lauantai 5. heinäkuuta 2014

Esittäytymistä ja kotiutumista

No nyt alkaa olemaan banneri kohdillaan ja blogi siedettävän näköinen, ja pentu nukkuu sängyn alla joten on aikaa rustailla ensimmäistä kunnon kirjoitusta. Koirahan on asunut meillä jo tovin, mutta kertoilen näin jälkikäteen pennun kotiutumisesta ja ensimmäisestä kuukaudesta meillä. Ensin kuitenkin esittelyt.

Leppomies...

Tämä blogi kertoo enimmäkseen pienestä welsh corgi pembrokesta, joka tunnetaan nimellä Leppo. Monet ovat ihmetelleet ja osa ihastelleet jäbän kutsumanimeä, ja palaan sen taustoihin ihan kohta.
Leppo syntyi Hartolassa 3.4.2014 keisarinleikkauksella. Pentuja Tintti-emolle tuli kymmenen, joista ensimmäisenä tuleva oli valitettavasti kuollut eivätkä muut päässeet sen vuoksi syntymään. Loput yhdeksän pentua (6u 3n) kuitenkin kasvoivat vahvoiksi ja reippaiksi corgin aluiksi emon ja kotiväen loistavalla hoidolla, ja pääsivät ilahduttamaan uusia perheitään ympäri Suomea. Yksi urospennuista pääsi meidän luo asumaan Kouvolaan.
Mutta se nimi... Olin listannut kymmeniä kivan kuuloisia koiran nimiä vihkoon, ja sieltä ajan mittaa niitä pohdiskellut ja yliviivaillut sen mukaan mikä kuulostaisi parhaalta. Nimi Leppo löytyi upeasta sarjakuvateoksesta nimeltä Luupäät (Jeff Smith), josta pidämme avomieheni kanssa molemmat todella paljon. Päähenkilöinä ovat kolme serkusta, Leppo, Tahvo ja Auvo Luupää, joiden ikimuistoisia seikkailuja oli mahtavaa lukea. Leppo on mielestäni corgille erityisen hyvä nimi, koska welsh corgithan ovat tunnetusti avoimia ja leppoisia otuksia.
Meidän Leppo Luupäämme tuntuu olevan erityisen osuvasti nimetty, sillä pentu on avoin ja rento, ei ole pelännyt toistaiseksi mitään, ja tykkää nautiskella ja ottaa rennosti. Leppo ei ole vielä ollut aktiivisuustasoltaan erityisen vaativa, mutta pitää kyllä yhdessä touhuamisesta ja erityisesti metsässä käyskentelystä. Luonteeltaan osaa välillä olla hieman luupäinen, joka näkyy enemmänkin "Emmää ny viittis"-asenteena kuin uhmaamisena. Hirmuisen helppo ja ihana koiranalku, sanoo omistaja. <3

...ja ne kaks muuta.

Lepon taustajoukoissa häärää ~25v nainen ja mies, joista ensimmäisenä mainittu hoitaa bloggaamisen (kuten arvata saattaa). Asumme Kouvolassa ja käymme säännöllisen epäsäännöllisesti sukuloimassa Tampereella ja Kotkassa. Mieheni on töissä pelifirmassa ja itse työskentelin vuoden verran koulunkäynninohjaajana erityisluokalla, nyt kesälomien aikaan on meneillään työnhaku.
Pidämme molemmat ulkoilusta todella paljon, ja juoksulenkeilläkin on tullut käytyä silloin tällöin. Eläimet ovat luonnollisesti lähellä sydäntä, ja molempien ensimmäinen oma ja samalla yhteinen koira oli valkoinenpaimenkoira uros Rocky. Rocky ei asu enää meidän luonamme, vaan mahtavalla nuorella naisella Lahdessa, ja saa siellä temmeltää ja elää täyttä koiran elämää, jollaista me emme aikoinaan oman polvisairauteni ja olosuhteiden pakosta pystyneet hänelle tarjoamaan. Rockyn kuulumiset saavat aina hymyn huulille.
Olen tässä muutaman vuoden saatossa saanut polveni parempaan kuntoon, joten päätimme avomieheni kanssa, että nyt on sopiva aika ottaa taas koira. Polveni on yhä aika ajoin kipeä, esim. pyykkipäivinä jolloin tarvitsee kulkea rappuset kolmannesta kerroksesta pyykkitupaan ja takaisin moneen kertaan, ja muutamassa välissä käyttää pentuakin ulkona. Mutta lepo ja särkylääke (ja pörröinen pentu kainalossa) parantaa.
Koiran kanssa on tarkoitus alkaa kokeilemaan eri harrastuslajeja omaksi iloksi, mutta mihinkään kilpailuihin emme vielä ole tähtäämässä. Kunhan hömpötellään ja pidetään kivaa yhdessä.

Kotiutumista ja mennyttä kuukautta

Olimme käyneet miehen kanssa pentuja katsomassa 3,5-viikkoisina ja valinneet meille sopivimman pennun. Emme ottaneet pentueen reippainta urosta, joka oli miehen sukassa kiinni vastapuhjenneilla hampaillaan, vaan meitä toisena tervehtimään tulleen uroksen, joka kuulemma syömisen jälkeen aina simahti unille, ja jonka OFF-moodi tuntui olevan se, että hänet käännettiin selälleen. Ei Leppo pelännyt selällään oloa tai mitään, hän vain katteli rennosti katollaan maailman menoa, kunnes joku sisaruksista tuli tökkäämään leikkimään. Tästä OFF-moodista on ollut paljon hyötyä myöhemminkin mm. tassujen kuivaamisessa ja kynsien leikkaamisessa, kun jätkä ei rimpuile vaan hengailee mukavasti.

Eka tapaaminen, 3,5vko. Ei mitään kiirettä pois sylistä.
Haimme Lepon kotiin 23.5.2014 pennun ollessa 7-viikkoinen. Mieheni vanhemmat olivat mukana, isä toimitti kuljettajan virkaa niin saimme keskittyä pentuun. Olimme varautuneet huutoon ja mekastukseen, virtsaan, ulosteeseen ja oksennukseen, mutta matka sujui mitä parhaiten. Leppo ei päästänyt ääntäkään koko matkan aikana ja oli muutenkin hirmuisen reipas. Tarpeetkin tulivat vasta perillä nurmikolle.

Kotimatkalta, välillä kateltiin maisemia ja välillä otettiin unta.
Ensimmäisenä päivänä kotona Leppo oli tutkiskeleva ja taaskin oikein reipas, yhden kerran sisälle tultua hän hieman inisi että "Nyt ei taidetakaan olla enää siellä lapsuudenkodissa...". Ruoka ei oikein maistunut, mutta muuten ei ollut mitään ongelmia. Edes ensimmäisenä yönä ei Leppo avannut sanallista arkkuaan, vaan nukkui kiltisti sängyn alla, pedissä ja milloin missäkin, koko yön edes tekemättä tarpeitaan. Huomasin tosin, ettei minullekaan maistunut ruoka ensimmäisinä päivinä yhtään, kai se pentu jotenkin jännitti alkuun...
Eka viikonloppu meni tutustuessa pentuun ja yksinolon harjoittelussa, minulla kun oli vielä viikon verran töitä tulevana viikkona. Onneksi työpaikka oli meillä molemmilla sen verran lähellä, että Lepon ei tarvinnut olla yhtä mittaa yksin kuin 1-4h, kun päästiin vuorotellen pentua katsomaan.

Siitä se yhteiselo sitten lähti, ihan huomaamatta on mennyt kesäkuu ohitse pentua ihmetellessä! Lepolla rupesi kotiutumisen jälkeen esiintymään paimenkoirille (ja monille muillekin pennuille) tyypillistä nilkkojen näykkimistä innostuessaan, joka on oikeastaan lähes kokonaan kitkeytynyt jo pois. Pidettiin pentua kauempana hihnan avulla eikä kiinnitetty mitään huomiota, niin riekkuminen loppui itsestään kun Leppo huomasi ettei siitä mitään kostu. Kun taas jos kulkee nätisti hyökkimättä niin saa leikkihetkiä ja namusiakin. ;) Kaikenlaiseen Leppo on jo tottunut, autoja ja muita ajoneuvoja kulkee tästä ihan vierestä lähes lakkaamatta eikä maalaispojan psyyke niistä mitenkään järkkynyt. Takaa tulevia kovaäänisiä ajoneuvoja lähtee yhä joskus jahtaamaan, mutta sekin käytös on mennyt parempaan suuntaan. Junassa on jo kuljettu ja autossa, aivan ongelmitta, ja kahden viikon päästä on ohjelmassa bussilla Tampereelle meno ja sieltä lähibussilla äitini luo.
"Temppuina" Leppo osaa jo istua, antaa tassua ja mennä maahan, olla paikassa ja odottaa lupaa ruokakupille/herkulle. Hihnakäytös on loistavaa, välillä tosin pois päin kodista mennessä joutuu vähän rohkaisemaan tai vetämään perässä ja taas kotia kohti palatessa hillitsemään intoa, ettei pentu vetäisi. Pienten pentujen (ei vaadita rokotuksia) pentukurssilla ollaan käyty kesäkuun aikana kahdesti, ja Leppo on nauttinut kavereiden kanssa leikkimisestä suunnattomasti. Heinäkuussa olisi vielä kolme kertaa kurssia jäljellä.
Sellainen jätkä täältä siis löytyy, loppuun vielä kuvia Leposta menneeltä kuukaudelta.

Ulkona, 7vko

8vko

8-viikkoisen kita

Nappisilmä 9vko <3

Pupukorva hönöhammas 10vko kuivattavana
11vko

13vko

1 kommentti:

  1. jee <3 ihana Leppo, on jo kovasti ikävä! ps. Kandee tosissaan tehdä bloglovin tunnus niin saa seurattua helpommin tätä blogia! :) (muutkin kun minä mitä luultavimmin)

    VastaaPoista