tiistai 8. heinäkuuta 2014

Mikä uhmaikä?

Onko muiden koirilla ollut pentuna uhmaikää? Edellinen koiramme oli hyvin uhmainen ja uhitteleva koko lapsuutensa, kunnes tuli parin viikon tauko ja sitten alkoi murrosikä. Lepolla taas on vasta viime päivinä alkanut ilmaantua niskurointia, sekin hyvin lievänä mutta ärsyttävänä tapana: jumittamisena. Ulkona saattaa tehdä hienosti nurmelle ensin pissan, ja sitten kun pitäisi jatkaa matkaa niin Leppo kepsahtaa kyljelleen järsimään risua, eikä liiku. Tuijottaa vaan, vaikka mitä sanoisi tai tekisi. Ei auta innostaminen eikä namilla houkuttelu, ei määrätietoisesti komentaminen tai hihnan nyppäisy.
Niin söpö kun tuo pentu onkin niin ollaan avon kanssa yhtä mieltä siitä, että nenille sen ei anneta hyppiä, ja niinpä ollaan vaan lähdetty vetämään nurmea pitkin koiraa perässä. Muutaman metrin Leppomies laahautuukin, kunnes nousee ylös kun on liian epämukavaa. Heti kun alkaa omilla jaloilla kävellä, saa kehuja ja innostavaa puhetta ja hihna löystyy. Koiralle siis kerrotaan mitä siltä halutaan kehumalla, kun se tekee oikein. Tänään myös tein jumitustilanteessa niin, että jämptisti kävin koiran kääntämässä jaloilleen ja lähdin itse reippaasti kävelemään, ja heti kehut kun Leppo pisti tassua toisen eteen.
Namia ei olla tuossa tilanteessa sitten annettu, koska koira ei ole totellut ensimmäistäkään "mennään"-sanaa tai hihnan nyppäisyä (joka meillä toimii ajatuksissaan olevan koiran herättävänä signaalina), vaan sitä on pitänyt vetää perässä tai käydä asettamassa jaloilleen. Sen sijaan jos koira kuuntelee "mennään"-sanaa tai havahtuu hihnan nyppäisystä ja lähtee liikkeelle, silloin on aika namittaa hyvästä toiminnasta.

Muuten Lepolla ei ole vielä havaittavissa mitään mulkero-toimintaa, kun se nilkkojen näykkiminenkin rajoittui sinne pikkupentuaikaan. :D Iltaisin on nykyään vähän enemmän energiaa, pitäis olla hääräämässä ja leikkimässä koko ajan. Päivällä herra taas nukkuu, etenkin jos luen tai olen koneen ääressä. Meidän pikkuvanha otus osaa levätä sillon kun muukin lauma lepää. <3

Voisin tähän postauksen loppuun laittaa meidän viime perjantain lenkiltä kuvia, kun tuli otettua kamera mukaan metsäniitylle! Ilmat oli juuri alkaneet lämpenemään, ja leuka loksahti auki kun huomattiin minkälaiset pilvet peitti koko taivaan.

"Kun mä kävelen näin, niin tuolta pussista tulee hyviä."

"Halloota?"

Ensimmäistä kertaa koitettiin seisottaa tuota otusta, joka välittömästi namin, lelun tai minkä vaan nähdessään laittaa pyllyn maahan. Joka kerta. Tässäkin kuvassa Leppo on juuri käymässä istumaan:

Keijumetsien taikaponi. <3

Hoplaa!

3 kommenttia:

  1. Voi elämä miten söpö pennunpallero Leppo on! :) Boriksella ei ollut noin pienenä uhmaa,vasta nyt vuosikkaana teininä kokeilee hieman. Nadja kotiuduttuaan,ehkä n.7kk? ikäisenä jumahti lenkillä pari kertaa,hihnasta näppäisy ja käsky "mennään!" niin taisi siihen jäädä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoo, Nadja onkin sit ollu kaikin puolin helppo neiti! :D Tänään taas ei auttanu hihnan nyppäys ja määrätietoinen "Mennään!" sen puoleen kun iloinenkaan kutsuminen, herra vaan makaa taljana nurtsilla ja kattoo että "Meeppä keskenäs, mul on risu". :D Mutta tekee tuota vaan kotipihan ympäristössä, jos muualla ollaan niin tulee kyllä messissä.

      Poista
  2. Haha,hyvä Leppo :D tuosta pullokirjoituksesta tuli mieleen,että Boriskin rakastaa pulloja - otan vaan korkit aina pois,ettei tukehdu siihen..tai tukkeuta suolistoaan.

    VastaaPoista