Eläinlääkärissä taas

Perjantaiaamuna oli soiteltava taas Espoon Eläinlääkäriasemalle. Mahatauti oli kyllä jo hienosti selätetty, mutta nyt Leppoa vaivasi sen vasen korva. Syyskuun alusta (=Apoquelin lopettamisen jälkeen) lähtienhän Lepon korvat, erityisesti vasen, oli kutissut silloin tällöin, ja muualtakin kutitellut aina välillä. Olin jo tuossa yhdessä vaiheessa putsaillut Lepon korvia kerran-kaksi viikossa, koska sinne kertyi vaikkua. Nyt ei pelkkä vanulapuilla ja Septidinillä putsailu riittänyt, ja Leppo ravisteli päätään ja piti vasenta korvaansa matalemmalla kuin oikeaa, välillä päätä kallellaan, ja sillä oli hankaluuksia nukkua koko yötä ilman että korva häiritsi. Torstai-iltana ja perjantaiaamuna meno oli hyvin usein tämän näköistä:

Rasvistelua, rapsuttelua, ravistelua... Sanottiin Leppoa porakoneeksi kun sen pää näytti
poranterältä ravistellessa.

 Saatiin samalle päivälle lääkäriaika (aikaa varannut hoitaja sanoi, ettei kannata odottaa viikonlopun yli), ja sain onneksi ihanan myymäläpäällikkömme joustavuuden ansiosta järkättyä niin, että pääsin kesken työpäivää hakemaan Lepon kotoa ja viemään sen lääkärille.
Siellä Lepolta otettiin pumpulipuikolla korvanäyte molemmista korvista, joka oli koiran mielestä karmaisevaa ja piti vähän huutaa :'D. Tutkimuksen tuloksia odotellessamme lääkäri tutki vielä Lepon vasemman etujalan, joka on vaivannut sitä harvakseltaan kesästä asti (kynsiä leikatessa hieman varoo sitä ja suoristelee jalkaa suoraksi kesken leikkuun, kesällä nuoli sängyn alla piilossa vasenta tassuaan iltaisin, pari kertaa ulahtanut puolen vuoden sisällä jos jalka on taipunut jne.), laitan siitä lääkärin kirjoittaman huomion tähän:
"Etujalan tutkiminen: vastaanotolla ei arista jalkaa. Tassun iho ja anturat siistit. Jalka taivutellaan ja ojennellaan läpi, ei selviä aristuskohtia. Olkaa ojennettaessa saadaan tuntumaan pieni muljahdus."
"Seuratkaa etujalan oireilua, jatkotutkimuksena tarkempi ontumatutkimus sekä jalan röntgenkuvaus oireiden jatkuessa."
Eli sitten jos näkyy selvää ontumista tai oireet muuten voimistuu, niin tutkaillaan koipea enemmän.
Jalan tutkimuksen jälkeen lääkäri vielä tähysti Lepon korvan samanlaisella aparaatilla, millä ihmistenkin korvakäytäviin katsotaan. Lepon mielestä korvien sörkkiminen alkoi jo riittää, se yritti peruuttaa alas pöydältä ja ulisi kuin olisi kuoleman kielissä. Naurettiin lääkärin kanssa että on siinä meillä yksi draamailija. :'D Sen verran mitä lääkäri sai korvaan katsottua, niin syvällä käytävässä näkyi punoitusta ja vaikkua, mutta ei turvotusta.
Korvanäytteet kertoivat Lepon vasemmassa korvassa olevan hiivaa, kahden +-merkin verran (en tiedä onko "maksimi" kolme vai viisi plusmerkkiä), ja saatiin korvaa varten kortisonitippa Recicort. Loppuhuomioksi hoito-ohjeisiin laitettiin "Mikäli kutina jatkuu, harkitkaa Apoquelin ottamista käyttöön taas." Lääkäri itse epäili, että korvaan on allergiaoireiden vuoksi tullut tulehdus, joka on sitten antanut hiivalle oivan kasvuympäristön. Hiiva ei aiheuta korvatulehdusta, vaan korvatulehdus hiivan, kuulemma.

"Huh, onneksi en oo enää tutkimushuoneessa vaan tääl aulas missä saa rapsuja."

Aamuisin Lepon korva putsataan korvahuuhteella (jota olin ostanut jo torstaina töistä), iltaisin laitetaan lääketippa. Leppo inhoaa molempia toimenpiteitä, joten siksi ekstrahyvät namput hommaan mukaan. :3

Tero pitää tiukasti kiinni koiraa, ja mie tiputtelen huuhdetta/lääketippoja korvaan, hieron korvanjuurta että aine menee varmasti syvälle, ja sitten pyyhin vanulapulla. Sen jälkeen koiran annetaan ravistaa päätä. Yksin en millään saisi pidettyä Leppoa paikallaan ja laitettua tippoja, onneksi Tero auttelee.

Leppo oli perjantai-iltana hieman levottoman oloinen kun oli saanut korvatipat, liekö lääke kirveli vähän korvassa tai teki muuten hassun olon.

Kurjia juttuja joutuu pieni kooki kestämään. <3

Yö tuli nukuttua kuitenkin ilman pään ravisteluja, samoin nyt viime yö. :) Tipat selvästi auttaa hyvin, saa nähdä tarvitseeko meidän pitää koko kahden viikon kuuria niitä vai riittääkö lyhempi. Korvahuuhdetta ei yleensä tarvitse kuin 3-5 ensimmäisen päivän ajan, joten sitä hommaa on enää kahtena aamuna tiedossa.

On jo ihan mukava olo... :)

Ensi syksynä voisin jatkaa Apoquelia vähän pidempään, tai ainakin ottaa sen heti takaisin käyttöön jos korvia tai muualta alkaa koiraa kovasti kutittaa lopettamisen jälkeen. Mietinkin jo syyskuussa että lopetinkohan liian aikaisin lääkkeen, mutta ajattelin että ehkä ne oireet kohta loppuu, parempi olla pienissä kutinoissa kuin käyttää päivittäistä lääkitystä... Noh, tästä opimme.

Ainiin, ostin Lepolle talvitakin! Myin sen viime talveksi ostamani fleecepompan kun vatsakappale oli Lepolle liian pitkä. Feel Active Voss Parka -takki sieltä töistä lähti matkaan syksyn uudessa värissä ja heijastinkuviossa, ja onhan tuo aika pähee.

Talvi saa tulla! <3

Yli 10 asteen pakkasia varten tuo takki on kun ei Leppo leudommilla keleillä tarvitse, mutta tuo on myös hyvä jos pakkasella tarvitsee odotella paikoillaan maassa tai autossa istuen. Niin ei pötkökoira jumiudu niin helposti. Olen hyvin tyytyväinen tuohon ostokseen, vaikka ei sitä tiedäkään minkämoisia pakkasia mahtaa ensi talvena tulla.

Vähän vielä pitää vasenta korvaa alempana... :D

Mallimies <3

Mallimies huomasi että nojatuoli olikin mukava, ja loikkasi sinne hetkeä
myöhemmin nokkaunille. <3

Ensi kertaan!

Allergialääkitys aloitettu

Rennosti haarat levällään loikoilua... :D

Pikainen parin kuvan ja kuulumisen päivitys täällä moi! Lepon kanssa käytiin viime viikon torstaina eläinlääkärissä, kun ei ne rapsuttelut vaan näyttäneet loppuvan. Näytin jo rupeutuneita haavoja Lepon sisäreisissä ja kyynärvarressa, ja ell otti niistä varmuudeksi ihonäytteet (löytyi vain vähän bakteereita, eli ei mitään ulkoloisia tai muuta kummallista). Hän epäili oireiden perusteella kutinoiden syyksi varasto- tai pölypunkkia, tai homesientä, jotka Lepon allergiatesteissä aiheuttivat voimakkaan reaktion.
Suomen markkinoille on tullut uusi allergialääke koirille, joka on toiminut loistavasti, eikä aiheuta samanlaisia sivuoireita, kuten kortisoni, joka on aika raju lääke. (Kortisonin haittavaikutuksia ovat mm. lisääntynyt juominen ja pissaaminen, lihasten surkastuminen, osteoporoosi, ihon oheneminen, piilevän sokeritaudin puhkeaminen ja Cushingin tauti.) Olin kuullut tästä lääkkeestä hyvää jo koirafoorumeilta ennen eläinlääkäriin menoa, ja yllätyksekseni lääkäri suosittelikin ensimmäisenä juuri sitä. Lääkkeen nimi on Apoquel, ja aloitimme sen antamisen Lepolle torstai-iltana, eli sitä on syöty nyt neljä päivää. Lääkettä annetaan aluksi enemmän ja kahdesti päivässä, kunnes oireet häviävät, ja sitten siirrytään vähintään neljäksi viikoksi ylläpitoannostukselle, joka on pienempi ja annetaan vain kerran päivässä. Sen neljän viikon jälkeen voi sitten kokeilla, voiko koira olla ilman lääkettä. Lepon tapauksessa uskoisin että voi, kunnes alkaa taas siitepölykausi jolloin saamme tästä lääkkeestä apua. Tänään olen huomannut Lepon raapivan itseään vain yhden kerran, joten uskaltaisin sanoa, että oireet ovat poissa! Siirrymme siis lähipäivinä jo sille ylläpitoannostukselle.

Lääke on kuitenkin aina lääke. Apoquel toimii niin, että se estää immuniteettijärjestelmän turhien hälytysviestien välityksen/perille pääsyn, joita allergeenien saanti aiheuttaa. Mutta samalla se saattaa estää myös hyödyllisiä viestejä pääsemästä perille, jolloin tulehdukset ja kasvaimet saattavat jäädä keholta huomaamatta varhaisessa vaiheessa, tai se ei ryhdy taistelemaan niitä vastaan yhtä tarmokkaasti. Onneksi emme Lepolle toivon mukaan tarvitse lääkitystä kuin siitepölykaudelle ja tällaisiin satunnaisiin hetkiin, haluaisin kovasti elää siinä uskossa että allergiaoireet pysyisivät lievinä ja kausittaisina jatkossakin. Mutta on se vaan ihanaa kun koira voi hyvin.

Hallipalloilukausi alkanut. Treenit Koiramessuja varten alkakoon!

Sisäpalloilu on alkanut jälleen. Avo kävi Lepon kanssa hakemassa meille lainapallon hallilta ennen treenejä, kun se Lepon oma pallo meni rikki... Kasarminmäellä oli tyhjää ja Leppo näytti olevan pallosta tosi innoissaan ja toisaalta murtunut siitä, että ei jäätykään hallille treenaaman, joten avo päätti antaa koiran vähän palloilla hiekkakentällä. Sanoi Lepolle että "tökkää" ja Leppohan lähti! Innosta täristen tökki ja ärisi pallolle, kuulemma vähän suukin napsui liikaa... Muutaman laajan kunniakierroksen jälkeen avolle valkeni, että Lepolla ei ole aikomustakaan tuoda palloa hänelle. :D Koira oikein väisti pallon kanssa jos avoa päin oli vahingossa ajautumassa! Sai herralle hieman karjaista, ennen kuin lopetti hurmiossa pallon ajamisen... Avo-parka sanoi, että taisi olla ensimmäinen ja viimeinen kerta kun hän palloilee Lepon kanssa kahdestaan. :D Treeneissä Leppo teki ihme kyllä tosi hyvin, oli tainnut saada purettua isoimmat virrat päivän pelleilyllä.

Illat pimenee, mutta Leppo valaistuu! Käytiin ostamassa USB-ladattava valopanta herralle, heijastinliivin kaveriksi. Pari kertaa ollaan sitä jo testattukin, ja hyvin pelittää:

Edestä katsottuna ja pimeässä tosin näyttää hieman, että mulla olisi
vain leijuva corginpää vihreällä valolla lenkkikaverina. :D

Ja käväistiin Tampereellakin tässä viikonloppuna, kun siskonpojan synttärijuhlat oli ja syyslomakin meillä alkoi. Leppo sai matkalla paljon hymyjä, nauruja ja kommentteja osakseen, sillä tällä kertaa matkamies oli tämän näköinen:

Toisessa taskussa kettu, toisessa matkaeväät. :3

Otettiin viimein Lepon oma reppu käyttöön, kun piti Tampereen mummolaan joku lelu ottaa mukaan ja matkaeväät laittaa johonkin, mistä ne olisi helppo ottaa pois. Hyvin reppu istui, vähän kun remmejä säädettiin oikealle kireydelle!

Siskonpojan 4v juhlissa oli lapsia useampia, isompia ja ihan pieniäkin. Taas saimme ihmetellä, kuinka rauhallinen Leppo oli ja ymmärtäväinen lasten suhteen. Kun ulkona se meinaan väistää ja haukkuu, jos lapsi sitä yrittää lähestyä. Sai olla ylpeä pikkumiehestä, joka ei pahemmin stressiä näyttänyt. Lähtöä tehdessä tosin Leppo piti hyvää huolta, että häntä ei varmasti unohdeta juhliin, asettumalla oven eteen istumaan ja toiveikkaana tuijottamaan.

"Kylläpä nuo pienet ihmiset jaksaakin juosta ympyrää..."

Nyt lähdetään unisen Lepon kanssa käymään iltalenkillä! Vaikka sukuloimassa onkin aina ihana käydä, tuntuu Kouvola jotenkin ihanan hiljaiselta ja mukavalta, kun tulee Tampereen vilinästä kotiin.