tiistai 20. helmikuuta 2018

Pientä pötköä pelottaa

Useimmiten voi onneksi ottaa rennosti... <3

Perjantaina Lepolla oli rankka työvuoro mun kanssa.
Se oli juuri tottunut olemaan meidän työpaikan takahuoneessa rennosti ja omasta halustaan (ettei tarvinnut vetää sitä sinne vaan tuli itse) kesäisten louhintatöiden ja räjäytysten jäljiltä. Vaan aamuvuoroon mennessäni huomasin jo takakäytäviä kulkiessani, että oli virhe ottaa koira sinä päivänä mukaan. Jossain piikattiin/porailtiin vähän järeämmillä työkoneilla, ja kaikkialla meidän ykköskerroksessa jyrisi ja lattia tärisi.
Normaalisti ehdin aamulla tullessani laskea kassan ja imuroida, ja laskea ehkä toisenkin kassan ja muut rahat. Perjantaina mulla meni koko 20 minuuttia yhden kassan laskemiseen, muuta en ehtinytkään tehdä, sillä:
- Leppo yritti aluksi kauppakeskuksen lukossa olevan lasioven raosta tunkea itseään ulos, joten nappasin sen hihnaan ja menin taakse laskemaan rahoja.
- Laitoin portin kiinni vaikka ei välttämättä olisi tarvinnut, sillä Leppo pyrki vaan silmät suurina ja kauhusta läähättäen mun syliin, kaataen jakkarat takanaan epäonnistuneen hypyn johdosta ja kaatuen itse.
- Nappasin koiran syliin ettei enempää haaveria käy, jolloin Leppo ponkaisi pöydälle ja käveli rahojen päältä (olisi pitänyt palohälytinepisodista muistaa, että Leppo pyrkii mahdollisimman ylös karkuun kun tykkäsi saunan ylälauteillekin mennä ääntä pakoon).
- Lopulta pöytä oli kuitenkin liian hutera alusta, ja koira palas syliin pitäen kuitenkin etujalat pöydällä, täristen ja läähättäen vahvasti.
- Toisella kädellä rakkaasta koirastani kiinni pitäen, laskin itkien rahoja ja sain kuin sainkin ne ajoissa laskettua, että ehdin vielä vaihtaa työpaidan, laittaa valot ja koota itseni.

En ole ikinä nähnyt Leppoa noin peloissaan. Olin ihan rikki. :( Yritin taas parhaani mukaan olla paapomatta, koskin koiraan vain sen verran kun tarvitsi ettei se teloisi itseään hyppimällä liukkaalla lattialla, tai putoaisi sylistä. Mutta oli vaan niin kerta kaikkisen "paska koiranomistaja"-fiilis kun olin tuonut toisen tällaiseen pelon ja ahdistuksen paikkaan. En voinut jättää sitä yksin takahuoneeseen, sillä en tiedä olisiko se yrittänyt paeta sieltä tai hyppiä itsekseen pöydälle ääntä karkuun, joten otin sen poikkeuksellisesti kassan taakse. Onneksi jyrinä loppui aamusta jo pian.

9:58, juuri ennen avaamista. Ilme saattaa joidenkin silmään näyttää
nauravaiselta, mutta kova läähätys ja silmien seisominen paljastaa
stressin tason... :( Tärisemistä ei kuvaan saakaan ikuistettua.
10:43. Äänet loppuneet jo n. puoli tuntia sitten, samoin läähätys, mutta
vielä ei suostunut koskemaan viltille jätettyihin herkkuihin
(bull-stick ja broiskun sydän), ja katsoi tarkkaan perään jos lähdin pois.
13:22. Nyt voi jo alkaa rentoutua kyljellään. Pikkunamit
jo kelpasi, samoin vettä oli malttanut juoda.
14:06. Viimein maittaa bull-stick pätkä, voi jo luottaa siihen että
ääntä ei enää tule uudestaan.
Juteltiin työkaverin kanssa tuosta episodista, ja hänkin oli sitä mieltä että voisin parina vapaapäivänä käydä totuttamassa Leppoa taas myymälässä oloon ilman, että sen tarvitsee jäädä takahuoneeseen. Ja voisin jatkossa ottaa aina reissuille ja pakollisiin työvuoroihin koiran muiden tarvikkeiden joukkoon mukaan Pet Remedy-suihkeen. Se vaikutti lupaavalta ainakin kotona lumiauran suhteen, Leppo tuli kyllä lähelle kuten ennenkin, mutta vaikutti olevan onnellisesti pöllyissä:
"Jos mä tässä vähän röhnötän..."
Se siis tuntuu rauhoittavan Lepon oloa jonkin verran. Tulkoot kyseisestä matkasuihkeesta sitten yksi meidän vakiovarusteista joka reissulle.

No mutta, sitten muihin aiheisiin.
Meillä on ollut kivoja lumilenkkejä monena päivänä, on ollut ihanaa kun on paljon lunta!

Joskin Lepon oma palkkapallo meinaa hukkua hankeen... :D Ja se täyttyy
lumesta kun koira vinguttelee sitä, ja lakkaa vinkumasta mokoma.

Ollaan nähty cockeripentu Volttia kertaalleen, ja naapurin colliepentu Ricoa sattumalta muutamaan kertaan. Voltin ja Sailan kanssa käytiin iltasella lenkillä, niin en saanut kuvailtua pimeässä metsässä kuin tämän loppukuvan Voltti-parasta, kun oli tullut "vähän" lumipaakkuja masuun ja etutassun alle ihan kunnon pallo, voi raasua!

"Nyyh."

Pari viikkoa sitten meidän myymälässä oli frettipäivä! Koko alueella oli talvirieha ja kaikenlaista tapahtumaa ja ostoskeskuksessa muitakin spesiaalijuttuja. Meillä oli koira-asiakkaille herkkumaistiais-buffet ja aktivointipelien testausta, sekä ihmiskatsojille frettejä. :3 Fretit eli kesyhillerit oli kyllä hauskoja otuksia, pääsin ensimmäistä kertaa pitämään sellaista sylissäkin:
Minä, ihastuttava sylipötkylä Nera, ja taustalla työkaveri
Emilia, joka oli frettejä esittelemässä. :)
 Leppo tuli myös "isin" kanssa käymään myymälässä! Koiraherra sai vähän herkkumaisteluita ja kokeilla toki älypelejäkin.
"...Isot kalat myydään, pienet kalat syödään.
Kissalle kiisket, koiralle kuoreet.
Kops kalat konttiin!"
Eräs asiakas kertoi minulle tämän lorun kun näytin
maistiaispöydässä olevia kuivattuja kuoreita.
Lepolle ainakin kelpasi.

Leppo pääsi myös katsomaan frettejä! Pötkyläkoira oli aivan innoissaan samanmallisista mutta häntä pienemmistä otuksista, ei ainakaan reaktion perusteella pitänyt niitä saaliina tai kissoina, kun eleet oli tätä luokkaa:
Korvat luimussa ja häntä viuhuu <3
Leppo sai myös nuuskia kilttiä frettineitiä lähempää.

 Ja sitten, testasin viimein yksi aamu sitä PUREn turvotettavaa koiranruokaa. En löytänyt mistään kätevää ohjetta ruoka-vesisuhteelle, joten pistin vettä vähän enemmän kuin ruokaa oli... Ja sitä taisi lorahtaa vähän liikaa. :D
Tuote kuiviltaan
Veteen turvotettuna. Vähän tulee kanakastike tai hernekeitto mieleen. :D
Leppo sai nyt sitten keittomuodossa ateriansa. Mutta eipä se menoa haitannut, maistui ainakin vissiin tooosi hyvältä, ilme oli hurmioitunut kun sai nuolla sapuskaa sekoituslusikasta. Ja tuoksukin tuossa kala-ateriassa oli vissiin herran mielestä hurmaava, kun ei olisi halunnut ulos lähteä kun olin juuri pistänyt ruuan turpoamaan, ja ulkoa hirmuisella kiireellä kotiin. :D
"Om nom nom."

Viime viikonloppuna Leppo olikin hyvin onnellinen (perjantaiaamua ja iltapäivää lukuunottamatta), kun hyvä ystäväni Kaisa tuli kyläilemään viikonlopuksi. Leppo oli tyytyväinen saamastaan lisähuomiosta ja rapsutuksista. <3


Leppoisaa viikkoa kaikille! Toivotaan ettei Leponkaan tarvitsisi hetkeen pelätä niin kuin perjantaina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti