Näytetään tekstit, joissa on tunniste virkkaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste virkkaus. Näytä kaikki tekstit

lauantai 17. joulukuuta 2016

Virkattuja avaimenperiä

Nyt onkin Leppoisaa-blogi pukeutunut jouluasuunsa! :) Olin aiemmin tehnyt jouluaiheisen bannerin, ja päätin nyt joululomalle päästyäni tehdä jouluisen ulkoasumuutoksen myös tänne. Kohtahan sitä jo kotiinkin tulee viimeisetkin jouluvalot ja -koristeet laitettua.

Mutta itse aiheeseen. Olen tykästynyt virkkaamiseen. Tein Lepolle keväänä virkkaamaan opittuani oman pedin, ja olen myös virkannut erilaisia koreja isolla koukulla ja langalla. Loppusyksystä ostin pienen koukun ja villa- ja puuvillalankoja, minulla oli nimittäin haaveissa ryhtyä virkkaamaan pieniä koiria. Virkattuja pikku eläimiä (tai ruokia, esineitä, ihmisiä... Lähes mitä vaan pientä ja söpöä virkattua) sanotaan maailmalla amigurumeiksi.
Aivan ensimmäinen virkkaukseni oli tietenkin Lepon pienoisversio, josta tuli n. 20cm pitkä ja 15cm korkea, jaloillaan seisova koiranukke. Kokoa piti saada pienemmäksi, sillä tavoitteenani oli virkata pallopaimennustiimimme koirat omistajilleen joululahjoiksi. Lopulta onnistuin virkkaamaan aivan pikkuruisen Lepon, vartalomitaltaan vain 7cm korkean. Sitten ei auttanut muu kuin ruveta hommiin, ja tämmöiset niistä sitten tuli!

Leppo
Purtsi ja jo palloilusta eläköitynyt Torsti (staffordshirenbullterrierit)
Luca (australianpaimenkoira)
Lilo (bordercollie)
Rauha (bordercollie)
Ryhmä rämä yhdessä!
Lopputulokseen olin oikein tyytyväinen, ja lahjojen saajatkin olivat yllättyneitä ja kiitollisia. :) Liloa ja Torstia varten minun piti tilata lankoja netistä, kun lähi-Prismasta ei löytynyt "sinisen" bordercollien väriä tai tiettyä ruskeaa. :D
Tämä virkkailu on tosi hauskaa, mutta välillä myös haastavaa! Varsinkin, kun ei ole olemassa valmiita ohjeita tuollaisille avaimenperille, niin homma on välillä aikaa vievää kun pitää kokeilla ja tehdä asioita moneen kertaan, kunnes onnistuu. Olen saanut sukulaisilta ja kavereilta tilauksia omista koiristaan (+ yksi kissa :D ), niin isoina nukkeina kuin pieninä avainperinäkin, joten ei tässä joululomalla tylsää tule ainakaan. Pallopaimennustiimimme lisäksi olen ehtinyt virkata kaksi isoa Leppo-nukkea sukulaiselle, yhden ison labradorin, ja kaksi pientä labbis-avainperää:

Koiraherra auttelemassa.
Virkkaus on pitänyt minut todella kiireisenä, ja Koiramessujen jälkeen myös videomateriaalien editointi on vienyt paljon aikaa. Pian video on kuitenkin valmis, sitten pääsette te lukijatkin kuulemaan ja näkemään, miten meillä Koiramessuilla meni. :) Siihen asti, mukavaa joulunodotusta!

♪ Jeeeee, on rankkaa olla Leppomies... ♪

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Syksyinen Leppo


Syksyisiä terkkuja täältä lehtien keskeltä! Kummempia ei olla Onnidogin jälkeen puuhailtu, vähän doboilua kotona lainapallolla ja viikonloppuisin päiväretkiä koko "perheen" voimin:

"Olisiko lisää niitä kuivattuja kanafileitä, kiitos..."
Ainiin ja onhan tää emäntä vähän virkannutkin! Trikookuteesta tein meille makkariin maton, ja pienempiäkin virkkailuja on syntynyt (niistä kuvia joskus toiste). Leppo oli tapansa mukaan reipas virkkausapulainen, tuli testaamaan maton kun vasta kursin ympyröitä toisiinsa kiinni.

Leppo approves.
Eräänä syksyisenä iltana, kun oltiin joko treeneistä menossa kotiin tai sitten se oli se päivä, kun Leppo kävi näyttämään uusille pallopaimennuskurssilaisille miten homma toimii, pysähdyttiin vähän leikkimään Lepon palkkapallolla. Kyseisestä hengailusta tuli kuvattua pieni videokin, jossa YRITÄN tehdä Lepon kanssa vähän temppuja, mutta pojan keskittyminen on vähän jossain muualla... :D Ainakin on hännän liikkeistä päätellen kivaa, ja pallo on tärkeä.


"Palloni on kallein aarteeni."
Pitää muistaa myös lepäillä.

Allergiakutinat mietityttää jälleen. Edellisinä vuosina Lepon kutinat on loppuneet siitepölykauteen (ellei ole saanut maitotuotteita), nyt tänä syksynä ne ovat jatkuneet tähän päivään asti - tätä kirjoittaessanikin selkäni takaa sängyltä kuuluu rapsuttelua. Eikä shampoopesutkaan oikein tehoa niin kuin kesäisin. Laskin, että Lepon allergiaoireet on tänä vuonna kestäneet yli puoli vuotta. Shampoon käyttöön ottamisen jälkeen ne rauhoittuivat hyvin siedettävälle tasolle kun sai siitepölyt pidettyä poissa iholta, mutta nyt taas herraa kutittaa sen verran että ihokin menee rikki:
23.9. Oikea sisäreisi (kuvassa vas.) auki, vasemmassa jo parantunut alue,
mustat pisteet ovat irtoavaa rupea (kuvassa oik.).
Onneksi moiset haavaumat/lievät ihotulehdukset sain pois parin päivän desinfiointisuihkuttelulla aamuin illoin, Virbacin Dermacool-suihke on tosi kätevä desinfiointiaine. Kyynärvarressa oli myös samanlainen haava n. viikko sitten, mutta sitä ei tarvinnut putsailla kuin kerran.
Miksi emme ole sitten menneet eläinlääkäriin? Miellän loppujen lopuksi Lepon allergiaoireet lieviksi, eihän se kuitenkaan rapsuttele itseään kun pahimmillaan 25-30 kertaa vuorokauden aikana... Korva- tai tassutulehduksia ei ole ollut vielä koskaan, *koputtaa puuta*, ja kesällä shampoopesu auttoi kivasti koiran oloon. Välillä, jos mietin että pitäisikö kuitenkin varata se ell-aika, tuntuu Lepon kutinat juuri silloin lievenevän ja luulen että ne loppuvat viimein tältä vuodelta. Kunnes ne taas seuraavana päivänä jatkuvat entisellään.
En tiedä, missä vaiheessa näiden oireiden pitkittyessä päätän, että nyt on sinne lääkäriin mentävä, vai loppuvatko ne jo ihan pian syksyn edetessä. Kuitenkin keväällä viimeistään on mietittävä eläinlääkärin kanssa, josko jonkinlainen lääkitys tulisi sittenkin aloittaa. Siedätyshoitoa en halua ruveta tekemään, sillä se on koiran piikittämistä koko sen loppuelämän ajan, ja se joko auttaa tai sitten ei. Lievä kortisonilääkitys voisi olla paikallaan, mutta siinä taas sivuvaikutukset ovat ikävät ja koiran elinikää lyhentävät. Koirapalstoilla yksi n. Lepon ikäisen, paljon pahemmin allergisen koiran omistaja kehui heidän uutta lääkitystään, jonka ansiosta koira voi nyt jälleen syödä mitä vain, ja on täysin oireeton ja hyväkuntoinen. Siitä valmisteesta en vielä tiedä oikein mitään, mutta aion siitäkin tiedustella sitten jos/kun eläinlääkäriin päädymme. Katsotaan.

Doboilusta on tainnut tulla meidän uusi harrastus. Jumpataan Lepon kanssa yhdessä 1-2 kertaa viikossa, ja koiruus nauttii siitä ihan hurjasti! Se on kivaa yhteistä tekemistä, ja saan itsellekin intoa lihaskuntotreenien tekemiseen kun koira on menossa mukana. En ole vielä saanut aikaiseksi kuvia tai videota dobosta, ehkä jossain vaiheessa tulee sekin tehtyä! Tuntuu ihan kuin Leppo olisi muuttunut hieman ketterämmäksi tai rohkeammaksi kiipeilyn/tasapainoilun suhteen, vaikka ainahan se on kiville hyppinyt ja kiivennyt:
"Nytkö sitä namia?"
Mutta eilen huomasin hämmästyksekseni, että Leppo hyppäsi betoniporsaan päälle seisomaan! Vaikka olin sen käskenyt laittaa vain etutassut siihen. Poika päättikin olla rohkea ja loikata siihen kokonaan, vaikka seisoma-alusta onkin aika kapea. :) Hieman oli ilme kyllä vakava, eikä porsaan päällä voinut liikahtaa senttiäkään ennen kuin ohjasin herran alas... :D Tosin nyt juuri kun avo tuli Lepon kanssa lenkiltä, kertoi hän että Leppo oli kävellyt betoniporsasta pitkin kuvassa näkyvälle toiselle porsaalle! Ketterä poika.
Nyt vähän jänskättää.

On se Leppo vaan aika ihana otus. Vaikka ne allergiat mua aina huolettaakin, niin en kyllä millään tätä koiraa vaihtais pois, vaikka maksettaisi. <3 Se on meidän rakas hömppä, jolla on omat metkunsa ja juttunsa. Ja me ollaan sille tärkeitä. Me ollaan sille koko maailma.


<3

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Punkkisuojattuna Repovedelle ja takaisin

Kuten edellisessä postauksessani jo vihjasin, kävimme kesä-heinäkuun vaihteessa vaeltamassa Repovedellä. Reissun piti toteutua jo aiemmin, mutta Lepon jumiutuneen lihaksiston takia siirrettiin retkeä parempaan aikaan. Jälkimmäisen hieronnan jälkeen oli hyvä rako lähteä pienelle yön yli vaellukselle, ja päätettiin kulkea kaakkurin kierros (24km hyvin vaihtelevaa maastoa), oman ja koiran jaksamisen mukaan oikoen.
Reissuun päätettiin lähteä perjantaiaamuna, koska kuljemme bussien varassa ja sunnuntaisin ei Repovedelle tai sieltä pois bussilla oikein kunnolla pääse. Edeltävänä keskiviikkona, kun reissuun lähteminen oli lyöty lukkoon, hoksasin että ei hittolainen, Lepon punkkiliuoksen vaikutusaika on jo loppunut eikä lääkettä ollut enempää kaapissa. Päätin kokeilla, sopisiko suun kautta annettava punkintorjuntalääke Lepolle. Suun kautta annettavat purutabletit vaikuttavat kätevältä tavalta punkkisuojata koira, ja lisäksi ennen käyttämiemme valeluliuosten teho muutenkin on vähän heikko Lepolla viikoittaisten allergiashampoopesujen takia. Kipaisin siis keskiviikkoiltana "naapurin" eläinlääkäriin kysymään reseptiä. Lepon edellisestä ell-käynnistä on alle vuosi, joten reseptin kirjoittaminen onnistui ilman että koira käytetään klinikalla. Ostin samalla varastoon lisää lääkeshampoota.
Sitten pikapyöräily apteekkiin, joka oli vielä iltaseitsemältä auki, samalla toivoen kovasti että heillä olisi kyseistä punkkilääkettä varastossa (eläinten reseptilääkkeitä ei kuulemma aina ole heti saatavilla, vaan pitää tilata). Sitä onneksi löytyi! Olin asiasta niin innoissani, että melkein unohdin ostaa kyypakkauksen ja rakkolaastareita, jotka olisi myös pitänyt ottaa reissulle mukaan. :D

Kolme tablettia löytyi sisältä
hassunkurisessa läpipainopakkauksessa.
Tän meidän valmisteen nimi on NexGard. Sitä annetaan kerran kuussa yksi purutabletti, eli samanlainen antoväli kuin valeluliuoksissakin. Olisi myös ollut mahdollista ottaa Bravecto-nimiselle lääkkeelle resepti, se annetaan muistaakseni kolmen kuukauden välein. Kätevän kuuloista kyllä, mutta en jotenkin uskaltanut altistaa Leppoa niin suurelle lääkeainemäärälle yhdellä kertaa (kuukauden kestävässä lääkkeessä lääkeainetta on vähemmän kuin kolme kk kestävässä, tietty). Päädyttiin siis NexGardiin.

Purutabletin sanottiin olevan hyvänmakuinen, ja kelpaavan useimmille
koirille sellaisenaan, kuin makupalana. Sen voi myös murskata ruokaan.
Lepon miete: "Hmm, miellyttävä tuoksu, saisinko vähän maistaa?"
Pudotin tabletin Lepon ruokakippoon, josta hauva noukki sen suuhun,
pudotteli pari kertaa ruokailualustalle (Leppo aina testaa uudet syötävät
sylkemällä ne pari kertaa suusta ennen kuin syö), sitten Leppo hiippaili tabu
suussa pedilleen sitä syömään kuin suurtakin aarretta. :D Makutestin läpäisi
tämä valmiste siis, ainakin meillä!


Pian perjantaiaamu koitti, ja matka Repovedelle ja kaakkurinkierrokselle saattoi alkaa! Mukana oli kameran virkaa toimittamassa vain mun puhelin, joten kuvien laatu ei aina välttämättä päätä huimaa. :)

Isin perässä köpötellen. (Korjattiin teltan asentoa rinkassa
kuvan ottamisen jälkeen. :D )

Ensimmäinen pysähdyspaikka. Paistettiin nuotiopaikalla makkarat.

Kyllä, ne on hauenpäitä oksaan ripustettuna. :D

Joen ylityspaikka.


Leppo on lepotauosta mielissään.

"Tulkaahan jo!"
Vaellettiin ensimmäisenä päivänä noin kymmenen kilometriä. Pystytettiin leiri Sukeltajanniemeen, siellä oli nuotiopaikka ja huussit lähellä, ja kaivollekaan ei ollut pitkä tai vaikea matka. Leppo oli ihan uupunut ja kyllästynyt matkaamiseen, pieni lepotauko oli pidettävä ennen Sukeltajanniemeä ja koirarukka oli niin väsynyt ja haluton jatkamaan matkaa, että avo päätti vähän matkaa kantaa pientä poloista.

"En jaksa enää."
Leiripaikalle saavuimme sen hetkisistä vaeltajista ensimmäisinä, laitettiin rauhassa ruokaa ja nautiskeltiin hiljaisuudesta ja maisemista. Pitkän ja rankan vaellustaipaleen päätteeksi oli hyvä makoilla retkipeitteen päällä mahat täynnä.


Köllötellään. <3

Siinä oli selällään hyvä olla ja katsella tuulessa heiluvia mäntyjä.
Illan mittaan Sukeltajanniemeen tuli monta muutakin seuruetta, ja juteltiin iltanuotion äärellä niitä näitä kun paistettiin vielä paketin viimeiset makkarat. Nukkumaan käytiin ajoissa, sillä olimme kaikki väsyneitä. Leppo nukkui hyvin.

Aamukuudelta heräsin jo pirteänä, kun aurinko oli noussut puurajan yläpuolelle telttaamme valaisemaan. Leppokin venytellen tuli sanomaan huomenet, sitä väsytti. Aamiaisen jälkeen purettiin leiri, ja lähdettiin matkaan. Leppo oli saanut oman aamiaisensa jo melko varhain, ennen meitä, ettei sen tarvitsisi täydellä mahalla rehkiä.
Meitä odotti vielä hieno nähtävyys: Olhavanvuori. Siellä odotti upeat näköalat.

Melkein huipulla.


Huipulla viimein!

Loppumatka olikin tuttua seutua viime syksyn patikointiretkestä, kun olimme kaveripariskunnan kanssa yhden yön vaelluksella. En ottanut juurikaan matkan lopusta kuvia, nautittiin vain maisemista ja pidettiin huoli että koira sai juoda riittävästi. Oli lämmin päivä.
Retki oli mielestäni ihan onnistunut kyllä, tosin Lepon jaksamisen kannalta olisi valittava ensi kerralla viileämpi ajankohta. Eikä ehkä ihan niin montaa kilometriä päivässä. Tiedän, ettei kaikille corgeille tuommoinen vaellus ole homma eikä mikään, jotkut taas ei selviäisi Repoveden portaista ja hankalista maastoista ollenkaan. Pitää mennä sen oman corgipötkön jaksamisen ja ruumiinrakenteen mukaan. :)

Sitten muihin kuviin ja tunnelmiin! Varmaan muistatte sen maaliskuisen postauksen, kun olin virkannut Lepolle tekemäni petityynyn ympärille valkoisen korin? Jos et, niin klikkaappa tästä, niin näät miltä kori näytti juuri valmistuneena. Noh, ei mennyt kuin kuukausi-pari, niin reunat olivat väsähtäneet ja peti näytti tältä:
Ou nou.
En jaksanut enää katsella lurpahtaneita petikorin reunoja, joten päätin tehdä asialle jotain. Eli purkaa reunat kokonaan, lisätä pohjaan kerroksen-pari ja tehdä reunat uusiksi. :D Kiva pieni kesäprojekti! Ajattelin, että reunat pysyisivät ylhäällä, jos pohja olisi hieman isompi, eikä reunan alkamiskohta näin ollen jäisi tyynyn alle vaan lähtisi sen reunoilta kohoamaan ylös. Meinasin myös tehdä reunan hieman lyhyemmäksi ja ilman sisääntuloaukkoa, jotta se pysyisi vielä paremmin ylhäällä. Vaan kuinkas kävikään? No näin:
Ou nou! :(
Eli uusiks meni. Nyt mietin tarkkaan että miten ihmeessä saisin reunan pysymään ylhäällä... Sitten tuli ahaa-elämys: kaventamalla! En osannut kaventaa pylväillä, joten otin netistä selvää. Sitten vain virkkaamaan, ja lopputulos olikin sitten aika söpö:
"Jee..?"
Nyt reuna pysyy ylhäällä, koska yläreunassa on vähemmän pylväitä kuin alareunassa, ja reunat tavallaan kiristyvät tyynyn ympärille. Kätevää! Nyt mulla vaan on sitten pari kerää tuota valkoista lankaa ylimääräisenä, pitääkin miettiä mitä siitä keksisi.

Loppuun pari kuvaa viimeisimmän viikon tapahtumista.

Kieli ulkona aamu-unilla. <3

Sateen jälkeen on hyvä tuoksutella ilmaa.
Nyt kun suurin osa Lepon kroppaa on pohjavillaton, näkyy hauskasti tuo selän "satulajälki". Voi olla, että olen jo tänne joskus kirjoitellut asiasta, mutta corgithan on legendan mukaan olleet alun perin keijujen uljaita ratsuja. Joillakin corgeilla näkyy vielä tänäkin päivänä hieman kainaloiden takana selässä ja kyljissä eriväristä karvaa, ikäänkuin painaumana satulasta ja sen remmeistä. Tricolor-värisillä corgeilla on myös joskus selvä, satulan muotoinen musta alue selässään. Semmoisia taikaolentoja nämä corgipötkylät! ;)

Leppo sai lauantaina uuden lelun... Tai oikeastaan leluäidin ja sen poikasen, nimittäin Ikean ketut! Tämä lelulähetys tuli Lepon "tädiltä", eli mun siskoltani. :) Kettuset on Lepon mielestä kovin mukavaa porukkaa, pikkuketun kanssa leikitään enemmän ja isoketun kanssa köllötellään ja nukutaan. Välillä toki pitää isokettuakin ravisutella, kun ei muuten tottele. :D

Leppo sanoo KIITOS!

Pahoittelut kilometripostauksesta! Oli paljon kuvia ja kuulumisia. :) Torstaina olisi taas Kotkan reissua luvassa, lähdetään maalaamaan kirjahyllynpaloja avon vanhempien autotalliin. :D Männynvärisestä Lundiasta olisi tarkoitus tehdä valkoinen, toivotaan että maalia menee vain hyllyn osiin eikä esimerkiksi yhteen koiraherraan! Sitä jääkäämme jännittämään.

torstai 17. maaliskuuta 2016

Virkattu koiranpeti

Noniin, salainen virkkausprojektini paljastuu vihdoin. Löysin Lankavan nettisivuilta virkkausohjeen lemmikin korille, ja halusin ehdottomasti kokeilla sitä. Lepon pedin virkaa toimittamassa on ollut makkarissa kaksi isoa koriste-/istumatyynyä ja lisäksi olkkarin säkkituoli alkaa olemaan aika kulunut ja nahka siitä kuoriutunut monesta kohtaa irti, joten "kunnollinen" peti tuli tarpeeseen.
Pohjaa
En lähtenyt virkkaamaan petiä ohjeen mukaan kirjovirkkauksella, koska olen vasta aloittelija tässä harrastuksessa, ja virkkaamisen minulle opettanut työkaveri sanoi kirjovirkkauksen olevan hieman kettumaista puuhaa. Päätin tehdä siis pelkällä valkoisella (Joo, kyllä, valkoista koiran petiin... :D ) matonkuteella. Muokkasin ohjetta myös vähän tuolle tappijalalle sopivammaksi niin, että jätin reunaan matalemman kohdan josta petiin olisi helpompi tassutella. Niin joo, ja mukavuusalueeni ulkopuolelle jouduin myös petiin laitettavan tyynyn kanssa, nimittäin kangaskaupoille ja ompelukonehommiin! Youtubesta katselin tutoriaaleja, miten matalan lieriön muotoinen tyyny ommellaan, ja siskokin vakuutteli että kyllä se onnistuu. :) Ja ihan kelvollinen tyynystä sitten tulikin!

Reuna nousemassa pikkuhiljaa... Tästä tein seuraavaan kerrokseen jo
sen "sisääntuloaukon", eli en virkannut kierrosta loppuun saakka vaan
lopetin sopivalla etäisyydellä, ja aloitin uuden kerroksen toiseen suuntaan.
Petiin tuli kaksinkertainen reuna ryhdikkyyttä tuomaan, joka ommeltiin kuteella lopuksi kiinni reunan juureen. Leppo päätti tässä vaiheessa tulla esitestaaman koria, ja istui ompeluni päälle:


Valmiiseen koriin kului vajaa 8 rullaa trikookudetta, 600-800g:n rullia siis.

Valmis!
Tilasin netistä edullisesti trikookuteet, ja tyynyn kangas on Eurokankaasta ostettu ja työpaikan jämävanuilla täytetty. Hirveän halvaksi ei moisen kotimaisen käsityön hinta silti jää, materiaalit ilman kuljetusmaksua olivat yhteensä n. 75€ (josta 25€ on tuo metrin pala tyynyn kangasta...). Mutta jos olisin nuo 8 kuderullaa ostanut esimerkiksi marketista, olisi niille tullut hintaa 50€:n sijaan n. 160€. :) Itse tykkään mokomasta tekeleestä kovasti, sopii sisustukseen ja sitä oli hauska tehdä. Leppo ei ole vielä osannut ottaa petiä ihan omakseen, kun on muitakin makoilupaikkoja paljon. Mutta eiköhän se pian siihen mene ihan omaehtoisestikin, ilman namihoukutinta!

Virallinen petiposeeraus namipalkalla.
Trikookudetta jäi vajaa kerä yli, joten uppouduin taas netin syövereistä etsimään jotain pientä virkkaushommaa tuolle lankamäärälle. Löysinkin virkatun koiranlelun ohjeen, joten sellaisenkin Leppo sai päiviä ilahduttamaan.

Puolikas luu. Näitä tehtiin kaksi kappaletta, jotka virkattiin reunoista
yhteen ja täytettiin sisus vanulla.
Valmis luu on jostain syystä ihmeen käppyrä, mutta Lepolle
se kelpaa enkä jaksanut ruveta purkamaan. :D

Loppuun pari talvikinos-kuvaa, ettei mene ihan vallan käsityöpostaukseksi! :)

Leppo <3 lumi

Tälleen hän yleensä kinoksilla makoilee, nojailee
seinämiä vasten kasuaalisti. :D

Pönötin.

Seuraava postaus tuleekin ehkä olemaan jotain muuta kuin Lepon kuvia! Meinasin tehdä muuten vain tällaisen "omat lemppari- ja inhokkirodut kaikista roturyhmistä"-listan, siihen ehkä kuvia sitten ihan muunrotuisista koirista. :)