Hieman erilainen kesäloma

Meillä alkoi viime keskiviikkona kesälomat! Lepolle ja meille ihmisillekin kyseessä oli hieman erilainen lomanaloitus, kun oli "pientä" juhlaa tiedossa heti loman aloittajaisiksi...

Leppokin juhlatamineissa hienona. <3

Mentiin meinaan tuon "avokin" kanssa naimisiin! <3

Juhlia oltiin suunniteltu toki jo tovi, ja lauantaina 4.8. niitä sitten hieman yli 50 hengen kesken juhlittiin. Käväistiin maistraativihkimisessä pienemmällä porukalla 1.8., ja sitten herkuteltiin ja jutusteltiin sukulaisten ja ystävien kesken tuo lauantaipäivä.

Jatkossa mullakin on nyt sitten eri sukunimi, ja tuota miehekkäämpää puoliskoa ei tarvitse blogissakaan kutsua enää nimellä avo/avokki, nyt se saa olla mies, tai Tero. <3

Kesken pönötysten alkoi naurattaa. :D Mun mies. <3

Leppo oli toki mukana juhlassa, kuten ensimmäisestä kuvasta voi huomata, ja selvisi juhlan isännöinnistä oikein hienosti. Lepsi kävi häntä heiluen tervehtimässä portista sisääntulijat (oltiin siis vuokrattu Vuosaaresta tilaushuvila jossa oli aidattu pihakin) ja hyöri vieraiden lomassa hyvin rennon oloisesti.

Leppo oli myös innossaan auttamassa mua hääjärjestelyissä. Muun muassa siinä vaiheessa kun leikkelin pahvista suorakaiteita opasteita varten ja laskin jo leikattuja lattialle, yritti Leppo ovelasti pöydän alta käydä etuhampaillaan nappaamassa pahveja. :'D Herran mielestä ne tarvitsivat vähän rouheampaa ulkonäköä, eikä suoria leikkuupintoja. (Onneksi huomasin ajoissa ja kyltit eivät ehtineet Lepon käsittelyyn asti!)

Tilasin itselleni morsiuskimpun netistä. Kyseessä oli silkkikukista tehty kimppu, jonka ajattelin olevan sitten kiva sisustusesine, ja samalla muisto tuosta elämäni parhaasta päivästä. <3 Leppo oli sitä mieltä, että kyseessä on hänelle ostettu lelu. :D Se rapisi, muistutti vähän palloa, siitä roikkui kivoja nauhoja, ja kaikenlisäksi se tuli postipaketin sisältä! Kaikki lelun merkkaavat kriteerit täytetty!

"Aivan selvästi tehty lelusta! Mulle se."

 Leppo myös tuli monesti vierelle makoilemaan jos vaikutin stressaantuneelta tai olin ajatuksissani jonkun järkkäilyasian suhteen. Tai sitten se vain oli sitä mieltä, että "mulle lisää rapsuja, liian kauan viime rapsuista." :D

Niin tai näin, Leppo oli ihana pikku apuri ja juhlien valopilkku! Mutta jännittävät tapahtumat eivät suinkaan tähän lopu. Lähdetään lähipäivinä häämatkalle miekkosen kanssa, joten Leppo jää Teron vanhemmille hoitoon! Leppo varmasti nauttii pihasta, rapsuista ja herkuista, mutta toki meille immeisille tulee karvamakkaraa kova ikävä. <3 Mutta eiköhän se siitä, kohteessa on niin paljon kaikkea kivaa nähtävää ja koettavaa varmasti niin helpottaa ikävää. :)

Laitetaanpas vielä takautuvasti vähän elämää viime ajoilta, ollaan me kaikenlaista tehty mutta hääjärjestelyjen takia ei ole ehtinyt tänne päivittää. :) Joten kertapläjäyksellä vähän kuvia!

Ostin uuden olkkarin maton, Facebookin koirat-ryhmän suosituksesta
päädyttiin tämmöiseen! :D Leppo approves.

Hauska ylläri bussipysäkillä, Kotkaan oltiin menossa.

Teron vanhempien pihassa oli kirsikat kypsiä ja aivan ihanan värisiä!

Koska oli kuuma, olin tehnyt Lepolle viilentävän herkun
pakastamalla pussin sen märkäruokaa.

"Ai että kun on hyvvää.."

Tanya tuli Tofun kanssa käymään lenkillä! :) Haiku-aussilla oli juoksut
ollut juuri, niin Leppo sai rauhallista laatuaikaa Tofun kanssa nuuskiessa. <3

Oli tosi kiva vaihtaa Tanyan kanssa kuulumisia pitkästä aikaa! :) Harmi kun
piti töihin lähteä kyseisenä päivänä, oisin voinut hengailla vaikka koko
päivän hyvässä seurassa! <3

Iltapäivälenkkien meininki helteillä... Tuossa varjossa pönöteltiin vartin verran.

Mutta sisällekään ei haluis mennä. :D

Viimein sain naapurin brassipennun Eican myös kuviin! Törmäiltiin ilta-
lenkillä sattumalta ja jäätiin koirien kanssa hömpöttämään hetkeksi. :)

Eicca on niin söpö pieni brasilianterrierin alku. <3

Leppo: "Täh? Mitämissä?" Eicca: "Et viittis hei kuvata enää..."

Illan viiletessä temppuilua. Kieli keskellä suuta
pitää olla kun koivet pitää asetella tarkasti. :D

Piti hääherkkuja varten tyhjentää pakastin
niin tyhjäksi kuin suinkin sain, joten Lepon
kaikki jämälihat pääsi kypsennykseen.

Mm, herkullisen näköisiä sydämiä... :D Hyh.

Joku ehkä pikkusen haistoi että hälle kokataan...

"Oi, kyllä kiitos!"

Lepon masu muuten sietää keitettyjä lihoja tosi hyvin! Yhdestä raa'asta broiskun sydämestäkään ei mennyt maha miksikään, mutta sitten kun yritin sitä antaa raakana ruuan seassa, alkoi maha menemään huonommaksi mitä enemmän raakaa laittoi. Joten ei ole vieläkään raa'an paluun aika. Mutta eipä se mitään, kun vaan jaksaa keitellä välillä lihoja niin on vaihtelua säilykeruualle ja nappulalle. :)

Palaillaan blogiasioihin sitten taas häämatkan jälkeen! <3