maanantai 3. joulukuuta 2018

Marraskuvia


On ollut aivan ihania kelejä viimeaikoina! Niistä ollaan nautittu niin täysillä kun pystyy ja töiden vuoksi ehtii, huokailin yhdellä päivälenkillä ennen iltavuoroon menoa kun aurinko laski niin kauniisti... jo kolmen aikaan iltapäivällä.

Kävin Lepon kanssa Kouvolassakin! Tero tuli myös samalla junalla, mutta tiemme erkanivat asemalla, miekkonen lähti Kuusankoskea kohti kavereille ja meikä pötköpojan kanssa vanhoille kotinurkille.
Leppo tiesi reitin yhä mainiosti, ja olisi ihan suvereenisti kävellyt sisään meidän edelliseen asuntoon Kasarminmäellä. :D Se varmaan muistaa sen aina. Mutta kotihämmennys unohtui pian, kun mentiin odottelemaan bestisvillis-Miloa ja hänen emäntäänsä lenkille, puolentoista vuoden tauon jälkeen.
Leppo oli hurjan iloinen Milosta ja emännästään, Milo ei tainnut olla ihan samaa mieltä jälleennäkemisestä. :D Leppo tulee todennäköisesti olemaan sen silmissä aina se ärsyttävä teinicorgi, jota saa komentaa vähän väliä. <3 Yhteinen lenkki vanhalla tutulla pururadalla meni joutuisasti, kuulumisia vaihdellen.
Koiraherrat
Lähdimme Lepon kanssa siitä kaverini luokse (joka oli myös päivälenkillä mukana) viettämään pikkujoulua, ja voi miten onnessaan Leppo olikaan kun löysi sisältä säkkituolin! <3 Siihen piti tehdä ahkerasti pesää moneen kertaan.
Leppo taitaa toivoa joulupukilta säkkituolia... :D Ehkä se joskus
sellaisen taas saa, sitten kun meillä on isompi asunto. :)
Kyllä sohvallakin kelpasi löhöillä.
Käytiin samalla Kouvola-visiitillä myös pallopaimennustreeneissä. Onhan se hyvä ehtiä käydä edes yksissä treeneissä ennen ensi viikon Koiramessuesityksiä..! :'D Tuli taas huomattua, että Leppo osaa homman tosi hyvin ja emäntäkin melko mainiosti, putken jälkeisessä kuviossa piti hieman muistella että mihin meidän pitikään mennä ja mihin pallo jättää. Toivottavasti en sekoa järjestyksessä ihan hirmuisen paljon, noissakin treeneissä kun oli vain kolme esiintyjää viidestä päässyt paikalle. No, ensi viikolla sen näkee miten se menee!

Yritin kovasti kauniina huurteisena iltapäivänä kuvata Leposta nättejä, tunnelmallisia alkutalven kuvia. Onneksi osa onnistuikin ihan hyvin, mutta joskus Lepon ilmeet on vaan aika paljon puhuvia. :D
Joskus ilme ja asento on luonteva...
...mutta aina ei. :D Surullisen näköinen nälkäkurki auringonlaskua vasten
lähettää mielenkiintoisen viestin katsojalle.
"Nii-i, nyt jo sitä ruokaa pöytään pentele."
Joskus machomies yrittää liikaa...
... ja joskus sillä unohtuu nuuskat huuleen. :'D

Kerroin edellisessä postauksessani etsiväni Lepolle sopivia järsittäviä, mitkä sopisi mahalle mutta eivät olisi ihan niin tylsiä herran mielestä kuin perus nahkaluut. Uskaltauduin kokeilemaan naudan putkiluuta, vaikka bull-stickit ja muut kuivatut naudan osat on saaneet mahan sekaisin. Olin ennen ajatellut rasvaisten järsittävien ja herkkujen olevan sopimattomia, joten vähän jännitti ostaa putkiluu, jossa rasvaa on 20-30%. Mutta toisaalta bull-stickeissä ei ole rasvaa juuri nimeksikään, ja ne on olleet vatsalle näistä kaikkein pahimpia.
Namskis
Pistin Lepon ensin parvekkeelle operoimaan luuta, en ollut meinaan varma kuinka paljon roipetta siitä irtoaa ja värjääkö se vaalean maton. Tunnin tyytyväisen touhuamisen jälkeen Leppo tuli norkoilemaan partsin ovelle kun taisi tulla kylmä ja/tai seurankaipuu, mutta luu piti ehdottomasti saada mukaan sisälle. :D Niinpä nappasin parvekkeelta vanhan fleece-viltin maton suojaksi ja houkuttelin Lepon luun kanssa siihen päälle.

Luuydintä ei ihan nopeasti ulos saatukaan
Leppo puuhaili luun parissa koko illan (suuren rasvamäärän vuoksi jätin iltaruuan jämät ja seuraavan päivän öljylisät antamatta) eli n. 3,5 tuntia, käyden välillä vain juomatauolla.
Iltanokoset oli siis jääneet välistä, ja koira oli hurjan väsynyt. Silti piti viimeisillä voimillaan nuoleksia luuta, jos sieltä vähän ytimen makuja saisi vielä irti. :D <3
"Niin...hyvää... Pakko...jaksaa..."
Jännityksellä odottelin pari päivää minkälaisia tuotoksia putkiluu aiheuttaa, mutta ilolla voin todeta, että se sopii Lepon mahalle vallan mainiosti! Ja toisen, Lepon mahalle täysin hyvin sopivan löydön tein treeninameissa, kun uskaltauduin ostamaan kampanjatuotteena töihin tulleita koiran nakkeja:
4kpl paketeissa herkkämasulle sopivia,
paloiteltavia herkkunakkeja!
Sisällys: Liha- ja eläinperäiset tuotteet
(kana, possu), kasviperäiset tuotteet.
Proteiini 17%, rasva 14%.
Yksi nakki riitti juuri mainiosti esim. Lepon pallopaimennustreeneihin, kun pistin pitkittäin puoliksi ja sitten ohuehkoiksi siivuiksi. :) Pitääkin ehkä ostaa näitä varastoon, kampanjatuotetta kun ei enempää tule.

Lauantaina käväistiin naapurin Keke-corgin kanssa lenkillä! Oli haastavaa pitää toverukset riehumatta ennenkö pääsivät metsään ja siellä irti, ja melkoinen hepuliralli siitä alkoikin.


Viivyttiin metsässä huomaamatta lähes 1,5tuntia, kyllä varpaita palelsi sen jälkeen. :D Mutta koiraherrat oli onnellisia ja väsyneitä lopun päivää. :3


Pakko oli laittaa tämäkin todiste Lepon poseeraushommista,
Keke näyttää niin hienolta ja luontevalta, ja Leppo näyttää manaatilta. :'D

Kovasti kiireitä pukkaa ennen joulua, mutta jos vaan suinkin pystyn niin pistän 16. päivän jälkeen Koiramessukuulumiset ennenkö ruvetaan täysin joulun viettoon! Ensi kertaan!

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Ensilunta ja ruokajuttuja


Saatiin Espooseen nätti ensilumi 29. lokakuuta, jonka kunniaksi lähdettiin käymään naapurin Eicca-brasilianterrierin kanssa lähimetsässä lenkillä. Eican emäntä otti digijärkkärin matkaan ja napsi koirapojista muutamia kuvia. :) 


Leppo ja Eicca tarkkana. :)
Lumimies <3
Ihanasta lumipeitteestä saatiin nautiskella vain päivän verran, seuraavana päivänä alkoi lumet jo sulailla. Mutta semmoista se ensilumen kanssa aina on.

Sain keiteltyä Lepolle vähän lihoja pitkästä aikaa! Tällä kertaa oli vuorossa kanapullia (luuttomia toki, luullisia lihoja ei jauhetun luuaineksen vuoksi parane kypsennellä) ja kanansydämiä. Pullat laitoin rasioihin ja pakastimeen semmoisinaan, sydämistä pilkoin suurimman osan pienemmiksi treeninameiksi ja pussitin pikkupusseihin.




Leppo kyttäsi vieressä nokka pitkällä nuuskutellen, kun pilkoin vielä hieman lämpimiä sydämiä. Olihan siitä pakko antaa koiralle maistiaista, kun toinen niin kovasti tätä herkkua rakastaa. :3 Videolla näkyy siis kokonainen kanansydän putkimaisine rakenteineen, joten voisin kuvitella että esim. reikäkammoiselle voi tehdä vähän ilkeää videon alun katsominen.

Sivuhuomio: en pyytänyt Leppoa tekemään mitään temppua, sanoin vain sen nimen ja kun herra huomasi, mitä mulla on tarjolla, tuli siltä heti ensimmäisenä kurre-temppu. :'D
Miten niin bravuuri-liike?

Ainiin, Lepon korvatulehdus parani tosi hyvin! Apoquel tosin aloitettiin muutama päivä sitten nyt uudestaan, kun koira yhä kutisee ja korvatippakortisonin jälkeen enenevissä määrin. Jos vaikka parin viikon kuuri jo riittäisi.
Mutta ne edellisen postauksen pakastekuivatut "supernamput" mitä käytimme korvatippoja laittaessa sopi Lepon mahalle tosi kivasti, kertaakaan ei ollut vatsa niistä löysällä. On ihan kiva olla varalla joku valmisratkaisu superherkulle, jos ei satukaan pakastimessa olemaan kanansydämiä jäljellä, tai tarvitaan jotain mikä ei vaadi kylmäsäilytystä jos nameja jää yli. Kuivalihat on toiminut Lepolla ihan kivasti, ja nuo True Instinct-namit sopi ilmeisesti myös oikein hyvin. Kun taas Trick&Treatin viljattomat, luunmuotoiset pehmeät lohinamit aiheuttaa myös löysää vatsaa jo melko pienistä määristä, saati sitten ne kotimaiset, pelletin muotoiset kalkkuna-/kananamit, vaikka niissäkin on vain kalkkunan/kanan lihaa ja pieni määrä kasvikuitua... :D No, onneksi oma kuivaruoka kelpaa arjessa namina hyvin, ja onneksi on broiskun sydämiä ja kuivalihoja mitkä käy superpalkkana.  

Lepon uusi pallo (josta lähti ääni jo ensimmäisellä lenkillä) on aarre. <3
Hoikkana on pysynyt masutaudin jäljiltä yhä. :) Varmasti jokunen sataa
grammaa tullut lisää siitä 13kg:sta kun siirryttiin normiruokaan takaisin,
mutta ei ainakaan näytä paljoa tulleen.

Leposta on tullut yhä laiskempi luiden järsijä. Meillä on vielä kolme "paksua", eli halkaisijaltaan ehkä 5cm, pururullaa jäljellä 15kappaleen pussista, jonka ostin viime joulukuun Koiramessuilta... Muutamia semipaksuja (n. sormen paksuisia) nahkarullia on jäljellä vielä 50kappaleen pussista, jonka ostin yli vuosi sitten. Ainoastaan aivan ohuimmat nahkatikut (lyijykynää ohuemmat) tulee syötyä esim. yksin ollessa tai aamupalan jälkeisenä hammasputsauksena yhdellä kerralla. Kylässä ollessa on ihan turha tarjota edes tuollaista sormen paksuista luuta, se jää kesken kun ei Leppo malta niin tylsään luuhun keskittyä, kotona saattaa malttaa jos ollaan itse paikalla.

"Mä näyn pimeällä hienosti kun on heijastinliivi ja valo."
Iltaköllöttelijä. :D <3

Olen kovasti koittanut miettiä, mikä järsittävä olisi Lepolle riittävän mielenkiintoinen, mutta myös semmoinen mistä ei menisi maha sekaisin. Kokeilin jälleen bull-stickiä kun niitä oli vielä edelliseltä toukokuun kokeilulta kaapissa, seuraavan päivän tuotokset oli tosi löysiä ja limaisia yhden bull-stick pätkän jäljiltä. :( Sama juttu ollut naudanmahatäytteisten puruluiden, naudan ruoka- ja henkitorvien ja naudan päänahkojen kanssa. Poron potkaluu sopi vatsalle kyllä tosi hyvin ja sen parissa viihdyttiin pari tuntia, mutta Leppo sai oletettavasti siitä joitain luuhippuja irti ja oksensi syömistä seuraavana yönä. -_- 
Nyt kun katselen tuota yllä luettelemaani, niin aika paljon ollaan todettu toimimattomiksi noita naudan kuivattuja osia. Tarvitsee siis ottaa se mahdollisuus huomioon, että ylipäätään naudan osat ei toimi. Voisin joku päivä kokeilla vielä naudan savunilkkaa tai -putkiluuta, ne kun on poron luita paksumpia ja suurempia niin voisin toivoa ettei Lepon leuat saisi niistä luupaloja irti. Raa'at luut kun ei nyt ole tuon koiran vatsalle vaihtoehto tällä hetkellä.

Testattiin kuivattua kananjalkaa, kun oltiin käymässä Sellossa
(odoteltiin Teroa Clasulta niin kipaistiin viereisessä Faunattaressa
herkkuostoksilla. :3 ) Kananjalka maistui ja sopi masulle,
mutta oli vain hetken hupi.

Saa vinkata, jos tulee kivoja järsittäviä mieleen, jotka ei ole raakaluita tai yllämainittuja, jo testattuja osia! Jos Lepolta kysytään, se söisi mieluiten aina vaan ohuita tikkuja, rouhetikkuja, ruokaa ja mm. riisikakkua:
"Oijoi miten hyvää"
Sitten vähän leikkihommia riisikakkupalan jälkeen:

Kettu meni mun jalan taakse Leppoa piiloon, se on aina jännittävää :D

Käytiin maanantaina Tanyan ja aussie-Haikun kanssa lenkillä! Meillä sattui vapaahetket viimein yksiin niin käväistiin iltapäivälenkki yhdessä vesisateesta huolimatta. Haiku oli aivan riemuissaan Lepon läsnäolosta, ja tunne taisi olla molemminpuolinen: Lepon mielestä Haiku ei ollut enää niin rasittava teinikoira vaan tosi samanhenkinen, rämäpäinen leikkikaveri. :D Muta vaan lätisi juostessa ja koirat kuraantui ulkoilun aikana kovasti, kun vetivät kuperkeikkaa puolin ja toisin painin keskellä. Kyllä lenkkiin onneksi rauhallisempaakin nuuskimista mahtui, ei ollut koko ajan pelkkää meuhkaamista. :) Ei tullut itse lenkiltä kuvia otettua, koska satoi välillä melko voimakkaastikin ja hämäräkin laskeutui ulkoilun aikana.
Leppo pääsi masu-, kankku- ja tassupesulle kotiin tultua, selän päältä lähti onneksi pelkällä pyyhkeellä pintakarvat puhtaaksi:
Miten niin kurainen?
Mahassa näkyvä mustuus ei ole varjo, vaan ihan silkkaa rapaa. :'D
Kylvystä selvitty, lämmiteltävä sohvannurkassa. <3
Yhtenä iltana kuvattiin Leppoa, kun jätkää vähän väsytti/laiskotti mutta silti olisi pitänyt leikkiä:


Ensi kertaan!

