Näytetään tekstit, joissa on tunniste NexGard. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste NexGard. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Pohdintoja lihashuollosta ja muista jutuista

Leppo tuli hierottua nyt toiseenkin kertaan. Lonkankoukistajien tilanne oli kuulemma paljon parempi, ja Jonna näytti, miten voin itse hieroa niitä jatkossa ja venytellä. Alkuun mennään kerta viikkoon hieromisilla, sitten harvennetaan väliä aina viikko kerrallaan, ja toivon mukaan löytyy Lepolle sopiva hierontaväli. :) Tarvittaessa taas Jonna kutsuttava hieromaan koira kunnolla auki, ja veikkaankin että viimeistään vuodenvaihteen paikkeilla, kun Koiramessujen palloiluesitykset on tehty, olisi taas kokonaisvaltaiselle hieromiselle tarvetta.

Rentouttavan hieronnan jälkeen ihan kanttuvei. :D
Juteltiin paljon koirajutuista (on kiva kun saa kokonaisen tunnin höpötellä jonkun kanssa koirista, kun ei toi avo aina jaksa! :D ), ja mm. siitä miten koirahierontaan yleensä suhtaudutaan. Kirjoittelin aiheesta jo facebook-postauksenkin, mutta ajattelin tännekin pistää ylös ajatuksia. Kovin monella, varsinkin jos ei omista koiraa tai muuten vain nämä jutut ei niin kiinnosta, tuntuu olevan ajatus koirahieronnasta pelkkänä luksushemmotteluna, johon höpsähtäneet koiraihmiset laittaa rahansa. Ajatellaan, että "no ennenkin murret tuli toimeen ilman fancypants-hierontoja, kyllä ne nytkin tulee." Juu, koira voi tulla toimeen ilman ainuttakaan hierontakertaa koko elämässään, mutta joskus, varsinkin vanhemmiten, se tarkoittaa vuosien elämistä kivuissa, jäykkyydestä johtuvaa virheliikettä joka pitkittyneenä vaikuttaa nivelten kuntoon, elämänilon menettämistä ja ennenaikaista vanhenemista.

Hups, tarkennus jossain muualla kuin koirassa.
Jos koira on ollut pitkään tai kovasti jumissa ja se hierotaan kuntoon, on ero käytöksessä, olemuksessa ja liikkeessä monesti välitön ja selkeä. Lepon hieroja Jonna sanoi, että kyllä yleensä se ensimmäinen hierontakerta riittää vakuuttamaan ne jöröt perheenisätkin siitä, että tämä oli oikeasti hyvä homma ja koira voi paremmin. Monesti isät innostuvatkin sitten asiasta ja heistä tulee perheen koirien lihashuoltoaktiiveita. :D Jöröt miekkosetkin ymmärtävät, että kyseessä ei ole mikään suitsukkeiden ja laavakivien saattelema hemmottelu johon törsätään rahaa, vaan aktiivisen, liikkuvaisen ja lihaksiaan käyttävän otuksen lihashuoltoa. Koirahieroja onkin enemmänkin urheiluhieroja kuin hemmottelija. Ja että hieronta on pieni sijoitus muutaman kerran vuodessa, jolla ehkäistään isompia vammoja ja mahdollisia eläinlääkärikäyntejä. :)

Puron lähellä kasvaa muuten tämmöinen mukava
jättiläinen; ei riitä kahden ihmisen käsien pituus
menemään rungon ympäri. <3

En itse ainakaan koe, että 50€ kerran-kaksi vuodessa on ollenkaan iso summa laittaa koiran fysiikan ylläpitoon. Välillä tuntuu, että enemmänkin voisin tehdä. Varsinkin kun corgin fysiikka on välillä vähän haasteellinen. Voisi venytellä useammin, voisi kylmillä ilmoilla ravistella isot lihakset lämpimäksi aina ennen lenkkiä, voisi opetella paremmin minkälaista sapuskaa ja missä vaiheessa ennen ja jälkeen urheilusuorituksen olisi hyvä antaa. Onhan näitä. Mutta useampi asia selkiintyi Jonnan kanssa jutellessa. Tunnistan nyt jonkin verran, miltä koiran lihasten kuuluu tuntua missäkin kohdassa kroppaa, ja osaan paikallistaa kovia jumikohtia paremmin. Tiedän nyt, että löysä (mutta paikalleen palautuva eikä kuiva=nostettaessa rypylle jäävä) nahka koiralla on hyvä asia, lihaksissa  kireästi kiinni oleva nahka on merkki pitkäkestoisesta jumista. Siinä voi mennä kuulemma hyvin kauan, että saadaan ensin nahka "irti" koirasta, jonka jälkeen vasta päästään hieromaan itse lihaksia. :D Sain myös varmuuden sille, että Lepolle voisi jo syöttää niitä nivelravinteita. Pieni ylläpitoannostus ainakaan ei olisi pahitteeksi. Voisin pikkuhiljaa ottaa nekin käyttöön, ostin Lepolle siis jo synttärilahjaksi purkin Avital Flex-tabletteja. Lepon aamuruoka on vaan ollut niin mutkikasta pitkän aikaa niin en ole jaksanut lisäillä sitäkin vielä soppaan. :D Mutta ehkä pitäisi.

Pieni koira ison puun juurella
nokkaeläin <3
Häntä huiskii. :D Tuolta pusikosta saatiinkin viisi inhaa punkkia koiran
kyytiin, neljä niistä koki murskaantumisen keittiön tasoa vasten. :P
Ostin Lepolle punkkien runsauden vuoksi Nexgard-valmisteen lisäavuksi töistä Symppis-valeluliuoksen. Yllä olevan kuvan aikaan litku ei ollut vielä ehtinyt vaikuttaa, mutta muutama päivä myöhemmin kuljimme samoja polkuja samanlaisella kelillä, samaan aikaan päivästä eikä punkkeja ollut tarttunut yhtäkään mukaan! *__* Ainakin meillä toimii tuo litku siis vallan kivasti.

"Tuu jo!"
Shamaani-corgi majassa

Leppoa taas pelotti yksi kaunis päivä. Töihin meno meinaan. Kauppakeskus Ainoaa laajennetaan, ja siellä kuuluu jos jonkinmoisia remppa-ääniä aina välillä (ei toistaiseksi onneksi enää räjäytyksiä). Mun on pitänyt viimeiset pari viikkoa laittaa Lepon panta tiukimmilleen, kun se kauppakeskuksen ovilla kanittaa vastaan niin että meinaa normaalisti täysin sopiva panta muljahtaa korvan yli ja pois. Leppo on alkanut hidastelemaan jo siinä vaiheessa, kun huomaa millä pysäkillä jäätiin pois, pysähtelee ja nuuhkii paljon, kierii nurmikolla jne.


Edellisviikolla avolla oli työkiireitä ja mulla paljon aamuvuoroja, joten otin koiran mukaan usein. Yllä näkyy, miten se yhtenä aamuna tuijotti ulkona kuuluviin remppa- ja porausääniin kohti (jotka ei onneksi kuuluneet sisälle, tai loppuivat siltä päivältä kokonaan). Jos annoin löysää hihnaa, Leppo liikkui vain sivusuunnassa ja aina pystyessään poispäin työpaikasta eli melusta. Ohikulkijoita nauratti ja hymyilytti, kun koira on vetänyt jumit nurtsille ja koitinkin jotain kysyville vain rennosti tokaista että Leppoa ei huvittaisi mennä sisälle kun on niin kivaa ulkona tmv.

"Mutta kun miuta pelottaa."
Onneksi oltiin lähdetty vahingossa super aikaisin, niin oli aikaa hengailla ulkona. En halunnut nyt pakottaa sitä ääntä kohti, kun se jo yritti paeta tilanteesta ja pientä läähättelyäkin oli. Niinpä oleskeltiin nurmipläntillä Sokos-hotellin edustalla, ja onnenkantamoinen kävi, nimittäin hyvin pian porausäänet taukosivat. Hengailtiin vielä hetki, kunnes Leppo oli halukas kulkemaan mun mukana sisälle (mutta ei melun läheisistä henkilökunnan ovista, mentiin suosiolla toisesta sisäänkäynnistä ja kauppakeskuksen läpi myymälään). Ei tuohon koko episodiin onneksi kulunut ylimääräistä aikaa kuin 15-20min, mutta onneksi oltiin lähdetty ajoissa. :D Sisällä Leppo vähän läähätti kun yhdistää myymälän takatiloihin pelon, ja seuraili mua, mutta rauhoittui kuitenkin ennen avaamista jo kivasti.
Mutta mutta. Kannattaisikohan mun luopua kokonaan Lepon viemisestä työpaikalle, ainakaan koko työpäivien ajaksi? Se tarkoittaisi pahimmillaan 9 tunnin yksinoloa, yleensä 6,5-7,5h, joskus 8h. Olisiko yksin kotona pitkä aika kuitenkin parempi, kuin stressaavassa ympäristössä ei ihan yksin? Eikä Leppo koko päivää stressaa ainakaan niin kovasti että läähättäisi tai ei malttaisi syödä tai torkkua, mutta aina sillä on hurja kiire lähteä pois kuitenkin, paikka ei ole sen mielestä miellyttävä. :/ 

Kotona olis ehkä tylsää yksin mutta olis turva, ja uusi painikamu, vielä
toistaiseksi nimetön krokotiili. :3
Mamin arkivapaat ja iltavuorot on Lepon mielestä parhaita, kun saa tulla
lämpimälle isintuoksuiselle tyynylle torkkumaan vielä hetkeksi.
Eikä tarvii mennä töihin mukaan. Ainakaan usein.


Masupäiväkirjaa lyhyesti:

Keitettyä kanaa on Leppo vedellyt muun ruuan kanssa onnistuneesti kokonaisen viikon! <3 Oon niin onnellinen. Tsekataan seuraavaksi kuivatut kanat kun niitä löytyy herkkukaapistakin, somekohusta ja alkuperämaasta panikoimatta. ;) Sitten ehkä uskaltasi kokeilla jopa raakana.

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Punkkisuojattuna Repovedelle ja takaisin

Kuten edellisessä postauksessani jo vihjasin, kävimme kesä-heinäkuun vaihteessa vaeltamassa Repovedellä. Reissun piti toteutua jo aiemmin, mutta Lepon jumiutuneen lihaksiston takia siirrettiin retkeä parempaan aikaan. Jälkimmäisen hieronnan jälkeen oli hyvä rako lähteä pienelle yön yli vaellukselle, ja päätettiin kulkea kaakkurin kierros (24km hyvin vaihtelevaa maastoa), oman ja koiran jaksamisen mukaan oikoen.
Reissuun päätettiin lähteä perjantaiaamuna, koska kuljemme bussien varassa ja sunnuntaisin ei Repovedelle tai sieltä pois bussilla oikein kunnolla pääse. Edeltävänä keskiviikkona, kun reissuun lähteminen oli lyöty lukkoon, hoksasin että ei hittolainen, Lepon punkkiliuoksen vaikutusaika on jo loppunut eikä lääkettä ollut enempää kaapissa. Päätin kokeilla, sopisiko suun kautta annettava punkintorjuntalääke Lepolle. Suun kautta annettavat purutabletit vaikuttavat kätevältä tavalta punkkisuojata koira, ja lisäksi ennen käyttämiemme valeluliuosten teho muutenkin on vähän heikko Lepolla viikoittaisten allergiashampoopesujen takia. Kipaisin siis keskiviikkoiltana "naapurin" eläinlääkäriin kysymään reseptiä. Lepon edellisestä ell-käynnistä on alle vuosi, joten reseptin kirjoittaminen onnistui ilman että koira käytetään klinikalla. Ostin samalla varastoon lisää lääkeshampoota.
Sitten pikapyöräily apteekkiin, joka oli vielä iltaseitsemältä auki, samalla toivoen kovasti että heillä olisi kyseistä punkkilääkettä varastossa (eläinten reseptilääkkeitä ei kuulemma aina ole heti saatavilla, vaan pitää tilata). Sitä onneksi löytyi! Olin asiasta niin innoissani, että melkein unohdin ostaa kyypakkauksen ja rakkolaastareita, jotka olisi myös pitänyt ottaa reissulle mukaan. :D

Kolme tablettia löytyi sisältä
hassunkurisessa läpipainopakkauksessa.
Tän meidän valmisteen nimi on NexGard. Sitä annetaan kerran kuussa yksi purutabletti, eli samanlainen antoväli kuin valeluliuoksissakin. Olisi myös ollut mahdollista ottaa Bravecto-nimiselle lääkkeelle resepti, se annetaan muistaakseni kolmen kuukauden välein. Kätevän kuuloista kyllä, mutta en jotenkin uskaltanut altistaa Leppoa niin suurelle lääkeainemäärälle yhdellä kertaa (kuukauden kestävässä lääkkeessä lääkeainetta on vähemmän kuin kolme kk kestävässä, tietty). Päädyttiin siis NexGardiin.

Purutabletin sanottiin olevan hyvänmakuinen, ja kelpaavan useimmille
koirille sellaisenaan, kuin makupalana. Sen voi myös murskata ruokaan.
Lepon miete: "Hmm, miellyttävä tuoksu, saisinko vähän maistaa?"
Pudotin tabletin Lepon ruokakippoon, josta hauva noukki sen suuhun,
pudotteli pari kertaa ruokailualustalle (Leppo aina testaa uudet syötävät
sylkemällä ne pari kertaa suusta ennen kuin syö), sitten Leppo hiippaili tabu
suussa pedilleen sitä syömään kuin suurtakin aarretta. :D Makutestin läpäisi
tämä valmiste siis, ainakin meillä!


Pian perjantaiaamu koitti, ja matka Repovedelle ja kaakkurinkierrokselle saattoi alkaa! Mukana oli kameran virkaa toimittamassa vain mun puhelin, joten kuvien laatu ei aina välttämättä päätä huimaa. :)

Isin perässä köpötellen. (Korjattiin teltan asentoa rinkassa
kuvan ottamisen jälkeen. :D )

Ensimmäinen pysähdyspaikka. Paistettiin nuotiopaikalla makkarat.

Kyllä, ne on hauenpäitä oksaan ripustettuna. :D

Joen ylityspaikka.


Leppo on lepotauosta mielissään.

"Tulkaahan jo!"
Vaellettiin ensimmäisenä päivänä noin kymmenen kilometriä. Pystytettiin leiri Sukeltajanniemeen, siellä oli nuotiopaikka ja huussit lähellä, ja kaivollekaan ei ollut pitkä tai vaikea matka. Leppo oli ihan uupunut ja kyllästynyt matkaamiseen, pieni lepotauko oli pidettävä ennen Sukeltajanniemeä ja koirarukka oli niin väsynyt ja haluton jatkamaan matkaa, että avo päätti vähän matkaa kantaa pientä poloista.

"En jaksa enää."
Leiripaikalle saavuimme sen hetkisistä vaeltajista ensimmäisinä, laitettiin rauhassa ruokaa ja nautiskeltiin hiljaisuudesta ja maisemista. Pitkän ja rankan vaellustaipaleen päätteeksi oli hyvä makoilla retkipeitteen päällä mahat täynnä.


Köllötellään. <3

Siinä oli selällään hyvä olla ja katsella tuulessa heiluvia mäntyjä.
Illan mittaan Sukeltajanniemeen tuli monta muutakin seuruetta, ja juteltiin iltanuotion äärellä niitä näitä kun paistettiin vielä paketin viimeiset makkarat. Nukkumaan käytiin ajoissa, sillä olimme kaikki väsyneitä. Leppo nukkui hyvin.

Aamukuudelta heräsin jo pirteänä, kun aurinko oli noussut puurajan yläpuolelle telttaamme valaisemaan. Leppokin venytellen tuli sanomaan huomenet, sitä väsytti. Aamiaisen jälkeen purettiin leiri, ja lähdettiin matkaan. Leppo oli saanut oman aamiaisensa jo melko varhain, ennen meitä, ettei sen tarvitsisi täydellä mahalla rehkiä.
Meitä odotti vielä hieno nähtävyys: Olhavanvuori. Siellä odotti upeat näköalat.

Melkein huipulla.


Huipulla viimein!

Loppumatka olikin tuttua seutua viime syksyn patikointiretkestä, kun olimme kaveripariskunnan kanssa yhden yön vaelluksella. En ottanut juurikaan matkan lopusta kuvia, nautittiin vain maisemista ja pidettiin huoli että koira sai juoda riittävästi. Oli lämmin päivä.
Retki oli mielestäni ihan onnistunut kyllä, tosin Lepon jaksamisen kannalta olisi valittava ensi kerralla viileämpi ajankohta. Eikä ehkä ihan niin montaa kilometriä päivässä. Tiedän, ettei kaikille corgeille tuommoinen vaellus ole homma eikä mikään, jotkut taas ei selviäisi Repoveden portaista ja hankalista maastoista ollenkaan. Pitää mennä sen oman corgipötkön jaksamisen ja ruumiinrakenteen mukaan. :)

Sitten muihin kuviin ja tunnelmiin! Varmaan muistatte sen maaliskuisen postauksen, kun olin virkannut Lepolle tekemäni petityynyn ympärille valkoisen korin? Jos et, niin klikkaappa tästä, niin näät miltä kori näytti juuri valmistuneena. Noh, ei mennyt kuin kuukausi-pari, niin reunat olivat väsähtäneet ja peti näytti tältä:
Ou nou.
En jaksanut enää katsella lurpahtaneita petikorin reunoja, joten päätin tehdä asialle jotain. Eli purkaa reunat kokonaan, lisätä pohjaan kerroksen-pari ja tehdä reunat uusiksi. :D Kiva pieni kesäprojekti! Ajattelin, että reunat pysyisivät ylhäällä, jos pohja olisi hieman isompi, eikä reunan alkamiskohta näin ollen jäisi tyynyn alle vaan lähtisi sen reunoilta kohoamaan ylös. Meinasin myös tehdä reunan hieman lyhyemmäksi ja ilman sisääntuloaukkoa, jotta se pysyisi vielä paremmin ylhäällä. Vaan kuinkas kävikään? No näin:
Ou nou! :(
Eli uusiks meni. Nyt mietin tarkkaan että miten ihmeessä saisin reunan pysymään ylhäällä... Sitten tuli ahaa-elämys: kaventamalla! En osannut kaventaa pylväillä, joten otin netistä selvää. Sitten vain virkkaamaan, ja lopputulos olikin sitten aika söpö:
"Jee..?"
Nyt reuna pysyy ylhäällä, koska yläreunassa on vähemmän pylväitä kuin alareunassa, ja reunat tavallaan kiristyvät tyynyn ympärille. Kätevää! Nyt mulla vaan on sitten pari kerää tuota valkoista lankaa ylimääräisenä, pitääkin miettiä mitä siitä keksisi.

Loppuun pari kuvaa viimeisimmän viikon tapahtumista.

Kieli ulkona aamu-unilla. <3

Sateen jälkeen on hyvä tuoksutella ilmaa.
Nyt kun suurin osa Lepon kroppaa on pohjavillaton, näkyy hauskasti tuo selän "satulajälki". Voi olla, että olen jo tänne joskus kirjoitellut asiasta, mutta corgithan on legendan mukaan olleet alun perin keijujen uljaita ratsuja. Joillakin corgeilla näkyy vielä tänäkin päivänä hieman kainaloiden takana selässä ja kyljissä eriväristä karvaa, ikäänkuin painaumana satulasta ja sen remmeistä. Tricolor-värisillä corgeilla on myös joskus selvä, satulan muotoinen musta alue selässään. Semmoisia taikaolentoja nämä corgipötkylät! ;)

Leppo sai lauantaina uuden lelun... Tai oikeastaan leluäidin ja sen poikasen, nimittäin Ikean ketut! Tämä lelulähetys tuli Lepon "tädiltä", eli mun siskoltani. :) Kettuset on Lepon mielestä kovin mukavaa porukkaa, pikkuketun kanssa leikitään enemmän ja isoketun kanssa köllötellään ja nukutaan. Välillä toki pitää isokettuakin ravisutella, kun ei muuten tottele. :D

Leppo sanoo KIITOS!

Pahoittelut kilometripostauksesta! Oli paljon kuvia ja kuulumisia. :) Torstaina olisi taas Kotkan reissua luvassa, lähdetään maalaamaan kirjahyllynpaloja avon vanhempien autotalliin. :D Männynvärisestä Lundiasta olisi tarkoitus tehdä valkoinen, toivotaan että maalia menee vain hyllyn osiin eikä esimerkiksi yhteen koiraherraan! Sitä jääkäämme jännittämään.