Eläinlääkärissä taas

Perjantaiaamuna oli soiteltava taas Espoon Eläinlääkäriasemalle. Mahatauti oli kyllä jo hienosti selätetty, mutta nyt Leppoa vaivasi sen vasen korva. Syyskuun alusta (=Apoquelin lopettamisen jälkeen) lähtienhän Lepon korvat, erityisesti vasen, oli kutissut silloin tällöin, ja muualtakin kutitellut aina välillä. Olin jo tuossa yhdessä vaiheessa putsaillut Lepon korvia kerran-kaksi viikossa, koska sinne kertyi vaikkua. Nyt ei pelkkä vanulapuilla ja Septidinillä putsailu riittänyt, ja Leppo ravisteli päätään ja piti vasenta korvaansa matalemmalla kuin oikeaa, välillä päätä kallellaan, ja sillä oli hankaluuksia nukkua koko yötä ilman että korva häiritsi. Torstai-iltana ja perjantaiaamuna meno oli hyvin usein tämän näköistä:

Rasvistelua, rapsuttelua, ravistelua... Sanottiin Leppoa porakoneeksi kun sen pää näytti
poranterältä ravistellessa.

 Saatiin samalle päivälle lääkäriaika (aikaa varannut hoitaja sanoi, ettei kannata odottaa viikonlopun yli), ja sain onneksi ihanan myymäläpäällikkömme joustavuuden ansiosta järkättyä niin, että pääsin kesken työpäivää hakemaan Lepon kotoa ja viemään sen lääkärille.
Siellä Lepolta otettiin pumpulipuikolla korvanäyte molemmista korvista, joka oli koiran mielestä karmaisevaa ja piti vähän huutaa :'D. Tutkimuksen tuloksia odotellessamme lääkäri tutki vielä Lepon vasemman etujalan, joka on vaivannut sitä harvakseltaan kesästä asti (kynsiä leikatessa hieman varoo sitä ja suoristelee jalkaa suoraksi kesken leikkuun, kesällä nuoli sängyn alla piilossa vasenta tassuaan iltaisin, pari kertaa ulahtanut puolen vuoden sisällä jos jalka on taipunut jne.), laitan siitä lääkärin kirjoittaman huomion tähän:
"Etujalan tutkiminen: vastaanotolla ei arista jalkaa. Tassun iho ja anturat siistit. Jalka taivutellaan ja ojennellaan läpi, ei selviä aristuskohtia. Olkaa ojennettaessa saadaan tuntumaan pieni muljahdus."
"Seuratkaa etujalan oireilua, jatkotutkimuksena tarkempi ontumatutkimus sekä jalan röntgenkuvaus oireiden jatkuessa."
Eli sitten jos näkyy selvää ontumista tai oireet muuten voimistuu, niin tutkaillaan koipea enemmän.
Jalan tutkimuksen jälkeen lääkäri vielä tähysti Lepon korvan samanlaisella aparaatilla, millä ihmistenkin korvakäytäviin katsotaan. Lepon mielestä korvien sörkkiminen alkoi jo riittää, se yritti peruuttaa alas pöydältä ja ulisi kuin olisi kuoleman kielissä. Naurettiin lääkärin kanssa että on siinä meillä yksi draamailija. :'D Sen verran mitä lääkäri sai korvaan katsottua, niin syvällä käytävässä näkyi punoitusta ja vaikkua, mutta ei turvotusta.
Korvanäytteet kertoivat Lepon vasemmassa korvassa olevan hiivaa, kahden +-merkin verran (en tiedä onko "maksimi" kolme vai viisi plusmerkkiä), ja saatiin korvaa varten kortisonitippa Recicort. Loppuhuomioksi hoito-ohjeisiin laitettiin "Mikäli kutina jatkuu, harkitkaa Apoquelin ottamista käyttöön taas." Lääkäri itse epäili, että korvaan on allergiaoireiden vuoksi tullut tulehdus, joka on sitten antanut hiivalle oivan kasvuympäristön. Hiiva ei aiheuta korvatulehdusta, vaan korvatulehdus hiivan, kuulemma.

"Huh, onneksi en oo enää tutkimushuoneessa vaan tääl aulas missä saa rapsuja."

Aamuisin Lepon korva putsataan korvahuuhteella (jota olin ostanut jo torstaina töistä), iltaisin laitetaan lääketippa. Leppo inhoaa molempia toimenpiteitä, joten siksi ekstrahyvät namput hommaan mukaan. :3

Tero pitää tiukasti kiinni koiraa, ja mie tiputtelen huuhdetta/lääketippoja korvaan, hieron korvanjuurta että aine menee varmasti syvälle, ja sitten pyyhin vanulapulla. Sen jälkeen koiran annetaan ravistaa päätä. Yksin en millään saisi pidettyä Leppoa paikallaan ja laitettua tippoja, onneksi Tero auttelee.

Leppo oli perjantai-iltana hieman levottoman oloinen kun oli saanut korvatipat, liekö lääke kirveli vähän korvassa tai teki muuten hassun olon.

Kurjia juttuja joutuu pieni kooki kestämään. <3

Yö tuli nukuttua kuitenkin ilman pään ravisteluja, samoin nyt viime yö. :) Tipat selvästi auttaa hyvin, saa nähdä tarvitseeko meidän pitää koko kahden viikon kuuria niitä vai riittääkö lyhempi. Korvahuuhdetta ei yleensä tarvitse kuin 3-5 ensimmäisen päivän ajan, joten sitä hommaa on enää kahtena aamuna tiedossa.

On jo ihan mukava olo... :)

Ensi syksynä voisin jatkaa Apoquelia vähän pidempään, tai ainakin ottaa sen heti takaisin käyttöön jos korvia tai muualta alkaa koiraa kovasti kutittaa lopettamisen jälkeen. Mietinkin jo syyskuussa että lopetinkohan liian aikaisin lääkkeen, mutta ajattelin että ehkä ne oireet kohta loppuu, parempi olla pienissä kutinoissa kuin käyttää päivittäistä lääkitystä... Noh, tästä opimme.

Ainiin, ostin Lepolle talvitakin! Myin sen viime talveksi ostamani fleecepompan kun vatsakappale oli Lepolle liian pitkä. Feel Active Voss Parka -takki sieltä töistä lähti matkaan syksyn uudessa värissä ja heijastinkuviossa, ja onhan tuo aika pähee.

Talvi saa tulla! <3

Yli 10 asteen pakkasia varten tuo takki on kun ei Leppo leudommilla keleillä tarvitse, mutta tuo on myös hyvä jos pakkasella tarvitsee odotella paikoillaan maassa tai autossa istuen. Niin ei pötkökoira jumiudu niin helposti. Olen hyvin tyytyväinen tuohon ostokseen, vaikka ei sitä tiedäkään minkämoisia pakkasia mahtaa ensi talvena tulla.

Vähän vielä pitää vasenta korvaa alempana... :D

Mallimies <3

Mallimies huomasi että nojatuoli olikin mukava, ja loikkasi sinne hetkeä
myöhemmin nokkaunille. <3

Ensi kertaan!

Kun Furu(?) tuli kylään, ja muita juttuja

"Mikä on furu? Onko se syötävää?" T: sapelihammas-Leppo

Maanantaina illalla avo pisti merkille, että Leppo nuolee oikeaa etutassuaan vähän. Eilen aamulla sitten huomasin lenkiltä tultua, että tassussa ei ole kaikki kunnossa. Varpaiden väliin oli muodostunut vihaisen punainen patti, ilman mitään näkyvää haavaa tai muuta syytä. Kuivasin alueen huolellisesti (eilen ja toissapäivänä saimme "nauttia" vesisateista ja loskasta) ja putsasin septidinillä vielä. Leppo yritti aina välillä sitä nuolla, ja päivälenkillä huomasin että patti on oikeasti kipeäkin, kun koira ontui soralla ja epätasaisissa maastoissa. :/

Ylhäältä katsottuna huomasi selkeämmin patin laajuuden,
harmaa katkoviiva näyttää mistä varpaan linja normaalisti
kulkee, punainen on itse pahkura.
(Älkää säikähtäkö ulointa kynttä, se on aina ollut tumma. :D)

Ei muuta kuin google esiin ja hakemaan "koiralla patti varpaiden välissä." Hakutulokset: furunkuloosi, furunkuloosi ja furunkuloosi... "Kavereiden" kesken furu. :(
Toinen mahku on, että pieni kiven tai lasin siru olisi mennyt tassuun ja siitä turvonnut tuommoinen rakkula/patti. Joka tapauksessa tassu on kipeä ja turvonnut. Olin juuri eilen ennen patin huomaamista varannut Lepolle rokotusajan (+ punkkilääkkeen ja Apoquelin reseptit ja suun tsekkaus) ensi viikolle, soitan sinne ajan lähestyessä jos ei saada kotihoidolla paranemaan, että voiko koiraa ensinnäkään rokottaa silloin kun sillä on tulehdus, ja että jos katsoisivat tassun samalla kun tehdään nuo muut hommat.

Pieni tietoisku furunkuloosista Eläinlääkäri.fi-sivulta:

Furunkuloosi tarkoittaa tassutulehdusta eli varpaiden ja polkuanturoiden välissä esiintyvää tulehdusta. Furunkuloosissa polkuanturoitten välissä oleva iho on arka ja punoittaa ja varpaiden väliin voi muodostua rakkuloita. Koira pyrkii nuolemaan tassuja ja saattaa ontua.

...

Furunkuloosin taustalla voi olla eri tekijät, kuten allergia, sienitulehdukset tai psyykkiset oireet (jatkuva tassujen nuoleminen). Tauti uusii helposti ja voi joskus vaatia runsaastikin lääkehoitoja. Taudin taustasyyn selvittäminen on hoidon kannalta tärkeää, mutta läheskään aina taustasyytä ei pystytä selvittämään huolellisista tutkimuksista huolimatta. Tällöin koiraa hoidetaan oireenmukaisesti.

Monista keskusteluketjuista lueskelin, että loska- ja kurakelit on yleensä semmoisia jotka laukaisee furunkuloosin oireet, jos koiralla semmoiseen on taipumusta. Toivotaan ettei Lepolla ala olemaan nuo arkipäivää. Mehän ollaan allergiaoireiden suhteen päästy toistaiseksi ihanan vähällä, sen vuoksi harmittaa vähän kun tuommosen nyt sitten iski. :/ Toivotaan että tassu paranee pian, ja että tämä jäisi kertaluontoiseksi vaivaksi. <3

Kovien pakkasten aikaan totesin ettei Lepon jumppapomppa oikein toimikaan, mahakappaletta pitäisi vieläkin lyhentää. Meni meinaan monet pissat Pompan sisään eikä ulkopuolelle ja koira (ja pomppa) pääsi suihkuun. :D En tiedä miten se sillä yhdellä lenkillä aiemmin talvella pelitti ihan kivasti, liekö päässyt venymään ja vanumaan kun koira kierii lumessa se päällä.
Sovittelin Lepolle sitten ensi talvea ajatellen vähän vermeitä töissä, kumpi talvimantteli sopisi teidän mielestä paremmin?

Hurtta Extreme warmer

Feel Active Voss Parka

Itse tykkäsin aluksi enemmän tosta Hurtasta, mutta onhan toi Voss Parkakin aika nätti. *__*

Tähän väliin hieno nukkuma-asento. :'D

Jänskiä tapahtumia oli viime viikolla. Olin iltavuorossa tai vapaapäivällä (en muista kummin päin) ja lähdössä salille. Käytävästä alkaa kuulua kovaa DYIIII-DYIIII-DYIIII-ääntä, hetken mietin että onkohan tuo nyt palohälytys vai ei. Leppo vaikuttaa epäileväiseltä äänen suhteen mutta ei mene onneksi paniikkiin (toisin kuin meidän kodin palohälyttimestä). Tsekkaan ovisilmästä että ei näy savua käytävässä, joten puen ulkohousut ja lämpimän takin, nappaan mukaan kännykän ja avaimet ja lähden koiran kanssa pihalle. Käytävässä oli sähköinen kärähtänyt haju, ja ulos päästyä huomaan että koko meidän talossa soi ja kovaa. Meidän lisäksi näin ainoastaan yhden muun asukkaan koko 100 asunnon kompleksista tulevan ulos. :D Palokunta tuli paikalle jo noin 3 minuutin sisään, ja ilmeisesti hätää ei ollut; rappumme alla olevasta parkkihallista käveli huoltomies palomiehiä vastaan rennon näköisenä. Leppo kävi odotellessa tekemässä lumikinokselle pissan ja mentiin takaisin sisälle kun hälytysääni oli sammutettu, mutta sain silti sohvalle kaverikseni hyvin valppaan ja epäileväisen otuksen:

"Olen ihan vain varmuudeksi tässä lähellä, jooko."

Ajattelin että oli paras odottaa rauhassa hetki, että koira rauhoittuu ja ettei hälytys ala esim. hetken päästä heti uudestaan. Koko käytävä kyllä kärtsäsi aika pahalle koko päivän, varmaan jokin laite mennyt parkkihallia huoltaessa rikki.

Viikonlopuksi seikkailtiin Kotkaan avon vanhemmille! Menomatka mentiin bussilla aikataulullisista syistä, ja bussin räminästä huolimatta Leppo koisi jalkatilassa koko matkan huoletta. Odoteltiin bussipysäkillä avon isän kanssa hetki, kun avon veli oli tulossa bussilla Kotkaan myös (Onnibussilla, ne eivät ota koiria kyytiin niin me tulimme eri yhtiöllä). Leppo ei voinut millään käsittää miksi ei mennä heti autoon kun saavutaan pysäkille, ja itki ja ulisi koko himskatin varttitunnin mitä odoteltiin. :D Itku vaimeni onneksi nopeasti rääkymisestä häyy-huutojen kautta pieneksi huolestuneeksi yninäksi.
Ensimmäisenä perille päästyämme Leppo ryntäsi sisään (ei ehtinyt millään moikata ovella olevaa avon äitiä), haki lelun vierashuoneen lelukorista ja tuli sitä ravistelemaan ja napsimaan ulos. :D Eikä ole ensimmäinen kerta kun pötkösankari näin tekee. <3 Sitten vasta ehti moikkaamaan ihmiset kunnolla.

Uninen pörröpylly. <3

Jalkapallo on vakava asia. Leppo tullut turvaan isin jalkoihin
kun muut miehet katsoo matsia.

Hieman oli hankea Kotkassakin, ja tehtiin Lepolle pihan hankeen polkuja joita pitkin pääsi seikkailemaan ympäri pihaa. Leppo yritti polkuja tehdä itsekin, mutta väsähti nopsaan. Tässä ei meinaa millään päästä lumivallin yli toiseen suuntaan kun lumi pettää alta:

"Joo joo kyllähän mä yritän tulla minkä kerkiän!"

Avon veljen sylissä on hyvä hengata. :)

Perinteinen koskilenkki.

"Löysin hienon kepin."

Nostin Lepon katselemaan ikkunasta jossain kohtaa, kun alla olevan kuvan lipaston paikalla oli ennen "Lepon oma" nojatuoli. Sen jälkeen Leppo menikin tarkkaavaisena tuohon kyttäämään, ja pyysi anovasti nostamaan uudestaan ikkunalle. Yrittipä pöhkö lipastolle hypätäkin pediltään, kun taputin reittäni että Leppo olisi noussut minun syliini ensin (istuin tuossa oikessa laidassa näkyvällä tuolilla). :D

"Voisinko päästä ylös katsomaan ikkunasta, kiitos?"

Aina loppuvaiheessa Kotka-reissua väsy vie voiton.

"Jaksaisikohan nousta ottamaan tuon pallon tuosta... Nääh."

Kotiin tultiin junalla. Siellä samanlaiset mutta bussimatkaa hiljaisemmat räminät saivat Lepon taas kiipeämään turvaan lattiatasolta. Avo teki töitä läppärillä viereisellä penkillä, ja Leppo meinasi moneen otteeseen hiippailla läppärin päälle avon syliin. :D Koska onhan kaksi turvasyliä parempi kuin yksi! Pet Remedy rauhoitti jonkin verran meininkiä, ja Leppo alkoi torkkumaan mun sylissä ja katselemaan ikkunasta.

Pelko pyllyssä </3

Loppukevennykseksi viimein editoimani video yhdeltä lenkiltä, jolloin sattumalta oli naapurin colliepentu Rico Lepon kanssa leikkimässä!