perjantai 1. maaliskuuta 2019

Jalkavaivaa

Hyvin moni lukija tästä jo tietääkin meidän facen/instan tai ihan vaan kasvotusten nähtyä, mutta kirjoittelen tännekin niin saa päiväkirja-tyyliin ajatukset ylös, ja niihin voi myöhemmin tarvittaessa palata. Mutta siis Lepolla on ollut jalka kipeänä.

Potilas pötköttää

Viikko sitten sunnuntaina eli 17.2. pistettiin merkille, että Leppo nuoli oikeaa etutassuaan jonkin verran. Mitään ei tassussa näkynyt, mutta ensimmäinen ajatus mulla oli että noniin, nyt se furunkuloosi tulee sieltä taas...
Maanantaina oli hieman stressaantunut olo, kun Leppoa pelotti räjäytykset kovasti ja töihin lähtiessäkin kuulin miten työmaalla taas räjäytettiin. Lisäksi olin ollut katsovinani että Leppo olisi varonut hieman toista etujalkaa metsälenkillä. Tero lähti onneksi töistä ajoissa kun sitä säälitti koiraparka, ja sainkin viestin iltapäivällä että pojat lähtivät käymään ulkona. Ulkoa Tero pisti viestiä, että Leppo ei varaa juurikaan painoa oikealle etujalalle, ontuu tosi pahasti. Illemmalla jalka oli kuulemma todella paljon parempi, koira vaikutti aivan terveeltä myös kun kotiuduin iltavuorosta.

Tiistaiaamuna Lepolla oli alamäessä hieman hankaluuksia kulkea, mutta muuten meno oli liukkaista keleistä huolimatta ihan hyvän näköistä, satunnaista kevennystä etujalalle. Tiirailin kotona kipeän tassun anturanvälejä tarkasti kirkkaassa valossa, ja huomasin pienenpienen naarmun tassunvälissä, ja vähän kulumaa uloimman varpaan anturassa. Iltapäivällä Leppo kulki iloisena eikä ontunut, kun olin virittänyt sen tassuun nilkkasukan, ja sen päälle Pawz-kumitossun.

Iiihan pieni punainen nirhauma näkyy nuolen  kärjen luona...

 Illalla jalka oli kuitenkin taas paljon pahempi, Tero oli joutunut kantamaan Leppoa paljon lenkillä kun toinen oli ihan kipeä. Sisälläkin koira vältteli liikkumista, nukkui vaan ihan lähellä. Päätin että soitan aamulla eläinlääkärille.

Keskiviikkona päästiin aamupäivästä ilman ajanvarausta poli-ajalle Espoon Eläinlääkäriasemalle, jossa ortopedi katsoi ensin Lepon liikkumista ja sen jälkeen kopeloi molemmat etujalat läpi. Toimenpidettä varten laitettiin varmuudeksi koiraherralle kuonokoppa, jalka oli ollut niin kipeä että sitä vääntäessä olisi saattanut kuka tahansa suutahtaa. Kipu paikannettiin kyynärnivelen alueelle, ja saatiin kahdeksi viikoksi Rimadyl -tulehduskipulääkkeet, sekä kehoitus lenkkeillä rauhallisesti tasaisella maastolla, ei juoksupyrähdyksiä tai noutoleikkejä. Jos ei jalka parane tällä kuurilla, käydään seuraavaksi röntgenkuvauksessa tsekkaamassa mikä tilanne.

Sohvalla ja sängyllä vain valvotusti, sinne ja sieltä pois nostaen.
Lähellä piti päästä olemaan. <3

Eläinlääkäriltä tuli (odotetusti) noottia Lepon nousseesta painosta (vastaanoton vaaka näytti 14,2kg), sanoin että huomasin juuri itsekin asian pari viikkoa aiemmin ja se on työn alla. Sovittiin yhdessä että ensi kerralla kun käydään, on Lepon painokäyrä pysynyt vähintään vaakatasossa, mieluiten hieman lähtenyt laskuun. :)

Kipulääke annetaan aina iltaisin, jotta iltapäivän aikana alkaa vaikutuksen hieman hiipuessa tulla Lepolle kipuvastetta jalkaan, jolloin se itsekin malttaa vähän varoa eikä rehki liikaa. Lääke on Lepon mielestä hyvää (maksan makuinen lukee purkissa), ja se ottaa sen iltaruuan jälkeen herkkupalana. :) Hoitaja varoitteli, että purkki kannattaa pitää korkealla ettei koira käy varkaissa ja ota vahingossa yliannostusta, kun tabletit on niin hyvänmakuisia. :D Sitäkin on kuulemma käynyt. Lääke lähti heti ensimmäisten päivien aikana hyvin vaikuttamaan, ja koira oli iloisempi ja liikkui paremmin heti seuraavana päivänä.
Ostin Lepolle lohdutukseksi uuden lelun, kun
säälitti poikaparka niin kovasti. Mustekalasta
tuli heti kaveri, kunhan saatiin vinku rikottua. :D

Kampin bussiterminaaliin meno tietää seikkailuja!

Viime viikonloppu vietettiin Kotkassa Teron vanhemmilla, ja Leppo ihmetteli suuresti, miksei kukaan heittänyt hänelle pihassa lelua. :D

Kotkassakin herra sai uuden lelun...
...tai itseasiassa kaksi. :'D Majava oli valmiina odottamassa Leppoa,
kettu tarttui mukaan kun käytiin Mustissa ja Mirrissä ostamassa
Kotkaan Lepolle oma harja, oli unohtunut ottaa kotoa mukaan.

Mutta tehtiin vähän tyhmästi ja liikuttiin kuitenkin lauantaina liikaa. Lepon kipulääkkeen vaikutus antoi kuvan, että se voisi jo paljon paremmin, joten Leppo hölkkäili (ja vähän ryntäili) pellolla kantohangilla, ja pihalla etsi nameja ja leikki itsekseen vinkulelulla. Lauantai-iltana Leppo olikin vaisu ja sisällä todella ontuvainen, ja sunnuntaina myös. Harmittaa jälkeenpäin että ei maltettu ottaa vielä rauhallisemmin, mutta siitäpähän opittiin. Toivotaan että se ei nyt ihan liikaa viivästyttänyt Lepon jalan paranemista tai ainakaan rikkonut mitään. :/

Sunnuntaina otettiin iisisti isin kainalossa.

Viikonlopusta viisastuneena, ollaan nyt kävelty rauhallisia lenkkejä ja lähinnä hihnassa, eikä Leppo ole saanut moikkailla koirakavereita kuin vasta viime päivinä, ja ihan lyhyesti ettei ehdi mennä riekkumoodi päälle. Painonpudotuskin on lähtenyt hyvin käyntiin; viikon aikana hävisi 100g Leppo-läskiä! :P

"Kattokaa nyt ku mä hoikistun silmissä! Vai onkohan se toi karvanlähtö..."
Käytiin Sellolla jotta Leppo saisi vähän muuta maisemaa soraisten kotinurkkien
vaihteluksi, käveltiin sinne ja otettiin bussi takaisin jalkaa säästääksemme. :)

Ensi viikolla olisi Lepon hieronta myös, hieroja Jonnalta jo varmistin että venähdys ei ole este hieronnalle (koska vamman tapahtumasta on yli 3vrk). Päivittelen postausta tänne sitten kun lääkekuuri on syötetty loppuun, ja ehditään vähän katsella että oliko tämä jalkaepisodi tässä vai ei.
Kipeältä koipi vaikuttaa vieläkin (eilen koiraparka ulahti kun moikkasi mua innoissaan kun tulin iltavuorosta), mutta lääkkeen ansiosta se on toki lähtötilannetta paremman oloinen.

Ensi kertaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti