Koira huolehtii ja oppii uutta

"Rally-toko? Onko siinä kenties autoja minulle?"

Me aloitettiin pötkylän kans uus harrastus, rally-toko! Tiistaina oli ensimmäinen kerta, mutta koska tää emäntä on yhdeksättä päivää toipilaana jonkun pöpön takia, kävin vain kuuntelemassa teoriaosuuden etten palelluta itseäni. Ääntä ei multa nyt tän taudin takia hirveästi lähde, joten koiran treenaaminen hallissa olis käynyt liiaksi voimille. Kokeiltiin ekan kerran liikkeitä heti kotona hieman, ja Leppo tykkäsi kyllä kovasti ja teki hienosti! Kolme muuta koirakkoa tosin on meidän ryhmässä samaan aikaan treenaamassa joista yksi vielä vanha kaveri, Purtsi-staffi, joten nähtäväksi jää miten Leppo jaksaa keskittyä häiriössä. :D

Kova on tahto aina Suviera-hallille kun ollaan siellä
päin lenkkeilemässä. "Pääsisinkö sisään?"

Rally-tokohan on vähän kuin tokoa (tottelevaisuuskoulutus), mutta vapaamuotoisempaa, ja siihen on yhdistelty liikkeitä agilitystä ja koiratanssista. Sanallisten käskyjen lisäksi koiralle saa antaa eleillä vihjeitä, ja käskyä saa toistaa, toisin kuin perinteisessä tokossa. Lisäksi seuraaminen, eli se kun koira kulkee vierellä vasemmalla puolella, on löyhempää. Näin ainakin ensimmäisen oppitunnin perusteella ymmärsin. :)
Rallyssä on kylttejä, joissa on tietty liike joka koirakon tulee suorittaa. Kylttejä asetetaan muutamien metrien välein toisistaan, ja koirakko kulkee radanomaisesti kaikki kyltit läpi, suorittaen jokaisen kyltin kohdalla siinä näkyvän liikkeen. Me opeteltiin ensimmäisellä kerralla kyltin kohdalla istuminen, 360asteen ympäri pyöriminen (=omistaja pyörii myötäpäivään täyden ympyrän ja koira seuraa koko ajan vasemmalla puolella) ja 270 asteen käännös oikeaan (=kävellään vähän kuin D:n mallinen lenkki, ja jatketaan kyltiltä vasempaan), ja ennen mun lähtöä ohjaaja sanoi että he käy ehkä vielä 90 asteen käännöksetkin, joten niitäkin harjoteltiin Lepon kanssa.
Että semmoista uutta harrastusta täällä! Perusasentoon tulemista eli sivulle tuloa pitää vielä harjoitella, Leppo osaa sen vain kiertämällä ihmisen takaa ja pitäs osata myös tulla suoraan sivulle. Mielenkiinnolla kyllä odotan, miten lähtee rally-toko meillä käyntiin ja innostutaanko enemmän, vai käydäänkö vain tuo kurssi. :) Pallopaimennushommatkin jatkuu, viime sunnuntaina olis pitänyt olla ensimmäinen kerta, mutta olin kipeänä ja muidenkin koirille olis ollu turhan kovat pakkaset, niin ei sitten käyty. Ehkä tänä sunnuntaina päästään sinnekin.

Mutta olipa kyllä kovat pakkaset aiemmin! Lepon pakkasraja menee nähtävästi siellä n. -18 asteessa, sitä kylmemmässä sillä jäätyy tassut eikä halua liikkua muuten kuin juosten tarpeille, ja juosten kotiin. Oltiin jo menossa ostamaan sille tossuja ja villapaitaa, mutta sit noh, olin kipeänä ja onneksi myös pakkaset laskivat. Kylmät säät saa Lepon hakeutumaan lämpimiin paikkoihin sisälläkin, ja halinallemaisuus sen kun lisääntyy.

Sänkyyn pitää tulla illalla ennen nukkumaanmenoa hakemaan vähän
 hellyyttä, ja aamuyöstä hypättävä taas vällyjen väliin uinumaan. <3

Kovat pakkaset sai valosaasteen muuttumaan näteiksi valopylväksi!

Leppo on huolehtinut musta tarkkaan kun olen ollut kipeänä nämä 9 päivää. Viime viikolla kun olin kuumeessa ja kunnon heikotus päällä, Lepi makoili paljon vieressä ja piti muhun aina näköyhteyden jos vaikka kävin keittiössä hakemassa lisää vettä tai syömässä, vähän kuin olisi vahtinut että mami pysyy tolpillaan. :D

Kainaloinen <3

Oli viikonloppuna hetken aikaa mukamas parempi olo, niin askartelin
Lepolle vanhasta fleece-viltin jämästä pehmokalan.

Avolla oli Kotkassa työkeikkaa alkuviikosta, joten hän otti Lepon mukaan sinne ettei mun tarvitsisi huolehtia sen ulkoilusta. Avon vanhemmat asuvat siis siellä Kotkassa, joten Leppo pääsi mummolareissulle nauttimaan rapsutuksista, lumesta ja herkuista.
Oli se hauva kyllä ihan iloinen kotiin palatessaankin, pääsi taas ilahduttamaan mua pelleilyillään ja hoivaamaan.

"En kai ole haitaksi? Mikä peliohjaimen johto?"

Piti teippihässäkkä nuuskia ensin tarkkaan kun mami
tuli verikokeista, ja sitten pystyi kellahtaa taas viereen.

Mutta kyllä se tuosta isistäkin pitää huolta... Aina jos avo pelaa ja on joku jännä tappelu tai kohta pelissä tai siinä menee huonosti, niin Leppo käy istumaan ihan avoon kiinni ja tuijottaa sitä korvat luimussa, välillä tökkien kuonolla jalkoihin. Sit hän käy välillä mun luona silleen et "Mami tee jotain, isillä on joku hätänä!" ja sit takas isin jalkoihin lohduttamaan. :D
Huolehtivainen koira.

P.S. Vuodenvaihde meni kivasti. Paukkeen alkaessa Leppo meni pöydän alle ja sängyn alle, mut myöhemmin illalla ei tuumannut enää mitään ja kävi rauhallisesti tarpeillaan yöllä vaikka vähän vielä paukkui. Jos joku sitä mietti. :)