Joululomailut + Lepon lahjat

Nyt olemme onnistuneesti palanneet joululomareissuilta! Vaikka sukulointi ja kylässä oleminen on aina kivaa, on kotiin silti ihana palata.

Leppo on samaa mieltä, kotona on mukavaa.

Vietettiin jouluaatto Kotkassa, johon lähdimme jo 22. päivä. Oli tosi lauhat kelit ja kaikki lumet sulivat jouluksi, joten ihanan jouluisia ulkoilukuvia ei päässyt napsimaan... Mutta Leposta saa hassuja kuvia sisälläkin, ei siihen juhlapäiviä tai lunta tarvita!

Joulua edeltävät päivät menivät pitkälti lenkkeillessä ja rentoutuessa, oli mukavaa kun ei tarvinnut tehdä mitään, sai vaan olla. :) Leppokin makoili hyvin moneen otteeseen ihmisten vieressä sohvalla tai vierassängyllä, nauttien.

"Ihanaa..."

Lepon jouluaatto ilta meni lahjaluuta pureskellessa, tarkasti se kyllä aina katsoi jos hänelle oli lahja avattavana. Pian tuli luun järsimisestä väsymys, ja piti loikata "omalle tuolille" saaliin kanssa huilaamaan:

Joulupäivänä kävimme moikaamassa saksanpystykorvakolmikkoa kavereillamme. Heillä on siis kleinspitz Elmo, sekä mittelspitzit Peetu ja Mauno (pentu). Leppo oli viime vuoden juhannuksen tienoilla leikkimässä Peetun kanssa, kun Peetu oli vielä pentu. Nyt oli meininki hieman eri, kun koiria oli kolme ja tapasimme sisätiloissa. Kaikkia osapuolia jännitti. Pentu Mauno säikähti Leppoa, joka olisi ruvennut pennun kanssa hippasille, ja hurjasti haukkumalla se sai Leponkin jännittämään ja jäykistelemään, ja jopa irvistelemään pennulle kun se tuli haukkuen lähelle! :D En ollut hirmuisen ylpeä koirastani siinä tilanteessa, irvistellä nyt jännittyneelle pennulle... Mutta pitäähän sitä tietysti ilmaista jos haluaa pitää etäisyyttä. Jossain kohtaa vanhin koirista laitettiin takapiha/terassialueelle hieman tuulettumaan, ja pentu seurasi kohta perässä kun tuli hätä tarpeille. Peetun ja Lepon ollessa kahden tunnelma keveni hiljakseen, ja Peetu olisi halunnut jopa vähän leikkiäkin:

Peetu: "Oon ihan pieni ja kiva, tuu vähän leikkimään."
Leppo: *hämmentynyt katse* :D

Mitteliherra mönki selällään ja vienosti läpsi Lepon suuntaan tassullaan, mutta ei siitä sen kummempaa leikkiä ehtinyt syntyä. :) Reissun jälkeen oli taas väsynyt koiraherra paikalla:

Lepon "mummi" (=avon äiti) lepuutti selkäänsä,
ja Leppo oli käynyt seuraksi nukkumaan viereen. :)

Matkasimme Tapaninpäivänä eli maanantaina takaisin kotiin, ja tiistaiaamuna lähdimme junalla kohti Tamperetta. Vietimme ensimmäiset päivät äidilläni rentoutuen, hengaillen ja lenkkeillen.

Leppo oli ihan ihmeissään kun makuuhuoneen ovi oli auki (yleensä se on kiinni ja Vilma-kissan valtakuntaa), ja vaikka koira miten katseli ylös hyllyjen päälle, kiipeilypuuhun ja haisteli ympäriinsä, ei Vilmaa löytynyt. Ei voinut pieni koira ymmärtää, että tuo mystinen, jännittävä kissakaveri jota sai välillä nuuskutella ja syödä herkkuja sen vieressä, oli kuollut.

Vilma 1.8.2009 - 11.12.2016

Leppo kysyi aluksi makuuhuoneen kynnyksellä lupaa mennä huoneeseen, hiippaili aina hyvin varovaisesti makuuhuoneeseen, ja äitini kanssa sängyllä kölliessäkin välillä nuuski peittoa tarkkaan ja sitten katseli hyllyjen ja laatikoiden päälle, missä Vilma on yleensä kurkkinut. Pariin otteeseen olohuoneessa ollessamme televisiosta kuului kissan ääni, jolloin Leppo oli ihan varma että Vilma onkin paikalla, ja riensi makuuhuoneeseen katsomaan... <3
Vähän meinasi emännällä mennä roska silmään niissä tilanteissa.

Mutta sitten iloisempiin tunnelmiin. Yksi päivistä oli tosi aurinkoinen, ja hömpöttelimme lähipuiston metsässä iltapäivälenkillä. Leppohan ei tykkää katsoa kameraan koskaan jos sitä kuvaan, vaan kääntää katseen aina pois. Nyt huomasin ihan sattumalta, että kun sanoin iloisesti "Katso tänne!" niin koira käänsi naamansa minuun päin! Lepon ilmeet tosin naurattivat enemmän kuin yhtäkkinen poseeraamisen oppiminen, nimittäin herra aina alkoi vähän höristä ja heiluttaa häntää, kun kuuli käskyn käyvän. Niinpä ilmeet ovat välillä mitä sattuu, hyvinkin tiukoista katseista hölmistyneeseen ja järkyttyneeseen ilmeeseen asti. :D

Vas. kieli, kesk. vakava tuijotus, oik. "Olen nähnyt asioita..."-ilme + nuuskahuuli

Vietimme yhden yön Tampereen reissusta myös isäni luona! Odotin jännityksellä miten visiitti menisi, sillä Leppo ei ole yöpynyt samassa paikkaa toisen koiran kanssa aiemmin. Viime joulun kömmähdykset myös muistuivat mieleen - Leppo kävi merkkaamassa joulukuusen vuosi sitten kun kävimme kylässä. :D Isäni sanoi jo automatkalla, että heillä ei ole tänä vuonna kuusta laisinkaan, joten pystyin huokaista helpotuksesta!

Isäni ja hänen vaimonsa koira, sk kettuterrieri Sanni on nyt steriloitu, joten juoksuintoilevasta Lepostakaan ei tarvitse enää murehtia jatkossa kyläillessämme. Kaverukset tulevat hyvin juttuun, painimista ja nujuamista oli pitkin iltapäivää ja iltaa meneillään, niin että välillä piti koirat rauhoittaa juomatauolle.

"Meil on kivaa!"

Sanni odottaa että milloin se Leppo tulee juomasta...

Leppo malttoi leikin tiimellyksen keskellä vähän poseeratakin.

Pariin kertaan illan aikana painiessa Leppo jäi jotenkin hassusti alle ja se ulahti (tai sitten ulahti vain filmatakseen että saa terrierin pois niskan päältä :D), sen jälkeen rauhoiteltiin entistä enemmän menoa ettei yltyisi liiaksi. Lelut pidettiin pääosin piilossa, Leppo meinasi alkaa omimaan Sannin uutta vinkulelua niin haluttiin välttää riitatilannetta. Koirien ruokailut hoituivat myös niin että saivat molemmat oman rauhan.

Yön jäljiltä Sanni ja Leppo olivat jo oikein rennosti toistensa seurassa, aamupäivänkin köllöttelivät molemmat sohvalla ja välillä aika lähekkäinkin.

Talon pörröhäntä, ragdoll-kissa Nasse näyttäytyi myös välillä, ja Lepon mielestä Nasse oli hurjan mielenkiintoinen ja jänskä. Leppo osasi pitää kohteliaan etäisyyden omanarvontuntoiseen kissaan, mutta kokeili silti mitä käy, jos metrin päässä olevalle, tuijottavalle kissalle haukahtaa. :D Leppo siis sanoi äkkiä "VUH!" ja hepulirallitteli saman tein itse karkuun eteiseen, ihan kuin varmuudeksi jos se peto lähtee vaikka perään. :D Ei lähtenyt.

Tänään koitti iltapäiväkolmelta kotiin lähtö.

Oltiin epähuomiossa, ja vapaiden lemmikkipaikkojen puutteessa, varattu paluumatkan ensimmäisestä junasta paikat isolle lemmikkieläimelle. Käytävän puolella oli vain yhdet tuolit, ja ikkunapaikat oli korvattu isoilla jalustoilla, johon ison lemmikin tai sen häkin voi ilmeisesti asettaa. Pistin meidän kolossaalisen kokoisen otuksemme jalustalle istumaan, josta hänen suuruutensa oli hyvin hämmentynyt.

"Miksi mun piti hypätä tähän telineelle,
ja miks isi on tuolla käytävän toisella puolen?"

Lopulta väsymys vei voiton, ja telineellä olikin ihan mukava torkkua:

Torkkuminen on jatkunut kotonakin tähän hetkeen saakka, mitä nyt pieni tauko joululahjoilla leikkimistä ja syömistä varten ollut herran uneksimisessa.

Lepon tämän vuoden joululahjat:

Ikean porsas

Ultraäänivinkuinen meritähti

Vesinokkaeläin vingulla

Keraaminen herkkupurkki

Lisäksi Leppo sai seuraavia herkkuja (en viitsinyt erikseen kuvata avattuja pusseja ja puoliksi syötyjä luita :D ) :

- samanlaisen naudannahka-kranssin meiltä kuin viime vuonna

- kuivattuja kana- ja ankkafileitä

- kuivattuja possunkorvasuikaleita

- maistelupaketti Alpha Spiritin makupaloja

- pussillinen rapeita kanamakupaloja koirien "irtishyllystä"

Ai miten niin paljon lahjoja? :D Leppo on vaan ollut tosi kiltti. <3