tiistai 30. joulukuuta 2014

Iloista joulua ja rauhallista uutta vuotta!


Myöhäiset jouluntoivotukset meiltä! Joulu meni täällä oikein kivasti, mutta oli liian nopeasti ohi. Ainakin tuli leivottua pipareita ja nautittua muistakin jouluisista asioista ja herkuista. Vietettiin juhlapyhät Kotkassa avon vanhemmilla, mutta koristeltiin kotonakin muovikuusi jotta nähtäisiin mitä mieltä pikkumies on asiasta.

Kun kuusi tuli paketista paloina ulos, piti palat käydä nuuskimassa tarkkaan ja niille piti käydä vähän suu auki läähättelemässä, hieman kokeilemassa siis että saisikos tuosta otetta tai lähtisikö se karkuun. Kaiken kaikkiaan Leppo otti hirmu lunkisti kuusen ja koristeet vastaan, kertaakaan ei yrittänyt palloja varastaa tai haukata mitään muutakaan kuusen osaa.
Maanantai-iltana oli Kotkaan lähtö junalla, melkoisin kantamuksin sinne lähdettiin mutta hyvin päästiin perille. Ensimmäiset päivät menivät rauhallisissa merkeissä ja metsässä samoillessa.

Matkustaminen on rankkaa.

On se muru. <3


Jos ihmisiä on molemmissa kerroksissa, on koiran pidettävä vahtia välimaastossa.

Sitten koitti jouluaatto. Lahjat ilmestyivät kuusen alle ja niitä piti Lepon käydä vähän nuuskimassa. Käväistiin aamupäivällä Katariinanniemessä viemässä kynttilä, ja Leppo sai vouhottaa "isin" kanssa puistossa kaikkea kivaa.

"Oonko hyvin, saanko namin?"
Iltapäivästä käveltiin vielä hautuumaalle viemään kynttilöitä, jonne Leppo ei tosin ymmärrettävästi saanut tulla mukaan. Joulusaunan jälkeen pistettiin itsemme ja Leppokin koreaksi, juhlarusetti pantaan ja jouluruokaa nauttimaan. Koiralle oli tosin omat herkut (kanafile ja ruuan sekaan raejuustoa ym. herkku-ekstraa), joulukinkku kun on melko suolaista ja Lepolla on lisäksi se possuallergia. Sitten lahjoja availemaan.


Lepolle oli Kotkassa neljä pakettia, ja kahden ensimmäisen jälkeen hän jo rupesi kyttäämään pakettien avaamista ja katsoi tarkkaan että onko hänelle mahdollisesti jotain. Kävipä herra pariin otteeseen vihjaamassa paketteja tökkäisten että voitais jo avata lisää. :D
Yksi lahjoista otettiinkin pois Lepolta kesken leikin (kun siitä lähti niin kova ääni ja koira kävi ihan kierroksilla), ja seuraavaa lahjaa Leppo vaalikin kuin suurinta aarrettaan. Ei uskaltanut aluksi leikkiä ketunraato-pehmolla lainkaan vaan sulloi sen suuhunsa ja käveli hermostuneena ympäriinsä. Asetuttuaan sohvalle aarteensa kanssa, pistin merkille että Leppo oli hyvin jäykistynyt ja varuillaan, ja avon äidin silittäessä näytti hampaita! Luuli siis että tämäkin lelu otetaan häneltä pois. No, annettiin tilanteen ja koiran rauhoittua, ja myöhemmin leikittiin yhdessä leluilla niin että välillä niitä otettiin pois, Leppo teki tempun tai pari ja sitten annettiin tai heitettiin lelu takaisin. Nopeasti koira oivalsi että lelut voivat välillä kadota, mutta ne tulevat kyllä takaisin jossain vaiheessa eikä ole maailman loppu jos jokin leluista menee pois.
Tilanne oli pienelle koiralle niin uusi ja jännittävä, että ei ihme että alkoi hieman hermostuttaa. Nimettiin Lepon ketunraato-lelu Pikkuveljeksi, koska sitä kannettiin kuin haurasta olentoa, ja noh, onhan heissä vähän samaa näköäkin.



Tässä vielä koottuna kaikki Lepon saamat joululahjat (paitsi kakkapussipaketti joka oli linnun ja vihreän hipon mukana), joista siis vain tuo jättitennispallo on meidän ostama. Ai miten niin Leppo on valloittanut ihmisten sydämet? :D

Kaikki pehmolelut tennispalloa lukuunottamatta pitivät jotain ääntä - eivät pidä enää. :D Lisäksi linnulta puuttuu silmät ja jalka ja päässä on reikä josta otin pumpulit jo pois, majavanpehvassa on myös pieni reikä ja hipon poskessa niinikään. Tennispallosta on pesulaput revitty ja Pikkuveli on saanut myös hieman osumaa. Kaikki lelut ovat siis olleet oikein mieluisia, kanakierteet ovat maistuneet ja namipussille (joka on muuten siskoni tekemä) on ollut käyttöä!

"Hei miks mun kaikki kamat on tuolla mistä en saa ottaa ikinä mitään?!"

Nyt toivotaan että vuoden vaihtuminen sujuu rauhallisissa merkeissä, hieman takaraivossa pelottelee ajatus siitä että Leppo olisi paukkuarka. Monet erikoiset äänet kuten nokkahuilu saavat Lepon hiippailemaan matalana mamin jalkoihin turvaan, mutta toisaalta rakennustyömaan kolinat ja surinat eivät hetkauta. Saa nähdä. Kotona kuitenkin aiotaan olla ja katsella leffoja kavereiden kanssa. Kirjoittelen tänne uuden vuoden kokemukset sitten kun niistä on selvitty.
Toivottavasti kaikilla muillakin karvaisilla ja karvattomilla kavereilla olisi kiva uusi vuosi!

6 kommenttia:

  1. Ihana joulu ollut Lepolla! Löysin sinun blogin joku aika sitten ja piti liittyä lukijaksi, kirjoitat mukavasti koiranne elämästä ja minulla on ihan kamala corgi-kuume! :D Tällä hetkellä ei ole varaa meidän perheeseen koiraa ottaa mutta lähitulevaisuuden suunnitelmissa on! Siksi on kiva lukea teidän elämästänne corgikaverin kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos kivasta palautteesta! :) Pystyn hyvin samaistumaan corgi-kuumeeseesi, vähän väliä meinaa itsekin pakahtua onnesta kun tuo on niin ihana kaveri. Joten hyvää kannattaa siis odottaa. Pohjatyötä on hyvä alkaa tekemään jo nyt, siis ottamaan rodusta selvää ja etsimään kivan oloisia kasvattajia, ja jos ei ole corgeja lähipiirissä niin voi käydä kasvattajillakin niihin tarkemmin tutustumassa! Saa sitten ihastutettua perheen muutkin jäsenet rotuun jos ei niin ole päässyt vielä käymään. ;)

      Poista
    2. Kiitti vinkeistä, olenkin kolunnut lähialueen kasvattajien sivut läpi ja harmittaa kovasti kun pentujakin niissä tällä hetkellä on ollut tekeillä, mutta oman elämäntilanteen puolesta ei vielä karvakaverille ole tarpeeksi tilaa. Miekkoseni minut rotuun tutustutti ja se kyllä vei sydämen saman tien, eli onneksi molemmilla on sama rotu kiikarissa ja koirakuume molemmilla vaikkei toinen sitä niin kovasti näytä kuin minä! Mutta kyllä odotus palkitaan ja heti kun olosuhteet sallii niin karvaista perheenlisäystä meillekin tulee :)

      Poista
    3. Jep, sehän on pahinta kun haaveilemastaan rodusta olis pentuja tarjolla ja vielä lähialueella! Hienoa että olette jo tutkineet tarkemmin, tsemppiä koirakuumeeseen ja tulevaisuuden pennunhankintaan! :)

      Poista
  2. Hahah, Lepolla on ihan samanlainen pikkuveli kuin Frodolla :D On kyllä ehdoton ykköslelu tällä hetkellä, joten saa nähdä miten kauan se kestää riiviön hampaissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo meilläkin on hyvin tärkeä lelu tämä, vaikka vingut siitä menivätkin rikki jo ensimmäisenä päivänä. :D Toivotaan että pikkuveljet kestävät!

      Poista