sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Pohdintoja lihashuollosta ja muista jutuista

Leppo tuli hierottua nyt toiseenkin kertaan. Lonkankoukistajien tilanne oli kuulemma paljon parempi, ja Jonna näytti, miten voin itse hieroa niitä jatkossa ja venytellä. Alkuun mennään kerta viikkoon hieromisilla, sitten harvennetaan väliä aina viikko kerrallaan, ja toivon mukaan löytyy Lepolle sopiva hierontaväli. :) Tarvittaessa taas Jonna kutsuttava hieromaan koira kunnolla auki, ja veikkaankin että viimeistään vuodenvaihteen paikkeilla, kun Koiramessujen palloiluesitykset on tehty, olisi taas kokonaisvaltaiselle hieromiselle tarvetta.

Rentouttavan hieronnan jälkeen ihan kanttuvei. :D
Juteltiin paljon koirajutuista (on kiva kun saa kokonaisen tunnin höpötellä jonkun kanssa koirista, kun ei toi avo aina jaksa! :D ), ja mm. siitä miten koirahierontaan yleensä suhtaudutaan. Kirjoittelin aiheesta jo facebook-postauksenkin, mutta ajattelin tännekin pistää ylös ajatuksia. Kovin monella, varsinkin jos ei omista koiraa tai muuten vain nämä jutut ei niin kiinnosta, tuntuu olevan ajatus koirahieronnasta pelkkänä luksushemmotteluna, johon höpsähtäneet koiraihmiset laittaa rahansa. Ajatellaan, että "no ennenkin murret tuli toimeen ilman fancypants-hierontoja, kyllä ne nytkin tulee." Juu, koira voi tulla toimeen ilman ainuttakaan hierontakertaa koko elämässään, mutta joskus, varsinkin vanhemmiten, se tarkoittaa vuosien elämistä kivuissa, jäykkyydestä johtuvaa virheliikettä joka pitkittyneenä vaikuttaa nivelten kuntoon, elämänilon menettämistä ja ennenaikaista vanhenemista.

Hups, tarkennus jossain muualla kuin koirassa.
Jos koira on ollut pitkään tai kovasti jumissa ja se hierotaan kuntoon, on ero käytöksessä, olemuksessa ja liikkeessä monesti välitön ja selkeä. Lepon hieroja Jonna sanoi, että kyllä yleensä se ensimmäinen hierontakerta riittää vakuuttamaan ne jöröt perheenisätkin siitä, että tämä oli oikeasti hyvä homma ja koira voi paremmin. Monesti isät innostuvatkin sitten asiasta ja heistä tulee perheen koirien lihashuoltoaktiiveita. :D Jöröt miekkosetkin ymmärtävät, että kyseessä ei ole mikään suitsukkeiden ja laavakivien saattelema hemmottelu johon törsätään rahaa, vaan aktiivisen, liikkuvaisen ja lihaksiaan käyttävän otuksen lihashuoltoa. Koirahieroja onkin enemmänkin urheiluhieroja kuin hemmottelija. Ja että hieronta on pieni sijoitus muutaman kerran vuodessa, jolla ehkäistään isompia vammoja ja mahdollisia eläinlääkärikäyntejä. :)

Puron lähellä kasvaa muuten tämmöinen mukava
jättiläinen; ei riitä kahden ihmisen käsien pituus
menemään rungon ympäri. <3

En itse ainakaan koe, että 50€ kerran-kaksi vuodessa on ollenkaan iso summa laittaa koiran fysiikan ylläpitoon. Välillä tuntuu, että enemmänkin voisin tehdä. Varsinkin kun corgin fysiikka on välillä vähän haasteellinen. Voisi venytellä useammin, voisi kylmillä ilmoilla ravistella isot lihakset lämpimäksi aina ennen lenkkiä, voisi opetella paremmin minkälaista sapuskaa ja missä vaiheessa ennen ja jälkeen urheilusuorituksen olisi hyvä antaa. Onhan näitä. Mutta useampi asia selkiintyi Jonnan kanssa jutellessa. Tunnistan nyt jonkin verran, miltä koiran lihasten kuuluu tuntua missäkin kohdassa kroppaa, ja osaan paikallistaa kovia jumikohtia paremmin. Tiedän nyt, että löysä (mutta paikalleen palautuva eikä kuiva=nostettaessa rypylle jäävä) nahka koiralla on hyvä asia, lihaksissa  kireästi kiinni oleva nahka on merkki pitkäkestoisesta jumista. Siinä voi mennä kuulemma hyvin kauan, että saadaan ensin nahka "irti" koirasta, jonka jälkeen vasta päästään hieromaan itse lihaksia. :D Sain myös varmuuden sille, että Lepolle voisi jo syöttää niitä nivelravinteita. Pieni ylläpitoannostus ainakaan ei olisi pahitteeksi. Voisin pikkuhiljaa ottaa nekin käyttöön, ostin Lepolle siis jo synttärilahjaksi purkin Avital Flex-tabletteja. Lepon aamuruoka on vaan ollut niin mutkikasta pitkän aikaa niin en ole jaksanut lisäillä sitäkin vielä soppaan. :D Mutta ehkä pitäisi.

Pieni koira ison puun juurella
nokkaeläin <3
Häntä huiskii. :D Tuolta pusikosta saatiinkin viisi inhaa punkkia koiran
kyytiin, neljä niistä koki murskaantumisen keittiön tasoa vasten. :P
Ostin Lepolle punkkien runsauden vuoksi Nexgard-valmisteen lisäavuksi töistä Symppis-valeluliuoksen. Yllä olevan kuvan aikaan litku ei ollut vielä ehtinyt vaikuttaa, mutta muutama päivä myöhemmin kuljimme samoja polkuja samanlaisella kelillä, samaan aikaan päivästä eikä punkkeja ollut tarttunut yhtäkään mukaan! *__* Ainakin meillä toimii tuo litku siis vallan kivasti.

"Tuu jo!"
Shamaani-corgi majassa

Leppoa taas pelotti yksi kaunis päivä. Töihin meno meinaan. Kauppakeskus Ainoaa laajennetaan, ja siellä kuuluu jos jonkinmoisia remppa-ääniä aina välillä (ei toistaiseksi onneksi enää räjäytyksiä). Mun on pitänyt viimeiset pari viikkoa laittaa Lepon panta tiukimmilleen, kun se kauppakeskuksen ovilla kanittaa vastaan niin että meinaa normaalisti täysin sopiva panta muljahtaa korvan yli ja pois. Leppo on alkanut hidastelemaan jo siinä vaiheessa, kun huomaa millä pysäkillä jäätiin pois, pysähtelee ja nuuhkii paljon, kierii nurmikolla jne.


Edellisviikolla avolla oli työkiireitä ja mulla paljon aamuvuoroja, joten otin koiran mukaan usein. Yllä näkyy, miten se yhtenä aamuna tuijotti ulkona kuuluviin remppa- ja porausääniin kohti (jotka ei onneksi kuuluneet sisälle, tai loppuivat siltä päivältä kokonaan). Jos annoin löysää hihnaa, Leppo liikkui vain sivusuunnassa ja aina pystyessään poispäin työpaikasta eli melusta. Ohikulkijoita nauratti ja hymyilytti, kun koira on vetänyt jumit nurtsille ja koitinkin jotain kysyville vain rennosti tokaista että Leppoa ei huvittaisi mennä sisälle kun on niin kivaa ulkona tmv.

"Mutta kun miuta pelottaa."
Onneksi oltiin lähdetty vahingossa super aikaisin, niin oli aikaa hengailla ulkona. En halunnut nyt pakottaa sitä ääntä kohti, kun se jo yritti paeta tilanteesta ja pientä läähättelyäkin oli. Niinpä oleskeltiin nurmipläntillä Sokos-hotellin edustalla, ja onnenkantamoinen kävi, nimittäin hyvin pian porausäänet taukosivat. Hengailtiin vielä hetki, kunnes Leppo oli halukas kulkemaan mun mukana sisälle (mutta ei melun läheisistä henkilökunnan ovista, mentiin suosiolla toisesta sisäänkäynnistä ja kauppakeskuksen läpi myymälään). Ei tuohon koko episodiin onneksi kulunut ylimääräistä aikaa kuin 15-20min, mutta onneksi oltiin lähdetty ajoissa. :D Sisällä Leppo vähän läähätti kun yhdistää myymälän takatiloihin pelon, ja seuraili mua, mutta rauhoittui kuitenkin ennen avaamista jo kivasti.
Mutta mutta. Kannattaisikohan mun luopua kokonaan Lepon viemisestä työpaikalle, ainakaan koko työpäivien ajaksi? Se tarkoittaisi pahimmillaan 9 tunnin yksinoloa, yleensä 6,5-7,5h, joskus 8h. Olisiko yksin kotona pitkä aika kuitenkin parempi, kuin stressaavassa ympäristössä ei ihan yksin? Eikä Leppo koko päivää stressaa ainakaan niin kovasti että läähättäisi tai ei malttaisi syödä tai torkkua, mutta aina sillä on hurja kiire lähteä pois kuitenkin, paikka ei ole sen mielestä miellyttävä. :/ 

Kotona olis ehkä tylsää yksin mutta olis turva, ja uusi painikamu, vielä
toistaiseksi nimetön krokotiili. :3
Mamin arkivapaat ja iltavuorot on Lepon mielestä parhaita, kun saa tulla
lämpimälle isintuoksuiselle tyynylle torkkumaan vielä hetkeksi.
Eikä tarvii mennä töihin mukaan. Ainakaan usein.


Masupäiväkirjaa lyhyesti:

Keitettyä kanaa on Leppo vedellyt muun ruuan kanssa onnistuneesti kokonaisen viikon! <3 Oon niin onnellinen. Tsekataan seuraavaksi kuivatut kanat kun niitä löytyy herkkukaapistakin, somekohusta ja alkuperämaasta panikoimatta. ;) Sitten ehkä uskaltasi kokeilla jopa raakana.

lauantai 19. toukokuuta 2018

24.4.-17.5. kuvina

Puhelimeen oli unohtunut pari söpöä kuvaa Koiranpäivä-tapahtumasta. :) 
Päivän palloilijat: Leppo, Purtsi, Taica ja Lumi. :)
Joulukuun Koiramessuja jälleen odotellessa! Kouvolan suunnilla on pallopaimennusryhmää kyselty jos jonkinmoisiin esityksiin, mutta me Lepon kanssa harvoin niihin ehditään. Alustavasti lupauduin jo joulukuun messariesityksiin kuitenkin. :D On siellä sen verran hauskaa aina, ja kiva nähdä palloiluporukkaa. <3
Kotkassa käytiin huhtikuun lopulla, Leppo olisi mielellään asunut
ulkona. Tässä jälleen lemppari"luolassaan" pihalla.
Väsynyt kääryle <3
Avon vanhemmilla sukuloidessa Leppo päätti käväistä naapurin puolella, kun naapurin täti jutteli mukavia ja oli ottamassa autostaan ostoksia... Leppopas pinkaisi innoissaan orapihlaja-aidan raosta ja suoraan naapurin autoon! :'D Herra autohullu olisi halunnut lähteä vähän ajelulle... Hieman ehkä nolotti, mutta naapureitakin tuntui vain naurattavan moinen.

Kyllä se vaan on ohut puikula kun sen pesee. :)
"Nyt sitä namppua tänne ja vähän äkkiä, vaadin korvauksia henkisen
kärsimyksen (=kylvyn) aiheuttamisesta!"

Käytiin Lauri-sedälläkin Herttoniemessä. :) Metrossa kulkeminen sujui jo
aika rennosti, ja lähijunassa sitten jo nukuttikin makeasti.

Vapunpäivänä oli vielä aika kylmä pitempään parvekkeella oleskeluun,
ainakin ilman lämmikkeitä. <3

6.5. käväistiin Nuuksiossa ekaa kertaa, kun oli lämmin ja kaunis päivä!
Kuljettiin pääosin Korpinkierrosta, aluksi Punarinnankierroksen kautta.
Evästys-/levähdyspaikkaa.
Makkaroita paistaessa oli nuotiolla samaan aikaan yksi perhe, jonka
n.10v poika oli Leposta ihan innoissaan ja sanoi haluavansa koiran.
Kun Leppo teki temppuja (mm. kiipesi korkealle kivelle) nimesi poika
Lepon parkour-koiraksi. :D
Pieni levähdystauko ennen loppurutistusta, Lepolla jäi
kieli ulos kun sanoin nimen yllättäen :3

Hellepäiviäkin on piisannut, eikä Lepon alusvilla suostu irtoamaan
entiseen tahtiin. Kovasti on harjailtu ja pesty koiraa, mutta
karvanlähtö on edellisvuosiin verrattuna ihan minimaalista.
Kuumina päivinä ollaan käyty lähinnä hengailemassa varjoisissa
paikoissa, joissa voi nuuskia ilmaa, makoilla ja syödä heinää. :)

17.5. Lepolla kävi hieroja. Edellisestä käynnistä olikin jo lähes
vuosi aikaa, mutta mitään hurjan isoja jumeja ei ollut muualla,
kuin lonkankoukistajissa. Niihin saatiin parille viikolle
venyttelyohjeet, ja kahden viikon päästä Jonna tulee hieromaan
ne vielä uusiksi niin saa kunnolla auki. Hieroja Jonna sanoi,
että Leppo reagoi aika herkästi jos hieroessa vähänkin menee
kipeälle alueelle, hän on  vähän semmoinen draamailija...
Luonnekuvaus osui kyllä ihan nappiin! :'D Meidän draamapötkylä.

Masupäiväkirjaa:


Riisi sopii, jee! Rouhetikut ovat siis tehneet come-backin, mistä Leppo on kovin iloinen. Kokeilin myös aamuruuan seassa keitettyä riisiä, joka a) maistui etenkin Nutrolinia mukaan sekoitettuna loistavasti ja b) ei aiheuttanut löysää vatsaa. Olin tosin keittänyt riisejä vähän liian vähän, joten tuotosten seassa oli siellä täällä kokonaisia riisinjyviä. :D Hupsis. Mutta ainakaan maha ei mennyt sekaisin, mikä on tosi kiva juttu.
Kun taas paria viikkoa aikaisemmin kokeiltu bull-stick pätkä (=härän siitin kuivattuna ja pätkäistynä, Lepon herkkua) ei sopinut mahalle yhtään. :/ Tosi löysää vatsaa ja rutkasti ilmavaivoja aiheutti myös pari päivää sitten annettu peurannahkarulla, mutta se olikin kooltaan tosi iso.

Mutta tuosta riisistä olen iloinen, Leppo rakastaa rouhetikkujansa ja se on sen verran kevyt herkku, että voi sukulaisetkin antaa kylässä ollessa niitä useammankin. :)

Muuta kirjanpitoa: Apoquel aloitettu 5.5. Nyt annoin ohjeen mukaisen annostuksen eilen, aiemmin Leppo on pärjännyt 1/4-tabletilla mutta liekkö nämä lämpöiset ilmat nostattaneet siitepölyjen määrää sen verran että alempi annostus ei riittänyt. Katsellaan muutama päivä ohjeen mukaisella annostuksella ja kokeillaan sitten laskea takaisin entiseen.

torstai 26. huhtikuuta 2018

Koiranpäivä 24.4. sekä studiokuvia

Tiistaina 24.4. oli valtakunnallinen Koiranpäivä. Helsingin kennelpiiri ry. ja Kennelliitto olivat järjestäneet Helsingin Narinkkatorille (se kauppakeskus Kampin edessä oleva toriaukio) tapahtumaa koiraharrastusten parissa. Myös Suviera oli pyydetty sinne mukaan, ja meitä oli siellä mun ja Lepon lisäksi esiintymässä Suvi ja staffinsa Purtsi, sekä Jenni ja shelttinsä Lumi+Taica. Jennin Lumi teki meidän kanssa ensin esityskuviot, sitten Lumi ja Taica hakivat lopuksi pallot yhtä aikaa (tämä on tosi haastava liike, niin ohjaajalle kuin koirillekin)!
Menin Lepon kanssa suoraan töistä Helsinkiin, joten nyt on koira kokenut metronkin. Hieman pelkoläähätystä oli alkuun ja Leppo kuunteli tarkasti kaikkia ääniä, mutta rauhoittui kyllä matkan aikana kivasti.
Kaikki Koiranpäivän esityskuvat on ottanut Outi Toni, joka oli tapahtumaa kuvaamassa. :)

"Noni, kohta saan palkkapallon..!"
Kerran meni vähän aitaa päin, mutta ei yli, eikä yksikään aita kaatunut! :D
Lumi oli ekaa kertaa esiintymässä. :)
"Kukkuu"
Pitkä pötkö ❤
Kyllä se shelttikin aika pitkäksi venyy kun oikein ojentaa
Mikähän tämä loikka-askel oli..? :D
Talvipöksyt :3

Oli kyllä hauskaa käydä esiintymässä taas, eikä Leposta yhtään huomannu että jumppapalloon ollaan viimeksi koskettu joulukuun messari-keikalla. :D Taitava otus. Oli ihana nähdä palloilutyyppejä myös, kiitos vielä tätäkin kautta mukavasta esiintymishetkestä. :)

Viime viikonloppuna työpaikan myymälässä oli valokuvaaja ottamassa koirista kuvia. Henkilökunta sai myös otattaa koirastaan ja itsestään kuvia jos halusi, joten pitihän mun nyt Lepon kanssa mennä kuvauksiin. <3 Leppo ei ole ehkä ikinä näyttänyt näin söpöltä! Kuvat olivat todella onnistuneita ja ihania, siitä saa kiittää taitavaa kuvaajaa, Houman Taleghania. :)
Tässä teille parhaita paloja! En ole tehnyt kuville mitään muokkausta, pienentänyt vain kokoa blogiin sopivaksi. Kuvia saa klikattua toki isommaksi.

Aluksi oli ilme vähän vakava... :D
Mutta sitten löytyi se naurukin sieltä! ❤
Bravuuritemppu piti tehdä tottakai...
❤ ❤ ❤

Otettiin sitten Lepon kanssa yhteiskuviakin, kun kerrankin oli mahdollisuus studio-olosuhteissa sellaisia otattaa. :) Ja niistä tuli ihania!

Märkiä suukkoja... :'D
Lepon mielestä suukottelu on vakava asia, miksi se emäntä aina nauraa?
Tää koira ❤

Hiieeeman ehkä olen onnellinen näin hienoista kuvista! :) Taitaa joku noista Lepon potreteista päätyä joskus ihan fyysiesti kodin seinällekin, kun kerkiää tilata jostain painotalolta.

Masupäiväkirjaa loppuun:
Nutrolin-öljy on sopinut hyvin mahalle, ei mitään ongelmia. Banaania myös siedetään pienissä määrissä. Kokeilin sulattaa seitiä... Nope. Ekana päivänä kun pieniä seitikuutioita oli ruuan seassa kaksi, oli seuraavan päivän tuotos hieman vihertävä. Mutta se meni ohi. Kun seitin osuus oli kasvanut koko aamuruuan kokoiseksi, tuli toisesta päästä taas pelkkää vihertävää limaa kunnes lopetin seitin antamisen. Joten ei, ei seitiä. Ainakaan vielä, ainakaan raakana. Testaan seuraavaksi varmaan riisin, rouhetikkujen ja keitetyn riisin muodossa. Mutta sen aika ei ole vielä muutamaan päivään, annetaan masun rauhoittua. :)

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Hampaidenhoitokuukausi

Voitin tuossa taannoin meidän myymälän sisäisen myyntikisan, sain palkinnoksi Omega-jauhetta (kuin öljylisä, mutta kätevänä jauheena. Kokeilen sitten kun Nutrolin-pullo on ensin käytelty), ja superduper-alella tämmöisen upean memory foam-pedin ostettavaksi Lepolle! :D <3 Petifanaatikon mieltä lämmittää kovin. Nyt kelpaa nukkua, ja peti on otettu hyvin vastaan:

"Niin ihana... Niin pehmeä..."

Leppo kävi pe 6.4. rokotuksilla. Siellä jutskailtiin masusta (laitan masupäiväkirjaa taas postauksen loppuun), hampaista, ja toki laitettiin rokotteet ja tsekattiin kuinka furunkuloosi on parantunut. Edellinen lääkärikäynti furun merkeissä sai Lepon olemaan nyt hieman epäileväinen lääkärin tehdessä alkutarkastusta, mutta rauhoittui kyllä pöydällä pikkuhiljaa kun sai silityksiä ja huomasi ettei häntä kiusattukaan ja nipistelty tassuun. :) Rokotuspiikistä Leppo ei tällä kertaa saanut mitään itkua aikaan, otin kouran täyteen ankkafileenpaloja niin Leppo ahmi niitä intensiivisesti piikin pistäessä. :D
Furunkuloosikin oli parantunut täysin. Varvasvälin karvat ja iho olivat toki punaiset, Betadinesta värjäytyneet, mutta muuten ei olisi huomannut että mitään on tassussa ollutkaan.

En ehtinyt ottaa kuvia klinikalta, joten kuvat kotimatkalta. :D
"MÄ olin reipas rokotusmies."

Hampaita kun katsottiin, ja kerroin että harjaillaan hampaat joka ilta, kehaisi eläinlääkäri että

"Sen kyllä huomaa. Harvemmin näkee 4v koiralla näin hyväkuntoisia hampaita."

Olin ihan äimänkäkenä, olin varma että ainakin etuhampaiden kunto saisi lääkärin olemaan sitä mieltä, että hammaskiven poistolle on tarvetta! :D Mutta kuulemma ei ainakaan vielä tarvitse, että seuraillaan ja katsotaan sitten taas ensi vuonna rokotusten yhteydessä, miltä hampaiden kunto näyttää.
Tuli kyllä kieltämättä oikein hyvä mieli, että Lepon hampaat olivat hyvässä kunnossa. En halua edes muistella miltä poskihampaat näytti alle vuosikkaalla Lepolla, ennenkö aloin harjaamaan ja rapsuttelin paksunpaksut kerrokset hammaskiveä niistä irti. Yök.

Mutta, koska nyt kuitenkin ON huhtikuu ja hampaidenhoitokuukausi, laitan tähän postaukseen tarkemmin Lepon hampaiden hoidosta kuvia ja videota. :)
Aika ajoin, eli n. kerran-pari vuodessa, rapsuttelen Lepolta itse varovasti hammaskiven alkuja pois erityisellä hammasraaputtimella, jota aikoinaan sai Mustilta ja Mirriltäkin. Tässä pitää olla hyvin varovainen, ja Kouvolassa asuessa ell aina muistutti että jos koiralla on ientulehdusta, tai hammaskiveä on jo ienrajassa tai sen sisällä, ei tällä laitteella sinne pääse vaan puhdistus on tehtävä eläinlääkärissä. Eikä saa toki käyttää liikaa voimaa, ettei sohaise ikeneen tai poskeen tai naarmuta kiillettä.
Skraba

Tässä kuvaa etenkin näistä alaetuhampaista, jotka on näyttäneet about vuoden verran samalta:
Plakkia ja hammaskiveä kertyy Lepolla etenkin etualahampaiden ja
kulmahampaiden sisäpinnalle, hieman myös ulkopinnoille.

Katsotaanpas kuinka paljon sain niitä putsailtua, kovin tarkka laite tuo skraba ei ole (vrt. hammaslääkäreiden teräväpäisiin "koukkuihin" joilla saisi varmasti pienemmistäkin väleistä irrotettua paremmin).
Lähti sieltä jonkin verran! :) Alakulmureiden sisäpinnat
oli myös aika ruskeat, niistä sain lähes kaiken pois.

Sitten napattiin videolle tämä joka iltainen rutiini, hampaiden harjaus. Ostin tuossa taannoin ensimmäistä kertaa entsymaattista hammastahnaa, edulliset ja marketista saavat tahnat kun ovat lähinnä makua ja iloa tuomaan. Nähtäväksi jää, onko sillä sen kummempia vaikutuksia. :)
Tämänhetkiset hampaidenpesuvälineet
(Bamse-harja joutaisi jo vaihtoon)



Näytti naama tuosta kuvakulmasta hassulta, siksi blurraus. :'D Laitan monesti etusormen tuohon etuhampaiden väliin, jolloin Leppo pitää suuta sen verran auki, että alahampaita on helppo harjata. Yläetuhampaiden harjaus on Lepon mielestä inhottavinta, ja siinä kohtaa se aina kiemurtelee tavallista enemmän. :D Pariin otteeseen harjauksen aikana annan koiran nuolla huuliaan ja niellä suuhun kertyneen kuolan. Loppupalkaksi sormen päästä pieni määrä hammastahnaa. :3

Hampaiden harjausten ja tuon ajoittaisen rapsuttelun lisäksi Leppo saa järsiä puruluita. Välillä on ollut ihan raakaluitakin, esim. broilerinsiipiä, mutta tällä hetkellä mennään masujuttujen takia pelkillä nahkaluilla. Hirmuisen ahkera tyyppi Leppo ei järsimiseen ole, ellei ole jotain superherkkua kuten juuri raakaluu tai bull-stick pätkä tmv. Lepon mielestä on parasta, jos syömiseen ei tarvitse käyttää liikaa vaivaa. :D Poislukien nenätyöskentely, jolloin se etsii ruokaa aivan intona ympäri kämppää. Mutta järsiminen sen itsensä vuoksi on vähän mälsää ja turhaa.

Masupäiväkirja

Olin kysellyt paksujen rouhetikkujen valmistuttajalta kasviperäisten tuotteiden lähdettä. Sieltä tuli vastaus todella nopeasti, ja olivat muutenkin mukavan asiakaspalvelutahtoisia. :)

"...herkkuluu -tuote sisältää kuivattua ja lämpökäsiteltyä naudannahkaa sekä tapiokatärkkelystä."

Tapioka. Tietysti! Se selittää muutaman muunkin syötävän sopimattomuuden; mm. Mustin ja Mirrin viljattomista Dental-tuotteista Lepolla on mennyt maha sekaisin ja niissä mainitaan ensimmäisenä ainesosana tapiokajauho, samoin kokeiluni Carnilove-kuivaruuan kanssa aiheutti Lepolle epätasaista vatsaa ja ilmavaivoja. Tapioka on siis maniokkikasvin mukuloista valmistettua jauhoa, jota voi käyttää vehnäjauhojen tapaan. Kätevä viljaton hiilarinlähde siis ja viljely työllistää lämpimien maiden kansoja kivasti, mutta jostain syystä Lepon vatsa ei vaan siitä pidä. Joten sitä välttelemme jatkossa, en tiedä tarvitseeko lopun elämää vältellä vai tuleeko Lepon suolisto jossain kohtaa niin hyvään kuntoon, että se sietäisikin tapiokaa. Mutta näillä mennään toistaiseksi.

"Nih." T: pyörylä-setä <3

Eläinlääkärin kanssa juteltiin Lepon masuongelmista, ja hänkin oli sitä mieltä että eliminaatiodieetti-tyyppisesti aloitettaisi (vatsan rauhoituttua) kokeilemaan ruoka-aineita, jotta saadaan taas mahdollisesti otettua lihoja takaisin ruokavalioon ja selvitettyä, mitkä ainesosat ei masulle sovi. Sain myös vinkin hyvästä maitohappobakteerista suoliston toipumista edistämään! Lepolle en ole koskaan syöttänyt maitohappobakteereja, ainoastaan prebiootteja (Inupekt, Avital Flora).


Uusi Canius-jauhe sisältää suomalaisten "teräsvatsakoirien" suolistossa tavallisimmin esiintyviä mhb-kantoja, joten niiden lisääminen ruokavalioon saa aikaan näiden kantojen lisääntymisen Lepon suolistossa. Ihmistenkin maitohappobakteereita käyttää monet koirilleen, ja onhan niistä jotain hyötyä kaiketi, mutta ne tabletit on suunniteltu ihmisten suolistoa ajatellen ja sisältävät ihmisillä usein esiintyviä mhb:ta. Samat lactobacillus-lajit eivät kuitenkaan ole koirien ruuansulatuskanavassa välttämättä ne parhaiten toimivat. Ostin siis purkin tuota Canius-jauhetta ja käytellään se nyt kuurina tässä pois. :) Maitohappobakteerien on todettu ainakin ihmisillä myös vähentävän allergia- ja atopiaoireita. Kuulostaa hyvältä.

Aamusafka:
0,5dl Nutrima Health Digestion-kuivaruokaa
puolikas pussi samaista märkäruokaa
1tl Canius-jauhetta
2 mitallista merilevää

Lueskelin, että jos koiran vatsa on ollut pitkään huonossa kunnossa, tulehtunut tai ärtynyt, voi suoliston täyteen toipumiseen mennä 1,5 vuottakin. Huhhuh. :/ Mutta pikkuhiljaa tuo varmasti tuosta paranee, Lepon vatsa on meinaan toiminut jo yli viikon verran moitteetta, jee! Aloitettiin perjantaina Nutrolin-öljyn käyttö uudestaan, katsotaan tällä muutoksella viikko-pari ja sitten otetaan taas uusi ruoka-aine mukaan jos edellinen pelittää.

Ainiin ja NOTE TO SELF: Leppo inhoaa riistaa (=kani tai poro, tod.näk. poro). :'D Ostin yhtä toista Nutriman märkäruokaa testiin, koska siinä oli muuten samat ainesosat kuin Digestion-märkäruuassa, mutta siinä on lampaan sijaan riistaa. Ja voi elämä sitä närppimistä ja irvistelyä kun olikin pahaa ruokaa herran mielestä! :D Meinasin tikahtua nauruun kun tyyppi poimi huolella sekoitetusta ruuasta ensin joka ikisen kuivaruuan palan, sitten katsoi surullisena ja alkoi mäyssyttää hyvin vastahakoisen oloisesti märkäruokaosuutta, syljeksien ja ilmehtien koko ajan... Kunnon draamailija! Viime vuoden jouluateriassakin oli muuten riistaa (ja poron kuva kannessa), sekään ei maistunut arvon corgille. :D
Aloitin jo listaa tuonne Lepon tietosivulle, ja päivitän aina sitten kun selviää enemmän mitkä ainesosat ei sovi (tai on Lepon mielestä pahaa :'D ).

Naminami-ruoka ja Pthyiyähkamala-ruoka (ainakin jos Lepolta kysyy) :D