maanantai 12. syyskuuta 2016

Onnidog 2016

Perjantaiaamuna lähdimme Suvin (Lepon palloilu- ja agilityope ja hieroja ja Suviera-hallin pitäjä) kanssa ajamaan kohti Himosta ja Onnidog-tapahtumaa, jossa oli luvassa pallopaimennuskoulutusta. Tapahtuman idea on päästä kokeilemaan samassa paikassa kaikenlaisia eri harrastuslajeja koiran kanssa. Pallopaimennusta oli joka päivä 2-3 tuntia, muun ajan saimme käyttää lenkkeillen ja muissa koulutuksissa käyden (koulutukset olivat kouluttajille ilmaisia). Tapahtumassa olisi ollut myös luentoja erinäisistä koiriin liittyvistä aiheista, mutta niihin emme ehtineet.
Aina jokaisen palloilutunnin alkuun näytin Lepon kanssa miten palloillaan Suvin kerrottua hieman lajista, ja sen jälkeen opetimme kurssilaisille alkeita, kierrellen auttamassa jokaista vuorollaan. Palloilevia koiria oli hyvin erilaisia ja eri rotuisia, italianvinttikoirasta ja coton de tulearista bordercollieen ja tanskandoggiin. Yksi pallo meiltä hajosi innokkaan saksanpaimenkoiran hampaaseen, tosin pallo oli ollut jo valmiiksi hieman aikansa elänyt (ilmat ei pysyneet kunnolla). :)
Osan kuvista on Suvi kuvannut, muut on minun ottamia ja osa kännykkäkuvia, aina kun se kamera ei muistanut hypätä kaulaan kun johonkin lähdettiin.

Mukavat puitteet oli treenaamiselle. :) Päivän viimeiset pallotreenit päättymässä.
Lepon kanssa päätettiin perjantai-iltana kokeilla kickbikea. Kickbike on siis tuollainen polkupyörää muistuttava potkulauta, jossa on jarrut ja koiran kanssa kuljettaessa adapteri hihnalle pyörän edessä tai sivulla. Ideana on, että koira saisi toimia vetoapuna omistajan huristellessa pyörällä pitkin maita ja mantuja. Tämä on hyvä harrastus energisille tai valjakkokoirille, mutta miksei corginkin kanssa voisi pieniä pätkiä kickaroida. :)

Ensin soviteltiin valjaita. Kouluttaja kertoi erilaisista vetovaljaista,
lajin tutustumiseen kelpasi kuitenkin normaalit, koiralle sopivat valjaat.
Leppo seuraa tiukasti kouluttajan tekemisiä jos vaikka saisi lisää namia. :D
Sitten harjoiteltiin ja totuteltiin kickbiken ääniin ja kulkuun.
Kun koira laitettiin kiinni, pidettiin vauhti maltillisena ja totutettiin hauva
vedon tunteeseen, kouluttajan kannustaessa kulkemaan.
Sit päästiin kovaa!
Niin Lepolla kuin minullakin oli hurjan hauskaa kickbikea kokeillessa. :) Itsellä tuli ihan lapsuuden potkulautailut mieleen, tosin nyt oli kunnon välineestä kyse eikä mistään pikkupyöräisestä lelusta.

Alueella järjestettiin yhteinen iltalenkki, johon päätimme perjantaina osallistua. Sitä odotellessamme kävimme rally-tokokehässä, joka oli tyhjillään mutta rata tehtynä. Suvi kokeili ensin Purtsin kanssa ja itse vain ihastelin heidän menoaan.

Purtsi oli tosi keskittynyt töiden tekoon.
Päätin itsekin kokeilla. :) Tässä Leppo seuraa ihan hyvin, vähän kaukana.
Mulla kävi semmoinen moka tuonne radalle lähtiessä, että en tajunnut Leppoa innostaa tekemiseen eikä se oikein hoksannut että tänne tultiin tekemään töitä eikä nuuskimaan. :D Palkkasin myös ihan liian harvaan, eikä Lepolla sen vuoksi ollut kiinnostusta kulkea tiiviisti mukanani. Sattumoisin rally-tokon kouluttaja oli tullut meidän touhua katsomaan, ja saatiinkin hyvät palautteet ja vinkit suoritustemme jälkeen. :) Kokeilin sitten nostaa Lepon virettä leikkimällä vähän pallolla, ja sitten temppuilut sujuivatkin taas jo hienosti.

Vähän koiratanssihommaa. Jalkovälissä seuraamista ja pujottelua.

Iltalenkillä kiipesimme Himoksen rinteelle. Se on kuulemma Keski-Suomen korkein mäki. Näkymät ainakin olivat kohdillaan.

Iloinen koiruus. :)
Melkein kaikki koirat saatiin samaan kuvaan.
 Rinnettä pääsi ylös hiekkatietä pitkin mutkitellen, ja ohjeena oli että sitten huipulta käveltäisi rinnettä pitkin alas. Homma oli helpommin sanottu kuin tehty, aluskasvillisuutta oli jonkin verran ja jouduttiin vähän kiipeilemään. Leppoakin jouduin yhdessä kohtaa nostaa, kun se oli mennyt väärää reittiä ja jäänyt risukkoon jumiin:
Etsi kuvasta Leppo. :D
Huh, puskista selvitty tasaiselle rinteelle! Loppumatka kävikin sutjakkaasti.
Jätettiin iltalenkin ja -ruuan jälkeen koirulit mökkiin nukkumaan, ja käytiin paistamassa makkarat grillikatoksella. Sinne kokoontuivat tapahtuman järjestäjät ja kouluttajat, tai ainakin varmaan suurin osa heistä. :) Sain lievitettyä pikkukoirakuumettani, kun syliini tyrkättiin kuumeesta mainitessani pieni coton de tulear pinkissä hupparissa. :D

Illalla oli hankala käydä nukkumaan, kun oven takaa
kuului vielä Purtsin ja Suvin ääniä.

Lauantaiaamu koitti, ja hoksasimme aamupalan syötyämme että Dobo-tunnit olivat juuri alkamassa. Hurautettiin autolla kysymään josko ryhmässä olisi vielä tilaa, ja päästiin kuin päästiinkin mukaan vaikka vähän myöhässä tulimmekin!
Dobo on koiran ja omistajan yhteinen jumppaharrastus, jossa välineenä käytetään soikean mallista dobo-palloa, ja myös litteää, pyöreää tasapainoalustaa. Aluksi totutimme koirat tasapainoalustaan houkuttelemalla niiden etutassut alustalle, ja sitten takatassut. Seuraavaksi tutustuttiin dobo-palloon. Palloa tuetaan jalkojen väliin tai seinää vasten, ja koiran tulisi hypätä pallon päälle. Tasapainoilu seisten, istuen tai maaten ja pallon päällä temppuillen kehittää koiran lihaksia, etenkin syviä lihaksia ja auttavat pitämään ne kunnossa. Kouluttajalla itsellään on kuulemma myös corgi, joka sattuu olemaan nivelrikkoinen vähän joka paikasta, mutta dobon ansiosta lihaskunto on pysynyt niin hyvänä ettei lääkitystä nivelrikkoon ole vielä tarvittu.
Leppo oli ihan huisin innoissaan doboilusta, hyppäsi pallon päälle ja oli niin iloisen näköinen ja innokas koko ajan.


*tump tump tump* kuului seinästä kun herra huiskutti häntää taukoamatta. :)
Dobopallolla on myös omistajan tarkoitus jumpata. Pelkkä tasapainoilu polvillaan pallon päällä vaatii koko kropan lihaksistoa toimimaan, ja palloa voi käyttää punnerrusapuna jalkopäässä, ja erilaisissa muissa liikkeissä. Koiran kanssa yhteisiä liikkeitä tehtiin myös vähän, ja niille löytyy ohjeita erilaisilta jumppalevyiltä ja -ohjeista. Tykkäsin doboilusta kyllä tosi paljon, täytyy katsoa jos joskus hankkisi itsellekin moisen soikiopalleron. :) Onneksi Suviera-hallilta löytyy pallo, saan kuulemma käydä sitä lainaamassa!

Suvi kävi lauantaina Purtsin kanssa rally-tokokoulutuksessa, seurailin sivusta ja Purtsi meni kyllä todella hienosti. :) Harmikseni osa kuvista epäonnistui, kameran tarkennus ei ehtinyt ihan mukaan. Mutta tässä kuva kun Purtsi jopa malttoi odottaa upeasti kun kouluttaja antoi ohjeita:

Hetken päästä Purtsi kävi makoilemaan. Sitten tehtiin keskittyneesti. :)

Tämmöinen pikku ranskisneiti oli katselemassa koulutuksia, hän ois
mieluusti syönyt kamerani ja liivistä roikkuvat narut. :3
Lauantaina kävimme myös saalisviettitestissä. Siinä testaaja leikittää koiraa pitkän narun päässä olevalla purupatukalla tai rätillä, testaa koiran puruvoimaa, vetohalua ja ravisteluinnokkuutta ja kaikenlaisia huomioita tekee mistä en ole ihan selvilläkään. :) Purtsi meni ensin, ja pienen herättelyn jälkeen sieltä nousikin kunnon vietit päälle, riehuivat patukan kanssa niin että testaajasedältä loppui puhti ennen Purtsia. :D Sitten oli Lepon vuoro. Noh... Leppohan ignoorasi aluksi koko sedän, nuuhki vaan ruohoa ja tarkkaili Suvia ja Purtsia, ettei he vaan häviä mihinkään. Välillä Leppo katsahti setään päin, kuin ihmetelläkseen että "mitäs siinä heilut ja sillä patukalla mua sohit!" Testaaja vaihtoikin ison patukan rättiin jos Leppo innostuisi helpommin purtavasta asiasta enemmän, ja kun rätti meni maata pitkin niin sitten Leppis hetkeksi innostui leikkimään. Se veti kuulemma ihan hyvin ja melko hyvällä otteella, pari kertaa ravistelikin rättiä. Mutta sitten iski ujous ja piti taas ruveta vahtimaan ettei muu lauma eli Suvi ja Purtsi häviä mihinkään. Testaajasetä sanoi että vietti kyllä on siellä, mutta se vaatii tutun ihmisen ja tutun tilanteen, ehkä jopa tutun lelun että sen saa kunnolla sieltä esille. (Saalisviettiä siis käytetään hyväksi koiran palkkaamisessa hyvästä työstä, vähän taistellaan siis lelusta, jota koira sitten vetää ja ravistelee.)

Sunnuntaiaamu oli kaunis ja sumuinen. Heräsimme aikaisin, koska sen päivän palloilukoulutukset olivat klo 9 ja 10.

Aurinko nousee rinteen takaa. <3 Ja Leppo ja Purtsi häärää. :D
Autosta, kohti koulutuskenttää lähdettiin mökiltä.
Sunnuntain pallopaimennuksetkin sujuivat hyvin. Leppo tosin oli sen verran väsynyt ja ehkä kyllästynytkin jo palloilun näyttämiseen lyhyissä pätkissä, niin päätti vähän ohjailla palloa isommilla ympyröillä... Eli siis ulos koulutuskehästä, ja vinhaa vauhtia kohti kahvilan pöytiä ja telttaa. :D Kanssaihmiset onneksi hieman avustivat ja lähettivät palloa oikeaan suuntaan, ja Leppo pääsi viimein takaisin kehään huristeluiltaan. Hassu koiramies.

Koulutusten jälkeen käytiin koirien kanssa kävelyllä, ja vilkuilemassa viehejuoksua. Haluttiin myös itse kokeilla, vaikka viehejuoksua yleensä pidetäänkin vinttikoirien puuhana. Paljon on myös kuulemma staffeja, jotka sitä harrastavat. Purtsi saikin näyttää Lepolle ensin mallia että miten homma toimii.

Viehe koostui muoviliuskoista, ja solmukohdassa oli ketunkarvaa.
Vieheellä ensin leikitettiin ja härnättiin koiraa.
Kun viehettä lähdettiin kelaamaan, päästettiin koira irti sen perään.
Ja Purtsihan lähti. Ja kovaa. :D
"Uudestaan, uudestaan!" Purtsi saikin juosta vielä toisen kerran.
Sitten oli Lepon vuoro. Tarkkaavaisena pötkylä oli katsonut, kun kaveri lähtee pinkomaan valkoisen, vikkelän jutun perässä joten paljoa ei tarvinnut Lepsiä vieheellä härnätä. Se oli heti kiva, tavoiteltava juttu.


Lentävä corgi. <3 Meni muuten lujaa!
Toinen kerta. Ruopii jo, ennenkö viehe on edes lähtenyt liikkeelle. :D
Toisella kerralla vauhti oli vieläkin hurjempi!
Viehevaijerin kelaaja/vetäjä sanoi, että Leppo kävi perillä vieheen kimppuun tosi ärhäkkäästi (tämä on siis hyvä ja harrastuksessa tavoiteltava asia), kuulemma tappoi vieheen paremmin kuin jotkut vinttikoirat, ja niille harrastus on kuitenkin alunperin tarkoitettu.Leppo oli kuulemma ärinällä tullut vieheen luo, ravistellut monta kertaa sen kuoliaaksi, käynyt varastamassa vetäjän hanskan ja ravistanut senkin kuoliaaksi, ja sitten tyytyväisenä alkanut nyhtää "saaliistaan" eli vieheestä irti ketunkarvaa. :)

Itsestään ylpeä ja väsynyt koira. <3
Osallistuttiin vielä nakinsyöntikisaan, jossa koiran piti mahdollisimman nopeasti syödä radan lautasilla olevat nakit ja mennä maaliviivan yli. Leppo sai tällä kertaa mennä ensin.

"Nams, olipa hyviä."
"Mites jos mentäs vielä lisää?" :D <3
Leppo tuli suoritushetkellä minikokoisten koirien kolmanneksi (söi tiensä radan läpi 13 sekunnissa), mutta valitettavasti meidän jälkeen oli käynyt jotkut vielä nopeammatkin herkkusuut nakkiradalla eikä sijoituttu palkintopalleille. :)
Purtsi sen sijaan hotki nakit muistaakseni vähän yli seitsemässä sekunnissa, ja voitti isojen koirien kisan! Palkintona oli koiranruokaa, lelua ja tosi hieno nahkakaulapanta. Onnea Purtsi! Tätä kuvaa kun katsoo, niin voi havaita että herralla on jo katse seuraavassa nakissa kun edellistä vielä ollaan täydessä vauhdissa haukkaamassa:
"Tuolla se seuraava on..."

Reissu oli todella mukava. Hieman on emännällä lihakset kipeänä rinteelle kiipeämisestä ja dobojumppailusta, mutta loppufiilis kuitenkin oli koulutuspäivistä tosi kiva. Saatiin kokeilla uusia juttuja, ja nähdä uusia maisemia, hyvässä seurassa. :)

4 kommenttia:

  1. Oi kun kiva et pääsitte käymään tuolla! Mäkin olisin halunnut, mutta tällä kertaa ei vielä päästy. Dobo on kyllä tosi kivaa! Haluisin kans sellasen pallon meille kotiin. :D saattais vahingossa itekin saada vähän lihastreeniä.. :D Nakinsyöntikisa on kyllä ihan selvästi corgeille kehitetty laji ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä oikein kiva tapahtuma, ja hyvin järkätty näin "kouluttajankin" (vaikka lähinnä tosiaan auttelin siinä pallopaimennuksessa) näkökulmasta. :) Dobopallo olis kyllä kiva hankkia itsellekin, varmaan tommosissa tapahtumissa niitä myydään edullisemmin. Ehkä joulukuun Koiramessuilta sais edullisen dobopallon jos sillon vielä kipinä roihuaa sisällä. :D Nakinsyöntikisa on kyllä ihan näille tehty, Leppo viime vuonna voitti palloiluporukan keskeisissä pikkujouluissa vastaavanlaisen lihapullakisan. :)

      Poista
  2. Joo itekkii oon miettiny et Dobo vois olla hyvä laji :) Tumpilla kun ikä alkaa painamaa nii olis hyvä löytää vahvistava laji joka ei rasita liikaa niveliä. Pelkään että Tumpille iskee nivelrikkoa. Jos Dobolla voi lievittää sitä ettei tarvitsis lääkitä nii se jos mikä olisi hienoa :)

    Ihana ja reipas Leppo :)


    http://aktiivinensohvaperuna.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ihmeessä kokeilla, suosittelen! :) Harjoittaa tosi hyvin koko kroppaa, ja jos sattuu vaikka oleen tosi kurja keli ulkona niin koiran liikunnantarpeen voi tyydyttää pienen pissatuslenkin jälkeen doboilemalla. Uinti on toinen mikä sopii seniorikoirillekin tosi hyvin, kun ei niveliä rasita. :)

      Poista