Vuositarkastusta lääkärissä

Komia mies <3 

Käytiin Lepon kanssa eilen eläinlääkärissä. Vuorossa oli yleinen kunto-tsekkaus, kennelyskärokote, verikoe ja reseptien uusinta. Vuosittain siis suositellaan ottamaan Lepolta veriarvot, kun on jatkuva lääkitys siihen nivelrikkoon käytössä. :)

"Plöö, rokotuksille. Neuloja. En haluu."

Tällä kerralla oli vuorossa vain yksi neula (verinäytteen ottoon), sillä kennelyskärokote ollaan nykyään annettu meillä ruiskulla nenän limakalvoille. Se on Lepolle ollut parempi ja stressittömämpi toimenpide kuin piikki niskaan, joka jostain syystä ahdistaa sitä.

Eläinlääkärissä: "Ihan sama monta neulaa, en haluu. Kotiin kiitos." :'D

Käytiin Kauniaisten Tassuasemalla asioimassa. Oltiin siellä nyt toista kertaa, kun pari viikkoa sitten haettiin silmätulehdukseen lääketipat. Leppoa oli hieman hankala saada menemään ell:n aulassa vaa'alle, saati tulemaan tutkimushuoneeseen... :D Raukkaa vähän inhottaa nuo eläinlääkärit nykyään.

Mutta hyvin se koitoksesta selvisi! Painoa oli tasan 13kg, mikä on aika optimaalinen luku Lepolle. Yleistarkastuksessa oli kaikki ok, yksi punkinpurema oli hieman ärtynyt ja sitä pitää puhdistella ja seurailla vielä vähän aikaa. Leppo sai eläinlääkäri-tädiltä kovasti kehuja, että on hampaat tosi hyvässä kunnossa ja fyysinen kunto muutenkin hyvä, eikä kuulemma vaikuttanut 6-vuotiaalta. :) <3

Verinäytteen otostakin Leppo selvisi oikein hienosti, vähän toki säpsähti neulaa mutta antoi tehdä toimenpiteen loppuun (ja sai toki nameja kun odoteltiin tassu ojossa että koeputket täyttyy). :3

Ihan polleena, kun sai lääkäritädiltä niin kovasti kehuja. <3

Näin pari kertaa käyneenä niin tykättiin kyllä tosi paljon Tassuasemasta! Tosi mukavaa palvelua ja Leponkin ahdistus otettiin huomioon, tutkimushuoneessa se sai ensin olla tuolin alla rauhassa ja jutusteltiin resepteistä ynnä muusta. Sitten kun koiraherra rentoutui sen verran, että tuli mun luokse köllöttelemään ja rapsutuksia hakemaan niin aloitettiin vasta toimenpiteet.

Ja juteltiin nyt noista lääkityksistäkin enemmän, ja päätettiin vaihtaa Apoquel pienempään tablettikokoon! Leppohan on siis hassusti saanut 1/4 isoa tablettia Apoquelia allergiaoireisiin, ja tabletinpuolikas on pitänyt aina käsin tabletinjakajalla halkaista. Tää nykyinen tabletti on about saman kokoinen kuin se edellinen 1/4, joten ei tarvitse enää tuon isomman loputtua säätää sen tabletinjakajan ja murskaantuvien tabletinpalojen kanssa. :) Jes!

Ensimmäinen aamiainen OMAN kodin etupihalla. :)
Leppo odottelee banaaniveroa kuola tippuen. 

Uudessa pedissä on niin mukavaa köllötellä.

Tänään sainkin sitten verikokeiden tulokset lääkäriltä sähköpostilla. Kaikki arvot olivat hyvällä tasolla. Ainoastaan fosfori oli ihan himppusen alle viitearvon, mutta siitä ei kuulemma tarvitse vielä huolestua. Toki seuraillaan ja vuoden päästä katsellaan taas mitä arvot sanoo. Lääkeaineet voivat laskea fosforitasoja veressä, tai sitten niitä ei vain tule tämän hetkisestä ruuasta tarpeeksi. Kuulemma myös aikaisessa vaiheessa jotkin aineenvaihduntasairaudet voivat laskea fosforitasoja. 

Mutta tosiaan, kun Leppo on ollut hyvinvoiva, ei mitään estettä gabapentiinin jatkamiselle ollut. :) Katsellaan ja seuraillaan siis.

"Höhö, ei mua mikään vaivaa. Niin viksu ja vilmaattinenkin oon. :P~"

Ensi kertaan!

Lääkitystä kohdilleen

Funtsailin vähän noita Lepon kipuoireiluja ja kivun määrää Facebookin Koiran nivelrikko -ryhmässä. Pieniä merkkejä kivusta kun on ollut melkeinpä päivittäin, joskus enemmän ja joskus vähemmän, mutta ne ovat koko ajan läsnä. Kirjoitin julkaisuuni esimerkkejä tilanteista, joissa Leppo näyttää arjessa kipua:

- Alamäet näyttää välillä haastavilta, köpöttelee ja joskus vaikuttaa hieman ontuvan.

- Makuulta nouseminen istumaan, erityisesti sohvalla, näyttää hankalalta/kankealta.

- Ajoittain lenkkeillessä koiran kääntäessä päätä taluttajaa kohti, se ottaa ontuvia askeleita, vaikka ravi muuten normaalia.

- Välillä haluaa ulkona istuskella/makoilla kesken lenkin, vaikka olisi kävellyt normaalisti ja reippaasti.

- Ja silloin kun reittivalinta ei koiraa itseään miellytä, on eteneminen todella hidasta (tätä se on jossain määrin tehnyt aina, ja yrittänyt pysähtyä risteykseen jos näkee että mennään tylsään suuntaan, mutta nykyään melkeinpä päivittäin).

- Yksittäinen tilanne, kuuri oli loppunut pari päivää aikaisemmin: Naapurin ranskanbulldoggi töytäisi lenkillä Lepon niskaa päin, jolloin koira kompastui ja etujalat menivät alta. Jaloilleen könyäminen tuntui kestävän pienen ikuisuuden, ja Leppo katsoi mua ja isäntää ilmeellä "Näittekö mitä toi teki ☹️"💔

"Saanko jatkaa leikkimistä, jos oikein nätisti katson?" Uusi uimalelu kävi "koeajolla" lenkillä,
jotta Leppo tottuisi siihen eikä se tulisi uimalassa ihan uutena ja outona juttuna. :)

Itselleni valkeni jo hyvin pitkälti siinä kirjoittaessa, että ei tuo normaalilta ja mukavalta elämältä kuulosta. Kysyin samalla vaihtoehtoja lääkkeille, kun Rimadyl on tarkoitettu kuuriluontoiseksi eikä jatkuvaan käyttöön. Kun sitä haluaisi kuormittaa koiran elimistöä mahdollisimman vähän lääkkeillä, ja meillä kuitenkin on jo Apoquel allergiajuttuihin...

Sai kyllä huomata, että ihanaa ja avuliasta porukkaa tuosta ryhmästä löytyy! ❤️ Sain 22 kommenttia, jotka olivat kaikki kattavia, tsemppaavia ja avuliaita. Ja aikalailla yksimielisiä siitä, että jotain pysyvää lääkitystä kannattaa aloittaa.

Dobo-pallo pääsi nyt joksikin aikaa kellarisäilytykseen, koin kovin
haastavaksi nostaa koiraa alas pallolta joka kerta, niin hyvää kun tuo
pallotreeni lihaksille tekeekin. Onneksi on uimalakäynnit ja kotona
tasapainotyyny! :)

Varasin ajan eläinlääkärille (saatiin Lepon lemppari-lääkäritädille aika ❤️), ja siellä kehoitettin pitää Leppo syömättä 12h ennen lääkäriin menoa, verikokeita varten. Leppo tapansa mukaan arveli että päivässä on jotain mätää, kun emäntä herää klo 6 aamulla vain ruokkimaan arvon corgipötkylän, EIKÄ jaa aamiaisbanaaniaan arvon corgipötkylän kanssa, SAATI anna aktivointipallossa nappuloita kun lähtee töihin, vaan LELUJA! Kyllä oli pieni corgi kummissaan.

Tero pääsi onneksi eläinlääkäriin mukaan, niin Lepon pitäminen pöydällä sujui helpommin. Kohtuu rauhallisesti herra onneksi oli (helläkätinen lemppari-ell saattoi vaikuttaa myös asiaan), oli paikoillaan verikokeen oton ajan ja keskittyi namien syöntiin vaikka vähän nipistikin. Leppo sai myös paljon kehuja siitä, että se on nyt hoikka ja timmissä kunnossa! :)

"Huhhuh, selvisin!"

Labratuloksia odotellessa käytiin läpi vaihtoehdot Lepon hoitoon. Ell itse suositteli gabapentiinia, sitä käytetään todella yleisesti niin ihmisillä kuin lemmikeilläkin kroonisen kivun (mm. epilepsiakipujen ja hermosäryn) hoitoon, eikä se rasita elimistöä samalla tapaa kuin tulehduskipulääkkeet. Gabapentiini on ihmisillä kolmiolääke, eli alkuvaiheessa koira saattaa olla noin kahden viikon verran normaalia väsyneempi.

Toinen vaihtoehto (tai oikeastaan lisähoito) olisi Cartrophen-pistokset, jotka auttavat nivelpintoja korjaantumaan ja voitelevat niitä. Lääkäri sanoi, että voidaan jossain vaiheessa myöhemmin kokeilla myös niitä, mutta gaba olisi se millä lähdetään liikkeelle. Ja toki jos Leppo jossain teloisi itsensä tai muuten kipeytyisi enemmän, voidaan käyttää muutama päivä Rimadyliä siihen lisäksi.

Veriarvot olivat kaikki normaalit, joten esteitä lääkkeen aloittamiselle ei ollut. Kiikutin heti seuraavana aamuna reseptin meidän lähiapteekkiin, josta sainkin kuulla että gabapentiini-liuos on tilaustuote Yliopiston apteekilta, ja että heille sen tilauksen saapumiseen menisi vähintään viikko. Päätin käväistä mieluummin suoraan YA:lta sen hakemassa, niin saatiin aloitettua lääkkeen anto jo eilen illalla.

Sain ruiskun mukaan, jolla lääke on helppo annostella.
Sekoitetaan lääke ruokaan, niin ruiskukin on pitkäikäisempi
kun siihen ei tule kuolaa ja hampaanjälkiä. :)

Gabapentiiniliuos oli ilahduttavan edullista! Ajattelin, että joudun pulittamaan isonkin summan spesiaalista lääkeliuoksesta, mutta kuukauden tarpeisiin riittävä 100ml pullo maksoi hieman päälle kympin verran. Otin niitä saman tein kaksi.

Sitten odotellaan pari viikkoa, että lääke pääsee täyteen tehoonsa ja Lepon mahdollinen uneliaisuus väistyy. Vielä se ei ole vaikuttanut tavallista väsyneemmältä, vaikka partsilla onkin ihana nukkua:

Käytiin tänään vähän tuulettamassa mun aivojani kouluhommista, ja köpöteltiin rauhassa keskustaa kohti. Kuljettiin mahdollisimman paljon pehmeää maata pitkin, ja pidettiin taukoja. Jutustelin yhden naisenkin kanssa, joka kyseli corgeista ja kertoi omasta shibastaan, joka hänellä oli aikoinaan.

Kelit oli sen verran kohdillaan tänään, että päätin lähteä metsästämään meille jätskiä. Kävelykadulla ei ollut kioskia vielä lainkaan, mutta onneksi Sellon tori ei pettänyt! Lepollahan on se maitoallergia, joten se ei voi tavallisia jäätelöitä syödä. Otin maidottoman jäätelöpallon, jotta Leppokin saisi maistaa, ja onnellisena se nuolikin jämät niin huolella, että kippoa olisi voinut luulla käyttämättömäksi! :D

"Mikä on tämä ihana uusi maku... ❤️"

Käytiin myös Mustissa ja Mirrissä kun siinä oltiin, hakemassa vähän rapsutuksia. :) Ja eihän sieltä ikinä tyhjin käsin pois pääse, kun koira niin kovin ostoksista ilahtuu... :D

Näin nättejä nappisilmiä pitäisi vastustaa, ja kovettaa itsensä ja ostaa vain tarpeelliset
märkäruuat mitkä kotona oli vähissä...

Hups. ❤️

Nyt lähdetään kipaisemaan iltalenkille, niin jaksaa koirakin taas nukkua kerällä kuin rullapulla:

Ensi kertaan!

Viisi vuotta mittarissa

Rakas Leppomies täytti viime viikolla viisi. <3 Synttäripäivä meni hieman yllättäen ohi, kun on ollut niin paljon noita niveljuttuja mietinnöissä. Mulla oli kyllä onneksi vapaapäivä, ja muistettiin herraa toki kakkuaamiaisella ja lahjalla. :) Lepolla oli synttäripäivänä kennelyskärokotuskin, joten "päästiin" käymään taas eläinlääkärissä. :D Pari kuvaa ennen synttäripäivää muista jutuista!

Herra vänkyräjalka. :/ <3 Ei se jalkojaan aina pidä yhtä vinossa, tuntuu että nojaa
niveliin enemmän silloin kun on väsynyt ja/tai kipeä, jolloin jalkojen käyryys korostuu.
Purolla on yksi lemppari hyppykivi, mihin pitää aina kiivetä. :)

Käytiin Tampereella meidän äidin 60v synttärikahveilla, siellä Lepolla
oli monta leikittäjää kun kolme sisarusta perheenjäsenineen kokoontui
äidin luo hengailemaan. <3

Tampereella Leppo näki pensasaidan välistä myös kissan! Aluksi
pääsi haukku, mutta kun kissa ei paennutkaan ja vaikutti kiinnostuneelta,
niin Leppo kävi viiksekästä toveria nuuskuttelemassa aidan raosta. :)

2.4. käväisin Lepon kanssa pitkästä aikaa golf-kentällä. Kentän maasto olisi juuri omiaan Lepon koiville, pehmeää nurmea ja sammalta suurimmaksi osaksi. Matka sinne vaan on melko asfalttinen ja pitkä, ja usein tuntuu ettei Leppo tahdo jaksaa kotiin päin golf-kenttälenkin jälkeen. :/

Aurinko paisteli niin nätisti!

Leppokin nautiskeli <3

Golf-kenttälenkin jälkeen koiraherra olikin aivan väsynyt ja myös ontui vähän. Niin paljon kun se tuosta ympäristöstä nauttiikin, niin taitaa jäädä sulan maan aikaan siellä käynnit vähemmälle.

Mutta sitten onkin synttärikuvien aika! :) Tein Lepolle kakun sen lemppari märkäruuasta (sisältäen öljyn ja nivelravinteet) ja koristeet banaanista. :P~ Ateria vaikutti olevan päivänsankarin mielestä oikein makoisa.

Sitten lahjaan! Olin ostanut sen jo maaliskuun alussa, kun kyseiset lelut saapuivat myymälöihin. Olin katsellut niitä jo uutuustuote-esittelyistä alkuvuodesta, ja jo silloin pohtinut että tuo voisi olla hauska. :) Leppo oli nähnyt naapurin Eicca-brassin emännän kädessä samanlaisen kun nähtiin pihassa, ja oli lelusta hyvin kateellinen. Kun Lepolle näytettiin lelua, se yritti silmät kiiluen haukata sen heti itselleen! :D Kun jatkettiin lenkkiä, Leppo katsoi perään ihmettelevällä ilmeellä, että "Hei, mut unohit antaa mun lelun!". Hirmuisella kiireellä se myös palasi tarpeiden teon jälkeen pihaan päin, ja nuuski tarkasti sen kohdan missä oltiin Eican emäntä tavattu, ja katseli ovelle ihmetellen mihin HÄNEN lelunsa meni. :'D Silloin päätös synttärilahjasta sinetöityi. Ja tässä se on.

"Mun. Kokonaan mun."

"Okei saat sä katsoa sitä hetken."

Sitten oli suu täynnä hampparia. :'D Katsoin vissiin liian kauan.

"Kiitti äippä, tää on tosi kiva lelu. <3" :')

Tein synttäritoivotuksen Lepolle ja sisaruksille meidän kasvattiryhmään, ja vaihdettiin vähän kuulumisia. Kävi ilmi, että yhdellä Lepon siskoista on viime kesänä todettu nivelrikko olkanivelissä, sekä rappeumaa useassa selkänikamassa ja myös yksi ylimääräinen selkänikama. Siskolla on nyt vahva hermostoon vaikuttava kipulääkitys ollut kokeilussa, ja vointi vaihteleva. :( <3 Toisella siskolla on lieviä allergiaoireita keväisin, joka ilmenee tassujen punoittamisena ja silmien vuotamisena.

Yhtä Lepon veljistä on kiusannut ihotulehdukset/hotspotit äärimmäisissä sääolosuhteissa, johon on auttanut turkin trimmaus lyhyeksi jolloin iho pääsee karvan välistä hengittämään paremmin. Yksi Lepon veljistä kärsii voimakkaasta herkkävatsaisuudesta ja närästyksestä, heille on avun tuonut eläinlääkärin erikoisruoka.

Muista sisaruksista ei ainakaan kuultu että olisi mitään kummempia terveysjuttuja, mutta oli jännä nähdä että miten samoja ongelmakohtia näillä terveydessä on. Vaikka kummallakaan vanhemmista ei ole ollut ongelmia luuston tai atooppisten oireiden, tai vatsaoireilun kanssa. :D Geenilotto on jännä juttu, ja tällä kertaa on pentueelle osunut semmoiset geenit että 5/9:llä on tiettävästi jotain ongelmaa, Lepolla vähän kaikkea näistä. :'D Vaan on se silti ihan paras haukku ja maailman rakkain otus. <3

Keppejä saa sentään vielä kanniskella ja nautiskella, vaikkei niitä tylsät
isit ja äipät enää heitäkkään. :D

Välillä ahdistaa ihan hirmuisesti nämä Lepon kaikki ongelmat, enimmäkseen tämä tuorein eli nivelrikko. Välillä taas tulee semmoinen tyyneys ja hyväksyntä, että ei tässä auta kun mennä näillä ja tehdä parhaansa, ja nauttia yhteisistä hetkistä niin kauan kun niitä meille suodaan. Ja sitten päästää pötköjätkä paremmille paimennusmaille kun elo maan päällä käy liian raskaaksi. <3

Tällä hetkellä Lepolla on taas Rimadyl-kuuri menossa kipuilun ja ontumisen vuoksi. Eläinlääkäri sanoi, että vähintään kuukausi pitäisi olla kuurien välissä, Rimadyliä ei ole tarkoitettu käytettäväksi jatkuvasti. Jos tuntuu että tarve olisi jatkuva eikä ajoittainen, on katseltava jotain toista lääkettä tilalle.

Sain Koiran nivelrikko -ryhmästä Facebookista vähän vinkkejä, mitä olkanivelen ongelmista kärsiville koirille yleensä suositellaan arkea helpottamaan. Toki luonnollisesti nivelravinteet ja uinti/kahlailu/vesiterapia on semmoisia mitä suositellaan kaikille, ja noutoleikkien lopettaminen.

Muita suosituksia erityisesti olkapään rikon kanssa oli kommenttien perusteella vapaana ulkoilu metsässä ja pehmeillä alustoilla, liukastelun välttäminen (paljon mattoja tai jarrusukat), hyppyjen välttäminen, ja hyvien valjaiden käyttö. Noh, sopivasti ollaankin meinattu pestä meidän asunnon mattoja pikku hiljaa, niin hankin Lepolle hätävararatkaisuksi lasten jarrusukat:

"Mitä ihmettä nyt taas." T: myös pesulle joutunut Leppo

Sukat on corgin koiville aivan liian isot, joten olen liimaillut kangaskaupasta ostettua tarraa niihin jotta saan niitä vähän kiristettyä. Tarrat ei kyllä pysy kovin hyvin joustavassa sukassa, joten pitää ehkä jossain kohtaa satsata koirien jarrusukkiin. Kumitossuja en viitsisi sisällä käyttää koko ajan vaikka niitä kaapista löytyykin, kun ne ei hengitä.

Valjaita ollaan nyt ruvettu käyttämään pidemmillä lenkeillä, panta menee rauhallisilla ja lyhyillä lenkeillä ihan hyvin jos ei vetoa tule.

Tilasin myös tänään Lepolle pienet kokoontaittuvat portaat töistä, joita opetan sen käyttämään sohvalta ja etenkin sängyltä laskeutuessa. Olin aluksi sitä mieltä että ostan portaat sitten vanhemmiten jos tarvetta ilmenee, mutta nyt näyttää siltä että tarve on jo.

Hissinkäytöstä on tullut rutiinia pitkien lenkkien jälkeen. Leppo pyytää päästä hissillä esittämällä rauhoittavia eleitä (siristely, huulien lipominen, haukottelu) mulle tai Terolle jos yritetään mennä rappusia ylös lenkin päätteeksi, mutta ilahtuu/piristyy kun mennäänkin hissin luo. Joskus jos koira on kipeämpi tai lenkki venähtänyt pitkäksi, se saattaa mennä nurmikolle tai tien sivuun, tai mun jalkoihin istumaan, jolloin pidetään pieni hengähdystauko. Tällöinkin saattaa tulla siristelyä tai pari huulen lipaisua, varsinkin jos Lepolle juttelee. Ja näitä signaaleita meidän pitää kuunnella. <3

Vaan mitäs se tämä on, corgeja kaksin kappalein!

Kahvilatreffit! <3

Käytiin eilen Tanyan ja Tofun kanssa Sellossa pyörimässä ja kahvilla + jätskillä. :) Päästään Lepon kanssa osaksi Tanyan opintoja, olemalla koulutettavana koirakkona. Lepon autohötkyilyihin meinataan paneutua yhdessä, mikä on tosi kiva juttu! Odotan innolla. Lepon mielestä oli aivan hyvä näyttää kuvissa kieltä, vaikka vieressä istuikin treffiseuralainen. :'D

Lepon painokin OLI ihan hyvässä laskussa, mutta nyt on viikon aikana tullut lisää. Mrrrrrhmrrh. >:/ Sai viikon aikana kahtena päivänä vähän ylimääräistä kuivattua kanaa (rokotuksilla ja eilisellä Sello-reissulla), ja pari possunsaparoa pitkillä yksinoloilla. Otetaanpas nyt sitten taas ihan rauhallisesti noiden ylimääräisten kanssa, ja MUISTETAAN vähentää ne iltaruuasta. Noin niin kun Note to self:inä. Ei muuta.

Rakas harmaasuinen pötkylämies. <3

Ensi kertaan!

Röntgenpäivä

Käytiin tänään Lepon kanssa siellä röntgenkuvissa jalan vuoksi. Höpöttelen aluksi käynnistä muuten, jos haluaa skipata suoraan kurkkaamaan kuvien tuloksia niin voi rullata "Diagnoosi"-alaotsikon kohdalle.

"Ei aamuruokaa? Mä tiedän mitä tää tarkoittaa..."

"Eläinlääkäriin, jee! Eiku... :( "

Leposta näki, että eläinklinikka on alkanut muodostua ikäväksi paikaksi sen mielessä... :/ Ei meinannut uskaltaa käydä puntarilla, ja yritti vaivihkaa kulkea ulko-oven suuntaan aulassa odotellessamme. Herralle laitettiin heti pöydälle nostamisen jälkeen kuonokoppa, koska ortopedi kopeloi jalat jälleen ennen kuvien ottamista.

Yllättäen oikea kyynärpää, joka oli ollut taivuteltaessa selvästi kipeä viime käynnillä, ei ollutkaan enää arka. Sen sijaan vasemman olkanivelen vääntely sai aikaan ulahduksen. Ortopedi sanoi, että voi olla että sillä on ollut molemmat olkapäät kipeänä viimeksikin, mutta koska molempia jalkoja ei voi ontua, se on ontunut kipeämpää jalkaa ensin, ja nyt vasen juilii.

Leposta piti pitää kunnolla kaksin käsin kiinni, kun eläinlääkäri pisti rauhoitusaineen kaulan lihakseen, koska herra dramaattisuus oli sitä mieltä että se oli kamalinta kidutusta ikinä. :D Rauhoitusneula ei kuulemma tunnu kuin hieman rokotusneulaa ilkeämmältä, joten Leppo hieman suurenteli tilanteen vakavuutta. On se kyllä ulissut korvanäytteen (pumpulipuikolla) ottoa ja rokotustakin. :D Voi pientä parkaa.

Pelko on sille noissa tilanteissa kuitenkin ihan aitoa, ja rauhoitusaineen laiton jälkeen koira yrittikin paniikissa raastaa itseään mua pitkin lattialle, seinille tai mihin tahansa, kunhan pääsisi pois pöydältä. Ortopedi sanoi että voidaan lähteä pihan puolelle kävelemään niin Leppo rauhoittuu kun se luulee pääsevänsä pois, ja rauhoittuessaan alkaa sen itse rauhoittavankin vaikutus tepsiä nopeammin. Mulle puhuttiin 10 minuutista, mutta Leppo taisi olla ulkona kantokunnossa jo kahdessa minuutissa. :D Kerkesi juuri pissata puuta vasten ennenkö alkoi huippaamaan ja jalat tutisemaan.

Unen vietyä voiton Leppo sai kuonokopan taas varmuudeksi päähänsä (rauhoitus on hyvin kevyt anestesian muoto, jolloin koira voi olla arvaamaton ja nyt kun oli kaikenlisäksi vielä kipeä), minä sain hihnan käteen ja aikaa odotella puolisen tuntia. En kyllä usko että siinä niin kauaa meni, tuntui että ehdin tuskin hengähtää niin minut kutsuttiin jo katsomaan kuvia.

Diagnoosi

"Mitäs sieltä löytyi?" kysyin ortopediltä tultuani röntgenhuoneeseen.

"No, kyllähän sieltä löytyi..."

Kurkattiin mallikuvista, miltä näyttää terveen koiran olka- ja kyynärpäiden nivelpinnat.

Lepon kyynärnivelet näyttivät kuvien perusteella hyviltä ja olevan kunnossa, ortopedi sanoi että ei niissä ainakaan vielä ole röntgenissä näkyviä muutoksia yhtään. Jos ei toki oteta huomioon corgien kondrodystorfista rakennetta eli yleistä epämuodostumaa kyynärvarressa.

Kippurajalat, mutta kyynärten nivelpinnat ok!

Olkanivelissä taas oli alkava nivelrikko.

"Osteofyyttejä molemmissa olkanivelissä." Osteofyytti on ylimääräinen, hyvälaatuinen luu-uloke, joka kasvaa luukalvosta. Ihmisillä kutsutaan usein selässä tai jalassa kasvavia osteofyyttejä luupiikeiksi.

Lepon molemmissa olkanivelissä oli kummalliset kiellekkeet/harjakset, kun nivelen reunan pitäisi olla pyöreä:

Sininen on jotakuinkin se linja, joka olisi normaalissa nivelessä,
punainen kielleke on Lepon nivelissä oleva uloke.

Tässä vielä molemmat nivelet, ilman piirroksia päällä.

Lisäksi vasemman olkanivelen nivelpinnalla näkyi pientä röpelöä, rustokasvustoa jota yleensä nivelrikoksi nimitetään.

"Onpa hyvä että kuvattiin", sanoi yksi hoitajista. Kuulemma vähän lääkäristä riippuen, joku saattaisi olla sitä mieltä että Lepon osteofyytit on leikattava, mutta oltiin yhtä mieltä meidän ortopedin kanssa siitä että leikkaus olisi viimeinen keino. Siinä on suuri riski että leikkaus vain pahentaisi tilannetta.

"Jatkossa painonhallinta + tulehduskipulääke tarvittaessa 10-14pv kuureina + nivelrustoa tukevat lisäravinteet."

Saatiin kehuja siitä, että painonhallinta on hyvässä vauhdissa. En saa päästää Leppoa enää lihomaan. Nivelravinteetkin meillä on jo käytössä (Avital Flex), voisin ehkä nostaa annosta tilapäisesti purkin ohjeen mukaan. Saatiin resepti Rimadyliä varten, koska se toimi ainakin Lepon vatsalle hyvin, oli helppo antaa ja tuntui myös tepsivän erinomaisesti. Leppo sai klinikalla jo tämän päivän annoksen Rimadyliä suonensisäisesti, sekä kaupanpäällisenä kynsien lyhennyksen ja anaalirauhasten tyhjennyksen. <3

Unimies heräämössä

Arki jatkossa

Kepin ja lelun heittelyt on Lepolta nyt kielletty. Ortopedi sanoi että liikkumista ei saa lopettaa tai alkaa varoa. Hyvä kunto ja monipuolinen liikunta auttaa pitämään nivelten liikeradat entisellään, ettei uutta osteofyyttiä pääse muodostumaan niin helposti. Mutta että pahin mitä voidaan tehdä, on noutoleikit. Räjähtävä liikkeelle lähtö ja äkkinäiset jarrutukset tekevät nivelille tosi huonoa. Ortopedi sanoi, että saadaan jatkossa heittää keppiä ainoastaan veteen. :D Uinti ja kahlailu olisi siis todella hyvä liikuntamuoto, voi kun pääsisin jotain kautta Leppoa viemään sinne koirauimalaan ja uimaopetukseen. Tarvitsee ottaa selvää julkisen liikenteen linjoista.

Meidän on siis keksittävä uudenlaisia leikkimistapoja, ja opeteltava lähettämään Leppo jollain tapaa rauhallisemmin esim. namietsintään tai palloa paimentamaan. Jos se ylipäätään on mahdollista. :D Lepolla on ollut tapana pallopaimennusesityksissä lähteä kuin tykin suusta pallon luo, mutta niin se ei voi enää tehdä.

Laitoin heti liittymispyynnön Facebookin Koiran nivelrikko -ryhmään. Sieltä saan toivon mukaan vinkkejä arjen eloon, jotta Lepolla olisi mahdollisimman paljon kivuttomia vuosia edessä. :)

Unimies kotiin päästyä. <3

Ensi kertaan.

Kuvia ja huolia

Vähän kuvia kuulumisten kera sunnuntaipäivän ratoksi!

Rakas herra suklaasilmä <3

Jonnan hieromana maaliskuun alussa. Nautiskelija. :3

En oikein tiedä miten tämän kirjoittaisin, niin parasta laittaa suoraan.

Lepon jalka ei ole vielä kunnossa.

Ollaan tehty kaikki ortopedin (ja Jonna-hierojan) ohjeiden mukaan. Syötettiin lääkettä 14päivän kuuri loppuun, sen jälkeen ei Leppo näyttänyt sitä tarvitsevan. Kuuri loppui samana päivänä kun hieronta oli, ja Jonna sanoi että jalka voi siitä hetkellisesti kipeytyä uusiksi, ja että voidaan antaa Rimadyliä vielä jos se kovin vaikuttaa kipeältä (purkissa oli siis 20tbl ja kuuria oli 14 tabletin verran). Leppo vaikutti kuitenkin oikein hyvältä, ja alettiin hitaasti ja varoen nostaa liikuntamäärää. Kokeiltiin Jonnan ehdotuksen mukaan heittää yhtenä päivänä lelua/keppiä yhden heiton verran, ja katsoa illemmalla levon jälkeen, miltä vaikuttaa. Ei oireita.

Aina silloin tällöin olen ollut katsovinani, että Leppo nousee levosta vähän kankeasti, tai että se lenkillä muhun katsahtaessaan tai sivulla seuratessaan vähän onnahtaa oikean etujalan kohdalla. Mutta nämä oli tällaisia todella nopeita hetkiä, joiden todellisuudesta en ollut itsekään aina varma, merkit oli niin pieniä.

Leppo leikki naapurin Usva-sheltin kanssa n. viikko sitten, ja leikin tiimellyksessä yhtäkkiä ulahti kovasti. Pääteltiin että okei, jalka ei ole ihan vielä parantunut ja rankempia rymyämisiä ja koiratreffejä vielä vähän aikaa saa odotella. Leikkihetken jälkeen ei koirassa kuitenkaan näkynyt mitään jäykkyyden tai kivun merkkejä, edes levon jäljiltä.

Teron veli kävi kylässä! Leppo: "Hehe, täs me miehet vaa hengaillaan!" :D

Eilen oli kuitenkin annettava Lepolle kipulääke. Oltiin käyty päivälenkillä metsässä, ilman kepin heittelyjä tai mitään muutakaan kovin riekkuvaista, maasto vain oli paikoin liukas. Lenkin ja levon jälkeen meillä oli kotona ontuva koiruli, ei onneksi ihan niin pahasti kuin koipiepisodin alussa, mutta niin selvästi että näytti kyllä kivuliaalta. Tänään kipuilua on näkynyt ylös noustessa, alamäissä paikoin ja halukkuutena mennä hissillä ylös portaiden sijaan.

Menin aika paljon Lepon kanssa hissillä meidän yhden porrasvälin verran ylöspäin, jos koira oli kipeänä ollessaan kuraantunut ulkona (puhtaan koiran kantaa mieluummin rappusissa kuin yltä päältä rapaisen :D ). Leppo oppi nopeasti hissin funktion, ja on halunnut lääkekuurin jälkeenkin varsinkin pitemmiltä lenkeiltä tullessa käyttää ylös mennessä mieluusti hissiä. Mietin aluksi, että se on vain hoksannut millä pääsee helpoiten ylös, eikä viitsisi kulkea rappusia. Samoin pitkien lenkkien aikana Leppo on yrittänyt tarmokkaasti vetää matkan varrella oleville bussipysäkeille, koska tietää että bussit vie lähelle kotia helposti. Jospa se onkin todennäköisemmin ilmaissut kipeää oloaan, ja yrittänyt ehdottaa mulle helpompaa reittiä. Jotta ei sattuisi. :/

Niin hyvää palloa. <3

Ortopedin ohjeet ja hieroja-Jonnan suositukset ovat hyvin selvät. Meillä taitaa olla röntgenkuvaus edessä. Jo ensi viikolla jos saan ajan esim. vapaapäivälleni. Nivelrikkohan se on mitä eniten pelkään ja epäilen. Monet koirien nivelrikkotarinat kuulostaa liiankin tutuilta... :( Eihän venähdyksestä paraneminen nyt yli kuukautta voi kestää?

Mutta ei asiaa kannata ennakkoon murehtia ennenkö tiedetään mitä jalassa on, pidetään Leppo-herra vaan rauhallisilla lenkeillä ja tarvittaessa Rimadylillä kivuttomana kunnes syy selviää. Ja jatketaan hoikistamista! Tiistai tuntuu vakiintuneen meidän Lepon punnituspäiväksi, ja viime punnituksessa oli painoa enää 13,7kg. Koira alkaa jo taas tuntua ja näyttää hoikalta.

Pakko vähän mainostaa täällä, kun saatiin laitettua meidän uudet hyllyt
viimein seinälle, sohvan ylle! ^__^ <3

Ja Leppo saa esitellä meidän uuden seinäkellon. :3

Koiraherra oli hyvin tyytyväinen, kun sai
uuden, vinkuvan tennispallon! Siitä tuli äänen
vuoksi hyvin nopeasti vain ulkolelu. :'D

Ulkona vahditaan palloa silloin, kun sitä ei jakseta enää piipitellä.

Pallo ja tämä herkku oli hankittu tekemiseksi Lepolle, kun Tero sairasti
noro-virusta. Ostin läjän luita muutenkin, jos olisin sattunut sairastumaan
samaan aikaan Teron kanssa ja koiran liikutus olisi jäänyt vähemmälle.

Vaan onneksi sairastuin vasta kun Tero oli terve! :D Olin kuluneen viikon aikana maanantaina
töissä, loppuviikko menikin toipuessa. Onneksi oli näin söpö varahoivaaja silloin kun
Teron piti olla töissä. <3 

Kevät on ihanaa aikaa. <3

Loppuviikosta jaksoin jopa pestä herra kuramasu-haisulin. Herra itse ei toimenpidettä
liiemmin arvostanut, ja esitti kylpytakissaan pönöttäen, syvästi loukkaantuneena ettei
minua tunne, ja keskittyi pihalla tapahtuviin asioihin.

Kehtasin vielä viedä ihania talvikarvojakin siltä! :D

Jep, mutta kertoilen sitten mitä eläinlääkärissä kävi, kun sinne asti päästään. Ensi viikolla on tulossa vähän reissuakin ja pian koittaa Lepon syntymäpäivä! :) Lahja on jo ostettuna. ;)

Ensi kertaan.