perjantai 7. elokuuta 2020

Kesän sekalaiset kuulumiset

Heipä hei! Kesä on blogin osalta hurahtanut vähän turhankin nopeasti ohi, mutta en jaksa ottaa stressiä postausten määrästä tai tiheydestä. :) Olen päivitellyt Lepon kuulumisia aktiivisesti instan puolelle, sinne on helppoa ja nopeaa laittaa kuvat ja kuulumiset. Tuntuu ettei ole ollut aikaa ja jaksamista istahtaa koneen äärelle kirjoittamaan töiden ja kaiken muun ohella. Mutta nyt, kun olen sairaslomalla, alkaa energiaa taas olla muuhunkin kuin töiden jälkeen sohvalla makaamiseen.
Leppo on siis saamassa pikkusisaruksen syyskuun puolivälissä, kun meidän esikoisen olisi määrä syntyä. Sen vuoksi onkin ollut energiat vähän vähissä, ja kaikenlaista muuta puuhaa mikä on vienyt ajatuksia pois blogin kirjoittamisesta. :D Ajattelin, että tänne blogin puolelle olisi kuitenkin mukava pistää sitten pohdintoja koiran ja vastasyntyneen vauvan yhteiselosta, että miten meillä arki lähtee rullaamaan alusta asti jne.

Leppo sai Tampereella käväistessä lelukseen mun vanhan karhu-pehmon. :D


Itse raskauteen Leppo ei ole tuntunut reagoineen kummemmin. On se ehkä vähän enemmän hellyydenkipeä kuin ennen, mutta ei niin selvästi että voisin sanoa sen liittyvän raskauteen vuorenvarmasti.
Toisilla lemmikeillä on tapana pitää päätä odottavan äidin vatsan päällä, tai muuttua suojelevammaksi emäntäänsä kohtaan tmv, mutta meillä en ole havainnut sellaista käytöksen muutosta mitenkään ihmeemmin. Leppo on sama vekkuli itsensä kuten aina ennenkin. <3
Kesälomakin meillä jo oli ja meni, ja käytettiin se aika tehokkaasti hankkimalla vauvatarvikkeita ja kotiin puuttuvia juttuja ja pihakalusteita, ja näkemällä kavereita ja sukulaisia. Sitten olin parisen viikkoa töissä, ja totesin että jalat menee todella huonoon kuntoon enkä jaksanut mitään, joten nyt sitten tiistaista asti ollaan oltu saikulla ja kirjaimellisesti vain odotetaan. Muutamia pieniä hankintoja pitää vielä tehdä, mutta aika pitkälti odottelua ja hengailua tämä "loppuodotus" kyllä on.
Leppoa ei moinen odottelu haittaa, se nautiskelee kun ollaan molemmat kotona enemmän (Tero tekee etätöitä ja mä olla mölllötän ja kasvatan mahaa). :D Jaksan vähän paremmin hengata ulkonakin sen kanssa nyt kun ei työpäivät vie mehuja pois, vaikka kulkutahti onkin hidasta eikä matkat aina kovin pitkiä. Mutta Leppo nauttii ihan vain ulkona olemisestakin, jos ei ole sadekeli.
Leppo on myös innokkaana osallistunut vauvantarvikehankintojen tutkimiseen, kuten uteliaan corgimiehen kuuluukin. Äitiyspakkausta piti nuuskutella vallan tarkasti ja vähän katsoa tyrmistyneenä, kun ei saanutkaan itselleen pakkauksessa olevaa unilelua. Vaunujen kokoamisessa Leppo oli myös kovasti avuksi, ja näytti hieman hämmästelevän lopputulosta:


"Mikäs se tää nyt on? Pyörät siinä ainakin näyttäs olevan, saanko haukata?"


Jää nähtäväksi, tarvitseeko Lepon kanssa kuinka paljon harjoitella etukäteen vaunujen kanssa kulkemista. Lähinnä tuo mietityttää, että yrittääkö se alkuun purra vaunujen renkaita tai muuten paimentaa niitä. Luultavasti yrittää. :D Mutta harjoitus tekee mestarin, kyllä siitä vielä hyvä vaunun vierellä kulkija saadaan. :)

"Ainakin, jos palkkanamput on kohillaan!"
Takapihan korituolin pehmusteet on aina yön ajan ja sateelta turvassa
olkkarin puolella, Leppo on tästä keksinyt itselleen oivallisen pedin. :D

Olen ostellut Lepollekin jo vähän juttuja varastoon, ja pohtinut ruokintaa enemmänkin. Sitten toki, kun h-hetki koittaa ja täytyy lähteä synnyttämään, lähtee Leppo hoitoon Teron vanhemmille Kotkaan (ellei korona estä Teron tulemista synnärille kokonaan, tällöin Tero olisi varmaan Lepon kanssa kotona). Olen vähän selvitellyt ja kokeillut, mitkä märkäruuat on kätevimpiä reissuun, mitkä järsittävät toimii masun kannalta ja maistuu, ja juhannuksena jo vietiinkin uusi kuivaruokapussi Lepolle sinne odottamaan.
Kotona on myös oltava järsittävien ja ruokien ym. kuluvien tarvikkeiden varustelutaso hyvä, niin mun ei tarvitse heti olla ostelemassa kaappiin lisätäydennystä vauvan kotiuduttua. Aion siis pitää ruokakaapin täyttöasteen vähän korkeammalla nyt kun olen vielä yhtenä kappaleena, niin ei lopu yhtäkkiä koirulta ruoka kesken. :) Valvatti-käärmeellekin tarvitsee käydä ostamassa lähiaikoina isompi erä hiirenpoikasia pakkaseen, ja myös isompi vesikuppi terraarioon ja pohjamateriaalia varastoon.
Yllä näkyy uusi aktivointikapistus, Basic Yummy mat eli nk. nuolumatto. Silikonisen maton uriin liiskataan lusikalla märkäruokaa, jauhelihaa tai muuta kosteaa ja pehmeää herkkua (kuten vaikka Lepon lempparia, banaania) ja annetaan koiralle tarjolle joko suoraan tai pakkasen kautta! Nuoleminen rauhoittaa, pakastettu herkku viilentää, ja koiran syöminen hidastuu ja se saa aivoilleen tekemistä virikeruokailun avulla. :) Leppo nuoleskeli pakastamatonta märkäruokaa alustalta 5-10min, voisin kuvitella että pakastettuna maton parissa menisi vieläkin kauemmin! Tarvitseekin ehkä koittaa lämpimänä päivänä tarjota vähän pakastettua banaania tästä.
 Kirjoittelin yllä, että on tullut pohdittua Lepon ruokintaa hieman enemmän viime päivinä. Teen tästä vielä omaa postaustaan, kunhan päästään testailemaan ja toteamaan pohdintani tuloksia käytännössä. Mutta tuo tuleva perheenlisäys on saanut pohtimaan, voisiko Lepon ruokinnasta jossain kohdin saada säästettyä hieman rahaa. Ei meillä rahahuolia ole ainakaan vielä ollut, mutta mietiskelin vain kun Lepon lääkitykseen kuluu joka tapauksessa rahaa ja niistä ei voi nipistää, niin jos löytäisin edullisempia vaihtoehtoja laadukkaaseen sapuskointiin. :)

Mutta tästä lisää jossakin seuraavassa postauksessa! Ensi kertaan!

keskiviikko 27. toukokuuta 2020

Fysioterapiaa



Leppo pääsi käymään fyssarilla viikko sitten! Tavoitteena oli toki hieroa mahdolliset jumit pois, ja saada vinkkejä nivelrikkoisia olkaniveliä ympäröivien lihasten vahvistamiseen. Leppo oli vaikuttanut aavistuksen jäykältä, joten ajattelin että olisi hyvä aika käydä testaamassa fyssarikäynti töissä.

Nokkaeläin :3

Suunnattiin siis Suomenojan Mustiin ja Mirriin, jossa olen vetänyt pentutreffejä ja nyt korona-aikaan tehnyt enemmänkin vuoroja. :) Kyseinen myymälä on yksi Mustin ja Mirrin hyvinvointimyymälöistä, jossa on tarjolla trimmauspalveluita, ravitsemusneuvontaa, fysioterapiaa ja hierontaa ja eläinlääkäripalveluita. Leppo ei ollut käynyt Suomenojan myymälässä aiemmin.

Pitkästä aikaa bussillakin pääsi pötkylä matkaamaan. :)

Leppo kävi iloisena tervehtimässä kaikki myyjät (ja muutaman asiakkaankin) kun myymälään päästiin, ja nuuskutteli kiinnostuneena koko myymälän lävitse. Yllättäen herkkuosastot vaativat tarkempaa nuuskimista kuin muu myymälä. :P 

"Voitaisko ostaa täältä korista jotain?"

Sitten päästiin fyssarin vastaanotolle. Leppoa alkuun vähän jännitti, kun se ei tiennyt että tultiinko nyt eläinlääkäriin vai mikä mahtoi olla homman nimi. :D Oli tosi hyvä, että Leppo sai rauhassa tutustua tilaan ja nuuskia itsekseen alkuun, ennenkö aloitettiin käsittelemään. Kun Leppo huomasi, että häntä vain hierotaan, oli sen paljon helpompi rentoutua. Vaikka ihminen ja tila oli täysin uusi, oli hieronta Lepolle sen verran tuttua että se otti oikein rauhallisesti ja nautiskelikin silmin nähden aina välillä. :D


Tässä nautiskelu-ilmettä. :D

Leppo koki myös uudenlaisen (ja ilmeistä päätellen aivan taivaalliselta tuntuvan) elämyksen, kun fyssari päätti Lepon rauhallisuudesta johtuen kokeilla rentouttaa lannerankaa ja avata sieltä jännityksiä. Sen fyssari teki nostamalla Lepon takajalat ja pehvan matosta vähän ilmaan, ja (mun silmissä) liikutteli ja pyöritteli takapäätä hetken rauhallisesti. Samanlainen käsittely tehtiin toisellakin kyljellä maatessa, ja taas Lepon ilme oli kuin käsittely olisi paras juttu mitä se on ikinä tuntenut. :'D

Lepon lapojen takaa löytyi trigger-pisteitä eli kipupisteitä, sellaisia tiukkoja jumeja joita ei olisi saanut kivuttomasti auki pelkästään hieromalla. Niinpä Leppo sai vähän laserterhoitoa kipupisteisiin, jonka ansioista kipeät kohdat saatiin avattua.


Hieromisen aikana ja jälkeen puhuttiin liikuntamuodoista ja liikkeistä, joita Lepon kanssa voisi tehdä lihasten vahvistamiseksi ja ylläpitoon. Fyssarin mielestä Lepolle oli jo kehittynyt ihan hyvin lihasmassaa lapojen alueelle olkaniveliä tukemaan, mutta lisätreeni ei toki pahitteeksi ikinä ole. :)
Lepon hierojan mainitsema mäkiä ylös alas kävely oli myös fyssarin mielestä oikein hyvää treeniä, ja lisäksi pehmeällä hiekalla kävely ja etenkin kahlaaminen ovat kaikki hyviä treenitapoja. Eli biitsille siis! Näiden lisäksi saatiin vinkkejä tasapainotyynyllä jumppaamiseen. Pieniä painopisteen vaihtoja etutassulta toiselle, tassun antoa yms. jota voi tehdä päivittäin aina muutamia toistoja. :) Lepon mielestä tasapainotyyny on vallan kiva väline, kun saa namia aina kun sille menee.

Koiraherra oli niin reipas fyssarilla kävijä, että ostin sille oman vesinokkaeläimen tuliaiseksi (ja vähän puruluutäydennystä)!

Annoin lelun sille jo myymälässä, ja Leppo kantoikin ja vingutteli sitä ylpeänä bussipysäkille asti. Tämä oli ihan tietoinen ja taktikoitu päätös, jotta Leppo saisi a) purkaa jännityksensä uudesta tilanteesta ja myymälän parkkipaikan vilinästä leluun, ja b) mahdollisesti rikkoa vingut ennenkö päästään kotiin (Tero ei ole vinkuvien lelujen fani). :D Hyvin herra suoriutuikin, niin parkkialueen ohi menemisestä kuin vinkujen litistämisestäkin. :)

"Tottakai mä suoriuduin hyvin, mä oon aina hyvä."


Ensi kertaan!

keskiviikko 20. toukokuuta 2020

Kodin esittely by Leppo


Tervetuloa kurkistamaan meidän kotiin!
Ollaan nyt asuttu täällä puolisen vuotta, ja vaikka asioita on vielä tehtävänä ja juttuja järkättävänä, niin ehkä tänne bloginkin puolelle kehtaa muutamia kuvia laittaa. :) Leppo saa johtaa kodin esittelyä, se oli niin innolla kuvissa mukana poseeraamassa. :D Ja onhan tämä sentään LEPON blogi eikä emännän. ;) Ole hyvä Leppo!

"Noniin, elikkäs... No, äippä sano että piha-alueet se näyttää teille erikseen joskus sit kun saadaan takapihan terassi kunnostettua ja ostettua sinne vähän kalustetta. Joten katotaas ekana miltä näyttää kun mä ootan etuovella että lähettäs lenkille.
Kuvia saat klikkaamal isommiks!"

"Tos mun oikeella puolella (kuvaajan silmistä katottuna vasemmalla, senkin pöhköt) ylhäällä roikkuu jotain koristekuvaa ja liitutaulua, ja mun hihna ja panta tommosesta koiranpehvan mallisesta naulasta. MUN vasemmalta puolelta löytyy pieni avainkaappi, ja ovi alakerran vessaan."


"Tuol vessas mä en oikeestaan oo juuri ikinä, paitsi joskus hetken aikaa oottamas jos mulle valmistellaan nami- tai leluetsintää. Mut se on tommonen pieni ja kompaktin kokonen paikka, jossa äippä ja isi on viime aikoina tosi paljon pessy käsiä. Jatketaas sitten eteenpäin..."


"Täs näkyy loput meidän eteisestä. Mun takana on portaat yläkertaan, ja portaiden alla voi säilyttää jotain kamaa mikä ei muualle mahu tai ei olla ehitty viel laittaa mihinkään. Tos portaiden alla on myös pari naulakkoo seinäs mis on äipän ja isin takit ja mun tassupyyhe, ja siin alla niiden kengät telineessä. Ton laatikoston ylimmästä laatikosta löytyy kaikki mun jutut ulkoiluun! Siis mm. kakkapussit, namipussi, vaihtopantoja ja valjaat, sit kaikenlaista muuta tarpeellista kuten kynsileikkurit, tassurasva, punkkikynä jne. Alemmis laatikois on jotain äipän ja isin lämmikkeitä ulkoiluun ynnä muuta.
Mennääs sitten ton laatikoston seinän toiselle puolelle, sieltä löytyy..."


"...meidän keittiö! Isi ja äippä tykkää tästä keittiöstä tosi paljon, ja munkin mielestä se on aika kolee, kun siin on tommonen saareke mitä voi kiertää ympäri lelu suussa noit ihmisii karkuun. Tos saarekkeessa on myös kaapit, näättekö? Kaapeista ikkunanpuoleinen on mun ikioma ruoka- ja herkkukaappi, välillä istun sen edessä jos haluaisin välipalaa (mikä on mun mielest aika selkee ilmaisu, mut joko noi ihmiset on vähän tyhmiä tai sit ne ei vaan ilkeyttään anna mulle useimmiten mitään)."


"Noi keittiön yläkaapit on kyl kaikki ihan samannäkösiä! ja tos mikron ja uunin molemmin puolin olevat kaapit on jotai huijauskaappeja, kun niiden ovet ei ookkaan yhtä pienet kun noissa keittiötason yläkaapeissa. Tuol on vasemmal siivouskomero (1 iso ovi), ja oikeel jääkaappi ja pakastin (2 ovea vaikka näyttää kolmelta)! Hassuu myös laittaa mikro ja uuni noin ylös, eihän sinne yllä pieni koira ollenkaan nuuskimaan."


"Täs on hyvin tärkeä osa meidän keittiötä: mun ruokailupiste. Noilla tikapuu-hyllyillä on vähän sitä sun tätä, mut toi iso valkonen purkki on kans tärkee; siellä on mun nameja! Semmosia rapeita pikkuherkkuja, mitä saan aina joskus jos oon ollu takapihal ja mua on alkanu joku jännittää mut en oo haukkunu."


"Mun ruokailupaikan vierestä pääseekin näppärästi takaovelle ja meidän takapihalle! Siel on kivasti alkanu kasvaan kaikenlaista ja tykkään aurinkoisina iltapäivinä torkkuakin siellä, mut tosiaan äippä ja isi vielä huoltaa terassia ja järkkäilee niin katotaan sinne sit tarkemmin vielä jossain toisessa postauksessa."


"Täs on kans yks aika tärkee paikka! Äipän ja isin ruokailupiste. Sieltä aina joskus saattaa pudota mulle hyviä lattialle, joten oon usein pöydän alla sillon kun ne syö. Saan myös tuossa kohdassa istumalla aamusin palan äipän banaanista, on kyl kiva kun se syö melkein joka aamu banaania! Pöydän takanan näkyy mun kärmessiskon oma yksiö, Valvatti on ollut hyvin tyytyväinen sen uuteen terraan ja mönkii siellä ahkerana menemään."


"Terran vierestä löytyy tää piste, missä isi usein istuu etätöitä tehden tai välillä pelaillen. Tuun aina välillä auttaan sitä tarjoamalla läheisyyttäni, jos sitä alkaa peli tai työ harmittaa. Sit tos on tommonen hyllykkö, mikä äipän mukaan kaipaa vähän vielä sisältöä lasikaappeihin, tuol on kai lähinnä koristeita. Alakaapista löytyy meidän elokuvat."



"Sitten on meidän olkkarin toinen reuna, rentoutumispiste. Sielt löytyy sohvaa, nojatuolia ja mun peti. Ja telkkarin vieressä on kangaskorissa mun kaikki lelut (tai ne mitä en oo ehtiny levitellä lattioille). Sohvalla meil on äipän kans kahestaan aina kotiintulo-köllötelyt, hyppään äipän viereen halimaan ja ottaan rapsuja vastaan. <3"


"Sit loppuun nopee kurkistus yläkertaan! Tuol mun takana näkyy tommoset tikapuut portaikon yllä olevaan säilytystilaan, se on kuulemma ihan hauska ja näppärä. En oo ite käyny ku en osaa kiivetä tikapuita. Siitä vielä taempana on ovi vaatehuoneeseen, sinne livahdan aina välillä käymään jos ovi on jääny auki, kun siel on jotain munkin juttuja kuten vesileluja ja talvitakkia. Suoraan mun edestä, kameran selän takaa löytyy meidän kylppäri, joka ei oo mitenkään kummonen, mut ihan jees noiden ihmisten mielestä kun sielt löytyy lattialämmitys ja sauna. Se kuulemma joskus rempataan sit oikein kivan näköseks,
nyt se on semmonen aika perus.
Äippä ei myöskään kehannu pistää kuvaa meidän 'vihreestä huoneesta' eli ylimääräisestä makuuhuoneesta, se on nyt ollu kirjahyllyn lisäks lähinnä harrastehuone mis noi ihmiset askartelee ja maalaa juttuja, ja varasto ylimääräselle kamalle jolle ei olla viel keksitty paikkaa. Mut makkari voidaan vielä kurkata, se on tossa heti portaita vastapäätä!"


"Tämmönen! Tos sängyn vieressä oleva rahi on kätsy, kun pääsen sitä kautta hyppäämään ylös ja alas sängyltä turvallisesti. Mullahan on ne koirien rappusetkin olemassa, mut niitä ei olla nyt täällä käytetty ku toi sängyn pääty on vähän hankala niiden kans (en pääse siitä yli) ja ne vie tossa sängyn sivulla tilaa aika paljon. Kuvan ulkopuolelle jäi mun makkari-peti ja yläkerran vesikuppi, jotka on ton raidallisen maton päällä/vieressä. Aika paljon oon myös äipän ja isin vieressä sängyllä, mut sit kun tulee kuuma niin meen yleensä omaan petiin tai sängyn alle.
Tähän päättyisi tämä kurkistuskierros meidän kotiin! Aika pähee, eikö? Saa tulla kylään, kunhan tuo mulle jotain hyvää tuliaisena. ;)"

Kiitos Leppo kierroksesta! Sun herkkukaappi on kyllä aika täynnä, ei sinne paljoa herkkuja enää mahdu...

"Höpö höpö, ei niiden tarviikaan mahtua sinne kun ne menee MUN MAHAAN!"

Niin joo. Good thinking.
Ensi kertaan!


sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Valvatin uusi terraario


Lepon käärme-sisko olikin kasvanut hieman odotettua nopeammin, ja sillä alkoi olla vauva-kodissaan jo vähän ahdasta. Oli aika ostaa sille uusi terraario.
Kokosin tähän postaukseen vähän vaiheita ja ajatuksia, mitä uuden asumuksen hankkimiseen kuului, ja mitä kaikkea on vielä tehtävänä.

Pikku-mökki :D

Terraarion sisustamista varten kävin Lepon kanssa yhdellä iltalenkillä hamstraamassa vähän keppejä. Löytyikin muutama hienompi, kirjanpainajien koristelema kepukka.


Laitoin omalle Instagram-tililleni kuvan jossa pesen kylppärissä keppejä "tiistai-illan ratoksi". :D Pari kaveria ihmetteli että joko se korona-ajan mökkihöperyys iski. Mutta ei, kun halusin saada oksista mullat ja hiekat ja mahdolliset öttiäiset pestyä pois.


Uusi terraario käytiin hakemassa paikallisesta matelijatarvikeliikkeestä. Ostin sen heidän verkkosivuiltaan ennakkoon, mutta tuon kokoista, 25-30kg pakettia ei posti kuljeta joten terra piti saada haettua itse. Onneksi avulias työkaveri lähti kyyditsemään (kiitos Tiia! <3) ja saatiin lasiterraario ehjänä kotiin. :)

Hieman on kokoeroa uudella ja vanhalla asumuksella...
Uusi on mallia Exoterra, koko 90x45x45cm.

Uusi lämpömatto piti toki myös ostaa uuden terraarion kokoon sopimaan, ja myös mm. ajastintoiminnolla oleva pistoke, jottei lämpömatto pöhöttäisi yöaikaankin vaan käärmeellä olisi luonnollisemmat oltavat. Laitoin ajastimeen myös valot kiinni, jotta terraariossa olisi yön ajan pimeääkin eikä tarvitsisi muistaa itse laittaa valoja päälle ja pois. Tosin tuntuu, että näin kesäaikaan ei lamppuja edes tarvitse käyttää, kun pidetään aina huonekasveille ja yleisen viihtyvyyden vuoksi päivällä verhot kuitenkin auki. Mutta lämpöjä ajatellen ajastin on kiva olla. :)

Exoterrojen pohja on korotettu, joten lasin ulkopinnalle kiinnitettävä
liimapintainen lämpömatto toimi tähän tarkoitukseen vallan kätevästi.

Ostin terraariota haettaessa myös kolme harkkoa Exoterran plantation soil -pohjamateriaalia, jotka laitettiin heti hakureissun iltana "tekeytymään." Kookoskuidusta valmistettu turve myydään siis tiiviissä harkoissa, jotka ensin turvotetaan vedessä puolen tunnin ajan, revitään ja sekoitellaan auki, ja sen jälkeen annetaan kuivua (ellei käytä trooppiselle lajille, joille turve levitetään suoraan kosteana terraarioon). Kuivattelu olikin vähän pitempi prosessi taas kuin odotin, toki turvettakin oli iso määrä. Käänneltiin turvemassaa aamuin illoin, ja levitettiin pieniä määriä sanomalehdille kylpyhuoneeseen, jossa välillä pidämme lattialämmitystä päällä. Silti koko kuivatteluhommaan meni viikko-pari, ja terran sisustuspäivänäkin oli vielä vähän kosteaa turvetta jäljellä:


Turvetta voisi olla vieläkin paksummalti, koska Valvatti tykkää monen viljakäärmeen tavoin kaivella tunneleita pitkin pohjamatskua. Mutta kyllä siitä sen verran saatiin että käärme pääsee missä tahansa kohtaa terraariota kaivautumaan kokonaan turpeen alle.

Turpeen levittämisen jälkeen asettelin paikoilleen haalimani kivet ja oksat, ja ostetut piilot ja kasvit ja käppyräkarahkan. Viimeisenä siirtelin vanhasta terraariosta pienemmät oksat, kookospiilon ja vesikupin uuteen terraarioon.

Tässä tämä nyt olisi, tältä näytti terraario muuttovalmiina:

Ta-daa!
Kivet ovat lämpimässä päädyssä, ne imevät itseensä lämpöä alla olevasta
matosta päivän mittaa. Keskivälillä ja viileässä päädyssä on enemmän
piiloja, ja viileässä päädyssä myös vesikuppi, kuten pitääkin. 
Exoterroissahan tulee mukana vaahtomuovinen/styroksinen kalliotausta, mutta kasvattaja kehoitti että sitä ei kannata käyttää. Käärme pääsee sen taakse ja voi jäädä jumiin satuttaen itsensä. Ja totta tosiaan, taustaa poistaessa huomattiin siellä olevat raot alareunoissa, joihin Valvatti aivan varmasti olisi änkenyt itsensä ja kiivennyt taustan ja lasin väliä pitkin aika ahtaassa paikassa. Eli tausta on siis isoin puute, mikä pyritään korjaamaan piakkoin. :) Taustan voi tehdä useammalla tapaa, mutta tällä hetkellä helpommalta/kätevimmältä kuulostaa finnfoamista veistäminen, päällystys ja värjääminen. Finnfoam on vähän styroksia tiiviimpi eriste, josta uskoisin että saadaan ihan kivan näköinen kiipeilytausta Valvatille tehtyä. :) Vielä kerätään inspiraatiota taustan ulkonäöstä ja väreistä, ennenkö ruvetaan materiaalien hankkimiseen.

Valvatin siirtäminen boksista uuteen terraan ei sujunut ihan kuin Strömsössä. Valvattihan on tosi ujo, ja luikkii hämmästyttävällä nopeudella pakoon jos siihen koskee kädellä. Se ei muuttohetkellä halunnut kiivetä kasvattajalta saatuun karkkirasia-asuntoonsa, eikä talouspaperihylsyynkään kuten yleensä se on tehnyt jos olen halunnut sitä siirtää. Kyhjötti vain nurkassa, ja meni paperihylsyn alle mieluummin kuin sisälle.
Käärmekoukun kosketusta Valvatti ei kaihda, joten ajattelin näppäränä tyttönä nostaa sen koukun avulla karkkirasiaan. Kun sain nostettua sitä hieman vatsan alta muoviboksinsa reunaa pitkin, se kai havaitsikin tilaisuutensa tulleen, ja ponkaisi koukulta boksin reunan yli työpöydälle. :D Voin sanoa että tietokoneella pelaava Tero hieman säikähti, kun yhtäkkiä näppiksen viereen pötkähtää 65cm käärmeenpoikasta! :'D
Kaikki tuo tapahtui aika äkkiä, ja jouduin laskemaan koukun ja karkkirasian käsistäni ja nappaamaan matosesta kiinni sormin ennen kuin se olisi luikerrellut alas pöydältä. Paniikki-kiemurtelun määrä oli suuri, mutta lyhytkestoinen. Sitten Valvatti rauhoittui, ja sain sen siirrettyä uuteen asuntoonsa. Se jaksoi puolisen tuntia (mikä on Valvatin mittapuulla tosi lyhyt aika! <3) mököttää piilossa hänelle tehtyä vääryyttä, mutta sitten uteliaisuus voitti ja piti lähteä tutkimaan uusia tiluksia. :)
Yläreunan lasiin kiinnitetty muovi-peikonlehti oli siistein juttu ikinä,
siinä piti kiipeillä ekoina päivinä kuin joku viidakkokäärme konsanaan. :3
Valvatti oli aivan täpinöissään uudesta asumuksesta, eikä malttanut pariin päivään nukkua kuin pieniä pätkiä silloin tällöin. Oli niin paljon kiipeiltävää ja tutkittavaa. Se on myös aika uhkarohkeasti kiipeillyt terraarion yläreunoissa, ja mun onkin pitänyt vähän siirrellä kiviä ja muita kovia esineitä kauemmas reunoilta ettei se satuttaisi itseään. Valvatti syö nykyään kerran viikossa, ja ensimmäisenä lauantaina terraan muuton jälkeen olikin aika hurja peto ison nälän kanssa vastaanottamassa pinkkiä. :D
"Vau. Tästä näkee uloskin!"

Vielä pitää tosiaan se tausta tehdä tuonne terraarioon, turvetta lisäillä paksummalti ja sitten sitä voisi kutsua hetken aikaa valmiiksi. :) Pian voitaisi asentaa myös Valvatin saama joululahja eli riippumatto roikkumaan katosta, niin saisi yhden kiipeilypaikan lisää. Ja katsotaan, jos joskus haluan laittaa sinne eläviä kasveja, että kuinka paljon muuttuu sisustus sitten. Tai jos keksii jonkun kivan sisustusteeman tmv... Terraario on siitä kiva että sitä voi vähän jatkuvasti sisustaa uudelleen, jos löytää jonkun hienon kiven tai oksan luonnosta tai saa uuden inspiraation sisusteisiin. Ja käärme tykkää kun on uutta tutkittavaa silloin tällöin, uusi oksa tai vähän muuttunut järjestys piristää ja aktivoi eläintäkin kivasti.

Tämän hetken takkimuotia: banaani-toffee <3 Katsotaan mitä seuraava nahanvaihto
tuo tullessaan, nyt hän on pari päivää ollut piilossa ja haalistuneempi.

Tämmöinen Valvatti-aiheinen postaus tällä kertaa! Lepolla menee kaikki mukavasti, ja Teron kanssa odotellaan vähän jo sormet syyhyten että päästään kunnostamaan takapihan terassia. Ostettiin jo pikkupaketti ruohonsiemen-seostakin, niin saadaan yksi huonokuntoinen pläntti pihassa vehreämmäksi. Mutta tästä kaikesta lisää sitten kotiesittely-postauksessa, jossa yritän saada Leponkin näkymään enemmän kuin tällä kerralla :D Hmm, ensin pitää tosin siivota, että kehtaa ottaa kuvia blogiin.

Ensi kertaan siis!

keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Vuositarkastusta lääkärissä

Komia mies <3 

Käytiin Lepon kanssa eilen eläinlääkärissä. Vuorossa oli yleinen kunto-tsekkaus, kennelyskärokote, verikoe ja reseptien uusinta. Vuosittain siis suositellaan ottamaan Lepolta veriarvot, kun on jatkuva lääkitys siihen nivelrikkoon käytössä. :)

"Plöö, rokotuksille. Neuloja. En haluu."
Tällä kerralla oli vuorossa vain yksi neula (verinäytteen ottoon), sillä kennelyskärokote ollaan nykyään annettu meillä ruiskulla nenän limakalvoille. Se on Lepolle ollut parempi ja stressittömämpi toimenpide kuin piikki niskaan, joka jostain syystä ahdistaa sitä.
Eläinlääkärissä: "Ihan sama monta neulaa, en haluu. Kotiin kiitos." :'D
Käytiin Kauniaisten Tassuasemalla asioimassa. Oltiin siellä nyt toista kertaa, kun pari viikkoa sitten haettiin silmätulehdukseen lääketipat. Leppoa oli hieman hankala saada menemään ell:n aulassa vaa'alle, saati tulemaan tutkimushuoneeseen... :D Raukkaa vähän inhottaa nuo eläinlääkärit nykyään.

Mutta hyvin se koitoksesta selvisi! Painoa oli tasan 13kg, mikä on aika optimaalinen luku Lepolle. Yleistarkastuksessa oli kaikki ok, yksi punkinpurema oli hieman ärtynyt ja sitä pitää puhdistella ja seurailla vielä vähän aikaa. Leppo sai eläinlääkäri-tädiltä kovasti kehuja, että on hampaat tosi hyvässä kunnossa ja fyysinen kunto muutenkin hyvä, eikä kuulemma vaikuttanut 6-vuotiaalta. :) <3
Verinäytteen otostakin Leppo selvisi oikein hienosti, vähän toki säpsähti neulaa mutta antoi tehdä toimenpiteen loppuun (ja sai toki nameja kun odoteltiin tassu ojossa että koeputket täyttyy). :3

Ihan polleena, kun sai lääkäritädiltä niin kovasti kehuja. <3

Näin pari kertaa käyneenä niin tykättiin kyllä tosi paljon Tassuasemasta! Tosi mukavaa palvelua ja Leponkin ahdistus otettiin huomioon, tutkimushuoneessa se sai ensin olla tuolin alla rauhassa ja jutusteltiin resepteistä ynnä muusta. Sitten kun koiraherra rentoutui sen verran, että tuli mun luokse köllöttelemään ja rapsutuksia hakemaan niin aloitettiin vasta toimenpiteet.
Ja juteltiin nyt noista lääkityksistäkin enemmän, ja päätettiin vaihtaa Apoquel pienempään tablettikokoon! Leppohan on siis hassusti saanut 1/4 isoa tablettia Apoquelia allergiaoireisiin, ja tabletinpuolikas on pitänyt aina käsin tabletinjakajalla halkaista. Tää nykyinen tabletti on about saman kokoinen kuin se edellinen 1/4, joten ei tarvitse enää tuon isomman loputtua säätää sen tabletinjakajan ja murskaantuvien tabletinpalojen kanssa. :) Jes!

Ensimmäinen aamiainen OMAN kodin etupihalla. :)
Leppo odottelee banaaniveroa kuola tippuen. 
Uudessa pedissä on niin mukavaa köllötellä.

Tänään sainkin sitten verikokeiden tulokset lääkäriltä sähköpostilla. Kaikki arvot olivat hyvällä tasolla. Ainoastaan fosfori oli ihan himppusen alle viitearvon, mutta siitä ei kuulemma tarvitse vielä huolestua. Toki seuraillaan ja vuoden päästä katsellaan taas mitä arvot sanoo. Lääkeaineet voivat laskea fosforitasoja veressä, tai sitten niitä ei vain tule tämän hetkisestä ruuasta tarpeeksi. Kuulemma myös aikaisessa vaiheessa jotkin aineenvaihduntasairaudet voivat laskea fosforitasoja. 
Mutta tosiaan, kun Leppo on ollut hyvinvoiva, ei mitään estettä gabapentiinin jatkamiselle ollut. :) Katsellaan ja seuraillaan siis.

"Höhö, ei mua mikään vaivaa. Niin viksu ja vilmaattinenkin oon. :P~"

Ensi kertaan!