Näytetään tekstit, joissa on tunniste Natures:menu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Natures:menu. Näytä kaikki tekstit

torstai 22. maaliskuuta 2018

Furu-ukko

... ja sen tassu...

Lepon tassu rupesi toden teolla vaivaamaan sitten viime postauksen.

Nyyh.

Otin torstaina Lepon mukaan töihin, kun kuvailtiin hassuja videopätkiä elukoistamme myymälän facebook-sivulle. Jo töihin kävellessä huomasin että Leppo ontuu kovasti, ja lenkillä käydessäni sen kanssa ennen työvuoron alkua, koira vinkaisi hangella kieriessään ja varvasvälistä tuli ihan vertakin.


Kipaisin kauppakeskuksen apteekkiin (koska eihän mulla meidän kauluria ollut mukana), koiran piti olla kuitenkin takatilassa työpäivän ajan, jolloin Leppo varmasti olisi nuollut kipeän tassun vielä huonompaan kuntoon. Ostin sidetaitoksia varpaidenväleihin laitettavaksi, ja pahanmakuista itsestäänkiinnittyvää sideharsoa. Väkersin viidessä minuutissa Lepon tassuun sen ensimmäisen tassusiteen ikinä, ja siitä tuli yllättävän hyvä. :D

Ta-daa!

Soitin sitten töistä päästyäni eläinlääkärille, ja sain perjantaille ajan. Siihen asti mentiin meidän puhallettavalla kaulurilla (jonka kanssa Leppo juuri ja juuri ylsi nuolemaan tassua, mutta ei aina viitsinyt yrittää kun ei onnistunut helposti) ja ulkoiltiin Rukka Step-tossu jalassa (jotka muuten laitan myyntiin johonkin kirpparille, hankalat laittaa eikä kuitenkaan pysy kovin hyvin, eikä pidä kosteutta, meni hermot :D).


Perjantaina Leppo kulki tossu jalassa riemuiten uusissa maisemissa. Lähimmälle ell-klinikalle on vain parin kilometrin kävely, mutta mentiin bussilla tassuvaivan takia. Käytiin vaa'allakin, 14,6kg näytti eli vielä on varaa laihistella. :D Leppo painoi kevyimmillään sen 13kg, eläinlääkärikin sanoi kylkiä tunnusteltaessa että hoikahhhhhhhko, pitkä h kun ei ollutkaan kesken sanan ihan varma löytyikö niitä kylkiluita niin helposti sieltä. :D Paperiin tuli lukemaan normaalipainoinen kuitenkin, joten hätää ei ole. Yleistutkimuksessa Lepsi oli paperin mukaan myös reipas, iho ja turkki hyvässä kunnossa, eikä tassun lisäksi mitään poikkeavaa. :)

"Hehee, odotusaula on siisti kun saa ihmisiltä rapsuja."

Tassua oli hankala tutkia Lepon kaikkien tuuheiden tassukarvojen alta, joten kipeää ja tulehtunutta varvasväliä piti trimmata. Ensinnäkin se, että Leppo saa kierroksia sähkölaitteista muutenkin eikä ole kohdannut koskaan trimmauskonetta, oli lähtötilanteen kannalta jo harmillista, ja sitten vielä se tosiasia että tassu oli oikeasti varmasti tosi kipeä ja herkkä... Ajattelin että "Voi paska." mutta yritin esittää reipasta ettei Leppo huolestuisi.

Oli meillä kuivattua ankkaa mukana, mutta sitä ei paljoa ehtinyt pöydällä lojuvasta pussista tarjoamaan kun molemmat kädet keskittyi täysillä kiljuvan koiran pitelemiseen. Lepon mielestä trimmaaminen oli kamalinta ikinä, ja se kiljahteli mun ja eläinlääkärin korvanjuuressa niin että kuulo meinasi mennä, samalla kun yritti riuhtoa tassuaan pois ell:n otteesta ja kiivetä mua pitkin ylös (en tiedä mihin, varmaan lamppuun).
Kun koira huomasi ettei kiljuminen ja rimpuilu auta, se koitti vielä viimeistä oljenkortta ja käänsi katseen muhun päin, pitäen jatkuvaa ulinaa ja itkua, ja näytti syvästi järkyttyneeltä, kuin olisin pettänyt sen luottamuksen tuomalla sen tähän hirveään tilanteeseen:

"Kuinka sä äiti saatoit..." :'(
Vähän meinaa silmät kostua tilannetta muistellessa, mikä avunhuuto sen tiukassa katseessa oli ja pelko koko olemuksessa... Ihan hirveetä. Ja kaikki tämä draama yhden pariminuuttisen trimmaushetken takia! :D
Sitten koitti teippinäytteen otto, joka oli kanssa ilkeän tuntuista ja aiheutti vähän vingahduksia ja sätkyjä. Betadinella putsauksessa Leppo ei enää inissyt, mutta kirveli varmasti kun herra koitti vetää tassua koko ajan pois, ja blokata pyllyllä eläinlääkärin pääsyä tassulle. :'D Samalla se tiukasti hautasi päänsä mun kainaloon, jos ikävät jutut menisi sillä tavalla pois. <3 Loppuun laitettiin hoitavaa salvaa varvasväliin, ja lääkäri lähti tsekkaamaan teippinäytteet nopeasti.
Kun oltiin Lepon kanssa kahden tutkimushuoneessa eikä tarvinnut olla enää reipas, meinasi mulla tulla vähän itku. Toinen oli niin raasu ja peloissaan, ja ite täytyi vaan pitää kiinni koirasta jotta saadaan tutkimukset tehtyä. :( Leppo ei onneksi muistellut pahalla, ja heilutteli lääkärille taas häntää kun hän palasi näytteitä tutkimasta, ihana reipas otus. :)
Varvasvälitulehdus ja furunkuloosi tuli diagnoosiksi, myös vierasesineen mahdollisuus oli olemassa, mutta se oli epätodennäköistä. Paikallishoidoilla lähdettiin sitten tätä hoitamaan, ja saatiin hyvät ohjeet ja mukaan kunnon kauluri ja lääkegeeliä.

Tassu perjantaina kotiin päästyä, vasta ajeltuna, punoittavana ja turvonneena.
"Mutta MÄ olin reipas. Saanko nyt namia?"

Leppo tottui kauluriinkin tosi hyvin. Pidettiin ensimmäiset päivät ihan koko ajan kun ei pystytty valvomaan koiraa silmä kovana, sillä kiusaus nuolla kipeää koipea oli suuri. Hyvin sillä pääsi kuitenkin kulkemaan, sänkyynkin mahtui Leppo omasta mielestään aivan yhtä kivasti kuin ennenkin:


Lautasantenni :3

Ulkoilut, syömiset ja valvottuna ollessa Leppo sai kulkea ilman pönttöä päässä, ja silloin nautiskeltiin toden teolla.
Pöllö-kaverin kanssa nautitaan selällään köllöttelystä.

Joka toinen päivä Lepon tassu pestään Doyxo Pyo -shampoolla, jota meiltä siitepölykaudelta löytyi jo entisestään. Shampoon pitää antaa vaikuttaa 10min, joten meillä on pesun aikaan pieniä saippuaisia tassunjälkiä kylppäri täysi. :)
Häntä heiluu kun herkkua pyydetään :D

ma 19.3., rupea alkanut jo hieman muodostumaan (lääkegeeli laitettu
juuri, sen vuoksi näyttää märältä)
19.3. Kovin on kipeä vielä :(
Vähintään kahdesti päivässä (nykyään oikeastaan joka ulkoilun jälkeen jos ei olla tassukylpyyn menossa) Lepon varvasväli desinfioidaan. En ole vielä löytänyt apteekista ell:n ohjeessa olleita  CLX-wipeseja, jotka olisi käteviä desinfiointipyyhkeitä, joten ohjeen mukaan toisella vaihtoehdolla eli Betadinella mennään. Septidin ei kuulemma desinfioi kunnolla.

Betadinea pieni lätäkkö astian pohjalle, laimennetaan
vedellä teen väriseksi, kastetaan sidetaitoksia Betadine-
liuokseen ja pyyhitään. Loppuun kuivaus puhtaalla taitoksella.
2krt/pvä puhdistuksen jälkeen laitetaan ohuelti Isaderm-geeliä.
Sidetaitoksia tarvitsee tänään käydä apteekista ostamassa lisää, yhden paketin jo käytin kun niitä menee joka puhdistuskerralla se 3-6 taitosta. Plus ulkoilukäyttöön menevät taitokset:

Taitos varpaanväliin kahtia taitettuna,
toinen taitos täysin avattuna tassun
ympärille ja teipillä kiinni,
Pawz-kumitossu päälle ja valmista!
Ulkoiluvalmis koiru.
Laitettiin aluksi pelkkä kumitossu, mutta melkeinpä joka lenkin jälkeen on ruvennut varvasväli olemaan veressä (jolloin tossu menee roskiin, onneksi paketissa on 12 tossua). Tuolla sidetaitosviritelmällä saan edes hieman estettyä sitä, ettei reunimmaisen varpaan kynsi hinkkaisi niin paljon furu-pattiin ja mahdollinen verenvuoto jäisi sidetaitoksiin, eikä menisi tossuun.

Viikon hoidon jälkeen tänään. Rupea on jo enemmän ja punaruskea väri
ihossakin on pääosin vain Betadinesta johtuvaa värjäymää eikä punoitusta.

Parempaan suuntaan ollaan menty kovasti, Leppo ei lenkeillä enää juurikaan onnu mutta tuo verenvuoto hieman harmittaa ja huolestuttaa. Pitäisikö lenkkejä rajoittaa nyt alkuvaiheessa vielä enemmän? Ollaan aina lähdetty kotiinpäin jos koira on alkanut ontua, mutta tulisiko sen käydä vain pikkupissatuksilla kunnes iho rupeutuisi? Tosin, tämän päivän 15min aamulenkinkin jälkeen oli tassussa jo verta. Hmm. :/ No, eiköhän tämä tästä. Mutta ei siinä vielä kaikki.

... ja massu.

Mahaongelmat olivat vaivanneet ihan toden teolla jo pitkään. Ei Lepolla varsinaista ripulia ole ollut, mutta joka ikinen kerta kakka oli haisevaa ja niin löysää, että piti kotona pyyhkiä tai suihkuttaa pyllykarvoja. Ja tätä jatkui ainakin monta viikkoa, vaikea sanoa kauanko, kun se alkoi olla arkipäivää. Aina joskus saattoi yksi kakka olla ihan jees, mutta se ilo loppui lyhyeen kun seuraava oli taas vaaleaa mössöä.

Otin avuksi Avital Flora-tabletit, jota meillä on mahatautien varalta Lepolle, mutta nekin auttoivat vain osittain. Sitten tuli edellisessä postauksessa näkyvän Kotkan reissun aika. Lepolla on siellä oma nappulapussinsa Nutrimaa, ja otin mukaan Nutriman ja natures:menu Country Hunter märkäruokia, joita meillä yleensäkin on reissuruokina ollut.
Ja Lepon maha toimi aivan täydellisesti! <3 Olin niin onnellinen... Kunnes päästiin kotiin. Maanantaiaamuna (joka vietettiin vielä Kotkassa) Leppo sai aamupalaksi Country Hunterin kana-ruuan, ja seuraavana päivänä vatsa olikin taas löysällä. Olin keittänyt parin päivän annokset kanaa kun ajattelin ettei viitsi rasittaa mahaa raa'alla nyt. Ja yhä löysää, vielä pahemmin vain. Sitten ajattelin että fuck this, en enää jaksa pelleillä ja olla epätietoisuudessa oireiden aiheuttajasta, ja ostin ison satsin töistä Nutriman Digestion-märkäruokia. Ollaan myös jatkettu kotonakin pelkällä Nutrima-nappulalla (meillähän olisi vielä vähän tuota Purenaturalin GF kalkkunaa jota on ollut aina 1/3 nappulasta sekoitettuna).
Ja voilà, maha on toiminut jälleen kuin unelma! <3 Flora-tabletit on voitu jättää pois ja maha yhä pelittää. Nyt en ole hetkeen uskaltanut antaa mitään ylimääräistä (edes banaania, mistä Leppo on ollut harmissaan), ainoastaan tuttuja nahkapuruluita ja omaa ruokaa + merilevälisät. Katsotaan viikon verran jos maha pysyisi hyvänä, sitten alan eliminaatiodieetti-tyyppisesti lisäämään yhden ainesosan kerrallaan ja katson mistä se massu niin vihoitteli.

Lepolle on ruvennut nahkaluut taas maistumaankin, kun ei ole saanut
mitään muuta herkullisempaa (kuten bull-stickejä). :D Kuvassa ohkainen
"välipala" ennen aamupäivän nokkaunia.

maanantai 22. tammikuuta 2018

Lepon ruokinnan pitkä oppimäärä

Olette varmaan monesti miettineet, kun välillä kerron jotain pientä Lepon ruuista, että voi kunpa kertoisin tarkemmin Lepon ruokinnasta, ruokailutottumuksista ja vatsan toiminnasta?

Ai ette?

No, ei se mitään, kerron silti! :D Tämä on sellainen postaus jonka olen jo moneen kertaan halunnut tehdä, mutta se on aina jäänyt ajatusasteelle. Tässä postauksessa on ajatuksena myös jättää itselle joku muistilista, mitä kaikkea Leppo on pienen elämänsä aikan syönyt ja minkälaiset kokemukset niistä oli. Ymmärrän siis hyvin jos tämä postaus ei kaikkia kiinnosta, mutta toisaalta joku saattaa siitä saada jotain irtikin. :)


Olen itse todella kiinnostunut erilaisista koirien ruokintatyyleistä ja ruuista, ja yritänkin aina etsiä sitä ruokintatapaa, joka olisi mahdollisimman hyvin juuri Lepolle ja sen mahalle sopiva, mutta mahdollisimman helppo ja vaivaton arkea, reissuja ja hoidossa olemista ajatellen. Olen myös sillä tavalla vinksahtanut, että tykkään seurailla aina uutuuksia koiranruokarintamalla. Uudet kuivaruokamerkit saavatkin minut aina iloiselle tuulelle, kun pääsen analysoimaan niiden sisältöä, ihastelemaan pussin ulkonäköä ja hypistelemään pakkauksia, ja (jos innostus etenee kokeiluasteelle) kurkkaamaan miltä uudet nappulat näyttävät, tuntuvat, tuoksuvat ja se tärkein: miten ne Lepolle maistuvat ja sopivat. Sama homma koirien herkuissa, luissa, raakaruuissa ja nyt Mustilla ja Mirrillä aloittamisen jälkeen myös märkäruuissa. Toki koiraharrastajana ihastelen ja intoilen aina kaikkia uutuustuotteita muutenkin (esim. koirien pedit ovat oma heikko kohtani, ja vähän myös pannat), mutta kyllä se on tuo ruokintapuoli mikä innostaa vielä enemmän.
Eri ruokien kokeiluun ja ruokinnasta kiinnostumiseen on varmasti vaikuttanut myös se, että Leppo ei ole mikään rautavatsa. Siis sellainen, jolle voisi syöttää mitä vaan, ja sen maha toimisi silti 90% ajasta täydellisesti (jos 10%:iin lasketaan mahapöpöt ja muut kommellukset). Meillä ollaan aiemmin oltu iloisia, jos mennään edes kokonainen viikko täydellisen kovilla kakoilla, ja ilman ylimääräistä piereskelyä tai röyhtäilyjä. :D

Ajattelin ensin latoa tähän oman otsikkonsa alle ruokintatyylit ja ruokamerkit, joilla Leppo on kasvanut ja elellyt tähän asti, ja miten ne oman muistikuvani Lepolle sopi, sekä pientä analyysiä, mikä kyseisessä ruuassa on hyvää ja mikä huonoa (mitään merkkiä kuitenkaan haukkumatta). Sitten keskityn nykyhetkeen omien otsikoidensa alla ruuassa, järsittävissä herkuissa ja makupaloissa.

Lepon ruuat pentuajoilta aikuisuuteen


Kasvattajalla ja alkuajat meillä: Jahti&Vahti Pentu ja Jahti&Vahti/Mush raakalihat
Pentue oli syönyt kiinteään ruokaan totuteltuaan emän kotona puolet Jahti&Vahti raakalihoja, ja puolet saman merkin kuivaruokaa tai ohra-/kaurapuuroa, liha sekoitettuna puuroon/turvotettuun nappulaan joka aterialla.  Leppoa hakiessa ostimme emän omistajalta (joka pennut oli kotonaan kasvattanut) pari kiloa Jahti&Vahti Pentu-nappulaa, ja olin ostanut jo pakkaseen saman merkin raakaliha- ja lihamix-pötköjä, jotta ruoka pysyisi alkuun samana. Saatiin myös pakasterasiallinen liha-puuroseosta mukaan. Liha-puuroseosta Leppo ei suostunut syömään lainkaan useista kokeiluista huolimatta (liekö sisarusten seura saanut kasvattajalla puuroakin syömään), nappula-lihaseos maistui kyllä. Joten jätettiin puuro aika nopeasti pois ja mentiin sillä mikä maistuu. Huomasin aika äkkiä, että mulla ei taida olla mikään ahne pentu, koska Lepolle ei nuo nappulat maistuneet palkkana ulkona juurikaan. Syljeksi niitä aika usein pois. Tosin alkuvaiheessa oli aika kuumiakin päiviä, ajattelin että ehkei ruoka sen takia maistu.

Kuva ei ole omani
Jahti&Vahti Pentu on ihan ok, kohtuu tuhti kuivaruoka, jossa on 43% lihaa. Käytetty liha tosin on lihajauhoa, josta osa on siipikarjasta ja osa määrittelemätöntä lihaa (valmistajan sivuilla lukee porsaanliha, mutta...). Eli liha-allergikolle ei voi suositella suoriltaan, kun ei voi varmaksi tietää mitä lihalähteitä on käytetty kun sitä ei pussissa lue. Ruuassa on myös maissia, jolla koira ei oikeastaan tee mitään eikä saa siitä mitään irti, joka saattaa johtaa isoihin ulostemääriin tai huonolaatuiseen ulosteeseen. Mutta teräsvatsoilla toimii, ja varsinkin raakaruokinnan kaverina käy vähän kasvis/viljapitoisempikin ruoka ihan hyvin.

Kuva ei ole omani
Jahti&Vahti raakalihat ovat koostumukseltaan hyvin samaa tavaraa Mushin lihojen kanssa, käytin myöhemmin käytännön syistä Mushia enemmän. Ihan hyviä lihoja olivat, tosin kaikkien raakalihapötköjen ongelma pienten koirien kohdalla on jäisen pötkön annostelu pienempiin osiin. Koko pötkön jos sulattaa kerralla, on liha jo 4 päivän päästä harmaata ja haisevaa. Jauhettujen lihojen koostumus on myös tosi tahnamainen, eli hampaat ei kyllä tällä ruokavaliolla töitä saa.

Kasvattajan kuivaruokien loputtua: Sam's Field Puppy, Hau-Hau Champion koiranpennuille, Purenatural Puppy
Kuva ei ole omani
Samppaa (=Sam's Field) päädyin kokeilemaan muistaakseni koirafoorumien keskusteluiden pohjalta. Pussin ulkonäkö sekä ruuan hinta miellytti, ja halusin kokeilla josko perunapohjainen nappula maistuisi Lepolle paremmin. Nappula oli tosi pientä ja tummaa väriltään, paljon tummempaa kuin Jahti&Vahdin muona. Pussissa lukeva teksti "70% fresh chicken, fruits & vegetables" on todella hämäävä, koska se antaa alkuun ymmärtää, että ruuan valmistuksessa olisi käytetty 70% lihaa. Koiranruokapusseissa kun usein mainostetaan laatua näkyvästi sijoitetuilla lihaprosenteilla (jotka voivatkin olla kaikenlaisin kepulikonstein saatu näyttämään isommilta ilman että kuluttajalle suorasti valehdellaan), joten Sampan prosentti saattaa antaa harjaanjohtavan kuvan. Tässä ruuassa käytetty liha on lisätty reseptiin tuoreena eikä lihajauhona, mikä toki lisää maistuvuutta, mutta vähentää kuivatuotteen lopullista lihaprosenttia. Ja maissia sisältää tämäkin. Eikä maistunut Lepolle palkkana. :D Mutta jälleen kerran, lihan kanssa käytettynä ihan kelpo sapuska.

Kuva ei ole omani
Hau-Hau Championin penturuokaa kokeiltiin edullisen hinnan ja helpon saatavuuden vuoksi muistaakseni yhden pikkupussin verran. Laadultaan tosi samanmoinen Jahti&Vahdin kanssa, rasvaa hieman enemmän mutta lihaa hieman vähemmän (jos valmistajien prosentteja on uskominen). Liha lisätty jauhona myöskin, ja hiilarilähteinä maissi ja riisi. Jälleen ihan ok perussapuska lihan kanssa käytettäväksi. Nappula hauskaa pientä kuutiota, tummaa. Ei maistunut palkkana, kupista kyllä.



Purenatural Puppy toimi meillä tosi kivasti. Viimein löydettiin ruoka, jota Leppo söi ilomielin ja kelpuutti sen palkkanaminakin! Näihin aikoihin, ennen aikuisruokaan siirtymistä, taisin vaihtaa ruokintaa niin, että lihat tulivat useimmiten omalla ateriallaan ja nappulat omallaan, kun ne maistuivat niin hyvin pelkältäänkin. Helpotti arkea kun ei tarvinnut olla suurta määrää lihaa sulamassa tai sulattaa erikseen joka aterialle, ja sitten arvioida napun ja lihan määrää suhteessa toisiinsa joka kerta erikseen. Purenaturalissa lihaa on lisätty reseptiin sekä tuoreena että jauhona, ja hiilarinlähteenä on riisi, ohra ja kaura (ja ehkä sidosaineena? alle 3% maissigluteenia, mutta siitä en jaksanut murehtia). Tykkään myös, kun valmistusaineista ilmoitetaan lihojen prosentit erikseen, niin kuluttajan ei tarvitse arvailla. Näin pystyin laskemaan, että Purenaturalissa on valmiissa kuivatuotteessa n. sama määrä lihaa kuin Hau-Haussa, mutta (ja nämä ovat nyt omia oletuksiani) koska siinä ei ole juurikaan maissia, ja koska osa lihasta on lisätty tuoreena, se sopi ja maistui mun pennulle oikein hyvin. Purenaturalin pentunappula on pientä, muistaakseni pyöreää ja litteähköä. Vaihdettiin aikuisruokaan siinä kohtaa, kun nappula kävi liian pieneksi eli Leppo alkoi syödessään köhiä niitä kurkustaan. :D Tämä oli n. 5kk iässä muistaakseni.

Aikuisruokia ennen nykyhetkeä: Purenatural Adult Medium, Hau-Hau Champion, Barking Heads TLC (kana), Barking Heads BHD (lammas), Dogs First (lammas ja ankka),
Purenatural GF Lamb
Purenaturalin aikuisruoka toimi ihan kivasti, sitä käytimme muistaakseni yhden 12kg säkin. Kesken kyseistä säkkiä vaihdoinkin Hau-Hau Championiin, koska hoksasin siinä kohtaa tuon lihaprosentin laskemisen ja sen, että tuoreena lisätyllä lihalla valmistaja saa ilmoitettua lihaprosentin korkeammaksi, kuin lopullisessa kuivatuotteessa se on. Hau-Haussa on käytetty vain lihajauhoa, joten pussin kyljessä lukeva 30% täsmää lopullisessakin tuotteessa. Purenaturalissa on siis noin saman verran lihaa kuivaamisen jälkeen, vaikka valmistusaineluettelosta suoraan prosentit plussaamalla saisi summan 54%. Jännää, eikö?
No, Hau-Haun kokeilu ei ollut oikein onnistunut... :D Olimme ostaneet edullisen kilohinnan kiiltoiset kuvat silmissä 15kg säkin, eikä kyseinen ruoka maistunutkaan Lepolle lainkaan. Se inhosi sitä ruokaa. Söi henkensä pitimiksi, mutta aina jäi kuppiin ruokaa ja koira ei enää odottanut innolla ruoka-aikoja. Tässä vaiheessa rupesin funtsailemaan, että niin, Lepolle ei ole kunnolla maistunut oikein mikään kuivaruoka, joka sisältää reilusti maissia. Muuta täysin yhdistävää tekijää nihkeästi menneillä ruuilla ei ole tainnut olla. Sinnikkäästi me yritettiin kyllä avon kanssa saada HHC käytettyä, koska "ei terve koira itseään kupin eteen tapa", ja "ei pidä antautua nirsoilulle, koiran on syötävä sitä mitä annetaan." Ja kyllähän Leppo söi, mutta oli onneton, laihtui vähän eikä turkkikaan voinut enää niin hyvin kun koira ei syönyt riittävästi... Ei olisi itsekään kiva syödä inhoamaansa ruokaa päivästä toiseen. Niinpä myytiin loput 10kg nettikirppiksellä pois, ja jatkettiin Lepon riemuksi Purenaturalin pussukka loppuun.

Kuva ei ole omani
Mietiskelin ja pohdin, olisiko samanlaatuista ruokaa olemassa kuin Purenatural, mutta edullisemmalla hinnalla? Koirafoorumeilta sain vastaukseksi Barking Headsin, jonka iso säkki on muutaman euron edullisempi mutta sisältö ihan yhtä hyvä, kuin Purella. Ostettiin ensin TLC-versiota eli kana-riisiä kyseiseltä merkiltä, ja se upposi hyvin. Kevyemmän sisällön vuoksi (ja sen että Leppo oli kastroitu ja lihoi herkästi) ostin ensimmäisen säkin loputtua lammas-riisi versiota (BHD), joka sekin sopi ihan kivasti. Sitä syötettiin muistaakseni kolme tai neljäkin säkkiä, ja 12kg säkki riittää Lepolla 3-4kk.

Tässä vaiheessa lihoja kokeiltiin vähän erilaisia, sillä testailtiin mille asioille Leppo on mahdollisesti allerginen, ja lisäksi syötin jossain vaiheessa pelkkiä palalihoja herkästi kertyvän hammaskiven vuoksi (hammasjutuista tarkemmin jossain toisessa postauksessa). Ostin siis pakasteseitä, ihmisten puolelta (usein alesta ja paloittelun jälkeen pakkaseen) kanafileitä ja -koipia ja possunlihaa, joskus jauhelihaa. Jos ostimme itsellemme lohifileen medaljongeiksi leikattavaksi, jäi Lepolle häntäpää ruuaksi. Leppo sai parempilaatuista lihaa, mutta välillä oli jaksoja, jolloin mentiin pelkillä raksuilla ja öljylisällä. Silloin kyllä huomasi että ei pelkkä kuivaruoka vaan imeydy samalla tavalla; tuotoksia tuli yleensä kolmesti päivässä, laatu oli useimmiten ok, mutta määrä oli melko suuri. Ainakin jos vertaa siihen että olisi ollut puolet lihaa.
Tuotosten määrästä johtuen rupesin vilkuilemaan, josko viljaton ruoka olisi kokeilemisen arvoinen juttu. Viljattomat kuivamuonat vaan maksaa jonkin verran enemmän kuin riisipohjaiset, varsinkin jos niissä ei ole maissia joukossa. Onneksi eräs corgi-ihminen vinkkasi Dogs First-merkistä! Se on netin kautta tilattava koiranruoka, hyvin edullinen kilohinnaltaan mutta sisältö on todella hyvä.

Ensimmäinen säkki Dog's Firstiä ja herra
hörökorva sinkoilemassa mukaan kuvaan :D
Kuten joku ehkä muistaakin, tilailin Dogs Firstiä ensin näytepusseja kilon verran, jotta sain kokeiltua toimiiko viljaton ruoka Lepolle lainkaan. No toimihan se, joten sitä ostettiin sitten lisää! Yksi 12kg säkki meni tuota lammas-bataattia, seuraava oli ankka-bataatti (koska lammas oli juuri silloin loppu kun olin tilaamassa, tuli seuraavana päivänä varastolle lisää :D ). Ankka sopi ehkä vieläkin paremmin Lepon masulle kuin lammas, muistelisin että tuotokset oli vähän pienemmät ankan kohdalla. Tässä on siis todella hyvä ruoka hinta-laatusuhteeltaan, jos tarvitsee tai haluaa viljatonta muonaa syöttää, voin suositella lämpimästi. Miinuksena se, että on netistä tilattava, ja että ruokaa saa vain 12kg säkeissä (tai 100g näytepusseina), mutta ne on vain pieniä miinuksia.

Nykyhetki: ruuat Mustilla ja Mirrillä aloittamisen jälkeen

Purenatural Grain Free, Maukas-raakapullat, märkäruuat, Nutrima Health Digestion



Henkilökunta-alennusten ja kätevyyden johdosta, vaihdoin Lepon ruuan keväällä Dogs Firstistä Purenaturalin Grain Free Lamb -ruokaan. Pure ja DF on tosi samanlaisia valmistusaineiltaan ja ravintosisällöltään, Purenatural on vaan normihinnaltaan Dogs Firstiä hieman kalliimpaa. Viljattomat Puret sopi Lepolle ihan kivasti myös, jonkin aikaa. Ihan se ei tuntunut täysin imeytyvän jostain syystä, kun tuotokset oli välillä löysiä. Tällä hetkellä meillä on vielä pikkupussi kalkkuna-versiota syötettävänä jossain kohtaa pois, siitä lisää vähän alempana.

Pian uuden työpaikan saatuani rupesin ostamaan myös Maukas-merkin raakaruokapullia, jotta Lepon ruoka koostuisi säännöllisemmin lihasta eikä aina vain silloin kun löytää kaupasta alelihoja. Pullien hyvä puoli on niiden helppo annosteltavuus ja sulattaminen, verrattuna pötköihin. Käytetään pääosin täysravintopullia, jottei tarvitsisi pelailla lisien kanssa. 50/50-ruokintamallin ideahan olisi se, että kuivaruoka tuo vitamiinit ja tarvittavat lisät, ja liha sitä laadukasta proteiinia ja rasvaa, lajinmukaista ravintoa. Mutta lukemani mukaan nappulassa olevat aineet eivät riitä jos sitä ei käytetä ainoana ruokana (eikä kaikilla merkeillä silloinkaan), vaan lihaa syöttävien tulisi lisätä koiransa ruokaan ainakin sinkkiä ja D-vitamiinia. Tosin ihan hiljattain olen jostain lueskellut, että edes noissa täysravintopullissa ei olisi riittävästi vitamiineja ja muita härpäkkeitä kattamaan kaikkea mitä koira oikeasti tarvitsee, eli lisiä tarvittaisiin silti. Toisaalta koiran ruokkiminen ei pitäisi olla mitään rakettitiedettä, on paljon koiria jotka saavat pelkkää Pedigreetä ja maksalaatikkoa, ja elävät päälle päin katsottuna ihan mukavasti ja pitkään. En ihan tiedä itsekään mitä ajatella näistä, onko muilla ajatuksia? Ajatellaanko koirien ruokintaa liian monimutkaisesti? Vai pitäisikö sitä jokaisen opiskella enemmän?

AAAAANYWAY. :D (näin siinä käy kun päästää ajatukset valloilleen tähän näppikselle)


Märkäruuat. En jaksanut ajatusta siitä, että kuskaisin taas pakastekassissa Lepon lihoja sukulaisille mukaan, jossa ne veisivät jääkaapista tilaa ja olisivat reissun päätteeksi jo aivan ällöjä, joten tutustuin märkäruokiin. Katselin, että todella lihapitoisia märkäruokia ovat natures:menu-merkin pöperöt, ja niistä kätevissä annoskoissa Country Hunter-ruuat. Jauhettua lihaa, hieman kasviperäistä sekaan, vitskut ja mineraalit, pussi kiinni ja kypsytys. Samaa laatua on uudet Nutrima-märkäruuat, lihapitoisia ja omassa pussissaan hellästi kypsytettyjä. Lepolla ei ole kummastakaan mennyt maha sekaisin, ja ne maistuu sille hurjan hyvin. Käteviä retkimuonia ovat.


Nutriman Health Digestion-kuivaruokaan vaihdettiin yhtäkkiä, juuri ennen joulua. Olin meinaan ostanut ison säkin Purenaturalin viljatonta kalkkuna-napua, mutta siinä kävi niin nolosti että osa siitä erästä olikin viallista, ja meille juuri sattui sitten tämmöinen viallinen säkki (ja sitä makua oli pikkupussi ostettu anoppilaan odottelemaan, sen vuoksi se pikkupussi on meillä odottamassa että syötän Nutriman ohella pois). Olin miettinyt muutenkin Nutriman herkkämasuruuan kokeilemista mm. sen takia että yksi proteiininlähteistä on ankka ja se sopi Lepolle Dogs Firstissä ainakin tosi hyvin (ja myös sen takia että rrrrakastan noiden pussien ulkonäköä ja sitä logoa! <3 ). Lepolla oli ollut hieman ongelmia masun kanssa, tuotokset eivät useimmiten olleet kiinteitä, joten en olisi halunnut ostaa uutta isoa säkkiä Purenaturalin lammasta, jos masuongelmat johtuvatkin vaikka siitä. Pari pikkupussia Nutrimaa lähti siis testiin, ja voi jukra miten tyytyväisiä ollaan. Kakkojen määrä on pienentynyt ja tummentunut (ennen oli tosi vaaleaa), ja kiinteytynyt (tietenkin tätä kirjoittaessani, parina viime päivänä on päivän toinen kaksu ollut huonoa... *huoh*), lisäksi Leppo rakastaa tätä safkaa. Nappulat on X:n mallisia, ehkä sen vuoksi ettei niitä noin vaan koira nielisi pureksimatta, pureskeltu ruoka kun on hellempi masulle kuin kokonaisena hotkittu. Kallistahan tämä ruoka on, mutta toisaalta, kun saa henkilökunta-alennukset, niin miksi en ostaisi sitä kallista laatumuonaa? :D Eilen avattiin ensimmäinen iso säkki tätä ruokaa, eikä toivottavasti viimeinen. :)

Treeninamit, herkut ja järsittävät


Vas. kanafile, ylhäältä broilerin kivipiira,
kalkkunaherkku ja Ziwi Peak

Herkän masun vuoksi meidän säännölliset herkut on aina aikalailla samoja, hyväksi todettuja juttuja.
Treeninameina menee useimmiten kuivalihoja. Mm. Let's Bite-merkillä on kivan pehmoisia kuivalihoja, käytetään useimmiten ankkaa tai kana-turskaa koska ne saa kätevästi saksittua sopivaan kokoon. Eikä mahalle käy mitään vaikka kuinka paljon näillä treenattaisi. Joskus olen ekstraherkuksi ostanut kaupasta esim. vähäsuolaisia broilerpullia joita on sitten pilkottu pieneksi, ja viime Koiramessuilta lähti matkaan se Naturis-makkara ja Ziwi Peak-ruokaa.
Kesällä käytin paljon Natures:menun pehmeitä namipaloja (95% lihaa, loput mineraaleja), Lepon allergialääkkeen sai piilotettua niihin kätevästi. Vinkki: Lidlistä saatavat 7kpl paketeissa myytävät lihatikut ovat myös samantyylistä koostumusta, eli lihaa ja vähän mineraaleja! En tiedä miksi, mutta jos jompaa kumpaa näistä, siis N:M:n nameja tai Lidlin tikkuja käytin enemmän treeninameina, meni Lepolla maha löysälle.
Muita herkkuja Leppo ei oikeastaan saa, paitsi M&M:llä irtona myytäviä kalkkunaherkkuja tai kuivattuja eläinten osia. Noissa kalkkunaherkuissa on kalkkunaa ja pieni määrä puuvartisen kasvin kuitua. Näistäkin menee suurissa määrin eli treeninameina käytettynä maha ihan aavistuksen löysälle, ja kakat muuttuu namien väriseksi kellertäväksi. Esim. kuivatuista broilerin sydämistä tai kivipiiroista ei käy vatsalle mitään.

Vas: naudannahkaluu, bull-stick pätkä,
naudannahkatikku, rouhetikku
Järsittäviäkin ollaan kokeiltu jos jonkinmoisia. Käytössä on silloin tällöin siipikarjan raakaluut ja rustot sekä bull-stickit eli sonninsutipätkät, ja päivittäin tai lähes päivittäin naudannahkaluut (vaihtelevilla paksuuksilla) ja rouhetikut (=naudannahkaa ja riisitärkkelystä). Puristeluita ostetaan myös aika ajoin, nekin useimmiten naudannahkaa. Hyvin on tuntuneet sopivan myös muut kuivatut eläinten osat, kuten korvat tai henkitorvet. Korvissa on vaan niin paljon rasvaa, että niitä ei tohdi antaa kuin joskus herkkuna.
Minkäänlaiset dental-herkut ei Lepon mahalle käy, hauskanmuotoiset whimzeesit saa sen oksentamaan, ja muut dentalit pistää mahan löysälle, jopa viljattomat versiot. :/ Mutta eipä sillä väliä vaikkei nuo käykään, naudannahkaluut hankaa hampaita paremmin puhtaaksi kun kestävät pidempään. Ostin yhden paketin nahkaluita, joissa on kanaa ympärillä ja sisällä kananmaksatäyte, niin maha meni niistäkin huonoksi. Pelkkää kanaa jos on nahkaluun päällä, välissä tai sisällä niin silloin toimii kyllä. Semmoiset on meidän koiran herkuttelut.


HUH! Sainpas kirjoiteltua. Tässä on toverit aikaa vierähtänyt jonkin verran tätä tehdessä... Mutta kivaa oli, saada tuo kaikki tieto päästä johonkin näkyville olemaan. Nyt voin ehkä lakata pitämästä kaikkea tuota päässäni, kun voin tiedon tulla tarkistamaan tarvittaessa täältä. :D Mahtuu kaikkea uutta ihanaa koiriin ja niiden ruokintaan liittyvää aivojen sopukoihin, eikös niin. <3 Saa laittaa kommentteihin tuumailuja jos tekstistä tuli jotain mieleen, tai kyssäreitä aiheeseen liittyen. Loppuun vielä herra herkuttelija itse: