Viimein se koitti! 2.5. Leppo pääsi ensimmäistä kertaa uimakouluun, työkaverin ja hänen Melia-akitansa kanssa. Paikkana meillä oli Onnenkoira Hyvinkäällä. :) Funtsailin pitkään, mikä lelu olisi Lepolle hyvä uimaleluksi, ja otinkin useamman mukaan jotta Meliallekin riitti (heiltä ei löytynyt kotoa vielä kelluvia leluja omasta takaa niin saivat lainaan). Olin pakkaillut lelut reppuun, mutta ruokaa syödessäni kuulin kun koira kävi kahistelemassa repun luona, ja hiippaili olkkariin. Hetken päästä tassuttelun hiljennyttyä alkoi olkkarista kuulua vinkulelun ääntä, ja mikäpä muukaan herralla oli siellä hallussaan kuin oma rakas palkkapallo. :D
"Minun."
Päätin että sininen palkkapallo saa olla nyt ainakin ensimmäisellä kerralla motivointileluna uimalassa.
Melialle valikoitui Lepon kelluva NERF-lelu, semmoinen keltainen pieni amerikkalaisen jalkapallon muotoinen vinkulelu, jolla Leppo vähän harvemmin leikkii.
Karvanaamat odotteli kun vaihdettiin kaverin kanssa kengät lipokkaisiin.
Kävi tuolla pukeutumisalueella pieni vahinko... Melia pudotti lainalelunsa, joka vieri juuri sopivasti aivan Lepon nokan alle. No, Leppo reippaana resurssiaggressiivisena herrana jäykistyi välittömästi ja ilmoitti eleillään ja murinalla että "tämä lelu on muutes minun!", ja kun höpsö akitapentu ei perääntynyt tarpeeksi ajoissa kun toki luuli että lelu oli hänen omansa, näykki Leppo ilmaa Melian lähellä - ja nappasi neitiä kirsusta. Onneksi ei kovin kovasti, mutta sen verran napakasti että nahkat lähti kirsun päältä. :( Melia ei onneksi asiaa edes huomannut eikä suuttunut Lepolle, mutta silti tosi kurja juttu! Hetkeä aikaisemmin Leppo oli yrittänyt haastaa Meliaa leikkiin kun olimme tiskin luona, mutta resurssit on kovin vakava asia herralle.
Ennen uintia koirat pestiin, ja Lepon pesijä nauroi että kuinka Leppo voikin olla mahasta niin hiekassa, kainaloita myöten. :D Oli sadepäivä, ja käveltiin n. 100m suuntaansa pissattamassa koirat ennenkö menimme uimalaan sisään. Sillä matkalla cogipötkylä sai itsensä ihan hiekkaiseksi, ja sen pesemiseen meni paljon pidempi aika kuin kolme kertaa isompaan Meliaan. Perus corgi-arkea. :D
No, pesulta päästyämme saimme koirille päälle uimaliivit (Lepon hieno camo-liivi näkyy postauksen ensimmäisessä kuvassa), Melialle laitettiin pinkki camo-liivi tietenkin. <3 Melia ei ollut uinut koskaan aikaisemmin, ja kokemus olikin sille aika jännittävä! Korvat menivät aivan luimuun ja ilme surkeaksi, vaikka urheasti neiti polski menemään uittajan kanssa. :)
Rampille sai uida itsenäisesti, Melia nappasi veteen heitetyn lelun suuhun
ja suuntasi emäntää kohti. :)
Leppokin ui oikein reippaasti! Ensimmäiset kerrat uittaja joutui nostamaan sen uimaliivien kahvasta veteen, kun jarrut meinasi mennä rampilla vallan päälle eikä palkkapallolla houkuttelu aluksi auttanut. Uittaja myös totesi että molempien koirien lelut olivat hieman liian pyöreitä ja etenkin Lepon liian suuri. Lelua oli hankala napata vedestä suuhun, ja lelun kanssa uidessa suu on avoinna, jolloin voi mennä keuhkoihin vettä. Kesän vesileluja siis odotellessa. :)
Silmät pyöreinä kun pitää kiitää niin hurjaa vauhtia. :D
Nopeasti Leppo kyllä hoksasi jutun juonen, ja videolla se käveli ihan rauhallisesti itse veteen:
Yhdessä uintia. :)
Leppo kiirehti rampille ensin. Melia näyttää niiiin surulliselta :'D
Olin kyllä niin ylpeä tuosta pikkumiehestä! Uimisen suhteen siis, käytös Melian kanssa ei mennyt ihan putkeen. Odotan innolla seuraavaa kertaa, joka on näillä näkymin varattu kahden viikon päähän. Sen jälkeen meillä olisikin kerta viikkoon uimalakäynnit, jos ei mitään esteitä tule.
Pari muuta kuvaa vielä lopuksi:
Leppo ei ollut kovin innoissaan mun pääsiäiskuva-ideasta. :D
Naama harmaantuu yhyy. <3
Mutta on se silti Mäkkylän kallion kingi. Ainakin omasta mielestään. :D
Eräällä lenkillä kohdattiin hyljätty jalkapallo. Leppo sitä pyöritteli aikansa, mutta vaikutti olevan onnellinen ihan vain siitä, että hän ylipäätään oli löytänyt näin hienon aarteen. :) Siinä makoiltiin hetki pallon kanssa, ja odoteltiin jos vaikka joku naapuruston tyttökoirista sattuisi kulkemaan ohi.
Leppo alkaa olla ihannepainossa. <3 13,2kg on vaaka näyttänyt jo pari viikkoa!
Vertailuksi kuva Leposta painavimmillaan, toukokuu 2016, 16,3kg. :( Ihan järkyttävän näköinen näin jälkeen päin, silloin sitä ei vaan itse nähnyt.
Mun kaveri Kaisa oli kylässä, hänen viereen piti käpertyä päiväunille kun katsottiin leffaa. <3
Vapunpäivänä mentiin Lepon kanssa lenkille Helsinkiin, kierrettiin Töölönlahti. Pakko oli koukata Mäntymäen kautta, täydessä kukassa olevat kirsikkapuut hehkuivat rantapolulle asti! <3 Puut oli myös täynnä onnellisena surraavia mehiläisiä (joista yksi näkyy hyvin suurena mutta sumeana kuvassa, löydätkö? ;) ), jotka eivät onneksi välittäneet meistä ja "muutamasta" muusta puiden valokuvaajasta. :D
Komia poika poseeraa! <3
Mutta aina ei mene ne poseerausilmeet koirillakaan ihan putkeen... :'D
Pilkkupylly lepäilemässä
Allergiamuistiinpanoja: Nyt on muutaman päivän ajan tuntunut, ettei Apoquelin puolitettu annostus ihan riittäisi. On ollut kutinaa ja pään ravistelua hieman, jos se pahenee niin sitten nostan toki annosta. Niinhän mua on peloteltu että allergiat tuppaa koirilla pahenemaan vanhemmiten.
Nivelrikkomuistiinpanoja: Ei olla vielä aloitettu seuraavaa kuuria Rimadyliä. Hankalaa nyt yhtäkkiä arvioida, milloin koira on sen verran kipeä että sitä kannattaa lääkitä, ja milloin se on esim. muuten vain väsynyt. Kun pientä ontumista alamäissä tai kankeutta liikkelle lähdössä esiintyy lähes joka päivä... Pitää tutkailla Koiran nivelrikko-ryhmää Facebookissa, tai kysellä siellä asiasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti