Päiväretket on parhaita

Rakastan käydä päiväretkillä miehen ja Lepon kanssa. Eväät mukaan, lämmintä juomaa termospulloon ja seikkailulle. Tuntuu että aina näämme jotain uutta ja jännittävää, eikä tämän päivän retki jäänyt muiden retkien varjoon! Tämän päivän retkikohde oli lähijärvi, Kuusaanlampi. Sinne ollaan tallusteltu ennenkin eväitä syömään, joskus laitettu trangialla ruokakin järven etelärannalla. Menimme nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa sinne talvella.

Voisin aloittaa pajunkissoista. Jep, pajunkissoja näkyi jo runsaasti meidän retkireitillä! Vaikka pääsiäiseen on vielä monta viikkoa... :) Kuva on ehkä vähän huono, mutta oksiin oli kuin runsaalla kädellä ripoteltu paljon pienenpieniä, pehmeitä kissoja:

Runsaassa lumessa näkyi myös paljon jälkiä. Seurasimme ison osan matkasta vanhaa, käytöstä poistunutta rautatietä, jota pitkin on ennen kulkenut tavarajunia. Lumettomaan aikaan reitti on Lepon tassuille liian sorainen, nyt siinä pystyi kulkemaan oikein kivasti, ja paljon siitä olivat ihmiset kulkeneetkin.

Avo kiinnitti huomion raideväylän poikki menevään polkuun, joka näytti olleen kovassa käytössä koko talven. Polku oli kuitenkin ihmisten käyttöön aika kapea ja meni tiheikön läpi, joten tuli vilkaistua onneksi jälkiä hieman tarkemmin.

Kaunis sorkkahan se siinä.

Kauriita! *__* Kauriiden oma polku kulki suoraan nenämme edessä! Jotkut jäljet olivat tosi tuoreen näköisiä, ja kun menimme hieman edemmäs, näimme jälkiä lisää. Osa meni kalliolle, jossa kanervapensaat olivat aivan hetki sitten myllätty ja naposteltu. Tuulikaan ei ollut vielä ehtinyt viedä lumeen tippuneita kanervahippusia mennessään. :)

Rannalle päästyämme huomasimme, että järvellä olikin paljon liikennettä. Kauemmas oli tehty jonkinlainen kisarata mönkijöille/mopoille, joten sieltä kuului moottorin ääniä lähes jatkuvalla syötöllä. Näimme myös luistelijoita (heille oli myös tehty oma luistinrata auralla) ja muutaman hiihtäjän. Eväsleivät ja hedelmät syötyämme (Leppo söi kana- ja ankkafileitä ja lihatikun) käväisimme itsekin jäällä. Leppohan ei ole aiemmin järven jäällä ollutkaan, ja olikin uudesta kokemuksesta oikein iloinen. :D Paljon piti kieriä ja makoilla lumessa, haistella tuulen tuomia tuoksuja ja ennen kaikkea juosta hurjaa kyytiä! Aurinkoisella jäällä oli mukavan lämmin, ja viivyimme siellä pitkän tovin.

"Ihanaa. <3 "

Vaan eipä siistit kokemukset siihen loppuneet. Näimme muitakin kuin kauriiden jälkiä. Toki oravan ja jänön jäljet tulee about joka ulkoilulla nähtyä, mutta nyt oli vähän isompiakin tassuja nähtävillä. Google osasi jälkeen päin meille varmistaa melko todennäköiset omistajat näille jäljille, mutta ihan varmoja ei tietty olla. Koon ja muodon perusteella on jäljen omistajat kuvateksteihin nimetty.

Kettu

ILVES <3

Tod.näk. iso koira, mutta olisi aika päheetä jos olisikin itse esi-isä susi. ;)
Eikä muuten näkynyt muita ihmisten jälkiä näiden koiraeläimen jälkien
luona kuin meidän omat!

Ja lisäksi tähän kaikkeen ihanuuteen huomasimme tulomatkalla, että menomatkan omien jälkiemme PÄÄLLE oli ilmestynyt uusia kauriin jälkiä, ihan eri paikkaan missä näimme ensimmäiset jäljet. Vau. Ei voi muuta sanoa kuin vau. <3

Sellainen upeaakin upeampi kolmen tunnin eväsretki oli meillä tänään! Laitan loppuun vielä muita kuulumisia menneeltä viikolta.

Doboa.

"Hähää, mä olen hieno dobokoira!"

"Kurreilenkin dobopallon päällä."

"Tassu nyt on helppo juttu ;) "

Pöksykarvanlähtö. :'D
Muualta ei vielä lähtenyt, vain majesteettisista pöksyistä!

"Moi äippä mitä teet?"

Uljas patsastelija :D

Ensi kertaan!