perjantai 27. maaliskuuta 2015

Pallopaimennus on lystiä

Hurmuriherra Kotkassa.
Viime viikonloppu meni Kotkassa rentoutuen! Ei oikein tehty mitään sen kummempaa, joten kuvia ei tullut montaa otettua. Lepon anturat oli kuivuneet ja halkeilleet kevättalven kovista hangista ja muista rasitteista johtuen ja koiraherralla olikin etutassu vähän kipeänä. Sitä rasvailtiin (ja tassuja rasvaillaan yhä) ja nostin Nutrolin-ravintoöljyn annostuksen jokapäiväiseksi. Anturat on alkaneet parantua.

Mutta siihen pallopaimennukseen! Meillä on takana nyt kaksi koulutuskertaa, ja voi että miten Leppo nauttii yhdessä tekemisestä. Viime kerran jälkeen kouluttaja sanoi että Leppo tekee todella tarkasti ja hyvin vaikka on niin nuori vielä. :) Tunnit ovat edenneet siis hyvin ja kotiläksytkin sujuneet hienosti.
Pallopaimennuksessahan ajatuksena on, että koira noutaa omistajalleen jumppapallon matkan päästä, ohjaten palloa kuonolla, kaulalla ja/tai rinnalla (ei saa purra tai kynsiä!). En ole saanut otettua valokuvia pallopaimennuksesta, mutta idea tulee toivon mukaan esiin näistä nopeasti tehdyistä vektorikuvista.

Koira lähtee omistajan viereltä, kiertää pallon taakse
ja aloittaa "paimennuksen" omistajaa kohti.

Haastetta paimennukseen voi tuoda esimerkiksi pidentämällä matkaa, paimentamalla ulkona erilaisilla kentillä ja nurmialueilla, asettamalla esteitä matkan varrelle tai opettamalla koiraa ohjaamaan pallon agilityputkesta läpi. Ensin on kuitenkin opittava perusteet, ja sitä me olemme tuolla kurssilla harjoittelemassa. Aluksi pallon alle laitettiin nami, jotta koiran pitää tökätä palloa saadakseen se napattua. Hiljalleen siirryttiin palkkaamaan kädestä, ja naksuttimella merkattiin koiran oikea toiminta joka tökkäyksen kohdalla.
Seuraavassa vaiheessa, kun koira tökki innokkaasti ja oma-aloitteisesti palloa, koira laitettiin odottamaan pallon toiselle puolelle, ja itse käveltiin toiselle puolelle, jotta tökkäys alkaisi kohdistumaan omistajaan päin. Tässä vaiheessa koiralle on jo opetettu paimennuksen vihjesana, meillä se on "tökkää".

Omistajan ja pallon välimatkaa lisätään
hiljalleen.
Seuraavaksi koira tutustutetaan "targettialustaan" eli suomeksi sanottuna pakasterasian kanteen, jossa on nami päällä. Koiralle opetetaan, että alustalla on namia, joten sinne kannattaa lähteä kiireesti. Targettialusta laitetaan lopulta pallon taakse, jolloin koira oppii kiertämään pallon että pääsee aloittamaan tökkimisen oikeaan suuntaan. Alustaan yhdistetään vihjesana, meillä se on "kierrä".

Koiran lähtöpaikkaa ja näköyhteyttä targettialuseen muutetaan vaiheittain,
jotta koira oppii kiertämään pallon siihen koskematta eikä rynnistä sitä päin.
Viimekertaisella pallopaimennustunnilla aloitimme targettialustan käytön ja koiralle kiertämisen opettamisen. Uskoisin että tämän vaiheen jälkeen targettialustasta jätetään nami pois, ja koira saa vain yhden palkan siinä vaiheessa kun pallo on tuotu omistajalle. Lopulta koira osaa pallon kiertämisen niin hyvin, ettei targettialustaa tarvita (ks. 1. vektorikuva) ja sitten voidaan lähteä kasvattamaan pallon etäisyyttä omistajaan. Odotamme Lepon kanssa mielenkiinnolla, mitä ensi tunnilla tehdään.


Pakko on laittaa vielä kuva tuon jätkän turkista, jossa alkaa olla kiillot kohdillaan. :D Ainahan Lepon turkki on ollut kiiltävä ja hyvässä kunnossa, mutta nyt kun Nutrolinia tulee joka päivä niin se suorastaan häikäisee auringonvalossa:
*__*

Mutta nyt viikonlopun viettoon! Lepolla on tänä viikonloppuna pesupäivä, pitäähän sitä olla puhdas kun viikon päästä tämä Lepander Holifield täyttää vuosia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti