Koiramessuseikkailut

Koiramessut järjestettiin jälleen joulukuussa, 15.-16. päivinä. Oltiin molempina päivinä Lepon ja muiden pallopaimentajien kanssa paikalla esiintymässä, kahdesti päivässä. :)

Lauantain esiintyjät (takimmaisista alkaen) :
Purtsi-staffi, Lilo-bordercollie, Welmu-aussi, Leppo <3 , ja Taica-sheltti.
Lumi-sheltti oli matkassa myös lämmittelijäkoirana,
ja esiintymistä harjoittelemassa.

Sunnuntain esiintyjät vasemmalta:
Lilo, Leppo <3 , Luca, Lumi ja Taica, ja Purtsi.

Kuvia ei tullut tänä vuonna yhtä monta onnistunutta kuin ennen, meidän digijärkkäri taitaa tosissaan alkaa väsähtää. Ensi vuonna ollaan sitten paremmalla kameralla ja valovoimaisemmalla objektiivilla liikenteessä. :) Pistän kuviin lähinnä Lepon touhuja, muutama yleiskuva ja muita kuvia löytyy myös. Kaikki messarikuvat on ottanut Tero Kuparinen.

Yleisöä riitti kivasti kaikkiin esityksiin. :)

Ensimmäistä kertaa esiintyvä Welmu hoiti homman kotiin hienosti!

Lepolla oli tällä kertaa valjaat esityksessä päällä. :)

Esitykset menivät kaikki todella hienosti! Aina on pieniä hassuja kommelluksia toki; joku koira jää nuuskimaan kesken kaiken, tai palloilla tulee yhteishaussa törmäys ja muuta pientä, mutta se kuuluu asiaan. Lepostakaan ei yhtään huomannut, että kävimme vain yksissä pallotreeneissä ja sitä ennen oltiin viimeksi paimennettu palloja huhtikuun Koiranpäivä-tapahtumassa. :'D

Tämä oli pakko laittaa epätarkkuudesta huolimatta, kun Lilo ja Leppo
niin kivasti kaarsivat pallojen taakse ihan samaan aikaan!

Ja pallot palautuivat omistajillekin samanaikaisesti!

Sunnuntaina tosin oli hieman jännät paikat. Kyselin aamulla että onko Kouvolasta lähtevä seurueemme samoihin aikoihin paikalla kuin eilenkin, ja sain vastauksen että pakettiauton käynnistämisen kanssa ongelmia. Heidän oli ollut tarkoitus lähteä klo 8 jälkeen, ja tuo tieto tuli 9:25.

No, menin kuitenkin itse samoihin aikoihin Koiramessuja kohti, ajattelin shoppailla aamusta Lepolle vähän juttuja kavereita odotellessa. Tero ja Leppo tulisivat myöhemmin paikalle, vähän ennen klo 12 kun ensimmäinen esitys oli 12:20. Sainkin junaani odotellessa viestin, että paku lähti viimein käyntiin, joten muu Suviera-tiimi olisi paikalla n.11:30. Hieno homma!

Lentävä Lepsi

Purtsin jarrutus. :D Purtsilla oli molempina päivinä ikioma pallovahti-avustaja
pallon takana, estämässä pallon menemisen aidan toiselle puolen. <3

"Miksei muka oo jo mun vuoro!"

10:11 sain viestin: "Täällä sataa alijäähtynyttä vettä, eka raappauspysähdys suoritettu. Kohta varmaan seuraava..." Auton tuulilasista ei nähnyt mitään läpi, kun vesi jäätyi tuulilasiin sameaksi pinnaksi, ja paku oli pysäytettävä muutaman kilometrin välein raappausta varten. Auto ei ollut riittävän lämmin vielä, jotta tuulilasiin olisi saatu puhallettua riittävästi kuumaa ilmaa. He olisivat aikaisintaan klo 12 paikalla, ja esitys oli klo 12:20. Odottelin tietoa, käynkö neuvottelemassa kuuluttajan kanssa, jos meidän esitysaikaamme voisi vaihtaa jonkun kanssa. Odotellessa siirtelin meidän tiimiläisten tarvikkeet, eli pallon ja tuolit, agiputken ja painot meidän pisteelle.

Leppo tulossa putkelta

Purtsi pallosuu :3

Taica tuulitukka

11:05 kävin tiimiläisten pyynnöstä neuvottelemassa, jos saisimme siirrettyä esitysaikamme klo 13:een. He olivat joutuneet pysähtelemään moneen kertaan ja ostaneet huoltsikoilta kaikkia mahdollisia aineita tuulilasiin kaadettavaksi, jotta vesi ei jäätyisi siihen kiinni. Arvioitu saapumisaika oli jo klo 12:30.

Tapahtumakehän juontaja Leena soitteli järjestäjille, voisimmeko vaihtaa aikaa. Sieltä tuli siunaus enintään edellisen esiintyjäryhmän kanssa vaihdettavaksi, klo 13 sotkisi liikaa aikatauluja (ja ymmärrän, ihmiset ovat tulleet tiettyyn aikaan katsomaan tiettyä esitystä ja sitten sitä ei olisikaan). Joten jos vaihto kävisi meitä ennen esiintyvälle ryhmälle, saisimme esityksemme alkamaan sentään 12:40.

Lilo nuuskuttelee, oliko edellisiltä esiintyjiltä jäänyt vielä nameja matoille...

Mutta pallo löytyi ja pääsi perille Maaritin luo!

Kävin juontajan kanssa jututtamassa meitä ennen esiintyvää tahoa, ja he lupasivat laittaa itse esiintyjille viestin ja kertoa heti kun saisivat sieltä tietoa. Arvelivat, että eivät pysty vaihtoa tekemään, koska osa heidän esiintyjistään tulee "vasta" klo 12 näyttelykehästä paikalle.

Tämä tieto varmistui 11:46, kun ensimmäinen esiintyvistä koirakoista tuli heidän pisteelleen. Kävin tiedustelemassa mikä tilanne, ja sain naiselta hyvin tiukan Ei:n. Yritin kysyä, jos heillä sattuisi käymään niin että esiintyjät olisivatkin paikan päällä 12:20, voisivatko he silloin vaihtaa lennosta... Sain nähdä paljon töitä että sain puhuttua lausettani edes loppuun, kun vastaukseksi tuli joka sanan välissä tylyä "Ei. Ei onnistu, ei, ei." Kun kysyin "Miksei?", nainen vastasi että osalla on klo 12 asti kehät (eli "vain mitättömät" 20 minuuttia aikaa siirtymiseen hallin päästä toiseen -_- ), ja kun mahdollisesti kysyvä ilme päällä jäin naista tuijottamaan, hän lisäsi että "Sitä paitsi tämä olisi pitänyt tietää paljon aikaisemmin..." ja SITTEN hän kertoi yksityiskohdan joka oikeasti liittyi heidän esityksen onnistumiseensa, joka oikeasti tarvitsee valmistelua. En kerro yksityiskohtia sen enempää ettei käy liian selväksi esiintyjäryhmä. Viimeiseksi hän sanoi "Mä olen pahoillani, mutta se ei onnistu." Sain sanottua "Ei sitten."

Jos hän olisi aloittanut sillä esiintymisen onnistumista varten valmistelua vaativalla asialla, ja ollut vähemmän tyly, olisi asia tullut huomattavan paljon nopeammin ja kivuttomammin selväksi. Ja ikinä, ei IKINÄ, sanota pahoittelun tai anteeksipyynnön jälkeen sanaa "mutta".  U_U Se mitätöi pahoittelun täysin.

Koin aikamoisen epätoivon ryöpsähdyksen. Istahdin vaan meidän pisteellemme (joka oli täynnä jotain näyttelykoiruja omistajiensa kanssa seisoskelemassa kun piste oli ollut tyhjän näköinen, he onneksi liukenivat siitä melko nopeasti) tuolille ja laitoin viestiä tiimille että ei onnistu vaihto. Onneksi siihen tuli yksi nainen kyselemään pallopaimennuksesta, niin sain pidettyä itseni kasassa kertoilemalla hänelle harrastuksesta, enkä romahtanut täysin.

Uusin Google mapsin arvio tiimiläisten saapumisesta paikalle oli 12:20. Lupasin Teron kanssa laittaa putken ja lätkät paikoilleen ja kameranjalan nurkkaan odottamaan, niin lopputiimi juoksisi suoraan esiintymään. 11:52 kävin tiimin pyynnöstä anelemassa lähimmältä ovelta, jos he saisivat poikkeuksellisesti tulla koirien kanssa siitä sisään. Onneksi ovella ollut henkilö ymmärsi ja antoi poikkeusluvan, sanoi että rokotuskortit ottavat vaan valmiiksi niin hän katsoo ne siinä samalla. Kävin kertomassa juontajallemme uusimmat tiedot asiasta.

12:19. Ollaan Teron kanssa laitettu esiintymisalue paikoilleen ja juontaja juontaa kerääntyvälle yleisölle, että Suviera-tiimi saapuu pari minuuttia myöhässä auto-ongelmista johtuen. Samaan aikaan ulkona Helena kaaraa pakulla oville, huutaa "Ihminen, koira ja rokotuskortti, ulos!" ja jää itse parkkeeraamaan pakua.

12:23, teen muutamia lämmittelypalloiluja Lepon kanssa jotta yleisö ei lähtisi livohkaan, ja mietin että "tulkaa, tulkaa jo..." Helpotuksen tunne on aivan mieletön, kun nään tutut Suviera-liivit kirmaavan väkijoukon läpi, Jenni etunenässä huutaen "TIETÄ, VÄISTÄKÄÄ, KIIRE!" yms. :D Näytän juontajalle peukkua ja hän juontaa Suviera-tiimin sisään! Suvi juoksee suoraan äänimiehen luo Purtsin kanssa hakemaan itselleen headset-mikrofonin, Maarit laskee Lilon maahan (Maarit oli juossut n.12kg bordercollieta sylissään kun pääsee nopeammin niin, Liloa joskus jänskättää liukkaat lattiat), ja niin aloitamme esityksen, muutaman minuutin myöhässä mutta kuitenkin. <3 Sekin esitys menee loistavasti, vaikka koirat oli nykäisty suoraan autosta juoksujalkaa esiintymislavalle. Kukaan ei pissannut matolle, eikä omistajiakaan ehtinyt jännittää (paitsi ehkä allekirjoittanutta). :'D

"Saanko nyt nampun, kun hain niin hienosti?"

Viimeinen yhteishaku sunnuntailta.

Että niin vain selvittiin siitäkin, ja tämäkin on yksi niistä mahtavista muistoista, mitä koiraharrastus tuo tullessaan, mitä (kuten Suvi sanoi) muistellaan vielä kiikkustuolissakin vanhoina mummoina!

Olin aikaisemmin ajatellut että tämä olisi jo Lepon viimeinen messari-keikka, mutta nääääh, on meillä vaan niin mahtavat pallopaimennustyypit että ei sinne voi olla menemättä. <3

Loppuun vielä jouluteemaiset yhteiskuvat meidän sunnuntain pallotiimistä:

Ensin vakavaa pönötystä...

Sitten alkoi poikia naurattaa. :D <3

Oikein rauhallista ja lumista joulua kaikille!

Marraskuvia

On ollut aivan ihania kelejä viimeaikoina! Niistä ollaan nautittu niin täysillä kun pystyy ja töiden vuoksi ehtii, huokailin yhdellä päivälenkillä ennen iltavuoroon menoa kun aurinko laski niin kauniisti... jo kolmen aikaan iltapäivällä.

Kävin Lepon kanssa Kouvolassakin! Tero tuli myös samalla junalla, mutta tiemme erkanivat asemalla, miekkonen lähti Kuusankoskea kohti kavereille ja meikä pötköpojan kanssa vanhoille kotinurkille.

Leppo tiesi reitin yhä mainiosti, ja olisi ihan suvereenisti kävellyt sisään meidän edelliseen asuntoon Kasarminmäellä. :D Se varmaan muistaa sen aina. Mutta kotihämmennys unohtui pian, kun mentiin odottelemaan bestisvillis-Miloa ja hänen emäntäänsä lenkille, puolentoista vuoden tauon jälkeen.

Leppo oli hurjan iloinen Milosta ja emännästään, Milo ei tainnut olla ihan samaa mieltä jälleennäkemisestä. :D Leppo tulee todennäköisesti olemaan sen silmissä aina se ärsyttävä teinicorgi, jota saa komentaa vähän väliä. <3 Yhteinen lenkki vanhalla tutulla pururadalla meni joutuisasti, kuulumisia vaihdellen.

Koiraherrat

Lähdimme Lepon kanssa siitä kaverini luokse (joka oli myös päivälenkillä mukana) viettämään pikkujoulua, ja voi miten onnessaan Leppo olikaan kun löysi sisältä säkkituolin! <3 Siihen piti tehdä ahkerasti pesää moneen kertaan.

Leppo taitaa toivoa joulupukilta säkkituolia... :D Ehkä se joskus
sellaisen taas saa, sitten kun meillä on isompi asunto. :)

Kyllä sohvallakin kelpasi löhöillä.

Käytiin samalla Kouvola-visiitillä myös pallopaimennustreeneissä. Onhan se hyvä ehtiä käydä edes yksissä treeneissä ennen ensi viikon Koiramessuesityksiä..! :'D Tuli taas huomattua, että Leppo osaa homman tosi hyvin ja emäntäkin melko mainiosti, putken jälkeisessä kuviossa piti hieman muistella että mihin meidän pitikään mennä ja mihin pallo jättää. Toivottavasti en sekoa järjestyksessä ihan hirmuisen paljon, noissakin treeneissä kun oli vain kolme esiintyjää viidestä päässyt paikalle. No, ensi viikolla sen näkee miten se menee!

Yritin kovasti kauniina huurteisena iltapäivänä kuvata Leposta nättejä, tunnelmallisia alkutalven kuvia. Onneksi osa onnistuikin ihan hyvin, mutta joskus Lepon ilmeet on vaan aika paljon puhuvia. :D

Joskus ilme ja asento on luonteva...

...mutta aina ei. :D Surullisen näköinen nälkäkurki auringonlaskua vasten
lähettää mielenkiintoisen viestin katsojalle.

"Nii-i, nyt jo sitä ruokaa pöytään pentele."

Joskus machomies yrittää liikaa...

... ja joskus sillä unohtuu nuuskat huuleen. :'D

Kerroin edellisessä postauksessani etsiväni Lepolle sopivia järsittäviä, mitkä sopisi mahalle mutta eivät olisi ihan niin tylsiä herran mielestä kuin perus nahkaluut. Uskaltauduin kokeilemaan naudan putkiluuta, vaikka bull-stickit ja muut kuivatut naudan osat on saaneet mahan sekaisin. Olin ennen ajatellut rasvaisten järsittävien ja herkkujen olevan sopimattomia, joten vähän jännitti ostaa putkiluu, jossa rasvaa on 20-30%. Mutta toisaalta bull-stickeissä ei ole rasvaa juuri nimeksikään, ja ne on olleet vatsalle näistä kaikkein pahimpia.

Namskis

Pistin Lepon ensin parvekkeelle operoimaan luuta, en ollut meinaan varma kuinka paljon roipetta siitä irtoaa ja värjääkö se vaalean maton. Tunnin tyytyväisen touhuamisen jälkeen Leppo tuli norkoilemaan partsin ovelle kun taisi tulla kylmä ja/tai seurankaipuu, mutta luu piti ehdottomasti saada mukaan sisälle. :D Niinpä nappasin parvekkeelta vanhan fleece-viltin maton suojaksi ja houkuttelin Lepon luun kanssa siihen päälle.

Luuydintä ei ihan nopeasti ulos saatukaan

Leppo puuhaili luun parissa koko illan (suuren rasvamäärän vuoksi jätin iltaruuan jämät ja seuraavan päivän öljylisät antamatta) eli n. 3,5 tuntia, käyden välillä vain juomatauolla.

Iltanokoset oli siis jääneet välistä, ja koira oli hurjan väsynyt. Silti piti viimeisillä voimillaan nuoleksia luuta, jos sieltä vähän ytimen makuja saisi vielä irti. :D <3

"Niin...hyvää... Pakko...jaksaa..."

Jännityksellä odottelin pari päivää minkälaisia tuotoksia putkiluu aiheuttaa, mutta ilolla voin todeta, että se sopii Lepon mahalle vallan mainiosti! Ja toisen, Lepon mahalle täysin hyvin sopivan löydön tein treeninameissa, kun uskaltauduin ostamaan kampanjatuotteena töihin tulleita koiran nakkeja:

4kpl paketeissa herkkämasulle sopivia,
paloiteltavia herkkunakkeja!
Sisällys: Liha- ja eläinperäiset tuotteet
(kana, possu), kasviperäiset tuotteet.
Proteiini 17%, rasva 14%.

Yksi nakki riitti juuri mainiosti esim. Lepon pallopaimennustreeneihin, kun pistin pitkittäin puoliksi ja sitten ohuehkoiksi siivuiksi. :) Pitääkin ehkä ostaa näitä varastoon, kampanjatuotetta kun ei enempää tule.

Lauantaina käväistiin naapurin Keke-corgin kanssa lenkillä! Oli haastavaa pitää toverukset riehumatta ennenkö pääsivät metsään ja siellä irti, ja melkoinen hepuliralli siitä alkoikin.

Viivyttiin metsässä huomaamatta lähes 1,5tuntia, kyllä varpaita palelsi sen jälkeen. :D Mutta koiraherrat oli onnellisia ja väsyneitä lopun päivää. :3

Pakko oli laittaa tämäkin todiste Lepon poseeraushommista,
Keke näyttää niin hienolta ja luontevalta, ja Leppo näyttää manaatilta. :'D

Kovasti kiireitä pukkaa ennen joulua, mutta jos vaan suinkin pystyn niin pistän 16. päivän jälkeen Koiramessukuulumiset ennenkö ruvetaan täysin joulun viettoon! Ensi kertaan!