Uuden opettelua

Lepon sisäportaat saapuivat noin viikko sitten! Niiden kanssa onkin ollut opettelemista, kun pitää koittaa saada koiraherra menemään askelmat rauhallisesti eikä räpiköiden. :D

"Huijui, enpä oikein tiedä miten tästä selvitään, äippä."

"Aa okei huh, ei tarvinnutkaan tehä muuta kun poseerata nyt."

Nopeasti Leppo on kyllä oppinutkin oikean tekniikan rappujen suhteen, mutta sitä toki pitää olla jatkuvasti ohjaamassa jotta käyttäisi mieluummin portaita kuin hyppäisi alas. Koira pitää meitä varmaan ihan taukkeina, kun pitää kauheasti kuluttaa aikaa portaille menemiseen ja portaita pitkin kulkemiseen, kun huonekalulta voisi yksinkertaisesti vain loikata alas. :D Ihan älyvapaita ihmisiä.

Uusia ruokia ollaan myös kokeiltu, ja märkäruuan määrää hieman nostettu (nähtäväksi jää, pitääkö nostaa lisää kun kohta on enää Nutriman Weight Balancea jäljellä). Olen ollut aivan innoissani Naturediet-säilykesarjan come-backista, sillä aiemmin kyseisen merkin ruuat olivat ikävissä muovivuuissa, enkä tätä vanhaa sarjaa ollut edes kokeillut kun koko ilmekin oli jotenkin luotaantyöntävä. Uudessa sarjassa ruuat on pakattu pahvitetroihin! Ette uskokaan miten ihanalta tuntuu kun voit laittaa koiranruokapurnukat pahvinkeräykseen sekajätteen (annospussit), metallin (tölkit) tai muovin (muovivuuat) sijaan! <3 Uudessa sarjassa on myös reseptiikkaa uudistettu, tuloksena todella laadukkaita ruokia, ja vaihtoehtoina myös mm. viljattomia tai pelkkää eläinperäisiä ainesosia sisältäviä ruokia (ja pehmeitä herkkupaloja!). Meillä kokeiltiin toki aivan ensimmäiseksi rotukaiman kuvan sisältävää tetraa, jonka koostumus on kivan simppeli:

kanaa 60 %, riisiä 10 %, porkkanaa 6 %, jauhettua luuta, kuivattua merilevää.

"Onko tuo mulle? Näyttäisi meinaan vähän ruualta."

Riisi ja porkkananpalat erottuvat jauhetusta kanasta selkeästi.

Lepon makutestin ruoka läpäisi kirkkaasti, sapuskaa ei edes jääty miettimään tai ihmettelemään ja vatsakin tykkäsi. Näitä siis jatkossa lisää! :)

Kuratassu :3

Sunnuntainen aamupäivä isin kainalossa. <3

Tarkkana piti vahtia ovea kun isi katosi äänestämään, ja
ensin äippä oli käynyt samasta ovesta piipahtamassa.

Leppo pääsi myös opettelemaan vähän autojuttuja Tanyan kanssa alkuviikosta! Ollaan tavallaan hänen kurssitehtävänsä. :D Hyvällä mallilla Lepon elo autojen kanssa on yleensä arjessa, mutta reaktiivisena kaverina yllättävät tilanteet saavat sen villiintymään mm. käynnistyvistä autoista ja ihmisistä, jotka menevät autoon, yhä vielä viiden vuoden iässäkin. Toki joku saattaisi tähän sanoa että höh, mikset vaan kouluta sitä tapaa pois, mutta ei tähän ole mitään vippaskonsteja. Kolinapurkkia Lepolle joskus kokeiltiin tässä asiassa, huonoin tuloksin. Käytös poistui pariksi kuukaudeksi (mutta ei syy sen takana koska muuten käytös ei olisi palannut), mutta itselle tuli tosi ahdistunut olo lenkeillä kun piti kytätä milloin koira "tekee väärin" ja purkki oli yksi iso maanvaiva kantaa mukana ja nostella maasta keskellä suojateitä tmv. En halua sen enempää alkaa spekuloimaan koulutusmetodeista, mutta kolinapurkkiin en enää tuon koiran kanssa koske, ja nykyaikaisilla koulutusmenetelmillä (mm. LAT-tekniikka ja vastaehdollistaminen) ollaan päästy kaikista pisimmälle.

Näitä samoja tekniikoita Tanyakin käytteli, ja sain toimia avustajana koulutustilanteessa. :) Hauska oli kyllä huomata, miten innoissaan Leppo teki hommia myös Tanyan kanssa, vaikkei se ollut koskaan ennen treenannut tai tehnyt esim. yhtäkään temppua Tanyan ohjastamana. Leppo oli heti vaan että "Ou jee, töitä!" eikä jäänyt mun läsnäoloa juuri kaipaamaan.

Lopuksi Leppo sai moikata Haiku-aussia pitkästä aikaa, ja toverit riekkuivat hetkisen frisbee-golf radalla (ei hätää, ei oltu kenenkään tiellä).

Loppuun otettiin kaverikuvakin Vermon parkkipaikan edustalla. :)

Pötkö retkottaa. :)

Zzz... <3

Toukokuussa koittaakin jännät ajat ja lisää uuden opettelua, kun Lepolla alkaa uimakoulu! Työkaveri oli huomannut mun pohdinnan uimaloihin pääsemisen hankaluudesta, ja kysyi jos mentäisiin yhdessä kun hänellä on auto ja hänen akitapennullaan (jonka Leppo on nähnyt ihan pienenä) olisi myös tarvetta uinnille. Olin ja olen yhä aivan innoissani ajatuksesta, että Leppo pääsee sittenkin uimalaan, ja hirmuisen kiitollinen duunikaverille tästä mahdollisuudesta! Kaveri varasi nyt pariksi kuukaudeksi joka viikolle uintikerran, säännöllisesti käymällä siitä hyötyy toki eniten. :) Uinnista riittää varmasti juttua monelle postaukselle, ajattelin että on hyvä kirjoittaa itsellekin tänne muistiin että miten harjoitukset eteni. :) Voi juku. <3

"Hohhoijaa äippä, ainako sun pitää kuvata."

Käväistiin tässä pääsiäislomilla vähän Kotkassakin! Tai siis Tero ja Leppo on siellä vielä, tulevat huomenna kotiin. :) Jouduin lähtemään edeltä kun oli tänään työvuoro. Tero oli saanut työreissulta flunssan, niin eleltiin vähän rauhaisammin ja Leppo sai natustaa savuluuta mummolan pihalla.

"Niiiin hyvää luuta... Eikös se Loiri jotenkin niin laulanu."

Oli meillä pieni retki kuitenkin tiedossa, kun lähdettiin porukalla käymään Langinkoskella Keisarillisella kalastusmajalla. Leppo oli innoissaan uusista ympäristöistä, ja kova kiire sillä olisi ollut joka paikkaan. :)

"Tämmösen siistin juurakon koloon isi mut nosti!"

"Tuuttekste jo!"

Komia koiru komian majan edustalla. :)

Muita huomioita: Apoquel otettiin taas tältä siitepölykaudelta käyttöön, 15.4. Tuntuu, että aiemmin syötetty Rimadyl-kuuri olisi vaikuttanut myös allergiaoireita hillitsevästi. Hmm. Onhan se kutinakin eräänlaista lievää kipua, mutta enpä tullut ajatelleeksi että se olisi noin reippaasti tepsinyt.

No mutta, ensi kertaan!

Viisi vuotta mittarissa

Rakas Leppomies täytti viime viikolla viisi. <3 Synttäripäivä meni hieman yllättäen ohi, kun on ollut niin paljon noita niveljuttuja mietinnöissä. Mulla oli kyllä onneksi vapaapäivä, ja muistettiin herraa toki kakkuaamiaisella ja lahjalla. :) Lepolla oli synttäripäivänä kennelyskärokotuskin, joten "päästiin" käymään taas eläinlääkärissä. :D Pari kuvaa ennen synttäripäivää muista jutuista!

Herra vänkyräjalka. :/ <3 Ei se jalkojaan aina pidä yhtä vinossa, tuntuu että nojaa
niveliin enemmän silloin kun on väsynyt ja/tai kipeä, jolloin jalkojen käyryys korostuu.
Purolla on yksi lemppari hyppykivi, mihin pitää aina kiivetä. :)

Käytiin Tampereella meidän äidin 60v synttärikahveilla, siellä Lepolla
oli monta leikittäjää kun kolme sisarusta perheenjäsenineen kokoontui
äidin luo hengailemaan. <3

Tampereella Leppo näki pensasaidan välistä myös kissan! Aluksi
pääsi haukku, mutta kun kissa ei paennutkaan ja vaikutti kiinnostuneelta,
niin Leppo kävi viiksekästä toveria nuuskuttelemassa aidan raosta. :)

2.4. käväisin Lepon kanssa pitkästä aikaa golf-kentällä. Kentän maasto olisi juuri omiaan Lepon koiville, pehmeää nurmea ja sammalta suurimmaksi osaksi. Matka sinne vaan on melko asfalttinen ja pitkä, ja usein tuntuu ettei Leppo tahdo jaksaa kotiin päin golf-kenttälenkin jälkeen. :/

Aurinko paisteli niin nätisti!

Leppokin nautiskeli <3

Golf-kenttälenkin jälkeen koiraherra olikin aivan väsynyt ja myös ontui vähän. Niin paljon kun se tuosta ympäristöstä nauttiikin, niin taitaa jäädä sulan maan aikaan siellä käynnit vähemmälle.

Mutta sitten onkin synttärikuvien aika! :) Tein Lepolle kakun sen lemppari märkäruuasta (sisältäen öljyn ja nivelravinteet) ja koristeet banaanista. :P~ Ateria vaikutti olevan päivänsankarin mielestä oikein makoisa.

Sitten lahjaan! Olin ostanut sen jo maaliskuun alussa, kun kyseiset lelut saapuivat myymälöihin. Olin katsellut niitä jo uutuustuote-esittelyistä alkuvuodesta, ja jo silloin pohtinut että tuo voisi olla hauska. :) Leppo oli nähnyt naapurin Eicca-brassin emännän kädessä samanlaisen kun nähtiin pihassa, ja oli lelusta hyvin kateellinen. Kun Lepolle näytettiin lelua, se yritti silmät kiiluen haukata sen heti itselleen! :D Kun jatkettiin lenkkiä, Leppo katsoi perään ihmettelevällä ilmeellä, että "Hei, mut unohit antaa mun lelun!". Hirmuisella kiireellä se myös palasi tarpeiden teon jälkeen pihaan päin, ja nuuski tarkasti sen kohdan missä oltiin Eican emäntä tavattu, ja katseli ovelle ihmetellen mihin HÄNEN lelunsa meni. :'D Silloin päätös synttärilahjasta sinetöityi. Ja tässä se on.

"Mun. Kokonaan mun."

"Okei saat sä katsoa sitä hetken."

Sitten oli suu täynnä hampparia. :'D Katsoin vissiin liian kauan.

"Kiitti äippä, tää on tosi kiva lelu. <3" :')

Tein synttäritoivotuksen Lepolle ja sisaruksille meidän kasvattiryhmään, ja vaihdettiin vähän kuulumisia. Kävi ilmi, että yhdellä Lepon siskoista on viime kesänä todettu nivelrikko olkanivelissä, sekä rappeumaa useassa selkänikamassa ja myös yksi ylimääräinen selkänikama. Siskolla on nyt vahva hermostoon vaikuttava kipulääkitys ollut kokeilussa, ja vointi vaihteleva. :( <3 Toisella siskolla on lieviä allergiaoireita keväisin, joka ilmenee tassujen punoittamisena ja silmien vuotamisena.

Yhtä Lepon veljistä on kiusannut ihotulehdukset/hotspotit äärimmäisissä sääolosuhteissa, johon on auttanut turkin trimmaus lyhyeksi jolloin iho pääsee karvan välistä hengittämään paremmin. Yksi Lepon veljistä kärsii voimakkaasta herkkävatsaisuudesta ja närästyksestä, heille on avun tuonut eläinlääkärin erikoisruoka.

Muista sisaruksista ei ainakaan kuultu että olisi mitään kummempia terveysjuttuja, mutta oli jännä nähdä että miten samoja ongelmakohtia näillä terveydessä on. Vaikka kummallakaan vanhemmista ei ole ollut ongelmia luuston tai atooppisten oireiden, tai vatsaoireilun kanssa. :D Geenilotto on jännä juttu, ja tällä kertaa on pentueelle osunut semmoiset geenit että 5/9:llä on tiettävästi jotain ongelmaa, Lepolla vähän kaikkea näistä. :'D Vaan on se silti ihan paras haukku ja maailman rakkain otus. <3

Keppejä saa sentään vielä kanniskella ja nautiskella, vaikkei niitä tylsät
isit ja äipät enää heitäkkään. :D

Välillä ahdistaa ihan hirmuisesti nämä Lepon kaikki ongelmat, enimmäkseen tämä tuorein eli nivelrikko. Välillä taas tulee semmoinen tyyneys ja hyväksyntä, että ei tässä auta kun mennä näillä ja tehdä parhaansa, ja nauttia yhteisistä hetkistä niin kauan kun niitä meille suodaan. Ja sitten päästää pötköjätkä paremmille paimennusmaille kun elo maan päällä käy liian raskaaksi. <3

Tällä hetkellä Lepolla on taas Rimadyl-kuuri menossa kipuilun ja ontumisen vuoksi. Eläinlääkäri sanoi, että vähintään kuukausi pitäisi olla kuurien välissä, Rimadyliä ei ole tarkoitettu käytettäväksi jatkuvasti. Jos tuntuu että tarve olisi jatkuva eikä ajoittainen, on katseltava jotain toista lääkettä tilalle.

Sain Koiran nivelrikko -ryhmästä Facebookista vähän vinkkejä, mitä olkanivelen ongelmista kärsiville koirille yleensä suositellaan arkea helpottamaan. Toki luonnollisesti nivelravinteet ja uinti/kahlailu/vesiterapia on semmoisia mitä suositellaan kaikille, ja noutoleikkien lopettaminen.

Muita suosituksia erityisesti olkapään rikon kanssa oli kommenttien perusteella vapaana ulkoilu metsässä ja pehmeillä alustoilla, liukastelun välttäminen (paljon mattoja tai jarrusukat), hyppyjen välttäminen, ja hyvien valjaiden käyttö. Noh, sopivasti ollaankin meinattu pestä meidän asunnon mattoja pikku hiljaa, niin hankin Lepolle hätävararatkaisuksi lasten jarrusukat:

"Mitä ihmettä nyt taas." T: myös pesulle joutunut Leppo

Sukat on corgin koiville aivan liian isot, joten olen liimaillut kangaskaupasta ostettua tarraa niihin jotta saan niitä vähän kiristettyä. Tarrat ei kyllä pysy kovin hyvin joustavassa sukassa, joten pitää ehkä jossain kohtaa satsata koirien jarrusukkiin. Kumitossuja en viitsisi sisällä käyttää koko ajan vaikka niitä kaapista löytyykin, kun ne ei hengitä.

Valjaita ollaan nyt ruvettu käyttämään pidemmillä lenkeillä, panta menee rauhallisilla ja lyhyillä lenkeillä ihan hyvin jos ei vetoa tule.

Tilasin myös tänään Lepolle pienet kokoontaittuvat portaat töistä, joita opetan sen käyttämään sohvalta ja etenkin sängyltä laskeutuessa. Olin aluksi sitä mieltä että ostan portaat sitten vanhemmiten jos tarvetta ilmenee, mutta nyt näyttää siltä että tarve on jo.

Hissinkäytöstä on tullut rutiinia pitkien lenkkien jälkeen. Leppo pyytää päästä hissillä esittämällä rauhoittavia eleitä (siristely, huulien lipominen, haukottelu) mulle tai Terolle jos yritetään mennä rappusia ylös lenkin päätteeksi, mutta ilahtuu/piristyy kun mennäänkin hissin luo. Joskus jos koira on kipeämpi tai lenkki venähtänyt pitkäksi, se saattaa mennä nurmikolle tai tien sivuun, tai mun jalkoihin istumaan, jolloin pidetään pieni hengähdystauko. Tällöinkin saattaa tulla siristelyä tai pari huulen lipaisua, varsinkin jos Lepolle juttelee. Ja näitä signaaleita meidän pitää kuunnella. <3

Vaan mitäs se tämä on, corgeja kaksin kappalein!

Kahvilatreffit! <3

Käytiin eilen Tanyan ja Tofun kanssa Sellossa pyörimässä ja kahvilla + jätskillä. :) Päästään Lepon kanssa osaksi Tanyan opintoja, olemalla koulutettavana koirakkona. Lepon autohötkyilyihin meinataan paneutua yhdessä, mikä on tosi kiva juttu! Odotan innolla. Lepon mielestä oli aivan hyvä näyttää kuvissa kieltä, vaikka vieressä istuikin treffiseuralainen. :'D

Lepon painokin OLI ihan hyvässä laskussa, mutta nyt on viikon aikana tullut lisää. Mrrrrrhmrrh. >:/ Sai viikon aikana kahtena päivänä vähän ylimääräistä kuivattua kanaa (rokotuksilla ja eilisellä Sello-reissulla), ja pari possunsaparoa pitkillä yksinoloilla. Otetaanpas nyt sitten taas ihan rauhallisesti noiden ylimääräisten kanssa, ja MUISTETAAN vähentää ne iltaruuasta. Noin niin kun Note to self:inä. Ei muuta.

Rakas harmaasuinen pötkylämies. <3

Ensi kertaan!

Röntgenpäivä

Käytiin tänään Lepon kanssa siellä röntgenkuvissa jalan vuoksi. Höpöttelen aluksi käynnistä muuten, jos haluaa skipata suoraan kurkkaamaan kuvien tuloksia niin voi rullata "Diagnoosi"-alaotsikon kohdalle.

"Ei aamuruokaa? Mä tiedän mitä tää tarkoittaa..."

"Eläinlääkäriin, jee! Eiku... :( "

Leposta näki, että eläinklinikka on alkanut muodostua ikäväksi paikaksi sen mielessä... :/ Ei meinannut uskaltaa käydä puntarilla, ja yritti vaivihkaa kulkea ulko-oven suuntaan aulassa odotellessamme. Herralle laitettiin heti pöydälle nostamisen jälkeen kuonokoppa, koska ortopedi kopeloi jalat jälleen ennen kuvien ottamista.

Yllättäen oikea kyynärpää, joka oli ollut taivuteltaessa selvästi kipeä viime käynnillä, ei ollutkaan enää arka. Sen sijaan vasemman olkanivelen vääntely sai aikaan ulahduksen. Ortopedi sanoi, että voi olla että sillä on ollut molemmat olkapäät kipeänä viimeksikin, mutta koska molempia jalkoja ei voi ontua, se on ontunut kipeämpää jalkaa ensin, ja nyt vasen juilii.

Leposta piti pitää kunnolla kaksin käsin kiinni, kun eläinlääkäri pisti rauhoitusaineen kaulan lihakseen, koska herra dramaattisuus oli sitä mieltä että se oli kamalinta kidutusta ikinä. :D Rauhoitusneula ei kuulemma tunnu kuin hieman rokotusneulaa ilkeämmältä, joten Leppo hieman suurenteli tilanteen vakavuutta. On se kyllä ulissut korvanäytteen (pumpulipuikolla) ottoa ja rokotustakin. :D Voi pientä parkaa.

Pelko on sille noissa tilanteissa kuitenkin ihan aitoa, ja rauhoitusaineen laiton jälkeen koira yrittikin paniikissa raastaa itseään mua pitkin lattialle, seinille tai mihin tahansa, kunhan pääsisi pois pöydältä. Ortopedi sanoi että voidaan lähteä pihan puolelle kävelemään niin Leppo rauhoittuu kun se luulee pääsevänsä pois, ja rauhoittuessaan alkaa sen itse rauhoittavankin vaikutus tepsiä nopeammin. Mulle puhuttiin 10 minuutista, mutta Leppo taisi olla ulkona kantokunnossa jo kahdessa minuutissa. :D Kerkesi juuri pissata puuta vasten ennenkö alkoi huippaamaan ja jalat tutisemaan.

Unen vietyä voiton Leppo sai kuonokopan taas varmuudeksi päähänsä (rauhoitus on hyvin kevyt anestesian muoto, jolloin koira voi olla arvaamaton ja nyt kun oli kaikenlisäksi vielä kipeä), minä sain hihnan käteen ja aikaa odotella puolisen tuntia. En kyllä usko että siinä niin kauaa meni, tuntui että ehdin tuskin hengähtää niin minut kutsuttiin jo katsomaan kuvia.

Diagnoosi

"Mitäs sieltä löytyi?" kysyin ortopediltä tultuani röntgenhuoneeseen.

"No, kyllähän sieltä löytyi..."

Kurkattiin mallikuvista, miltä näyttää terveen koiran olka- ja kyynärpäiden nivelpinnat.

Lepon kyynärnivelet näyttivät kuvien perusteella hyviltä ja olevan kunnossa, ortopedi sanoi että ei niissä ainakaan vielä ole röntgenissä näkyviä muutoksia yhtään. Jos ei toki oteta huomioon corgien kondrodystorfista rakennetta eli yleistä epämuodostumaa kyynärvarressa.

Kippurajalat, mutta kyynärten nivelpinnat ok!

Olkanivelissä taas oli alkava nivelrikko.

"Osteofyyttejä molemmissa olkanivelissä." Osteofyytti on ylimääräinen, hyvälaatuinen luu-uloke, joka kasvaa luukalvosta. Ihmisillä kutsutaan usein selässä tai jalassa kasvavia osteofyyttejä luupiikeiksi.

Lepon molemmissa olkanivelissä oli kummalliset kiellekkeet/harjakset, kun nivelen reunan pitäisi olla pyöreä:

Sininen on jotakuinkin se linja, joka olisi normaalissa nivelessä,
punainen kielleke on Lepon nivelissä oleva uloke.

Tässä vielä molemmat nivelet, ilman piirroksia päällä.

Lisäksi vasemman olkanivelen nivelpinnalla näkyi pientä röpelöä, rustokasvustoa jota yleensä nivelrikoksi nimitetään.

"Onpa hyvä että kuvattiin", sanoi yksi hoitajista. Kuulemma vähän lääkäristä riippuen, joku saattaisi olla sitä mieltä että Lepon osteofyytit on leikattava, mutta oltiin yhtä mieltä meidän ortopedin kanssa siitä että leikkaus olisi viimeinen keino. Siinä on suuri riski että leikkaus vain pahentaisi tilannetta.

"Jatkossa painonhallinta + tulehduskipulääke tarvittaessa 10-14pv kuureina + nivelrustoa tukevat lisäravinteet."

Saatiin kehuja siitä, että painonhallinta on hyvässä vauhdissa. En saa päästää Leppoa enää lihomaan. Nivelravinteetkin meillä on jo käytössä (Avital Flex), voisin ehkä nostaa annosta tilapäisesti purkin ohjeen mukaan. Saatiin resepti Rimadyliä varten, koska se toimi ainakin Lepon vatsalle hyvin, oli helppo antaa ja tuntui myös tepsivän erinomaisesti. Leppo sai klinikalla jo tämän päivän annoksen Rimadyliä suonensisäisesti, sekä kaupanpäällisenä kynsien lyhennyksen ja anaalirauhasten tyhjennyksen. <3

Unimies heräämössä

Arki jatkossa

Kepin ja lelun heittelyt on Lepolta nyt kielletty. Ortopedi sanoi että liikkumista ei saa lopettaa tai alkaa varoa. Hyvä kunto ja monipuolinen liikunta auttaa pitämään nivelten liikeradat entisellään, ettei uutta osteofyyttiä pääse muodostumaan niin helposti. Mutta että pahin mitä voidaan tehdä, on noutoleikit. Räjähtävä liikkeelle lähtö ja äkkinäiset jarrutukset tekevät nivelille tosi huonoa. Ortopedi sanoi, että saadaan jatkossa heittää keppiä ainoastaan veteen. :D Uinti ja kahlailu olisi siis todella hyvä liikuntamuoto, voi kun pääsisin jotain kautta Leppoa viemään sinne koirauimalaan ja uimaopetukseen. Tarvitsee ottaa selvää julkisen liikenteen linjoista.

Meidän on siis keksittävä uudenlaisia leikkimistapoja, ja opeteltava lähettämään Leppo jollain tapaa rauhallisemmin esim. namietsintään tai palloa paimentamaan. Jos se ylipäätään on mahdollista. :D Lepolla on ollut tapana pallopaimennusesityksissä lähteä kuin tykin suusta pallon luo, mutta niin se ei voi enää tehdä.

Laitoin heti liittymispyynnön Facebookin Koiran nivelrikko -ryhmään. Sieltä saan toivon mukaan vinkkejä arjen eloon, jotta Lepolla olisi mahdollisimman paljon kivuttomia vuosia edessä. :)

Unimies kotiin päästyä. <3

Ensi kertaan.

Kuvia ja huolia

Vähän kuvia kuulumisten kera sunnuntaipäivän ratoksi!

Rakas herra suklaasilmä <3

Jonnan hieromana maaliskuun alussa. Nautiskelija. :3

En oikein tiedä miten tämän kirjoittaisin, niin parasta laittaa suoraan.

Lepon jalka ei ole vielä kunnossa.

Ollaan tehty kaikki ortopedin (ja Jonna-hierojan) ohjeiden mukaan. Syötettiin lääkettä 14päivän kuuri loppuun, sen jälkeen ei Leppo näyttänyt sitä tarvitsevan. Kuuri loppui samana päivänä kun hieronta oli, ja Jonna sanoi että jalka voi siitä hetkellisesti kipeytyä uusiksi, ja että voidaan antaa Rimadyliä vielä jos se kovin vaikuttaa kipeältä (purkissa oli siis 20tbl ja kuuria oli 14 tabletin verran). Leppo vaikutti kuitenkin oikein hyvältä, ja alettiin hitaasti ja varoen nostaa liikuntamäärää. Kokeiltiin Jonnan ehdotuksen mukaan heittää yhtenä päivänä lelua/keppiä yhden heiton verran, ja katsoa illemmalla levon jälkeen, miltä vaikuttaa. Ei oireita.

Aina silloin tällöin olen ollut katsovinani, että Leppo nousee levosta vähän kankeasti, tai että se lenkillä muhun katsahtaessaan tai sivulla seuratessaan vähän onnahtaa oikean etujalan kohdalla. Mutta nämä oli tällaisia todella nopeita hetkiä, joiden todellisuudesta en ollut itsekään aina varma, merkit oli niin pieniä.

Leppo leikki naapurin Usva-sheltin kanssa n. viikko sitten, ja leikin tiimellyksessä yhtäkkiä ulahti kovasti. Pääteltiin että okei, jalka ei ole ihan vielä parantunut ja rankempia rymyämisiä ja koiratreffejä vielä vähän aikaa saa odotella. Leikkihetken jälkeen ei koirassa kuitenkaan näkynyt mitään jäykkyyden tai kivun merkkejä, edes levon jäljiltä.

Teron veli kävi kylässä! Leppo: "Hehe, täs me miehet vaa hengaillaan!" :D

Eilen oli kuitenkin annettava Lepolle kipulääke. Oltiin käyty päivälenkillä metsässä, ilman kepin heittelyjä tai mitään muutakaan kovin riekkuvaista, maasto vain oli paikoin liukas. Lenkin ja levon jälkeen meillä oli kotona ontuva koiruli, ei onneksi ihan niin pahasti kuin koipiepisodin alussa, mutta niin selvästi että näytti kyllä kivuliaalta. Tänään kipuilua on näkynyt ylös noustessa, alamäissä paikoin ja halukkuutena mennä hissillä ylös portaiden sijaan.

Menin aika paljon Lepon kanssa hissillä meidän yhden porrasvälin verran ylöspäin, jos koira oli kipeänä ollessaan kuraantunut ulkona (puhtaan koiran kantaa mieluummin rappusissa kuin yltä päältä rapaisen :D ). Leppo oppi nopeasti hissin funktion, ja on halunnut lääkekuurin jälkeenkin varsinkin pitemmiltä lenkeiltä tullessa käyttää ylös mennessä mieluusti hissiä. Mietin aluksi, että se on vain hoksannut millä pääsee helpoiten ylös, eikä viitsisi kulkea rappusia. Samoin pitkien lenkkien aikana Leppo on yrittänyt tarmokkaasti vetää matkan varrella oleville bussipysäkeille, koska tietää että bussit vie lähelle kotia helposti. Jospa se onkin todennäköisemmin ilmaissut kipeää oloaan, ja yrittänyt ehdottaa mulle helpompaa reittiä. Jotta ei sattuisi. :/

Niin hyvää palloa. <3

Ortopedin ohjeet ja hieroja-Jonnan suositukset ovat hyvin selvät. Meillä taitaa olla röntgenkuvaus edessä. Jo ensi viikolla jos saan ajan esim. vapaapäivälleni. Nivelrikkohan se on mitä eniten pelkään ja epäilen. Monet koirien nivelrikkotarinat kuulostaa liiankin tutuilta... :( Eihän venähdyksestä paraneminen nyt yli kuukautta voi kestää?

Mutta ei asiaa kannata ennakkoon murehtia ennenkö tiedetään mitä jalassa on, pidetään Leppo-herra vaan rauhallisilla lenkeillä ja tarvittaessa Rimadylillä kivuttomana kunnes syy selviää. Ja jatketaan hoikistamista! Tiistai tuntuu vakiintuneen meidän Lepon punnituspäiväksi, ja viime punnituksessa oli painoa enää 13,7kg. Koira alkaa jo taas tuntua ja näyttää hoikalta.

Pakko vähän mainostaa täällä, kun saatiin laitettua meidän uudet hyllyt
viimein seinälle, sohvan ylle! ^__^ <3

Ja Leppo saa esitellä meidän uuden seinäkellon. :3

Koiraherra oli hyvin tyytyväinen, kun sai
uuden, vinkuvan tennispallon! Siitä tuli äänen
vuoksi hyvin nopeasti vain ulkolelu. :'D

Ulkona vahditaan palloa silloin, kun sitä ei jakseta enää piipitellä.

Pallo ja tämä herkku oli hankittu tekemiseksi Lepolle, kun Tero sairasti
noro-virusta. Ostin läjän luita muutenkin, jos olisin sattunut sairastumaan
samaan aikaan Teron kanssa ja koiran liikutus olisi jäänyt vähemmälle.

Vaan onneksi sairastuin vasta kun Tero oli terve! :D Olin kuluneen viikon aikana maanantaina
töissä, loppuviikko menikin toipuessa. Onneksi oli näin söpö varahoivaaja silloin kun
Teron piti olla töissä. <3 

Kevät on ihanaa aikaa. <3

Loppuviikosta jaksoin jopa pestä herra kuramasu-haisulin. Herra itse ei toimenpidettä
liiemmin arvostanut, ja esitti kylpytakissaan pönöttäen, syvästi loukkaantuneena ettei
minua tunne, ja keskittyi pihalla tapahtuviin asioihin.

Kehtasin vielä viedä ihania talvikarvojakin siltä! :D

Jep, mutta kertoilen sitten mitä eläinlääkärissä kävi, kun sinne asti päästään. Ensi viikolla on tulossa vähän reissuakin ja pian koittaa Lepon syntymäpäivä! :) Lahja on jo ostettuna. ;)

Ensi kertaan.