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Eläinlääkärissä taas


Perjantaiaamuna oli soiteltava taas Espoon Eläinlääkäriasemalle. Mahatauti oli kyllä jo hienosti selätetty, mutta nyt Leppoa vaivasi sen vasen korva. Syyskuun alusta (=Apoquelin lopettamisen jälkeen) lähtienhän Lepon korvat, erityisesti vasen, oli kutissut silloin tällöin, ja muualtakin kutitellut aina välillä. Olin jo tuossa yhdessä vaiheessa putsaillut Lepon korvia kerran-kaksi viikossa, koska sinne kertyi vaikkua. Nyt ei pelkkä vanulapuilla ja Septidinillä putsailu riittänyt, ja Leppo ravisteli päätään ja piti vasenta korvaansa matalemmalla kuin oikeaa, välillä päätä kallellaan, ja sillä oli hankaluuksia nukkua koko yötä ilman että korva häiritsi. Torstai-iltana ja perjantaiaamuna meno oli hyvin usein tämän näköistä:

Rasvistelua, rapsuttelua, ravistelua... Sanottiin Leppoa porakoneeksi kun sen pää näytti
poranterältä ravistellessa.

 Saatiin samalle päivälle lääkäriaika (aikaa varannut hoitaja sanoi, ettei kannata odottaa viikonlopun yli), ja sain onneksi ihanan myymäläpäällikkömme joustavuuden ansiosta järkättyä niin, että pääsin kesken työpäivää hakemaan Lepon kotoa ja viemään sen lääkärille.
Siellä Lepolta otettiin pumpulipuikolla korvanäyte molemmista korvista, joka oli koiran mielestä karmaisevaa ja piti vähän huutaa :'D. Tutkimuksen tuloksia odotellessamme lääkäri tutki vielä Lepon vasemman etujalan, joka on vaivannut sitä harvakseltaan kesästä asti (kynsiä leikatessa hieman varoo sitä ja suoristelee jalkaa suoraksi kesken leikkuun, kesällä nuoli sängyn alla piilossa vasenta tassuaan iltaisin, pari kertaa ulahtanut puolen vuoden sisällä jos jalka on taipunut jne.), laitan siitä lääkärin kirjoittaman huomion tähän:
"Etujalan tutkiminen: vastaanotolla ei arista jalkaa. Tassun iho ja anturat siistit. Jalka taivutellaan ja ojennellaan läpi, ei selviä aristuskohtia. Olkaa ojennettaessa saadaan tuntumaan pieni muljahdus."
"Seuratkaa etujalan oireilua, jatkotutkimuksena tarkempi ontumatutkimus sekä jalan röntgenkuvaus oireiden jatkuessa."
Eli sitten jos näkyy selvää ontumista tai oireet muuten voimistuu, niin tutkaillaan koipea enemmän.
Jalan tutkimuksen jälkeen lääkäri vielä tähysti Lepon korvan samanlaisella aparaatilla, millä ihmistenkin korvakäytäviin katsotaan. Lepon mielestä korvien sörkkiminen alkoi jo riittää, se yritti peruuttaa alas pöydältä ja ulisi kuin olisi kuoleman kielissä. Naurettiin lääkärin kanssa että on siinä meillä yksi draamailija. :'D Sen verran mitä lääkäri sai korvaan katsottua, niin syvällä käytävässä näkyi punoitusta ja vaikkua, mutta ei turvotusta.
Korvanäytteet kertoivat Lepon vasemmassa korvassa olevan hiivaa, kahden +-merkin verran (en tiedä onko "maksimi" kolme vai viisi plusmerkkiä), ja saatiin korvaa varten kortisonitippa Recicort. Loppuhuomioksi hoito-ohjeisiin laitettiin "Mikäli kutina jatkuu, harkitkaa Apoquelin ottamista käyttöön taas." Lääkäri itse epäili, että korvaan on allergiaoireiden vuoksi tullut tulehdus, joka on sitten antanut hiivalle oivan kasvuympäristön. Hiiva ei aiheuta korvatulehdusta, vaan korvatulehdus hiivan, kuulemma.
"Huh, onneksi en oo enää tutkimushuoneessa vaan tääl aulas missä saa rapsuja."
Aamuisin Lepon korva putsataan korvahuuhteella (jota olin ostanut jo torstaina töistä), iltaisin laitetaan lääketippa. Leppo inhoaa molempia toimenpiteitä, joten siksi ekstrahyvät namput hommaan mukaan. :3
Tero pitää tiukasti kiinni koiraa, ja mie tiputtelen huuhdetta/lääketippoja korvaan, hieron korvanjuurta että aine menee varmasti syvälle, ja sitten pyyhin vanulapulla. Sen jälkeen koiran annetaan ravistaa päätä. Yksin en millään saisi pidettyä Leppoa paikallaan ja laitettua tippoja, onneksi Tero auttelee.

Leppo oli perjantai-iltana hieman levottoman oloinen kun oli saanut korvatipat, liekö lääke kirveli vähän korvassa tai teki muuten hassun olon.
Kurjia juttuja joutuu pieni kooki kestämään. <3

Yö tuli nukuttua kuitenkin ilman pään ravisteluja, samoin nyt viime yö. :) Tipat selvästi auttaa hyvin, saa nähdä tarvitseeko meidän pitää koko kahden viikon kuuria niitä vai riittääkö lyhempi. Korvahuuhdetta ei yleensä tarvitse kuin 3-5 ensimmäisen päivän ajan, joten sitä hommaa on enää kahtena aamuna tiedossa.

On jo ihan mukava olo... :)
Ensi syksynä voisin jatkaa Apoquelia vähän pidempään, tai ainakin ottaa sen heti takaisin käyttöön jos korvia tai muualta alkaa koiraa kovasti kutittaa lopettamisen jälkeen. Mietinkin jo syyskuussa että lopetinkohan liian aikaisin lääkkeen, mutta ajattelin että ehkä ne oireet kohta loppuu, parempi olla pienissä kutinoissa kuin käyttää päivittäistä lääkitystä... Noh, tästä opimme.

Ainiin, ostin Lepolle talvitakin! Myin sen viime talveksi ostamani fleecepompan kun vatsakappale oli Lepolle liian pitkä. Feel Active Voss Parka -takki sieltä töistä lähti matkaan syksyn uudessa värissä ja heijastinkuviossa, ja onhan tuo aika pähee.

Talvi saa tulla! <3
Yli 10 asteen pakkasia varten tuo takki on kun ei Leppo leudommilla keleillä tarvitse, mutta tuo on myös hyvä jos pakkasella tarvitsee odotella paikoillaan maassa tai autossa istuen. Niin ei pötkökoira jumiudu niin helposti. Olen hyvin tyytyväinen tuohon ostokseen, vaikka ei sitä tiedäkään minkämoisia pakkasia mahtaa ensi talvena tulla.

Vähän vielä pitää vasenta korvaa alempana... :D
Mallimies <3
Mallimies huomasi että nojatuoli olikin mukava, ja loikkasi sinne hetkeä
myöhemmin nokkaunille. <3

Ensi kertaan!

maanantai 22. lokakuuta 2018

Syksyisiä kuvia, koiria, kissoja ja stormtrooper

Kanervikot on parhaita. <3

Käytiin tuossa yksi päivä Sellolla koiran kanssa, ajatuksena yhdistää lenkki, pizzalla käynti ja Musti&Mirri-visiitti. Saatiin siihen kaupanpäällisiksi vielä kohtaaminen stormtrooperin kanssa! Siellä se Star Warsista tuttu kloonisotilas vaan käveli muina miehinä, ja pysähtyi välillä poseeraamaan kuviin ihmisten kanssa. Kaveri oli lähtenyt kuulemma ihan huvikseen cosplay-asu päällä hengailemaan ja kauppakeskukseen asioimaan, ihan mahtavaa! Leppo näytti "selvästi" siltä että se halusi samaan kuvaan stormtrooperin kanssa, joten mekin pyydettiin kuva "koska Leppo niin kovasti halusi"... :D
Selvästi ihan vain Lepon takia tämä kuva, yhtään ei
Teroa itseään tilanne miellytä. ;)
Leppo sai katsella maisemia ikkunasta sillä välin, kun
isäntäväki söi pitsaa.

Ihania ilmoja on myös riittänyt, on ollut ihan mahtava syksy. <3



Puroa ei meinaa edes huomata pudonneiden lehtien lomasta. :D
Käväistiin Teron kautta tutuksi tulleen kaveripariskunnan tupareilla pari viikkoa sitten. Leppo lähti mukaan koska mahataudista oltiin juuri ja juuri toivuttu ja antibiootit syöty, haluttiin olla vahtimassa jos kuuri ei olisi tehonnutkaan ja olisi pitänyt lähteä yöllä viemään pötköpoikaa ulos.
Leppo sai kantaa omat märkäruuat ja rouhetikut:

Paikalla oli kaksi kissaa myös, mutta ne livahtivat innokkaan koiran ja väenpaljouden vuoksi piiloihinsa juhlien ajaksi. Koska tupaantuliaiset olivat Kuusankoskella, jäätiin me sinne yöksi. Aamukävelyllä käytiin tsekkaamassa lähihoodeja, ja löydettiin polku joen rannalle!

Maukasta jokivettä vissiin oli. :3

Ulkoa palattuamme Leppo sai tehdä (hihnassa, matkan päästä) tuttavuutta neitikissa Siviin. Siv olikin oikein reipas ja leikkisä neiti, ja se rentoutui kovasti kun huomasi että Leppo on hihnassa eikä pääse ihan liki. Oltiin tuotu kisuillekin tuparilahja, Star Wars-teemaiset hiirilelut sekä kuivattuja kuoreita. Kalaherkkuja piti vähän mietiskellä ja mutustaa moneen kertaan ja puskea niitä, lelut vaikuttivat ainakin olevan heti mieluisat. :)
<3
Hieman vauhdikas kuva, mutta tuo asento oli niin mahtava! :'D
Leppo miettii että miksi tuo erikoinen koira saa leikkiä mamin
kanssa, mutta Leppo ei saa leikkiä erikoisen koiran kanssa.
Näin lähekkäin Leppo ja Siv oli välillä! Lepolla meni hyvin kun oli nameja
mitä antaa ja koira koko ajan käskyn alla, jos ei ollut namia ja kissa kääntyi
poispäin, yritti Leppo lähteä höristen ja haukkuen perään... -_-
Vielä riittää harjoiteltavaa kissojen kanssa oleskelussa.

Saatiin kyyti Kouvolan keskustaan, ja junaa odotellessa käytiin
tsekkaamassa uutta kävelykatua ja sen (jos Lepolta kysytään)
hieman erikoista Leppojen juomapaikkaa. Jänskää ja siistiä oli.

Reissusta kotiutunut väsy poika, jolla ihanasti tassut kippuralla. <3

Päästiin viimein myös lenkille naapuruston shelttineiti Ellin kanssa! Lepon mahataudin takia lenkki peruuntui kahdesti, mutta nyt päästiin viimein se toteuttamaan. Hihnassa Elli oli leikkisä ja touhukas, kunnes Leppo teki "charmantin" tempun ja alkoi tekemään paimennussyöksähdyksiä Ellin vierestä... Eli se jäi kyttäämään maahan, ja sitten juoksi täyttä vauhtia kohti, ja aivan kohdalla muutti suuntaa pikkuisen ettei juoksekaan päin vaan ihan vierestä, samalla haukahtaen. Leppo yrittää tuota rasittavaa leikkityyliä aina kaikkien kanssa, eikä hieman pehmeämmän luonteiset koirat oikein ota sitä hyvällä. Niinpä Ellikin piti etäisyyttä Leppoon koko loppulenkin, ainoastaan ihan lopuksi kun oltiin Ellin emännän kanssa jääty vielä kadunkulmaan juttelemaan, alkoi neidillä häntä heilua ja pientä leikkihyörimistä siinä touhusivat. Sovittiin että mennään joku kerta heidän rivitalonsa minipihaan leikkimään, jospa Elli olisi omalla reviirillään ja pienemmällä alueella rohkeampi (eikä Leppokaan pääsisi syöksähtelemään kun ei ole lääniä mistä ottaa vauhtia). :)
Tämän lähempänä Leppoa ei Elliä saanut pysymään. :D

Viime viikolla sovittiin ekstemporee lenkki työkaverin kanssa. Hänelle on juuri tullut kauan odotettu akita-pentu, joka kaipaa kovasti touhua ja uusia tuttavuuksia kun on nyt kotiutunut. :) Mulla oli työpäivä silloin, niin kaveri tuli pentusen kanssa meillepäin ja antoi sitten lenkin jälkeen kyydin töihin niin ehdittiin kivasti samoilla metsässä. Kaikki seuraavat lenkkikuvat on työkaverin, Mantan, ottamia.
Melia 7 viikkoa <3 <3 <3

Eipä mennyt varmaan kuin viisi minuuttia, niin Leppo yritti "charmanttia" liikettään Meliaan.

Ei lämmennyt Meliakaan Lepon sekoiluille...

Hymy <3
"Oijoi, nyt joku vetää hännästä ja mulla on poseeraus kesken..."
Leppo antoi Melialle huutia jos pentu kävi nykimässä hännästä liikaa. Ärähti siis vain nopeasti ja jatkoi omia juttujaan. Melia kuulemma harrastaa tätä hännästä nyppimistä kotona vanhempaan chihu-herraan, joten on hyvä että isompikokoinen Leppo-setä vähän opetti akitavauvaa olemaan. ;) Chihuahuan ärähdykset ei välttämättä karhunpojalle paljoa paina. :'D

Leppo tavanomaisilla hyppykivillään. Melia ihmetteli moista toimintaa...
Ja päätti kokeilla itsekin! <3
Oli kyllä hassua katsella noin valtavan kokoista 7-viikkoista pentua. Melia oli vähän väliä nenällään tai selällään kun ei isot koivet ihan totelleet niin ketterästi kuin aikuisella koiralla. Sinnikkäästi se silti seuraili Leppoa kaikkialle mihin vaan pääsi. :3


<3 Lepon poseeraus...
... ja Melian poseeraus. :D <3

Missä Leppo...
...siellä hetken päästä Melia.
Leppo oli selvästi hyvin ylpeä siitä, että HÄN pääsi korkeille kiville mutta
pentu ei. Melia silti aina yritti, ja jos ei päässyt niin sitten ruvettiin
nyhtämään kivestä sammalta tai kasveja sen juurelta kiukuspäissään.
Melia oli kyllä kerrassaan valloittava vintiö! Manta kertoili lenkin jälkeisenä päivänä että nyt Melia on innostunut kiipeilemään kiville ja kaikkialle mihin vaan pääsee. :D <3 Leppo-setä opetti hienosti.

Viime viikonloppu vietettiin Tampereella äitini luona. Lauantaina käytiin juhlimassa siskonpojan 6v synttäreitä, jonka ajaksi Leppo jäi äidin luo luuta järsimään ja nukkumaan. Paljon lapsia ja ääntä, ja osaa lapsista saattaa koirat jännittää, joten kaikkien osalta oli parempi että Lepponen ei osallistunut näihin juhliin. :)

Isin kanssa iltalenkillä kun mami oli kaupassa, auringonlasku oli aika jees.
<3

Mamman kainalossa sohvalla on paras paikka. <3 Siitä pystyi kätevästi myös
potkaisemaan rapsuttajaa takajalalla, jos rapsut loppui liian aikaisin. :'D
Sunnuntaina käväistiin vielä siskoni luona nauttimassa kakun rääppeistä,
jolloin otettiin Lepponen  matkaan leikkimään.

Corginpesä :3
Sitten kotia kohti! 
Illalla Leppoa kyllä väsytti, mutta rapsuja olisi
kelpuuttanut kun alkoi häntä aina heilua jos vilkaisin
koiraan päin. :D
Siinä olikin melkoinen tapahtumapläjäys! Harmi kun näistä tuli yksi pitkä postaus, en ollut aikaisemmin ehtinyt laittaa noita aiempia kuvia esille. Mutta onneksi on vapaapäiviä, jolloin ehtii touhuilla blogin parissa!