Hampaidenhoitokuukausi

Voitin tuossa taannoin meidän myymälän sisäisen myyntikisan, sain palkinnoksi Omega-jauhetta (kuin öljylisä, mutta kätevänä jauheena. Kokeilen sitten kun Nutrolin-pullo on ensin käytelty), ja superduper-alella tämmöisen upean memory foam-pedin ostettavaksi Lepolle! :D <3 Petifanaatikon mieltä lämmittää kovin. Nyt kelpaa nukkua, ja peti on otettu hyvin vastaan:

"Niin ihana... Niin pehmeä..."

Leppo kävi pe 6.4. rokotuksilla. Siellä jutskailtiin masusta (laitan masupäiväkirjaa taas postauksen loppuun), hampaista, ja toki laitettiin rokotteet ja tsekattiin kuinka furunkuloosi on parantunut. Edellinen lääkärikäynti furun merkeissä sai Lepon olemaan nyt hieman epäileväinen lääkärin tehdessä alkutarkastusta, mutta rauhoittui kyllä pöydällä pikkuhiljaa kun sai silityksiä ja huomasi ettei häntä kiusattukaan ja nipistelty tassuun. :) Rokotuspiikistä Leppo ei tällä kertaa saanut mitään itkua aikaan, otin kouran täyteen ankkafileenpaloja niin Leppo ahmi niitä intensiivisesti piikin pistäessä. :D
Furunkuloosikin oli parantunut täysin. Varvasvälin karvat ja iho olivat toki punaiset, Betadinesta värjäytyneet, mutta muuten ei olisi huomannut että mitään on tassussa ollutkaan.

En ehtinyt ottaa kuvia klinikalta, joten kuvat kotimatkalta. :D

"MÄ olin reipas rokotusmies."

Hampaita kun katsottiin, ja kerroin että harjaillaan hampaat joka ilta, kehaisi eläinlääkäri että

"Sen kyllä huomaa. Harvemmin näkee 4v koiralla näin hyväkuntoisia hampaita."

Olin ihan äimänkäkenä, olin varma että ainakin etuhampaiden kunto saisi lääkärin olemaan sitä mieltä, että hammaskiven poistolle on tarvetta! :D Mutta kuulemma ei ainakaan vielä tarvitse, että seuraillaan ja katsotaan sitten taas ensi vuonna rokotusten yhteydessä, miltä hampaiden kunto näyttää.
Tuli kyllä kieltämättä oikein hyvä mieli, että Lepon hampaat olivat hyvässä kunnossa. En halua edes muistella miltä poskihampaat näytti alle vuosikkaalla Lepolla, ennenkö aloin harjaamaan ja rapsuttelin paksunpaksut kerrokset hammaskiveä niistä irti. Yök.

Mutta, koska nyt kuitenkin ON huhtikuu ja hampaidenhoitokuukausi, laitan tähän postaukseen tarkemmin Lepon hampaiden hoidosta kuvia ja videota. :)
Aika ajoin, eli n. kerran-pari vuodessa, rapsuttelen Lepolta itse varovasti hammaskiven alkuja pois erityisellä hammasraaputtimella, jota aikoinaan sai Mustilta ja Mirriltäkin. Tässä pitää olla hyvin varovainen, ja Kouvolassa asuessa ell aina muistutti että jos koiralla on ientulehdusta, tai hammaskiveä on jo ienrajassa tai sen sisällä, ei tällä laitteella sinne pääse vaan puhdistus on tehtävä eläinlääkärissä. Eikä saa toki käyttää liikaa voimaa, ettei sohaise ikeneen tai poskeen tai naarmuta kiillettä.

Skraba

Tässä kuvaa etenkin näistä alaetuhampaista, jotka on näyttäneet about vuoden verran samalta:

Plakkia ja hammaskiveä kertyy Lepolla etenkin etualahampaiden ja
kulmahampaiden sisäpinnalle, hieman myös ulkopinnoille.

Katsotaanpas kuinka paljon sain niitä putsailtua, kovin tarkka laite tuo skraba ei ole (vrt. hammaslääkäreiden teräväpäisiin "koukkuihin" joilla saisi varmasti pienemmistäkin väleistä irrotettua paremmin).

Lähti sieltä jonkin verran! :) Alakulmureiden sisäpinnat
oli myös aika ruskeat, niistä sain lähes kaiken pois.

Sitten napattiin videolle tämä joka iltainen rutiini, hampaiden harjaus. Ostin tuossa taannoin ensimmäistä kertaa entsymaattista hammastahnaa, edulliset ja marketista saavat tahnat kun ovat lähinnä makua ja iloa tuomaan. Nähtäväksi jää, onko sillä sen kummempia vaikutuksia. :)

Tämänhetkiset hampaidenpesuvälineet
(Bamse-harja joutaisi jo vaihtoon)

Näytti naama tuosta kuvakulmasta hassulta, siksi blurraus. :'D Laitan monesti etusormen tuohon etuhampaiden väliin, jolloin Leppo pitää suuta sen verran auki, että alahampaita on helppo harjata. Yläetuhampaiden harjaus on Lepon mielestä inhottavinta, ja siinä kohtaa se aina kiemurtelee tavallista enemmän. :D Pariin otteeseen harjauksen aikana annan koiran nuolla huuliaan ja niellä suuhun kertyneen kuolan. Loppupalkaksi sormen päästä pieni määrä hammastahnaa. :3

Hampaiden harjausten ja tuon ajoittaisen rapsuttelun lisäksi Leppo saa järsiä puruluita. Välillä on ollut ihan raakaluitakin, esim. broilerinsiipiä, mutta tällä hetkellä mennään masujuttujen takia pelkillä nahkaluilla. Hirmuisen ahkera tyyppi Leppo ei järsimiseen ole, ellei ole jotain superherkkua kuten juuri raakaluu tai bull-stick pätkä tmv. Lepon mielestä on parasta, jos syömiseen ei tarvitse käyttää liikaa vaivaa. :D Poislukien nenätyöskentely, jolloin se etsii ruokaa aivan intona ympäri kämppää. Mutta järsiminen sen itsensä vuoksi on vähän mälsää ja turhaa.

Masupäiväkirja

Olin kysellyt paksujen rouhetikkujen valmistuttajalta kasviperäisten tuotteiden lähdettä. Sieltä tuli vastaus todella nopeasti, ja olivat muutenkin mukavan asiakaspalvelutahtoisia. :)

"...herkkuluu -tuote sisältää kuivattua ja lämpökäsiteltyä naudannahkaa sekä tapiokatärkkelystä."

Tapioka. Tietysti! Se selittää muutaman muunkin syötävän sopimattomuuden; mm. Mustin ja Mirrin viljattomista Dental-tuotteista Lepolla on mennyt maha sekaisin ja niissä mainitaan ensimmäisenä ainesosana tapiokajauho, samoin kokeiluni Carnilove-kuivaruuan kanssa aiheutti Lepolle epätasaista vatsaa ja ilmavaivoja. Tapioka on siis maniokkikasvin mukuloista valmistettua jauhoa, jota voi käyttää vehnäjauhojen tapaan. Kätevä viljaton hiilarinlähde siis ja viljely työllistää lämpimien maiden kansoja kivasti, mutta jostain syystä Lepon vatsa ei vaan siitä pidä. Joten sitä välttelemme jatkossa, en tiedä tarvitseeko lopun elämää vältellä vai tuleeko Lepon suolisto jossain kohtaa niin hyvään kuntoon, että se sietäisikin tapiokaa. Mutta näillä mennään toistaiseksi.

"Nih." T: pyörylä-setä <3

Eläinlääkärin kanssa juteltiin Lepon masuongelmista, ja hänkin oli sitä mieltä että eliminaatiodieetti-tyyppisesti aloitettaisi (vatsan rauhoituttua) kokeilemaan ruoka-aineita, jotta saadaan taas mahdollisesti otettua lihoja takaisin ruokavalioon ja selvitettyä, mitkä ainesosat ei masulle sovi. Sain myös vinkin hyvästä maitohappobakteerista suoliston toipumista edistämään! Lepolle en ole koskaan syöttänyt maitohappobakteereja, ainoastaan prebiootteja (Inupekt, Avital Flora).

Uusi Canius-jauhe sisältää suomalaisten "teräsvatsakoirien" suolistossa tavallisimmin esiintyviä mhb-kantoja, joten niiden lisääminen ruokavalioon saa aikaan näiden kantojen lisääntymisen Lepon suolistossa. Ihmistenkin maitohappobakteereita käyttää monet koirilleen, ja onhan niistä jotain hyötyä kaiketi, mutta ne tabletit on suunniteltu ihmisten suolistoa ajatellen ja sisältävät ihmisillä usein esiintyviä mhb:ta. Samat lactobacillus-lajit eivät kuitenkaan ole koirien ruuansulatuskanavassa välttämättä ne parhaiten toimivat. Ostin siis purkin tuota Canius-jauhetta ja käytellään se nyt kuurina tässä pois. :) Maitohappobakteerien on todettu ainakin ihmisillä myös vähentävän allergia- ja atopiaoireita. Kuulostaa hyvältä.

Aamusafka:
0,5dl Nutrima Health Digestion-kuivaruokaa
puolikas pussi samaista märkäruokaa
1tl Canius-jauhetta
2 mitallista merilevää

Lueskelin, että jos koiran vatsa on ollut pitkään huonossa kunnossa, tulehtunut tai ärtynyt, voi suoliston täyteen toipumiseen mennä 1,5 vuottakin. Huhhuh. :/ Mutta pikkuhiljaa tuo varmasti tuosta paranee, Lepon vatsa on meinaan toiminut jo yli viikon verran moitteetta, jee! Aloitettiin perjantaina Nutrolin-öljyn käyttö uudestaan, katsotaan tällä muutoksella viikko-pari ja sitten otetaan taas uusi ruoka-aine mukaan jos edellinen pelittää.

Ainiin ja NOTE TO SELF: Leppo inhoaa riistaa (=kani tai poro, tod.näk. poro). :'D Ostin yhtä toista Nutriman märkäruokaa testiin, koska siinä oli muuten samat ainesosat kuin Digestion-märkäruuassa, mutta siinä on lampaan sijaan riistaa. Ja voi elämä sitä närppimistä ja irvistelyä kun olikin pahaa ruokaa herran mielestä! :D Meinasin tikahtua nauruun kun tyyppi poimi huolella sekoitetusta ruuasta ensin joka ikisen kuivaruuan palan, sitten katsoi surullisena ja alkoi mäyssyttää hyvin vastahakoisen oloisesti märkäruokaosuutta, syljeksien ja ilmehtien koko ajan... Kunnon draamailija! Viime vuoden jouluateriassakin oli muuten riistaa (ja poron kuva kannessa), sekään ei maistunut arvon corgille. :D
Aloitin jo listaa tuonne Lepon tietosivulle, ja päivitän aina sitten kun selviää enemmän mitkä ainesosat ei sovi (tai on Lepon mielestä pahaa :'D ).

Naminami-ruoka ja Pthyiyähkamala-ruoka (ainakin jos Lepolta kysyy) :D

Furu-ukko

... ja sen tassu...

Lepon tassu rupesi toden teolla vaivaamaan sitten viime postauksen.

Nyyh.

Otin torstaina Lepon mukaan töihin, kun kuvailtiin hassuja videopätkiä elukoistamme myymälän facebook-sivulle. Jo töihin kävellessä huomasin että Leppo ontuu kovasti, ja lenkillä käydessäni sen kanssa ennen työvuoron alkua, koira vinkaisi hangella kieriessään ja varvasvälistä tuli ihan vertakin.

Kipaisin kauppakeskuksen apteekkiin (koska eihän mulla meidän kauluria ollut mukana), koiran piti olla kuitenkin takatilassa työpäivän ajan, jolloin Leppo varmasti olisi nuollut kipeän tassun vielä huonompaan kuntoon. Ostin sidetaitoksia varpaidenväleihin laitettavaksi, ja pahanmakuista itsestäänkiinnittyvää sideharsoa. Väkersin viidessä minuutissa Lepon tassuun sen ensimmäisen tassusiteen ikinä, ja siitä tuli yllättävän hyvä. :D

Ta-daa!

Soitin sitten töistä päästyäni eläinlääkärille, ja sain perjantaille ajan. Siihen asti mentiin meidän puhallettavalla kaulurilla (jonka kanssa Leppo juuri ja juuri ylsi nuolemaan tassua, mutta ei aina viitsinyt yrittää kun ei onnistunut helposti) ja ulkoiltiin Rukka Step-tossu jalassa (jotka muuten laitan myyntiin johonkin kirpparille, hankalat laittaa eikä kuitenkaan pysy kovin hyvin, eikä pidä kosteutta, meni hermot :D).

Perjantaina Leppo kulki tossu jalassa riemuiten uusissa maisemissa. Lähimmälle ell-klinikalle on vain parin kilometrin kävely, mutta mentiin bussilla tassuvaivan takia. Käytiin vaa'allakin, 14,6kg näytti eli vielä on varaa laihistella. :D Leppo painoi kevyimmillään sen 13kg, eläinlääkärikin sanoi kylkiä tunnusteltaessa että hoikahhhhhhhko, pitkä h kun ei ollutkaan kesken sanan ihan varma löytyikö niitä kylkiluita niin helposti sieltä. :D Paperiin tuli lukemaan normaalipainoinen kuitenkin, joten hätää ei ole. Yleistutkimuksessa Lepsi oli paperin mukaan myös reipas, iho ja turkki hyvässä kunnossa, eikä tassun lisäksi mitään poikkeavaa. :)

"Hehee, odotusaula on siisti kun saa ihmisiltä rapsuja."

Tassua oli hankala tutkia Lepon kaikkien tuuheiden tassukarvojen alta, joten kipeää ja tulehtunutta varvasväliä piti trimmata. Ensinnäkin se, että Leppo saa kierroksia sähkölaitteista muutenkin eikä ole kohdannut koskaan trimmauskonetta, oli lähtötilanteen kannalta jo harmillista, ja sitten vielä se tosiasia että tassu oli oikeasti varmasti tosi kipeä ja herkkä... Ajattelin että "Voi paska." mutta yritin esittää reipasta ettei Leppo huolestuisi.

Oli meillä kuivattua ankkaa mukana, mutta sitä ei paljoa ehtinyt pöydällä lojuvasta pussista tarjoamaan kun molemmat kädet keskittyi täysillä kiljuvan koiran pitelemiseen. Lepon mielestä trimmaaminen oli kamalinta ikinä, ja se kiljahteli mun ja eläinlääkärin korvanjuuressa niin että kuulo meinasi mennä, samalla kun yritti riuhtoa tassuaan pois ell:n otteesta ja kiivetä mua pitkin ylös (en tiedä mihin, varmaan lamppuun).

Kun koira huomasi ettei kiljuminen ja rimpuilu auta, se koitti vielä viimeistä oljenkortta ja käänsi katseen muhun päin, pitäen jatkuvaa ulinaa ja itkua, ja näytti syvästi järkyttyneeltä, kuin olisin pettänyt sen luottamuksen tuomalla sen tähän hirveään tilanteeseen:

"Kuinka sä äiti saatoit..." :'(

Vähän meinaa silmät kostua tilannetta muistellessa, mikä avunhuuto sen tiukassa katseessa oli ja pelko koko olemuksessa... Ihan hirveetä. Ja kaikki tämä draama yhden pariminuuttisen trimmaushetken takia! :D

Sitten koitti teippinäytteen otto, joka oli kanssa ilkeän tuntuista ja aiheutti vähän vingahduksia ja sätkyjä. Betadinella putsauksessa Leppo ei enää inissyt, mutta kirveli varmasti kun herra koitti vetää tassua koko ajan pois, ja blokata pyllyllä eläinlääkärin pääsyä tassulle. :'D Samalla se tiukasti hautasi päänsä mun kainaloon, jos ikävät jutut menisi sillä tavalla pois. <3 Loppuun laitettiin hoitavaa salvaa varvasväliin, ja lääkäri lähti tsekkaamaan teippinäytteet nopeasti.

Kun oltiin Lepon kanssa kahden tutkimushuoneessa eikä tarvinnut olla enää reipas, meinasi mulla tulla vähän itku. Toinen oli niin raasu ja peloissaan, ja ite täytyi vaan pitää kiinni koirasta jotta saadaan tutkimukset tehtyä. :( Leppo ei onneksi muistellut pahalla, ja heilutteli lääkärille taas häntää kun hän palasi näytteitä tutkimasta, ihana reipas otus. :)

Varvasvälitulehdus ja furunkuloosi tuli diagnoosiksi, myös vierasesineen mahdollisuus oli olemassa, mutta se oli epätodennäköistä. Paikallishoidoilla lähdettiin sitten tätä hoitamaan, ja saatiin hyvät ohjeet ja mukaan kunnon kauluri ja lääkegeeliä.

Tassu perjantaina kotiin päästyä, vasta ajeltuna, punoittavana ja turvonneena.

"Mutta MÄ olin reipas. Saanko nyt namia?"

Leppo tottui kauluriinkin tosi hyvin. Pidettiin ensimmäiset päivät ihan koko ajan kun ei pystytty valvomaan koiraa silmä kovana, sillä kiusaus nuolla kipeää koipea oli suuri. Hyvin sillä pääsi kuitenkin kulkemaan, sänkyynkin mahtui Leppo omasta mielestään aivan yhtä kivasti kuin ennenkin:

Lautasantenni :3

Ulkoilut, syömiset ja valvottuna ollessa Leppo sai kulkea ilman pönttöä päässä, ja silloin nautiskeltiin toden teolla.

Pöllö-kaverin kanssa nautitaan selällään köllöttelystä.

Joka toinen päivä Lepon tassu pestään Doyxo Pyo -shampoolla, jota meiltä siitepölykaudelta löytyi jo entisestään. Shampoon pitää antaa vaikuttaa 10min, joten meillä on pesun aikaan pieniä saippuaisia tassunjälkiä kylppäri täysi. :)

Häntä heiluu kun herkkua pyydetään :D

ma 19.3., rupea alkanut jo hieman muodostumaan (lääkegeeli laitettu
juuri, sen vuoksi näyttää märältä)

19.3. Kovin on kipeä vielä :(

Vähintään kahdesti päivässä (nykyään oikeastaan joka ulkoilun jälkeen jos ei olla tassukylpyyn menossa) Lepon varvasväli desinfioidaan. En ole vielä löytänyt apteekista ell:n ohjeessa olleita  CLX-wipeseja, jotka olisi käteviä desinfiointipyyhkeitä, joten ohjeen mukaan toisella vaihtoehdolla eli Betadinella mennään. Septidin ei kuulemma desinfioi kunnolla.

Betadinea pieni lätäkkö astian pohjalle, laimennetaan
vedellä teen väriseksi, kastetaan sidetaitoksia Betadine-
liuokseen ja pyyhitään. Loppuun kuivaus puhtaalla taitoksella.
2krt/pvä puhdistuksen jälkeen laitetaan ohuelti Isaderm-geeliä.

Sidetaitoksia tarvitsee tänään käydä apteekista ostamassa lisää, yhden paketin jo käytin kun niitä menee joka puhdistuskerralla se 3-6 taitosta. Plus ulkoilukäyttöön menevät taitokset:

Taitos varpaanväliin kahtia taitettuna,
toinen taitos täysin avattuna tassun
ympärille ja teipillä kiinni,
Pawz-kumitossu päälle ja valmista!

Ulkoiluvalmis koiru.

Laitettiin aluksi pelkkä kumitossu, mutta melkeinpä joka lenkin jälkeen on ruvennut varvasväli olemaan veressä (jolloin tossu menee roskiin, onneksi paketissa on 12 tossua). Tuolla sidetaitosviritelmällä saan edes hieman estettyä sitä, ettei reunimmaisen varpaan kynsi hinkkaisi niin paljon furu-pattiin ja mahdollinen verenvuoto jäisi sidetaitoksiin, eikä menisi tossuun.

Viikon hoidon jälkeen tänään. Rupea on jo enemmän ja punaruskea väri
ihossakin on pääosin vain Betadinesta johtuvaa värjäymää eikä punoitusta.

Parempaan suuntaan ollaan menty kovasti, Leppo ei lenkeillä enää juurikaan onnu mutta tuo verenvuoto hieman harmittaa ja huolestuttaa. Pitäisikö lenkkejä rajoittaa nyt alkuvaiheessa vielä enemmän? Ollaan aina lähdetty kotiinpäin jos koira on alkanut ontua, mutta tulisiko sen käydä vain pikkupissatuksilla kunnes iho rupeutuisi? Tosin, tämän päivän 15min aamulenkinkin jälkeen oli tassussa jo verta. Hmm. :/ No, eiköhän tämä tästä. Mutta ei siinä vielä kaikki.

... ja massu.

Mahaongelmat olivat vaivanneet ihan toden teolla jo pitkään. Ei Lepolla varsinaista ripulia ole ollut, mutta joka ikinen kerta kakka oli haisevaa ja niin löysää, että piti kotona pyyhkiä tai suihkuttaa pyllykarvoja. Ja tätä jatkui ainakin monta viikkoa, vaikea sanoa kauanko, kun se alkoi olla arkipäivää. Aina joskus saattoi yksi kakka olla ihan jees, mutta se ilo loppui lyhyeen kun seuraava oli taas vaaleaa mössöä.

Otin avuksi Avital Flora-tabletit, jota meillä on mahatautien varalta Lepolle, mutta nekin auttoivat vain osittain. Sitten tuli edellisessä postauksessa näkyvän Kotkan reissun aika. Lepolla on siellä oma nappulapussinsa Nutrimaa, ja otin mukaan Nutriman ja natures:menu Country Hunter märkäruokia, joita meillä yleensäkin on reissuruokina ollut.

Ja Lepon maha toimi aivan täydellisesti! <3 Olin niin onnellinen... Kunnes päästiin kotiin. Maanantaiaamuna (joka vietettiin vielä Kotkassa) Leppo sai aamupalaksi Country Hunterin kana-ruuan, ja seuraavana päivänä vatsa olikin taas löysällä. Olin keittänyt parin päivän annokset kanaa kun ajattelin ettei viitsi rasittaa mahaa raa'alla nyt. Ja yhä löysää, vielä pahemmin vain. Sitten ajattelin että fuck this, en enää jaksa pelleillä ja olla epätietoisuudessa oireiden aiheuttajasta, ja ostin ison satsin töistä Nutriman Digestion-märkäruokia. Ollaan myös jatkettu kotonakin pelkällä Nutrima-nappulalla (meillähän olisi vielä vähän tuota Purenaturalin GF kalkkunaa jota on ollut aina 1/3 nappulasta sekoitettuna).

Ja voilà, maha on toiminut jälleen kuin unelma! <3 Flora-tabletit on voitu jättää pois ja maha yhä pelittää. Nyt en ole hetkeen uskaltanut antaa mitään ylimääräistä (edes banaania, mistä Leppo on ollut harmissaan), ainoastaan tuttuja nahkapuruluita ja omaa ruokaa + merilevälisät. Katsotaan viikon verran jos maha pysyisi hyvänä, sitten alan eliminaatiodieetti-tyyppisesti lisäämään yhden ainesosan kerrallaan ja katson mistä se massu niin vihoitteli.

Lepolle on ruvennut nahkaluut taas maistumaankin, kun ei ole saanut
mitään muuta herkullisempaa (kuten bull-stickejä). :D Kuvassa ohkainen
"välipala" ennen aamupäivän nokkaunia.