"Mikä on furu? Onko se syötävää?" T: sapelihammas-Leppo
Maanantaina illalla avo pisti merkille, että Leppo nuolee oikeaa etutassuaan vähän. Eilen aamulla sitten huomasin lenkiltä tultua, että tassussa ei ole kaikki kunnossa. Varpaiden väliin oli muodostunut vihaisen punainen patti, ilman mitään näkyvää haavaa tai muuta syytä. Kuivasin alueen huolellisesti (eilen ja toissapäivänä saimme "nauttia" vesisateista ja loskasta) ja putsasin septidinillä vielä. Leppo yritti aina välillä sitä nuolla, ja päivälenkillä huomasin että patti on oikeasti kipeäkin, kun koira ontui soralla ja epätasaisissa maastoissa. :/
Ylhäältä katsottuna huomasi selkeämmin patin laajuuden,
harmaa katkoviiva näyttää mistä varpaan linja normaalisti
kulkee, punainen on itse pahkura.
(Älkää säikähtäkö ulointa kynttä, se on aina ollut tumma. :D)
Ei muuta kuin google esiin ja hakemaan "koiralla patti varpaiden välissä." Hakutulokset: furunkuloosi, furunkuloosi ja furunkuloosi... "Kavereiden" kesken furu. :(
Toinen mahku on, että pieni kiven tai lasin siru olisi mennyt tassuun ja siitä turvonnut tuommoinen rakkula/patti. Joka tapauksessa tassu on kipeä ja turvonnut. Olin juuri eilen ennen patin huomaamista varannut Lepolle rokotusajan (+ punkkilääkkeen ja Apoquelin reseptit ja suun tsekkaus) ensi viikolle, soitan sinne ajan lähestyessä jos ei saada kotihoidolla paranemaan, että voiko koiraa ensinnäkään rokottaa silloin kun sillä on tulehdus, ja että jos katsoisivat tassun samalla kun tehdään nuo muut hommat.
Pieni tietoisku furunkuloosista Eläinlääkäri.fi-sivulta:
Furunkuloosi tarkoittaa tassutulehdusta eli varpaiden ja polkuanturoiden välissä esiintyvää tulehdusta. Furunkuloosissa polkuanturoitten välissä oleva iho on arka ja punoittaa ja varpaiden väliin voi muodostua rakkuloita. Koira pyrkii nuolemaan tassuja ja saattaa ontua.
...
Furunkuloosin taustalla voi olla eri tekijät, kuten allergia, sienitulehdukset tai psyykkiset oireet (jatkuva tassujen nuoleminen). Tauti uusii helposti ja voi joskus vaatia runsaastikin lääkehoitoja. Taudin taustasyyn selvittäminen on hoidon kannalta tärkeää, mutta läheskään aina taustasyytä ei pystytä selvittämään huolellisista tutkimuksista huolimatta. Tällöin koiraa hoidetaan oireenmukaisesti.
Monista keskusteluketjuista lueskelin, että loska- ja kurakelit on yleensä semmoisia jotka laukaisee furunkuloosin oireet, jos koiralla semmoiseen on taipumusta. Toivotaan ettei Lepolla ala olemaan nuo arkipäivää. Mehän ollaan allergiaoireiden suhteen päästy toistaiseksi ihanan vähällä, sen vuoksi harmittaa vähän kun tuommosen nyt sitten iski. :/ Toivotaan että tassu paranee pian, ja että tämä jäisi kertaluontoiseksi vaivaksi. <3
Kovien pakkasten aikaan totesin ettei Lepon jumppapomppa oikein toimikaan, mahakappaletta pitäisi vieläkin lyhentää. Meni meinaan monet pissat Pompan sisään eikä ulkopuolelle ja koira (ja pomppa) pääsi suihkuun. :D En tiedä miten se sillä yhdellä lenkillä aiemmin talvella pelitti ihan kivasti, liekö päässyt venymään ja vanumaan kun koira kierii lumessa se päällä.
Sovittelin Lepolle sitten ensi talvea ajatellen vähän vermeitä töissä, kumpi talvimantteli sopisi teidän mielestä paremmin?
Hurtta Extreme warmer
Feel Active Voss Parka
Itse tykkäsin aluksi enemmän tosta Hurtasta, mutta onhan toi Voss Parkakin aika nätti. *__*
Tähän väliin hieno nukkuma-asento. :'D
Jänskiä tapahtumia oli viime viikolla. Olin iltavuorossa tai vapaapäivällä (en muista kummin päin) ja lähdössä salille. Käytävästä alkaa kuulua kovaa DYIIII-DYIIII-DYIIII-ääntä, hetken mietin että onkohan tuo nyt palohälytys vai ei. Leppo vaikuttaa epäileväiseltä äänen suhteen mutta ei mene onneksi paniikkiin (toisin kuin meidän kodin palohälyttimestä). Tsekkaan ovisilmästä että ei näy savua käytävässä, joten puen ulkohousut ja lämpimän takin, nappaan mukaan kännykän ja avaimet ja lähden koiran kanssa pihalle. Käytävässä oli sähköinen kärähtänyt haju, ja ulos päästyä huomaan että koko meidän talossa soi ja kovaa. Meidän lisäksi näin ainoastaan yhden muun asukkaan koko 100 asunnon kompleksista tulevan ulos. :D Palokunta tuli paikalle jo noin 3 minuutin sisään, ja ilmeisesti hätää ei ollut; rappumme alla olevasta parkkihallista käveli huoltomies palomiehiä vastaan rennon näköisenä. Leppo kävi odotellessa tekemässä lumikinokselle pissan ja mentiin takaisin sisälle kun hälytysääni oli sammutettu, mutta sain silti sohvalle kaverikseni hyvin valppaan ja epäileväisen otuksen:
"Olen ihan vain varmuudeksi tässä lähellä, jooko."
Ajattelin että oli paras odottaa rauhassa hetki, että koira rauhoittuu ja ettei hälytys ala esim. hetken päästä heti uudestaan. Koko käytävä kyllä kärtsäsi aika pahalle koko päivän, varmaan jokin laite mennyt parkkihallia huoltaessa rikki.
Viikonlopuksi seikkailtiin Kotkaan avon vanhemmille! Menomatka mentiin bussilla aikataulullisista syistä, ja bussin räminästä huolimatta Leppo koisi jalkatilassa koko matkan huoletta. Odoteltiin bussipysäkillä avon isän kanssa hetki, kun avon veli oli tulossa bussilla Kotkaan myös (Onnibussilla, ne eivät ota koiria kyytiin niin me tulimme eri yhtiöllä). Leppo ei voinut millään käsittää miksi ei mennä heti autoon kun saavutaan pysäkille, ja itki ja ulisi koko himskatin varttitunnin mitä odoteltiin. :D Itku vaimeni onneksi nopeasti rääkymisestä häyy-huutojen kautta pieneksi huolestuneeksi yninäksi.
Ensimmäisenä perille päästyämme Leppo ryntäsi sisään (ei ehtinyt millään moikata ovella olevaa avon äitiä), haki lelun vierashuoneen lelukorista ja tuli sitä ravistelemaan ja napsimaan ulos. :D Eikä ole ensimmäinen kerta kun pötkösankari näin tekee. <3 Sitten vasta ehti moikkaamaan ihmiset kunnolla.
Uninen pörröpylly. <3
Jalkapallo on vakava asia. Leppo tullut turvaan isin jalkoihin kun muut miehet katsoo matsia.
Hieman oli hankea Kotkassakin, ja tehtiin Lepolle pihan hankeen polkuja joita pitkin pääsi seikkailemaan ympäri pihaa. Leppo yritti polkuja tehdä itsekin, mutta väsähti nopsaan. Tässä ei meinaa millään päästä lumivallin yli toiseen suuntaan kun lumi pettää alta:
"Joo joo kyllähän mä yritän tulla minkä kerkiän!"
Avon veljen sylissä on hyvä hengata. :)
Perinteinen koskilenkki.
"Löysin hienon kepin."
Nostin Lepon katselemaan ikkunasta jossain kohtaa, kun alla olevan kuvan lipaston paikalla oli ennen "Lepon oma" nojatuoli. Sen jälkeen Leppo menikin tarkkaavaisena tuohon kyttäämään, ja pyysi anovasti nostamaan uudestaan ikkunalle. Yrittipä pöhkö lipastolle hypätäkin pediltään, kun taputin reittäni että Leppo olisi noussut minun syliini ensin (istuin tuossa oikessa laidassa näkyvällä tuolilla). :D
"Voisinko päästä ylös katsomaan ikkunasta, kiitos?"
Aina loppuvaiheessa Kotka-reissua väsy vie voiton.
"Jaksaisikohan nousta ottamaan tuon pallon tuosta... Nääh."
Kotiin tultiin junalla. Siellä samanlaiset mutta bussimatkaa hiljaisemmat räminät saivat Lepon taas kiipeämään turvaan lattiatasolta. Avo teki töitä läppärillä viereisellä penkillä, ja Leppo meinasi moneen otteeseen hiippailla läppärin päälle avon syliin. :D Koska onhan kaksi turvasyliä parempi kuin yksi! Pet Remedy rauhoitti jonkin verran meininkiä, ja Leppo alkoi torkkumaan mun sylissä ja katselemaan ikkunasta.
Pelko pyllyssä </3
Loppukevennykseksi viimein editoimani video yhdeltä lenkiltä, jolloin sattumalta oli naapurin colliepentu Rico Lepon kanssa leikkimässä!
Nyt ollaan viimein saatu lunta ja reilusti, sekä ihanan kirpsakoita talvi-ilmoja. Lepon mielestä tosin pakkasraja pitkälle ulkoilulle on siellä -10 paikkeilla tai vähän kylmemmässä, onneksi niin kylmiä päiviä ei ole montaa ollut.
Yhtenä päivänä oli tuulista ja pakkanen paukkui, joten Lepon oma jumppaPomppa pääsi viimein testikäyttöön! Ei näyttänyt ainakaan kylmä tulevan, kun taas aamulenkillä ilman paitaa ulkoillessa vähän ravisteltiin itseään ja kuljettiin selkä köyryllä. Viihdyttiin metsässä pitkä tovi, ja ihastelin herra kuurapartaa uudessa paidassaan. :)
Hieman tuon jumppapompan takaliehukkeet meni vinksin vonksin jos koira ravisteli itseään tai kieri lumella, niitä sai pariin kertaan olla suoristelemassa. Mutta Lepon liikkumista paita ei rajoittanut millään tapaa, eikä muutenkaan liiemmin koiraa ahdistanut. JumppaPomppa saa siis hyvät pisteet meiltä!
Toissa viikolla Tanya kävi Haikun kanssa kylässä! Käytiin iltalenkillä metsässä ja sitten Leppo sai ekaa kertaa tuossa Espoon kämpässä kaverin kylään ihan sisälle asti. Lenkillä ei kuvia tai videota saanut otettua kun oli ihan pimeää, mutta sisällä pistin GoPron koetukselle ja kuvailin videota kehnossa valaistuksessa. Kyllähän tuo aika paljon kohisee eikä hidastuksista saa selvää, mutta leikkitunnelma on tovereilla kohillaan. <3
Haikun kyläily oli oikein onnistunut, kaverukset leikki paljon ja touhuilivat. Leppo sai myös huomata, kuinka luiden käy jos niitä jättää syömättä: kaveri tulee ja syö ne! :D Meillähän on enemmänkin sääntö kuin poikkeus että hieman aloitettuja luita, tai lähes loppuun syötyjä luun riekaleita lojuu siellä sun täällä (ja aika ajoin heitän hylättyjä ja lelukorissa tovin pyörineitä riekaleita roskiin), Tanya naureskeli että heillä Tofun ja Haikun kanssa täysin mahdoton yhtälö, että luita jäisi kämppään lojumaan. :D
Haikun vierailu ja yhteislenkki oli niin jänskä juttu, että kyllä koirapoikaa nukutti makiasti:
Viime viikonloppu meni mukavissa merkeissä Tampereella! Paitsi että menomatka ei ollut Lepon eikä kanssamatkustavan koiran mielestä ollenkaan mukava... Jäinen ja talvinen keli luo kaikenlaisia pelottavia asioita, tällä kertaa kauhistuksen kohteena oli raiteilta/junan pohjasta irtoavat jäälohkareet, jotka kolisivat ja kumisivat junan pohjaa pitkin junan kiitäessä eteenpäin. Ensimmäisellä kerralla nukkuva Leppo vain vähän havahtui ihmettelemään moista tapahtumaa, mutta kun se tapahtui uudestaan, mietti corgimies ehkä että "Ei saakeli, tuolla lattian alla menee jotain vaarallista!" ja kiipesi vakava, hieman järkyttyneen oloinen ilme naamalla penkille meidän syliin. :D Yritettiin parhaamme olla huomioimatta Leppoa kummemmin kun sitä pelotti, vaikka kyllähän se vähän nauratti ja kävi sääliksi kun toinen oli niin tosissaan "uhan" suhteen. Aina jos uudet jäälohkareet kolisi junan ali, katsoi Leppo äänen suuntaan ja samalla peruutteli itseään ihan meihin kiinni. Viereisten penkkien luona oleva isompi koira tyytyi istumaan, läähättämään ja tärisemään pelosta. :/
Raasu
Oltiin pe-la yö meidän äidillä. Kun jäätiin bussista pois ja lähestyttiin taloa, huomasi Leppo taas äitini rapun ovella ja pinkaisi korvat luimussa juoksuun. <3 Siinä kohtaa pudotetaan hihna ja annetaan corgin juosta, iltaisin on niin hiljaista eikä muita kulkijoita jotka voisivat harmistua kun koira juoksee 10-20m irrallaan rapun ovelle. :) Perjantai-ilta meni rattoisasti: katseltiin leffaa ja herkuteltiin (olin ostanut ison läjän irtokarkkeja alesta :P~ ). Lauantaina käytiin perinteisellä lenkillä rannassa, ja katseltiin että joku urhea tai ehkä tyhmänrohkea oli kävellyt järven jäällä. Mentiin itse rantoja pitkin.
Lauantai-illalla lähdettiin mun isän luo kyläilemään toiseksi yöksi. Alun perin oli suunnitelmissa olla heidän mökillä, mutta pakkanen kiristyi sen verran paljon että oltiinkin heidän asunnollaan Kangasalla.
Sunnuntain aamupissatuksen maisemat
Iskän luona oli tietenkin Lepon mielestä kaikkea jännittävää ja hauskaa, kuten viimeksi kesällä nähty vanha tuttu kettuterrieri Sanni, ja ragdoll-kissa Nasse, jota Leppo olisi mielellään mökillä vähän kurmuuttanut. Mutta Leppo pääsi toimimaan myös leikkisetänä heidän koiran"pennulle", joka oli tullut heille aika pian meidän mökkeilyvierailun jälkeen eli loppukesästä. :) Pitkäkarvainen collie-tyttö Lulu oli Lepon mielestä siisti leikkikaveri, ja tyypit olisi alkututustumisen jälkeen painineet vaikka koko ajan. Sanni ei oikein arvostanut tällaista riehumista, näkeehän sen jo ilmeestäkin:
"Että ne nuoret jaksaa..."
Sanni yritti välillä tulla erotuomariksi Leppoa komentamaan, että ei saa riehua hänen talossaan noin kovasti. :D Sain Lepon ja Lulun leikkinujuamista (ja Sannin erotuomarointia) vähän videollekin!
Lulu oli puhelias collietyttö. Paimenet on kyllä joskus herkkähaukkuisia, mutta Lulu jutteli muutenkin vain. :D Pieniä "viuh"-haukahduksia jos halusi pihalle päivystämään ulkomaailman tapahtumia, ja leikkiessä kaikenlaista mölinää ja älinää. Collieita kutsutaan kuulemma välillä pöllieiksi, jos törttöilevät jotain tai ei aivoissa ihan raksuta... Luluakin kutsuttiin välillä tuona viikonloppuna pöllieksi, mm. siinä kohtaa kun pakkasta oli noin 14 astetta, ja neiti pöllie istuu hangessa luun kanssa ja ihmettelee mikä varpaissa tuntuu hassulta (vaiko kylmyydestä tunnottomat :D ), ei tullut pienen otuksen pieneen mieleenkään pyytää päästä sisälle, se piti kutsua. :'D Lululle ei kyllä nopeasti tullut kylmä, se viihtyi pihassa lumikinoksen päällä pitkiäkin aikoja vaikka itsekseen.
"Mikäs tässä ollessa."
Leppo aina välillä riemuitsi, kun löysi Nasse-kissan. Tuijotti vain lumoutuneena ja välillä heilutti häntää, mutta esim. Nassen ollessa pedillä, ei Leppo uskaltanutkaan ihan lähelle vaikka olisi yltänyt. Nassen tuima katse pysäytti urheankin kookin, ja Leppo käänteli päätään sivuille ja siirtyi nuuhkimaan tv-tason koristeita, silleen "Juu ei kun näitähän mä vaan tulin katselemaan, hieno lasilintu ja kivoja kippoja juu..."
Ties kuinka kauan Leppo seisoi tuossa ja katseli kun Nasse pesi tassuaan...
Tuima ilme saa hurjimmankin karjakoiran perääntymään :D
Välillä muistettiin myös ottaa vähän lepoa ja torkkuja yhdessä.
Pentua niin ramaisee... :D Jos lopetin silittämisen tossa vaiheessa, kuului pöllien suusta pieni "viuh" ääni että pitäisi jatkaa.
Simahti.
Corgisetä polleana kun pääsi sohvalle "isin" kanssa kaksin!
"Mitä? Kävin vaan katsomassa oisko se kissa täällä." :'D
Lulu tuli sunnuntaina ruokalevon jälkeen meitä moikkaamaan vierashuoneeseen, kun huomasi että jeee joku on hereillä. :D Vaikka oli neiti itekin ottanut vähän unta, tukasta päätellen.
Sunnuntain paluujunassa ei onneksi käynyt mokomia jäälohkare-insidenttejä, ja matka meni rattoisasti. Viereisillä penkeillä olevilla äidillä ja pojalla oli lähes täsmälleen Lepon värinen chihuahua! Ainoastaan jaloissa chihulla oli vain varpaissa valkoista, muuten niskan ja naaman kuviot meni aikalailla yks yhteen ja hännänpääkin taisi olla valkoinen. :D Kyllä oli hauska näky, Lepon miniversio.
Mulla oli maanantaina päivävuoro, joten Leppo sai nukkua rauhassa pitkään. Sen verran rankka viikonloppu vissiin oli, että piti koisailla sängyllä koko aamupäivä! Leppo heräsi kun kutsuin sen syömään joskus 10 ja 11 välillä, sitten lähdettiin pitkälle aamulenkille n. 11:30. :)
Tässä meininki joskus aamu-ysiltä, olin käynyt jo suihkussa ja laitoin itselleni aamupalaa kaikessa rauhassa, Leppo vaan uinui. :3
Eilen aamupäivällä, kun muokkailin näitä postauksen kuvia ja Lepon ja Lulun videota, tuli pihaan toinen talvikelien kauhistus: lumiaura. Tämä meidän rappu on kokonaan oma pikku rakennuksensa, ja se on juuri parkkihallin ja sen sisäänkäynnin yllä. Joten kun aura-auto raapii kauhallaan tuossa meidän talon sivustalla, se jyrisee ihan tosissaan parkkihallin antaessa kaikupohjaa, ja tuntuu pieneltä maanjäristykseltä; lattia siis tärisee. Etäpäivää viettävä avo sai junamatkan tapahtumia toistaen sylillisen Leppoa, kun alkoi jyrisemään.
Pieni rakas... :(
Taas koitettiin olla mahdollisimman neutraaleja ettei ainakaan ruokita Lepon pelkoa hössöttämällä, avokin (kuten kuvasta näkyy) yritti vaan pokkana kurkkia koiran yli näyttöään ja jatkaa hommia, tyynen rauhallisena. Ollaan myös näytetty Lepolle ikkunasta auraa, siis pyydetty Leppo katsomaan innostavalla äänellä jos aura tulee pihaan asti tuomaan lunta pihan keskellä olevaan kasaan, mutta ei se kai osaa yhdistää auraa ääneen kun ei sillon jyrise niin kovaa kuin tuolla meidän talon sivussa (jonne kämpästä ei näe). Ei varmasti tehnyt ainakaan hyvää se, että Leppo kesällä joutui mun töissä olemaan läsnä rakennusmaan räjäytysten aikana, kun nyt kaikki tuommoiset jyrinät pelottaa. Mutta taas uusi vuosi meni ihan näppärästi pelkäämättä, joten ehkä se on tuo jyrinään yhdistyvä maan värähtely mikä kauhistuttaa? Vai onko tää ääniarkuutta? Kun toisaalta esim. kärpäsen surina saa Lepon menemään sängyn alle, ja palohälytintä pelkää ihan tosissaan (hälyttimestä oli paristo loppu ja piippaili kerran-pari 2 minuutissa, Leppo meni saunaan ja korkeimman lauteen peränurkkaan ja läähätti siellä piilossa). Vinkkivitosia, miten lähteä ongelmaa avaamaan ennenkö siitä muodostuu oikea ongelma?
Tätä postausta kirjoittaessa kävi taas aura, kokeilin että suostuuko Leppo herkkua ottamaan tässä tilanteessa ja ottihan se, olin itse niin kuin koko ääntä ei oliskaan mutta Leppo kulki herkun kanssa mun takana, ja söi sen ihan jaloissa kiinni kun pysähdyin keittiössä. Sen jälkeen koiraherra meni eteiseen ovea vasten ääntä pakoon, ei läähättänyt mutta seisoi valppaana kunnes ääni meni pois, sitten kävi makaamaan. Olisi varmaan tullut syliin, jos olisin ollut sohvalla enkä työpöydän ääressä... Aurat on tulleet molempina päivinä 10-12 aikaan, joten ehkä voisin huomenna ainakin suihkuttaa Pet Remedyä Leppoon aamulla, jos tänään tai yöllä sataa yhtään lunta. Hmm.
Viimein kerkiän laitella vähän joulukuvia ja -kuulumisia! :) Leppo lähti siis isännän kanssa Kotkaan jo 22.12. Lauantaina, kun olin vielä töissä, avon eno kävi perheineen kylässä uuden perheenlisäyksensä kanssa. Heille oli nimittäin tullut joulukuun alkupuolella pieni havannankoiratyttönen, Malla! :) Leppo käyttäytyi hienosti pienen pennun kanssa, ja Mallakin oli kuulemma ollut oikein reipas vaikka tapasi ensimmäistä kertaa muita koiria kasvattajalta lähdettyään.
Niin pieni <3
L: "Kiva kun toitte mulle tämmösen pennun. Saanko sen?"
Toverukset makoilee. :)
Käytiin joulun jälkeen vielä avon enolla kylässä, jotta miekin sain nähdä pikku-Mallan, ja voi kun se olikin niin pieni ja suloinen! Siellä ollessa Leppo ja Malla leikkivät hieman enemmän mitä ensimmäisellä kerralla, juoksivat keittiön ja olkkarin aluetta ympäri. :D Leppo taas nautti kun tunsi olonsa vikkeläksi.
Jouluaattona päätin yllättää avon vanhemmat laittamalla Lepolle töistä ostetut jouluvermeet päälle. Olin ostanut punaisen rusetin kaulaan laitettavaksi, ja koirien tonttulakin. Kyllä taisi ylläri olla iloinen, kun kuulostelin minkälaisen reaktion yläkertaan hiippaillut Leppo-tonttu sai aikaan. :)
"Pitääkö heti aamusta..?" Kuvassa myös Lepon joululahja avon vanhemmilta:
hieno ortopedinen, nahkapintainen koiranpeti! Leppo tykkäsi kovasti nukkua
uudessa pedissään.
Jouluaattona piti toki olla koirallekin oma juhla-ateria, tarjoilin sen aamiaisella.
Tästä se lähtee... Punatulkku on koirien rouheherkku, jälkkäriksi.
Valmis ateria! Kumma kyllä Leppo söi ensimmäisenä uuden kuivaruokansa
(vaihdettiin ihan vastikään taas muonaa :D ) ja kananmunat, itse säilykkeen
herra söi vähän närppien, ja kurkutkin jäi kippoon. Ei tainnut tää
Edgard & Cooperin ruoka olla ihan lempparia Lepon mielestä.
Mutta puruherkkua odoteltiin innokkaana!
Ennen jouluruokaa mentiin Lepon kanssa pitkälle lenkille metsään. Lunta oli tullut jonkin verran, ja suurin osa pötkylän lenkkeilystä olikin kierimistä ja lumessa sukeltelua. Jos ei kiville hyppimistä lasketa. :D
Suppusuu <3
"Kiipesinkö hyvin?"
Jouluruuan ja joulusaunan jälkeen koitti lahjojen avaus. Leppo oli jo ensimmäisen lahjan (joka ei ollut hänelle) kohdalla nenä kiinni paketissa ja silmät pyöreinä, jos sieltä tulisikin jotain arvon corgeudelle. :D Aika pian sai Leppokin avata ensimmäisen lahjansa. Tai siis Leppo ei ole paketin avaamista koskaan hoksannut, vaikka sitä kuinka houkuttelisi repimään paperia auki, niin se vaan katsoo ihmeissään että "Mutta hyvä neiti, eihän paperia saa repiä!" :D Ihmiset saavat siis avata paketit Lepolle, samalla kun koiraherra on nenä kiinni paketissa innosta jännittyneenä.
Ensimmäisessä paketissa oli dinomuna-pehmo, jonka sisällä on kolme vinkuvaa pikkudinoa! Munassa on reikiä, joista dinot saa nyhdettyä ulos.
Vähän ehkä tykkäsi <3
Vielä taitaa kaikki dinot suurimmaksi osaksi vinkua, joskin vihreä t-rex kaipaa jo hieman parsimista kaulasaumastaan... :D Eilen oli dino "mystisesti räjähtänyt" ja osa vanusta oli pitkin olkkaria.
Mutta Leppo on tykännyt lelusta tosi kovasti.
Toisessa Lepon paketissa oli Starmarkin aktivointilelu (Lepoltahan löytyy vihreä Starmarkin geelipallo jo, johon saa laitettua nameja sisälle) Everlasting Treat -keksillä. Tuo keksi on tosi kovaa materiaalia, ja se sullotaan leluun josta koira sitä nakertamalla koittaa saada pois. Lelussa on toisella puolella pieni reikä, johon voi pistää tavallisia nameja lisäaktiviteetiksi, tai jos keksit on loppu.
"Voinko jo saada sen, kiitos?"
Muuten ihan hyvä kapistus, mutta Leppo sai n, 5-10minuutissa keksin lelusta ulos, jolloin se olikin helpompi nakerreltava kun sai aloittaa reunasta vahvoilla poskihampailla. :D Pitää myös seurailla, auheuttaako joku keksin ainesosa kutinoita vai kutisiko Leppo muuten vain seuraavana päivänä.
Kolmas ja viimeinen lahja Lepolle oli myös pehmolelu. Olin töissä katsellut noita hassuja, kuution muotoisia pehmoja jo pitkään, ja tämä oli ensimmäinen joululahja jonka Lepolle ostin, kun en enää malttanut mieltäni. :D Ruskea elukka omistaa hirvensarvet, vihreät kädet, jalat ja majavanhännän ja se rapisee sekä sanoi (huomaa imperfekti) "KVAAK" kun sitä rutisti.
Muutaman minuutin jälkeen Leppo oli saanut lelun pureskeltua mykäksi,
mutta yhä se on mukavan pehmeä ja rapiseva vaikkei ääntelekään. :)
Joulu on aina rankkaa aikaa pienelle corgille, ja uni maittoi mojovasti aattoiltana.
Joulupäiväkin oli kivaa täynnä, kun leikittiin, lenkkeiltiin, oltiin pihalla ja avon mummikin tuli kylään. Sen päivän jäljiltä Leppo oli vielä väsyneempi; yritettiin nukkumaan mennessä ottaa päiväpeittoa pois niin yksi vain nukkuu eikä liikauta eväänsäkään:
"Mitä te siellä hihitätte, antakaa minun nukkua."
Kovalla houkuttelulla saatiin Leppo nousemaan ja liikkeelle peiton päältä, mutta yritys jäi lyhyeen kun koira lösähti mukavan pehmeäksi käärityn päiväpeiton päälle otettuaan tasan kaksi askelta! :'D Hieman oli väsy poika. <3
Saatiin me ihmisetkin tosi monia kivoja lahjoja (kiitos niistä!), mutta koska tämä on koirablogi, en mene niihin sen tarkemmin. :) Koirien maailmanhistoria-kirja oli kyllä pukinkontissa, ja sitä olenkin mielenkiinnolla lueskellut jo monena iltana ja aamupalapöydässä.
Avolta toivoin vain yhtä lahjaa: videokameraa, jolla saisin otettua Leposta hieman kännykkälaatua laadukkaampia videoita Youtubeen. Ainut kriteeri oli, että kameran tulisi pystyä kuvaamaan sellaisella nopeudella, että saisin tehtyä sulavia hidastuksia. Tämmöinen pikku ihme sieltä paketista tuli:
Niin pieni ja söpö <3
Kyseessä on GoPro Hero 5 Session, jolla saan paremmin kuin hyvin otettua korkealaatuista videota ja riittävällä frameratella hidastuksia varten. Olin ällikällä lyöty. <3
Pitihän uutta pikku ihmettä käydä testailemassa, ja olenkin kahdelta lenkiltä tehnyt jo videokoostetta.
Ensimmäinen lenkki oli ihan vaan lähimetsässä tehty hömppäily, jolla pääsin testailemaan kameran toimintaa ja tehoja (ja niitä hidastuksia, ah niin sulavia hidastuksia <3 ). Valoisa aika alkoi olla siltä päivältä kortilla, joten pientä kohinaa on tässä pätkässä havaittavissa. Vaan eipä se menoa haittaa. :)
Toinen video on eiliseltä, kun käytiin patikoimassa kolmen tunnin lenkki eväiden kera uusissa maastoissa. Ilta on meillä aina uuden vuoden aattona ulkoilutonta aikaa, varmuudeksi. Ja valjaissa oltiin tuollakin vaikka lenkki ajoittui 12-15 välille, tosin ei ihan koko lenkkiä hihnassa kun oli niin umpimetsää välillä.
Lepolla meni muutenkin vuoden vaihde rattoisasti. Oli järsittävää, ja jätettiin televisio auki siksi aikaa kun käytiin katsomassa Helsingissä ilotulitukset. Olin myös ostanut varmuudeksi Lepolle eteerisistä öljyistä koostuvaa rauhoittavaa suihketta, jota voi suihkuttaa tekstiileille tai hieroa sormilla koiran naamaan ja rintaan. Eikä vastaan ainakaan tullut läähättävä tai pelokkaan oloinen koira kun keskustasta palattiin, eikä kämppä haissut "stressiltä". Leppo oli järsittävänsä järsinyt, juonut vettä ja nukkunut. Ja käytiin valjaissa pikku kävelyllä vielä puolen yön jälkeen että Lepsi sai tehdä tarpeensa, eikä silloinkaan ollut moksiskaan vaikka satunnaisesti kaukana paukahteli. :) Reipas pikku ukko.