Ketunlenkki

Eilen tehtiin päivävaellus kansallispuisto Repovedellä! Sinne on Kouvolasta n. tunnin bussimatka, joten oli jo korkea aika päästä Leponkin ekaa kertaa vaellukselle. Ketunlenkki on n. 5km pitkä, suosittu reitti ja mukavan mittainen myös perheen kanssa kuljettavaksi. Maisemat olivat upeat ja keli mainio, ja Leppokin käyttäytyi suurimman osan ajasta oikein mallikkaasti.
Kaikki kuvat on ottanut Tero Kuparinen, ja kuvia klikkaamalla niitä saa katsottua isompikokoisina.

Aluksi Lepolla oli hirmuinen kiire, mutta n. ensimmäisen kilometrin jälkeen
hötkyily lakkasi ja koirakin malttoi nauttia luonnosta.

Käsikäyttöiselle lossille odotettiin omaa vuoroa.

Pieni hörppy välissä...

Poltetulle metsäalueelle oli alkanut jo kasvaa
lehtipuiden taimia.

Lossi myöhemmin kuvattuna

"Tuleehan se isi sieltä?"

Poika polleana kun oli niin nopeasti kiivennyt mäen ylös.

Vaan vielä oli kiivettävää...

Ketunlenkki kulki Katajavuoren kautta, jossa oli upeat näköalat. Huipulle vievät viimeiset portaat olivat pötkökoiralle liian jyrkät, niinpä avo reippaana kantoi Lepon ylös ja myöhemmin alas.

Maisemien tarkastelua

<3

"Noni, riitti poseeraaminen tältä erää."

Katajavuorelta

 Onneksi suurin osa Katajavuoren portaista oli hieman loivempia, joten Leppo pystyi laskeutumaan itse suurimman osan matkasta. Pysähdyimme riippusillan lähellä olevalle isolle nuotiopaikalle evästämään ja lepäämään. Leppo kävi nuotiopaikalla rannassa tutkimassa vettä ja hieman kahlaamassakin, mutta syvemmälle ei millään huvittanut mennä kun väsyttikin jo kovin. Lopulta oli hyvä kuopia maahan pieni peti itselle, turvalliseen paikkaan.

"Tässä on hyvä."

Noin tuntia ennen paluubussin lähtöä jatkoimme matkaa Ketunlenkin loppuun. Lepon mielestä riippusilta oli hieman jännittävä, ja häntää piti käyttää ahkerasti tasapainoiluun huojuvalla sillalla, mutta reippaasti jätkä ylitti koko sillan pysähtymättä ihmettelemään.

Retkipoika

Paluubussissa oli kamalan kuuma ja ilmastointi heikko, joten piti vielä bussista noustua pysähtyä juoma- ja lepotauolle Kouvolan päädyssä. Leppo-raasu oli ihan kuitti ja pysähdeltiin varjoisilla nurmikoilla monet kerrat ennenkö lopulta päästiin kotiin asti.

Loppupäivä menikin koiran osalta, arvaatte varmaan missä merkeissä... Zzz...