Furu-ukko

... ja sen tassu...

Lepon tassu rupesi toden teolla vaivaamaan sitten viime postauksen.

Nyyh.

Otin torstaina Lepon mukaan töihin, kun kuvailtiin hassuja videopätkiä elukoistamme myymälän facebook-sivulle. Jo töihin kävellessä huomasin että Leppo ontuu kovasti, ja lenkillä käydessäni sen kanssa ennen työvuoron alkua, koira vinkaisi hangella kieriessään ja varvasvälistä tuli ihan vertakin.

Kipaisin kauppakeskuksen apteekkiin (koska eihän mulla meidän kauluria ollut mukana), koiran piti olla kuitenkin takatilassa työpäivän ajan, jolloin Leppo varmasti olisi nuollut kipeän tassun vielä huonompaan kuntoon. Ostin sidetaitoksia varpaidenväleihin laitettavaksi, ja pahanmakuista itsestäänkiinnittyvää sideharsoa. Väkersin viidessä minuutissa Lepon tassuun sen ensimmäisen tassusiteen ikinä, ja siitä tuli yllättävän hyvä. :D

Ta-daa!

Soitin sitten töistä päästyäni eläinlääkärille, ja sain perjantaille ajan. Siihen asti mentiin meidän puhallettavalla kaulurilla (jonka kanssa Leppo juuri ja juuri ylsi nuolemaan tassua, mutta ei aina viitsinyt yrittää kun ei onnistunut helposti) ja ulkoiltiin Rukka Step-tossu jalassa (jotka muuten laitan myyntiin johonkin kirpparille, hankalat laittaa eikä kuitenkaan pysy kovin hyvin, eikä pidä kosteutta, meni hermot :D).

Perjantaina Leppo kulki tossu jalassa riemuiten uusissa maisemissa. Lähimmälle ell-klinikalle on vain parin kilometrin kävely, mutta mentiin bussilla tassuvaivan takia. Käytiin vaa'allakin, 14,6kg näytti eli vielä on varaa laihistella. :D Leppo painoi kevyimmillään sen 13kg, eläinlääkärikin sanoi kylkiä tunnusteltaessa että hoikahhhhhhhko, pitkä h kun ei ollutkaan kesken sanan ihan varma löytyikö niitä kylkiluita niin helposti sieltä. :D Paperiin tuli lukemaan normaalipainoinen kuitenkin, joten hätää ei ole. Yleistutkimuksessa Lepsi oli paperin mukaan myös reipas, iho ja turkki hyvässä kunnossa, eikä tassun lisäksi mitään poikkeavaa. :)

"Hehee, odotusaula on siisti kun saa ihmisiltä rapsuja."

Tassua oli hankala tutkia Lepon kaikkien tuuheiden tassukarvojen alta, joten kipeää ja tulehtunutta varvasväliä piti trimmata. Ensinnäkin se, että Leppo saa kierroksia sähkölaitteista muutenkin eikä ole kohdannut koskaan trimmauskonetta, oli lähtötilanteen kannalta jo harmillista, ja sitten vielä se tosiasia että tassu oli oikeasti varmasti tosi kipeä ja herkkä... Ajattelin että "Voi paska." mutta yritin esittää reipasta ettei Leppo huolestuisi.

Oli meillä kuivattua ankkaa mukana, mutta sitä ei paljoa ehtinyt pöydällä lojuvasta pussista tarjoamaan kun molemmat kädet keskittyi täysillä kiljuvan koiran pitelemiseen. Lepon mielestä trimmaaminen oli kamalinta ikinä, ja se kiljahteli mun ja eläinlääkärin korvanjuuressa niin että kuulo meinasi mennä, samalla kun yritti riuhtoa tassuaan pois ell:n otteesta ja kiivetä mua pitkin ylös (en tiedä mihin, varmaan lamppuun).

Kun koira huomasi ettei kiljuminen ja rimpuilu auta, se koitti vielä viimeistä oljenkortta ja käänsi katseen muhun päin, pitäen jatkuvaa ulinaa ja itkua, ja näytti syvästi järkyttyneeltä, kuin olisin pettänyt sen luottamuksen tuomalla sen tähän hirveään tilanteeseen:

"Kuinka sä äiti saatoit..." :'(

Vähän meinaa silmät kostua tilannetta muistellessa, mikä avunhuuto sen tiukassa katseessa oli ja pelko koko olemuksessa... Ihan hirveetä. Ja kaikki tämä draama yhden pariminuuttisen trimmaushetken takia! :D

Sitten koitti teippinäytteen otto, joka oli kanssa ilkeän tuntuista ja aiheutti vähän vingahduksia ja sätkyjä. Betadinella putsauksessa Leppo ei enää inissyt, mutta kirveli varmasti kun herra koitti vetää tassua koko ajan pois, ja blokata pyllyllä eläinlääkärin pääsyä tassulle. :'D Samalla se tiukasti hautasi päänsä mun kainaloon, jos ikävät jutut menisi sillä tavalla pois. <3 Loppuun laitettiin hoitavaa salvaa varvasväliin, ja lääkäri lähti tsekkaamaan teippinäytteet nopeasti.

Kun oltiin Lepon kanssa kahden tutkimushuoneessa eikä tarvinnut olla enää reipas, meinasi mulla tulla vähän itku. Toinen oli niin raasu ja peloissaan, ja ite täytyi vaan pitää kiinni koirasta jotta saadaan tutkimukset tehtyä. :( Leppo ei onneksi muistellut pahalla, ja heilutteli lääkärille taas häntää kun hän palasi näytteitä tutkimasta, ihana reipas otus. :)

Varvasvälitulehdus ja furunkuloosi tuli diagnoosiksi, myös vierasesineen mahdollisuus oli olemassa, mutta se oli epätodennäköistä. Paikallishoidoilla lähdettiin sitten tätä hoitamaan, ja saatiin hyvät ohjeet ja mukaan kunnon kauluri ja lääkegeeliä.

Tassu perjantaina kotiin päästyä, vasta ajeltuna, punoittavana ja turvonneena.

"Mutta MÄ olin reipas. Saanko nyt namia?"

Leppo tottui kauluriinkin tosi hyvin. Pidettiin ensimmäiset päivät ihan koko ajan kun ei pystytty valvomaan koiraa silmä kovana, sillä kiusaus nuolla kipeää koipea oli suuri. Hyvin sillä pääsi kuitenkin kulkemaan, sänkyynkin mahtui Leppo omasta mielestään aivan yhtä kivasti kuin ennenkin:

Lautasantenni :3

Ulkoilut, syömiset ja valvottuna ollessa Leppo sai kulkea ilman pönttöä päässä, ja silloin nautiskeltiin toden teolla.

Pöllö-kaverin kanssa nautitaan selällään köllöttelystä.

Joka toinen päivä Lepon tassu pestään Doyxo Pyo -shampoolla, jota meiltä siitepölykaudelta löytyi jo entisestään. Shampoon pitää antaa vaikuttaa 10min, joten meillä on pesun aikaan pieniä saippuaisia tassunjälkiä kylppäri täysi. :)

Häntä heiluu kun herkkua pyydetään :D

ma 19.3., rupea alkanut jo hieman muodostumaan (lääkegeeli laitettu
juuri, sen vuoksi näyttää märältä)

19.3. Kovin on kipeä vielä :(

Vähintään kahdesti päivässä (nykyään oikeastaan joka ulkoilun jälkeen jos ei olla tassukylpyyn menossa) Lepon varvasväli desinfioidaan. En ole vielä löytänyt apteekista ell:n ohjeessa olleita  CLX-wipeseja, jotka olisi käteviä desinfiointipyyhkeitä, joten ohjeen mukaan toisella vaihtoehdolla eli Betadinella mennään. Septidin ei kuulemma desinfioi kunnolla.

Betadinea pieni lätäkkö astian pohjalle, laimennetaan
vedellä teen väriseksi, kastetaan sidetaitoksia Betadine-
liuokseen ja pyyhitään. Loppuun kuivaus puhtaalla taitoksella.
2krt/pvä puhdistuksen jälkeen laitetaan ohuelti Isaderm-geeliä.

Sidetaitoksia tarvitsee tänään käydä apteekista ostamassa lisää, yhden paketin jo käytin kun niitä menee joka puhdistuskerralla se 3-6 taitosta. Plus ulkoilukäyttöön menevät taitokset:

Taitos varpaanväliin kahtia taitettuna,
toinen taitos täysin avattuna tassun
ympärille ja teipillä kiinni,
Pawz-kumitossu päälle ja valmista!

Ulkoiluvalmis koiru.

Laitettiin aluksi pelkkä kumitossu, mutta melkeinpä joka lenkin jälkeen on ruvennut varvasväli olemaan veressä (jolloin tossu menee roskiin, onneksi paketissa on 12 tossua). Tuolla sidetaitosviritelmällä saan edes hieman estettyä sitä, ettei reunimmaisen varpaan kynsi hinkkaisi niin paljon furu-pattiin ja mahdollinen verenvuoto jäisi sidetaitoksiin, eikä menisi tossuun.

Viikon hoidon jälkeen tänään. Rupea on jo enemmän ja punaruskea väri
ihossakin on pääosin vain Betadinesta johtuvaa värjäymää eikä punoitusta.

Parempaan suuntaan ollaan menty kovasti, Leppo ei lenkeillä enää juurikaan onnu mutta tuo verenvuoto hieman harmittaa ja huolestuttaa. Pitäisikö lenkkejä rajoittaa nyt alkuvaiheessa vielä enemmän? Ollaan aina lähdetty kotiinpäin jos koira on alkanut ontua, mutta tulisiko sen käydä vain pikkupissatuksilla kunnes iho rupeutuisi? Tosin, tämän päivän 15min aamulenkinkin jälkeen oli tassussa jo verta. Hmm. :/ No, eiköhän tämä tästä. Mutta ei siinä vielä kaikki.

... ja massu.

Mahaongelmat olivat vaivanneet ihan toden teolla jo pitkään. Ei Lepolla varsinaista ripulia ole ollut, mutta joka ikinen kerta kakka oli haisevaa ja niin löysää, että piti kotona pyyhkiä tai suihkuttaa pyllykarvoja. Ja tätä jatkui ainakin monta viikkoa, vaikea sanoa kauanko, kun se alkoi olla arkipäivää. Aina joskus saattoi yksi kakka olla ihan jees, mutta se ilo loppui lyhyeen kun seuraava oli taas vaaleaa mössöä.

Otin avuksi Avital Flora-tabletit, jota meillä on mahatautien varalta Lepolle, mutta nekin auttoivat vain osittain. Sitten tuli edellisessä postauksessa näkyvän Kotkan reissun aika. Lepolla on siellä oma nappulapussinsa Nutrimaa, ja otin mukaan Nutriman ja natures:menu Country Hunter märkäruokia, joita meillä yleensäkin on reissuruokina ollut.

Ja Lepon maha toimi aivan täydellisesti! <3 Olin niin onnellinen... Kunnes päästiin kotiin. Maanantaiaamuna (joka vietettiin vielä Kotkassa) Leppo sai aamupalaksi Country Hunterin kana-ruuan, ja seuraavana päivänä vatsa olikin taas löysällä. Olin keittänyt parin päivän annokset kanaa kun ajattelin ettei viitsi rasittaa mahaa raa'alla nyt. Ja yhä löysää, vielä pahemmin vain. Sitten ajattelin että fuck this, en enää jaksa pelleillä ja olla epätietoisuudessa oireiden aiheuttajasta, ja ostin ison satsin töistä Nutriman Digestion-märkäruokia. Ollaan myös jatkettu kotonakin pelkällä Nutrima-nappulalla (meillähän olisi vielä vähän tuota Purenaturalin GF kalkkunaa jota on ollut aina 1/3 nappulasta sekoitettuna).

Ja voilà, maha on toiminut jälleen kuin unelma! <3 Flora-tabletit on voitu jättää pois ja maha yhä pelittää. Nyt en ole hetkeen uskaltanut antaa mitään ylimääräistä (edes banaania, mistä Leppo on ollut harmissaan), ainoastaan tuttuja nahkapuruluita ja omaa ruokaa + merilevälisät. Katsotaan viikon verran jos maha pysyisi hyvänä, sitten alan eliminaatiodieetti-tyyppisesti lisäämään yhden ainesosan kerrallaan ja katson mistä se massu niin vihoitteli.

Lepolle on ruvennut nahkaluut taas maistumaankin, kun ei ole saanut
mitään muuta herkullisempaa (kuten bull-stickejä). :D Kuvassa ohkainen
"välipala" ennen aamupäivän nokkaunia.

Kun Furu(?) tuli kylään, ja muita juttuja

"Mikä on furu? Onko se syötävää?" T: sapelihammas-Leppo

Maanantaina illalla avo pisti merkille, että Leppo nuolee oikeaa etutassuaan vähän. Eilen aamulla sitten huomasin lenkiltä tultua, että tassussa ei ole kaikki kunnossa. Varpaiden väliin oli muodostunut vihaisen punainen patti, ilman mitään näkyvää haavaa tai muuta syytä. Kuivasin alueen huolellisesti (eilen ja toissapäivänä saimme "nauttia" vesisateista ja loskasta) ja putsasin septidinillä vielä. Leppo yritti aina välillä sitä nuolla, ja päivälenkillä huomasin että patti on oikeasti kipeäkin, kun koira ontui soralla ja epätasaisissa maastoissa. :/

Ylhäältä katsottuna huomasi selkeämmin patin laajuuden,
harmaa katkoviiva näyttää mistä varpaan linja normaalisti
kulkee, punainen on itse pahkura.
(Älkää säikähtäkö ulointa kynttä, se on aina ollut tumma. :D)

Ei muuta kuin google esiin ja hakemaan "koiralla patti varpaiden välissä." Hakutulokset: furunkuloosi, furunkuloosi ja furunkuloosi... "Kavereiden" kesken furu. :(
Toinen mahku on, että pieni kiven tai lasin siru olisi mennyt tassuun ja siitä turvonnut tuommoinen rakkula/patti. Joka tapauksessa tassu on kipeä ja turvonnut. Olin juuri eilen ennen patin huomaamista varannut Lepolle rokotusajan (+ punkkilääkkeen ja Apoquelin reseptit ja suun tsekkaus) ensi viikolle, soitan sinne ajan lähestyessä jos ei saada kotihoidolla paranemaan, että voiko koiraa ensinnäkään rokottaa silloin kun sillä on tulehdus, ja että jos katsoisivat tassun samalla kun tehdään nuo muut hommat.

Pieni tietoisku furunkuloosista Eläinlääkäri.fi-sivulta:

Furunkuloosi tarkoittaa tassutulehdusta eli varpaiden ja polkuanturoiden välissä esiintyvää tulehdusta. Furunkuloosissa polkuanturoitten välissä oleva iho on arka ja punoittaa ja varpaiden väliin voi muodostua rakkuloita. Koira pyrkii nuolemaan tassuja ja saattaa ontua.

...

Furunkuloosin taustalla voi olla eri tekijät, kuten allergia, sienitulehdukset tai psyykkiset oireet (jatkuva tassujen nuoleminen). Tauti uusii helposti ja voi joskus vaatia runsaastikin lääkehoitoja. Taudin taustasyyn selvittäminen on hoidon kannalta tärkeää, mutta läheskään aina taustasyytä ei pystytä selvittämään huolellisista tutkimuksista huolimatta. Tällöin koiraa hoidetaan oireenmukaisesti.

Monista keskusteluketjuista lueskelin, että loska- ja kurakelit on yleensä semmoisia jotka laukaisee furunkuloosin oireet, jos koiralla semmoiseen on taipumusta. Toivotaan ettei Lepolla ala olemaan nuo arkipäivää. Mehän ollaan allergiaoireiden suhteen päästy toistaiseksi ihanan vähällä, sen vuoksi harmittaa vähän kun tuommosen nyt sitten iski. :/ Toivotaan että tassu paranee pian, ja että tämä jäisi kertaluontoiseksi vaivaksi. <3

Kovien pakkasten aikaan totesin ettei Lepon jumppapomppa oikein toimikaan, mahakappaletta pitäisi vieläkin lyhentää. Meni meinaan monet pissat Pompan sisään eikä ulkopuolelle ja koira (ja pomppa) pääsi suihkuun. :D En tiedä miten se sillä yhdellä lenkillä aiemmin talvella pelitti ihan kivasti, liekö päässyt venymään ja vanumaan kun koira kierii lumessa se päällä.
Sovittelin Lepolle sitten ensi talvea ajatellen vähän vermeitä töissä, kumpi talvimantteli sopisi teidän mielestä paremmin?

Hurtta Extreme warmer

Feel Active Voss Parka

Itse tykkäsin aluksi enemmän tosta Hurtasta, mutta onhan toi Voss Parkakin aika nätti. *__*

Tähän väliin hieno nukkuma-asento. :'D

Jänskiä tapahtumia oli viime viikolla. Olin iltavuorossa tai vapaapäivällä (en muista kummin päin) ja lähdössä salille. Käytävästä alkaa kuulua kovaa DYIIII-DYIIII-DYIIII-ääntä, hetken mietin että onkohan tuo nyt palohälytys vai ei. Leppo vaikuttaa epäileväiseltä äänen suhteen mutta ei mene onneksi paniikkiin (toisin kuin meidän kodin palohälyttimestä). Tsekkaan ovisilmästä että ei näy savua käytävässä, joten puen ulkohousut ja lämpimän takin, nappaan mukaan kännykän ja avaimet ja lähden koiran kanssa pihalle. Käytävässä oli sähköinen kärähtänyt haju, ja ulos päästyä huomaan että koko meidän talossa soi ja kovaa. Meidän lisäksi näin ainoastaan yhden muun asukkaan koko 100 asunnon kompleksista tulevan ulos. :D Palokunta tuli paikalle jo noin 3 minuutin sisään, ja ilmeisesti hätää ei ollut; rappumme alla olevasta parkkihallista käveli huoltomies palomiehiä vastaan rennon näköisenä. Leppo kävi odotellessa tekemässä lumikinokselle pissan ja mentiin takaisin sisälle kun hälytysääni oli sammutettu, mutta sain silti sohvalle kaverikseni hyvin valppaan ja epäileväisen otuksen:

"Olen ihan vain varmuudeksi tässä lähellä, jooko."

Ajattelin että oli paras odottaa rauhassa hetki, että koira rauhoittuu ja ettei hälytys ala esim. hetken päästä heti uudestaan. Koko käytävä kyllä kärtsäsi aika pahalle koko päivän, varmaan jokin laite mennyt parkkihallia huoltaessa rikki.

Viikonlopuksi seikkailtiin Kotkaan avon vanhemmille! Menomatka mentiin bussilla aikataulullisista syistä, ja bussin räminästä huolimatta Leppo koisi jalkatilassa koko matkan huoletta. Odoteltiin bussipysäkillä avon isän kanssa hetki, kun avon veli oli tulossa bussilla Kotkaan myös (Onnibussilla, ne eivät ota koiria kyytiin niin me tulimme eri yhtiöllä). Leppo ei voinut millään käsittää miksi ei mennä heti autoon kun saavutaan pysäkille, ja itki ja ulisi koko himskatin varttitunnin mitä odoteltiin. :D Itku vaimeni onneksi nopeasti rääkymisestä häyy-huutojen kautta pieneksi huolestuneeksi yninäksi.
Ensimmäisenä perille päästyämme Leppo ryntäsi sisään (ei ehtinyt millään moikata ovella olevaa avon äitiä), haki lelun vierashuoneen lelukorista ja tuli sitä ravistelemaan ja napsimaan ulos. :D Eikä ole ensimmäinen kerta kun pötkösankari näin tekee. <3 Sitten vasta ehti moikkaamaan ihmiset kunnolla.

Uninen pörröpylly. <3

Jalkapallo on vakava asia. Leppo tullut turvaan isin jalkoihin
kun muut miehet katsoo matsia.

Hieman oli hankea Kotkassakin, ja tehtiin Lepolle pihan hankeen polkuja joita pitkin pääsi seikkailemaan ympäri pihaa. Leppo yritti polkuja tehdä itsekin, mutta väsähti nopsaan. Tässä ei meinaa millään päästä lumivallin yli toiseen suuntaan kun lumi pettää alta:

"Joo joo kyllähän mä yritän tulla minkä kerkiän!"

Avon veljen sylissä on hyvä hengata. :)

Perinteinen koskilenkki.

"Löysin hienon kepin."

Nostin Lepon katselemaan ikkunasta jossain kohtaa, kun alla olevan kuvan lipaston paikalla oli ennen "Lepon oma" nojatuoli. Sen jälkeen Leppo menikin tarkkaavaisena tuohon kyttäämään, ja pyysi anovasti nostamaan uudestaan ikkunalle. Yrittipä pöhkö lipastolle hypätäkin pediltään, kun taputin reittäni että Leppo olisi noussut minun syliini ensin (istuin tuossa oikessa laidassa näkyvällä tuolilla). :D

"Voisinko päästä ylös katsomaan ikkunasta, kiitos?"

Aina loppuvaiheessa Kotka-reissua väsy vie voiton.

"Jaksaisikohan nousta ottamaan tuon pallon tuosta... Nääh."

Kotiin tultiin junalla. Siellä samanlaiset mutta bussimatkaa hiljaisemmat räminät saivat Lepon taas kiipeämään turvaan lattiatasolta. Avo teki töitä läppärillä viereisellä penkillä, ja Leppo meinasi moneen otteeseen hiippailla läppärin päälle avon syliin. :D Koska onhan kaksi turvasyliä parempi kuin yksi! Pet Remedy rauhoitti jonkin verran meininkiä, ja Leppo alkoi torkkumaan mun sylissä ja katselemaan ikkunasta.

Pelko pyllyssä </3

Loppukevennykseksi viimein editoimani video yhdeltä lenkiltä, jolloin sattumalta oli naapurin colliepentu Rico Lepon kanssa leikkimässä!

Pientä pötköä pelottaa

Useimmiten voi onneksi ottaa rennosti... <3

Perjantaina Lepolla oli rankka työvuoro mun kanssa.

Se oli juuri tottunut olemaan meidän työpaikan takahuoneessa rennosti ja omasta halustaan (ettei tarvinnut vetää sitä sinne vaan tuli itse) kesäisten louhintatöiden ja räjäytysten jäljiltä. Vaan aamuvuoroon mennessäni huomasin jo takakäytäviä kulkiessani, että oli virhe ottaa koira sinä päivänä mukaan. Jossain piikattiin/porailtiin vähän järeämmillä työkoneilla, ja kaikkialla meidän ykköskerroksessa jyrisi ja lattia tärisi.

Normaalisti ehdin aamulla tullessani laskea kassan ja imuroida, ja laskea ehkä toisenkin kassan ja muut rahat. Perjantaina mulla meni koko 20 minuuttia yhden kassan laskemiseen, muuta en ehtinytkään tehdä, sillä:

- Leppo yritti aluksi kauppakeskuksen lukossa olevan lasioven raosta tunkea itseään ulos, joten nappasin sen hihnaan ja menin taakse laskemaan rahoja.

- Laitoin portin kiinni vaikka ei välttämättä olisi tarvinnut, sillä Leppo pyrki vaan silmät suurina ja kauhusta läähättäen mun syliin, kaataen jakkarat takanaan epäonnistuneen hypyn johdosta ja kaatuen itse.

- Nappasin koiran syliin ettei enempää haaveria käy, jolloin Leppo ponkaisi pöydälle ja käveli rahojen päältä (olisi pitänyt palohälytinepisodista muistaa, että Leppo pyrkii mahdollisimman ylös karkuun kun tykkäsi saunan ylälauteillekin mennä ääntä pakoon).

- Lopulta pöytä oli kuitenkin liian hutera alusta, ja koira palas syliin pitäen kuitenkin etujalat pöydällä, täristen ja läähättäen vahvasti.

- Toisella kädellä rakkaasta koirastani kiinni pitäen, laskin itkien rahoja ja sain kuin sainkin ne ajoissa laskettua, että ehdin vielä vaihtaa työpaidan, laittaa valot ja koota itseni.

En ole ikinä nähnyt Leppoa noin peloissaan. Olin ihan rikki. :( Yritin taas parhaani mukaan olla paapomatta, koskin koiraan vain sen verran kun tarvitsi ettei se teloisi itseään hyppimällä liukkaalla lattialla, tai putoaisi sylistä. Mutta oli vaan niin kerta kaikkisen "paska koiranomistaja"-fiilis kun olin tuonut toisen tällaiseen pelon ja ahdistuksen paikkaan. En voinut jättää sitä yksin takahuoneeseen, sillä en tiedä olisiko se yrittänyt paeta sieltä tai hyppiä itsekseen pöydälle ääntä karkuun, joten otin sen poikkeuksellisesti kassan taakse. Onneksi jyrinä loppui aamusta jo pian.

9:58, juuri ennen avaamista. Ilme saattaa joidenkin silmään näyttää
nauravaiselta, mutta kova läähätys ja silmien seisominen paljastaa
stressin tason... :( Tärisemistä ei kuvaan saakaan ikuistettua.

10:43. Äänet loppuneet jo n. puoli tuntia sitten, samoin läähätys, mutta
vielä ei suostunut koskemaan viltille jätettyihin herkkuihin
(bull-stick ja broiskun sydän), ja katsoi tarkkaan perään jos lähdin pois.

13:22. Nyt voi jo alkaa rentoutua kyljellään. Pikkunamit
jo kelpasi, samoin vettä oli malttanut juoda.

14:06. Viimein maittaa bull-stick pätkä, voi jo luottaa siihen että
ääntä ei enää tule uudestaan.

Juteltiin työkaverin kanssa tuosta episodista, ja hänkin oli sitä mieltä että voisin parina vapaapäivänä käydä totuttamassa Leppoa taas myymälässä oloon ilman, että sen tarvitsee jäädä takahuoneeseen. Ja voisin jatkossa ottaa aina reissuille ja pakollisiin työvuoroihin koiran muiden tarvikkeiden joukkoon mukaan Pet Remedy-suihkeen. Se vaikutti lupaavalta ainakin kotona lumiauran suhteen, Leppo tuli kyllä lähelle kuten ennenkin, mutta vaikutti olevan onnellisesti pöllyissä:

"Jos mä tässä vähän röhnötän..."

Se siis tuntuu rauhoittavan Lepon oloa jonkin verran. Tulkoot kyseisestä matkasuihkeesta sitten yksi meidän vakiovarusteista joka reissulle.

No mutta, sitten muihin aiheisiin.

Meillä on ollut kivoja lumilenkkejä monena päivänä, on ollut ihanaa kun on paljon lunta!

Joskin Lepon oma palkkapallo meinaa hukkua hankeen... :D Ja se täyttyy
lumesta kun koira vinguttelee sitä, ja lakkaa vinkumasta mokoma.

Ollaan nähty cockeripentu Volttia kertaalleen, ja naapurin colliepentu Ricoa sattumalta muutamaan kertaan. Voltin ja Sailan kanssa käytiin iltasella lenkillä, niin en saanut kuvailtua pimeässä metsässä kuin tämän loppukuvan Voltti-parasta, kun oli tullut "vähän" lumipaakkuja masuun ja etutassun alle ihan kunnon pallo, voi raasua!

"Nyyh."

Pari viikkoa sitten meidän myymälässä oli frettipäivä! Koko alueella oli talvirieha ja kaikenlaista tapahtumaa ja ostoskeskuksessa muitakin spesiaalijuttuja. Meillä oli koira-asiakkaille herkkumaistiais-buffet ja aktivointipelien testausta, sekä ihmiskatsojille frettejä. :3 Fretit eli kesyhillerit oli kyllä hauskoja otuksia, pääsin ensimmäistä kertaa pitämään sellaista sylissäkin:

Minä, ihastuttava sylipötkylä Nera, ja taustalla työkaveri
Emilia, joka oli frettejä esittelemässä. :)

 Leppo tuli myös "isin" kanssa käymään myymälässä! Koiraherra sai vähän herkkumaisteluita ja kokeilla toki älypelejäkin.

"...Isot kalat myydään, pienet kalat syödään.
Kissalle kiisket, koiralle kuoreet.
Kops kalat konttiin!"
Eräs asiakas kertoi minulle tämän lorun kun näytin
maistiaispöydässä olevia kuivattuja kuoreita.
Lepolle ainakin kelpasi.

Leppo pääsi myös katsomaan frettejä! Pötkyläkoira oli aivan innoissaan samanmallisista mutta häntä pienemmistä otuksista, ei ainakaan reaktion perusteella pitänyt niitä saaliina tai kissoina, kun eleet oli tätä luokkaa:

Korvat luimussa ja häntä viuhuu <3

Leppo sai myös nuuskia kilttiä frettineitiä lähempää.

 Ja sitten, testasin viimein yksi aamu sitä PUREn turvotettavaa koiranruokaa. En löytänyt mistään kätevää ohjetta ruoka-vesisuhteelle, joten pistin vettä vähän enemmän kuin ruokaa oli... Ja sitä taisi lorahtaa vähän liikaa. :D

Tuote kuiviltaan

Veteen turvotettuna. Vähän tulee kanakastike tai hernekeitto mieleen. :D

Leppo sai nyt sitten keittomuodossa ateriansa. Mutta eipä se menoa haitannut, maistui ainakin vissiin tooosi hyvältä, ilme oli hurmioitunut kun sai nuolla sapuskaa sekoituslusikasta. Ja tuoksukin tuossa kala-ateriassa oli vissiin herran mielestä hurmaava, kun ei olisi halunnut ulos lähteä kun olin juuri pistänyt ruuan turpoamaan, ja ulkoa hirmuisella kiireellä kotiin. :D

"Om nom nom."

Viime viikonloppuna Leppo olikin hyvin onnellinen (perjantaiaamua ja iltapäivää lukuunottamatta), kun hyvä ystäväni Kaisa tuli kyläilemään viikonlopuksi. Leppo oli tyytyväinen saamastaan lisähuomiosta ja rapsutuksista. <3

Leppoisaa viikkoa kaikille! Toivotaan ettei Leponkaan tarvitsisi hetkeen pelätä niin kuin perjantaina.

Painikavereita ja talvikelien kauhistuksia

Nyt ollaan viimein saatu lunta ja reilusti, sekä ihanan kirpsakoita talvi-ilmoja. Lepon mielestä tosin pakkasraja pitkälle ulkoilulle on siellä -10 paikkeilla tai vähän kylmemmässä, onneksi niin kylmiä päiviä ei ole montaa ollut.

Yhtenä päivänä oli tuulista ja pakkanen paukkui, joten Lepon oma jumppaPomppa pääsi viimein testikäyttöön! Ei näyttänyt ainakaan kylmä tulevan, kun taas aamulenkillä ilman paitaa ulkoillessa vähän ravisteltiin itseään ja kuljettiin selkä köyryllä. Viihdyttiin metsässä pitkä tovi, ja ihastelin herra kuurapartaa uudessa paidassaan. :)

Hieman tuon jumppapompan takaliehukkeet meni vinksin vonksin jos koira ravisteli itseään tai kieri lumella, niitä sai pariin kertaan olla suoristelemassa. Mutta Lepon liikkumista paita ei rajoittanut millään tapaa, eikä muutenkaan liiemmin koiraa ahdistanut. JumppaPomppa saa siis hyvät pisteet meiltä!

Toissa viikolla Tanya kävi Haikun kanssa kylässä! Käytiin iltalenkillä metsässä ja sitten Leppo sai ekaa kertaa tuossa Espoon kämpässä kaverin kylään ihan sisälle asti. Lenkillä ei kuvia tai videota saanut otettua kun oli ihan pimeää, mutta sisällä pistin GoPron koetukselle ja kuvailin videota kehnossa valaistuksessa. Kyllähän tuo aika paljon kohisee eikä hidastuksista saa selvää, mutta leikkitunnelma on tovereilla kohillaan. <3

Haikun kyläily oli oikein onnistunut, kaverukset leikki paljon ja touhuilivat. Leppo sai myös huomata, kuinka luiden käy jos niitä jättää syömättä: kaveri tulee ja syö ne! :D Meillähän on enemmänkin sääntö kuin poikkeus että hieman aloitettuja luita, tai lähes loppuun syötyjä luun riekaleita lojuu siellä sun täällä (ja aika ajoin heitän hylättyjä ja lelukorissa tovin pyörineitä riekaleita roskiin), Tanya naureskeli että heillä Tofun ja Haikun kanssa täysin mahdoton yhtälö, että luita jäisi kämppään lojumaan. :D
Haikun vierailu ja yhteislenkki oli niin jänskä juttu, että kyllä koirapoikaa nukutti makiasti:

Viime viikonloppu meni mukavissa merkeissä Tampereella! Paitsi että menomatka ei ollut Lepon eikä kanssamatkustavan koiran mielestä ollenkaan mukava... Jäinen ja talvinen keli luo kaikenlaisia pelottavia asioita, tällä kertaa kauhistuksen kohteena oli raiteilta/junan pohjasta irtoavat jäälohkareet, jotka kolisivat ja kumisivat junan pohjaa pitkin junan kiitäessä eteenpäin. Ensimmäisellä kerralla nukkuva Leppo vain vähän havahtui ihmettelemään moista tapahtumaa, mutta kun se tapahtui uudestaan, mietti corgimies ehkä että "Ei saakeli, tuolla lattian alla menee jotain vaarallista!" ja kiipesi vakava, hieman järkyttyneen oloinen ilme naamalla penkille meidän syliin. :D Yritettiin parhaamme olla huomioimatta Leppoa kummemmin kun sitä pelotti, vaikka kyllähän se vähän nauratti ja kävi sääliksi kun toinen oli niin tosissaan "uhan" suhteen. Aina jos uudet jäälohkareet kolisi junan ali, katsoi Leppo äänen suuntaan ja samalla peruutteli itseään ihan meihin kiinni. Viereisten penkkien luona oleva isompi koira tyytyi istumaan, läähättämään ja tärisemään pelosta. :/

Raasu

Oltiin pe-la yö meidän äidillä. Kun jäätiin bussista pois ja lähestyttiin taloa, huomasi Leppo taas äitini rapun ovella ja pinkaisi korvat luimussa juoksuun. <3 Siinä kohtaa pudotetaan hihna ja annetaan corgin juosta, iltaisin on niin hiljaista eikä muita kulkijoita jotka voisivat harmistua kun koira juoksee 10-20m irrallaan rapun ovelle. :) Perjantai-ilta meni rattoisasti: katseltiin leffaa ja herkuteltiin (olin ostanut ison läjän irtokarkkeja alesta :P~ ). Lauantaina käytiin perinteisellä lenkillä rannassa, ja katseltiin että joku urhea tai ehkä tyhmänrohkea oli kävellyt järven jäällä. Mentiin itse rantoja pitkin.

Lauantai-illalla lähdettiin mun isän luo kyläilemään toiseksi yöksi. Alun perin oli suunnitelmissa olla heidän mökillä, mutta pakkanen kiristyi sen verran paljon että oltiinkin heidän asunnollaan Kangasalla.

Sunnuntain aamupissatuksen maisemat

Iskän luona oli tietenkin Lepon mielestä kaikkea jännittävää ja hauskaa, kuten viimeksi kesällä nähty vanha tuttu kettuterrieri Sanni, ja ragdoll-kissa Nasse, jota Leppo olisi mielellään mökillä vähän kurmuuttanut. Mutta Leppo pääsi toimimaan myös leikkisetänä heidän koiran"pennulle", joka oli tullut heille aika pian meidän mökkeilyvierailun jälkeen eli loppukesästä. :) Pitkäkarvainen collie-tyttö Lulu oli Lepon mielestä siisti leikkikaveri, ja tyypit olisi alkututustumisen jälkeen painineet vaikka koko ajan. Sanni ei oikein arvostanut tällaista riehumista, näkeehän sen jo ilmeestäkin:

"Että ne nuoret jaksaa..."

Sanni yritti välillä tulla erotuomariksi Leppoa komentamaan, että ei saa riehua hänen talossaan noin kovasti. :D Sain Lepon ja Lulun leikkinujuamista (ja Sannin erotuomarointia) vähän videollekin!

Lulu oli puhelias collietyttö. Paimenet on kyllä joskus herkkähaukkuisia, mutta Lulu jutteli muutenkin vain. :D Pieniä "viuh"-haukahduksia jos halusi pihalle päivystämään ulkomaailman tapahtumia, ja leikkiessä kaikenlaista mölinää ja älinää. Collieita kutsutaan kuulemma välillä pöllieiksi, jos törttöilevät jotain tai ei aivoissa ihan raksuta... Luluakin kutsuttiin välillä tuona viikonloppuna pöllieksi, mm. siinä kohtaa kun pakkasta oli noin 14 astetta, ja neiti pöllie istuu hangessa luun kanssa ja ihmettelee mikä varpaissa tuntuu hassulta (vaiko kylmyydestä tunnottomat :D ), ei tullut pienen otuksen pieneen mieleenkään pyytää päästä sisälle, se piti kutsua. :'D Lululle ei kyllä nopeasti tullut kylmä, se viihtyi pihassa lumikinoksen päällä pitkiäkin aikoja vaikka itsekseen.

"Mikäs tässä ollessa."

Leppo aina välillä riemuitsi, kun löysi Nasse-kissan. Tuijotti vain lumoutuneena ja välillä heilutti häntää, mutta esim. Nassen ollessa pedillä, ei Leppo uskaltanutkaan ihan lähelle vaikka olisi yltänyt. Nassen tuima katse pysäytti urheankin kookin, ja Leppo käänteli päätään sivuille ja siirtyi nuuhkimaan tv-tason koristeita, silleen "Juu ei kun näitähän mä vaan tulin katselemaan, hieno lasilintu ja kivoja kippoja juu..."

Ties kuinka kauan Leppo seisoi tuossa ja katseli kun Nasse pesi tassuaan...

Tuima ilme saa hurjimmankin karjakoiran perääntymään :D

Välillä muistettiin myös ottaa vähän lepoa ja torkkuja yhdessä.

Pentua niin ramaisee... :D Jos lopetin silittämisen tossa vaiheessa,
kuului pöllien suusta pieni "viuh" ääni että pitäisi jatkaa.

Simahti.

Corgisetä polleana kun pääsi sohvalle "isin" kanssa kaksin!

"Mitä? Kävin vaan katsomassa oisko se kissa täällä." :'D

Lulu tuli sunnuntaina ruokalevon jälkeen meitä moikkaamaan
vierashuoneeseen, kun huomasi että jeee joku on hereillä. :D Vaikka oli neiti
itekin ottanut vähän unta, tukasta päätellen.

Sunnuntain paluujunassa ei onneksi käynyt mokomia jäälohkare-insidenttejä, ja matka meni rattoisasti. Viereisillä penkeillä olevilla äidillä ja pojalla oli lähes täsmälleen Lepon värinen chihuahua! Ainoastaan jaloissa chihulla oli vain varpaissa valkoista, muuten niskan ja naaman kuviot meni aikalailla yks yhteen ja hännänpääkin taisi olla valkoinen. :D Kyllä oli hauska näky, Lepon miniversio.

Mulla oli maanantaina päivävuoro, joten Leppo sai nukkua rauhassa pitkään. Sen verran rankka viikonloppu vissiin oli, että piti koisailla sängyllä koko aamupäivä! Leppo heräsi kun kutsuin sen syömään joskus 10 ja 11 välillä, sitten lähdettiin pitkälle aamulenkille n. 11:30. :)

Tässä meininki joskus aamu-ysiltä, olin käynyt jo suihkussa ja laitoin
itselleni aamupalaa kaikessa rauhassa, Leppo vaan uinui. :3

Eilen aamupäivällä, kun muokkailin näitä postauksen kuvia ja Lepon ja Lulun videota, tuli pihaan toinen talvikelien kauhistus: lumiaura. Tämä meidän rappu on kokonaan oma pikku rakennuksensa, ja se on juuri parkkihallin ja sen sisäänkäynnin yllä. Joten kun aura-auto raapii kauhallaan tuossa meidän talon sivustalla, se jyrisee ihan tosissaan parkkihallin antaessa kaikupohjaa, ja tuntuu pieneltä maanjäristykseltä; lattia siis tärisee. Etäpäivää viettävä avo sai junamatkan tapahtumia toistaen sylillisen Leppoa, kun alkoi jyrisemään.

Pieni rakas... :(

Taas koitettiin olla mahdollisimman neutraaleja ettei ainakaan ruokita Lepon pelkoa hössöttämällä, avokin (kuten kuvasta näkyy) yritti vaan pokkana kurkkia koiran yli näyttöään ja jatkaa hommia, tyynen rauhallisena. Ollaan myös näytetty Lepolle ikkunasta auraa, siis pyydetty Leppo katsomaan innostavalla äänellä jos aura tulee pihaan asti tuomaan lunta pihan keskellä olevaan kasaan, mutta ei se kai osaa yhdistää auraa ääneen kun ei sillon jyrise niin kovaa kuin tuolla meidän talon sivussa (jonne kämpästä ei näe).
Ei varmasti tehnyt ainakaan hyvää se, että Leppo kesällä joutui mun töissä olemaan läsnä rakennusmaan räjäytysten aikana, kun nyt kaikki tuommoiset jyrinät pelottaa. Mutta taas uusi vuosi meni ihan näppärästi pelkäämättä, joten ehkä se on tuo jyrinään yhdistyvä maan värähtely mikä kauhistuttaa? Vai onko tää ääniarkuutta? Kun toisaalta esim. kärpäsen surina saa Lepon menemään sängyn alle, ja palohälytintä pelkää ihan tosissaan (hälyttimestä oli paristo loppu ja piippaili kerran-pari 2 minuutissa, Leppo meni saunaan ja korkeimman lauteen peränurkkaan ja läähätti siellä piilossa). Vinkkivitosia, miten lähteä ongelmaa avaamaan ennenkö siitä muodostuu oikea ongelma?

Tätä postausta kirjoittaessa kävi taas aura, kokeilin että suostuuko Leppo herkkua ottamaan tässä tilanteessa ja ottihan se, olin itse niin kuin koko ääntä ei oliskaan mutta Leppo kulki herkun kanssa mun takana, ja söi sen ihan jaloissa kiinni kun pysähdyin keittiössä. Sen jälkeen koiraherra meni eteiseen ovea vasten ääntä pakoon, ei läähättänyt mutta seisoi valppaana kunnes ääni meni pois, sitten kävi makaamaan. Olisi varmaan tullut syliin, jos olisin ollut sohvalla enkä työpöydän ääressä... Aurat on tulleet molempina päivinä 10-12 aikaan, joten ehkä voisin huomenna ainakin suihkuttaa Pet Remedyä Leppoon aamulla, jos tänään tai yöllä sataa yhtään lunta. Hmm.