Nyt on syyslomat vietetty ja hengailut hengailtu! Maanantaina jatkuu taas työrytmi, hieman harmittaa kun ei voi enää köllötellä aamu ysin aikoihin koira kainalossa:
 |
| Leppo loikkaa aamusin petiin kun huomaa että ihmiset heräilee. <3 |
Oli kyllä mukava loma. Paljon tehtiin ja uutta koettiin, käytiin mm. päiväretki Niivermäen luonnonsuojelualueella, johon on tehty luontopolku infotauluineen, pitkospuineen ja näkötorneineen. Leppo nautti uusista maisemista ja oli iloisella mielellä.
Leppo sai lomalla uuden pannan. Tampereen reissun jälkeen tilasin netistä uuden, hieman pienemmän ja leveämmän puolikiristävän pannan. Olinkin tästä kyseisestä pannasta haaveillut jo pidempään, harmi kun ei tullut heti ostettua tätä. Panta on vain muutaman sentin pienempi minimimitaltaan, mutta kun maksimimittakin on useita senttejä pienempi ja pannan leveys sekä karvavuori tuovat lisää tukevuutta ja pitoa, en usko että tämä pääsee noin vaan luiskahtamaan päästä pois. Merkkihän on Ebba+Albus, joilla on aivan ihanan näköisiä ja värisiä pantoja. Turkoosi sopii tuon meidän poitsun turkkiin kivasti (ja suurin osa muistakin varusteista on turkooseja), joten turkoosia taas tuli. :)
Uusia tuttavuuksia Leppo sai tänä viikonloppuna monta, sillä mami oli vähän järkkäillyt koiratreffejä... Mähän pyörittelen vähän väliä päässä ajatuksia siitä, minkämoinen meidän seuraava koira tulisi olemaan. Todennäköisesti toista koiraa ei tule ennen kuin Leppo on seniori-iässä, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. :D Eihän sitä ikinä tiedä.
Kuitenkin, olen jo jonkin aikaa tsekkaillut netistä tietoa sellaisesta koirarodusta kuin cirneco dell'Etna. Tämä pystykorvien ja alkukantaisten koirien ryhmään kuuluva hörökorva on vähän kuin polvenkorkuinen faaraokoira, hieman vinttikoiraa muistuttava punaruskea, punanenäinen elikko siis. Olen kovin ihastunut cirnecoiden ulkonäköön, ja halunnut jo pitkään päästä tutustumaan näihin tyyppeihin lähemmin. Sain järkätyksi syyslomalle kahdetkin treffit, joista ensimmäisiin lähdin kävelylle ilman Leppoa. Tavattiin nätti, 7v cirneconeiti joka tykkäsi kepeistä. :)
Myöhemmillä treffeillä tavattiin koirapuistossa kaksi urospuoleista cirnecoa, 9v ja 5v isä ja poika. Aluksi Leppo juoksenteli ja kisaili nuoremman jäbän kanssa, joka kuulemma rakastaa juoksemista yli kaiken. Myöhemmin vanhempi herrakoira lämpeni Lepolle enempi ja kaverukset painivatkin oikein iloisesti ja toisiinsa ihastuneina. Leppo meinasi välillä saada osakseen hieman liikaakin rakkautta, mutta sellainen kastroidun poikakoiran osa joskus on eikä Leppo sitä onneksi ymmärrä tai katso pahalla.
Sain paljon hyvää tietoa ja kokemuksia cirnecoiden kanssa elämisestä, arjen sujumisesta ja koulutuksesta aina terveyteen ja pukemisjuttuihin asti. Vielä ei tullut sellaista "Ah, tämä se on, tällainen koira meille tulee"-fiilistä kuten corgien kanssa tutustumassa kävi, mutta tuli todettua että tosi paljon hyviä puolia cirnecoissa on, ja jos muiltakin kaupungissa asuvilta onnistuu saalisviettisen koiran liikuttaminen järkevästi, onnistuisi se varmasti meiltäkin.
Mutta ei cirneco dell'Etna ole suinkaan ainut koirarotu jota pyörittelen mielessäni seuraavaksi koiraksi. Nämä rotuhaaveethan vaihtelee vähän väliä, ja tällä hetkellä mietinnässä on myös seuraavanlaisia tyyppejä:
- länsigöötanmaanpystykorva
 |
| Etsi kuvasta corgi. (Ja juu, se on kiinni mutta fleksin naru ei vaan kuvassa näy.) |
Leppo sai lomalla uuden pannan. Tampereen reissun jälkeen tilasin netistä uuden, hieman pienemmän ja leveämmän puolikiristävän pannan. Olinkin tästä kyseisestä pannasta haaveillut jo pidempään, harmi kun ei tullut heti ostettua tätä. Panta on vain muutaman sentin pienempi minimimitaltaan, mutta kun maksimimittakin on useita senttejä pienempi ja pannan leveys sekä karvavuori tuovat lisää tukevuutta ja pitoa, en usko että tämä pääsee noin vaan luiskahtamaan päästä pois. Merkkihän on Ebba+Albus, joilla on aivan ihanan näköisiä ja värisiä pantoja. Turkoosi sopii tuon meidän poitsun turkkiin kivasti (ja suurin osa muistakin varusteista on turkooseja), joten turkoosia taas tuli. :)
 |
| Ebba+Albus Runo. |
 |
| Ja näyttäähän se panta ihan pirun hyvältä. ;) |
Uusia tuttavuuksia Leppo sai tänä viikonloppuna monta, sillä mami oli vähän järkkäillyt koiratreffejä... Mähän pyörittelen vähän väliä päässä ajatuksia siitä, minkämoinen meidän seuraava koira tulisi olemaan. Todennäköisesti toista koiraa ei tule ennen kuin Leppo on seniori-iässä, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. :D Eihän sitä ikinä tiedä.
Kuitenkin, olen jo jonkin aikaa tsekkaillut netistä tietoa sellaisesta koirarodusta kuin cirneco dell'Etna. Tämä pystykorvien ja alkukantaisten koirien ryhmään kuuluva hörökorva on vähän kuin polvenkorkuinen faaraokoira, hieman vinttikoiraa muistuttava punaruskea, punanenäinen elikko siis. Olen kovin ihastunut cirnecoiden ulkonäköön, ja halunnut jo pitkään päästä tutustumaan näihin tyyppeihin lähemmin. Sain järkätyksi syyslomalle kahdetkin treffit, joista ensimmäisiin lähdin kävelylle ilman Leppoa. Tavattiin nätti, 7v cirneconeiti joka tykkäsi kepeistä. :)
 |
| Neiti nappisilmä. |
 |
| "Oh miten ihana pappakoira!" |
 |
| Arvokkaasti harmaantunut "pappakoirakin" oli Leppoon ihastunut. |
Mutta ei cirneco dell'Etna ole suinkaan ainut koirarotu jota pyörittelen mielessäni seuraavaksi koiraksi. Nämä rotuhaaveethan vaihtelee vähän väliä, ja tällä hetkellä mietinnässä on myös seuraavanlaisia tyyppejä:
- länsigöötanmaanpystykorva
- buhund
- toinen welsh corgi pembroke?
Länsigöötanmaanpystykorva eli göötti on kiva, myös melko matalajalkainen pakkaus, joka on hyvin corgin kaltainen monilta osin.
Buhund taas on kompakti pystykorvainen otus, joka on kiinnostanut enemmän ja vähemmän viimeiset 8 vuotta. Saattaa olla hieman liian toimelias meille. Gööttejä ja buhundeja on myös aika harvassa, joten niihinkin täytyy tutustua joskus lähemmin.
Japaninpystykorva eli japsi taas on luonteeltaan tosi kiva, ehkä meille hyvin sopiva ja corgin oloinen rotu, mutta ulkonäkö välillä miellyttää ja välillä ei... Turkin paljous lähinnä tökkii omalla kohdalla (voihan sitäkin tietty saksia jos ei näyttelyyn meinaa... :D ).
Sitten taas toinen corgi olisi tuttu ja turvallinen vaihtoehto ja sopinut meille kuin nenä päähän, mutta onhan nää välillä hieman raasuja töppöjalkoineen. Aika näyttää.
Buhund taas on kompakti pystykorvainen otus, joka on kiinnostanut enemmän ja vähemmän viimeiset 8 vuotta. Saattaa olla hieman liian toimelias meille. Gööttejä ja buhundeja on myös aika harvassa, joten niihinkin täytyy tutustua joskus lähemmin.
Japaninpystykorva eli japsi taas on luonteeltaan tosi kiva, ehkä meille hyvin sopiva ja corgin oloinen rotu, mutta ulkonäkö välillä miellyttää ja välillä ei... Turkin paljous lähinnä tökkii omalla kohdalla (voihan sitäkin tietty saksia jos ei näyttelyyn meinaa... :D ).
Sitten taas toinen corgi olisi tuttu ja turvallinen vaihtoehto ja sopinut meille kuin nenä päähän, mutta onhan nää välillä hieman raasuja töppöjalkoineen. Aika näyttää.
Semmoisia, hyvin lyhyitä ja ytimekkäitä pohdintoja minua kiinnostavista roduista, onneksi tässä on aikaa miettiä ja pyöritellä vaikka kyllästymiseen asti! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti