sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Hampaidenhoitokuukausi

Voitin tuossa taannoin meidän myymälän sisäisen myyntikisan, sain palkinnoksi Omega-jauhetta (kuin öljylisä, mutta kätevänä jauheena. Kokeilen sitten kun Nutrolin-pullo on ensin käytelty), ja superduper-alella tämmöisen upean memory foam-pedin ostettavaksi Lepolle! :D <3 Petifanaatikon mieltä lämmittää kovin. Nyt kelpaa nukkua, ja peti on otettu hyvin vastaan:

"Niin ihana... Niin pehmeä..."

Leppo kävi pe 6.4. rokotuksilla. Siellä jutskailtiin masusta (laitan masupäiväkirjaa taas postauksen loppuun), hampaista, ja toki laitettiin rokotteet ja tsekattiin kuinka furunkuloosi on parantunut. Edellinen lääkärikäynti furun merkeissä sai Lepon olemaan nyt hieman epäileväinen lääkärin tehdessä alkutarkastusta, mutta rauhoittui kyllä pöydällä pikkuhiljaa kun sai silityksiä ja huomasi ettei häntä kiusattukaan ja nipistelty tassuun. :) Rokotuspiikistä Leppo ei tällä kertaa saanut mitään itkua aikaan, otin kouran täyteen ankkafileenpaloja niin Leppo ahmi niitä intensiivisesti piikin pistäessä. :D
Furunkuloosikin oli parantunut täysin. Varvasvälin karvat ja iho olivat toki punaiset, Betadinesta värjäytyneet, mutta muuten ei olisi huomannut että mitään on tassussa ollutkaan.

En ehtinyt ottaa kuvia klinikalta, joten kuvat kotimatkalta. :D
"MÄ olin reipas rokotusmies."

Hampaita kun katsottiin, ja kerroin että harjaillaan hampaat joka ilta, kehaisi eläinlääkäri että

"Sen kyllä huomaa. Harvemmin näkee 4v koiralla näin hyväkuntoisia hampaita."

Olin ihan äimänkäkenä, olin varma että ainakin etuhampaiden kunto saisi lääkärin olemaan sitä mieltä, että hammaskiven poistolle on tarvetta! :D Mutta kuulemma ei ainakaan vielä tarvitse, että seuraillaan ja katsotaan sitten taas ensi vuonna rokotusten yhteydessä, miltä hampaiden kunto näyttää.
Tuli kyllä kieltämättä oikein hyvä mieli, että Lepon hampaat olivat hyvässä kunnossa. En halua edes muistella miltä poskihampaat näytti alle vuosikkaalla Lepolla, ennenkö aloin harjaamaan ja rapsuttelin paksunpaksut kerrokset hammaskiveä niistä irti. Yök.

Mutta, koska nyt kuitenkin ON huhtikuu ja hampaidenhoitokuukausi, laitan tähän postaukseen tarkemmin Lepon hampaiden hoidosta kuvia ja videota. :)
Aika ajoin, eli n. kerran-pari vuodessa, rapsuttelen Lepolta itse varovasti hammaskiven alkuja pois erityisellä hammasraaputtimella, jota aikoinaan sai Mustilta ja Mirriltäkin. Tässä pitää olla hyvin varovainen, ja Kouvolassa asuessa ell aina muistutti että jos koiralla on ientulehdusta, tai hammaskiveä on jo ienrajassa tai sen sisällä, ei tällä laitteella sinne pääse vaan puhdistus on tehtävä eläinlääkärissä. Eikä saa toki käyttää liikaa voimaa, ettei sohaise ikeneen tai poskeen tai naarmuta kiillettä.
Skraba

Tässä kuvaa etenkin näistä alaetuhampaista, jotka on näyttäneet about vuoden verran samalta:
Plakkia ja hammaskiveä kertyy Lepolla etenkin etualahampaiden ja
kulmahampaiden sisäpinnalle, hieman myös ulkopinnoille.

Katsotaanpas kuinka paljon sain niitä putsailtua, kovin tarkka laite tuo skraba ei ole (vrt. hammaslääkäreiden teräväpäisiin "koukkuihin" joilla saisi varmasti pienemmistäkin väleistä irrotettua paremmin).
Lähti sieltä jonkin verran! :) Alakulmureiden sisäpinnat
oli myös aika ruskeat, niistä sain lähes kaiken pois.

Sitten napattiin videolle tämä joka iltainen rutiini, hampaiden harjaus. Ostin tuossa taannoin ensimmäistä kertaa entsymaattista hammastahnaa, edulliset ja marketista saavat tahnat kun ovat lähinnä makua ja iloa tuomaan. Nähtäväksi jää, onko sillä sen kummempia vaikutuksia. :)
Tämänhetkiset hampaidenpesuvälineet
(Bamse-harja joutaisi jo vaihtoon)



Näytti naama tuosta kuvakulmasta hassulta, siksi blurraus. :'D Laitan monesti etusormen tuohon etuhampaiden väliin, jolloin Leppo pitää suuta sen verran auki, että alahampaita on helppo harjata. Yläetuhampaiden harjaus on Lepon mielestä inhottavinta, ja siinä kohtaa se aina kiemurtelee tavallista enemmän. :D Pariin otteeseen harjauksen aikana annan koiran nuolla huuliaan ja niellä suuhun kertyneen kuolan. Loppupalkaksi sormen päästä pieni määrä hammastahnaa. :3

Hampaiden harjausten ja tuon ajoittaisen rapsuttelun lisäksi Leppo saa järsiä puruluita. Välillä on ollut ihan raakaluitakin, esim. broilerinsiipiä, mutta tällä hetkellä mennään masujuttujen takia pelkillä nahkaluilla. Hirmuisen ahkera tyyppi Leppo ei järsimiseen ole, ellei ole jotain superherkkua kuten juuri raakaluu tai bull-stick pätkä tmv. Lepon mielestä on parasta, jos syömiseen ei tarvitse käyttää liikaa vaivaa. :D Poislukien nenätyöskentely, jolloin se etsii ruokaa aivan intona ympäri kämppää. Mutta järsiminen sen itsensä vuoksi on vähän mälsää ja turhaa.

Masupäiväkirja

Olin kysellyt paksujen rouhetikkujen valmistuttajalta kasviperäisten tuotteiden lähdettä. Sieltä tuli vastaus todella nopeasti, ja olivat muutenkin mukavan asiakaspalvelutahtoisia. :)

"...herkkuluu -tuote sisältää kuivattua ja lämpökäsiteltyä naudannahkaa sekä tapiokatärkkelystä."

Tapioka. Tietysti! Se selittää muutaman muunkin syötävän sopimattomuuden; mm. Mustin ja Mirrin viljattomista Dental-tuotteista Lepolla on mennyt maha sekaisin ja niissä mainitaan ensimmäisenä ainesosana tapiokajauho, samoin kokeiluni Carnilove-kuivaruuan kanssa aiheutti Lepolle epätasaista vatsaa ja ilmavaivoja. Tapioka on siis maniokkikasvin mukuloista valmistettua jauhoa, jota voi käyttää vehnäjauhojen tapaan. Kätevä viljaton hiilarinlähde siis ja viljely työllistää lämpimien maiden kansoja kivasti, mutta jostain syystä Lepon vatsa ei vaan siitä pidä. Joten sitä välttelemme jatkossa, en tiedä tarvitseeko lopun elämää vältellä vai tuleeko Lepon suolisto jossain kohtaa niin hyvään kuntoon, että se sietäisikin tapiokaa. Mutta näillä mennään toistaiseksi.

"Nih." T: pyörylä-setä <3

Eläinlääkärin kanssa juteltiin Lepon masuongelmista, ja hänkin oli sitä mieltä että eliminaatiodieetti-tyyppisesti aloitettaisi (vatsan rauhoituttua) kokeilemaan ruoka-aineita, jotta saadaan taas mahdollisesti otettua lihoja takaisin ruokavalioon ja selvitettyä, mitkä ainesosat ei masulle sovi. Sain myös vinkin hyvästä maitohappobakteerista suoliston toipumista edistämään! Lepolle en ole koskaan syöttänyt maitohappobakteereja, ainoastaan prebiootteja (Inupekt, Avital Flora).


Uusi Canius-jauhe sisältää suomalaisten "teräsvatsakoirien" suolistossa tavallisimmin esiintyviä mhb-kantoja, joten niiden lisääminen ruokavalioon saa aikaan näiden kantojen lisääntymisen Lepon suolistossa. Ihmistenkin maitohappobakteereita käyttää monet koirilleen, ja onhan niistä jotain hyötyä kaiketi, mutta ne tabletit on suunniteltu ihmisten suolistoa ajatellen ja sisältävät ihmisillä usein esiintyviä mhb:ta. Samat lactobacillus-lajit eivät kuitenkaan ole koirien ruuansulatuskanavassa välttämättä ne parhaiten toimivat. Ostin siis purkin tuota Canius-jauhetta ja käytellään se nyt kuurina tässä pois. :) Maitohappobakteerien on todettu ainakin ihmisillä myös vähentävän allergia- ja atopiaoireita. Kuulostaa hyvältä.

Aamusafka:
0,5dl Nutrima Health Digestion-kuivaruokaa
puolikas pussi samaista märkäruokaa
1tl Canius-jauhetta
2 mitallista merilevää

Lueskelin, että jos koiran vatsa on ollut pitkään huonossa kunnossa, tulehtunut tai ärtynyt, voi suoliston täyteen toipumiseen mennä 1,5 vuottakin. Huhhuh. :/ Mutta pikkuhiljaa tuo varmasti tuosta paranee, Lepon vatsa on meinaan toiminut jo yli viikon verran moitteetta, jee! Aloitettiin perjantaina Nutrolin-öljyn käyttö uudestaan, katsotaan tällä muutoksella viikko-pari ja sitten otetaan taas uusi ruoka-aine mukaan jos edellinen pelittää.

Ainiin ja NOTE TO SELF: Leppo inhoaa riistaa (=kani tai poro, tod.näk. poro). :'D Ostin yhtä toista Nutriman märkäruokaa testiin, koska siinä oli muuten samat ainesosat kuin Digestion-märkäruuassa, mutta siinä on lampaan sijaan riistaa. Ja voi elämä sitä närppimistä ja irvistelyä kun olikin pahaa ruokaa herran mielestä! :D Meinasin tikahtua nauruun kun tyyppi poimi huolella sekoitetusta ruuasta ensin joka ikisen kuivaruuan palan, sitten katsoi surullisena ja alkoi mäyssyttää hyvin vastahakoisen oloisesti märkäruokaosuutta, syljeksien ja ilmehtien koko ajan... Kunnon draamailija! Viime vuoden jouluateriassakin oli muuten riistaa (ja poron kuva kannessa), sekään ei maistunut arvon corgille. :D
Aloitin jo listaa tuonne Lepon tietosivulle, ja päivitän aina sitten kun selviää enemmän mitkä ainesosat ei sovi (tai on Lepon mielestä pahaa :'D ).

Naminami-ruoka ja Pthyiyähkamala-ruoka (ainakin jos Lepolta kysyy) :D

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Leppo hymypoika 4v!

Jälleen on vuosi mennyt, ja Leppo on tänään jo nelivuotias..! Uusien juttujen vuosi on tuo ollutkin, kun on ollut muuttoa uuteen kaupunkiin, uusia koirakavereita ja lenkkeilymaastoja, myös uusia haasteita terveydessä tässä synttäreiden kynnyksellä (jotka tää jätkä päihittää pelkällä hymyllään!).
Tässä rakkaista rakkaimman karvaotuksen hymyjä viimeisimmän vuoden ajalta:

<3

Käytiin jo Pitkäperjantaina vähän juhlistamassa herran synttäreitä eväsretkilenkin merkeissä, kun oli niin mainio ilmakin. Leppo pääsi koeajamaan uudet valjaansakin (Rukka Solid), kun harmillisesti Hurtan "sci-fi-valjaista" meni lukko rikki edellisellä Kotkan reissulla. Valjaat istuivat hyvin ja pysyivät paikoillaan, ja ihan kivan näköisetkin näin turkoosin ystävänä, täytyy sanoa. ;)


Hyvin pysyivät intensiivisessä kierimisessäkin ojennuksessa! :D

Käväistiin läheisellä golf-kentällä, joka on nyt talviaikaan täynnä polkuja ja latuja ulkoilijoille hyödynnettäväksi. Sama kierimisfiilis jatkui Lepolla kentälläkin.

Kieli :D <3
Ilmeellä pungetaan ylös
rrrravistus
Ja sit täysii!!!
Maailman rakkain nalle <3
Pikku seikkailija marssimassa tomerana :3

Eväänä ihmisotuksilla oli kaakaota ja kinkkuleivät, koiralla rouhetikku ja pari ankkafilettä. :) Hyvin Leppo on kyllä oppinut evästauon merkityksen, tulee aina repulle norkoilemaan kun näkee että asetutaan aloilleen ja otetaan eväitä esiin. :D

Ihmisten evästäminen kävi tylsäksi (Leppo söi omat eväänsä jo), niin
alkoi kiipeilyttää ja ympäristön tutkiminen kiinnostaa.

Loppulenkin fiiliksiä otinkin videolle talteen:


Leppo on aina lenkin päätteeksi olevinaan niiin väsynyt (kun ei haluaisi lähteä ulkoa pois), nyt kun oltiin ensimmäistä pitkää lenkkiä ilman suojatossua liikkeellä niin luultiin että corgitoveri on ehkä tassustaan kipeä, tai muuten vain aivan uupunut parin tunnin tarpomisesta golf-kentällä. Noh, kyllä väsymys unohtui kun kotipolulla tuli naapurin Kalevi-ranskis vastaan, löytyi taas virtaa juoksennella ja ryntäillä! :D Mokoma huijari. <3

Sai Leppo toki synttärilahjankin, mutta se oli tänä vuonna enemmänkin huti kuin hitti koiran mielestä.

Olin ajatellut tarjota Lepolle kaloritonta järsittävää tuoksuvan ja makua sisältävän purulelun muodossa, mutta olisihan se pitänyt muistaa että makua tai ei, kumiset ja/tai painavat lelut, varsinkin jos niissä on nystyröitä, on Lepon mielestä tyhmiä ja niitä on inhaa pitää suussa. :D Näin on aina ollut, eikä superhoukutteleva sisäänleivottu maku ollut herran mielestä riittävä syy muuttaa niitä käsityksiä. Oh well, tulipa kokeiltua.

Sen spesiaalimpaa kakkua ei tällä kertaa Lepolla ollut tarjolla, koska masuongelmat eivät ole ottaneet vielä poistuakseen. :/ (Tämän osion voi skipata, jos ei masupäiväkirja puhuttele... :D )
Aina innostun liian ajoissa hehkuttamaan että maha on hyvä, kun sitten seuraavana päivänä se ei olekaan... Ja tästä huomasin kaavan. Lepon vatsa toimi joka toinen päivä täydellisesti, joka toinen päivä oli löysällä. Ruokinnassa vaihtui joka toinen päivä ainoastaan aamuruuan jälkkäri, vuorotellen paksu rouheluu ja ohut naudannahkatikku. Koska tuon kokoisen koiran ruuansulatuskanavan läpi kulkee tavara karkeasti arvioituna noin vuorokauden verran, pystyin päättelemään rouheluiden olevan syynä tähän hommaan. Juuri ennen pohdintojani olin soittanut jo eläinlääkäriinkin että mitäs tehdään kun koira kakki jo veristä limaakin huonoina päivinä (=suoli oli tosi ärtynyt), sitten sen vatsa taas rouheluiden poisjättämisen jälkeen rauhoittui hetkeksi. Ell:n kanssa sovittiin että voin antaa varmuudeksi myös matokuurin, koska en muista, milloin Leppo on viimeksi madotettu, tiedostaen, että se voi aluksi sekoittaa vatsaa vain lisää. Ja sitten jos sekään ei tepsi, niin lähdetään tarkempiin tutkimuksiin.
Laitoin kyselyä rouheluiden valmistuttajalle, jos saisin selvyyden mitä heidän tuotteessaan oleva kasviperäinen tärkkelys on. Yleensä rouhetikut ja -herkut tehdään naudannahasta ja riisistä, mutta tässä luki "kasviperäiset tuotteet" joten haluan olla varma. Ja Leppo saa ohuita rouhetikkuja (riisiä sisältäviä) kyllä joka ilta yhden, hampaidenpesun jälkeen. Sitten jos ilmenee, että näissä paksuissakin tikuissa käytetään riisiä, tulee meidän alkaa välttämään kaikkea riisipohjaista koiranherkkua jos ei masuongelmille muuta selitystä löydy.
Leppo oli myös pitkään aika väsynyt ja hieman nuutuneen oloinen tuon perjantain lenkin jälkeen, vielä sunnuntainakin se oli kovin nukkuvainen eikä aamulenkillä halunnut kuin käväistä nopeasti pissalla. Mietin että ärtynyt vatsako se noin väsyttää vai onko sillä jotain suolistoloisia kumminkin, sitten punnitsin... 13,9kg. Joo oltiinhan me laihiksella muutenkin, mutta 700g kahdessa viikossa on ihan liian iso pudotus. :/ Sitten laskeskelin jälleen kerran uudestaan, paljonko Leppo nykyisellä ruokinnalla ja ruokamäärillä saa proteiinia ja rasvaa (edellisen kerran kun näitä laskeskelin, oli meillä vielä lihat käytössä ja laihis vasta aluillaan)... Laskin vähimmäismäärät 13,5kg painoiselle koiralle, jonka ajattelin olevan Lepolle sen ihannepaino (vaikkakin tuo 13,9kg näyttää myös aika hyvältä jo), ja sain proteiinin ehdottomaksi vähimmäismääräksi 35g/vrk. Rasvaa tulisi olla vähintään 11% ruuan kuiva-aineesta, mieluummin vähän enemmän eikä ainakaan alle 10%, ilman painavaa syytä.
Lepon luvut: 30,03g proteiinia ja 18,84g = n.9% rasvaa. Voi helvetin helvetti. Sen lisäksi, että koiralla on masu huonona, teen tilanteesta vielä hauskemman aliravitsemalla sitä. :( Miten tässä näin kävi? Joo, rasvan prosentti on todennäköisesti vähän suurempi, sillä en jaksanut alkaa vähentelemään märkäruuasta kosteuspitoisuuksia ja laskea rasvaprosenttia sitä kautta uusiksi, mutta hittolainen. Nuo on VÄHIMMÄISMÄÄRIÄ, ja melkein puoli kiloa kevyemmälle koiralle tarkoitettu mitä Leppo nyt on. Ei ihme että koiraa väsyttää. Ai että tuntee taas olonsa tyhmäksi! Kävin nappaamassa heti pari ruokalusikallista kuivaruokaa ja tehtiin Lepon kanssa vähän temppuja, ja sen päivän iltaruokaan lisäilin myös vähän napujen määrää. Ja ruokamääriä on nyt vähän rukkailtu sen mukaan, että Leppo saisi tarpeeksi ainakin proteiinia ja rasvaa. Ne on nyt alkuun ne tärkeimmät. Sitten kun saadaan vatsa kuntoon ja kokeiltua mitä kaikkea se sietää, voin alkaa miettiä optimaalisempia ruokia ja niiden keskinäisiä suhteita.
(Masupäiväkirjan lopetus tämän postauksen osalta!)

Päivänsankarin tassu on kyllä parantunut tosi kivasti! Pidetään silmällä sitä vielä ja kuivataan kaikki tassut huolellisesti lenkin jälkeen, ja hoidettua tassua välillä putsataan liasta jos on kovin rapainen. Olen harventanut Douxo Pyo-pesujakin pikkuhiljaa, ja kaikki näyttää menevän hyvin. :) Kauluria ei ole tarvinnut pitää edes yksinoloissa enää lauantain jälkeen, tassu ei Leppoa kiinnosta sen enempää kuin mikään muukaan kroppansa osa. Tänään varailen sankarille rokotusaikaa ja jutellaan samalla tuosta masusta. Ja onhan huhtikuu koirien hampaidenhoitokuukausi, joten varmaan katsotaan sinne kitaankin tarkemmin kun lääkärille saakka ehditään. :)

torstai 22. maaliskuuta 2018

Furu-ukko

... ja sen tassu...

Lepon tassu rupesi toden teolla vaivaamaan sitten viime postauksen.

Nyyh.

Otin torstaina Lepon mukaan töihin, kun kuvailtiin hassuja videopätkiä elukoistamme myymälän facebook-sivulle. Jo töihin kävellessä huomasin että Leppo ontuu kovasti, ja lenkillä käydessäni sen kanssa ennen työvuoron alkua, koira vinkaisi hangella kieriessään ja varvasvälistä tuli ihan vertakin.


Kipaisin kauppakeskuksen apteekkiin (koska eihän mulla meidän kauluria ollut mukana), koiran piti olla kuitenkin takatilassa työpäivän ajan, jolloin Leppo varmasti olisi nuollut kipeän tassun vielä huonompaan kuntoon. Ostin sidetaitoksia varpaidenväleihin laitettavaksi, ja pahanmakuista itsestäänkiinnittyvää sideharsoa. Väkersin viidessä minuutissa Lepon tassuun sen ensimmäisen tassusiteen ikinä, ja siitä tuli yllättävän hyvä. :D

Ta-daa!

Soitin sitten töistä päästyäni eläinlääkärille, ja sain perjantaille ajan. Siihen asti mentiin meidän puhallettavalla kaulurilla (jonka kanssa Leppo juuri ja juuri ylsi nuolemaan tassua, mutta ei aina viitsinyt yrittää kun ei onnistunut helposti) ja ulkoiltiin Rukka Step-tossu jalassa (jotka muuten laitan myyntiin johonkin kirpparille, hankalat laittaa eikä kuitenkaan pysy kovin hyvin, eikä pidä kosteutta, meni hermot :D).


Perjantaina Leppo kulki tossu jalassa riemuiten uusissa maisemissa. Lähimmälle ell-klinikalle on vain parin kilometrin kävely, mutta mentiin bussilla tassuvaivan takia. Käytiin vaa'allakin, 14,6kg näytti eli vielä on varaa laihistella. :D Leppo painoi kevyimmillään sen 13kg, eläinlääkärikin sanoi kylkiä tunnusteltaessa että hoikahhhhhhhko, pitkä h kun ei ollutkaan kesken sanan ihan varma löytyikö niitä kylkiluita niin helposti sieltä. :D Paperiin tuli lukemaan normaalipainoinen kuitenkin, joten hätää ei ole. Yleistutkimuksessa Lepsi oli paperin mukaan myös reipas, iho ja turkki hyvässä kunnossa, eikä tassun lisäksi mitään poikkeavaa. :)

"Hehee, odotusaula on siisti kun saa ihmisiltä rapsuja."

Tassua oli hankala tutkia Lepon kaikkien tuuheiden tassukarvojen alta, joten kipeää ja tulehtunutta varvasväliä piti trimmata. Ensinnäkin se, että Leppo saa kierroksia sähkölaitteista muutenkin eikä ole kohdannut koskaan trimmauskonetta, oli lähtötilanteen kannalta jo harmillista, ja sitten vielä se tosiasia että tassu oli oikeasti varmasti tosi kipeä ja herkkä... Ajattelin että "Voi paska." mutta yritin esittää reipasta ettei Leppo huolestuisi.

Oli meillä kuivattua ankkaa mukana, mutta sitä ei paljoa ehtinyt pöydällä lojuvasta pussista tarjoamaan kun molemmat kädet keskittyi täysillä kiljuvan koiran pitelemiseen. Lepon mielestä trimmaaminen oli kamalinta ikinä, ja se kiljahteli mun ja eläinlääkärin korvanjuuressa niin että kuulo meinasi mennä, samalla kun yritti riuhtoa tassuaan pois ell:n otteesta ja kiivetä mua pitkin ylös (en tiedä mihin, varmaan lamppuun).
Kun koira huomasi ettei kiljuminen ja rimpuilu auta, se koitti vielä viimeistä oljenkortta ja käänsi katseen muhun päin, pitäen jatkuvaa ulinaa ja itkua, ja näytti syvästi järkyttyneeltä, kuin olisin pettänyt sen luottamuksen tuomalla sen tähän hirveään tilanteeseen:

"Kuinka sä äiti saatoit..." :'(
Vähän meinaa silmät kostua tilannetta muistellessa, mikä avunhuuto sen tiukassa katseessa oli ja pelko koko olemuksessa... Ihan hirveetä. Ja kaikki tämä draama yhden pariminuuttisen trimmaushetken takia! :D
Sitten koitti teippinäytteen otto, joka oli kanssa ilkeän tuntuista ja aiheutti vähän vingahduksia ja sätkyjä. Betadinella putsauksessa Leppo ei enää inissyt, mutta kirveli varmasti kun herra koitti vetää tassua koko ajan pois, ja blokata pyllyllä eläinlääkärin pääsyä tassulle. :'D Samalla se tiukasti hautasi päänsä mun kainaloon, jos ikävät jutut menisi sillä tavalla pois. <3 Loppuun laitettiin hoitavaa salvaa varvasväliin, ja lääkäri lähti tsekkaamaan teippinäytteet nopeasti.
Kun oltiin Lepon kanssa kahden tutkimushuoneessa eikä tarvinnut olla enää reipas, meinasi mulla tulla vähän itku. Toinen oli niin raasu ja peloissaan, ja ite täytyi vaan pitää kiinni koirasta jotta saadaan tutkimukset tehtyä. :( Leppo ei onneksi muistellut pahalla, ja heilutteli lääkärille taas häntää kun hän palasi näytteitä tutkimasta, ihana reipas otus. :)
Varvasvälitulehdus ja furunkuloosi tuli diagnoosiksi, myös vierasesineen mahdollisuus oli olemassa, mutta se oli epätodennäköistä. Paikallishoidoilla lähdettiin sitten tätä hoitamaan, ja saatiin hyvät ohjeet ja mukaan kunnon kauluri ja lääkegeeliä.

Tassu perjantaina kotiin päästyä, vasta ajeltuna, punoittavana ja turvonneena.
"Mutta MÄ olin reipas. Saanko nyt namia?"

Leppo tottui kauluriinkin tosi hyvin. Pidettiin ensimmäiset päivät ihan koko ajan kun ei pystytty valvomaan koiraa silmä kovana, sillä kiusaus nuolla kipeää koipea oli suuri. Hyvin sillä pääsi kuitenkin kulkemaan, sänkyynkin mahtui Leppo omasta mielestään aivan yhtä kivasti kuin ennenkin:


Lautasantenni :3

Ulkoilut, syömiset ja valvottuna ollessa Leppo sai kulkea ilman pönttöä päässä, ja silloin nautiskeltiin toden teolla.
Pöllö-kaverin kanssa nautitaan selällään köllöttelystä.

Joka toinen päivä Lepon tassu pestään Doyxo Pyo -shampoolla, jota meiltä siitepölykaudelta löytyi jo entisestään. Shampoon pitää antaa vaikuttaa 10min, joten meillä on pesun aikaan pieniä saippuaisia tassunjälkiä kylppäri täysi. :)
Häntä heiluu kun herkkua pyydetään :D

ma 19.3., rupea alkanut jo hieman muodostumaan (lääkegeeli laitettu
juuri, sen vuoksi näyttää märältä)
19.3. Kovin on kipeä vielä :(
Vähintään kahdesti päivässä (nykyään oikeastaan joka ulkoilun jälkeen jos ei olla tassukylpyyn menossa) Lepon varvasväli desinfioidaan. En ole vielä löytänyt apteekista ell:n ohjeessa olleita  CLX-wipeseja, jotka olisi käteviä desinfiointipyyhkeitä, joten ohjeen mukaan toisella vaihtoehdolla eli Betadinella mennään. Septidin ei kuulemma desinfioi kunnolla.

Betadinea pieni lätäkkö astian pohjalle, laimennetaan
vedellä teen väriseksi, kastetaan sidetaitoksia Betadine-
liuokseen ja pyyhitään. Loppuun kuivaus puhtaalla taitoksella.
2krt/pvä puhdistuksen jälkeen laitetaan ohuelti Isaderm-geeliä.
Sidetaitoksia tarvitsee tänään käydä apteekista ostamassa lisää, yhden paketin jo käytin kun niitä menee joka puhdistuskerralla se 3-6 taitosta. Plus ulkoilukäyttöön menevät taitokset:

Taitos varpaanväliin kahtia taitettuna,
toinen taitos täysin avattuna tassun
ympärille ja teipillä kiinni,
Pawz-kumitossu päälle ja valmista!
Ulkoiluvalmis koiru.
Laitettiin aluksi pelkkä kumitossu, mutta melkeinpä joka lenkin jälkeen on ruvennut varvasväli olemaan veressä (jolloin tossu menee roskiin, onneksi paketissa on 12 tossua). Tuolla sidetaitosviritelmällä saan edes hieman estettyä sitä, ettei reunimmaisen varpaan kynsi hinkkaisi niin paljon furu-pattiin ja mahdollinen verenvuoto jäisi sidetaitoksiin, eikä menisi tossuun.

Viikon hoidon jälkeen tänään. Rupea on jo enemmän ja punaruskea väri
ihossakin on pääosin vain Betadinesta johtuvaa värjäymää eikä punoitusta.

Parempaan suuntaan ollaan menty kovasti, Leppo ei lenkeillä enää juurikaan onnu mutta tuo verenvuoto hieman harmittaa ja huolestuttaa. Pitäisikö lenkkejä rajoittaa nyt alkuvaiheessa vielä enemmän? Ollaan aina lähdetty kotiinpäin jos koira on alkanut ontua, mutta tulisiko sen käydä vain pikkupissatuksilla kunnes iho rupeutuisi? Tosin, tämän päivän 15min aamulenkinkin jälkeen oli tassussa jo verta. Hmm. :/ No, eiköhän tämä tästä. Mutta ei siinä vielä kaikki.

... ja massu.

Mahaongelmat olivat vaivanneet ihan toden teolla jo pitkään. Ei Lepolla varsinaista ripulia ole ollut, mutta joka ikinen kerta kakka oli haisevaa ja niin löysää, että piti kotona pyyhkiä tai suihkuttaa pyllykarvoja. Ja tätä jatkui ainakin monta viikkoa, vaikea sanoa kauanko, kun se alkoi olla arkipäivää. Aina joskus saattoi yksi kakka olla ihan jees, mutta se ilo loppui lyhyeen kun seuraava oli taas vaaleaa mössöä.

Otin avuksi Avital Flora-tabletit, jota meillä on mahatautien varalta Lepolle, mutta nekin auttoivat vain osittain. Sitten tuli edellisessä postauksessa näkyvän Kotkan reissun aika. Lepolla on siellä oma nappulapussinsa Nutrimaa, ja otin mukaan Nutriman ja natures:menu Country Hunter märkäruokia, joita meillä yleensäkin on reissuruokina ollut.
Ja Lepon maha toimi aivan täydellisesti! <3 Olin niin onnellinen... Kunnes päästiin kotiin. Maanantaiaamuna (joka vietettiin vielä Kotkassa) Leppo sai aamupalaksi Country Hunterin kana-ruuan, ja seuraavana päivänä vatsa olikin taas löysällä. Olin keittänyt parin päivän annokset kanaa kun ajattelin ettei viitsi rasittaa mahaa raa'alla nyt. Ja yhä löysää, vielä pahemmin vain. Sitten ajattelin että fuck this, en enää jaksa pelleillä ja olla epätietoisuudessa oireiden aiheuttajasta, ja ostin ison satsin töistä Nutriman Digestion-märkäruokia. Ollaan myös jatkettu kotonakin pelkällä Nutrima-nappulalla (meillähän olisi vielä vähän tuota Purenaturalin GF kalkkunaa jota on ollut aina 1/3 nappulasta sekoitettuna).
Ja voilà, maha on toiminut jälleen kuin unelma! <3 Flora-tabletit on voitu jättää pois ja maha yhä pelittää. Nyt en ole hetkeen uskaltanut antaa mitään ylimääräistä (edes banaania, mistä Leppo on ollut harmissaan), ainoastaan tuttuja nahkapuruluita ja omaa ruokaa + merilevälisät. Katsotaan viikon verran jos maha pysyisi hyvänä, sitten alan eliminaatiodieetti-tyyppisesti lisäämään yhden ainesosan kerrallaan ja katson mistä se massu niin vihoitteli.

Lepolle on ruvennut nahkaluut taas maistumaankin, kun ei ole saanut
mitään muuta herkullisempaa (kuten bull-stickejä). :D Kuvassa ohkainen
"välipala" ennen aamupäivän nokkaunia.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Kun Furu(?) tuli kylään, ja muita juttuja

"Mikä on furu? Onko se syötävää?" T: sapelihammas-Leppo

Maanantaina illalla avo pisti merkille, että Leppo nuolee oikeaa etutassuaan vähän. Eilen aamulla sitten huomasin lenkiltä tultua, että tassussa ei ole kaikki kunnossa. Varpaiden väliin oli muodostunut vihaisen punainen patti, ilman mitään näkyvää haavaa tai muuta syytä. Kuivasin alueen huolellisesti (eilen ja toissapäivänä saimme "nauttia" vesisateista ja loskasta) ja putsasin septidinillä vielä. Leppo yritti aina välillä sitä nuolla, ja päivälenkillä huomasin että patti on oikeasti kipeäkin, kun koira ontui soralla ja epätasaisissa maastoissa. :/

Ylhäältä katsottuna huomasi selkeämmin patin laajuuden,
harmaa katkoviiva näyttää mistä varpaan linja normaalisti
kulkee, punainen on itse pahkura.
(Älkää säikähtäkö ulointa kynttä, se on aina ollut tumma. :D)
Ei muuta kuin google esiin ja hakemaan "koiralla patti varpaiden välissä." Hakutulokset: furunkuloosi, furunkuloosi ja furunkuloosi... "Kavereiden" kesken furu. :(
Toinen mahku on, että pieni kiven tai lasin siru olisi mennyt tassuun ja siitä turvonnut tuommoinen rakkula/patti. Joka tapauksessa tassu on kipeä ja turvonnut. Olin juuri eilen ennen patin huomaamista varannut Lepolle rokotusajan (+ punkkilääkkeen ja Apoquelin reseptit ja suun tsekkaus) ensi viikolle, soitan sinne ajan lähestyessä jos ei saada kotihoidolla paranemaan, että voiko koiraa ensinnäkään rokottaa silloin kun sillä on tulehdus, ja että jos katsoisivat tassun samalla kun tehdään nuo muut hommat.

Pieni tietoisku furunkuloosista Eläinlääkäri.fi-sivulta:
Furunkuloosi tarkoittaa tassutulehdusta eli varpaiden ja polkuanturoiden välissä esiintyvää tulehdusta. Furunkuloosissa polkuanturoitten välissä oleva iho on arka ja punoittaa ja varpaiden väliin voi muodostua rakkuloita. Koira pyrkii nuolemaan tassuja ja saattaa ontua.
...
Furunkuloosin taustalla voi olla eri tekijät, kuten allergia, sienitulehdukset tai psyykkiset oireet (jatkuva tassujen nuoleminen). Tauti uusii helposti ja voi joskus vaatia runsaastikin lääkehoitoja. Taudin taustasyyn selvittäminen on hoidon kannalta tärkeää, mutta läheskään aina taustasyytä ei pystytä selvittämään huolellisista tutkimuksista huolimatta. Tällöin koiraa hoidetaan oireenmukaisesti.

Monista keskusteluketjuista lueskelin, että loska- ja kurakelit on yleensä semmoisia jotka laukaisee furunkuloosin oireet, jos koiralla semmoiseen on taipumusta. Toivotaan ettei Lepolla ala olemaan nuo arkipäivää. Mehän ollaan allergiaoireiden suhteen päästy toistaiseksi ihanan vähällä, sen vuoksi harmittaa vähän kun tuommosen nyt sitten iski. :/ Toivotaan että tassu paranee pian, ja että tämä jäisi kertaluontoiseksi vaivaksi. <3

Kovien pakkasten aikaan totesin ettei Lepon jumppapomppa oikein toimikaan, mahakappaletta pitäisi vieläkin lyhentää. Meni meinaan monet pissat Pompan sisään eikä ulkopuolelle ja koira (ja pomppa) pääsi suihkuun. :D En tiedä miten se sillä yhdellä lenkillä aiemmin talvella pelitti ihan kivasti, liekö päässyt venymään ja vanumaan kun koira kierii lumessa se päällä.
Sovittelin Lepolle sitten ensi talvea ajatellen vähän vermeitä töissä, kumpi talvimantteli sopisi teidän mielestä paremmin?
Hurtta Extreme warmer
Feel Active Voss Parka
Itse tykkäsin aluksi enemmän tosta Hurtasta, mutta onhan toi Voss Parkakin aika nätti. *__*

Tähän väliin hieno nukkuma-asento. :'D
Jänskiä tapahtumia oli viime viikolla. Olin iltavuorossa tai vapaapäivällä (en muista kummin päin) ja lähdössä salille. Käytävästä alkaa kuulua kovaa DYIIII-DYIIII-DYIIII-ääntä, hetken mietin että onkohan tuo nyt palohälytys vai ei. Leppo vaikuttaa epäileväiseltä äänen suhteen mutta ei mene onneksi paniikkiin (toisin kuin meidän kodin palohälyttimestä). Tsekkaan ovisilmästä että ei näy savua käytävässä, joten puen ulkohousut ja lämpimän takin, nappaan mukaan kännykän ja avaimet ja lähden koiran kanssa pihalle. Käytävässä oli sähköinen kärähtänyt haju, ja ulos päästyä huomaan että koko meidän talossa soi ja kovaa. Meidän lisäksi näin ainoastaan yhden muun asukkaan koko 100 asunnon kompleksista tulevan ulos. :D Palokunta tuli paikalle jo noin 3 minuutin sisään, ja ilmeisesti hätää ei ollut; rappumme alla olevasta parkkihallista käveli huoltomies palomiehiä vastaan rennon näköisenä. Leppo kävi odotellessa tekemässä lumikinokselle pissan ja mentiin takaisin sisälle kun hälytysääni oli sammutettu, mutta sain silti sohvalle kaverikseni hyvin valppaan ja epäileväisen otuksen:
"Olen ihan vain varmuudeksi tässä lähellä, jooko."
Ajattelin että oli paras odottaa rauhassa hetki, että koira rauhoittuu ja ettei hälytys ala esim. hetken päästä heti uudestaan. Koko käytävä kyllä kärtsäsi aika pahalle koko päivän, varmaan jokin laite mennyt parkkihallia huoltaessa rikki.

Viikonlopuksi seikkailtiin Kotkaan avon vanhemmille! Menomatka mentiin bussilla aikataulullisista syistä, ja bussin räminästä huolimatta Leppo koisi jalkatilassa koko matkan huoletta. Odoteltiin bussipysäkillä avon isän kanssa hetki, kun avon veli oli tulossa bussilla Kotkaan myös (Onnibussilla, ne eivät ota koiria kyytiin niin me tulimme eri yhtiöllä). Leppo ei voinut millään käsittää miksi ei mennä heti autoon kun saavutaan pysäkille, ja itki ja ulisi koko himskatin varttitunnin mitä odoteltiin. :D Itku vaimeni onneksi nopeasti rääkymisestä häyy-huutojen kautta pieneksi huolestuneeksi yninäksi.
Ensimmäisenä perille päästyämme Leppo ryntäsi sisään (ei ehtinyt millään moikata ovella olevaa avon äitiä), haki lelun vierashuoneen lelukorista ja tuli sitä ravistelemaan ja napsimaan ulos. :D Eikä ole ensimmäinen kerta kun pötkösankari näin tekee. <3 Sitten vasta ehti moikkaamaan ihmiset kunnolla.

Uninen pörröpylly. <3

Jalkapallo on vakava asia. Leppo tullut turvaan isin jalkoihin
kun muut miehet katsoo matsia.
Hieman oli hankea Kotkassakin, ja tehtiin Lepolle pihan hankeen polkuja joita pitkin pääsi seikkailemaan ympäri pihaa. Leppo yritti polkuja tehdä itsekin, mutta väsähti nopsaan. Tässä ei meinaa millään päästä lumivallin yli toiseen suuntaan kun lumi pettää alta:

"Joo joo kyllähän mä yritän tulla minkä kerkiän!"

Avon veljen sylissä on hyvä hengata. :)

Perinteinen koskilenkki.

"Löysin hienon kepin."
Nostin Lepon katselemaan ikkunasta jossain kohtaa, kun alla olevan kuvan lipaston paikalla oli ennen "Lepon oma" nojatuoli. Sen jälkeen Leppo menikin tarkkaavaisena tuohon kyttäämään, ja pyysi anovasti nostamaan uudestaan ikkunalle. Yrittipä pöhkö lipastolle hypätäkin pediltään, kun taputin reittäni että Leppo olisi noussut minun syliini ensin (istuin tuossa oikessa laidassa näkyvällä tuolilla). :D
"Voisinko päästä ylös katsomaan ikkunasta, kiitos?"

Aina loppuvaiheessa Kotka-reissua väsy vie voiton.
"Jaksaisikohan nousta ottamaan tuon pallon tuosta... Nääh."

Kotiin tultiin junalla. Siellä samanlaiset mutta bussimatkaa hiljaisemmat räminät saivat Lepon taas kiipeämään turvaan lattiatasolta. Avo teki töitä läppärillä viereisellä penkillä, ja Leppo meinasi moneen otteeseen hiippailla läppärin päälle avon syliin. :D Koska onhan kaksi turvasyliä parempi kuin yksi! Pet Remedy rauhoitti jonkin verran meininkiä, ja Leppo alkoi torkkumaan mun sylissä ja katselemaan ikkunasta.

Pelko pyllyssä </3
Loppukevennykseksi viimein editoimani video yhdeltä lenkiltä, jolloin sattumalta oli naapurin colliepentu Rico Lepon kanssa leikkimässä!