Elokuun leppoisat kuvat + Kouvolan koiranäyttely 20.8.

Muutamia kuvia elokuulta! :)

Ei se jokailtainen hampaiden harjaaminen ihan hukkaan mene... :)

"Anna jo se kettu!"

Etuovijumitus. "Menkää te vain sisälle, minä voin jäädä tähän."

Hymypoika keskustassa.

Leppo sai tuossa taannoin ensimmäistä kertaa oman, kokonaisen, keitetyn kananmunan. On se ruuassa joskus saanut raakoja munia, tai keitetyn munan siivuja maistella, mutta tällä kertaa annoin sen herralle ihan kokonaan, kuorineen päivineen.

"Oh, saanko minä sen kokonaan, saanhan?"

Leppis lievästi sanottuna hämmentyi, kun suutuntuma ei ollutkaan pehmeä, vaan kuori oli kova ja sileä. Eihän sellaista voi syödä! Herra pudotti munan lattialle ja katsoi muhun hyvin merkitsevästi:

"Onko tämä joku pila?! Missä se oikee kananmuna on?
Tee nyt jotain hyvä ihminen!"

Koiraparkaa piti hieman auttaa asiassa, ennenkö se hoksasi että miten päästä herkkuun käsiksi. Löin kananmunan lattiaa vasten että siihen tuli särö, jolloin Leppo haistoi että siellä sisällähän se herkku piileksii!

Melkein kaikki kuoretkin syötiin samalla. :D Noh, vähän lisäkalkkia.

Loppu hyvin kaikki hyvin! Ehkä Leppis jatkossa osaa operoida itse kananmunan halki.

20.8. Kouvolan koiranäyttely

Oli lauantaiaamu, ja heräsin aikaisin ehtiäkseni Kouvolan raviradalle heti yhdeksältä alkavia kehiä katsomaan. Yhdeksältä oli nimittäin gööttien kehä, jota halusin mennä katsomaan (siinä toivossa että saisin jututettua jotakuta göötinomistajaa ja rapsutella koiria). Oli suunnitelmissa käydä vilkaisemassa myös whippetejä, cirnecoita, bostoninterrierejä, buhundeja, islanninlammaskoiria ja japaninpystykorvia, mutta kaikkea en ehtinyt katsomaan ja toisaalta kävin sellaistenkin kehien luona mitä en ollut suunnitellut.

Nätti naamakuvio. :)

Sainkin rapsuteltua yhtä gööttinuorukaista, ja jututettua omistajaa kaikenlaisista rotuun liittyvistä asioista. Kauheasti en kysyttävää keksinyt kun olen jo ehtinyt ammentamaan gööteistä niin paljon tietoa esiin... :D Mutta sellaisen huomion tein näyttelypäivänä, että göötit oli todella äänekkäitä kehänlaidalla! Muita äänekkäitä tyyppejä oli mäyräkoirat, ja monet pystykorvarodut.

Tämä on Kalle. Kalle oli hieno nuori mies. :)

Whipuja jonossa.

Whippetit olivat ennen kehän alkua aivan hipihiljaa, rauhallisia, rentoja. Niiden ulina ja mölinä alkoi siinä vaiheessa, kun omistaja lähti käymään jossain tai meni toisen koiran kanssa kehään. :D Whippetit kestävät erossaoloa hieman huonosti, eroahdistus on jokseenkin yleistä niillä joten tämä oli ehkä sitä.

Soittelin avon kanssa kun olin hakemassa itselleni syötävää, ja hän puhelimessa hoksasi että kaverimme Kotkasta saattavat olla näyttelyssä myös. Kävin etsimässä mittelspitz-kehän, jonka laidalta löytyikin Peetu-mitteli omistajineen. Peetun olin nähnyt livenä viimeksi silloin kun se oli pentu, ja Lepon kanssa kävimme heillä koiria tutustuttamassa. Täältä aiemmasta postauksesta voi katsoa kuvan, miltä Peetu näytti vuosi sitten juhannuksen tienoilla: klik

Peetusta oli tullut aikuinen ja komea mies. :)

 Eksyin yllättäin kierroksillani myös chihuahua-kehän laidalle. Sinne minut houkutteli pikkuriikkinen söpöläinen, nelikuinen reipas chihuneiti, joka oli totuttautumassa näyttelyhulinaan ja -hihnaan.

<3

 Aivan ihanan rohkea ja avoin tapaus, ja omistajan kanssa juteltua tuli kummallisia mietteitä mieleeni: ehkä joskus chihukin voisi olla kiva... :o

Varsinkin hieman isompikokoiset chihut miellyttivät silmääni, ja olisihan se hyvin kätevänkokoinen matkustuskaveri. Chihuilla on yleensä kyllä paljon vahtiviettiä, mutta olen viimeaikoina oppinut että hiljaisiakin yksilöitä on. Hmmmmmmmmm... :D

Yksi loikkii toiveikkaana, jos saisi namia nopeammin. :D

Ihmisillä tuntui olevan useampi chihu mukanaan, joita vuorotellen vietiin sitten kehään. Yhdessä kantokopassa oli parhaimmillaan viisi chihua, joista omistaja valkkasi aina sen jonka kuuluu seuraavaksi kehään mennä. :D Chihuja olikin koko näyttelyssä yli viisikymmentä, ja se on vain lyhytkarvaisten luku. Pitkäkarvaisten määrää en muista.

Chihuja siellä, chihuja täällä...

En jaksanut olla näyttelyssä loppuun asti (viimeisenä yhdessä kehässä olisi ollut japaninpystykorvan vuoro, mutta olin tullut jo yhdeksäksi ja päivä oli paahteinen), mutta onneksi törmäsin tähän ihanuuteen ennen lähtöäni:

Buhund. <3

Buhund on ollut yksi lemppariroduistani jo ainakin kahdeksan vuotta, rotu on vaan kaikin puolin ihastuttava, joskin melko herkkähaukkuinen. Olin kuitenkin iloinen kun pääsin paijaamaan tätä nuorta neitokaista! :)

Ennen lähtöä tuli vilkaistua matkan varrella vielä corgikehiä ja rapsuteltua paria pötkylää, en ollutkaan ennen tajunnut kuinka samanlainen ilme buhundin ja corgin kasvoissa on:

Kuvia olisi vaikka kuinka ja monta, mutta tässä kuitenkin ne parhaat palat ja isoimmat mietteet kyseiseltä näyttelyreissulta! :) Lepolle ostin kojupuolelta edullisesti paksuja rouhetikkuja iltadentastixien tilalle, ollaan poistettu ne kokeeksi ruokavaliosta kun Leppoa ajoittain närästää öisin.

Semmoisia kuvia tällä kertaa!