Ensilunta ja ruokajuttuja

Saatiin Espooseen nätti ensilumi 29. lokakuuta, jonka kunniaksi lähdettiin käymään naapurin Eicca-brasilianterrierin kanssa lähimetsässä lenkillä. Eican emäntä otti digijärkkärin matkaan ja napsi koirapojista muutamia kuvia. :) 

Leppo ja Eicca tarkkana. :)

Lumimies <3

Ihanasta lumipeitteestä saatiin nautiskella vain päivän verran, seuraavana päivänä alkoi lumet jo sulailla. Mutta semmoista se ensilumen kanssa aina on.

Sain keiteltyä Lepolle vähän lihoja pitkästä aikaa! Tällä kertaa oli vuorossa kanapullia (luuttomia toki, luullisia lihoja ei jauhetun luuaineksen vuoksi parane kypsennellä) ja kanansydämiä. Pullat laitoin rasioihin ja pakastimeen semmoisinaan, sydämistä pilkoin suurimman osan pienemmiksi treeninameiksi ja pussitin pikkupusseihin.

Leppo kyttäsi vieressä nokka pitkällä nuuskutellen, kun pilkoin vielä hieman lämpimiä sydämiä. Olihan siitä pakko antaa koiralle maistiaista, kun toinen niin kovasti tätä herkkua rakastaa. :3 Videolla näkyy siis kokonainen kanansydän putkimaisine rakenteineen, joten voisin kuvitella että esim. reikäkammoiselle voi tehdä vähän ilkeää videon alun katsominen.

Sivuhuomio: en pyytänyt Leppoa tekemään mitään temppua, sanoin vain sen nimen ja kun herra huomasi, mitä mulla on tarjolla, tuli siltä heti ensimmäisenä kurre-temppu. :'D

Miten niin bravuuri-liike?

Ainiin, Lepon korvatulehdus parani tosi hyvin! Apoquel tosin aloitettiin muutama päivä sitten nyt uudestaan, kun koira yhä kutisee ja korvatippakortisonin jälkeen enenevissä määrin. Jos vaikka parin viikon kuuri jo riittäisi.

Mutta ne edellisen postauksen pakastekuivatut "supernamput" mitä käytimme korvatippoja laittaessa sopi Lepon mahalle tosi kivasti, kertaakaan ei ollut vatsa niistä löysällä. On ihan kiva olla varalla joku valmisratkaisu superherkulle, jos ei satukaan pakastimessa olemaan kanansydämiä jäljellä, tai tarvitaan jotain mikä ei vaadi kylmäsäilytystä jos nameja jää yli. Kuivalihat on toiminut Lepolla ihan kivasti, ja nuo True Instinct-namit sopi ilmeisesti myös oikein hyvin. Kun taas Trick&Treatin viljattomat, luunmuotoiset pehmeät lohinamit aiheuttaa myös löysää vatsaa jo melko pienistä määristä, saati sitten ne kotimaiset, pelletin muotoiset kalkkuna-/kananamit, vaikka niissäkin on vain kalkkunan/kanan lihaa ja pieni määrä kasvikuitua... :D No, onneksi oma kuivaruoka kelpaa arjessa namina hyvin, ja onneksi on broiskun sydämiä ja kuivalihoja mitkä käy superpalkkana.  

Lepon uusi pallo (josta lähti ääni jo ensimmäisellä lenkillä) on aarre. <3

Hoikkana on pysynyt masutaudin jäljiltä yhä. :) Varmasti jokunen sataa
grammaa tullut lisää siitä 13kg:sta kun siirryttiin normiruokaan takaisin,
mutta ei ainakaan näytä paljoa tulleen.

Leposta on tullut yhä laiskempi luiden järsijä. Meillä on vielä kolme "paksua", eli halkaisijaltaan ehkä 5cm, pururullaa jäljellä 15kappaleen pussista, jonka ostin viime joulukuun Koiramessuilta... Muutamia semipaksuja (n. sormen paksuisia) nahkarullia on jäljellä vielä 50kappaleen pussista, jonka ostin yli vuosi sitten. Ainoastaan aivan ohuimmat nahkatikut (lyijykynää ohuemmat) tulee syötyä esim. yksin ollessa tai aamupalan jälkeisenä hammasputsauksena yhdellä kerralla. Kylässä ollessa on ihan turha tarjota edes tuollaista sormen paksuista luuta, se jää kesken kun ei Leppo malta niin tylsään luuhun keskittyä, kotona saattaa malttaa jos ollaan itse paikalla.

"Mä näyn pimeällä hienosti kun on heijastinliivi ja valo."

Iltaköllöttelijä. :D <3

Olen kovasti koittanut miettiä, mikä järsittävä olisi Lepolle riittävän mielenkiintoinen, mutta myös semmoinen mistä ei menisi maha sekaisin. Kokeilin jälleen bull-stickiä kun niitä oli vielä edelliseltä toukokuun kokeilulta kaapissa, seuraavan päivän tuotokset oli tosi löysiä ja limaisia yhden bull-stick pätkän jäljiltä. :( Sama juttu ollut naudanmahatäytteisten puruluiden, naudan ruoka- ja henkitorvien ja naudan päänahkojen kanssa. Poron potkaluu sopi vatsalle kyllä tosi hyvin ja sen parissa viihdyttiin pari tuntia, mutta Leppo sai oletettavasti siitä joitain luuhippuja irti ja oksensi syömistä seuraavana yönä. -_- 

Nyt kun katselen tuota yllä luettelemaani, niin aika paljon ollaan todettu toimimattomiksi noita naudan kuivattuja osia. Tarvitsee siis ottaa se mahdollisuus huomioon, että ylipäätään naudan osat ei toimi. Voisin joku päivä kokeilla vielä naudan savunilkkaa tai -putkiluuta, ne kun on poron luita paksumpia ja suurempia niin voisin toivoa ettei Lepon leuat saisi niistä luupaloja irti. Raa'at luut kun ei nyt ole tuon koiran vatsalle vaihtoehto tällä hetkellä.

Testattiin kuivattua kananjalkaa, kun oltiin käymässä Sellossa
(odoteltiin Teroa Clasulta niin kipaistiin viereisessä Faunattaressa
herkkuostoksilla. :3 ) Kananjalka maistui ja sopi masulle,
mutta oli vain hetken hupi.

Saa vinkata, jos tulee kivoja järsittäviä mieleen, jotka ei ole raakaluita tai yllämainittuja, jo testattuja osia! Jos Lepolta kysytään, se söisi mieluiten aina vaan ohuita tikkuja, rouhetikkuja, ruokaa ja mm. riisikakkua:

"Oijoi miten hyvää"

Sitten vähän leikkihommia riisikakkupalan jälkeen:

Kettu meni mun jalan taakse Leppoa piiloon, se on aina jännittävää :D

Käytiin maanantaina Tanyan ja aussie-Haikun kanssa lenkillä! Meillä sattui vapaahetket viimein yksiin niin käväistiin iltapäivälenkki yhdessä vesisateesta huolimatta. Haiku oli aivan riemuissaan Lepon läsnäolosta, ja tunne taisi olla molemminpuolinen: Lepon mielestä Haiku ei ollut enää niin rasittava teinikoira vaan tosi samanhenkinen, rämäpäinen leikkikaveri. :D Muta vaan lätisi juostessa ja koirat kuraantui ulkoilun aikana kovasti, kun vetivät kuperkeikkaa puolin ja toisin painin keskellä. Kyllä lenkkiin onneksi rauhallisempaakin nuuskimista mahtui, ei ollut koko ajan pelkkää meuhkaamista. :) Ei tullut itse lenkiltä kuvia otettua, koska satoi välillä melko voimakkaastikin ja hämäräkin laskeutui ulkoilun aikana.

Leppo pääsi masu-, kankku- ja tassupesulle kotiin tultua, selän päältä lähti onneksi pelkällä pyyhkeellä pintakarvat puhtaaksi:

Miten niin kurainen?

Mahassa näkyvä mustuus ei ole varjo, vaan ihan silkkaa rapaa. :'D

Kylvystä selvitty, lämmiteltävä sohvannurkassa. <3

Yhtenä iltana kuvattiin Leppoa, kun jätkää vähän väsytti/laiskotti mutta silti olisi pitänyt leikkiä:

Ensi kertaan!

Eläinlääkärissä taas

Perjantaiaamuna oli soiteltava taas Espoon Eläinlääkäriasemalle. Mahatauti oli kyllä jo hienosti selätetty, mutta nyt Leppoa vaivasi sen vasen korva. Syyskuun alusta (=Apoquelin lopettamisen jälkeen) lähtienhän Lepon korvat, erityisesti vasen, oli kutissut silloin tällöin, ja muualtakin kutitellut aina välillä. Olin jo tuossa yhdessä vaiheessa putsaillut Lepon korvia kerran-kaksi viikossa, koska sinne kertyi vaikkua. Nyt ei pelkkä vanulapuilla ja Septidinillä putsailu riittänyt, ja Leppo ravisteli päätään ja piti vasenta korvaansa matalemmalla kuin oikeaa, välillä päätä kallellaan, ja sillä oli hankaluuksia nukkua koko yötä ilman että korva häiritsi. Torstai-iltana ja perjantaiaamuna meno oli hyvin usein tämän näköistä:

Rasvistelua, rapsuttelua, ravistelua... Sanottiin Leppoa porakoneeksi kun sen pää näytti
poranterältä ravistellessa.

 Saatiin samalle päivälle lääkäriaika (aikaa varannut hoitaja sanoi, ettei kannata odottaa viikonlopun yli), ja sain onneksi ihanan myymäläpäällikkömme joustavuuden ansiosta järkättyä niin, että pääsin kesken työpäivää hakemaan Lepon kotoa ja viemään sen lääkärille.
Siellä Lepolta otettiin pumpulipuikolla korvanäyte molemmista korvista, joka oli koiran mielestä karmaisevaa ja piti vähän huutaa :'D. Tutkimuksen tuloksia odotellessamme lääkäri tutki vielä Lepon vasemman etujalan, joka on vaivannut sitä harvakseltaan kesästä asti (kynsiä leikatessa hieman varoo sitä ja suoristelee jalkaa suoraksi kesken leikkuun, kesällä nuoli sängyn alla piilossa vasenta tassuaan iltaisin, pari kertaa ulahtanut puolen vuoden sisällä jos jalka on taipunut jne.), laitan siitä lääkärin kirjoittaman huomion tähän:
"Etujalan tutkiminen: vastaanotolla ei arista jalkaa. Tassun iho ja anturat siistit. Jalka taivutellaan ja ojennellaan läpi, ei selviä aristuskohtia. Olkaa ojennettaessa saadaan tuntumaan pieni muljahdus."
"Seuratkaa etujalan oireilua, jatkotutkimuksena tarkempi ontumatutkimus sekä jalan röntgenkuvaus oireiden jatkuessa."
Eli sitten jos näkyy selvää ontumista tai oireet muuten voimistuu, niin tutkaillaan koipea enemmän.
Jalan tutkimuksen jälkeen lääkäri vielä tähysti Lepon korvan samanlaisella aparaatilla, millä ihmistenkin korvakäytäviin katsotaan. Lepon mielestä korvien sörkkiminen alkoi jo riittää, se yritti peruuttaa alas pöydältä ja ulisi kuin olisi kuoleman kielissä. Naurettiin lääkärin kanssa että on siinä meillä yksi draamailija. :'D Sen verran mitä lääkäri sai korvaan katsottua, niin syvällä käytävässä näkyi punoitusta ja vaikkua, mutta ei turvotusta.
Korvanäytteet kertoivat Lepon vasemmassa korvassa olevan hiivaa, kahden +-merkin verran (en tiedä onko "maksimi" kolme vai viisi plusmerkkiä), ja saatiin korvaa varten kortisonitippa Recicort. Loppuhuomioksi hoito-ohjeisiin laitettiin "Mikäli kutina jatkuu, harkitkaa Apoquelin ottamista käyttöön taas." Lääkäri itse epäili, että korvaan on allergiaoireiden vuoksi tullut tulehdus, joka on sitten antanut hiivalle oivan kasvuympäristön. Hiiva ei aiheuta korvatulehdusta, vaan korvatulehdus hiivan, kuulemma.

"Huh, onneksi en oo enää tutkimushuoneessa vaan tääl aulas missä saa rapsuja."

Aamuisin Lepon korva putsataan korvahuuhteella (jota olin ostanut jo torstaina töistä), iltaisin laitetaan lääketippa. Leppo inhoaa molempia toimenpiteitä, joten siksi ekstrahyvät namput hommaan mukaan. :3

Tero pitää tiukasti kiinni koiraa, ja mie tiputtelen huuhdetta/lääketippoja korvaan, hieron korvanjuurta että aine menee varmasti syvälle, ja sitten pyyhin vanulapulla. Sen jälkeen koiran annetaan ravistaa päätä. Yksin en millään saisi pidettyä Leppoa paikallaan ja laitettua tippoja, onneksi Tero auttelee.

Leppo oli perjantai-iltana hieman levottoman oloinen kun oli saanut korvatipat, liekö lääke kirveli vähän korvassa tai teki muuten hassun olon.

Kurjia juttuja joutuu pieni kooki kestämään. <3

Yö tuli nukuttua kuitenkin ilman pään ravisteluja, samoin nyt viime yö. :) Tipat selvästi auttaa hyvin, saa nähdä tarvitseeko meidän pitää koko kahden viikon kuuria niitä vai riittääkö lyhempi. Korvahuuhdetta ei yleensä tarvitse kuin 3-5 ensimmäisen päivän ajan, joten sitä hommaa on enää kahtena aamuna tiedossa.

On jo ihan mukava olo... :)

Ensi syksynä voisin jatkaa Apoquelia vähän pidempään, tai ainakin ottaa sen heti takaisin käyttöön jos korvia tai muualta alkaa koiraa kovasti kutittaa lopettamisen jälkeen. Mietinkin jo syyskuussa että lopetinkohan liian aikaisin lääkkeen, mutta ajattelin että ehkä ne oireet kohta loppuu, parempi olla pienissä kutinoissa kuin käyttää päivittäistä lääkitystä... Noh, tästä opimme.

Ainiin, ostin Lepolle talvitakin! Myin sen viime talveksi ostamani fleecepompan kun vatsakappale oli Lepolle liian pitkä. Feel Active Voss Parka -takki sieltä töistä lähti matkaan syksyn uudessa värissä ja heijastinkuviossa, ja onhan tuo aika pähee.

Talvi saa tulla! <3

Yli 10 asteen pakkasia varten tuo takki on kun ei Leppo leudommilla keleillä tarvitse, mutta tuo on myös hyvä jos pakkasella tarvitsee odotella paikoillaan maassa tai autossa istuen. Niin ei pötkökoira jumiudu niin helposti. Olen hyvin tyytyväinen tuohon ostokseen, vaikka ei sitä tiedäkään minkämoisia pakkasia mahtaa ensi talvena tulla.

Vähän vielä pitää vasenta korvaa alempana... :D

Mallimies <3

Mallimies huomasi että nojatuoli olikin mukava, ja loikkasi sinne hetkeä
myöhemmin nokkaunille. <3

Ensi kertaan!