Leppoisia juttuja 2/2: rutiinit

Postasin elokuussa ensimmäisen osan Leppoisista jutuista, ja nyt viimein sain valmiiksi muutaman kuvan, ja löytyy sopiva hetki toista osaa varten! Toinen osa käsittelee Lepon rutiineita, jotka herra on tottunut tekemään aina samalla tavalla.

Aamu

Kun herätyskelloni aamuisin soi, Leppo joko jatkaa kaikessa rauhassa vielä torkkumista ja venyttelee nuristen pedillään, tai köpöttelee vessassa ollessani "tsekkaamaan olkkarin". Koira käy siis pikku kierroksella olohuoneen sohvapöydän ympäri, rapsuttaa itseään matolla jos on kutinakausi, ja ehkä hinkkaa naamaansa sohvaan tai mattoon. Vasta kun olen saanut ulkovaatteet päälle, hänen ylhäisyytensä kävelee hissukseen eteiseen venytellen ja haukotellen. Rappukäytävässä kuuluu yleensä 1-3 äänekästä naukaisua, kun Leppo haukottelee viimeisiä unenrippeitä pois.

Lyhyen tarpeidentekolenkin jälkeen, kun palaamme sisään, Leppo odottaa eteisessä nätisti että hänet kuivataan ja/tai päästetään hihnasta irti. Sitten onkin luvassa isin herätys osa 1, jolloin Leppis hyppää sängynreunalle istumaan, odottaa silmät intoa loistaen että minä tulen mukaan (koska eihän isiä mitenkään voi herättää ilman että mamikin on mukana!), ja sitten käy suukoin herättämässä nukkuvan avon uniltaan, könyten isi-paran päällä, ja köllöttelee vieressä siliteltävänä.

Kun herätys on hoidettu, tulee koiraherra seurakseni kylppäri-keittiöakselille kun hoidan aamutoimiani. Aamupalan syötyäni Leppo havahtuu, ja tarkkailee otanko purkkapussin (tästä se tietää että aamiainen on ohi ja on seuraavan rutiinin vuoro). Jos otan purkan, koira kipittää kiireen vilkkaa makkarin oviaukolle odottamaan että seuraan perässä, ja tästä seuraa isin herätys osa 2. :D Siinä saatamme makoilla pidemmänkin tovin jos on aikaa, kunnes tulee Lepon oman ruuan vuoro. Kysymys "Onko nälly?" tai "Haluisitko ruokaa?" saa koiran lähtemään juoksujalkaa keittiöön. Aamuruuan jälkeen kuuluu saada jälkkäri, eli ohut rouhetikku (jonka Leppo vie aina olkkariin syötäväksi). Tämä on jäänyt tavaksi sen takia, että jos lihaa on tarjolla, Leppo saa sen aamuruualla, jolloin pieni pureskeltava perään auttaa poistamaan enimmät töhnät hampaista. Joskus jos jälkkäri unohtuu aamutohinan keskellä, Leppo kulkee levottomasti ihmisten ja keittiön väliä, kunnes hidasälyiset omistajat tajuaa mistä on kyse. :D

Uloslähtö

Edellinen koiramme oli tyypillinen koira, mitä uloslähtöön tulee. Eli ravasi innokkaana oven ja ihmisen väliä, pyöri kuin väkkärä, piti hieman ääntä ja heilutti häntää kun on niin siistiä mennä pihalle. Leppo on vähän toista maata.

Ei sillä, ettei Leppo innoissaan olisi uloslähdöstä, koska onhan se. Se tykkää lähteä "lenksulle", "lenkille", "ulos" tai "pihalle", sehän on selvä. Mutta se suhtautuu asiaan tyynesti.

Kun Lepolle esittää "the kysymyksen", se kallistaa päätään varmistaakseen että kuuli oikein, ja sitten sipsuttaa tai rauhallisesti köpöttelee korvat hieman taaksepäin taivutettuna eteiseen. Eteisessä Leppo käy istumaan seinän tai oven viereen, ja katsoo meneekö pukeutumisessa kauan. Jos sää vaatii enemmän ulkovaatetta kuin kengät tai niiden laitossa kestää enemmän kuin 10 sekuntia, Leppo käy odottamaan eli lysähtää makaamaan.

Jos lenkittäjä on hajamielisellä tuulella tai jää juttelemaan hetkeksi eikä pukeutuminen etene, Leppo saattaa menettää malttinsa ja innostua liikaa. Eli toisin sanoen se nousee ylös, kävelee hitaasti ulos lähtevän ihmisen ympäri, ja menee jälleen oven/seinän viereen odottamaan. :D

Innostus on käsinkosketeltavaa..?

