sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Eläinlääkärissä taas


Perjantaiaamuna oli soiteltava taas Espoon Eläinlääkäriasemalle. Mahatauti oli kyllä jo hienosti selätetty, mutta nyt Leppoa vaivasi sen vasen korva. Syyskuun alusta (=Apoquelin lopettamisen jälkeen) lähtienhän Lepon korvat, erityisesti vasen, oli kutissut silloin tällöin, ja muualtakin kutitellut aina välillä. Olin jo tuossa yhdessä vaiheessa putsaillut Lepon korvia kerran-kaksi viikossa, koska sinne kertyi vaikkua. Nyt ei pelkkä vanulapuilla ja Septidinillä putsailu riittänyt, ja Leppo ravisteli päätään ja piti vasenta korvaansa matalemmalla kuin oikeaa, välillä päätä kallellaan, ja sillä oli hankaluuksia nukkua koko yötä ilman että korva häiritsi. Torstai-iltana ja perjantaiaamuna meno oli hyvin usein tämän näköistä:

Rasvistelua, rapsuttelua, ravistelua... Sanottiin Leppoa porakoneeksi kun sen pää näytti
poranterältä ravistellessa.

 Saatiin samalle päivälle lääkäriaika (aikaa varannut hoitaja sanoi, ettei kannata odottaa viikonlopun yli), ja sain onneksi ihanan myymäläpäällikkömme joustavuuden ansiosta järkättyä niin, että pääsin kesken työpäivää hakemaan Lepon kotoa ja viemään sen lääkärille.
Siellä Lepolta otettiin pumpulipuikolla korvanäyte molemmista korvista, joka oli koiran mielestä karmaisevaa ja piti vähän huutaa :'D. Tutkimuksen tuloksia odotellessamme lääkäri tutki vielä Lepon vasemman etujalan, joka on vaivannut sitä harvakseltaan kesästä asti (kynsiä leikatessa hieman varoo sitä ja suoristelee jalkaa suoraksi kesken leikkuun, kesällä nuoli sängyn alla piilossa vasenta tassuaan iltaisin, pari kertaa ulahtanut puolen vuoden sisällä jos jalka on taipunut jne.), laitan siitä lääkärin kirjoittaman huomion tähän:
"Etujalan tutkiminen: vastaanotolla ei arista jalkaa. Tassun iho ja anturat siistit. Jalka taivutellaan ja ojennellaan läpi, ei selviä aristuskohtia. Olkaa ojennettaessa saadaan tuntumaan pieni muljahdus."
"Seuratkaa etujalan oireilua, jatkotutkimuksena tarkempi ontumatutkimus sekä jalan röntgenkuvaus oireiden jatkuessa."
Eli sitten jos näkyy selvää ontumista tai oireet muuten voimistuu, niin tutkaillaan koipea enemmän.
Jalan tutkimuksen jälkeen lääkäri vielä tähysti Lepon korvan samanlaisella aparaatilla, millä ihmistenkin korvakäytäviin katsotaan. Lepon mielestä korvien sörkkiminen alkoi jo riittää, se yritti peruuttaa alas pöydältä ja ulisi kuin olisi kuoleman kielissä. Naurettiin lääkärin kanssa että on siinä meillä yksi draamailija. :'D Sen verran mitä lääkäri sai korvaan katsottua, niin syvällä käytävässä näkyi punoitusta ja vaikkua, mutta ei turvotusta.
Korvanäytteet kertoivat Lepon vasemmassa korvassa olevan hiivaa, kahden +-merkin verran (en tiedä onko "maksimi" kolme vai viisi plusmerkkiä), ja saatiin korvaa varten kortisonitippa Recicort. Loppuhuomioksi hoito-ohjeisiin laitettiin "Mikäli kutina jatkuu, harkitkaa Apoquelin ottamista käyttöön taas." Lääkäri itse epäili, että korvaan on allergiaoireiden vuoksi tullut tulehdus, joka on sitten antanut hiivalle oivan kasvuympäristön. Hiiva ei aiheuta korvatulehdusta, vaan korvatulehdus hiivan, kuulemma.
"Huh, onneksi en oo enää tutkimushuoneessa vaan tääl aulas missä saa rapsuja."
Aamuisin Lepon korva putsataan korvahuuhteella (jota olin ostanut jo torstaina töistä), iltaisin laitetaan lääketippa. Leppo inhoaa molempia toimenpiteitä, joten siksi ekstrahyvät namput hommaan mukaan. :3
Tero pitää tiukasti kiinni koiraa, ja mie tiputtelen huuhdetta/lääketippoja korvaan, hieron korvanjuurta että aine menee varmasti syvälle, ja sitten pyyhin vanulapulla. Sen jälkeen koiran annetaan ravistaa päätä. Yksin en millään saisi pidettyä Leppoa paikallaan ja laitettua tippoja, onneksi Tero auttelee.

Leppo oli perjantai-iltana hieman levottoman oloinen kun oli saanut korvatipat, liekö lääke kirveli vähän korvassa tai teki muuten hassun olon.
Kurjia juttuja joutuu pieni kooki kestämään. <3

Yö tuli nukuttua kuitenkin ilman pään ravisteluja, samoin nyt viime yö. :) Tipat selvästi auttaa hyvin, saa nähdä tarvitseeko meidän pitää koko kahden viikon kuuria niitä vai riittääkö lyhempi. Korvahuuhdetta ei yleensä tarvitse kuin 3-5 ensimmäisen päivän ajan, joten sitä hommaa on enää kahtena aamuna tiedossa.

On jo ihan mukava olo... :)
Ensi syksynä voisin jatkaa Apoquelia vähän pidempään, tai ainakin ottaa sen heti takaisin käyttöön jos korvia tai muualta alkaa koiraa kovasti kutittaa lopettamisen jälkeen. Mietinkin jo syyskuussa että lopetinkohan liian aikaisin lääkkeen, mutta ajattelin että ehkä ne oireet kohta loppuu, parempi olla pienissä kutinoissa kuin käyttää päivittäistä lääkitystä... Noh, tästä opimme.

Ainiin, ostin Lepolle talvitakin! Myin sen viime talveksi ostamani fleecepompan kun vatsakappale oli Lepolle liian pitkä. Feel Active Voss Parka -takki sieltä töistä lähti matkaan syksyn uudessa värissä ja heijastinkuviossa, ja onhan tuo aika pähee.

Talvi saa tulla! <3
Yli 10 asteen pakkasia varten tuo takki on kun ei Leppo leudommilla keleillä tarvitse, mutta tuo on myös hyvä jos pakkasella tarvitsee odotella paikoillaan maassa tai autossa istuen. Niin ei pötkökoira jumiudu niin helposti. Olen hyvin tyytyväinen tuohon ostokseen, vaikka ei sitä tiedäkään minkämoisia pakkasia mahtaa ensi talvena tulla.

Vähän vielä pitää vasenta korvaa alempana... :D
Mallimies <3
Mallimies huomasi että nojatuoli olikin mukava, ja loikkasi sinne hetkeä
myöhemmin nokkaunille. <3

Ensi kertaan!

2 kommenttia:

  1. Voi Leppoa! Kaverin labbiksella on ihan kroonisesti korvissa ongelmaa, sille laitetaan kortisonia viikonloppuisin ja putsataan tarvittaessa. Raukka inhoaa korviin koskemista ja on aina niin surkeana, kun korvanputsiaineet otetaan esiin (tai niistä edes puhutaan). Tsemppiä mötkölle siis, korva-asiat voi olla tosi kurjia koiralle <3

    Mä ostin Voltille tuollaisen saman sarjan sadetakin, mutta en ole ihan varma onko se sittenkään hyvä.. Pomppa meillä oli tuota ennen, mutta se jäi kesän aikana vähän naftiksi, ja piti hankkia uusi sadetakki, joten ostin tuon Feel Active -takin kokeiluun. Onhan siinä säätöjä ja härpäkkeitä jos minkälaisia, mutta Pompassa viehättää just se yksinkertaisuus, ja tietty jalkalenkkien puute. Tuo takki ei tunnu pysyvän paikoillaan ilman jalkalenkkejä. Mutta en viitsi myydä pois ennen kuin löydän uuden tilalle, ja uutena Pompat on niin törkyhintaisia, että olen koittanut kytätä käytettyjä. Voltin kokoiset vaan menevät heti silloin harvoin kun niitä tyrkylle tuleekaan järkevään hintaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! <3 Nuo superherkut taitaa sen verran olla mieleisiä, että Leppo tulee aina mielellään kylppäriin niiden perässä. :) Mutta onhan se tippojen laitto vähän inhaa, korvahuuhde vielä ällömpää (onneksi sitä ei tarvitse näillä näkymin enää tän rupeaman yhteydessä käyttää, tänään oli vanulaput putsauksen jäljiltä ihan puhtaita!)

      Meillä on kans Feel activen sadetakki! En kyllä itsekään tykkää ihan niin paljon kuin meidän edellisestä rukka-takista, Rukan huono puoli tosin on että tarrakiinnitykset on aina tarrakiinnityksiä eikä siten kestä ikuisuuksia. Meillä ei taas Pompat pysy aloillaan koska ei ole niitä jalkalenkkejä. :D Eri mallisille koirille käy eri jutut. :)

      Poista