Uuden opettelua

Lepon sisäportaat saapuivat noin viikko sitten! Niiden kanssa onkin ollut opettelemista, kun pitää koittaa saada koiraherra menemään askelmat rauhallisesti eikä räpiköiden. :D

"Huijui, enpä oikein tiedä miten tästä selvitään, äippä."

"Aa okei huh, ei tarvinnutkaan tehä muuta kun poseerata nyt."

Nopeasti Leppo on kyllä oppinutkin oikean tekniikan rappujen suhteen, mutta sitä toki pitää olla jatkuvasti ohjaamassa jotta käyttäisi mieluummin portaita kuin hyppäisi alas. Koira pitää meitä varmaan ihan taukkeina, kun pitää kauheasti kuluttaa aikaa portaille menemiseen ja portaita pitkin kulkemiseen, kun huonekalulta voisi yksinkertaisesti vain loikata alas. :D Ihan älyvapaita ihmisiä.

Uusia ruokia ollaan myös kokeiltu, ja märkäruuan määrää hieman nostettu (nähtäväksi jää, pitääkö nostaa lisää kun kohta on enää Nutriman Weight Balancea jäljellä). Olen ollut aivan innoissani Naturediet-säilykesarjan come-backista, sillä aiemmin kyseisen merkin ruuat olivat ikävissä muovivuuissa, enkä tätä vanhaa sarjaa ollut edes kokeillut kun koko ilmekin oli jotenkin luotaantyöntävä. Uudessa sarjassa ruuat on pakattu pahvitetroihin! Ette uskokaan miten ihanalta tuntuu kun voit laittaa koiranruokapurnukat pahvinkeräykseen sekajätteen (annospussit), metallin (tölkit) tai muovin (muovivuuat) sijaan! <3 Uudessa sarjassa on myös reseptiikkaa uudistettu, tuloksena todella laadukkaita ruokia, ja vaihtoehtoina myös mm. viljattomia tai pelkkää eläinperäisiä ainesosia sisältäviä ruokia (ja pehmeitä herkkupaloja!). Meillä kokeiltiin toki aivan ensimmäiseksi rotukaiman kuvan sisältävää tetraa, jonka koostumus on kivan simppeli:

kanaa 60 %, riisiä 10 %, porkkanaa 6 %, jauhettua luuta, kuivattua merilevää.

"Onko tuo mulle? Näyttäisi meinaan vähän ruualta."

Riisi ja porkkananpalat erottuvat jauhetusta kanasta selkeästi.

Lepon makutestin ruoka läpäisi kirkkaasti, sapuskaa ei edes jääty miettimään tai ihmettelemään ja vatsakin tykkäsi. Näitä siis jatkossa lisää! :)

Kuratassu :3

Sunnuntainen aamupäivä isin kainalossa. <3

Tarkkana piti vahtia ovea kun isi katosi äänestämään, ja
ensin äippä oli käynyt samasta ovesta piipahtamassa.

Leppo pääsi myös opettelemaan vähän autojuttuja Tanyan kanssa alkuviikosta! Ollaan tavallaan hänen kurssitehtävänsä. :D Hyvällä mallilla Lepon elo autojen kanssa on yleensä arjessa, mutta reaktiivisena kaverina yllättävät tilanteet saavat sen villiintymään mm. käynnistyvistä autoista ja ihmisistä, jotka menevät autoon, yhä vielä viiden vuoden iässäkin. Toki joku saattaisi tähän sanoa että höh, mikset vaan kouluta sitä tapaa pois, mutta ei tähän ole mitään vippaskonsteja. Kolinapurkkia Lepolle joskus kokeiltiin tässä asiassa, huonoin tuloksin. Käytös poistui pariksi kuukaudeksi (mutta ei syy sen takana koska muuten käytös ei olisi palannut), mutta itselle tuli tosi ahdistunut olo lenkeillä kun piti kytätä milloin koira "tekee väärin" ja purkki oli yksi iso maanvaiva kantaa mukana ja nostella maasta keskellä suojateitä tmv. En halua sen enempää alkaa spekuloimaan koulutusmetodeista, mutta kolinapurkkiin en enää tuon koiran kanssa koske, ja nykyaikaisilla koulutusmenetelmillä (mm. LAT-tekniikka ja vastaehdollistaminen) ollaan päästy kaikista pisimmälle.

Näitä samoja tekniikoita Tanyakin käytteli, ja sain toimia avustajana koulutustilanteessa. :) Hauska oli kyllä huomata, miten innoissaan Leppo teki hommia myös Tanyan kanssa, vaikkei se ollut koskaan ennen treenannut tai tehnyt esim. yhtäkään temppua Tanyan ohjastamana. Leppo oli heti vaan että "Ou jee, töitä!" eikä jäänyt mun läsnäoloa juuri kaipaamaan.

Lopuksi Leppo sai moikata Haiku-aussia pitkästä aikaa, ja toverit riekkuivat hetkisen frisbee-golf radalla (ei hätää, ei oltu kenenkään tiellä).

Loppuun otettiin kaverikuvakin Vermon parkkipaikan edustalla. :)

Pötkö retkottaa. :)

Zzz... <3

Toukokuussa koittaakin jännät ajat ja lisää uuden opettelua, kun Lepolla alkaa uimakoulu! Työkaveri oli huomannut mun pohdinnan uimaloihin pääsemisen hankaluudesta, ja kysyi jos mentäisiin yhdessä kun hänellä on auto ja hänen akitapennullaan (jonka Leppo on nähnyt ihan pienenä) olisi myös tarvetta uinnille. Olin ja olen yhä aivan innoissani ajatuksesta, että Leppo pääsee sittenkin uimalaan, ja hirmuisen kiitollinen duunikaverille tästä mahdollisuudesta! Kaveri varasi nyt pariksi kuukaudeksi joka viikolle uintikerran, säännöllisesti käymällä siitä hyötyy toki eniten. :) Uinnista riittää varmasti juttua monelle postaukselle, ajattelin että on hyvä kirjoittaa itsellekin tänne muistiin että miten harjoitukset eteni. :) Voi juku. <3

"Hohhoijaa äippä, ainako sun pitää kuvata."

Käväistiin tässä pääsiäislomilla vähän Kotkassakin! Tai siis Tero ja Leppo on siellä vielä, tulevat huomenna kotiin. :) Jouduin lähtemään edeltä kun oli tänään työvuoro. Tero oli saanut työreissulta flunssan, niin eleltiin vähän rauhaisammin ja Leppo sai natustaa savuluuta mummolan pihalla.

"Niiiin hyvää luuta... Eikös se Loiri jotenkin niin laulanu."

Oli meillä pieni retki kuitenkin tiedossa, kun lähdettiin porukalla käymään Langinkoskella Keisarillisella kalastusmajalla. Leppo oli innoissaan uusista ympäristöistä, ja kova kiire sillä olisi ollut joka paikkaan. :)

"Tämmösen siistin juurakon koloon isi mut nosti!"

"Tuuttekste jo!"

Komia koiru komian majan edustalla. :)

Muita huomioita: Apoquel otettiin taas tältä siitepölykaudelta käyttöön, 15.4. Tuntuu, että aiemmin syötetty Rimadyl-kuuri olisi vaikuttanut myös allergiaoireita hillitsevästi. Hmm. Onhan se kutinakin eräänlaista lievää kipua, mutta enpä tullut ajatelleeksi että se olisi noin reippaasti tepsinyt.

No mutta, ensi kertaan!