Leppo käy siis hienovaraisesti paimentamassa ihmistään oikeaan suuntaan. Samanlaisen kierron jonkun ympäri se saattaa tehdä, jos jälkkäri on unohdettu antaa aamuruuan jälkeen. Vitsaillaan avon kanssa tuosta, että Leppo ei malta pantalooneissaan pysyä kun on niin innoissaan että kävelee yhden kierroksen meidän ympäri. :D Että menee ihan mahdottomille kierroksille tuo koira uloslähdöstä...

Noh. Kun ihminen/ihmiset ovat viimein pukeneet, corgiherra nousee istumaan ja antaa laittaa pannan ylleen, sen jälkeen se nousee seisomaan ja odottaa että ovet aukeaa. Mikäli sisäoven takaa paljastuu mainospostia tai kirjeitä, Leppo jähmettyy paikalleen ja katsoo postia ja sitten lenkittäjäänsä surullisena. Surullisena hänen kulkuväylällään olevasta ällöttävästä roskasta. :D Vasta kun posti on nostettu arvon corgin tieltä pois, pystyy hän kulkemaan ovesta (vaikka kyseessä olisikin vain pienenpieni kirje tai flyeri, jonka ohi Leppo pystyisi helposti kävelemään)... Tuo tapa on ollut sillä pennusta asti, että postista masennutaan kunnes se lähtee pois tieltä.

Lenkkireitit ja epämieluisat suunnat

Tämä seuraava tapa on monille corginomistajille tuttu: lenkillä jumittaminen. Corgit tuntuvat ilmaisevan jumittamalla selvästi, jos joku asia lenkissä tai sen suunnassa ei miellytä. Leppo esimerkiksi on tottunut menemään kuntopolut aina tietyin päin, ja tottunut että tietyistä risteyksistä käännytään aina tiettyyn suuntaan, jotta päästään kivoihin paikkoihin. Koiraa saakin hetken aikaa vetää perässä, jos en käännykään puistoon jossa temppuja yleensä tehdään, tai jos Lepon kanssa lähtee kahdestaan kuntopoluille, ilman avoa tai koirakaveria omistajineen. Välillä koira tekee täyspysähdyksen ja käy makaamaan tai kierimään asfaltille/hiekalle/tamppaantuneelle lumelle (ei ikinä ruoholle tai hankeen :D ) säälittävän näköisenä, kun "ei niin millään huvittais."

Treeneistä poistuminen on meillä aina yhtä draamaa jos poistumme kävellen, kun Leppoa saa vetää perässä kymmeniä metrejä ja se vain vinkuu, itkee ja ulvoo, ja katsoo kaihoisasti treenipaikan suuntaan...

Ilta

Lepon iltaruuan aika on n. klo 20, ja koira tietää sen hyvin. Innolla odotan joka syksy kellojen kääntöä, että minkälainen hämmennys siitä koiralle syntyykään kun ruoka tulee tunnin myöhemmin. :D (Tänä vuonna ei sen kummempaa reaktiota, höh.) Ollaan pyritty antamaan ruoka vasta siinä vaiheessa, kun Leppo ei ole sitä meiltä kyttäämässä hörinällä ja häntä heiluen, vaan rauhoittuu omiin touhuihinsa.

Hammaspesun aika koittaa meidän ihmisten hammaspesun jälkeen. Leppo tulee kylppärin oven luokse tai eteiseen, kun kuulee että huuhtelen omaa harjaani pesun jälkeen ja otan koiran harjan ja tahnan esille. Usein tuntuu että se teleporttaa itsensä oikeaan paikkaan oikealla hetkellä, kun herra tassuttelee niin hiljaa paikalleen odottamaan vuoroaan, ja aina täsmälleen oikealla hetkellä. Hammaspesua seuraa iltapissatus, jonka jälkeen on puruherkun vuoro. Ennen piilotettiin iltaherkku aina kämppään ja koira kävi sen sitten itselleen etsimässä, mutta Leppo oli siitä niin jännittynyt että murisi pantaa poistaessa, ja oli muutenkin vähän turhan hermostuneen oloinen. Yrittipä muutamaan kertaan ruveta jo ennen uloslähtöä etsimään herkkuaan kovalla tohinalla... :D (Herkun siis piilotin aina sillä välin kun pojat olivat pihalla.) Nyt jännitys on lieventynyt, kun herkku annetaan ilman kummempia numeroita pannan poiston jälkeen.

Leppo syö puruherkkunsa aina olohuoneen matolla, josta sitten kävelee 95% varmuudella juomaan vettä. Vedenjuonnin jälkeen Leppo hyppää sängylle ottamaan vastaan silityksiä ja antamaan avolle vähän pusuja tai painimaan avon kanssa. Jostain syystä isi saa kaikki pusut aina, mami vaan harvoin. Epistä!

Onkos muiden koirille rutiinit yhtä tärkeitä kun Lepolle? :D Ei täälläkään pienen koiran maailma sorru vaikka asiat ei meniskään rutiinien mukaan, mut taitavasti se on tapansa oppinut ja nauttii niistä.