenkin tahnamainen. :D
Leppo on ollut eilisen ja koko tämän päivän tosi laulavainen, burruttaa kovin kun joku tulee kotiin ja naukuhaukotuksia on usein. Taitaa olla parempi mieli ja masulla parempi olo. <3

Ke 10.10.
Aamulenkillä kakka, jes. Tsekkasin minkälaista tavaraa rupeaa tulemaan ulos ja ilahduin, alku näytti täydelliseltä pökäleeltä! Käänsin katseen taskua kohti jossa kakkapussit oli ja säädin jumittuneen vetoketjun kanssa. Pussin saatua kouraani katsahdin koiran tuotoksia ja huhhuh, mikä läjä! Siinä oli vähän kaikenlaista laatua ja paljon, hyvä kun mahtui pussiin. Alku oli tosissaan täydellistä mutta sitten loppua kohden hyvinkin tahnamaista ja vaaleaa, ei sentään sitä löysempää. Ehkä tämä tästä.

14.10. lopputulema
Perjantaiaamuna Leppo sai viimeisen erän antibioottikuurista. Tuotokset oli joka kerta hieman parempia keskiviikkoillan jälkeen (jolloin vielä tuli ripulia), nyt kaksut alkaa olla aika lailla normaalilaatuisia. :) Toivotaan että normaalissa pysytäänkin, eikä mahatauti tule enää heti uudestaan!

Ensi postauksessa onkin luvassa kaikenlaista siistiä, mitä ollaan viime aikoina seikkailtu. :)