keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Mahataudissa

To 27.9.
Söin iltaruokaa Netflixin ääressä ja panin merkille että koira istuskelee ja makaa ovella, välillä kävelee mun luo ja takaisin ovelle. Lepolla ei ole koskaan ollut tuollainen hoppu pihalle vaikka maha onkin ollut ennenkin sekaisin, joten en osannut heti tulkita pyyntöjä oikein. Luulin että se vain haluaa ulos, koska Tero lähti juuri ovesta pihalle treeneihin ja ulkona on aina kivaa. Hetken päästä kuulen, kuinka Leppo alkaa oksentaa makuuhuoneessa. Oksussa oli vain mahanestettä ja kuolaa, ja Leppo kipittää oksentamisen jälkeen taas ovelle. Nyt alkaa omistajallakin raksuttaa, ja puen ulkovaatteet päälle ennätysvauhtia koiran pyöriessä hermostuneena ympärilläni.
Maha on ihan kunnolla sekaisin. Ensimmäisenä mietin, onko se saanut jotain uutta syötävää? Selaan mielessäni eilisen ja sitä edellisen päivän muuttujia; yksi kuivattu ankkafile, 2-4 nappulaa tuhtia Ziwipeak-täysravintoa herkkuna, aamuruualla Barking Headsin säilykeruokaa Nutriman tai Country Hunterin sijasta. Kaikki ovat aikaisemmin käyneet vatsalle, Ziwipeakin sopimisesta en ole aivan varma... En heittäydy johtopäätöksiin, vaan odotan rauhassa. Jos maha on mennyt sekaisin jostain noista, on se viimeistään päivän-parin päästä taas kunnossa. Pistän iltaruokaan Avital Flora-tabletteja vatsalle lisäavuksi.

Yöllä herään siihen, että Leppo vaihtaa paikkaa makuuhuoneesta pois. Nukahdan, ja hetken päästä herätään Teron kanssa molemmat koiran oksennusääneen. Tero siivoaa oksennukset (taas vain pieni määrä mahanesteitä ja kuolaa) samalla kun itse lähden viemään ovella hätäisenä pyörivää Leppoa ulos. Se kyykkää ulkona monta kertaa, viimeisillä kerroilla ulos tulee vain pieniä tippoja kirkasta limaa.

Pe 28.9.
Vapaapäivä. Onneksi. Käytän Leppoa aamupäivän aikana kolme kertaa ulkona, (neljä jos yöllinen käynti lasketaan), joista jokaisella koira kyykkää vähintään kaksi kertaa. Pusseja kuluu, sillä en aio jättää pisaraakaan mahdollisesti tarttuvasta ripulitaudista ulos naapureiden koirille jos vaan suinkin ne pisarat löydän. Kauhon varmuudeksi aina mukaan heinät ja sammaleet ympäriltä, joten yksi pussi täyttyy alta aikayksikön. Perun sen päivän koiratreffit naapuruston mukavan shelttineidin kanssa, sovimme viikon päähän torstaille seuraavat. Kyllähän se mahatauti siihen mennessä on taltutettu!


La 29.9.
Leppo on ulkona täysin oma pirtsakka itsensä, paitsi silloin kun on kiire pusikkoon. Kotona sisällä huomaa että se ei voi kovin hyvin, kun se ei pyydä meitä leikkiin, haluaa vain olla ihan lähellä. Illalla saunahetken koittaessa Leppo tulee ovenrakoon niin ettei kylppärin ovea saa kiinni, joten otamme koiraherran kylppärin puolelle, ettei meille tule kauhean kylmä avoimen oven takia. Kun se huomaa, että kaikista merkeistä huolimatta se ei ole joutumassa kylpyyn, rentoutuu Leppo makoilemaan kylppärin matolle. Ollaan sen mielestä kuitenkin liian kaukana, joten herra hyppää saunan oven avautuessa alimman portaan kautta keskirappuselle, ihan mun jalkoihin kiinni. Siinä se makoilee löylyistä huolimatta, kun lähellä on oltava.

Viikonlopun aikana herätään joka yö kertaalleen käymään ulkona, ja aamupäivät ja iltaruuan jälkeiset hetket on mahalle hankalimpia. Perun Tanyan kanssa sopimani koiratreffit, joka harmittaa, koska ei olla aikataulujemme takia ehditty pitkään aikaan yhdessä lenkille.

Maanantaina tai tiistaina Leppo on vähän nuutuneen oloinen, ei juo vettä (paitsi märkäruokaan sekoitettuna menee) ja lähinnä nukkuu. Uupumus menee kuitenkin onneksi ohi, ja yöulkoilut jäävät alkuviikosta taakse. Lahopää-omistajakin tajuaa jättää lohiöljyt ja nappulan, oikeastaan kaiken muun ruokinnasta pois paitsi Nutriman märkäruuan ja Avital Floran. Mahdollisimman hellävarainen, vähärasvainen ja hyvin sulava ruoka (eli EI nappula lohiöljyineen) auttaa vatsaa ja suolistoa toipumaan nopeammin. Voisi ehkä jatkossa muistaa rajoittaa ruokintaa heti eikä katsella neljää päivää. Duh.
Oli purkkia ja purnukkaa... Nyt jäi jäljelle vaan märkäruoka,
ja oranssin purkin prebiootti-tabletit.

Tauti ei ota talttuakseen, joten soitan keskiviikkona, mahavaivojen kestettyä melkein viikon, meidän lähieläinlääkärille. Välillä tulee ensin jopa hammastahnamaisen kiinteää tavaraa ulos, mutta sitten kyykkäily yleensä jatkuu vetisenä, limaisena ja onpa siellä joukossa vähän vertakin. Koska veri on kirkkaan punaista eikä tummaa, ja sitä on vähän, ja Leppo reippaan oloinen, uskallan ottaa eläinlääkäriajan vasta perjantaille (omat työvuorot ja vapaat lääkäriajat meni aivan ristiin). Käyn ostamassa apteekista Canicur-tabletteja, jotka ovat kuulemani mukaan tehokkaita ripulinparantajia.
Perumme taas treffit shelttineidin kanssa.

Pe 5.10.
Leppo ei ole kakannut torstai-iltapäivän jälkeen, eikä tee kakkaa aamullakaan, vaikka käytän sen kokeilemassa ennen ja jälkeen ruuan. Ajattelen että no tämäpä "hienoa", en ehdi enää perua lääkäriaikaa ja koira on kokenut ihmeparantumisen juuri lääkäriä ennen... Töistä palattuani kiiruhdan koiran kanssa pihalle ja bussiin, ei vieläkään kakkoja. Sitten lääkärin päässä, ollaankin sopivasti 20min etuajassa niin ehditään käyskennellä lähiympäristössä, "onneksi" lopulta tulee nurmikolle taas tutun näköistä velliä. Ei ainakaan tule turha lääkärireissu.
Leppo käytetään vastaanotolla vaa'an kautta, 13,2kg... Siltä se tuntuukin, viimeksi muistan punninneeni sen painoksi 13,8kg ehkä kuukausi sitten. En ollut hetkeen nostanut Leppoa syliin, ja kun nostin, tuntui siellä täällä yllättävän teräviä kulmia. Myös selkänikamat tuntuu jokseenkin selvästi.
Lääkäri sanoo, että Leppo on kyllä tosi hoikka, mutta ei se kuihtunut ole. Ei saa kuulemma silti enempää laihtua.
Lepolta mitataan lämpö, ei kuumetta. Perustarkastuksessa on muutenkin kaikki kunnossa, yleisvointi hyvä. Oireiden perusteella Leppo vaikuttaa oikein tyyppiesimerkiltä pitkittyneeseen paksusuoliperäiseen ripuliin, jonka saamme diagnoosiksi. Lääkäri antaa viikon kuurin Tylosin-suolistoantibioottia, ja lupailee sen yleensä auttavan jo parin päivän jälkeen. Jos lääke ei tepsi tai ripuli palaa kuurin jälkeen, lähdetään jatkotutkimuksiin ulostenäytteiden ja verinäytteen kanssa.
Reipas lääkärissäkävijä
Perinteinen lenkkireitti eläinklinikalta kotiin. :)
Ulkona se tsemppaa ja on pirtsakka...
...sisällä siirrytään nurkkaan nukkumaan.

Viikonlopun aikana Leppo vaikuttaa paljon pirteämmältä ja juo normaalisti, mutta vielä ei ainakaan näy muutosta vatsan kunnossa. Tylosin-tabletit ovat ilmeisesti karmaisevan makuisia, joten niiden syöttämisessä on ollut hieman haasteita varsinkin jos ne jää yhtään isommiksi paloiksi, jolloin ne on helppo syljeksiä pihalle ruokaa mutustaessa. :D Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä on Lepon yllättäen taas päästävä ulos, luulimme jo että yöherätyksistä oltaisi päästy...

Aamulla sunnuntaina Lepolla on myös kiire ulos, ja ulkoa palattuamme ihmettelen kun sen vatsa pitää tavallista kovempaa naukunaa. Onhan se toki pitänyt koko mahataudin ajan jotain ääniä aina välillä mutta nyt on todella kova ääntely menossa. Kun laitan Lepolle sen ruoka+lääkeannosta, vaikuttaa se jotenkin masentuneelta, ehkä mahaan sattuu. Leppo menee kesken ruuan pois kupilta moneen kertaan katsomaan missä mä olen, mikä on hyvin epätavallista käytöstä. Koskaan ei kuppia ole hylätty (paitsi pentuna kun koitin tarjota puuro-lihaseosta, ja Hau-Hau Championin kokeiluaikana). Ruoka jää kesken kun kysyn "tarviiko mennä", ja taas käydään pihalla.
Ulkona Lepolta ei kuitenkaan tule mitään, se tuntuu etsivän kakkapaikkaa mutta käykin sitten hitaasti, ikään kuin varoen istumaan ja on vähän raasun näköinen. Kun käyn kyykkyyn, se kipittää luokseni turvaan ihan jalkoihin kiinni, samalla tavalla jos reverse sneezing-kohtaus yllättää sen ulkoillessa. Alkaa säälittää kovasti mun pieni rakas otus, itku kurkussa mietin että uskallanko edes jättää sitä kotiin yksin työpäivän ajaksi (Tero on reissussa). Kävellään hitaasti vähän matkaa, ja pian Leppo yhtäkkiä reipastuukin. Ehkä sillä olikin vain hetkellisiä vatsanpuruja. Se nuuskii, merkkailee, syö pari heinänkortta ja käy sisälle tulemisen jälkeen innokkaana popsimaan loput ruokansa. Katselee ikkunasta ulos ja käy unille. Uskallan jättää sen yksin kuuden tunnin työpäiväni ajaksi, ja illalla vastassa on iloinen hauva.
Ei kyllä vieläkään muutosta vatsan toiminnassa. Tai no, iltalenkillä Leppo kyykkäsi kahdesti eilisen viiden kerran sijaan. Laatu on vielä samanlaista. Leppo venyttelee takajalkojaan ja takapäätään kovasti.

Ma 8.10.
Jotain muutosta on mahdollisesti havaittavissa. Leppo nukkuu yhtä pitkään kuin mekin, eikä sillä ole mikään kiire ulos. Päivän aikana ei tule lainkaan kakkaa, eikä maha mölyä enää ja ruoka maittaa. Ilmavaivoja tosin on vielä, ja haisevia sellaisia.
Helpoin keino antaa antibiootit on nähtävästi liottaa ne veteen, jonka jälkeen sekoitetaan märkäruoka joukkoon. Näin se näytti uppoavan koirallekin hyvin.
Ilta"pissatuksella" Leppo tekeekin koko päivän edestä tahnamaisen läjän! En tiedä pitäisikö olla iloinen vai ei... No, ainakaan se ei ole enää velliä tai vettä.

Ti 9.10.
Päivän aikana yksi kakka iltapäivällä. Astetta pökäleempi, mutta kerättäessä kuitenkin tahnamainen. :D
Leppo on ollut eilisen ja koko tämän päivän tosi laulavainen, burruttaa kovin kun joku tulee kotiin ja naukuhaukotuksia on usein. Taitaa olla parempi mieli ja masulla parempi olo. <3

Ke 10.10.
Aamulenkillä kakka, jes. Tsekkasin minkälaista tavaraa rupeaa tulemaan ulos ja ilahduin, alku näytti täydelliseltä pökäleeltä! Käänsin katseen taskua kohti jossa kakkapussit oli ja säädin jumittuneen vetoketjun kanssa. Pussin saatua kouraani katsahdin koiran tuotoksia ja huhhuh, mikä läjä! Siinä oli vähän kaikenlaista laatua ja paljon, hyvä kun mahtui pussiin. Alku oli tosissaan täydellistä mutta sitten loppua kohden hyvinkin tahnamaista ja vaaleaa, ei sentään sitä löysempää. Ehkä tämä tästä.

14.10. lopputulema
Perjantaiaamuna Leppo sai viimeisen erän antibioottikuurista. Tuotokset oli joka kerta hieman parempia keskiviikkoillan jälkeen (jolloin vielä tuli ripulia), nyt kaksut alkaa olla aika lailla normaalilaatuisia. :) Toivotaan että normaalissa pysytäänkin, eikä mahatauti tule enää heti uudestaan!

Ensi postauksessa onkin luvassa kaikenlaista siistiä, mitä ollaan viime aikoina seikkailtu. :)

tiistai 18. syyskuuta 2018

9.-17.9. kuvina

Syksyn värit alkaa mätsätä kivasti Lepon turkkiin <3 :D

Korituolin alla on uusi lempparinukkumapaikka!

"Mitäs äippä tehdään tänään?"
No doboilua pitkästä aikaa! Pitäisi jostain saada lainaan dobo-kirja,
niin saisi uusia ideoita liikkeille.
Leppoa tosin ei haittaa vaikka olisi aina samat liikkeet,
doboilu on AINA superkivaa!
Emännän vatsalihasrutistus + tassun anto, vuorotellen
kummallakin tassulla ja kädellä.
Onnellinen treenikoiru :3

Vähemmän onnellinen treenikoiru, joka koutui kylpyyn!
"Kyllä minä olen nyt niin pieni ja kovia kokenut, kun suihkuun jouduin."
Harmistus hälveni kun pääsi sohvalle mamin viekkuun lämmittelemään. <3

Iloisin lenkkikamu! <3
Alkaa naamakarvoista näkyä, että ei ole enää mikään vauvakoira. </3
Poskissa huulien vieressä, ja silmien ylä- ja alapuolella valkeita karvoja.

Corgi venyyyyy...
Corgi menee suppuun.

Tässä viime päivinä Leppo on jostain syystä tyhjentänyt lelukoriaan pitkin
päivää, kaivellut sieltä aina uuden lelun leikittäväksi. :D No, ihan kiva kyllä,
että semmoisetkin lelut (kuten tuo käsittelyssä oleva lateksisammakko),
millä Leppo ei ole pitkään aikaan halunnut leikkiä, tulevat leikityiksi.
Lepon passiivinen "haluan jotain"-asento. :D Nyt oli kaveri kylässä vklopun
ja Leppo olisi halunnut makkarin oven jo auki, mutta emäntä vaan torkkui!

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Ravitsemusneuvontaa testaamassa

Mustille ja Mirrille on tullut palveluvalikoimaan hyvinvointipalveluita, joista löytyy muun muassa ravitsemusneuvontaa. Päästiin Lepon kanssa "demokoirakoksi" työntekijöille järkättyyn infoon, jossa ravitsemusneuvonnan palveluita ja itse asiakaskokemusta käytiin työntekijöiden kanssa läpi. Tätä varten olin pitänyt Lepolle ruokintapäiväkirjaa vähän yli viikon verran, jonka pohjalta sitten saimme analyysin ravintoainetaulukoineen. Ravitsemusneuvojamme oli kotieläinten ravitsemustieteeseen yliopistossa kouluttautunut asiantuntija, joten uskoin häneltä saavani vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Lepon "käynnin syy" oli halu löytää oikeat ruokintamäärät ja tyylit tälle herkkämahaiselle, herkästi lihovalle otukselle.
Työntekijöille briiffattiin ensin ravitsemusneuvonnan eri palveluista (mm. neuvontakäynti, raakaruokintasuunnitelma, pennun ruokinta jne.) jonka jälkeen leikittiin Lepon kanssa olevamme vastaanotolla, käytiin siis läpi mitä vastaanotolla tapahtuu. :) Myöhemmin sain sähköpostilla ruokintapäiväkirjan pohjalta tehdyn analyysin, jonka pohjalta selvisi, että Leppo saa liian vähän ruokaa, ja liikaa herkkuja! Sen vuoksi painoa on ollut hankala pitää kurissa, annan sille liikaa kaikkea ylimääräistä, vaikka luulin etten anna paljoa mitään ekstraa.
"Nyt mä olen kyllä oikein hoikka hieno poika." 13,9kg. :)

Ruuasta (märkäruoka ja kuivaruoka) saadut kalorimäärät olivat vain noin puolet siitä, mitä Lepon päivittäinen tarve olisi. Eli puolet sen kaloreista tulee puruluista ja yksinoloherkuista (+öljylisä)! Eihän se koira vain voi lihoa, jos ei päivittäinen kaloritarve ylity, joten syynä on pakko olla (meidän ajatusten mukaan ennen tuiki tarpeelliset) yksinolo-, jälkkäri- ja perjantaiherkut. Proteiinin ja rasvan saanti oli hieman yli ehdottoman minimitarpeen, mutta alle suositusten. Minimimäärillä jatkuvasti eläen alkaisi etenkin rasvan puute näkyä ihossa ja turkissa nopeasti. En halua edes miettiä miltä Leppo näyttäisi ilman öljylisää... Ei ihme jos on välillä tuntunut olevan puhti lopussa.

Käytiin katsomassa maalitolppia niin Leppo jäikin siihen:
"Minä lepään tässä nyt." Kun kävin herraa silittelemässä, rupesi Leppo
köllöttelemään kyljellään, niin väsynyt se oli! Tosin oli myös melko lämmin.
Samalta lenkiltä kuin yllä. Leppo on tainnut hoksata bussipysäkkien idean,
oli sitä mieltä että tähän jos jäätäisi odottamaan, niin voitaisi kohta hypätä
ison auton kyytiin ja olla kotona vähemmällä kävelyllä! :'D Voi parkaa.

Myös muutama ravintoaine jäi analyysin mukaan "suhteellisen vajaaksi" suosituksista:
  • Magnesium: erittäin tärkeä kivennäisaine energia-aineenvaihdunnalle, lihasten supistumiselle, hermojen toiminnalle sekä proteiinien ja nukleiinihappojen muodostukselle. Magnesiumin vähäinen saanti on jo pitkään yhdistetty kramppeihin.
  • Kalium: erittäin tärkeä elektrolyytti ja hivenaine, jota elollinen luonto sekä kasvit ja eläimet tarvitsevat. Koira tarvitsee kaliumia monen muun lisäksi myös nestetasapainon säätelemiseen. Saman mekanismin kautta sitä käytetään magnesiumin ohella kramppien estämiseen ja hoitamiseen. Muiden elektrolyyttien lisänä annettu kalium estää tai vähentää rasituksesta johtuvaa läpivirtsaamista, pahimmillaan asidoosia. Lisäksi kalium vähentää osalla koirista lihaskireyttä ja spasmeja.
  • Sinkki: vaikuttaa monen entsyymin ja hormonin kautta lähes joka paikassa koiran kehossa. Sinkin puute vaikuttaa mm. A-vitamiinin käyttöön, turkkiin, ihoon, tassuihin, vastustuskykyyn ja yleiseen terveyteen. Sinkkiä voidaan huoletta kutsua tärkeimmäksi hivenaineeksi.
  • Seleeni: sen toimintaa ei täysin ymmärretä, mutta se toimii ainakin antioksidanttina ja ylipäätään elimistön puolustukseen, jolloin seleeni sitoo itseensä myrkyllisiä raskasmetalleja. Seleeniä sisältävät proteiinit osallistuvat myös kilpirauhashormonin aktivointiin tai inaktivointiin.
( Lähde ravintoaineteksteihin: Katiska )

Semmoista siis! Ravitsemusneuvojan kehotuksesta pistettiin herkut minimiin ja nostettiin kuivaruuan määrää. Ennen Leppo sai vähintään nämä herkut päivässä:
  • aamiaisen jälkeinen jälkkäri (ohut naudannahkatikku),
  • yksinoloon joko ankkakääreellinen naudannahkatikku, vähän paksumpi naudannahkatikku ja kuivattu ankkafile, tai lyhyeeseen yksinoloon pelkkä ankkafile ja/tai rouhetikku,
  • sekä iltaisin hammaspesuherkuksi rouhetikku, joskus harvoin dental-luu.
Yksinoloherkkuja tuli niin monta kuin yksinoloja päivässä, joskus siis kolmekin herkkua jos on ollut kauppaan tai salille/harrastuksiin menoa! Näiden lisäksi oli random-herkutteluhetkiä kun järjestelin herkkukaappia, satunnaisia herkkuja kun herra on haukkumatta autoille parvekkeelta, sekä viikonloppuherkuksi isompi puruluu. 
Nyt muutoksen jälkeen meillä on aamiaisjälkkäri (siitä en luovu, koska aamuisin on märkäruokaa/lihaa ja hammaskiveä kertyy herkästi) ja iltaisin puolikas rouhetikku. Jos on jotain muuta lisäksi, kuten vaikka viikonloppuluu, vähennän siltä tai seuraavalta päivältä nappulamäärää. Mutta suurin osa päivistä on kuitenkin noilla herkuilla. Koska yksinoloon Leppo on tottunut saamaan jotain pientä puuhaa/natustettavaa, olen laittanut sen iltaruokanappulasta pienen osan aktivointipalloon. Sen kanssa on mukava jäädä touhuamaan, eikä ylimääräisiä kaloreita tule.
Katsotaan miten näillä eväillä lähtee homma luistamaan, toivottavasti hyvin. :) Vatsa on ainakin tykännyt kun on vähemmän erilaisia juttuja sulateltavana, ja enemmän niitä samoja tuttuja! :D

Käytiin pitkästä aikaa Rico-collien kanssa lenkillä, pojilla olikin ollut jo toisiaan ikävä! Rico olisi koko ajan tykännyt Lepon kanssa leikkiä, välillä jäbät rallittelikin hurjasti pitkin kanervikkoja tai nurtsialuetta. Kaverikuvaa otettiin myös, ja Lepon ilmeet innokkaan Rico-pennun paikallaolosta olivat oikein paljon puhuvia:

Kameralle poseeraaminen on vakava ja tärkeä tehtävä. Leppo yritti kovasti pitää
pokkaansa ja paikkaansa yllä, vaikka pentupöllie tulikin häärimään naaman eteen. :D

<3

Myös Keken kanssa käytiin lenkillä, eilen oikein pitkällä sellaisella! Oltiin otettu molemmille pötkylöille omat super-namit mukaan (Lepolle keitettyä kanansydäntä, ei juuri lainkaan rasvaa), ja treenailtiin herrojen hetken hepuloitua keskenään luoksetuloja ja kuulolla olemista. :) Lepolle lähinnä vahvistin luoksetulosanaa (jota ollaan treenattu varmemmaksi ja ripeämmäksi kesän aikana) satunnaisilla kutsuilla, ja Keke-junnulle treenailtiin emännän kanssa yhdessä luoksetuloihin vauhtia ja varmuutta, murrosikäistä koirua kun monesti saattaa metsän tuoksut ja jäljet kiinnostaa kovasti. :) Treenipätkät meni oikein kivasti ja poitsuilla oli muutenkin mukavaa!


Heh, mietin aamulla että jos vaan nopeasti laittaisin tänne pari kuvaa, mutta sitten muistuikin tuo ravitsemusneuvonta mieleen... :D Muitakin postausideoita muhii pääkopassa jo, kai se pitää hyväksyä ettei tämä blogin päivittäminen ole ikinä mulle sellainen nopea kuvienlisäyshomma. :D
Ensi kertaan!

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Lepoton lomamatka Italiaan

Käväistiin heti viikko hääjuhlien jälkeen häämatkalla. Kohteena oli Gardajärvi, Italia, joten Leppo sai oman pienen loman Teron vanhempien hyvässä huomassa. :)
Satuin ostamaan uuden puhelimen juuri ennen matkaa (Mistä huomaa että vanha puhelin alkaa olla liian vanha? Siitä kun uutta HSL:n mobiilisovellusta ei saa siihen ladattua, ja vanha lakkaa kuukauden päästä toimimasta. :'D ) Vanha kunnon Samsung Galaxy S3 toimii yhä, ja onkin nyt varapuhelimena jos jomman kumman meistä puhelimille käy jotain.
Uudesta matkapuhelimestani (Honor 10) lörpöttelen ihan vaan sen vuoksi, että en ole vieläkään päässyt yli siitä miten hyvä kamera tässä on! Blogissakin on siis jatkossa hieman mukavemman näköisiä kuvia kuin entisellä luurilla otetut.

Kohti Kotkaa!
Paikallisjunassa Lepolla kävi pieni haaveri. Sitä alkoi jokin aivastuttaa, ja aivastaessaan raasu kolautti kuononsa junan lattiaan ja näki, että vähän sattui. :( Vasta Kotkan bussissa ollessa huomasin, että Lepolta oli lähtenyt kuonosta nahkat aivastuksen vuoksi. Kotkassa nappasin kuvankin kuonosta:
Pipinekku :(
Kysäisin mielenkiinnosta Facebookin corgiryhmästä, onko muilla käynyt näin, ja olihan siellä niitä kellä kuono kopsaa maahan aivastaessa. Useammalla corgilla hammaskin lohjennut jos on asfalttiin tai kovaan lattiaan kolahtanut! En tiedä onko pitkäkoipisillakin roduilla samaa ongelmaa, mutta ei nuo lyhyet koivet varmaan ainakaan auta asiaa. Tosi kurjaa. No, mutta ei siitä sen enempää. Tarvitsee vain olla tarkkana jos Leppo aivastelee ulkona, että nostetaan päätä sen verran ylemmäs jos ehditään, ettei tarvitsisi hammaslekuriin lähteä. Ja onneksi ei käynyt juuri mitään. :)

Kampissa. "Ai mitä? Pääsenkö mummolaan?"
Bussissa oli siistii!
Jo perinteeksi muodostunut lelun hakeminen sisältä,
kun saavutaan Teron vanhempien pihaan. :D
Väsy koira, jonka niskaturkki on punkkiaineesta lähmäinen.

Teron vanhempien naapurinkoira Haku oli Lepon mielestä kiva painikaveri. :)
<3
Kelpaa lenkin jälkeen köllötellä ilmalämpöpumpun puhallusalueella
viilennyshuivi kaulassa. :D
Leppo näytti jäävän oikein rennon oloisesti Kotkaan hoitoon, kun me lähdettiin kotia kohti hoitamaan viimeiset pakkailut ennen seuraavan päivän lentoa. Saimme Leposta kuvia ja kuulumisia päivittäin, niin ei mennyt ikävä ihan mahdottomaksi. :)
Pistän meidän lomamaisemista muutaman kuvan, mutta koska tämä on koirablogi, saatte katsausta myös meidän kohteen, Bardolinon, ja lähialueiden koirakulttuurista!

Bardolinon rantakatu
Auringonlaskut oli joka ilta ihan huikeita tuolla Gardajärven maisemissa!

Meidän hotellia lähin isoin kauppa oli Eurospar, josta käytiin ostamassa pullovettä ja suolaista naposteltavaa hotellihuoneeseen sekä altaalle/rannalle. Tein pientä katsausta lemmikkihyllyillekin toki!
Suomessa tuttuja merkkejä näkyi Sparin hyllyllä ainoastaan Cesar-märkäruuat, kissojen puolella taisi ainut tuttu merkki olla Whiskas. Yllätyin vähän että Suomessa tosi yleistä marketti(moska)ruokaa, Pedigreetä ei ollut lainkaan Sparissa näkyvillä, sen sijaan Sparin omalla merkillä varustettuja tuotteita riitti hyllytolkulla.

Spar-merkillä varustettuja koirankeksejä.

Ilmeisesti Italiassa tehdään aika paljon koirillekin kotiruokaa, sillä koiranruokahylly koostui lähinnä pienistä säilykkeistä, herkuista ja:
Riisistä...
...ja pastasta!
Matkaopas oli jutellut, että Italialaiset itse syövät kesäisin enemmän riisiruokia, ja talvisin taas enemmän pastaa (vai olikohan se toisinpäin, nyt en olekaan ihan varma?). Koirille on varmaan samankaltaiset menut tiedossa monissa talouksissa (oletettavasti ei tietty niin hyvillä lihoilla kuin ihmisille), sillä nuo säkit oli isoja, ja niille oli paljon hyllytilaa.

<3
Melkein tuli myrskyalue Bardolinoon, muttei ihan! Nää värit <3

Hämmästeltiin heti alkulomasta, miten paljon Bardolinossa on koiria. Enkä puhu mistään katukoirista tai pihoille unohdetuista hurtista, vaan ihan lemmikkikoirista, joita kohdeltiin hyvin! Koirat kulkivat mukana joka paikkaan, joten ne olivat varmasti tottuneet kaikenlaiseen hälyyn ja menoon. Ongelmallisia ohituksia tai kahvilapöydän alta ärinöitä oli vain muutamia! Koirat näyttivät yleensä oikein hyväkuntoisilta, ylipainoisia koiria ei tainnut näkyä kuin saksalaisilla turisteilla. Rotukoiria oli monilla, mutta taisi melkein yhtä paljon olla monen polven sekarotuisiakin, varsinkin pienemmissä koirissa. Italialaiset koirat oli useimmissa tapauksissa todella ilahduttavaa katseltavaa. :)

Tämä koiraherra olisi kyllä mieluusti käynyt maistamassa vähän joutsenta.. :D
Joutsenet oli ainakin Bardolinossa tosi kesyjä, kuin pullasorsia!
Koko loman ainoa irtokissa, joka nähtiin. Irtokoiria ei näkynyt senkään vertaa.

Yhtenä päivänä käytiin Bardolinon lemmikkiliikkeessä, ketjuliikkeessä nimeltä AnimalHouse. Käytiin ostamassa Lepolle tuliaisiksi lelu, ja samalla sain vähän tutkailla, mitä kaikkea sieltä löytyykään!
Ruuista en ehtinyt saada kuvia, mutta monessa ruokamerkissä mainostettiin pussinkyljessä, että ruoka sisältää oliiviöljyä. Markkinoinnin onnistunutta kohdistamista kyllä, vetoaa varmasti moniin italialaisiin. Sparissa ihmettelemäni Pedigreen puutos selittyi myös, se löytyi lemmikkiliikkeen hyllyiltä! :D Lähinnä siellä taisi kyllä olla dentastixejä ja muita herkkuja, märkäruokia ja ehkä joitain pienten koirien ruokia kyseiseltä lafkalta.
Leluissa Trixiellä sekä Kongilla oli selvä monopoliasema. En nähnyt minkään
muun merkin leluja tuossa liikkeessä.
Varustehyllystä löytyi muutakin tuttua: Hurtta-merkin vermeitä ja K9-valjaita!
Ulkoiluvarusteita löytyi useammalta merkiltä, ja kaulapannoissa niitit ja
blingit oli selvästi "se juttu".
Huomattiin myös, että todella paljon näkyi valjaita koirilla. Ja onhan niissä kyllä valinnanvaraa, kun noita lemmikkiliikkeen hyllyjä katseli. Valitettavasti usein valjaat oli aivan väärän malliset tai väärää kokoa kyseiselle koiralle, mutta yleensä ne olivat sentään liian suuret eikä liian pienet! :D Monilla koirilla valjaat tai panta sekä hihna oli vain näön vuoksi päällä, joten löysällä olevat valjaat ei kai liiemmin menoa haitanneet.
Koiria tuntui kyllä olevan joka hetki näkyvillä, kun kaupungilla kulki. Kun yksi koira katosi näköpiiristä, tuli viimeistään viiden sekunnin päästä seuraava näkyviin. :D
Tällä weimarinseisojalla oli koko ajan iloinen mieli ja heiluva häntä. :D
Valjaat tosin hiertää kainaloita ja näyttää muutenkin pieniltä...
Sitten kun katseen käänsi weimarista toiseen suuntaan... :D Koiria siellä,
koiria täällä!
Hukkasia :3

Bardolinon kadut (ja myös Veronan ja Venetsian) oli kyllä tosi siistit, mitä ei heti ehkä näin suomalaisena uskoisi tuommoisen koiramäärän perusteella... Täällä kun käyt aamulla pientareelta korjaamassa oman koiran kakkoja, on vaara astua muutamaan muuhun kakkaan matkan varrella. :D Ja keväisin sitä kakkaliejun määrää... Yök.
Noh, selvisi syykin katujen siisteyteen, kun hoksattiin Bardolinon rantakadun kyltti:
Jos oikein ymmärrän, on sakko rantakadulla uima-asuissa oleskelusta,
auringonotosta, lintujen ruokkimisesta ja koiran jätösten keräämättä
jättämisestä 25-500€! Miksei Suomeenkin voisi laittaa sakotuksen
alaiseksi rikkeeksi jätösten keräämättä jättämistä? :D

Viimeinen auringonlasku Bardolinossa <3

Vaikka lomalla olikin mahtavaa ja voisin kertoilla siitä vaikka miten paljon lisää (en kuitenkaan spämmää tätä postausta enemmillä lomakuvilla, vajaa 100 kuvaa Facebookissa saa riittää :'D), oli tämän blogin päätähden luo palaaminen kuitenkin kovin odotettua ja kovin ihanaa. <3 Mentiin Lepon kanssa heti yhteiselle metsälenkille kun päästiin Kotkaan, kovin oli herrakin riemuissaan jälleennäkemisestä. :)



Leppo sai meiltä tuliaiseksi ison kilpikonna-pehmon joka sanoo trööt kun sitä painaa, samanlainen röhköpilli sisällä siis kuin esimerkiksi röhkivissä lateksipossuissa. Niin kovin oli lelu mieluinen, että pilli menetti äänensä n. 5 minuutissa. :D Kovasti Leppo leikkii kilpparilla vieläkin, aina etsii sen jos on leikkituulella kotona. <3

Mikä hurmuri <3
Katariinanniemessäkin käytiin puistolenkillä ja
katsomassa lampaita.
Leppoa vähän hirvitti moiset otukset, väisteli ja näytti hampaita niille jos
ne tulivat kiinnostuneina liian liki. :D Meidän urhea paimenkoira.
Aiemmin sillä viikolla Teron vanhemmat olivat käyneet Lepon kanssa
samassa paikassa, silloin Leppo oli vain ignoorannut lampaat täysin. :D

 Sekä Lepolla että meillä oli ollut tahoillamme oikein ihana lomaviikko, mutta nyt on ollut ihan mukavakin palata takaisin arjen rytmiin. Lepollakin oli jo ollut ikävä koiranaapureita Espoossa, ja parilla treffilenkeillä ollaankin käyty, suunnitelluilla ja sattumalta kohdatuilla. :)
Jos ei kummempia tässä tapahdu niin yritän ainakin kuvia päivitellä nyt ahkerammin, aina kun vapaapäivinä/-hetkinä kerkiää. :)