perjantai 22. elokuuta 2014

Hulinaviikkoja

Heippa vaan! Kaikenlaista jännää on taas pienen koiran elämään mahtunut kahden viikon aikana. Viime viikonloppuna meillä oli luokkakavereita iso liuta käymässä kun pidettiin pienimuotoista luokkakokousta, ja Leppo sai kyllä kaikki hurmattua rauhallisuudellaan ja hyvällä käytöksellään. <3 Vieraat myös hämmästelivät kuinka pentu antoi kaikkien koskea tassuihin, korviin, häntään, ilman mitään ongelmia.

Ollaan nyt jo pari kertaa tavattu uudestaan sitä pohjisneitiä, ja leikit sujuu molempien osalta mainiosti. Mitä nyt tämä neiti Aava yrittää omia jokaisen kepin ja kävyn mitä joku heittää tai Leppo itse valitsee... :D

Tahtojen taistelua

Leppo vaikka onkin melkonen lapanen, pistää hanttiin kyllä jos kokee että häntä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. Vähintäänkin ilmaisee irvistämällä että "saakelin eukko kun veit mun kepin", ja kohta taas vedetään rallia perä kanaa pitkin mättäitä.

Aavan isukki, joka asuu siis samassa taloudessa Aavan kanssa, pääsi viime perjantaina vähän haukkaamaan Leppoa... Jäbä on yleensä epäluuloinen uroksia kohtaan, mutta pennuille ei ole kuulemma ärissyt. Sen vuoksi tulikin yllätyksenä, että herra nappasi Lepon naamasta samantein kiinni kun pääsi kosketusetäisyydelle. Leppohan alkoi kirkua kun syötävä ja juoksi heti meidän jalkojen taakse kun isukkikoiran ote irtosi. Selvittiin onneksi säikähdyksellä (silmäluomi turposi ja silmää punoitti päivän verran, mutta ei tulehtunut), ja omistaja oli kovin pahoillaan ja ihanan huolehtivainen, sanoi että jos jotain tulee niin lasku vaan heille, ja kyseli Lepon vointia myöhemmin tekstareilla. Lepolle ei onneksi näyttänyt mitään traumojakaan jäävän kun heti rupesi Aavan kanssa leikkimään kun isukkikoira laitettiin autoon, ja yhä huiskuttaa häntää kaikille koirille mitä ulkona näkee. Niinhän se on että kaikki koirat eivät vaan tule keskenään toimeen, monet urokset eivät siedä toisia uroksia tai nartut narttuja, toiset taas eivät pidä pennuista. Aava ja Leppo kuitenkin tulevat toistaiseksi hyvin toimeen, onhan niillä ikäeroakin vain viikon verran.

Sievä Aava

Viime viikolla löysin vahingossa uutta vapailumaastoa Lepon kanssa, upeita metsäisiä mäkiä, joissa oli paljon siirtolohkareita ja kivoja polkuja (joista osa tosin on bmx-ratoja, joten pitää olla silmä tarkkana), tuosta ihan kuntopolkujen vierestä! Voi että meillä oli kivaa tutkia uusia paikkoja. Niihin maisemiin on palailtu ja palaillaan toistekin.

Leppokin kelpuuttaa maisemat
Kuluneisiin pariin viikkoon on myös mahtunut paljon nukkumista, eri paikoissa ja asennoissa:

Lemppari nukkumisasento kautta aikojen!
Tiistaina oli sitten viimein se viimonen pentukoulukerta, kun ukkosmyräkän takia siirrettiin silloin heinäkuun lopussa. Oli sen verran vähän koiria paikalla (kun taas meinas ukostaa) että isot oli pienten kanssa osan aikaa yhdessä irti. Leppoa vähän jänskätti, ja isot ottikin sitten alkuun silmätikuksi. Hyvin kyllä uskoivat kun häädin pois turvaa hakevan Leppiksen luota, eivätkä enää kiusanneet kun huomasivat että pientä kirppua suojellaan.

Kääpiövillakoira- ja -snautseriurokset alkoivat olla jo kiinnostuneempia vähän muista leikeistä kun normaaleista pentupaineista, ja ne kulkivatkin siellä välillä peräkanaa Lepon painikaverin, Coco-neidin perässä. Välillä uroksista muodostui kultsin perään juna kun yrittivät astua edes jotain. :D Leppo ei semmosista leikeistä mitään ymmärrä.

"Me vaan painitaan kaksin vaikka noi muut on perässä kiinni!"

Coco ja Leppo

Nämäkin olivat kokoerosta huolimatta hyvät kaverukset


Puhuttiin Cocon omistajan kanssa että tarvitsee vielä järkätä playdeittejä näille kahdelle kun niin hyvät ja tasapainoiset leikit aina saivat aikaiseksi. Toivotaan että keritään ennenkö neiti kasvaa liian isoksi! :)

Mutta se Lepon bestis näillä nurkilla on kyllä Milo. Käydään useempaan kertaan viikossa yhteisillä lenkeillä tai päästämässä koirat leikkimään puistoon, pojilla on niin mukavan oloista aikaa aina. Jonkinlainen kuvakin saatiin räpsäistyä, jossa haukut juuri ja juuri mahtuivat samaan kuvaan. :D

BFFs!

Mutta ollaan me muistettu ottaa rennostikin! Vaikka tämä viikko onkin ollut aika täynnä ohjelmaa, niin muistetaan ottaa pennun kanssa välillä iisimmin. Niinhän sitä sanotaan että jos joka päivä keksii jotain ekstraohjelmaa koiralle, tarvitsee olla keksimässä sitä jatkossakin kun koira alkaa hyppiä seinille ilman valtavaa määrää aktivointia. Pitää osata rauhoittua. Ja Lepoltahan se aina onnistuu.


Vielä loppukaneetiksi: Yksi yläkulmuri irti ja muut heiluu! :) Vetoleikit ei jostain kumman syystä pentua tällä hetkellä innosta...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti