maanantai 9. syyskuuta 2019

Käärmeen kanssa eloa ja sen hoitoa

Hieman yli kuukausi käärmeenomistajuutta takana! Täytyy kyllä sanoa että kerrassaan kiehtova ja mukava elukka, ja aletaan ymmärtää toisiamme koko ajan paremmin. Tai en tiedä kuinka laajasti käärmeellä on mahdollista ymmärtää ihmistä ja ympäröivää maailmaansa, mutta ainakin Valvatti on rohkaistunut pikku hiljaa monissa asioissa. Ja me ollaan opittu, että ei ole esim. mikään kiire opettaa käärmettä käsittelyyn tai käden läsnäoloon ylipäätään, että on mukavampaa edetä rauhassa.

Kukkuu.
Valvatin kasvattaja, Manta, ei esimerkiksi käsittele käärmeitään oikeastaan koskaan käsin, koska se ei ole tarpeellista. Parhaimmillaankin lemmikkikäärmeet vain sietävät käsittelyä, ne eivät siitä varsinaisesti nauti, ja se on lähes aina niille stressaava tilanne. Jos käärme on siirrettävä, on käärmekoukku eläimelle stressittömämpi vaihtoehto (sellaisen voisi ehkä joskus hankkia). Toki poikkeuksiakin on, jotkut käärmeet tykkäävät kiivetä omistajansa kättä pitkin harteille kiipeilemään, mutta tällöinkin homma tapahtuu käärmeen omilla ehdoilla. Tykkäisin totuttaa Valvattia siihen, ettei se kokisi kättä välittömänä uhkana (jos joskus tarvitsee sitä käsitellä jossain tilanteessa), joten kasvattajan neuvo oli laittaa käsi käärmeen boksiin esimerkiksi kerran viikossa, ja antaa sen tulla itse halutessaan kättä haistelemaan, ilman että yrittää koskea.
Alkuun oli hassua koittaa ymmärtää, että mulla on lemmikki jota en voi yhtään helliä. :'D Mutta nyt ajatukseen on tottunut, ja tykkään siitä että voin ihastella sitä kaikessa rauhassa.

Vauva koko komeudessaan! <3

Kurkataanpas vähän Valvatin hoitorutiineihin!
Päivittäin tarkistetaan toki että:
- käärme on tallessa ja hengissä :D (tämä tulee todettua yleensä aamusta tai iltaisin, hämäräaktiivisia otuksia kun ovat)
- sillä on vettä
- lämpömatto ja termostaatti toimii.
Ja ruoka sille annetaan 4-7 päivän välein, puolen vuoden iässä ruvetaan harventamaan vähän ruokintavälejä.

Tässä on Valvatin oma maailma:

Boksin alta löytyy styrox-pala eristeenä lämpömattoa varten,
itse matto pilkottaa oikeassa reunassa boksin alla.
Boksin sisustus: pohjalla talouspaperia, kiipeilyoksia, paperirulla-piiloja,
vesikippona pieni ruukun aluslautanen, ja ingmariini-rasiasta tehty "wetbox".
Boksin päältä löytyy pieni lasikippo painona kannen päällä,
jossa ruokintapinsetit, ja Valvatin oma hoitovihko johon merkkaan kaikenlaista.
Lämpömatto hommattiin elokuussa kun ilmat viileni, ja siihen termostaatti jottei se pöhötä täysillä koko ajan. Käärmeen lämpömaton tulee kattaa n. 1/3 pohjan pinta-alasta, jotta käärmeellä on myös viileä alue toisessa päädyssä.
Sistustuksesta: Alle puolivuotiailla käärmeillä voi/on hyvä pitää alusmateriaalina talouspaperia. Se on helppo vaihtaa, ei ole terävää, eikä pölisevää jottei käärme niele vahingossa alusmateriaalia ruuan mukana, ja siitä näkee helposti että käärmeen vatsa pelittää. Piiloja ja kiipeilymahdollisuuksia on hyvä olla tarjolla useita, mutta viljakäärmeet eivät ole (varsinkaan poikasina) kovin taitavia kiipeilijöitä, joten boksin ei ole tarve olla kovin korkea. Monta kertaa illan aikana kuuluu kirjahyllyn suunntalta aina vieno *kops* tai *töps* kun kaveri ei osaa laskeutua kuin putoamalla. :D Vesiastia on hyvä olla riittävän suuri, että käärme mahtuu sinne tarvittaessa kokonaan vilvoittelemaan.
Ingmariini-rasiasta on tullut Valvatille hyvin tärkeä mökki. Sillä oli aluksi kuvan vasemmassa laidassa näkyvä kookospiilo, mutta kun tein sille wetboxiksi ingmariinirasiasta piilon, oli matonen aivan myyty. <3 Siellä on siis sisällä kookoskuoriturvetta ja sammalta n. 50/50 suhteella, eikä se enää kyllä kosteaa ole kun en ole sitä suihkutellut, mutta Valvatin mielestä se on ihanan suojaisa ja pehmeä pehku niin en ole hennonnut sitä poistaa. :)

Häntä ja kuono pilkottaa vähän kämpän ovelta. :D

Noin parin viikon välein siivoan Valvatin boksin. Vaikka pohjalla on paperia, ei kaikki jätökset aina osu niille kun käärme kaivautuu papereiden alle nurkkaan tarpeilleen. Voirasia onkin osoittautunut käteväksi käärmeensiirto-välineeksi, kun toki matonen pitää laittaa alta pois että saa koko asumuksen siivottua.
Voirasia mahtuu hienosti karkkirasiaan, jossa Valvatti tuli meille. :)
Sitten siivoamaan! Kuten näkyy, boksin takanurkat on käymäläkäytössä.
Siirrän puhtaat oksat ja piilot sanomalehdelle
odottamaan, tarvittaessa toki näitäkin
vaihdetaan/putsataan.
Puhtaaksi hinkattu boksi ja hyvin huuhdeltu kiipeilykasvi!
Käytän vain kuumaa vettä pesemiseen, ja hinkkaan paperilla tarvittaessa.
"Haloo, mihin mun tilukset on hävinny! Piha pieneni yhtäkkiä..."
Viimeksi siivotessani punnitsin Valvatin samalla kun odottelin, että boksi ja tekokasvi kuivuu pesemisestä. Valvatti oli siinä vaiheessa asunut meillä tasan kuukauden, joten oli hyvä aika punnita pikkutyyppi. Nappasin voirasian karkkirasiakodista pois, ja punnitsin rasian käärmeineen ensin, ja lopuksi vielä ilman käärmettä (kun olin ensin saanut tovin odotella että neiti suvaitsee siirtyä takaisin omaan, puhtaaseen ja sisustettuun kämppäänsä karkkirasiasta). Valvatti oli kuukaudessa tuplannut painonsa, se painoi nyt 10 grammaa. <3 Summittain mittailin sitä illemmalla kun se lenkkeili boksinsa etureunaa vasten, että pituuttakin olisi tullut 5-10cm lisää, jolloin matonen olisi nyt 30-35cm pitkä.
Värikin on jo ihan pikkuisen muuttunut. <3
Valvatti oli ihan tohkeissaan siivousseikkailusta. :D Se touhusi ja tutki putsattua asumustaan keskellä päivää (siis viljakäärmeen uni-aikaan) ihmetteleväisen oloisena, oli siinä ainakin viikoksi jännitystä pienelle viljis-lapselle.

Laitanpa ruokintarutiinistakin pari kuvaa myös blogin puolelle. Valvatti syö pienimpiä hiiripinkkejä mitä kaupasta löytyy, ja niitä on meillä pakastimessa pussissa. Eläinkaupan myyjä kehotti tämän ensimmäisen satsin ostaessani aloittamaan ruokkimisen pienimmistä hiiristä, jotta sitten käärmeen kasvaessa se saisi mahan varmasti täyteen.

Sapuskapussi
Vielä jäinen ruoka.
Pinkki sulatetaan kuumassa vesihauteessa niin, että se ei jää viileäksi.
Näin pienellä ruokaeläimellä kestää sulaa vain muutama minuutti.
Sulanut ruokaeläin tarjotaan pihdeillä käärmeelle. Valvatti on vielä niin pieni,
että pyöreäkärkiset muovipinsetit ajavat asian hyvin.
Valvatti on aikaisemmin mennyt aina boksin perälle piiloon, kun kannen avaa ruuan tarjoamisen yhteydessä, jolloin olen jättänyt ruuan jonkin piilon juurelle/sisään, josta se voi käydä sen ottamassa kun uskaltaa. Kahtena viime kertana se on ollut tosi reipas, ja napannut hiiren suoraan pihdeistä (molempina kertoina se on ollut paperirullan sisällä, jonka suulta on käynyt pinkin haukkaamassa). <3 En ole harmikseni saanut vielä ruuan kaappaamista videolle tai otettua kuvaa, mutta tässä on vanhempi kuva ruokailevasta matosesta, kun se söi yhden kerran näkösällä:
Nams.
Käärmeen hoidossa, ruokinnassa, käsittelyssä ja asumuksen siivouksessa on muistettava hyvä käsihygienia. Muun muassa salmonella on yleinen bakteeri käärmeillä.
Manta juuri näytti tovi sitten yhden uuden terran johon hän oli tehnyt upean taustan kiipeilyelementin, aidoilla kasveilla ja kookosturvepohjalla. Hän suunnitteli laittavansa terraan biopohjan, eli pohjamateriaaliin tulisi asumaan siiroja ja hyppyhäntäisiä, jotka hoitaisivat käärmeen jätösten siivouksen omatoimisesti. Siivousvapaa pohja siis! Kuulostaa houkuttelevalta. :D

Ahoy, stranger!
Kaikenlaisia ideoita pyörii päässä mitä Valvatin isoon terraarioon keksisin, mutta vielä hän on pieni ja saa olla talouspaperipohjalla pikkuboksissaan. <3 Mittojen puolesta tuo boksi voisi riittää 2-3 vuottakin, mutta sitten kun meillä on jossain kohtaa uusi asunto ja enemmän tilaa, tulee terrankin vaihto aika luonnollisesti siinä kohtaa isompaan. :)

Sitten alkoi jännittää kameran tuijotus ja piti hieman mennä matalammaksi. :D

Tällä kertaa oli vain käärmyläisen kuulumisia! Lepolle kun kuuluu oikein hyvää ja tasaista, niin ei ole tullut mitään mieleen mitä kirjoitella. :) Mutta kuvia laittelen Leppo-miehestä piakkoin kyllä!
Ensi kertaan!

1 kommentti: