tiistai 7. elokuuta 2018

Hieman erilainen kesäloma

Meillä alkoi viime keskiviikkona kesälomat! Lepolle ja meille ihmisillekin kyseessä oli hieman erilainen lomanaloitus, kun oli "pientä" juhlaa tiedossa heti loman aloittajaisiksi...

Leppokin juhlatamineissa hienona. <3

Mentiin meinaan tuon "avokin" kanssa naimisiin! <3
Juhlia oltiin suunniteltu toki jo tovi, ja lauantaina 4.8. niitä sitten hieman yli 50 hengen kesken juhlittiin. Käväistiin maistraativihkimisessä pienemmällä porukalla 1.8., ja sitten herkuteltiin ja jutusteltiin sukulaisten ja ystävien kesken tuo lauantaipäivä.
Jatkossa mullakin on nyt sitten eri sukunimi, ja tuota miehekkäämpää puoliskoa ei tarvitse blogissakaan kutsua enää nimellä avo/avokki, nyt se saa olla mies, tai Tero. <3

Kesken pönötysten alkoi naurattaa. :D Mun mies. <3
Leppo oli toki mukana juhlassa, kuten ensimmäisestä kuvasta voi huomata, ja selvisi juhlan isännöinnistä oikein hienosti. Lepsi kävi häntä heiluen tervehtimässä portista sisääntulijat (oltiin siis vuokrattu Vuosaaresta tilaushuvila jossa oli aidattu pihakin) ja hyöri vieraiden lomassa hyvin rennon oloisesti.
Leppo oli myös innossaan auttamassa mua hääjärjestelyissä. Muun muassa siinä vaiheessa kun leikkelin pahvista suorakaiteita opasteita varten ja laskin jo leikattuja lattialle, yritti Leppo ovelasti pöydän alta käydä etuhampaillaan nappaamassa pahveja. :'D Herran mielestä ne tarvitsivat vähän rouheampaa ulkonäköä, eikä suoria leikkuupintoja. (Onneksi huomasin ajoissa ja kyltit eivät ehtineet Lepon käsittelyyn asti!)
Tilasin itselleni morsiuskimpun netistä. Kyseessä oli silkkikukista tehty kimppu, jonka ajattelin olevan sitten kiva sisustusesine, ja samalla muisto tuosta elämäni parhaasta päivästä. <3 Leppo oli sitä mieltä, että kyseessä on hänelle ostettu lelu. :D Se rapisi, muistutti vähän palloa, siitä roikkui kivoja nauhoja, ja kaikenlisäksi se tuli postipaketin sisältä! Kaikki lelun merkkaavat kriteerit täytetty!

"Aivan selvästi tehty lelusta! Mulle se."
 Leppo myös tuli monesti vierelle makoilemaan jos vaikutin stressaantuneelta tai olin ajatuksissani jonkun järkkäilyasian suhteen. Tai sitten se vain oli sitä mieltä, että "mulle lisää rapsuja, liian kauan viime rapsuista." :D


Niin tai näin, Leppo oli ihana pikku apuri ja juhlien valopilkku! Mutta jännittävät tapahtumat eivät suinkaan tähän lopu. Lähdetään lähipäivinä häämatkalle miekkosen kanssa, joten Leppo jää Teron vanhemmille hoitoon! Leppo varmasti nauttii pihasta, rapsuista ja herkuista, mutta toki meille immeisille tulee karvamakkaraa kova ikävä. <3 Mutta eiköhän se siitä, kohteessa on niin paljon kaikkea kivaa nähtävää ja koettavaa varmasti niin helpottaa ikävää. :)

Laitetaanpas vielä takautuvasti vähän elämää viime ajoilta, ollaan me kaikenlaista tehty mutta hääjärjestelyjen takia ei ole ehtinyt tänne päivittää. :) Joten kertapläjäyksellä vähän kuvia!

Ostin uuden olkkarin maton, Facebookin koirat-ryhmän suosituksesta
päädyttiin tämmöiseen! :D Leppo approves.

Hauska ylläri bussipysäkillä, Kotkaan oltiin menossa.

Teron vanhempien pihassa oli kirsikat kypsiä ja aivan ihanan värisiä!

Koska oli kuuma, olin tehnyt Lepolle viilentävän herkun
pakastamalla pussin sen märkäruokaa.

"Ai että kun on hyvvää.."

Tanya tuli Tofun kanssa käymään lenkillä! :) Haiku-aussilla oli juoksut
ollut juuri, niin Leppo sai rauhallista laatuaikaa Tofun kanssa nuuskiessa. <3

Oli tosi kiva vaihtaa Tanyan kanssa kuulumisia pitkästä aikaa! :) Harmi kun
piti töihin lähteä kyseisenä päivänä, oisin voinut hengailla vaikka koko
päivän hyvässä seurassa! <3

Iltapäivälenkkien meininki helteillä... Tuossa varjossa pönöteltiin vartin verran.

Mutta sisällekään ei haluis mennä. :D

Viimein sain naapurin brassipennun Eican myös kuviin! Törmäiltiin ilta-
lenkillä sattumalta ja jäätiin koirien kanssa hömpöttämään hetkeksi. :)

Eicca on niin söpö pieni brasilianterrierin alku. <3

Leppo: "Täh? Mitämissä?" Eicca: "Et viittis hei kuvata enää..."

Illan viiletessä temppuilua. Kieli keskellä suuta
pitää olla kun koivet pitää asetella tarkasti. :D

Piti hääherkkuja varten tyhjentää pakastin
niin tyhjäksi kuin suinkin sain, joten Lepon
kaikki jämälihat pääsi kypsennykseen.

Mm, herkullisen näköisiä sydämiä... :D Hyh.

Joku ehkä pikkusen haistoi että hälle kokataan...

"Oi, kyllä kiitos!"

Lepon masu muuten sietää keitettyjä lihoja tosi hyvin! Yhdestä raa'asta broiskun sydämestäkään ei mennyt maha miksikään, mutta sitten kun yritin sitä antaa raakana ruuan seassa, alkoi maha menemään huonommaksi mitä enemmän raakaa laittoi. Joten ei ole vieläkään raa'an paluun aika. Mutta eipä se mitään, kun vaan jaksaa keitellä välillä lihoja niin on vaihtelua säilykeruualle ja nappulalle. :)

Palaillaan blogiasioihin sitten taas häämatkan jälkeen! <3

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Kesä-heinäkuuta sekä "parkouria"

Voi sitä pihan elämää tarkkailla parvekkeen arkun päältäkin :)

Kun yrität pakata koiran reissulaukkua
huomaamattomasti... :D
Vietettiin juhannusta jälleen Kotkassa avon vanhemmilla. Mullakin oli useamman päivän vapaat putkeen, joten tuntui taas mukavalta minilomalta koko reissu. Lepollakin oli niin huisin hauskaa, että iltaisin kyllä uni maittoi.

Ei meinaa saada päiväpeittoakaan pois kun toinen niin
mukavasti on siihen asettunut... <3

Vähän pihakyyläystä piirongin päältä.
Oltiin otettu Lepon pelastusliivit mukaan, ajatuksena että pidetään säiden salliessa pientä uimakoulua joen rannassa. Leppo kävikin liivien kanssa vedessä kääntymässä moneen kertaan namin perässä, reippaammin kuin koskaan ennen! <3 Ei se siitä hommasta silti tuntunut nauttivan, ja hurjat hepulit sai kun liivi otettiin pois päältä. :D

"Tämä kostetaan."
"Olen vieläkin syvästi loukkaantunut kastumisesta."

Illalla ei enää harmittanut ja leikki isin kanssa maistui. :3
"Keppikin maistuu, kiitos vain."
"Samoin ahomansikat, nams."

Ja juhannusaattona vasta herkkuaika koittikin! Olin ostanut töistä koirien omia
"grilliherkkuja", jotka oli sisällykseltään lähinnä naudannahkaa ja riisiä,
rouhetikkumatskua siis ja savuaromit päälle. Koiraherra tykkäsi kovasti
eikä masukaan sanonut vastalauseita, ihme kyllä!
Ihmisille oli omat herkut jälkkäripöydässä, tässä kesäkakku
jonka koristelun sain toteuttaa. :)
Omassa "majassa" mummolan pihalla. :)

Kotiin päästyä Leppo joutui (vasta seuraavalla viikolla) kylpyyn. Mielipide
ei ollut ilmeestä päätellen kovin positiivinen. :'D Ei voinut pieni corgi
ymmärtää, miksi hänen piti taas kastua kun vasta oli käynyt uimassakin.
Kun isi on reissussa, on Leppiksen nukkumapaikka sängyllä. :P
Rankkasade yllätti kesken lenkin, pienen pieni corgi joutui menemään
parvekkeiden ja katosten alta päästäkseen kotiin asti ehjänä. :'D
Corgi-parkaa, kun taas joutui kastumaan. <3

Uusia koiratovereita on muuttanut meidän taloon. Lepon uusi lempparityyppi on ihan pieni brasilianterrieripentu Eicca, koska pikkupennut on ihaninta mitä Leppo tietää. :) Eicasta ja Leposta en ole saanut vielä kuvia otettua, kun ei olla ehditty kunnolla yhdessä ulkoilulle, vain ohimennen nähty ja pihassa vähän hihnassa hengailtu.
Hurjan hauska sattuma kävi yksi päivä, kun selailin facebookin welsh corgi-ryhmää. Siellä oli kuva tarkkaavaisesta naapurustokyylä-corgista, joka oli juuri muuttanut uuteen kämppään isäntäväkensä kanssa. Kuvasta tuli ihan Leppo mieleen, kun oli samanlainen parvekesysteemi eli kirkasta lasia alas saakka. Sitten huomasin että ympäristössä oli muitakin yhtäläisyyksiä, ja hoksasin, että hitsi, tuohan on meidän talon toiselle puolen osoittava parveke! Meidän taloon oli muuttanut toinen corgi! Sovittiin corgitreffit heti seuraavalle viikolle. :)
Keke on 9kk ikäinen welsh corgi cardigan, tosi leikkisä toveri ja myös omapäinen. :D Keke olikin heti alkamassa leikkimään kun pötköt näki toisensa pihalla, mutta Leppo (joka ei ole uutena tuttavuutena junnuja uroksia juuri tavannut, pennuista tykännyt aina mutta teineihin menee joskus hermo) pistikin hanttiin ja ärjyi pennun selälleen. :D Hieman nolotti kun Leppo niin kovaa sanoi, mutta toisaalta kai se niin kuuluu mennäkin. Vapaaksi kun tyypit pääsi, ottivat ensin hurjan hepulirallin ja sitten Leppo paini Keken maihin toistamiseen. Sen jälkeen yhteinen sävel löytyi ja leikkiminen ja ympäristön yhdessä tutkiminen vaikutti rennolta molemmin puolin.

Kekeä ei huvittanut poseerata kummemmin, mutta saatiin yhteiskuva
herroista kuitenkin aikaan! :)
Välillä tuli kuuma, niin piti huilata. :'D Keke tykkää vedestä hurjasti!
Leppo viilenteli makaamalla kalliolla, ja juomalla vettä. Ei herra
hienohelma suinkaan voinut alentua vedessä kaivelemaan,
makaamaan tai sukeltelemaan, katsoi vaan ihmetellen vierestä. :D
Varmasti mennään toistekin lenkille Keken kanssa, sen verran kova meno pojilla oli!

Loppuun pistän iltalenkkivideota yhdeltä päivältä. Jos Leppo saisi päättää, mentäisiin aina "parkour-lenkille". :D Hyppykivet on niin parhaita!



Blogiin taas saattaa tulla pientä taukoa, kaikenlaisia kiireitä (joista kerron vaikka sitten ensi kerralla) tässä ennenkö loma elokuun alussa alkaa, ja alkulomassakin vähän härdelliä. Mutta palailen kyllä viimeistään elokuun loppupuoliskolla blogin pariin, kun selvitään kiireistä. :)

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Pohdintoja lihashuollosta ja muista jutuista

Leppo tuli hierottua nyt toiseenkin kertaan. Lonkankoukistajien tilanne oli kuulemma paljon parempi, ja Jonna näytti, miten voin itse hieroa niitä jatkossa ja venytellä. Alkuun mennään kerta viikkoon hieromisilla, sitten harvennetaan väliä aina viikko kerrallaan, ja toivon mukaan löytyy Lepolle sopiva hierontaväli. :) Tarvittaessa taas Jonna kutsuttava hieromaan koira kunnolla auki, ja veikkaankin että viimeistään vuodenvaihteen paikkeilla, kun Koiramessujen palloiluesitykset on tehty, olisi taas kokonaisvaltaiselle hieromiselle tarvetta.

Rentouttavan hieronnan jälkeen ihan kanttuvei. :D
Juteltiin paljon koirajutuista (on kiva kun saa kokonaisen tunnin höpötellä jonkun kanssa koirista, kun ei toi avo aina jaksa! :D ), ja mm. siitä miten koirahierontaan yleensä suhtaudutaan. Kirjoittelin aiheesta jo facebook-postauksenkin, mutta ajattelin tännekin pistää ylös ajatuksia. Kovin monella, varsinkin jos ei omista koiraa tai muuten vain nämä jutut ei niin kiinnosta, tuntuu olevan ajatus koirahieronnasta pelkkänä luksushemmotteluna, johon höpsähtäneet koiraihmiset laittaa rahansa. Ajatellaan, että "no ennenkin murret tuli toimeen ilman fancypants-hierontoja, kyllä ne nytkin tulee." Juu, koira voi tulla toimeen ilman ainuttakaan hierontakertaa koko elämässään, mutta joskus, varsinkin vanhemmiten, se tarkoittaa vuosien elämistä kivuissa, jäykkyydestä johtuvaa virheliikettä joka pitkittyneenä vaikuttaa nivelten kuntoon, elämänilon menettämistä ja ennenaikaista vanhenemista.

Hups, tarkennus jossain muualla kuin koirassa.
Jos koira on ollut pitkään tai kovasti jumissa ja se hierotaan kuntoon, on ero käytöksessä, olemuksessa ja liikkeessä monesti välitön ja selkeä. Lepon hieroja Jonna sanoi, että kyllä yleensä se ensimmäinen hierontakerta riittää vakuuttamaan ne jöröt perheenisätkin siitä, että tämä oli oikeasti hyvä homma ja koira voi paremmin. Monesti isät innostuvatkin sitten asiasta ja heistä tulee perheen koirien lihashuoltoaktiiveita. :D Jöröt miekkosetkin ymmärtävät, että kyseessä ei ole mikään suitsukkeiden ja laavakivien saattelema hemmottelu johon törsätään rahaa, vaan aktiivisen, liikkuvaisen ja lihaksiaan käyttävän otuksen lihashuoltoa. Koirahieroja onkin enemmänkin urheiluhieroja kuin hemmottelija. Ja että hieronta on pieni sijoitus muutaman kerran vuodessa, jolla ehkäistään isompia vammoja ja mahdollisia eläinlääkärikäyntejä. :)

Puron lähellä kasvaa muuten tämmöinen mukava
jättiläinen; ei riitä kahden ihmisen käsien pituus
menemään rungon ympäri. <3

En itse ainakaan koe, että 50€ kerran-kaksi vuodessa on ollenkaan iso summa laittaa koiran fysiikan ylläpitoon. Välillä tuntuu, että enemmänkin voisin tehdä. Varsinkin kun corgin fysiikka on välillä vähän haasteellinen. Voisi venytellä useammin, voisi kylmillä ilmoilla ravistella isot lihakset lämpimäksi aina ennen lenkkiä, voisi opetella paremmin minkälaista sapuskaa ja missä vaiheessa ennen ja jälkeen urheilusuorituksen olisi hyvä antaa. Onhan näitä. Mutta useampi asia selkiintyi Jonnan kanssa jutellessa. Tunnistan nyt jonkin verran, miltä koiran lihasten kuuluu tuntua missäkin kohdassa kroppaa, ja osaan paikallistaa kovia jumikohtia paremmin. Tiedän nyt, että löysä (mutta paikalleen palautuva eikä kuiva=nostettaessa rypylle jäävä) nahka koiralla on hyvä asia, lihaksissa  kireästi kiinni oleva nahka on merkki pitkäkestoisesta jumista. Siinä voi mennä kuulemma hyvin kauan, että saadaan ensin nahka "irti" koirasta, jonka jälkeen vasta päästään hieromaan itse lihaksia. :D Sain myös varmuuden sille, että Lepolle voisi jo syöttää niitä nivelravinteita. Pieni ylläpitoannostus ainakaan ei olisi pahitteeksi. Voisin pikkuhiljaa ottaa nekin käyttöön, ostin Lepolle siis jo synttärilahjaksi purkin Avital Flex-tabletteja. Lepon aamuruoka on vaan ollut niin mutkikasta pitkän aikaa niin en ole jaksanut lisäillä sitäkin vielä soppaan. :D Mutta ehkä pitäisi.

Pieni koira ison puun juurella
nokkaeläin <3
Häntä huiskii. :D Tuolta pusikosta saatiinkin viisi inhaa punkkia koiran
kyytiin, neljä niistä koki murskaantumisen keittiön tasoa vasten. :P
Ostin Lepolle punkkien runsauden vuoksi Nexgard-valmisteen lisäavuksi töistä Symppis-valeluliuoksen. Yllä olevan kuvan aikaan litku ei ollut vielä ehtinyt vaikuttaa, mutta muutama päivä myöhemmin kuljimme samoja polkuja samanlaisella kelillä, samaan aikaan päivästä eikä punkkeja ollut tarttunut yhtäkään mukaan! *__* Ainakin meillä toimii tuo litku siis vallan kivasti.

"Tuu jo!"
Shamaani-corgi majassa

Leppoa taas pelotti yksi kaunis päivä. Töihin meno meinaan. Kauppakeskus Ainoaa laajennetaan, ja siellä kuuluu jos jonkinmoisia remppa-ääniä aina välillä (ei toistaiseksi onneksi enää räjäytyksiä). Mun on pitänyt viimeiset pari viikkoa laittaa Lepon panta tiukimmilleen, kun se kauppakeskuksen ovilla kanittaa vastaan niin että meinaa normaalisti täysin sopiva panta muljahtaa korvan yli ja pois. Leppo on alkanut hidastelemaan jo siinä vaiheessa, kun huomaa millä pysäkillä jäätiin pois, pysähtelee ja nuuhkii paljon, kierii nurmikolla jne.


Edellisviikolla avolla oli työkiireitä ja mulla paljon aamuvuoroja, joten otin koiran mukaan usein. Yllä näkyy, miten se yhtenä aamuna tuijotti ulkona kuuluviin remppa- ja porausääniin kohti (jotka ei onneksi kuuluneet sisälle, tai loppuivat siltä päivältä kokonaan). Jos annoin löysää hihnaa, Leppo liikkui vain sivusuunnassa ja aina pystyessään poispäin työpaikasta eli melusta. Ohikulkijoita nauratti ja hymyilytti, kun koira on vetänyt jumit nurtsille ja koitinkin jotain kysyville vain rennosti tokaista että Leppoa ei huvittaisi mennä sisälle kun on niin kivaa ulkona tmv.

"Mutta kun miuta pelottaa."
Onneksi oltiin lähdetty vahingossa super aikaisin, niin oli aikaa hengailla ulkona. En halunnut nyt pakottaa sitä ääntä kohti, kun se jo yritti paeta tilanteesta ja pientä läähättelyäkin oli. Niinpä oleskeltiin nurmipläntillä Sokos-hotellin edustalla, ja onnenkantamoinen kävi, nimittäin hyvin pian porausäänet taukosivat. Hengailtiin vielä hetki, kunnes Leppo oli halukas kulkemaan mun mukana sisälle (mutta ei melun läheisistä henkilökunnan ovista, mentiin suosiolla toisesta sisäänkäynnistä ja kauppakeskuksen läpi myymälään). Ei tuohon koko episodiin onneksi kulunut ylimääräistä aikaa kuin 15-20min, mutta onneksi oltiin lähdetty ajoissa. :D Sisällä Leppo vähän läähätti kun yhdistää myymälän takatiloihin pelon, ja seuraili mua, mutta rauhoittui kuitenkin ennen avaamista jo kivasti.
Mutta mutta. Kannattaisikohan mun luopua kokonaan Lepon viemisestä työpaikalle, ainakaan koko työpäivien ajaksi? Se tarkoittaisi pahimmillaan 9 tunnin yksinoloa, yleensä 6,5-7,5h, joskus 8h. Olisiko yksin kotona pitkä aika kuitenkin parempi, kuin stressaavassa ympäristössä ei ihan yksin? Eikä Leppo koko päivää stressaa ainakaan niin kovasti että läähättäisi tai ei malttaisi syödä tai torkkua, mutta aina sillä on hurja kiire lähteä pois kuitenkin, paikka ei ole sen mielestä miellyttävä. :/ 

Kotona olis ehkä tylsää yksin mutta olis turva, ja uusi painikamu, vielä
toistaiseksi nimetön krokotiili. :3
Mamin arkivapaat ja iltavuorot on Lepon mielestä parhaita, kun saa tulla
lämpimälle isintuoksuiselle tyynylle torkkumaan vielä hetkeksi.
Eikä tarvii mennä töihin mukaan. Ainakaan usein.


Masupäiväkirjaa lyhyesti:

Keitettyä kanaa on Leppo vedellyt muun ruuan kanssa onnistuneesti kokonaisen viikon! <3 Oon niin onnellinen. Tsekataan seuraavaksi kuivatut kanat kun niitä löytyy herkkukaapistakin, somekohusta ja alkuperämaasta panikoimatta. ;) Sitten ehkä uskaltasi kokeilla jopa raakana.