Näytetään tekstit, joissa on tunniste pääkaupunkiseutu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pääkaupunkiseutu. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Uimakoulussa



Viimein se koitti! 2.5. Leppo pääsi ensimmäistä kertaa uimakouluun, työkaverin ja hänen Melia-akitansa kanssa. Paikkana meillä oli Onnenkoira Hyvinkäällä. :) Funtsailin pitkään, mikä lelu olisi Lepolle hyvä uimaleluksi, ja otinkin useamman mukaan jotta Meliallekin riitti (heiltä ei löytynyt kotoa vielä kelluvia leluja omasta takaa niin saivat lainaan). Olin pakkaillut lelut reppuun, mutta ruokaa syödessäni kuulin kun koira kävi kahistelemassa repun luona, ja hiippaili olkkariin. Hetken päästä tassuttelun hiljennyttyä alkoi olkkarista kuulua vinkulelun ääntä, ja mikäpä muukaan herralla oli siellä hallussaan kuin oma rakas palkkapallo. :D

"Minun."
Päätin että sininen palkkapallo saa olla nyt ainakin ensimmäisellä kerralla motivointileluna uimalassa.
Melialle valikoitui Lepon kelluva NERF-lelu, semmoinen keltainen pieni amerikkalaisen jalkapallon muotoinen vinkulelu, jolla Leppo vähän harvemmin leikkii.

Karvanaamat odotteli kun vaihdettiin kaverin kanssa kengät lipokkaisiin.
Kävi tuolla pukeutumisalueella pieni vahinko... Melia pudotti lainalelunsa, joka vieri juuri sopivasti aivan Lepon nokan alle. No, Leppo reippaana resurssiaggressiivisena herrana jäykistyi välittömästi ja ilmoitti eleillään ja murinalla että "tämä lelu on muutes minun!", ja kun höpsö akitapentu ei perääntynyt tarpeeksi ajoissa kun toki luuli että lelu oli hänen omansa, näykki Leppo ilmaa Melian lähellä - ja nappasi neitiä kirsusta. Onneksi ei kovin kovasti, mutta sen verran napakasti että nahkat lähti kirsun päältä. :( Melia ei onneksi asiaa edes huomannut eikä suuttunut Lepolle, mutta silti tosi kurja juttu! Hetkeä aikaisemmin Leppo oli yrittänyt haastaa Meliaa leikkiin kun olimme tiskin luona, mutta resurssit on kovin vakava asia herralle.

Ennen uintia koirat pestiin, ja Lepon pesijä nauroi että kuinka Leppo voikin olla mahasta niin hiekassa, kainaloita myöten. :D Oli sadepäivä, ja käveltiin n. 100m suuntaansa pissattamassa koirat ennenkö menimme uimalaan sisään. Sillä matkalla cogipötkylä sai itsensä ihan hiekkaiseksi, ja sen pesemiseen meni paljon pidempi aika kuin kolme kertaa isompaan Meliaan. Perus corgi-arkea. :D
No, pesulta päästyämme saimme koirille päälle uimaliivit (Lepon hieno camo-liivi näkyy postauksen ensimmäisessä kuvassa), Melialle laitettiin pinkki camo-liivi tietenkin. <3 Melia ei ollut uinut koskaan aikaisemmin, ja kokemus olikin sille aika jännittävä! Korvat menivät aivan luimuun ja ilme surkeaksi, vaikka urheasti neiti polski menemään uittajan kanssa. :)

Rampille sai uida itsenäisesti, Melia nappasi veteen heitetyn lelun suuhun
ja suuntasi emäntää kohti. :)

Leppokin ui oikein reippaasti! Ensimmäiset kerrat uittaja joutui nostamaan sen uimaliivien kahvasta veteen, kun jarrut meinasi mennä rampilla vallan päälle eikä palkkapallolla houkuttelu aluksi auttanut. Uittaja myös totesi että molempien koirien lelut olivat hieman liian pyöreitä ja etenkin Lepon liian suuri. Lelua oli hankala napata vedestä suuhun, ja lelun kanssa uidessa suu on avoinna, jolloin voi mennä keuhkoihin vettä. Kesän vesileluja siis odotellessa. :)

Silmät pyöreinä kun pitää kiitää niin hurjaa vauhtia. :D

Nopeasti Leppo kyllä hoksasi jutun juonen, ja videolla se käveli ihan rauhallisesti itse veteen:



Yhdessä uintia. :)
Leppo kiirehti rampille ensin. Melia näyttää niiiin surulliselta :'D
Olin kyllä niin ylpeä tuosta pikkumiehestä! Uimisen suhteen siis, käytös Melian kanssa ei mennyt ihan putkeen. Odotan innolla seuraavaa kertaa, joka on näillä näkymin varattu kahden viikon päähän. Sen jälkeen meillä olisikin kerta viikkoon uimalakäynnit, jos ei mitään esteitä tule.

Pari muuta kuvaa vielä lopuksi:

Leppo ei ollut kovin innoissaan mun pääsiäiskuva-ideasta. :D
Naama harmaantuu yhyy. <3
Mutta on se silti Mäkkylän kallion kingi. Ainakin omasta mielestään. :D
Eräällä lenkillä kohdattiin hyljätty jalkapallo. Leppo sitä
pyöritteli aikansa, mutta vaikutti olevan onnellinen ihan vain
siitä, että hän ylipäätään oli löytänyt näin hienon aarteen. :)
Siinä makoiltiin hetki pallon kanssa, ja odoteltiin jos vaikka joku
naapuruston tyttökoirista sattuisi kulkemaan ohi.

Leppo alkaa olla ihannepainossa. <3 13,2kg on vaaka näyttänyt jo pari viikkoa!
Vertailuksi kuva Leposta painavimmillaan, toukokuu 2016, 16,3kg. :(
Ihan järkyttävän näköinen näin jälkeen päin, silloin sitä ei vaan itse nähnyt.
Mun kaveri Kaisa oli kylässä, hänen viereen piti käpertyä päiväunille
kun katsottiin leffaa. <3
Vapunpäivänä mentiin Lepon kanssa lenkille Helsinkiin, kierrettiin Töölönlahti.
Pakko oli koukata Mäntymäen kautta, täydessä kukassa olevat kirsikkapuut
hehkuivat rantapolulle asti! <3 Puut oli myös täynnä onnellisena
surraavia mehiläisiä (joista yksi näkyy hyvin suurena mutta sumeana kuvassa, löydätkö? ;)  ),
jotka eivät onneksi välittäneet meistä ja "muutamasta" muusta puiden valokuvaajasta. :D
Komia poika poseeraa! <3
Mutta aina ei mene ne poseerausilmeet koirillakaan ihan putkeen... :'D
Pilkkupylly lepäilemässä

Allergiamuistiinpanoja: Nyt on muutaman päivän ajan tuntunut, ettei Apoquelin puolitettu annostus ihan riittäisi. On ollut kutinaa ja pään ravistelua hieman, jos se pahenee niin sitten nostan toki annosta. Niinhän mua on peloteltu että allergiat tuppaa koirilla pahenemaan vanhemmiten.

Nivelrikkomuistiinpanoja: Ei olla vielä aloitettu seuraavaa kuuria Rimadyliä. Hankalaa nyt yhtäkkiä arvioida, milloin koira on sen verran kipeä että sitä kannattaa lääkitä, ja milloin se on esim. muuten vain väsynyt. Kun pientä ontumista alamäissä tai kankeutta liikkelle lähdössä esiintyy lähes joka päivä... Pitää tutkailla Koiran nivelrikko-ryhmää Facebookissa, tai kysellä siellä asiasta.

Ensi kertaan!

torstai 29. kesäkuuta 2017

Juhannusnautiskelua

Juhannus tuli ja meni. Olen nauttinut vapaapäivistä juhannusaatosta asti, ja huomenna alkaakin seitsemän päivän mittainen työrupeama. :) Pistän teille pari kuvaa tänne katseltavaksi, kun vielä ehdin!
Lepon ja avon kanssa ollaan tähän asti vaan nautittu arjen pienistä hetkistä yhdessä ja hyvistä keleistä, mutta pikku hiljaa alkaa olla sellainen fiilis että jotain pitäisi kai tuon koiran kanssa muutakin tehdä. Leppo on ollut pieniä tanssipätkiä ja metsässä temppuilua lukuunottamatta aivan kesälomalla kaiken harrastelun suhteen, mutta ei se onneksi ole kyllä koiraherraa tuntunut vaivaavan. Emännällä ennemminkin omatunto kolkuttaa, haluan vaan että koira olis onnellinen ja tyytyväinen.

♫  Minun ystäväni on kuin niittykukka, joka saa minut hymyilemään  ♫
Välillä pitää reippaimmankin ystävän levähtää varjoisalla paikalla.
Leposta otettuja kuvia kun katselee, ja sen yleistä vointia muutenkin, niin voisi kyllä päätellä että kyseessä on ihan onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen otus, mutta silti itsestä tuntuu että pitäis tehdä enemmän.
Voisi nyt ainakin ottaa sen verran niskasta itseä kiinni, että tilaisi Lepolle oman dobo-pallon. Edellinen kun oli lainapallo, ja se jäi luonnollisesti Kouvolaan kun muutettiin. Mihinkään ihan oikeissa treeneissä käymiseen, missä olisi muitakin treenaajia ja ope, en ole ehtinyt uhrata ajatustakaan kun tuntuu olevan kaikkea muuta opittavaa ja tekemistä. Eikä mulla työvuorojen puolesta varmaan olisi aikaakaan järkätyille treeneille, kun nyt kesällä on enemmän hommia. :) Dobo ja omat puuhat riittäkööt nyt alkuun, jos saan jostain sen pallon hankittua!

Juhannus meni meillä Kotkassa rentoutuessa, avon vanhemmilla. Menomatka taittui bussilla, joten Leppo pääsi kokemaan Helsingin keskustaa ja Kamppia. Ja oikein hienosti maalaispoika niistä suoriutuikin, ei moittimista. Kampin bussiasemalla kun odoteltiin omaa vuoroamme saapuvaksi laiturille, Leppo viihdytti taaperoikäistä tyttöä tempuillaan, ja otti tytön kädestä namipaloja joita tytölle annoin. :)
Kotkassa olisi Lepon mielestä voitu olla koko ajan pihalla, ja melko hyvät ilmat sattuikin kohdille muutamaa sadekuuroa lukuunottamatta.

Pitää vahtia grillimaistereita jos niiltä vaikka
tippuisi jotain herkkupaloja.
Juhannuspäivänä käväistiin koko konkkaronkka (eli Leppo, minä ja avo, avon veli ja vanhemmat) Katariinanniemessä meripuistossa, ja Karhulan Jokipuistossa kävelyllä. Lepollakin oli oikein mukavaa, ja kukkien väriloistoa oli mahtava katsella.


Siisti vihertunneli
Myöhemmin viikonloppuna oli perinteisen jokilenkin vuoro, melkeinpä joka kerta tulee jokirannassa käytyä kun Kotkassa ollaan. Tuulinen keli toi Lepon nenään paljon tuoksuja:



Kotkassa olisi voinut viettää vaikka kuinka kauan aikaa ihan mielellään, mutta avon työt kutsui, ja maanantaina varhain lähdettiin junalla kohti pääkaupunkiseutua.

Vaunussa ollut kissa sai Lepon valpastumaan maukumisellaan :D

Kouvolassa oli pieni vaihtohetki, ja Leppo olisi ollut
lähdössä vanhasta tottumuksesta Kasarminmäelle
edelliseen kotiin. </3

Kotiin päästyä loppupäivän tunnelmat...

Tiistaina koitti Lepolle hauska päivä. Lähdettiin bussilla Vantaalle tapaamaan Tanya ja tsekkaamaan Tofun ja Haikun lenkkimestat!

"Mihin me oikein mennään? Saanko jo nameja? Ollaanko perillä?"
Lepon iloinen naama kun olikin kivoja tyttösiä leikkiseurana! :)
Tofu ja Leppo
Tofu ja Haiku linssiludeilee :D
Hetkeä ennen kuin Haiku pussasi Tanyan rapsuteltavana olevaa Leppoa. :D
Lenkin päätteksi Tanya kutsui mut ja Lepon vielä teelle, joten Leppo sai jatkaa neitien leikitystä sisätiloissakin! Tofulla meinasi yhdessä kohtaa mennä hermot kun Leppo kulki liian läheltä lelua jolla juuri leikin Tofun kanssa, ja Leppo alko äräjään takasin että "Mitä sä mulle huudat siinä!" :'D Kauhee mökä corgeista lähti hetken aikaa ja hampaat irvessä olivat, mutta kumpikin piti etäisyyttä ja Tanya nappasi Lepon kauemmas ja mä pidin Tofun aloillaan (koska niin päin ne oli meidän ulottuvilla :D)  ja tilanne raukesi heti. Eikä kummallekaan jäänyt kaunoja, pötkylät leikki ja paini vielä möykkäämisen jälkeenkin ihan rentoina. :) Lepolla oli ihana mutta rankka vierailu kun piti erikseen leikittää Haiku ja Tofu... :D Kolmistaan oli liian hankala leikkiä, Leppo ei tiennyt mihin suuntaan katsoa kun ihania leidejä joka suunnassa!
Ja näin corgia jälleen mukavasti väsytti kun kotiin päästiin.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Leikkisetäilyä ja virka-apua poliisille

Leppo pääsi torstaina olemaan taas pitkästä aikaa leikkisetänä pennulle! Meidän blogikaveri, Tofu-corgin omistaja Tanya on saanut perheenlisäystä ihanan australianpaimenkoiratytön muodossa, ja järjestettiin yhteinen lenkki meidän lähimetsään. Tofu ei tullut vielä tällä kertaa mukaan Leppoa tapaamaan, jotta aussipentu Haiku oppisi olemaan myös yksin muiden koirien kanssa, ilman "isosiskon" tukea. :)
Kaikki Lepon ja Haikun lenkkikuvat on ottanut Tofun ja Haikun emäntä Tanya, jolta löytyy omien koiriensa blogi täältä. Kiitos Tanyalle lenkkiseurasta ja hyvistä kuvista!

"Mä näytän tolle pennulle kaikki parhaat mestat ja leikit!"
"Missä se pörröpallero oikein luuraa? Tulis jo leikkiin!"

Haikua vähän ujostutti uusi leikkikaveri, vaikka olikin samaa merkkiä isosisko Tofun kanssa. :D Leppo on sen verran isompi kuulemma kuin Tofu, että oli pienellä aussiella jännät paikat. Haiku kyllä seuraili Leppoa ja oli kiinnostunut, mutta väisti tai meni äipän luo turvaan jos Leppo kiinnitti liikaa huomiota Haikuun. Leppoa sainkin toppuutella välillä kun yritti paimenmaisesti kytätä ja höristen juosta leikkimään toisen kanssa.. Mutta kaikesta huolimatta Haikun piti vaivihkaa yrittää napata leikkisedän hännästä kiinni kun se ei katsonut! :D Ihana otus, ja eiköhän se Lepollekin lämpene kun tapaavat useammin. :)

Leppoa mietityttää että miksei hän saa kaikkia Haikun nameja.
Leppo ja Haiku-vauva. <3
Vakava poseeraus :D

Eilen päästiinkin sitten avon ja Lepon kanssa tarjoamaan vähän virka-apua poliisille. Oltiin lähdetty Vermon raviradan suuntaan, tarkoituksena käydä meren rantaa katsomassa. Jouduttiin vähän menemään kiertoteitä, kun alueella oli hurjan suuret rakennustyömaat ja osa teistä oli suljettu. Leppoa meinasi vähän jännittää kaikki työkoneet ja ohi autoilevat ihmiset kun oli meluisa ympäristö, mutta selvittiin kuitenkin kunnialla rauhallisemmille seuduille.

Vermon koirapuistoa ohittaessamme huomattiin, että aitauksen luona oli poliisiauto ja kaksi poliisia. Aitauksessa juoksenteli pieni terrierimäinen koira, mutta poliisien lisäksi ei ollut muita ihmisiä paikalla. Juuri kun mietimme, että voisikohan meistä olla jotain apua tilanteeseen, poliisit huikkasivat että olisiko meillä ylimääräistä hihnaa tai muuta, ja menimme aitaukselle.
Pikku terrieri oli karannut jostain lähistöltä, ja kuulemamme mukaan kaksi koiranomistajaa oli saanut houkuteltua kaverin oman koiransa perässä koirapuiston aitojen sisälle. Siitä olivat kutsuneet poliisin paikalle, kun omistajaa ei näkynyt tulevan eikä Karkurit-nettisivun kautta laitettuun ilmoitukseen tullut yhteydenottoja. Poliisit olivat jo kauan yrittäneet saada pientä koiraa aitauksen sisältä autoonsa, mutta terrieri oli peloissaan ja epäluuloinen, eikä tullut lähelle hakemaan vettä tai herkkujakaan.
Pikkukaveri nuuski aidan läpi Leppoa kiinnostuneena, ja tarjouduimme menemään aidan sisälle jos koirasta saisi otteen, kun se touhuaa Lepon kanssa. Mutta koira oli liian epäluuloinen ja piti riittävän etäisyyden ihmisiin.
Poliisit joutuivat lähtemään muihin tehtäviin, me jäimme aitaukselle, koska halusimme vielä yrittää kaikessa rauhassa. Ilma oli kaunis eikä meillä ollut mihinkään kiire, eikä pientä koiraparkaa oikein yksinkään voinut puistoon jättää. Jokuhan olisi saattanut vahingossa päästää sen ulos ja taas karkuteille. Poliisit kiittivät meitä ja sanoivat, että jos saadaan se kiinni niin soitetaan hätänumeroon, niin he tulevat takaisin hakemaan koiran löytöeläintalolle. Jos omistaja olisi sattunut paikalle ja vienyt koiran kotiin, olisimme olleet yhteydessä Karkureihin että koira on päässyt kotiinsa.

Siitä alkoi 30 min-1 h odottelu, että koira rauhoittuu ja alkaa luottaa meihin sen verran että pääsisi kosketusetäisyydelle. Otin Lepon hihnaan, koska se olisi halunnut kauheasti leikkiä, mutta pientä terrieriä pelotti ja se yritti vain aitauksesta pois. Huomattiin pian, että terrieri pyöri enimmäkseen portin luona, vinkui ja kaivoi porttia ja maata sen alta. Avo kävi portin eteen makaamaan hyvin pitkältä tuntuvaksi ajaksi, ja juteltiin niitä näitä antaen pienen koiran olla.
Puistossa kävi isojen koirien puolella nainen kahden suuren bulldoggi-tyyppisen koiransa kanssa. Koirat haukkuivat portin liepeillä makoilevalle avolle kummallisesta käytöksestä, ja ärähtivät aidan läpi myös terrierille, joka kävi uteliaana aidan luona nuuskimassa. Leppo hermostui kun isot tyypit ärähtivät pienelle kaverille, ja se alkoi haukkua ja murista tomerana, niskakarvat pystyssä että "Minun reviiri ja minun pikkukoira, älkää tehkö noin tai mä syön teidät"...  :'D Urhea suojelukooki. Onneksi oli aita välissä.
Pikku hiljaa terrieri tuli lähemmäs avoa. Aluksi se kävi nopeasti nuuskimassa avon lahjetta, ja loikkasi varmuudeksi kauemmas. Kun mitään ei tapahtunut, se loikki hetken päästä avon jalkojen yli päästäkseen lähemmäs porttia. Pian se jo nuuskaisi avon kättä, ja kun avo rapsutti sen rintaa, pieni koira rentoutui kun huomasi että häntä vain hellitään, ja antoi avolle pusun naaman. <3 Sitten se kävi avon viereen istumaan ja nauttimaan silityksistä, yhä tarkkailleen ympäristöään, mutta luottavaisempana vieraan ihmisen kosketukseen.
Sanoin että "Jos sie saat sen koiran tosta hellästi napattua syliin, niin mä soitan sinne hätänumeroon että kiinni on." Avo silittelyn lomassa sai toisen käden vietyä varkain koiran ympäri, ja hyvin hellästi mutta päättäväisesti nosti pikku terrierin syliinsä. Kävin pujottamassa Lepon hihnan koiran kaulalle varuiksi jos se pääseekin pomppaaman sylistä pois, ja soitin elämäni ensimmäistä kertaa numeroon 112, iloisella uutisella tosin eikä hengenhädässä.

Kun kaveri huomasi, ettei sylistä pääse pois ja että siinä ei ole vaarallista,
se kävi makaamaan ja nautti muutaman kuivanappulan avon ja mun kädestä.
Leppo ihan masis kun toinen koira makaa isin sylissä ja syö hänen ruokaansa.

Poliiseilla kesti 5-15min saapua paikalle soittoni jälkeen. Samat kiltit poliisisedät, jotka aiemminkin tapasimme, peruuttivat auton ihan puiston portin lähelle, ottivat varuiksi terrierin kaulalla olevasta hihnasta kiinni, ja sulkivat oven kun avo laittoi koiran takatilaan. He kiittelivät kovasti ja kättelivät (ja kiittivät Leppoakin virka-avusta), ja olisivat tarjonneet pullakahvitkin, mutta koira piti saada Viikin löytöeläintaloon mahdollisimman pian lepäämään ja odottamaan omistajaansa. Toivottelimme hyvät kevään jatkot puolin ja toisin, ja lähdimme Lepon kanssa kotia kohti.


Oli pienellä corgillakin väsyttävä ja jännittävä lenkki.
Tänään sain tiedon kiitosten kera Viikin eläintalolta, että koira on haettu omaan kotiinsa. :) Olin laittanut tekstarin kysyäkseni koiran tilannetta ja vointia, ja pikkukaveri onkin onneksi jo kotona toipumassa reissustaan. <3

Loppuun pistän vielä niille lukijoille jotka eivät facebookista ole bonganeet, meidän kevätlenkkivideon uusissa lenkkimaastoissa:


sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kotiutumista & uusia seikkailuja

Täällä alkaa olla tavarat aika hyvin paikoillaan! "Virallisia kämppäkuvia" saa kyllä vielä odottaa, sillä  ruokapöytä uupuu ja muutamia laatikoita on vielä tyhjentämättä omille paikoilleen, ja mattoja on osteltava pari lisää. Jos meillä ei olisi Leppoa, niin nykyinenkin mattomäärä olisi varmaan ihan passeli, mutta laminaatit on tassun alla sen verran liukkaat että mattojen lisääminen koiran loukkaantumisten ja jumien estämiseksi on tarpeen. Facebookin corgiryhmässä kun kyselin laminaatin ja koiran "yhteiselosta", sanottiin että kynnet napsuu vaikka olis kuinka lyhyet ja että mattoja kannattaa hankkia. Yhdelle kommentoijalle oli koiran fyssari sanonut laminaatin+koiran vastaavan sitä, että ihminen kävelisi jäällä jatkuvasti. Kroppa siis kuormittuu ajan mittaan aika tavalla, kun koira joutuu jännittämään lihaksia ettei liukastelisi. Sen vuoksi lisää mattoja! :)
Lepon kyttäyspaikalle olen parvekkeelle laittanut lampaantaljan, niin voi
välillä istua pehmeälläkin. <3


Leppo on vielä vähän haluton lenkkeilemään mun kanssa kaksistaan, kun avo on töissä. Haluaisi mieluusti vaan kotiin päin, ja jää lähimetsän poluilla jumittamaan, jos ollaan menossa risteyksistä kauemmas kotoa. Pientä epävarmuutta ollut vielä tämän viikon siis havaittavissa, mutta kyllä se siitä varmaan pian tokenee kun ei tehdä asiasta mitään numeroa. Temppujen teko ja leikkiminen kuitenkin maistuu vaikka oltaisi juuri äsken jumitettu jossain polulla silmät surullisina. :D

"Ei mennä sinnepäin, jooko."

Voihan sitä nojatuoliltakin kyttäillä, kun lattia käy viileäksi. :3

Uusien lenkkimaastojen läpikäyminen on ollut kivaa. :) Ollaan ajoitettu uusiin seutuihin tutustuminen iltalenkkeihin, kun ollaan koko lauma kasassa ja koira reippaana ja uteliaana. Hienon näköisiä seutuja onkin löytynyt ihan läheltä, ja jännittäviä seikkailuita.

Leppo tutkimassa puroa.


Keskiviikkona meidät yllätti iltalenkillä muuan kulkija:

Mikäs se siellä istuskelee tuijottamassa?
Kulkija oli selvästi tottuneempi näkemään meidänlaisia vastaantulijoita, kuin me olimme näkemään hänenlaisiaan. Kaupungistunut kaveri ei ollut moksiskaan meidän ja koiran läsnäolosta, vaihtoi rennosti tien puolta ja jäi sinne pällistelemään meitä ennenkö jatkoi iltalenkkiään purossa uivien sorsien suuntaan. Leppokin suhtautui tyynen rauhallisesti ohitettavaan koiraeläimeen, varmaan katsoi että "Tuo on kyllä niin pirun iso kissa että paras olla hiljaa." :'D Tyyppi olikin Leppoa huomattavasti isompi ja roteva. Kyllä harmitti siinä 5m:n päässä seisoskelevaa kettua kuvatessani, että ei tullut otetuksi kunnon kameraa mukaan.



 Loppuviikosta alkoi Lepon touhu sisällä olla jo ihan normaalin rajoissa, ensimmäiset selällään söpöstelytkin sain torstaipäivänä. <3


Ja lundia-hyllykköön kun olin laittamassa vielä yhtä hyllytasoa, niin Leppo tuli tapansa mukaan "avustamaan" työnteossa... Eli tulemaan tielle. :) Karvakorva huomasi lundian alatason olevankin mukava lepopaikka, juuri hänelle siihen asetettu, enkä päässyt koirasta eroon vähään aikaan. :D


Ylpee itsestään kun löysi niin hyvän mestan... :D
Yhdelle iltalenkille nappasinkin sitten kunnon kameran mukaan, vähän toki siinä toivossa että taas nähtäisiin jotain hienoja villieläimiä. Melkein sain kuvan lähellä olevasta tikasta ja mustarastaasta, mutta vain melkein. Saatte nyt tyytyä tähän ihan tavalliseen elukkaan siis. :P






Eilen Leppo sai pienen lelunkin, jonka löysin Tigeristä. Tuo kalanraato taitaa olla kissoille tarkoitettu, mut osaahan tuo meidän poika naukuakin. ;) Hyvin kelpasi Lepposelle pieni miekkakala, sitä kirputettiin ja ravisteltiin ja viskeltiin pitkin kämppää.


Kevätkin alkaa olla Espoossa jo pitkällä, valkovuokot ovat koko viikon kukkineet täyttä häkää ja västäräkkejäkin on näkynyt! Osa puista on hiirenkorvilla ja muissakin isoja silmuja jo. Kevät. <3