Ruokkiminen säästeliäämmin

Arvioisin, että noin viimeisen vuoden ajan olen mennyt Lepon ruokinnassa ns. "helpoimman kautta", ajattelematta ruuan hintaa. Tärkeimpinä kriteereinä on ollut, että ruoka on laadukasta ja maistuvaa, sopii Lepon vatsalle, riittävän kevyttä ettei koira liho pikkumurusesta heti, eikä mun tarvitsisi nähdä sen valmistamiseen suurempaa vaivaa. Välillä on toki tullut ostettua lihojakin, joita sitten olen keitellyt (koska Lepon maha ei ole sietänyt raakalihoja useampaan vuoteen), pakastanut ja sitten käyttöön ottaessa sulattanut. Mutta useimmiten en ole jaksanut nähdä vaivaa, jos rehellisiä ollaan.

Nyt, kun meille on tulossa pikku ihminen talouteen, tulee yllä olevien kriteerien lisäksi hinta mukaan yhtälöön. Meillä ei siis mitään ihmeempiä rahahuolia ole, mutta hiljattain olen nyt alkanut enemmän miettiä sitä, missä asioissa voin koiranpidossa ja muussa ostokäyttäytymisessäni järkevästi säästää. Jotta sitten niitä rahahuolia ei tulisikaan.

Lepon lääkitys on semmoinen asia, mikä tulee maksamaan aina, ja siitä ei voi joustaa. Allergialääke Apoquel maksaa 102,71€ / 100tbl, joka riittää meillä 100 päivälle. Siitepöly- ja homekausi on sen pituinen kun on, joten useampi paketti tulee vuodessa menemään. Tämän lisäksi on ympärivuotisessa käytössä nivelrikkokipuun gabapentiini-liuos, joka on onneksi päiväannokseltaan huokeamman hintaista.

Lisäravinteet on toinen asia, jotka on pidettävä menossa mukana ja laadukkaina, jotta saadaan ennaltaehkäistyä ongelmia ja pidettyä mm. atoopikon iho kunnossa. Merilevärouhe (hampaiden hyvinvoinnin edistämiseksi) on onneksi edullista kun valitsee vähän mitä merkkiä ostaa (tai jos saa kaverilta ilmaiseksi kuten viimeksi :D), eikä hammastahnaakaan niin paljoa kulu vuodessa. Ilman merilevää koitettiin olla tuossa jokunen viikko - kuukausi, ja selvästi haisi koiran hengitys enemmän ja hammaskiveä kertyi pikkuriikkisen päivittäisestä harjaamisesta huolimatta. Mutta tulipa kokeiltua. Avitalin lohiöljy on meillä todettu toimivimmaksi öljylisäksi ihon ja turkin kannalta, ja tykkään myös kalaöljyjen niveliä voitelevasta ominaisuudesta verrattuna kasvipohjaisiin öljyihin. Nivelrikon takia meillä on myös nivelravinteet toki käytössä, koska en luota että kuiva- tai märkäruuista tulisi niitä tarpeeksi (varsinkin kun huomioi Lepon pienen annoskoon). Nivelravinteissa itselleni on tärkeintä kondroitiinin lähde (ei hain evästä peräisin olevaa! Haiperäiset kondroitiinilähteet on aina haille kipua tuottavia ja täten epäeettisiä) ja hyvä hinta-riittoisuussuhde. Siksi ostetaan Avital Flexiä ja nimenomaan tablettimuotoisena eikä jauhemaisena (koska tabletti on riittoisampi hintaansa nähden), vaikka murskaankin sen puolikkaan tabletin jauheeksi ruuan joukkoon.
En tule siis lisäravinteitakaan jättämään pois tai ainakaan vielä muokkailemaan, kun on hyvät löydetty.

Kuivaruoka

Kuva: https://www.mustijamirri.fi/nutrima-weight-balance-koiranruoka?42464

Leppo on syönyt jo pidemmän aikaa Nutriman Weight Balance-kuivaruokaa iltaisin ja lenkkipalkkana. Tässä ruuassa on rasvaa riittävän vähän (kun ottaa huomioon että Leppo saa päivittäin n. teelusikallisen lohiöljyäkin), jotta sitä on voinut antaa 2dl päivän aikana. 2dl on meille hyvä määrä, sillä yleensä se riittää hyvin lenkeillä palkkaamiseen ja namietsintöihin, ja kuppiin jää (useimmiten) muutama nappula rouskuteltavaksi iltalääkkeen ja lohiöljyn kaverina. Ruuassa on 28% proteiinia ja 12% rasvaa.
Nutrima Weight Balance maksaa normaalihintaisena 82,90€/12kg ja kestää meidän käytössä arviolta 3kk, joten kuukaudelle jäisi hintaa n. 27,63€.
(Tässä vaiheessa muistutan lukijoita, että saan toki henkilökunta-alet Mustilta ja Mirriltä ostamistani tuotteista, mutta käytän tässä postauksessa tuotteiden normaalihintoja.)

Korvaavaksi nappulaksi valitsin uuden tulokkaan Brit Freshin, ja sieltä Fit&Slim -version. Tässä ruuassa on proteiinia 27% ja rasvaa 12%, noilta osin siis hyvin saman oloinen ruoka. Isoin ero lienee käytetyt proteiininlähteet (Nutrimassa kala ja ankka, tässä kalkkuna) ja päähiilarinlähde. Molemmissa on saman verran tuoreena lisättyä lihaa, kuivatun lihan määrä on Brit Freshissä 7% pienempi. Brit Freshin päähiilihydraattina toimii herne, kun taas Nutrimassa täysjyväriisi. Olettaisin, että kuivalihan määrä ja hiilarilähde ovat osittain syynä Brit Freshin edullisemmalle hinnalle, mutta missään nimessä en näe sitä sisällöltään lainkaan huonona ruokana. Nutriman hintaa nostaa varmasti myös valmistustapa; nappulat puristetaan ekstruuderin eli tietynlaisen lämpöpursottimen läpi, joka mahdollistaa normaalia matalemman valmistuslämpötilan (=ravintoaineita säilyy lopputuotteeseen paremmin hyödynnettävinä kuin kovemmissa lämpötiloissa kuumennettaessa). Brit Freshin Fit&Slim-ruoka maksaa normaalihintaisena vain 57,90€/12kg, eli 19,3€/kk.
Normaalihintaisista pusseista maksava henkilö säästäisi tällä vaihdoksella siis kuukaudessa 8,33€, se tekee vuodessa jo melkein satasen verran.

Vasemmalla Nutrima Weight Balance, oikealla Brit Fresh Fit&Slim

Brit Fresh on nappulakooltaan selvästi Nutrimaa pienempää ja teräväkulmaisempaa, vaikka kokoero ei lähikuvassa niin suurelta näytäkään. Raksu on vähän tiiviimmän oloista myös, siinä missä Nutrima on perusmassaltaan ilmavampaa (ekstruusio-valmistusmenetelmä ehkä saa sen aikaan?).

Leppo on syönyt Brit Freshiä nyt vähän yli kaksi viikkoa, josta ensimmäinen viikko meni ruuan vaihdokseen pikku hiljaa Nutriman osuutta pienentäen. Toistaiseksi se näyttäisi sopivan meille hienosti! Ulosteen koko on ehkä himpun verran isompi, mutta sitä osasin odottaakin koska herne vs. riisi, ja tuotosten laatu on kuitenkin oikein hyvä. Kun aloitin ruuan antamisen, Lepolla rähmi toinen silmä ja punoitti päivän verran. Rähmiminen meni kuitenkin putsaamalla ohi, joten saattoi olla vaan ikävä sattuma ja siitepölyä, hiekanjyvä tmv. silmässä.

 Ruoka maistuu Lepolle tosi hyvin, ja pienempi nappulakoko on myös ollut tosi kiva juttu. Se tarkoittaa meinaan sitä, että 2dl:aan menee määrällisesti enemmän nappuloita kuin Nutrimaa syöttäessä. Tämä tarkoittaa toki enemmän palkkauskertoja, enemmän namietsintöihin nameja heiteltäväksi, ja silti niitä jää iltaruualle reilusti syötäväksi tai aktivointileluihin piilotettavaksi. Se tarkoittaa kyllä myös sitä, että 2dl Brit Freshiä painaa himpun verran enemmän kuin 2dl Nutrimaa, joten pitää pitkällä tähtäimellä seurata Lepon mahdollisia painonmuutoksia.

Meillä on Nutrimaakin vielä jäljellä säilytysastiassa n. parille kuukaudelle, mutta halusin testata ennen vauvan tuloa rauhassa Brit Freshiä, että miten ruoka mahtaisi sopia. Jotta voin sitten turvallisin mielin ostaa ison säkin sitä, kun Nutrima alkaa huveta loppuun. :)

Kostea ruoka

Leppo saa aamuisin 100g märkäruokaa (tai kypsennettyä lihaa). Näitä ollaan vaihdeltu ja testailtu ajan kanssa enempi, että mitkä maistuu ja sopii Lepon vatsalle parhaiten.

Yhdessä vaiheessa ostin oikeastaan pelkästään Naturediet-märkäruokia, koska 200g purkki oli hurjan kätevän kokoinen ja rakastan ajatusta, että koiran märkäruokapakkaukset pystyy kierrättämään pahvinkeräykseen metallin tai muovin/sekajätteen sijaan. Mutta. Totesin että näissä märkäruuissa on meidän päivän ruokamääriin nähden liian paljon rasvaa (8%). Leppo meinaan alkoi aina lihoa, jos söi yksinomaan näitä märkäruokia pidempään. Haluaisin kuitenkin tarjota koiralleni virikettä ulkona namietsinnän muodossa (nappulan määrä) ja jotain tekemistä leuoillekin (järsittävät puruluut/herkut), joten hieman kevyempi aamuruoka olisi paikallaan. (8% saattaa kuulostaa todella kevyeltä verrattuna jo tosi kevyeeseen nappulaan jossa 12% rasvaa, mutta on hyvä ottaa huomioon että kuivaruuan imeytyvyys on kehnompaa kuin kostean ruuan!)

Kosteassa ruuassa pakkauskoko ja kätevyys ovat myös kohtalaisen isossa roolissa. Märkäruuat säilyvät avattuina jääkaapissa yleensä 3vrk, joillain merkeillä vain 24-48h. Jouduin siis isompia pakkauksia (jotka olisivat kilohinnaltaan kyllä edullisempia) pistämään osan pakastimeen avaamishetkellä, tai katsella närästävää ja/tai muuten vatsavaivaista koiraa sen syötyä lievästi pilaantunutta sapuskaa.

Siispä Leppo on nyt pidempään syönyt aamuisin Edgard&Cooperin märkäruokia, jotka sopivat sen vatsalle tosi hyvin ja maistuvat, ja niissä on 5% rasvaa. Alumiinisista metallivuuista tulee vähemmän metallijätettä kuin 400g ruokien metallitölkeistä, eikä ruokaa ole välissä tarvinnut pakastella ja sulatella. Mutta eihän se edullista ole. Kaksi 150g vuokaa ruokkii Lepon kolmeksi päiväksi, eli vuokia kuluu kuussa 20kpl. Se tekee yhteensä 32€/kk aamuruokien hintaa. Toki voisin mennä vieläkin laiskemmin ja kalliimmin ja ostaa Edgard&Cooperin luomu-märkäruokia. 100g vuoka olisi juuri Lepon yhden aterian kokoinen, jolloin 30kpl vuokia maksaisi kuukaudessa 53,7€. Noita luomu-ruokia en ole kuitenkaan ostellut kuin hätävaroiksi joskus, jos ollaan vaikka lähdössä vain yhdeksi yöksi reissuun johon tarvitsee sen yhden aterian. Tai jos reissussa ei ole ollut mahdollisuutta säilyttää avattua märkäruokaa jääkaapissa, silloin pikkuvuuat ovat olleet oikein näppäriä.

Kuva: https://www.mustijamirri.fi/maukas-herkka-kypsa-ateria-500-g?55109

Ensimmäisenä siirtona edullisempaan märkäruokaan aion kokeilla vaihtaa Lepon Maukas Kypsä aterioille (kunhan ollaan rauhassa ensin kokeiltu tuo kuivaruoka-asia ja mahdollisesti vauva-arjen hektisyys helpottanut hieman). Ne olisi kotimaisia, kypsiä pakasteaterioita 500g pötköissä, ja ainakin aiemmin Lepolle kävi Herkkä kypsä ateria ihan mukavasti vatsalle. Rasvaakin olisi vain 5,8%. Kätevyys toki tässä vähän kärsii sillä pitää ensinnäkin kantaa pakasteita kotiin, ja toisekseen en voi sulattaa koko pötköä kerralla (koska Leppo syö vain 100g päivässä ja ruoka ehtisi pilaantua jääkaapissa). Minun tarvitsee siis kotiin tultua leikata pötköstä n. 2/5 erilleen ja pistää pötkönpuolikkaat sitten vasta pakastimeen.

Mutta hintaa on yhdellä pötköllä vain 2,69€, ja pötköjä kuluu kuukaudessa kuusi kappaletta. Eli yhteensä 16,14€ kuukauden aamuruuille, siis 15,86€/kk edullisempaa kuin Edgard&Cooperin 150g märkäruuat! Se tekisi vuodessa 190,32€ säästön.

Olen silmäillyt (ja joskus kokeillutkin jo) Bozitan märkäruokia myös. Ne olisivat kohtuu edullisia, myytäisiin pahvipakkauksissa, rasvaa 5,5%, tulisivat Ruotsista. Pakkauskoko on vain vähän haasteellinen; 370g eli Lepon täytyisi syödä vähä yli 120g päivässä jottei minun tarvitsisi pakastaa osaa, vaan sen ehtisi syöttää avaamisen jälkeen kokonaan ennen pilaantumista. Mutta pidän tämän silti mielessä.

Kaikista helpoin ratkaisu kosteaan ruokaan olisi toki raakaruoka-pullat ja palalihat, niitä kun voisi vain sulattaa aina sopivan määrän aamusella. Niiden kilohinta ei ole ihan yhtä edullinen kuin pötkönä myytävien raakalihojen tai kypsien aterioiden, mutta silti selvästi edukkaampi kuin tämän hetkisten märkäruokien hinta.

Mutta kun se raaka ei käy!

Voi kunpa Maukkaan Kypsä -aterioita myytäisi pullamuodossa... Olen aina välillä koittanut testailla, jos Leppo pikkuhiljaa sietäisikin raakaa taas, mutta ainakaan kana ja seiti eivät sovi edes pieninä määrinä raakana. Nautaa Leppo sai muutaman palan ja roippeen raakana kesälomalla, kun vartaiden teosta jäi yli, eikä siitä yllättäen tullutkaan vatsaoireita! Myös pieniä määriä raakaa lohta on herran vatsa sietänyt silloin tällöin. Joten elättelen pientä toiveen poikasta, josko esim. tuo raaka nauta voisi käydä vielä jonain päivänä/lähiaikoina meille...

~~~~~~~~

Sellaista analyyttisempaa tekstiä tällä kertaa! Jos et jaksanut lukea kaikkea niin ei se mitään, ymmärrän, että kaikki eivät suhtaudu yhtä intohimoisesti koiran ruokintaan kuin allekirjoittanut. :D Sain ainakin itseäni varten kaikki ajatukset muistiin, ja blogiin jätettyä postauksen että tällaisia asioita on tullut pohdittua ja testailtua. Kertoilen sitten myöhempien postausten ohella lyhyemmin miten ruokintatestailun kanssa menee, erityisesti sitten kun päästään tuohon märkäruokien vaihdokseen ja joskus (ehkä) kunnolla raakojen uudelleenkokeiluun.

Ensi kertaan!

Kesän sekalaiset kuulumiset

Heipä hei! Kesä on blogin osalta hurahtanut vähän turhankin nopeasti ohi, mutta en jaksa ottaa stressiä postausten määrästä tai tiheydestä. :) Olen päivitellyt Lepon kuulumisia aktiivisesti instan puolelle, sinne on helppoa ja nopeaa laittaa kuvat ja kuulumiset. Tuntuu ettei ole ollut aikaa ja jaksamista istahtaa koneen äärelle kirjoittamaan töiden ja kaiken muun ohella. Mutta nyt, kun olen sairaslomalla, alkaa energiaa taas olla muuhunkin kuin töiden jälkeen sohvalla makaamiseen.

Leppo on siis saamassa pikkusisaruksen syyskuun puolivälissä, kun meidän esikoisen olisi määrä syntyä. Sen vuoksi onkin ollut energiat vähän vähissä, ja kaikenlaista muuta puuhaa mikä on vienyt ajatuksia pois blogin kirjoittamisesta. :D Ajattelin, että tänne blogin puolelle olisi kuitenkin mukava pistää sitten pohdintoja koiran ja vastasyntyneen vauvan yhteiselosta, että miten meillä arki lähtee rullaamaan alusta asti jne.

Leppo sai Tampereella käväistessä lelukseen mun vanhan karhu-pehmon. :D

Itse raskauteen Leppo ei ole tuntunut reagoineen kummemmin. On se ehkä vähän enemmän hellyydenkipeä kuin ennen, mutta ei niin selvästi että voisin sanoa sen liittyvän raskauteen vuorenvarmasti.

Toisilla lemmikeillä on tapana pitää päätä odottavan äidin vatsan päällä, tai muuttua suojelevammaksi emäntäänsä kohtaan tmv, mutta meillä en ole havainnut sellaista käytöksen muutosta mitenkään ihmeemmin. Leppo on sama vekkuli itsensä kuten aina ennenkin. <3

Kesälomakin meillä jo oli ja meni, ja käytettiin se aika tehokkaasti hankkimalla vauvatarvikkeita ja kotiin puuttuvia juttuja ja pihakalusteita, ja näkemällä kavereita ja sukulaisia. Sitten olin parisen viikkoa töissä, ja totesin että jalat menee todella huonoon kuntoon enkä jaksanut mitään, joten nyt sitten tiistaista asti ollaan oltu saikulla ja kirjaimellisesti vain odotetaan. Muutamia pieniä hankintoja pitää vielä tehdä, mutta aika pitkälti odottelua ja hengailua tämä "loppuodotus" kyllä on.

Leppoa ei moinen odottelu haittaa, se nautiskelee kun ollaan molemmat kotona enemmän (Tero tekee etätöitä ja mä olla mölllötän ja kasvatan mahaa). :D Jaksan vähän paremmin hengata ulkonakin sen kanssa nyt kun ei työpäivät vie mehuja pois, vaikka kulkutahti onkin hidasta eikä matkat aina kovin pitkiä. Mutta Leppo nauttii ihan vain ulkona olemisestakin, jos ei ole sadekeli.

Leppo on myös innokkaana osallistunut vauvantarvikehankintojen tutkimiseen, kuten uteliaan corgimiehen kuuluukin. Äitiyspakkausta piti nuuskutella vallan tarkasti ja vähän katsoa tyrmistyneenä, kun ei saanutkaan itselleen pakkauksessa olevaa unilelua. Vaunujen kokoamisessa Leppo oli myös kovasti avuksi, ja näytti hieman hämmästelevän lopputulosta:

"Mikäs se tää nyt on? Pyörät siinä ainakin näyttäs olevan, saanko haukata?"

Jää nähtäväksi, tarvitseeko Lepon kanssa kuinka paljon harjoitella etukäteen vaunujen kanssa kulkemista. Lähinnä tuo mietityttää, että yrittääkö se alkuun purra vaunujen renkaita tai muuten paimentaa niitä. Luultavasti yrittää. :D Mutta harjoitus tekee mestarin, kyllä siitä vielä hyvä vaunun vierellä kulkija saadaan. :)

"Ainakin, jos palkkanamput on kohillaan!"

Takapihan korituolin pehmusteet on aina yön ajan ja sateelta turvassa
olkkarin puolella, Leppo on tästä keksinyt itselleen oivallisen pedin. :D

Olen ostellut Lepollekin jo vähän juttuja varastoon, ja pohtinut ruokintaa enemmänkin. Sitten toki, kun h-hetki koittaa ja täytyy lähteä synnyttämään, lähtee Leppo hoitoon Teron vanhemmille Kotkaan (ellei korona estä Teron tulemista synnärille kokonaan, tällöin Tero olisi varmaan Lepon kanssa kotona). Olen vähän selvitellyt ja kokeillut, mitkä märkäruuat on kätevimpiä reissuun, mitkä järsittävät toimii masun kannalta ja maistuu, ja juhannuksena jo vietiinkin uusi kuivaruokapussi Lepolle sinne odottamaan.

Kotona on myös oltava järsittävien ja ruokien ym. kuluvien tarvikkeiden varustelutaso hyvä, niin mun ei tarvitse heti olla ostelemassa kaappiin lisätäydennystä vauvan kotiuduttua. Aion siis pitää ruokakaapin täyttöasteen vähän korkeammalla nyt kun olen vielä yhtenä kappaleena, niin ei lopu yhtäkkiä koirulta ruoka kesken. :) Valvatti-käärmeellekin tarvitsee käydä ostamassa lähiaikoina isompi erä hiirenpoikasia pakkaseen, ja myös isompi vesikuppi terraarioon ja pohjamateriaalia varastoon.

Yllä näkyy uusi aktivointikapistus, Basic Yummy mat eli nk. nuolumatto. Silikonisen maton uriin liiskataan lusikalla märkäruokaa, jauhelihaa tai muuta kosteaa ja pehmeää herkkua (kuten vaikka Lepon lempparia, banaania) ja annetaan koiralle tarjolle joko suoraan tai pakkasen kautta! Nuoleminen rauhoittaa, pakastettu herkku viilentää, ja koiran syöminen hidastuu ja se saa aivoilleen tekemistä virikeruokailun avulla. :) Leppo nuoleskeli pakastamatonta märkäruokaa alustalta 5-10min, voisin kuvitella että pakastettuna maton parissa menisi vieläkin kauemmin! Tarvitseekin ehkä koittaa lämpimänä päivänä tarjota vähän pakastettua banaania tästä.

 Kirjoittelin yllä, että on tullut pohdittua Lepon ruokintaa hieman enemmän viime päivinä. Teen tästä vielä omaa postaustaan, kunhan päästään testailemaan ja toteamaan pohdintani tuloksia käytännössä. Mutta tuo tuleva perheenlisäys on saanut pohtimaan, voisiko Lepon ruokinnasta jossain kohdin saada säästettyä hieman rahaa. Ei meillä rahahuolia ole ainakaan vielä ollut, mutta mietiskelin vain kun Lepon lääkitykseen kuluu joka tapauksessa rahaa ja niistä ei voi nipistää, niin jos löytäisin edullisempia vaihtoehtoja laadukkaaseen sapuskointiin. :)

Mutta tästä lisää jossakin seuraavassa postauksessa! Ensi kertaan!