Valvatin uusi terraario

Lepon käärme-sisko olikin kasvanut hieman odotettua nopeammin, ja sillä alkoi olla vauva-kodissaan jo vähän ahdasta. Oli aika ostaa sille uusi terraario.

Kokosin tähän postaukseen vähän vaiheita ja ajatuksia, mitä uuden asumuksen hankkimiseen kuului, ja mitä kaikkea on vielä tehtävänä.

Pikku-mökki :D

Terraarion sisustamista varten kävin Lepon kanssa yhdellä iltalenkillä hamstraamassa vähän keppejä. Löytyikin muutama hienompi, kirjanpainajien koristelema kepukka.

Laitoin omalle Instagram-tililleni kuvan jossa pesen kylppärissä keppejä "tiistai-illan ratoksi". :D Pari kaveria ihmetteli että joko se korona-ajan mökkihöperyys iski. Mutta ei, kun halusin saada oksista mullat ja hiekat ja mahdolliset öttiäiset pestyä pois.

Uusi terraario käytiin hakemassa paikallisesta matelijatarvikeliikkeestä. Ostin sen heidän verkkosivuiltaan ennakkoon, mutta tuon kokoista, 25-30kg pakettia ei posti kuljeta joten terra piti saada haettua itse. Onneksi avulias työkaveri lähti kyyditsemään (kiitos Tiia! <3) ja saatiin lasiterraario ehjänä kotiin. :)

Hieman on kokoeroa uudella ja vanhalla asumuksella...
Uusi on mallia Exoterra, koko 90x45x45cm.

Uusi lämpömatto piti toki myös ostaa uuden terraarion kokoon sopimaan, ja myös mm. ajastintoiminnolla oleva pistoke, jottei lämpömatto pöhöttäisi yöaikaankin vaan käärmeellä olisi luonnollisemmat oltavat. Laitoin ajastimeen myös valot kiinni, jotta terraariossa olisi yön ajan pimeääkin eikä tarvitsisi muistaa itse laittaa valoja päälle ja pois. Tosin tuntuu, että näin kesäaikaan ei lamppuja edes tarvitse käyttää, kun pidetään aina huonekasveille ja yleisen viihtyvyyden vuoksi päivällä verhot kuitenkin auki. Mutta lämpöjä ajatellen ajastin on kiva olla. :)

Exoterrojen pohja on korotettu, joten lasin ulkopinnalle kiinnitettävä
liimapintainen lämpömatto toimi tähän tarkoitukseen vallan kätevästi.

Ostin terraariota haettaessa myös kolme harkkoa Exoterran plantation soil -pohjamateriaalia, jotka laitettiin heti hakureissun iltana "tekeytymään." Kookoskuidusta valmistettu turve myydään siis tiiviissä harkoissa, jotka ensin turvotetaan vedessä puolen tunnin ajan, revitään ja sekoitellaan auki, ja sen jälkeen annetaan kuivua (ellei käytä trooppiselle lajille, joille turve levitetään suoraan kosteana terraarioon). Kuivattelu olikin vähän pitempi prosessi taas kuin odotin, toki turvettakin oli iso määrä. Käänneltiin turvemassaa aamuin illoin, ja levitettiin pieniä määriä sanomalehdille kylpyhuoneeseen, jossa välillä pidämme lattialämmitystä päällä. Silti koko kuivatteluhommaan meni viikko-pari, ja terran sisustuspäivänäkin oli vielä vähän kosteaa turvetta jäljellä:

Turvetta voisi olla vieläkin paksummalti, koska Valvatti tykkää monen viljakäärmeen tavoin kaivella tunneleita pitkin pohjamatskua. Mutta kyllä siitä sen verran saatiin että käärme pääsee missä tahansa kohtaa terraariota kaivautumaan kokonaan turpeen alle.

Turpeen levittämisen jälkeen asettelin paikoilleen haalimani kivet ja oksat, ja ostetut piilot ja kasvit ja käppyräkarahkan. Viimeisenä siirtelin vanhasta terraariosta pienemmät oksat, kookospiilon ja vesikupin uuteen terraarioon.

Tässä tämä nyt olisi, tältä näytti terraario muuttovalmiina:

Ta-daa!

Kivet ovat lämpimässä päädyssä, ne imevät itseensä lämpöä alla olevasta
matosta päivän mittaa. Keskivälillä ja viileässä päädyssä on enemmän
piiloja, ja viileässä päädyssä myös vesikuppi, kuten pitääkin. 

Exoterroissahan tulee mukana vaahtomuovinen/styroksinen kalliotausta, mutta kasvattaja kehoitti että sitä ei kannata käyttää. Käärme pääsee sen taakse ja voi jäädä jumiin satuttaen itsensä. Ja totta tosiaan, taustaa poistaessa huomattiin siellä olevat raot alareunoissa, joihin Valvatti aivan varmasti olisi änkenyt itsensä ja kiivennyt taustan ja lasin väliä pitkin aika ahtaassa paikassa. Eli tausta on siis isoin puute, mikä pyritään korjaamaan piakkoin. :) Taustan voi tehdä useammalla tapaa, mutta tällä hetkellä helpommalta/kätevimmältä kuulostaa finnfoamista veistäminen, päällystys ja värjääminen. Finnfoam on vähän styroksia tiiviimpi eriste, josta uskoisin että saadaan ihan kivan näköinen kiipeilytausta Valvatille tehtyä. :) Vielä kerätään inspiraatiota taustan ulkonäöstä ja väreistä, ennenkö ruvetaan materiaalien hankkimiseen.

Valvatin siirtäminen boksista uuteen terraan ei sujunut ihan kuin Strömsössä. Valvattihan on tosi ujo, ja luikkii hämmästyttävällä nopeudella pakoon jos siihen koskee kädellä. Se ei muuttohetkellä halunnut kiivetä kasvattajalta saatuun karkkirasia-asuntoonsa, eikä talouspaperihylsyynkään kuten yleensä se on tehnyt jos olen halunnut sitä siirtää. Kyhjötti vain nurkassa, ja meni paperihylsyn alle mieluummin kuin sisälle.

Käärmekoukun kosketusta Valvatti ei kaihda, joten ajattelin näppäränä tyttönä nostaa sen koukun avulla karkkirasiaan. Kun sain nostettua sitä hieman vatsan alta muoviboksinsa reunaa pitkin, se kai havaitsikin tilaisuutensa tulleen, ja ponkaisi koukulta boksin reunan yli työpöydälle. :D Voin sanoa että tietokoneella pelaava Tero hieman säikähti, kun yhtäkkiä näppiksen viereen pötkähtää 65cm käärmeenpoikasta! :'D

Kaikki tuo tapahtui aika äkkiä, ja jouduin laskemaan koukun ja karkkirasian käsistäni ja nappaamaan matosesta kiinni sormin ennen kuin se olisi luikerrellut alas pöydältä. Paniikki-kiemurtelun määrä oli suuri, mutta lyhytkestoinen. Sitten Valvatti rauhoittui, ja sain sen siirrettyä uuteen asuntoonsa. Se jaksoi puolisen tuntia (mikä on Valvatin mittapuulla tosi lyhyt aika! <3) mököttää piilossa hänelle tehtyä vääryyttä, mutta sitten uteliaisuus voitti ja piti lähteä tutkimaan uusia tiluksia. :)

Yläreunan lasiin kiinnitetty muovi-peikonlehti oli siistein juttu ikinä,
siinä piti kiipeillä ekoina päivinä kuin joku viidakkokäärme konsanaan. :3

Valvatti oli aivan täpinöissään uudesta asumuksesta, eikä malttanut pariin päivään nukkua kuin pieniä pätkiä silloin tällöin. Oli niin paljon kiipeiltävää ja tutkittavaa. Se on myös aika uhkarohkeasti kiipeillyt terraarion yläreunoissa, ja mun onkin pitänyt vähän siirrellä kiviä ja muita kovia esineitä kauemmas reunoilta ettei se satuttaisi itseään. Valvatti syö nykyään kerran viikossa, ja ensimmäisenä lauantaina terraan muuton jälkeen olikin aika hurja peto ison nälän kanssa vastaanottamassa pinkkiä. :D

"Vau. Tästä näkee uloskin!"

Vielä pitää tosiaan se tausta tehdä tuonne terraarioon, turvetta lisäillä paksummalti ja sitten sitä voisi kutsua hetken aikaa valmiiksi. :) Pian voitaisi asentaa myös Valvatin saama joululahja eli riippumatto roikkumaan katosta, niin saisi yhden kiipeilypaikan lisää. Ja katsotaan, jos joskus haluan laittaa sinne eläviä kasveja, että kuinka paljon muuttuu sisustus sitten. Tai jos keksii jonkun kivan sisustusteeman tmv... Terraario on siitä kiva että sitä voi vähän jatkuvasti sisustaa uudelleen, jos löytää jonkun hienon kiven tai oksan luonnosta tai saa uuden inspiraation sisusteisiin. Ja käärme tykkää kun on uutta tutkittavaa silloin tällöin, uusi oksa tai vähän muuttunut järjestys piristää ja aktivoi eläintäkin kivasti.

Tämän hetken takkimuotia: banaani-toffee <3 Katsotaan mitä seuraava nahanvaihto
tuo tullessaan, nyt hän on pari päivää ollut piilossa ja haalistuneempi.

Tämmöinen Valvatti-aiheinen postaus tällä kertaa! Lepolla menee kaikki mukavasti, ja Teron kanssa odotellaan vähän jo sormet syyhyten että päästään kunnostamaan takapihan terassia. Ostettiin jo pikkupaketti ruohonsiemen-seostakin, niin saadaan yksi huonokuntoinen pläntti pihassa vehreämmäksi. Mutta tästä kaikesta lisää sitten kotiesittely-postauksessa, jossa yritän saada Leponkin näkymään enemmän kuin tällä kerralla :D Hmm, ensin pitää tosin siivota, että kehtaa ottaa kuvia blogiin.

Ensi kertaan siis!

Vuositarkastusta lääkärissä

Komia mies <3 

Käytiin Lepon kanssa eilen eläinlääkärissä. Vuorossa oli yleinen kunto-tsekkaus, kennelyskärokote, verikoe ja reseptien uusinta. Vuosittain siis suositellaan ottamaan Lepolta veriarvot, kun on jatkuva lääkitys siihen nivelrikkoon käytössä. :)

"Plöö, rokotuksille. Neuloja. En haluu."

Tällä kerralla oli vuorossa vain yksi neula (verinäytteen ottoon), sillä kennelyskärokote ollaan nykyään annettu meillä ruiskulla nenän limakalvoille. Se on Lepolle ollut parempi ja stressittömämpi toimenpide kuin piikki niskaan, joka jostain syystä ahdistaa sitä.

Eläinlääkärissä: "Ihan sama monta neulaa, en haluu. Kotiin kiitos." :'D

Käytiin Kauniaisten Tassuasemalla asioimassa. Oltiin siellä nyt toista kertaa, kun pari viikkoa sitten haettiin silmätulehdukseen lääketipat. Leppoa oli hieman hankala saada menemään ell:n aulassa vaa'alle, saati tulemaan tutkimushuoneeseen... :D Raukkaa vähän inhottaa nuo eläinlääkärit nykyään.

Mutta hyvin se koitoksesta selvisi! Painoa oli tasan 13kg, mikä on aika optimaalinen luku Lepolle. Yleistarkastuksessa oli kaikki ok, yksi punkinpurema oli hieman ärtynyt ja sitä pitää puhdistella ja seurailla vielä vähän aikaa. Leppo sai eläinlääkäri-tädiltä kovasti kehuja, että on hampaat tosi hyvässä kunnossa ja fyysinen kunto muutenkin hyvä, eikä kuulemma vaikuttanut 6-vuotiaalta. :) <3

Verinäytteen otostakin Leppo selvisi oikein hienosti, vähän toki säpsähti neulaa mutta antoi tehdä toimenpiteen loppuun (ja sai toki nameja kun odoteltiin tassu ojossa että koeputket täyttyy). :3

Ihan polleena, kun sai lääkäritädiltä niin kovasti kehuja. <3

Näin pari kertaa käyneenä niin tykättiin kyllä tosi paljon Tassuasemasta! Tosi mukavaa palvelua ja Leponkin ahdistus otettiin huomioon, tutkimushuoneessa se sai ensin olla tuolin alla rauhassa ja jutusteltiin resepteistä ynnä muusta. Sitten kun koiraherra rentoutui sen verran, että tuli mun luokse köllöttelemään ja rapsutuksia hakemaan niin aloitettiin vasta toimenpiteet.

Ja juteltiin nyt noista lääkityksistäkin enemmän, ja päätettiin vaihtaa Apoquel pienempään tablettikokoon! Leppohan on siis hassusti saanut 1/4 isoa tablettia Apoquelia allergiaoireisiin, ja tabletinpuolikas on pitänyt aina käsin tabletinjakajalla halkaista. Tää nykyinen tabletti on about saman kokoinen kuin se edellinen 1/4, joten ei tarvitse enää tuon isomman loputtua säätää sen tabletinjakajan ja murskaantuvien tabletinpalojen kanssa. :) Jes!

Ensimmäinen aamiainen OMAN kodin etupihalla. :)
Leppo odottelee banaaniveroa kuola tippuen. 

Uudessa pedissä on niin mukavaa köllötellä.

Tänään sainkin sitten verikokeiden tulokset lääkäriltä sähköpostilla. Kaikki arvot olivat hyvällä tasolla. Ainoastaan fosfori oli ihan himppusen alle viitearvon, mutta siitä ei kuulemma tarvitse vielä huolestua. Toki seuraillaan ja vuoden päästä katsellaan taas mitä arvot sanoo. Lääkeaineet voivat laskea fosforitasoja veressä, tai sitten niitä ei vain tule tämän hetkisestä ruuasta tarpeeksi. Kuulemma myös aikaisessa vaiheessa jotkin aineenvaihduntasairaudet voivat laskea fosforitasoja. 

Mutta tosiaan, kun Leppo on ollut hyvinvoiva, ei mitään estettä gabapentiinin jatkamiselle ollut. :) Katsellaan ja seuraillaan siis.

"Höhö, ei mua mikään vaivaa. Niin viksu ja vilmaattinenkin oon. :P~"

Ensi kertaan!

Leppo 6v

We're back!!!

Nyt, kun oon saanut työpaikan tarjoaman merkonomikoulutuksen päätökseen kiitettävin arvosanoin, voi taas keskittyä hömppähommiin eli blogin kirjoitteluun. :) Viralliset valmistujaiset on siis vasta tulossa (sitten kun korona-tilanne antaa myöten ja tapahtumia voi taas järjestää), mutta opinnot on arviointeja myöten ohi.

Ollaan myös päästy muuttamaan uuteen, aivan omaan kotiin marras-joulukuun vaihteessa, ja täälläkin alkaa jo näyttää kodilta pikku hiljaa. :) Laitan koti-esittelyn sitten myöhemmin omaan postaukseensa!

Mutta sitten meidän päätähteen. <3

"Se olen mä."

Lepolla on tänään syntymäpäivä! <3 Herra Leppomies täytti kuusi vuotta, ja sai heti aamusta luontoäidiltä pienen lahjan:

Lunta! Useampi sentti!

Aamulenkki meni kieriessä ja naamaa lumeen hinkatessa, Leppo nautiskeli lumesta täysillä kun kerrankin sitä tuli. Nythän lumi onkin jo sulanut, kiteyttää tämän koko talven aika hyvin tuo tämän päiväinen muutos säähän. Pari päivää sitten kuulin jo peipon laulavan, ja sitten tulee vielä lunta. :D

No jaa, näillä mennään.

Leppo sai aamiaiseksi herkkuaterian; oikein gourmet-märkäruokaa (paloja kastikkeessa, ei mitään tavallista mureketta) kurkku-koristeilla.

Hyvin maistui.

Olin ostanut Lepolle tänä vuonna vähän erilaisen synttärilahjan. Leppohan tykkää kaikesta liikkuvasta, joten mietin mitä se mahtaisi tuumata kissoille tarkoitetusta, itsestään pyörivästä jahtauslelusta:

No tykkäsihän se. :D Huiska-osuutta olisi pitänyt nyhtää heti alusta alkaen, ja siitä oli kiva roikottaa hurisevaa palloa ympäriinsä ja viedä sitä välillä lampaantaljalle että pysyisi paremmin paikoillaan. Laitoin pari kuvaa koosteeksi Lepon leikki-ilmeistä tän lelun kanssa.

Oli siis ainakin koiran mielestä huippu-ostos tämä lelu, joskin omistaja miettii että olikohan tämä ihan viisasta sittenkään... :D Kun Leppo sai nyt illemmalla leikkiä sillä uudestaan, meni pallon jahtaus ja meno aika fanaattiseksi, hullunkiilto silmissä -tyyliseksi... Kun painoin pallon virtanapista pois päältä, Leppo katsoi palloa ja mua herkeämättä häntä heiluen, että "No, mikä maksaa, laita se jo päälle! Laita jo, laita jo, laita jo!" Aika samaan tyyliin kuin pallohullut koirat tekee kun ne odottaa että omistaja heittää niille pallon/lelun.

"Niin hyvää huiskaa."

Tarvitsee siis tätä lelua käyttää harvakseltaan ja harkiten, ja antaa lopuksi jotain rauhallista tekemistä, kuten pieni luu tai aktivointilelusta syötävää. Meidän Leppo ei ole niinkään pallohullu, kuin moottori-hullu. :'D

Noh, ei siinä vielä kaikki!

Leppo sai vielä tässä illalla herkuksi aivan spesiaalin jutun... Nimittäin kokonaisen banaanin! Viime vuonna, täyttäessään puolipyöreitä, se sai juustohampurilaisen ensimmäistä (ja ehkä viimeistä :'D) kertaa elämässään. Halusin tarjota jotain spesiaalia tänäkin vuonna, ja Leppo on semmoinen banaanihirmu että oksat pois. Oikeastaan mistään muusta syötävästä se ei kuolaa odottaessa, mutta banaanin kantapalaa kytätään aina kuola tiputtaen.

Ei voinut pieni koira uskoa onneaan, kun tajusi lihaherkut päältä syötyään että kyllä, lautasella lepää ihan aito, kokonainen bansku! Banaanin syönnistä kuului melkoinen mäyssytys, taisi olla hyvää. <3

Ensi tiistaina käydään Lepon kanssa rokotuksilla/vuositarkastuksessa. Otetaan verikokeetkin nykyään kerta vuoteen, kun on gabapentiini jatkuvassa käytössä. Toivotaan, että kaikki arvot on ok ja voidaan lääkitystä jatkaa. :) Apoqueliinkin käydään hakemassa uusi resepti, niitä onneksi oli vielä kaapissa niin saatiin aloitettua pari viikkoa sitten allergialääkityskin.

Ensi kertaan!