Näytetään tekstit, joissa on tunniste Repovesi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Repovesi. Näytä kaikki tekstit

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Punkkisuojattuna Repovedelle ja takaisin

Kuten edellisessä postauksessani jo vihjasin, kävimme kesä-heinäkuun vaihteessa vaeltamassa Repovedellä. Reissun piti toteutua jo aiemmin, mutta Lepon jumiutuneen lihaksiston takia siirrettiin retkeä parempaan aikaan. Jälkimmäisen hieronnan jälkeen oli hyvä rako lähteä pienelle yön yli vaellukselle, ja päätettiin kulkea kaakkurin kierros (24km hyvin vaihtelevaa maastoa), oman ja koiran jaksamisen mukaan oikoen.
Reissuun päätettiin lähteä perjantaiaamuna, koska kuljemme bussien varassa ja sunnuntaisin ei Repovedelle tai sieltä pois bussilla oikein kunnolla pääse. Edeltävänä keskiviikkona, kun reissuun lähteminen oli lyöty lukkoon, hoksasin että ei hittolainen, Lepon punkkiliuoksen vaikutusaika on jo loppunut eikä lääkettä ollut enempää kaapissa. Päätin kokeilla, sopisiko suun kautta annettava punkintorjuntalääke Lepolle. Suun kautta annettavat purutabletit vaikuttavat kätevältä tavalta punkkisuojata koira, ja lisäksi ennen käyttämiemme valeluliuosten teho muutenkin on vähän heikko Lepolla viikoittaisten allergiashampoopesujen takia. Kipaisin siis keskiviikkoiltana "naapurin" eläinlääkäriin kysymään reseptiä. Lepon edellisestä ell-käynnistä on alle vuosi, joten reseptin kirjoittaminen onnistui ilman että koira käytetään klinikalla. Ostin samalla varastoon lisää lääkeshampoota.
Sitten pikapyöräily apteekkiin, joka oli vielä iltaseitsemältä auki, samalla toivoen kovasti että heillä olisi kyseistä punkkilääkettä varastossa (eläinten reseptilääkkeitä ei kuulemma aina ole heti saatavilla, vaan pitää tilata). Sitä onneksi löytyi! Olin asiasta niin innoissani, että melkein unohdin ostaa kyypakkauksen ja rakkolaastareita, jotka olisi myös pitänyt ottaa reissulle mukaan. :D

Kolme tablettia löytyi sisältä
hassunkurisessa läpipainopakkauksessa.
Tän meidän valmisteen nimi on NexGard. Sitä annetaan kerran kuussa yksi purutabletti, eli samanlainen antoväli kuin valeluliuoksissakin. Olisi myös ollut mahdollista ottaa Bravecto-nimiselle lääkkeelle resepti, se annetaan muistaakseni kolmen kuukauden välein. Kätevän kuuloista kyllä, mutta en jotenkin uskaltanut altistaa Leppoa niin suurelle lääkeainemäärälle yhdellä kertaa (kuukauden kestävässä lääkkeessä lääkeainetta on vähemmän kuin kolme kk kestävässä, tietty). Päädyttiin siis NexGardiin.

Purutabletin sanottiin olevan hyvänmakuinen, ja kelpaavan useimmille
koirille sellaisenaan, kuin makupalana. Sen voi myös murskata ruokaan.
Lepon miete: "Hmm, miellyttävä tuoksu, saisinko vähän maistaa?"
Pudotin tabletin Lepon ruokakippoon, josta hauva noukki sen suuhun,
pudotteli pari kertaa ruokailualustalle (Leppo aina testaa uudet syötävät
sylkemällä ne pari kertaa suusta ennen kuin syö), sitten Leppo hiippaili tabu
suussa pedilleen sitä syömään kuin suurtakin aarretta. :D Makutestin läpäisi
tämä valmiste siis, ainakin meillä!


Pian perjantaiaamu koitti, ja matka Repovedelle ja kaakkurinkierrokselle saattoi alkaa! Mukana oli kameran virkaa toimittamassa vain mun puhelin, joten kuvien laatu ei aina välttämättä päätä huimaa. :)

Isin perässä köpötellen. (Korjattiin teltan asentoa rinkassa
kuvan ottamisen jälkeen. :D )

Ensimmäinen pysähdyspaikka. Paistettiin nuotiopaikalla makkarat.

Kyllä, ne on hauenpäitä oksaan ripustettuna. :D

Joen ylityspaikka.


Leppo on lepotauosta mielissään.

"Tulkaahan jo!"
Vaellettiin ensimmäisenä päivänä noin kymmenen kilometriä. Pystytettiin leiri Sukeltajanniemeen, siellä oli nuotiopaikka ja huussit lähellä, ja kaivollekaan ei ollut pitkä tai vaikea matka. Leppo oli ihan uupunut ja kyllästynyt matkaamiseen, pieni lepotauko oli pidettävä ennen Sukeltajanniemeä ja koirarukka oli niin väsynyt ja haluton jatkamaan matkaa, että avo päätti vähän matkaa kantaa pientä poloista.

"En jaksa enää."
Leiripaikalle saavuimme sen hetkisistä vaeltajista ensimmäisinä, laitettiin rauhassa ruokaa ja nautiskeltiin hiljaisuudesta ja maisemista. Pitkän ja rankan vaellustaipaleen päätteeksi oli hyvä makoilla retkipeitteen päällä mahat täynnä.


Köllötellään. <3

Siinä oli selällään hyvä olla ja katsella tuulessa heiluvia mäntyjä.
Illan mittaan Sukeltajanniemeen tuli monta muutakin seuruetta, ja juteltiin iltanuotion äärellä niitä näitä kun paistettiin vielä paketin viimeiset makkarat. Nukkumaan käytiin ajoissa, sillä olimme kaikki väsyneitä. Leppo nukkui hyvin.

Aamukuudelta heräsin jo pirteänä, kun aurinko oli noussut puurajan yläpuolelle telttaamme valaisemaan. Leppokin venytellen tuli sanomaan huomenet, sitä väsytti. Aamiaisen jälkeen purettiin leiri, ja lähdettiin matkaan. Leppo oli saanut oman aamiaisensa jo melko varhain, ennen meitä, ettei sen tarvitsisi täydellä mahalla rehkiä.
Meitä odotti vielä hieno nähtävyys: Olhavanvuori. Siellä odotti upeat näköalat.

Melkein huipulla.


Huipulla viimein!

Loppumatka olikin tuttua seutua viime syksyn patikointiretkestä, kun olimme kaveripariskunnan kanssa yhden yön vaelluksella. En ottanut juurikaan matkan lopusta kuvia, nautittiin vain maisemista ja pidettiin huoli että koira sai juoda riittävästi. Oli lämmin päivä.
Retki oli mielestäni ihan onnistunut kyllä, tosin Lepon jaksamisen kannalta olisi valittava ensi kerralla viileämpi ajankohta. Eikä ehkä ihan niin montaa kilometriä päivässä. Tiedän, ettei kaikille corgeille tuommoinen vaellus ole homma eikä mikään, jotkut taas ei selviäisi Repoveden portaista ja hankalista maastoista ollenkaan. Pitää mennä sen oman corgipötkön jaksamisen ja ruumiinrakenteen mukaan. :)

Sitten muihin kuviin ja tunnelmiin! Varmaan muistatte sen maaliskuisen postauksen, kun olin virkannut Lepolle tekemäni petityynyn ympärille valkoisen korin? Jos et, niin klikkaappa tästä, niin näät miltä kori näytti juuri valmistuneena. Noh, ei mennyt kuin kuukausi-pari, niin reunat olivat väsähtäneet ja peti näytti tältä:
Ou nou.
En jaksanut enää katsella lurpahtaneita petikorin reunoja, joten päätin tehdä asialle jotain. Eli purkaa reunat kokonaan, lisätä pohjaan kerroksen-pari ja tehdä reunat uusiksi. :D Kiva pieni kesäprojekti! Ajattelin, että reunat pysyisivät ylhäällä, jos pohja olisi hieman isompi, eikä reunan alkamiskohta näin ollen jäisi tyynyn alle vaan lähtisi sen reunoilta kohoamaan ylös. Meinasin myös tehdä reunan hieman lyhyemmäksi ja ilman sisääntuloaukkoa, jotta se pysyisi vielä paremmin ylhäällä. Vaan kuinkas kävikään? No näin:
Ou nou! :(
Eli uusiks meni. Nyt mietin tarkkaan että miten ihmeessä saisin reunan pysymään ylhäällä... Sitten tuli ahaa-elämys: kaventamalla! En osannut kaventaa pylväillä, joten otin netistä selvää. Sitten vain virkkaamaan, ja lopputulos olikin sitten aika söpö:
"Jee..?"
Nyt reuna pysyy ylhäällä, koska yläreunassa on vähemmän pylväitä kuin alareunassa, ja reunat tavallaan kiristyvät tyynyn ympärille. Kätevää! Nyt mulla vaan on sitten pari kerää tuota valkoista lankaa ylimääräisenä, pitääkin miettiä mitä siitä keksisi.

Loppuun pari kuvaa viimeisimmän viikon tapahtumista.

Kieli ulkona aamu-unilla. <3

Sateen jälkeen on hyvä tuoksutella ilmaa.
Nyt kun suurin osa Lepon kroppaa on pohjavillaton, näkyy hauskasti tuo selän "satulajälki". Voi olla, että olen jo tänne joskus kirjoitellut asiasta, mutta corgithan on legendan mukaan olleet alun perin keijujen uljaita ratsuja. Joillakin corgeilla näkyy vielä tänäkin päivänä hieman kainaloiden takana selässä ja kyljissä eriväristä karvaa, ikäänkuin painaumana satulasta ja sen remmeistä. Tricolor-värisillä corgeilla on myös joskus selvä, satulan muotoinen musta alue selässään. Semmoisia taikaolentoja nämä corgipötkylät! ;)

Leppo sai lauantaina uuden lelun... Tai oikeastaan leluäidin ja sen poikasen, nimittäin Ikean ketut! Tämä lelulähetys tuli Lepon "tädiltä", eli mun siskoltani. :) Kettuset on Lepon mielestä kovin mukavaa porukkaa, pikkuketun kanssa leikitään enemmän ja isoketun kanssa köllötellään ja nukutaan. Välillä toki pitää isokettuakin ravisutella, kun ei muuten tottele. :D

Leppo sanoo KIITOS!

Pahoittelut kilometripostauksesta! Oli paljon kuvia ja kuulumisia. :) Torstaina olisi taas Kotkan reissua luvassa, lähdetään maalaamaan kirjahyllynpaloja avon vanhempien autotalliin. :D Männynvärisestä Lundiasta olisi tarkoitus tehdä valkoinen, toivotaan että maalia menee vain hyllyn osiin eikä esimerkiksi yhteen koiraherraan! Sitä jääkäämme jännittämään.

perjantai 11. syyskuuta 2015

Sekalaisia kuulumisia kuvineen

Nyt on tämäkin tyttö (sekä koira) yöpynyt yhden yön teltassa luonnon helmassa! Pari viikkoa sitten toteutettiin kaveripariskunnan kanssa kahden päivän Repovesi-retki, joten Leppo pääsi taas vaellukselle. En ottanut juuri lainkaan kuvia koska oli vain puhelimen kamera käytössä ja päivä ja ilta meni jutustellessa mieluummin kuin kuvatessa.
Löysimme mukavan telttailualueen hieman syrjemmästä, isojen nuotiopaikkojen vierukset olivat jo teltoista täysiä. Lauantai-iltana näin lepakon lentävän leirimme yli, ja nukkumaan mennessä kuultiin avon kanssa kun kettu huuteli jossain kaukaisuudessa. Sunnuntaiaamuna sai herätä jo ennen kuutta oravan säksätykseen ja häärimiseen. :D Aamulla oli hyvin tyyntä.


Oli tyyntä kunnes yksi rupesi kaivelemaan rantakaislikkoa ja vettä.
Paluumatka sujuikin joutuisammin, kun oli tuttu reitti ja reput keventyneet muonasta ja vesivarastoista. Otiin otettu hieman liikaa vettä mukaan, sillä emme olleet varmoja löytyisikö karttaan merkittyjä vesipisteitä tai olisivatko ne toiminnassa.

Leppo tarkkailee niin kaukana kuin fleksi antaa myöten.
Vaellusreissu oli tosi mukava ja teltassa oli ihan hyvä yöpyä makuupussissa. Lepollekin laitoin viltin peitoksi jossain vaiheessa yötä kun oli viileää.

Muuten ei ole mitään ihmeempää tapahtunut viime aikoina. Oon ollut töissä arkisin, ja illat ja viikonloput on menneet ulkoillessa ja Lepon kanssa touhutessa. Viikko sitten koiraherra löysi ojapurosta jonkun ties minkä rätin, jota piti vähän ravistella ennenkö mamin jätä-käsky kuului korviin asti. :D Sotkuahan siitä tuli.

Tyytyväinen itseensä.
"Ihanaa rapaa.<3"

Tätä viikonloppua olin odottanut kuin kuuta nousevaa - meidän piti meinaan pallopaimennusporukan (tai osan siitä) kesken lähteä Himokselle Onnidog-koiratapahtumaan viikonlopuksi. Suviera siis tarjoaa siellä pallokoulutusta ja palloilunäytöksiä, ja olisin ollut Suville apuna koulutuksessa ja Lepon kanssa toki mukana näytöksissä. Oli mökki varattuna ja suunnitelmat valmiina, ja sitten... Menin ja sairastuin johonkin typerään flunssaan. :( Alkuviikosta koski kurkkua hieman, keskiviikkona oli jo hieman epämukavaa olla töissä heikon kunnon vuoksi, ja eilisen sain "nauttia" 38 asteen kuumeesta. Tänään olo on jo nuhan osilta hieman parantunut mutta pienikin kävely Lepon kanssa lähipuistoon tuntuu hyvin raskaalta, joten ei ollut minusta reisuun lähtijäksi.
Onneksi avo on ollut tosi auttavainen ja pitänyt huolta, ja Leppokin parhaansa mukaan vahtinut mamia. Tänä aamuna kun avo lähti töihin, Leppo tuli mun lähelleni makoilemaan. Minne ikinä meninkin, koira tuli perässä ja asettui aivan liki.

Päivän hoivamies sillon kun isäntä ei ole hoivaamassa. <3
 ... Paitsi silloin kun tuuletusikkunasta lensi kärpänen sisälle. Silloin piti hiippailla vaivihkaa piiloon.

Urhea vahti.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Ketunlenkki

Eilen tehtiin päivävaellus kansallispuisto Repovedellä! Sinne on Kouvolasta n. tunnin bussimatka, joten oli jo korkea aika päästä Leponkin ekaa kertaa vaellukselle. Ketunlenkki on n. 5km pitkä, suosittu reitti ja mukavan mittainen myös perheen kanssa kuljettavaksi. Maisemat olivat upeat ja keli mainio, ja Leppokin käyttäytyi suurimman osan ajasta oikein mallikkaasti.
Kaikki kuvat on ottanut Tero Kuparinen, ja kuvia klikkaamalla niitä saa katsottua isompikokoisina.

Aluksi Lepolla oli hirmuinen kiire, mutta n. ensimmäisen kilometrin jälkeen
hötkyily lakkasi ja koirakin malttoi nauttia luonnosta.

Käsikäyttöiselle lossille odotettiin omaa vuoroa.

Pieni hörppy välissä...

Poltetulle metsäalueelle oli alkanut jo kasvaa
lehtipuiden taimia.





Lossi myöhemmin kuvattuna

"Tuleehan se isi sieltä?"

Poika polleana kun oli niin nopeasti kiivennyt mäen ylös.

Vaan vielä oli kiivettävää...


Ketunlenkki kulki Katajavuoren kautta, jossa oli upeat näköalat. Huipulle vievät viimeiset portaat olivat pötkökoiralle liian jyrkät, niinpä avo reippaana kantoi Lepon ylös ja myöhemmin alas.

Maisemien tarkastelua

<3


"Noni, riitti poseeraaminen tältä erää."

Katajavuorelta
 Onneksi suurin osa Katajavuoren portaista oli hieman loivempia, joten Leppo pystyi laskeutumaan itse suurimman osan matkasta. Pysähdyimme riippusillan lähellä olevalle isolle nuotiopaikalle evästämään ja lepäämään. Leppo kävi nuotiopaikalla rannassa tutkimassa vettä ja hieman kahlaamassakin, mutta syvemmälle ei millään huvittanut mennä kun väsyttikin jo kovin. Lopulta oli hyvä kuopia maahan pieni peti itselle, turvalliseen paikkaan.

"Tässä on hyvä."
Noin tuntia ennen paluubussin lähtöä jatkoimme matkaa Ketunlenkin loppuun. Lepon mielestä riippusilta oli hieman jännittävä, ja häntää piti käyttää ahkerasti tasapainoiluun huojuvalla sillalla, mutta reippaasti jätkä ylitti koko sillan pysähtymättä ihmettelemään.



Retkipoika


Paluubussissa oli kamalan kuuma ja ilmastointi heikko, joten piti vielä bussista noustua pysähtyä juoma- ja lepotauolle Kouvolan päädyssä. Leppo-raasu oli ihan kuitti ja pysähdeltiin varjoisilla nurmikoilla monet kerrat ennenkö lopulta päästiin kotiin asti.


Loppupäivä menikin koiran osalta, arvaatte varmaan missä merkeissä... Zzz...