Näytetään tekstit, joissa on tunniste stressi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste stressi. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Pieni herra Pelkopylly

"Eikö voitaisi pliis äippä asua ulkona? Kato nyt miten nättiä!
Tässähän olis vielä just hyvä paikka pesälle."

Hui, blogia en ole ehtinyt kirjoittelemaan töiltä ja tammikuussa alkaneilta opinnoilta yhtään! Eipä meille muuten kauheasti kummempia ole kuulunut, mutta nyt viimeisen viikon ajan Lepolla on ollut vähän rankkaa. Ääniarkuus on alkanut haittaamaan sen arkea jo hieman.

Lumiaura kolistelee. Herra Pelkopylly tulee pylly kiinni
lähimpään ihmiseensä.

Aiemmin kotikulmilla on ollut riesana vain jyrisevät lumiaurat, joita on viimeksi kuulunut 4.2. Siitä pari päivää myöhemmin asuntomme alapuolella sijaitsevaan autokatokseen parkkeerannut iso citymaasturi pärähti tyhjäkäyntiin. Isossa autossa oli sen verran iso ääni, että se jyrisi ja helisytti meidän astioita keittiökaapeissa! Luonnollisestikin Leppo tähän reagoi, ja loikkasi sohvalle viereeni (makoilin flunssassa kotona), lopulta ihan syliinkin oli pienen herra Pelkopyllyn tultava.

Tässä ja edellisessä kuvassa näkyy hyvin Lepon
huolestunut korvien asento.

Annan sen aina tulla syliin jos sitä pelottaa, liikaa kuitenkaan huolestumatta/voivottelematta itse ettei Leppo mieti että "Oijoi, nyt kun äippäkin huolestui niin jotain täytyy olla pahasti pielessä!" vaan sanon korkeintaan rauhallisella, pehmeällä äänellä "juu, tule vaan."
Noh, mörköauto tuli ja meni parin päivän ajan, ja aina Leppo äänen loppumisen jälkeen palautui melko nopeasti. Kunnes alkoivat louhinta- ja purkutyöt läheisen ammattiopiston alueella. Aamuisin lähtevä mörköauto ja aamupäivisin tulevat kallion räjäytystärähdykset saivat Lepon olemaan varuillaan ja lievästi peloissaan koko aamupäivän. Se kuunteli pelästyneenä naapurin lasten juoksemisia sisällä, säpsähteli kenkälaatikon kolinoille, eikä uskaltanut enää syödä aamiaisjälkkäriksi saamaansa ohuen ohutta purutikkua:
Hylätty jälkkäri </3
Ja, koska Leppo huomasi pelottavien äänien kuuluvan vain kotona, se ei halunnut enää tulla lenkiltä sisään, vaan pisti peloissaan jarrut pohjaan ja jos sai löysää hihnaa, yritti matalana paeta kauemmas talosta, yhdellä kertaa myös vinkui mun silmiin tuijottaen kun ei päässyt ottamaan etäisyyttä.

Yritä nyt tässä kuntosalille lähteä kun toinen
on ihan parka... :'(

Viime viikonlopuksi päästiin onneksi Tampereelle rentoutumaan, käytiin äidilläni kylässä, tsekkaamassa jääveistosnäyttelyä ja ostoksilla, sekä moikkaamassa (ilman Leppoa) siskoni ylisöpöä kissanpentua. <3

Mamman (=mun äiti) vieressä on ihanaa ja
turvallista, ja saa rapsuja. <3
"Moi. Mä olen Kex. Hurja kotitiikeri! Ettäs tiedätte."
Kex oli siskonpoikani, 6v, päättämä nimi tälle pikkukollille. <3
Kuvat ei anna kyllä oikeutta näyttelyn veistoksille,
valaistus oli mahtava ja tunnelma kohdillaan.
Paljon leikitty ja saatu rapsuja, kyllä nyt väsyttää. <3

Reissusta palattua äänipelkoilu kuitenkin jatkui, mikä ei sinänsä ollut yllätys. Avauduin meidän tilanteesta alkuviikosta Tofun ja Haikun emännälle Tanyalle, jolla on siis jo eläintenkouluttajan paperit, ja ongelmakoirakouluttajan opinnot menossa. Hänen kanssaan funtsailtiin toimintatapoja noihin lenkiltä kotiin palaamisiin, ja sainkin hyviä vinkkejä ja ideoita millä en tilannetta ainakaan pahenna. Ostin töistä Lepolle Adaptil feromonipannan, se on nyt keskiviikkoillasta asti ollut herralla kaulassa ja positiiviset vaikutukset ovat kyllä näkyneet. :)
Vaikea tajuta, että tuommoinen pieni muovilärpyke
kaulan ympärillä toimii oikeasti. Se haihduttaa rauhoittavaa
feromonia, helpottaen koiran oloa pelkotiloissa!
Feromoniyhdistettä haihtuu pannasta koiran ruumiinlämmön
vaikutuksesta. Kerrassaan näppärä kapistus!
Yhden kerran olen pannan laittamisen jälkeen joutunut koiran kantamaan sisälle kun on ollut kiire töihin (kantaen mieluummin kun hihnasta vetäen), muuten ollaan päästy joko ihan Lepon omasta tahdosta edeten (josta saa kehuja ja palkkaa), tai sitten "vähän vahingossa" kun rapusta on tullut tai sinne on mennyt joku mukava naapuri, jolloin Leppo on unohtanut että sen piti pelätä jotain ja mennyt iloisesti ihmisten perässä. :D Yhtenä yönä mörköauto tuli jostain syystä vasta 12-1 aikoihin reissultaan, jolloin Leppo tietysti haki turvaa ja hyppäsi sänkyyn. Meidän yllätykseksi herra Pelkopylly nukkuikin koko yön jalkopäädyssä tai meidän välissä, mitä ei ole tehnyt koskaan ennen. Mutta nyt ollaankin saatu koko viikonloppu ottaa rennosti, kun mörköautoa ei ole näkynyt, eikä työmaallakaan viikonloppuisin möykätä. <3 Tänään Leppo uskalsi syödä aamupalajälkkärinkin! :')


Toivokaamme, että mörköauto pysyisi muualla kuin katoksessa, ja ettei räjäytyksiä kestäisi enää kauaa. Adaptil-pannan vaikutus kestää 4 viikkoa, ja sitten voi hankkia uuden jos on tarvis. Jos tilanne pahenee, niin kokeilen rinnalle vielä ehkä SereneUm-tabletteja, jotka ovat nekin luonnon omia rauhoittavia ainesosia sisältäviä valmisteita. Toivottakaa tsemppiä Lepolle!

Muita muistiinpanoja:
Koiran paino on taas vaivihkaa noussut... Perhana. Olen pitänyt sen ihannepainona 13-13,5kg, nyt potra poika 14,5kg. Eli kilo saa lähteä ainakin. Ostin Nutriman Weight Balance -nappulaa meille makutestiin, sekoitettavaksi Health Digestionin kanssa. :D
Vasemmalla Weight Balance,
oikealla tuttu Health Digestion.
Kokonaan en ainakaan vielä vaihda kevytruualle vaikka Lepolla onkin aamuruualla myös lihaa/märkäruokaa ja öljylisää, kun digestion-nappulaa on vielä Kotkassakin jäljellä Teron vanhemmilla paljon. Mennään nyt hetki 1/3 kevyt- ja 2/3 digestiivinappula -sekoitussuhteella, ja Kotkassa pelkällä Digestionilla. Hurjan hyvin on Weight Balance kyllä maistunut! Aika näyttää, miten pääosin kalapohjainen nappula muuten sopii.

"Ens kertaan! Eikös se äippä niin aina sano tähän loppuun..."

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Pohdintoja lihashuollosta ja muista jutuista

Leppo tuli hierottua nyt toiseenkin kertaan. Lonkankoukistajien tilanne oli kuulemma paljon parempi, ja Jonna näytti, miten voin itse hieroa niitä jatkossa ja venytellä. Alkuun mennään kerta viikkoon hieromisilla, sitten harvennetaan väliä aina viikko kerrallaan, ja toivon mukaan löytyy Lepolle sopiva hierontaväli. :) Tarvittaessa taas Jonna kutsuttava hieromaan koira kunnolla auki, ja veikkaankin että viimeistään vuodenvaihteen paikkeilla, kun Koiramessujen palloiluesitykset on tehty, olisi taas kokonaisvaltaiselle hieromiselle tarvetta.

Rentouttavan hieronnan jälkeen ihan kanttuvei. :D
Juteltiin paljon koirajutuista (on kiva kun saa kokonaisen tunnin höpötellä jonkun kanssa koirista, kun ei toi avo aina jaksa! :D ), ja mm. siitä miten koirahierontaan yleensä suhtaudutaan. Kirjoittelin aiheesta jo facebook-postauksenkin, mutta ajattelin tännekin pistää ylös ajatuksia. Kovin monella, varsinkin jos ei omista koiraa tai muuten vain nämä jutut ei niin kiinnosta, tuntuu olevan ajatus koirahieronnasta pelkkänä luksushemmotteluna, johon höpsähtäneet koiraihmiset laittaa rahansa. Ajatellaan, että "no ennenkin murret tuli toimeen ilman fancypants-hierontoja, kyllä ne nytkin tulee." Juu, koira voi tulla toimeen ilman ainuttakaan hierontakertaa koko elämässään, mutta joskus, varsinkin vanhemmiten, se tarkoittaa vuosien elämistä kivuissa, jäykkyydestä johtuvaa virheliikettä joka pitkittyneenä vaikuttaa nivelten kuntoon, elämänilon menettämistä ja ennenaikaista vanhenemista.

Hups, tarkennus jossain muualla kuin koirassa.
Jos koira on ollut pitkään tai kovasti jumissa ja se hierotaan kuntoon, on ero käytöksessä, olemuksessa ja liikkeessä monesti välitön ja selkeä. Lepon hieroja Jonna sanoi, että kyllä yleensä se ensimmäinen hierontakerta riittää vakuuttamaan ne jöröt perheenisätkin siitä, että tämä oli oikeasti hyvä homma ja koira voi paremmin. Monesti isät innostuvatkin sitten asiasta ja heistä tulee perheen koirien lihashuoltoaktiiveita. :D Jöröt miekkosetkin ymmärtävät, että kyseessä ei ole mikään suitsukkeiden ja laavakivien saattelema hemmottelu johon törsätään rahaa, vaan aktiivisen, liikkuvaisen ja lihaksiaan käyttävän otuksen lihashuoltoa. Koirahieroja onkin enemmänkin urheiluhieroja kuin hemmottelija. Ja että hieronta on pieni sijoitus muutaman kerran vuodessa, jolla ehkäistään isompia vammoja ja mahdollisia eläinlääkärikäyntejä. :)

Puron lähellä kasvaa muuten tämmöinen mukava
jättiläinen; ei riitä kahden ihmisen käsien pituus
menemään rungon ympäri. <3

En itse ainakaan koe, että 50€ kerran-kaksi vuodessa on ollenkaan iso summa laittaa koiran fysiikan ylläpitoon. Välillä tuntuu, että enemmänkin voisin tehdä. Varsinkin kun corgin fysiikka on välillä vähän haasteellinen. Voisi venytellä useammin, voisi kylmillä ilmoilla ravistella isot lihakset lämpimäksi aina ennen lenkkiä, voisi opetella paremmin minkälaista sapuskaa ja missä vaiheessa ennen ja jälkeen urheilusuorituksen olisi hyvä antaa. Onhan näitä. Mutta useampi asia selkiintyi Jonnan kanssa jutellessa. Tunnistan nyt jonkin verran, miltä koiran lihasten kuuluu tuntua missäkin kohdassa kroppaa, ja osaan paikallistaa kovia jumikohtia paremmin. Tiedän nyt, että löysä (mutta paikalleen palautuva eikä kuiva=nostettaessa rypylle jäävä) nahka koiralla on hyvä asia, lihaksissa  kireästi kiinni oleva nahka on merkki pitkäkestoisesta jumista. Siinä voi mennä kuulemma hyvin kauan, että saadaan ensin nahka "irti" koirasta, jonka jälkeen vasta päästään hieromaan itse lihaksia. :D Sain myös varmuuden sille, että Lepolle voisi jo syöttää niitä nivelravinteita. Pieni ylläpitoannostus ainakaan ei olisi pahitteeksi. Voisin pikkuhiljaa ottaa nekin käyttöön, ostin Lepolle siis jo synttärilahjaksi purkin Avital Flex-tabletteja. Lepon aamuruoka on vaan ollut niin mutkikasta pitkän aikaa niin en ole jaksanut lisäillä sitäkin vielä soppaan. :D Mutta ehkä pitäisi.

Pieni koira ison puun juurella
nokkaeläin <3
Häntä huiskii. :D Tuolta pusikosta saatiinkin viisi inhaa punkkia koiran
kyytiin, neljä niistä koki murskaantumisen keittiön tasoa vasten. :P
Ostin Lepolle punkkien runsauden vuoksi Nexgard-valmisteen lisäavuksi töistä Symppis-valeluliuoksen. Yllä olevan kuvan aikaan litku ei ollut vielä ehtinyt vaikuttaa, mutta muutama päivä myöhemmin kuljimme samoja polkuja samanlaisella kelillä, samaan aikaan päivästä eikä punkkeja ollut tarttunut yhtäkään mukaan! *__* Ainakin meillä toimii tuo litku siis vallan kivasti.

"Tuu jo!"
Shamaani-corgi majassa

Leppoa taas pelotti yksi kaunis päivä. Töihin meno meinaan. Kauppakeskus Ainoaa laajennetaan, ja siellä kuuluu jos jonkinmoisia remppa-ääniä aina välillä (ei toistaiseksi onneksi enää räjäytyksiä). Mun on pitänyt viimeiset pari viikkoa laittaa Lepon panta tiukimmilleen, kun se kauppakeskuksen ovilla kanittaa vastaan niin että meinaa normaalisti täysin sopiva panta muljahtaa korvan yli ja pois. Leppo on alkanut hidastelemaan jo siinä vaiheessa, kun huomaa millä pysäkillä jäätiin pois, pysähtelee ja nuuhkii paljon, kierii nurmikolla jne.


Edellisviikolla avolla oli työkiireitä ja mulla paljon aamuvuoroja, joten otin koiran mukaan usein. Yllä näkyy, miten se yhtenä aamuna tuijotti ulkona kuuluviin remppa- ja porausääniin kohti (jotka ei onneksi kuuluneet sisälle, tai loppuivat siltä päivältä kokonaan). Jos annoin löysää hihnaa, Leppo liikkui vain sivusuunnassa ja aina pystyessään poispäin työpaikasta eli melusta. Ohikulkijoita nauratti ja hymyilytti, kun koira on vetänyt jumit nurtsille ja koitinkin jotain kysyville vain rennosti tokaista että Leppoa ei huvittaisi mennä sisälle kun on niin kivaa ulkona tmv.

"Mutta kun miuta pelottaa."
Onneksi oltiin lähdetty vahingossa super aikaisin, niin oli aikaa hengailla ulkona. En halunnut nyt pakottaa sitä ääntä kohti, kun se jo yritti paeta tilanteesta ja pientä läähättelyäkin oli. Niinpä oleskeltiin nurmipläntillä Sokos-hotellin edustalla, ja onnenkantamoinen kävi, nimittäin hyvin pian porausäänet taukosivat. Hengailtiin vielä hetki, kunnes Leppo oli halukas kulkemaan mun mukana sisälle (mutta ei melun läheisistä henkilökunnan ovista, mentiin suosiolla toisesta sisäänkäynnistä ja kauppakeskuksen läpi myymälään). Ei tuohon koko episodiin onneksi kulunut ylimääräistä aikaa kuin 15-20min, mutta onneksi oltiin lähdetty ajoissa. :D Sisällä Leppo vähän läähätti kun yhdistää myymälän takatiloihin pelon, ja seuraili mua, mutta rauhoittui kuitenkin ennen avaamista jo kivasti.
Mutta mutta. Kannattaisikohan mun luopua kokonaan Lepon viemisestä työpaikalle, ainakaan koko työpäivien ajaksi? Se tarkoittaisi pahimmillaan 9 tunnin yksinoloa, yleensä 6,5-7,5h, joskus 8h. Olisiko yksin kotona pitkä aika kuitenkin parempi, kuin stressaavassa ympäristössä ei ihan yksin? Eikä Leppo koko päivää stressaa ainakaan niin kovasti että läähättäisi tai ei malttaisi syödä tai torkkua, mutta aina sillä on hurja kiire lähteä pois kuitenkin, paikka ei ole sen mielestä miellyttävä. :/ 

Kotona olis ehkä tylsää yksin mutta olis turva, ja uusi painikamu, vielä
toistaiseksi nimetön krokotiili. :3
Mamin arkivapaat ja iltavuorot on Lepon mielestä parhaita, kun saa tulla
lämpimälle isintuoksuiselle tyynylle torkkumaan vielä hetkeksi.
Eikä tarvii mennä töihin mukaan. Ainakaan usein.


Masupäiväkirjaa lyhyesti:

Keitettyä kanaa on Leppo vedellyt muun ruuan kanssa onnistuneesti kokonaisen viikon! <3 Oon niin onnellinen. Tsekataan seuraavaksi kuivatut kanat kun niitä löytyy herkkukaapistakin, somekohusta ja alkuperämaasta panikoimatta. ;) Sitten ehkä uskaltasi kokeilla jopa raakana.

perjantai 22. joulukuuta 2017

Koiramessut 3/3: Koiran hyvä elämä -luento

Jep, eli toinen alusta loppuun kuuntelemani luento käsitteli niinkin pienenpientä aihealuetta kuin koiran hyvä elämä! :D Sen vuoksi tein sille oman postauksensa. Yritän parhaani mukaan jäsennellä muistiinpanoni ja ajatukseni järkevästi, jotta siitä te lukijatkin voisitte saada jotain irti. :) Laitoin väleihin myös aiheisiin liittyviä kuvia joita Lepon kuvakansiosta löysin (kaikki jo kerran nähtyjä tosin :D ), jottei olisi pelkkää tekstiä.
Luento oli kyllä hyvin mielenkiintoinen, joskin aika pitkä, mutta oli siellä uuttakin kivaa nippelitietoa.

Koiran hyvä elämä

(Maaria Kaiperla, eläinosteopaatti)

Koiran hyvä elämä koostuu viidestä eri osa-alueesta:
  • ravinto
  • aktiviteetit
  • ympäristö
  • laumadynamiikka
  • terveys
Nämä osa-alueet ovat kaikki yhtä tärkeitä, ja ne voivat vaikuttaa toinen toisiinsa (jos esim. ravinto on pielessä, se voi vaikuttaa koiran terveyteen ja kurjan olon seurauksena aggressioon / riitoihin lauman muiden jäsenten kanssa).
Kun kaikki neljä ensimmäistä osa-aluetta ovat tasapainossa, on koira usein niin henkisesti kuin fyysisestikin terve (poislukien tapaturmat yms.), ja sitä kautta myös hyvinvoiva. Alla avattuna osa-alueita yksityiskohtaisemmin.

Ravinto:

  • Mitä koira syö?
  • Miten se kyseiselle koiralle sopii?
  • Tulisi olla koiran elinvoimaa tukeva
  • Vaihtoehtoja ja ruokintatyylejä on rajattomasti
  • "Ravinto olkoon lääkkeenne" = oikeanlaisella ravinnolla saadaan monenlaiset ongelmat koiran terveydessä kuriin

Aktiviteetit:

  • lajityypilliset aktiviteetit (nenätyöskentely, saalistuskäyttäytyminen...)
  • vapaa liikunta
  • lajitoverit (joko samassa laumassa tai säännöllisesti tuttujen koirien tapaaminen)
  • harrastus/työ (huom. leikkikin on koiran työtä!)
  • Aktiviteettien tulisi olla tasapainossa: samassa suhteessa koiraa rentouttavaa, lajityypillistä touhuamista, ja harrastus-/työhommia

Ympäristö ja sen haasteet:

  • sopiva rotu sopivalla ihmisellä, ja sopivassa ympäristössä
  • stressitekijät
  • Pentuiällä aina syntymästä asti on myös suuri merkitys koiran hyvään elämään. Synnytyksen komplikaatiot, olot kasvattajalla, pentujen ravinto ja mahdolliset onnettomuudet pentuiässä kaikki vaikuttavat koiran elämänlaatuun aikuisiällä. Myös kasvuikäisen koiran liikunnan ja levon suhde vaikuttaa etenkin fyysiseen kehitykseen.

Laumadynamiikka:

  • lauman sisäinen tasapaino
  • suhde ihmiseen
  • suhde lauman muihin koiriin
  • Lauma voi olla rikkaus tai stressitekijä, jos kemiat eivät kohtaa.

Terveys:

  • koira ja sen terveys on psykofyysinen kokonaisuus
  • elinvoima vaihtelee yksilöittäin, mutta siihen voi myös vaikuttaa esim. oikeanlaisella ravinnolla
  • Kipu:
    • joka kolmas koira kärsii kivusta jossain vaiheessa elämää (Voiko olla noin pieni osa?)
    • jokaisen tulisi tunnistaa koiransa kipu
    • kivun ilmaisu yksilöllistä, johon vaikuttaa mm. koiran rotu, stressitaso, aiempi kipuhistoria ja myös laumadynamiikka (laumassa elävät koirat eivät välttämättä ilmaise kipua niin selvästi, etteivät vaikuttaisi toisten koirien silmissä heikoilta)
    • Kipu näkyy biomekaanisina muutoksina (ryhti, selkälinja, jäykkyys liikkeessä, ontuminen, peitsaus), fysiologisina muutoksina (iho- ja vatsaongelmat, tulehduskierteet), ja käytösongelmina
    • Kipu aiheuttaa ulkoisille ärsykkeille herkistymisen, oppimisvaikeuksia, yhteistyöhaluttomuutta, sijaistoimintoja (nuoleminen, rapsuttelu) ja muutoksia luonteessa
  • Akuutti kipu:
    • koira esim. törmää johonkin kovaa tai putoaa, tai muuten loukkaa itsensä
    • tuntomerkkeinä laajentuneet pupillit, tiheä hengitys, lihasten vapina
    • paranemisprosessi on tärkeää saada käyntiin mahdollisimman nopeasti
  • Krooninen kipu:
    • 72h akuutin kivun alkamisesta
    • jos kroonista kipua kestää yli 3kk, neurotoksiset yhdisteet alkavat tuhoamaan kipuporttisoluja keskushermostosta -> keho ei kestä kipua/kipu tuntuu kovemmalta (mikäli ymmärsin oikein)
"Kipu ei ole syy, vaan joku syy aiheuttaa kivun."
  • Stressi:
    • olennainen henkiinjäämisen kannalta (hyvälaatuinen, hallittu stressi)
    • Huonolaatuinen, jatkuva ja uuvuttava stressi (kiihdyttävät leikit) altistaa sairastumisille
    • Pitkään jatkunut stressitila vaikuttaa mm. suoliston terveyteen ja infektioherkkyyteen
  • Kivunhoito:
    • lääkintä
    • leikkaus
    • manuaaliset hoidot (mm. hieronta)
    • ravinto
    • stressin ja kuormituksen määrän säätäminen
  • Palautuminen:
    • ilman palautumista ei tapahdu edistystä (ei lihasten kehityksessä tai oppimisessa)
    • 48h tarvitaan palautumiseen, jolloin pidetään huolta palauttavasta, rennosta liikunnasta vapaana ja laadukkaasta ravinnosta. Hyvä peruskunto edistää palautumista.
    • terveydelle hyvin vaarallinen tila, jos koira ei pääse palautumaan
    • pahimmillaan koira saa burn outin -> ei kestä pienintäkään rasitetta ilman stressireaktiota (Tämän vuoksi päivittäinen, stressitasoja nostattava leikki, kuten liiallinen kepin- tai lelunheittely tai jännittävät jahtileikit koirapuistossa voivat tehdä hyvin paljon hallaa koiran terveydelle.)


"Hyvä suhde ja molemminpuolinen luottamus luo pohjan kaikelle yhdessä tekemiselle."
Oma mielentila avainasemassa: rauhoitetaan oma mieli, niin työ koiran kanssa onnistuu.

Semmoista settiä! Nyt blogi rauhoittuu Koiramessu- ja muista höpötyksistä joulutauolle, seuraavan kerran postailen Lepon joululahjoista ja -touhuista. :) Leppo onkin jo lähtenyt tänään isännän  kanssa Kotkaan joululomalle, itse seuraan perässä huomisen työvuoron jälkeen.

Bannerin hengen siivittämänä ja sanoin: Leppoisaa joulua teille kaikille!