Ensilunta ja ruokajuttuja

Saatiin Espooseen nätti ensilumi 29. lokakuuta, jonka kunniaksi lähdettiin käymään naapurin Eicca-brasilianterrierin kanssa lähimetsässä lenkillä. Eican emäntä otti digijärkkärin matkaan ja napsi koirapojista muutamia kuvia. :) 

Leppo ja Eicca tarkkana. :)

Lumimies <3

Ihanasta lumipeitteestä saatiin nautiskella vain päivän verran, seuraavana päivänä alkoi lumet jo sulailla. Mutta semmoista se ensilumen kanssa aina on.

Sain keiteltyä Lepolle vähän lihoja pitkästä aikaa! Tällä kertaa oli vuorossa kanapullia (luuttomia toki, luullisia lihoja ei jauhetun luuaineksen vuoksi parane kypsennellä) ja kanansydämiä. Pullat laitoin rasioihin ja pakastimeen semmoisinaan, sydämistä pilkoin suurimman osan pienemmiksi treeninameiksi ja pussitin pikkupusseihin.

Leppo kyttäsi vieressä nokka pitkällä nuuskutellen, kun pilkoin vielä hieman lämpimiä sydämiä. Olihan siitä pakko antaa koiralle maistiaista, kun toinen niin kovasti tätä herkkua rakastaa. :3 Videolla näkyy siis kokonainen kanansydän putkimaisine rakenteineen, joten voisin kuvitella että esim. reikäkammoiselle voi tehdä vähän ilkeää videon alun katsominen.

Sivuhuomio: en pyytänyt Leppoa tekemään mitään temppua, sanoin vain sen nimen ja kun herra huomasi, mitä mulla on tarjolla, tuli siltä heti ensimmäisenä kurre-temppu. :'D

Miten niin bravuuri-liike?

Ainiin, Lepon korvatulehdus parani tosi hyvin! Apoquel tosin aloitettiin muutama päivä sitten nyt uudestaan, kun koira yhä kutisee ja korvatippakortisonin jälkeen enenevissä määrin. Jos vaikka parin viikon kuuri jo riittäisi.

Mutta ne edellisen postauksen pakastekuivatut "supernamput" mitä käytimme korvatippoja laittaessa sopi Lepon mahalle tosi kivasti, kertaakaan ei ollut vatsa niistä löysällä. On ihan kiva olla varalla joku valmisratkaisu superherkulle, jos ei satukaan pakastimessa olemaan kanansydämiä jäljellä, tai tarvitaan jotain mikä ei vaadi kylmäsäilytystä jos nameja jää yli. Kuivalihat on toiminut Lepolla ihan kivasti, ja nuo True Instinct-namit sopi ilmeisesti myös oikein hyvin. Kun taas Trick&Treatin viljattomat, luunmuotoiset pehmeät lohinamit aiheuttaa myös löysää vatsaa jo melko pienistä määristä, saati sitten ne kotimaiset, pelletin muotoiset kalkkuna-/kananamit, vaikka niissäkin on vain kalkkunan/kanan lihaa ja pieni määrä kasvikuitua... :D No, onneksi oma kuivaruoka kelpaa arjessa namina hyvin, ja onneksi on broiskun sydämiä ja kuivalihoja mitkä käy superpalkkana.  

Lepon uusi pallo (josta lähti ääni jo ensimmäisellä lenkillä) on aarre. <3

Hoikkana on pysynyt masutaudin jäljiltä yhä. :) Varmasti jokunen sataa
grammaa tullut lisää siitä 13kg:sta kun siirryttiin normiruokaan takaisin,
mutta ei ainakaan näytä paljoa tulleen.

Leposta on tullut yhä laiskempi luiden järsijä. Meillä on vielä kolme "paksua", eli halkaisijaltaan ehkä 5cm, pururullaa jäljellä 15kappaleen pussista, jonka ostin viime joulukuun Koiramessuilta... Muutamia semipaksuja (n. sormen paksuisia) nahkarullia on jäljellä vielä 50kappaleen pussista, jonka ostin yli vuosi sitten. Ainoastaan aivan ohuimmat nahkatikut (lyijykynää ohuemmat) tulee syötyä esim. yksin ollessa tai aamupalan jälkeisenä hammasputsauksena yhdellä kerralla. Kylässä ollessa on ihan turha tarjota edes tuollaista sormen paksuista luuta, se jää kesken kun ei Leppo malta niin tylsään luuhun keskittyä, kotona saattaa malttaa jos ollaan itse paikalla.

"Mä näyn pimeällä hienosti kun on heijastinliivi ja valo."

Iltaköllöttelijä. :D <3

Olen kovasti koittanut miettiä, mikä järsittävä olisi Lepolle riittävän mielenkiintoinen, mutta myös semmoinen mistä ei menisi maha sekaisin. Kokeilin jälleen bull-stickiä kun niitä oli vielä edelliseltä toukokuun kokeilulta kaapissa, seuraavan päivän tuotokset oli tosi löysiä ja limaisia yhden bull-stick pätkän jäljiltä. :( Sama juttu ollut naudanmahatäytteisten puruluiden, naudan ruoka- ja henkitorvien ja naudan päänahkojen kanssa. Poron potkaluu sopi vatsalle kyllä tosi hyvin ja sen parissa viihdyttiin pari tuntia, mutta Leppo sai oletettavasti siitä joitain luuhippuja irti ja oksensi syömistä seuraavana yönä. -_- 

Nyt kun katselen tuota yllä luettelemaani, niin aika paljon ollaan todettu toimimattomiksi noita naudan kuivattuja osia. Tarvitsee siis ottaa se mahdollisuus huomioon, että ylipäätään naudan osat ei toimi. Voisin joku päivä kokeilla vielä naudan savunilkkaa tai -putkiluuta, ne kun on poron luita paksumpia ja suurempia niin voisin toivoa ettei Lepon leuat saisi niistä luupaloja irti. Raa'at luut kun ei nyt ole tuon koiran vatsalle vaihtoehto tällä hetkellä.

Testattiin kuivattua kananjalkaa, kun oltiin käymässä Sellossa
(odoteltiin Teroa Clasulta niin kipaistiin viereisessä Faunattaressa
herkkuostoksilla. :3 ) Kananjalka maistui ja sopi masulle,
mutta oli vain hetken hupi.

Saa vinkata, jos tulee kivoja järsittäviä mieleen, jotka ei ole raakaluita tai yllämainittuja, jo testattuja osia! Jos Lepolta kysytään, se söisi mieluiten aina vaan ohuita tikkuja, rouhetikkuja, ruokaa ja mm. riisikakkua:

"Oijoi miten hyvää"

Sitten vähän leikkihommia riisikakkupalan jälkeen:

Kettu meni mun jalan taakse Leppoa piiloon, se on aina jännittävää :D

Käytiin maanantaina Tanyan ja aussie-Haikun kanssa lenkillä! Meillä sattui vapaahetket viimein yksiin niin käväistiin iltapäivälenkki yhdessä vesisateesta huolimatta. Haiku oli aivan riemuissaan Lepon läsnäolosta, ja tunne taisi olla molemminpuolinen: Lepon mielestä Haiku ei ollut enää niin rasittava teinikoira vaan tosi samanhenkinen, rämäpäinen leikkikaveri. :D Muta vaan lätisi juostessa ja koirat kuraantui ulkoilun aikana kovasti, kun vetivät kuperkeikkaa puolin ja toisin painin keskellä. Kyllä lenkkiin onneksi rauhallisempaakin nuuskimista mahtui, ei ollut koko ajan pelkkää meuhkaamista. :) Ei tullut itse lenkiltä kuvia otettua, koska satoi välillä melko voimakkaastikin ja hämäräkin laskeutui ulkoilun aikana.

Leppo pääsi masu-, kankku- ja tassupesulle kotiin tultua, selän päältä lähti onneksi pelkällä pyyhkeellä pintakarvat puhtaaksi:

Miten niin kurainen?

Mahassa näkyvä mustuus ei ole varjo, vaan ihan silkkaa rapaa. :'D

Kylvystä selvitty, lämmiteltävä sohvannurkassa. <3

Yhtenä iltana kuvattiin Leppoa, kun jätkää vähän väsytti/laiskotti mutta silti olisi pitänyt leikkiä:

Ensi kertaan!

Hieman erilainen kesäloma

Meillä alkoi viime keskiviikkona kesälomat! Lepolle ja meille ihmisillekin kyseessä oli hieman erilainen lomanaloitus, kun oli "pientä" juhlaa tiedossa heti loman aloittajaisiksi...

Leppokin juhlatamineissa hienona. <3

Mentiin meinaan tuon "avokin" kanssa naimisiin! <3

Juhlia oltiin suunniteltu toki jo tovi, ja lauantaina 4.8. niitä sitten hieman yli 50 hengen kesken juhlittiin. Käväistiin maistraativihkimisessä pienemmällä porukalla 1.8., ja sitten herkuteltiin ja jutusteltiin sukulaisten ja ystävien kesken tuo lauantaipäivä.

Jatkossa mullakin on nyt sitten eri sukunimi, ja tuota miehekkäämpää puoliskoa ei tarvitse blogissakaan kutsua enää nimellä avo/avokki, nyt se saa olla mies, tai Tero. <3

Kesken pönötysten alkoi naurattaa. :D Mun mies. <3

Leppo oli toki mukana juhlassa, kuten ensimmäisestä kuvasta voi huomata, ja selvisi juhlan isännöinnistä oikein hienosti. Lepsi kävi häntä heiluen tervehtimässä portista sisääntulijat (oltiin siis vuokrattu Vuosaaresta tilaushuvila jossa oli aidattu pihakin) ja hyöri vieraiden lomassa hyvin rennon oloisesti.

Leppo oli myös innossaan auttamassa mua hääjärjestelyissä. Muun muassa siinä vaiheessa kun leikkelin pahvista suorakaiteita opasteita varten ja laskin jo leikattuja lattialle, yritti Leppo ovelasti pöydän alta käydä etuhampaillaan nappaamassa pahveja. :'D Herran mielestä ne tarvitsivat vähän rouheampaa ulkonäköä, eikä suoria leikkuupintoja. (Onneksi huomasin ajoissa ja kyltit eivät ehtineet Lepon käsittelyyn asti!)

Tilasin itselleni morsiuskimpun netistä. Kyseessä oli silkkikukista tehty kimppu, jonka ajattelin olevan sitten kiva sisustusesine, ja samalla muisto tuosta elämäni parhaasta päivästä. <3 Leppo oli sitä mieltä, että kyseessä on hänelle ostettu lelu. :D Se rapisi, muistutti vähän palloa, siitä roikkui kivoja nauhoja, ja kaikenlisäksi se tuli postipaketin sisältä! Kaikki lelun merkkaavat kriteerit täytetty!

"Aivan selvästi tehty lelusta! Mulle se."

 Leppo myös tuli monesti vierelle makoilemaan jos vaikutin stressaantuneelta tai olin ajatuksissani jonkun järkkäilyasian suhteen. Tai sitten se vain oli sitä mieltä, että "mulle lisää rapsuja, liian kauan viime rapsuista." :D

Niin tai näin, Leppo oli ihana pikku apuri ja juhlien valopilkku! Mutta jännittävät tapahtumat eivät suinkaan tähän lopu. Lähdetään lähipäivinä häämatkalle miekkosen kanssa, joten Leppo jää Teron vanhemmille hoitoon! Leppo varmasti nauttii pihasta, rapsuista ja herkuista, mutta toki meille immeisille tulee karvamakkaraa kova ikävä. <3 Mutta eiköhän se siitä, kohteessa on niin paljon kaikkea kivaa nähtävää ja koettavaa varmasti niin helpottaa ikävää. :)

Laitetaanpas vielä takautuvasti vähän elämää viime ajoilta, ollaan me kaikenlaista tehty mutta hääjärjestelyjen takia ei ole ehtinyt tänne päivittää. :) Joten kertapläjäyksellä vähän kuvia!

Ostin uuden olkkarin maton, Facebookin koirat-ryhmän suosituksesta
päädyttiin tämmöiseen! :D Leppo approves.

Hauska ylläri bussipysäkillä, Kotkaan oltiin menossa.

Teron vanhempien pihassa oli kirsikat kypsiä ja aivan ihanan värisiä!

Koska oli kuuma, olin tehnyt Lepolle viilentävän herkun
pakastamalla pussin sen märkäruokaa.

"Ai että kun on hyvvää.."

Tanya tuli Tofun kanssa käymään lenkillä! :) Haiku-aussilla oli juoksut
ollut juuri, niin Leppo sai rauhallista laatuaikaa Tofun kanssa nuuskiessa. <3

Oli tosi kiva vaihtaa Tanyan kanssa kuulumisia pitkästä aikaa! :) Harmi kun
piti töihin lähteä kyseisenä päivänä, oisin voinut hengailla vaikka koko
päivän hyvässä seurassa! <3

Iltapäivälenkkien meininki helteillä... Tuossa varjossa pönöteltiin vartin verran.

Mutta sisällekään ei haluis mennä. :D

Viimein sain naapurin brassipennun Eican myös kuviin! Törmäiltiin ilta-
lenkillä sattumalta ja jäätiin koirien kanssa hömpöttämään hetkeksi. :)

Eicca on niin söpö pieni brasilianterrierin alku. <3

Leppo: "Täh? Mitämissä?" Eicca: "Et viittis hei kuvata enää..."

Illan viiletessä temppuilua. Kieli keskellä suuta
pitää olla kun koivet pitää asetella tarkasti. :D

Piti hääherkkuja varten tyhjentää pakastin
niin tyhjäksi kuin suinkin sain, joten Lepon
kaikki jämälihat pääsi kypsennykseen.

Mm, herkullisen näköisiä sydämiä... :D Hyh.

Joku ehkä pikkusen haistoi että hälle kokataan...

"Oi, kyllä kiitos!"

Lepon masu muuten sietää keitettyjä lihoja tosi hyvin! Yhdestä raa'asta broiskun sydämestäkään ei mennyt maha miksikään, mutta sitten kun yritin sitä antaa raakana ruuan seassa, alkoi maha menemään huonommaksi mitä enemmän raakaa laittoi. Joten ei ole vieläkään raa'an paluun aika. Mutta eipä se mitään, kun vaan jaksaa keitellä välillä lihoja niin on vaihtelua säilykeruualle ja nappulalle. :)

Palaillaan blogiasioihin sitten taas häämatkan jälkeen! <3