sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Ensilunta ja ruokajuttuja


Saatiin Espooseen nätti ensilumi 29. lokakuuta, jonka kunniaksi lähdettiin käymään naapurin Eicca-brasilianterrierin kanssa lähimetsässä lenkillä. Eican emäntä otti digijärkkärin matkaan ja napsi koirapojista muutamia kuvia. :) 


Leppo ja Eicca tarkkana. :)
Lumimies <3
Ihanasta lumipeitteestä saatiin nautiskella vain päivän verran, seuraavana päivänä alkoi lumet jo sulailla. Mutta semmoista se ensilumen kanssa aina on.

Sain keiteltyä Lepolle vähän lihoja pitkästä aikaa! Tällä kertaa oli vuorossa kanapullia (luuttomia toki, luullisia lihoja ei jauhetun luuaineksen vuoksi parane kypsennellä) ja kanansydämiä. Pullat laitoin rasioihin ja pakastimeen semmoisinaan, sydämistä pilkoin suurimman osan pienemmiksi treeninameiksi ja pussitin pikkupusseihin.




Leppo kyttäsi vieressä nokka pitkällä nuuskutellen, kun pilkoin vielä hieman lämpimiä sydämiä. Olihan siitä pakko antaa koiralle maistiaista, kun toinen niin kovasti tätä herkkua rakastaa. :3 Videolla näkyy siis kokonainen kanansydän putkimaisine rakenteineen, joten voisin kuvitella että esim. reikäkammoiselle voi tehdä vähän ilkeää videon alun katsominen.

Sivuhuomio: en pyytänyt Leppoa tekemään mitään temppua, sanoin vain sen nimen ja kun herra huomasi, mitä mulla on tarjolla, tuli siltä heti ensimmäisenä kurre-temppu. :'D
Miten niin bravuuri-liike?

Ainiin, Lepon korvatulehdus parani tosi hyvin! Apoquel tosin aloitettiin muutama päivä sitten nyt uudestaan, kun koira yhä kutisee ja korvatippakortisonin jälkeen enenevissä määrin. Jos vaikka parin viikon kuuri jo riittäisi.
Mutta ne edellisen postauksen pakastekuivatut "supernamput" mitä käytimme korvatippoja laittaessa sopi Lepon mahalle tosi kivasti, kertaakaan ei ollut vatsa niistä löysällä. On ihan kiva olla varalla joku valmisratkaisu superherkulle, jos ei satukaan pakastimessa olemaan kanansydämiä jäljellä, tai tarvitaan jotain mikä ei vaadi kylmäsäilytystä jos nameja jää yli. Kuivalihat on toiminut Lepolla ihan kivasti, ja nuo True Instinct-namit sopi ilmeisesti myös oikein hyvin. Kun taas Trick&Treatin viljattomat, luunmuotoiset pehmeät lohinamit aiheuttaa myös löysää vatsaa jo melko pienistä määristä, saati sitten ne kotimaiset, pelletin muotoiset kalkkuna-/kananamit, vaikka niissäkin on vain kalkkunan/kanan lihaa ja pieni määrä kasvikuitua... :D No, onneksi oma kuivaruoka kelpaa arjessa namina hyvin, ja onneksi on broiskun sydämiä ja kuivalihoja mitkä käy superpalkkana.  

Lepon uusi pallo (josta lähti ääni jo ensimmäisellä lenkillä) on aarre. <3
Hoikkana on pysynyt masutaudin jäljiltä yhä. :) Varmasti jokunen sataa
grammaa tullut lisää siitä 13kg:sta kun siirryttiin normiruokaan takaisin,
mutta ei ainakaan näytä paljoa tulleen.

Leposta on tullut yhä laiskempi luiden järsijä. Meillä on vielä kolme "paksua", eli halkaisijaltaan ehkä 5cm, pururullaa jäljellä 15kappaleen pussista, jonka ostin viime joulukuun Koiramessuilta... Muutamia semipaksuja (n. sormen paksuisia) nahkarullia on jäljellä vielä 50kappaleen pussista, jonka ostin yli vuosi sitten. Ainoastaan aivan ohuimmat nahkatikut (lyijykynää ohuemmat) tulee syötyä esim. yksin ollessa tai aamupalan jälkeisenä hammasputsauksena yhdellä kerralla. Kylässä ollessa on ihan turha tarjota edes tuollaista sormen paksuista luuta, se jää kesken kun ei Leppo malta niin tylsään luuhun keskittyä, kotona saattaa malttaa jos ollaan itse paikalla.

"Mä näyn pimeällä hienosti kun on heijastinliivi ja valo."
Iltaköllöttelijä. :D <3

Olen kovasti koittanut miettiä, mikä järsittävä olisi Lepolle riittävän mielenkiintoinen, mutta myös semmoinen mistä ei menisi maha sekaisin. Kokeilin jälleen bull-stickiä kun niitä oli vielä edelliseltä toukokuun kokeilulta kaapissa, seuraavan päivän tuotokset oli tosi löysiä ja limaisia yhden bull-stick pätkän jäljiltä. :( Sama juttu ollut naudanmahatäytteisten puruluiden, naudan ruoka- ja henkitorvien ja naudan päänahkojen kanssa. Poron potkaluu sopi vatsalle kyllä tosi hyvin ja sen parissa viihdyttiin pari tuntia, mutta Leppo sai oletettavasti siitä joitain luuhippuja irti ja oksensi syömistä seuraavana yönä. -_- 
Nyt kun katselen tuota yllä luettelemaani, niin aika paljon ollaan todettu toimimattomiksi noita naudan kuivattuja osia. Tarvitsee siis ottaa se mahdollisuus huomioon, että ylipäätään naudan osat ei toimi. Voisin joku päivä kokeilla vielä naudan savunilkkaa tai -putkiluuta, ne kun on poron luita paksumpia ja suurempia niin voisin toivoa ettei Lepon leuat saisi niistä luupaloja irti. Raa'at luut kun ei nyt ole tuon koiran vatsalle vaihtoehto tällä hetkellä.

Testattiin kuivattua kananjalkaa, kun oltiin käymässä Sellossa
(odoteltiin Teroa Clasulta niin kipaistiin viereisessä Faunattaressa
herkkuostoksilla. :3 ) Kananjalka maistui ja sopi masulle,
mutta oli vain hetken hupi.

Saa vinkata, jos tulee kivoja järsittäviä mieleen, jotka ei ole raakaluita tai yllämainittuja, jo testattuja osia! Jos Lepolta kysytään, se söisi mieluiten aina vaan ohuita tikkuja, rouhetikkuja, ruokaa ja mm. riisikakkua:
"Oijoi miten hyvää"
Sitten vähän leikkihommia riisikakkupalan jälkeen:

Kettu meni mun jalan taakse Leppoa piiloon, se on aina jännittävää :D

Käytiin maanantaina Tanyan ja aussie-Haikun kanssa lenkillä! Meillä sattui vapaahetket viimein yksiin niin käväistiin iltapäivälenkki yhdessä vesisateesta huolimatta. Haiku oli aivan riemuissaan Lepon läsnäolosta, ja tunne taisi olla molemminpuolinen: Lepon mielestä Haiku ei ollut enää niin rasittava teinikoira vaan tosi samanhenkinen, rämäpäinen leikkikaveri. :D Muta vaan lätisi juostessa ja koirat kuraantui ulkoilun aikana kovasti, kun vetivät kuperkeikkaa puolin ja toisin painin keskellä. Kyllä lenkkiin onneksi rauhallisempaakin nuuskimista mahtui, ei ollut koko ajan pelkkää meuhkaamista. :) Ei tullut itse lenkiltä kuvia otettua, koska satoi välillä melko voimakkaastikin ja hämäräkin laskeutui ulkoilun aikana.
Leppo pääsi masu-, kankku- ja tassupesulle kotiin tultua, selän päältä lähti onneksi pelkällä pyyhkeellä pintakarvat puhtaaksi:
Miten niin kurainen?
Mahassa näkyvä mustuus ei ole varjo, vaan ihan silkkaa rapaa. :'D
Kylvystä selvitty, lämmiteltävä sohvannurkassa. <3
Yhtenä iltana kuvattiin Leppoa, kun jätkää vähän väsytti/laiskotti mutta silti olisi pitänyt leikkiä:


Ensi kertaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti