Ei pelkkää ruusuilla tanssimista

 Seuraa valituspostaus.

Ajattelin, että tekisi hyvää saada purettua tänne välillä vähän vähemmän ruusunpunaisia tuntemuksia siitä, millaista on joskus koiranomistajan arki. Ja nimenomaan arki nivelrikkoisen atoopikko-corgin kanssa. Tällöin joku, joka omistaa koiran jollain edellä mainituista ominaisuuksista, tai vaikka corgista haaveileva, pääsee lueskelemaan toisen kohtalotoverin kokemuksista.
Haluan korostaa postauksen ensimmäistä lausetta. Tässä tekstissä keskityn negatiivisiin tuntemuksiin, vaikka suurin osa arjestamme Lepon kanssa onkin ihanaa, enkä pötköpoikaa pois vaihtaisi millään. <3 Välillä on kuitenkin hyvä päästellä höyryjä ja jakaa niitä huonojakin kokemuksia ja ajatuksia.

Rodun haasteet

Ei ole aina helppoa olla corgi. Molempien corgirotujen suosio ja rekisteröintimäärä on ollut tasaisessa kasvussa usean vuoden ajan, niitä halutaan monenlaisiin perheisiin ja elämäntilanteisiin. Corgeilla on kuitenkin potentiaalia vaikka mihin, koska ne ovat työkoiria, jotka vasta hiljattain ovat alkaneet toimia myös aktiivisina seurakoirina. Ja välillä voikin tulla eteen haasteita, jos kovalla työmoottorilla ja topakalla luonteella varustettu pentu luovutetaan seurakoiraksi perheeseen, jossa koiran aktivointi kattaa vain hihnakävelyä ja pallon heittelyä. Harrastuskoiraksi corgi on kyllä vallan mainion luonteinen ja kokoinen.
Mutta ei välttämättä parhaan muotoinen.

Corgin isoimmat haasteet rotuna liittyvät ehdottomasti liioiteltuun ruumiinrakenteeseen. Kondrodystorfisten (=lyhytjalkaisten) rotujen ongelmista ei puhuta mielestäni riittävästi (Facebookin roturyhmässä ongelmista onneksi kyllä puhutaan avoimesti! <3). Siinä missä brakykefaalisten eli ns. lyttykuonoisten rotujen tyypillisiä ongelmia on puitu uutisotsikoissa jo vuosia, on vasta hiljattain alkanut näkyä muutamia otsikoita "töppöjalkojen" rotutyypillisistä ongelmista. Pitkä selkä yhdistettynä kehityshäiriöllä aikaan saatuihin lyhyisiin jalkoihin ja raskaaseen ruumiinrakenteeseen tuo mukanaan jos jonkin moista ikävyyttä. Corgien lonkkatilastot puhuvat puolestaan; vain 5% kaikista tutkituista pembrokeista on A-lonkat eli terveet lonkat. Kyllä, on hyvä muistaa että koira on muutakin kuin pelkät lonkat, ja D-lonkkainenkin corgi voi elää normaalin koiran elämää jos se pidetään hyväkuntoisena eikä rikkoa muodostu. Tilasto kuitenkin kertoo, että corgin rakenne ei ole terve eikä koiralle ideaali, kun lonkissa on noin paljon vikaa. Mutta ei corgina olemisen haastavuus lonkkiin pysähdy.

Pitkäselkäisyys altistaa mm. välilevytyrälle, erilaisille nikamamuutoksille ja muille selkärangan ongelmille. Meillä on selkäongelmilta lihasjumeja lukuunottamatta onneksi vielä vältytty, joten niistä ei ole tullut lueskeltua sen enempää. Lepon nivelrikosta kerron oman alaotsikkonsa alla erikseen, mutta katsotaanpa miten muuten corgin muotoinen olemus voi haitata:

Kynnet: jalkojen mittasuhteet aiheuttavat sen, etteivät useimmat corgit pysty nostamaan (etenkään etu)jalkojaan riittävän ylös maasta liikkuessaan. Tämä aiheuttaa jalkojen laahaamista, joka kuluttaa jalkojen kahden keskimmäisen varpaan kynsiä, joskus jopa varpaan ihoa tassun päällipuolelta. Ylipaino ja huono lihaskunto ja -huolto lisäävät laahaamista ja kulumista. Lepolla ei nykyään kulu kynnet tai varpaat verille asti (pentuna ja ylipainoisena näin kävi), mutta nuo keskikynnet ovat ajoittain kipeät ja niitä saa aika varovaisesti lyhennellä muihin kynsiin verrattuna. Monet rotutoverit eivät ole yhtä onnekkaita, ja joutuvat sulan maan aikaan (joka voi pk-seudulla tarkoittaa n. 365 päivää vuodessa) välttämään asfaltilla liikkumista tyystin koska muuten on koira kipuinen ja tassut verillä.

Tästä kuvasta saa hahmotettua hieman tuota keskivarpaiden
kynsien kulumista.

Kömpelyys: Älkää ymmärtäkö väärin, corgi on todella nopea ja ketteräkin koira. Mutta ei tuolla kropalla yhtä helppoa ole liikkua, kuin pitkäjalkaisempana olisi. Uiminen voi olla haastavaa ilman liivejä (meillä koira uppoaa hieman liian syvälle uidessaan ilman liiviä ja selkä painuu notkolle), luusta on hankala pitää tassuilla kiinni että saisi mukavemman puruotteen (aiheuttanut meillä välillä turhautuneisuutta ja luut hylätään herkemmin kun ei jaksa työstää niitä), ahtaissa paikoissa ei pääse kääntymään ympäri vaan pitää peruutella, ja itsensä raapiminen ja eri paikoista nuoleminen on hankalaa kun kroppaa ei saa taivutettua lyhyiden jalkojen vuoksi riittävästi. Isompien koirakavereiden kanssa temmeltäessä voi myös jäädä helposti jalkoihin, ja sekös omanarvontuntoista corgia kiukuttaa. :D

Aivastaminen + lyhyet jalat: Alla olevassa kuvassa on Lepon kuono, josta lähti nahat kun se aivasti lähijunassa ja kuono osui karheaan lattiapintaan. Ei ehkä näytä paljolta, mutta koiraa sattui selvästi ja kysyessäni somen corgiryhmässä kokemuksia muilta vastaavasta, yllätyin miten paljon niitä oli. Osalla corgit olivat oppineet aivastaessa kääntämään pään sivulle, jotta kuono ei osuisi maahan. Toisilla taas aina kopse käy kun aivastus tulee, ja muutamalla aivastus kovaa pintaa vasten oli murtanut jopa hampaita. :(

Verisuonet: Lyhytjalkaisten rotujen verisuonet ovat (eläinlääkärin kertoman mukaan) lähes yhtä pitkät kuin normaalijalkaisilla (eli corgin kokoisella koiralla voisi ajatella pienehkön bordercollien mittaisia jalkoja), mutta kun jalkojen luusto onkin lyhyempi, ovat verisuonet haitarilla jaloissa. Tästä en tiedä, onko muuta haittaa kuin että verinäytteen otto voi olla joskus haastavaa, mutta ajatuksena aika hyytävä.

Sellaista on olla corgi.

Atopia ja ruoka-aineallergia

Leppo on ollut siitepölyallergikko ja atoopikko pennusta saakka; kiinnitin ensimmäisen kerran huomiota normaalia runsaampaan kutinaan Lepon ollessa 9-viikkoinen. Luultiin aluksi kutinan johtuvan possunlihasta kun oireet sattuivat tulemaan aina silloin kun oli jotain sikapitoista syöty, mutta myöhemmillä (tarkemmilla) selvittelyillä löytyikin pahimpien iho-oireiden aiheuttajaksi maitotuotteet ja siitepölyt. Mutta en kertoile sen pitemmin tässä meidän allergiatarinan alkumetreistä, niistä voi lueskella blogia selailemalla jos kiinnostui lukemaan tarkemmin. :)

Allergia-arjen pieniä iloja: ennen oli käytössä 1/4
isommasta tabletista, joten tabletit piti aina jakaa leikkaamalla
tabletinjakajalla osiin. Hokattiin uuden ell:n kanssa, että
pienessä Apoquel-tabletissa on about sama määrä lääkeainetta
kuin 1/4-tabletissa isompaa kokoa. Ah mikä arjen helpotus!

Iho-oireet pysyvät onneksi hyvin kurissa Apoquel-allergialääkkeellä, öljylisällä, pesuilla tarvittaessa ja talvisin säännöllisellä tassuhuollolla. Monilla atooppisilla koirilla on tilanne ja esim. ihon ulkonäkö paljon pahempikin kuin meillä, joten olen kiitollinen että ollaan löydetty näin helposti lääkitys ja toimivat hoitomuodot Lepolle.

Ilmaista tämä atoopikon kanssa eläminen ei toki ole, eikä aina helppoa (niin ihmisen kuin varsinkaan itse potilaan mielestä). Apoqueliin kuluu rahaa 200-250€ vuodessa, ja muuhun (öljylisä, tassuvoide, shampoot) arviolta 90€ vuodessa, sisältäen mun työpaikan henkilökunta-alet. Tähän päälle sitten toki tulee yllättävät sairastumiset ja niiden hoito, kuten hotspot, furunkuloosi, silmä- tai korvatulehdus, joita on onneksi tähän mennessä tullut n. yksi vaiva per vuosi -tahtia. Ei mulla silti ikinä ole ollut oloa että en haluaisi maksaa näistä jutuista, niiden avulla kuitenkin Leppo voi hyvin (Terolle sanoin kyllä viimeksi kun hän kävi poikkeuksellisesti apteekissa hakemassa allergialääkkeen, että "älä sitten järkyty kassalla..." :D), mutta kyllähän tuo aina huolta aiheuttaa silloin kun on niitä hetkiä, jolloin koira ei voi hyvin. Ja vaivojen hoitaminen toki on raskasta ajoittain, ja koiralle kurjaa.

korvatulehdus

Viime talven anturoiden kunto.
Iho oli kahdesta kohtaa verillä,
ja anturoissa kipeää kulumaa.
5 päivän tehokuuri tassurasvauksessa
teki tehtävänsä, jonka jälkeen jatkettiin
rasvailua väh. viikoittain kevääseen asti. <3

Ehkä kuitenkin eniten harmistusta emännälle on aiheuttanut joidenkin ihmisten vähättelevä suhtautuminen Lepon atopiaan. Silloin kun Leppo oli nuori ja selviteltiin noita allergiajuttuja enemmän ja jutustelin Lepon sisarusten omistajien kanssa aiheesta myös avoimesti (ajatellen että tottakai muidenkin on hyvä tietää meidän tilanne, jos tulee oman koiran kohdalla vastaavaa), suhtautui Lepon kasvattaja aiheeseen tosi nuivasti. En käy sen tarkemmin yksityiskohtia puimaan, mutta asenne oli vähän "uskon sitten kun näen"-tyyppinen, ja "ei minun koirilla vaan ikinä ennen ole ollut". Emme ole kasvattajan kanssa enää yhteyksissä, sain aika selvän kuvan että häntä kiinnostaa kasvattiensa kuulumiset niin kauan, kun ne ovat positiivisia ja kaikki on ihanasti.
Muutenkin särähtää korvaan pahasti, kun kerron jollekulle koirani ongelmista ja (silloin kun Leppo on nähtävillä) saan välillä kommentin:
"Mutta eihän se näytä yhtään atooppiselta/sairaalta."
Ei, ei näytäkään, koska käytetään hitokseen aikaa, vaivaa ja vähän rahaakin sen hoitamiseen. Atopia ei näy päälle päin, silloin kun hoitomuodot on kohdillaan, ja koira pystyy elämään lähes terveen koiran elämää. Se ei tarkoita, etteikö nähtäisi vaivaa ja kannettaisi huolta joka ikinen päivä sen eteen, että oireet pysyisi kurissa. Sama olisi sanoa masentuneelle ihmiselle "Mutta ethän sä näytä yhtään masentuneelta." -_-

Kaikki sairaudet ei näy päälle päin. Se ei tarkoita, että niitä ei olisi.

Nivelrikko

Leppo sai nivelrikko-diagnoosin hieman alle 5-vuotiaana. Sillä on lievää rikkomuutosta olkanivelten nivelpinnoilla, ja ilkeät koukkumaiset luupiikit samaisissa nivelissä. Pelkät tulehduskipulääkekuurit eivät tuoneet meille apua, mikä kieli ehkä siitä, että nuo luupiikit sattuivat kudoksiin hinkatessaan enemmän kuin nivelpinnalla oleva mahdollinen tulehdus. Niinpä ollaan käytetty Lepolle nyt päivittäin gabapentiiniä kipujen poistoon, jonka ansiosta se on useimpina päivinä pirtsakka kuin kuka tahansa 6v koira. Lääkitys on todennäköisesti sillä lopun elämän, jos se vain toimii ja sopii jatkossakin.

Nivelrikko ei haittaa meidän arkea kovasti, ainakaan tällä hetkellä. Pientä muutosta piti tehdä leikkimistapoihin (noutoleikit pois pelistä), lenkkeilyn määrään ja laatuun ja Lepon hierontaväleihin, ja nivelravinteet on tullut lääkityksen ohella jäädäkseen Lepon ruokalistalle.
Tavallaan on käynyt onni onnettomuudessa, että rikkodiagnoosi meille tuli. Ollaan pystytty nauttia vähemmän kroppaa kuormittavasta aktivoinnista ja oivaltaa uusia aktivointikeinoja, ollaan voitu temppuilla omaksi iloksi kevyttä ja lihaskuntoa ylläpitäviä temppuja, eikä ole tarvinnut potea huonoa omaatuntoa siitä, että Lepon kanssa ei enää aktiivisesti saati tavoitteellisesti harrasteta mitään raskasta lajia. Tavallaan siis suorituspaineet on kadonneet kokonaan, vaikka en tietenkään käytä rikkoa tekosyynä liikunnassa tai muussa laiskottelulle.

Aina välillä nivelrikko kuitenkin painaa mieltä. Koiran liikkumista tulee välillä kytättyä turhankin tarkkaan sen varalta, että onko se kipeä. Leikkiessä liukastuva/kompuroiva koira saa väkisinkin ajatuksen "tuo tulee ehkä sattumaan myöhemmin" pompsahtamaan mielen päälle. Joskus olisi kiva lähteä päiväretkelle tai vaikka yhden-kahden yön vaellukselle kuten "ennen vanhaan". Sitten sitä muistaa, että eihän tuo koiraherra enää semmoiseen pysty. Nivelrikosta kärsivälle parasta liikuntaa on rauhallinen, monipuolinen maastoliikunta lyhyemmissä pätkissä useaan kertaan päivässä. Koko päivän kestävä patikointisuoritus ei siis tule kysymykseenkään, ellei hankkisi Lepolle kantoreppua.

Leppo 1v Repovedellä päivävaelluksella

Luonnollisesti ajatukset myös käyvät aina välillä Lepon lopettamisessakin. Että osaako sitä sitten päästää irti ajoissa, että tietääkö sitten, milloin koiralla on liian kipeä tai hankala olla tässä maailmassa. Somessa on tullut törmättyä suureen joukkoon ihmisiä, jotka lopettaisivat koiransa jo siinä vaiheessa, kun päivittäinen kipulääkitys olisi seuraava askel. Meitä on moneen junaan, mutta aika moni koiranomistaja tuntuu olevan siinä käytännönläheisessä junassa, jossa ei aleta lääkitsemään koiraa lopun elämäksi vaan se lopetetaan. Onhan se toki niin, että koira ei lopetuksesta kärsi, ja olen samaa mieltä siinä, että jos lääkityksestä huolimatta koira ei voi elää reipasta ja iloista elämää, on aika päästää irti. Elämänlaadun arvioiminen puhumattoman eläimen kohdalla, joka elää aina hetkessä eikä ymmärrä miksi siihen sattuu, on kyllä äärimmäisen vaikeaa. Uskon ja toivon kuitenkin, että osataan toimia oikein, sitten kun on sen aika.

Nämä kaikki rakenteesta, atopiasta, allergiasta ja nivelrikosta johtuvat haasteet on osa meidän arkea ja niihin on aika lailla rutinoitunut vuosien saatossa. Haluan uskoa, että Lepolla on vielä monta iloista vuotta aikaa meidän kanssamme, ennen kuin sen kunto huononee liiaksi. Ikinä ei voi kuitenkaan tietää mitä tuleman pitää (Lepon isähän esimerkiksi kuoli yllättäen kasvaimeen 7-vuotiaana </3), joten pitää koittaa elää itsekin yhtä huolemattomasti kuin koirat elävät. Hetkessä.

Röntgenpäivä

Käytiin tänään Lepon kanssa siellä röntgenkuvissa jalan vuoksi. Höpöttelen aluksi käynnistä muuten, jos haluaa skipata suoraan kurkkaamaan kuvien tuloksia niin voi rullata "Diagnoosi"-alaotsikon kohdalle.

"Ei aamuruokaa? Mä tiedän mitä tää tarkoittaa..."

"Eläinlääkäriin, jee! Eiku... :( "

Leposta näki, että eläinklinikka on alkanut muodostua ikäväksi paikaksi sen mielessä... :/ Ei meinannut uskaltaa käydä puntarilla, ja yritti vaivihkaa kulkea ulko-oven suuntaan aulassa odotellessamme. Herralle laitettiin heti pöydälle nostamisen jälkeen kuonokoppa, koska ortopedi kopeloi jalat jälleen ennen kuvien ottamista.

Yllättäen oikea kyynärpää, joka oli ollut taivuteltaessa selvästi kipeä viime käynnillä, ei ollutkaan enää arka. Sen sijaan vasemman olkanivelen vääntely sai aikaan ulahduksen. Ortopedi sanoi, että voi olla että sillä on ollut molemmat olkapäät kipeänä viimeksikin, mutta koska molempia jalkoja ei voi ontua, se on ontunut kipeämpää jalkaa ensin, ja nyt vasen juilii.

Leposta piti pitää kunnolla kaksin käsin kiinni, kun eläinlääkäri pisti rauhoitusaineen kaulan lihakseen, koska herra dramaattisuus oli sitä mieltä että se oli kamalinta kidutusta ikinä. :D Rauhoitusneula ei kuulemma tunnu kuin hieman rokotusneulaa ilkeämmältä, joten Leppo hieman suurenteli tilanteen vakavuutta. On se kyllä ulissut korvanäytteen (pumpulipuikolla) ottoa ja rokotustakin. :D Voi pientä parkaa.

Pelko on sille noissa tilanteissa kuitenkin ihan aitoa, ja rauhoitusaineen laiton jälkeen koira yrittikin paniikissa raastaa itseään mua pitkin lattialle, seinille tai mihin tahansa, kunhan pääsisi pois pöydältä. Ortopedi sanoi että voidaan lähteä pihan puolelle kävelemään niin Leppo rauhoittuu kun se luulee pääsevänsä pois, ja rauhoittuessaan alkaa sen itse rauhoittavankin vaikutus tepsiä nopeammin. Mulle puhuttiin 10 minuutista, mutta Leppo taisi olla ulkona kantokunnossa jo kahdessa minuutissa. :D Kerkesi juuri pissata puuta vasten ennenkö alkoi huippaamaan ja jalat tutisemaan.

Unen vietyä voiton Leppo sai kuonokopan taas varmuudeksi päähänsä (rauhoitus on hyvin kevyt anestesian muoto, jolloin koira voi olla arvaamaton ja nyt kun oli kaikenlisäksi vielä kipeä), minä sain hihnan käteen ja aikaa odotella puolisen tuntia. En kyllä usko että siinä niin kauaa meni, tuntui että ehdin tuskin hengähtää niin minut kutsuttiin jo katsomaan kuvia.

Diagnoosi

"Mitäs sieltä löytyi?" kysyin ortopediltä tultuani röntgenhuoneeseen.

"No, kyllähän sieltä löytyi..."

Kurkattiin mallikuvista, miltä näyttää terveen koiran olka- ja kyynärpäiden nivelpinnat.

Lepon kyynärnivelet näyttivät kuvien perusteella hyviltä ja olevan kunnossa, ortopedi sanoi että ei niissä ainakaan vielä ole röntgenissä näkyviä muutoksia yhtään. Jos ei toki oteta huomioon corgien kondrodystorfista rakennetta eli yleistä epämuodostumaa kyynärvarressa.

Kippurajalat, mutta kyynärten nivelpinnat ok!

Olkanivelissä taas oli alkava nivelrikko.

"Osteofyyttejä molemmissa olkanivelissä." Osteofyytti on ylimääräinen, hyvälaatuinen luu-uloke, joka kasvaa luukalvosta. Ihmisillä kutsutaan usein selässä tai jalassa kasvavia osteofyyttejä luupiikeiksi.

Lepon molemmissa olkanivelissä oli kummalliset kiellekkeet/harjakset, kun nivelen reunan pitäisi olla pyöreä:

Sininen on jotakuinkin se linja, joka olisi normaalissa nivelessä,
punainen kielleke on Lepon nivelissä oleva uloke.

Tässä vielä molemmat nivelet, ilman piirroksia päällä.

Lisäksi vasemman olkanivelen nivelpinnalla näkyi pientä röpelöä, rustokasvustoa jota yleensä nivelrikoksi nimitetään.

"Onpa hyvä että kuvattiin", sanoi yksi hoitajista. Kuulemma vähän lääkäristä riippuen, joku saattaisi olla sitä mieltä että Lepon osteofyytit on leikattava, mutta oltiin yhtä mieltä meidän ortopedin kanssa siitä että leikkaus olisi viimeinen keino. Siinä on suuri riski että leikkaus vain pahentaisi tilannetta.

"Jatkossa painonhallinta + tulehduskipulääke tarvittaessa 10-14pv kuureina + nivelrustoa tukevat lisäravinteet."

Saatiin kehuja siitä, että painonhallinta on hyvässä vauhdissa. En saa päästää Leppoa enää lihomaan. Nivelravinteetkin meillä on jo käytössä (Avital Flex), voisin ehkä nostaa annosta tilapäisesti purkin ohjeen mukaan. Saatiin resepti Rimadyliä varten, koska se toimi ainakin Lepon vatsalle hyvin, oli helppo antaa ja tuntui myös tepsivän erinomaisesti. Leppo sai klinikalla jo tämän päivän annoksen Rimadyliä suonensisäisesti, sekä kaupanpäällisenä kynsien lyhennyksen ja anaalirauhasten tyhjennyksen. <3

Unimies heräämössä

Arki jatkossa

Kepin ja lelun heittelyt on Lepolta nyt kielletty. Ortopedi sanoi että liikkumista ei saa lopettaa tai alkaa varoa. Hyvä kunto ja monipuolinen liikunta auttaa pitämään nivelten liikeradat entisellään, ettei uutta osteofyyttiä pääse muodostumaan niin helposti. Mutta että pahin mitä voidaan tehdä, on noutoleikit. Räjähtävä liikkeelle lähtö ja äkkinäiset jarrutukset tekevät nivelille tosi huonoa. Ortopedi sanoi, että saadaan jatkossa heittää keppiä ainoastaan veteen. :D Uinti ja kahlailu olisi siis todella hyvä liikuntamuoto, voi kun pääsisin jotain kautta Leppoa viemään sinne koirauimalaan ja uimaopetukseen. Tarvitsee ottaa selvää julkisen liikenteen linjoista.

Meidän on siis keksittävä uudenlaisia leikkimistapoja, ja opeteltava lähettämään Leppo jollain tapaa rauhallisemmin esim. namietsintään tai palloa paimentamaan. Jos se ylipäätään on mahdollista. :D Lepolla on ollut tapana pallopaimennusesityksissä lähteä kuin tykin suusta pallon luo, mutta niin se ei voi enää tehdä.

Laitoin heti liittymispyynnön Facebookin Koiran nivelrikko -ryhmään. Sieltä saan toivon mukaan vinkkejä arjen eloon, jotta Lepolla olisi mahdollisimman paljon kivuttomia vuosia edessä. :)

Unimies kotiin päästyä. <3

Ensi kertaan.

Syksystä talveen

Huhhuh. Ihan hävettää, että edellisestä postauksesta on kulunut puolitoista kuukautta! On vain kaiketi ollut niin paljon muuta tekemistä, että ei ole tullut istahdettua koneen ääreen kuvia muokkaamaan ja kirjoittelemaan. Kaikenlaista pientä mukavaa on tapahtunut, muttei mitään uutta ja mullistavaa että olisi tullut olo, että "pitääpä tehdä tästä blogipostausta pikimiten!" Joten kokoankin nyt koko syksyn ja alkutalven saman postauksen alle kuvineen ja kuulumisineen. :D Jos tuntuu että jaarittelen liian pitkästi jossain kohtaa, voi vapaasti katsella vain kuvat, ei haittaa. ;)

"Happamia" sanoi Leppo pihlajanmarjoista.

Lepolle pitäisi ostaa uusi sadetakki. Rukka on palvellut hyvin, mutta tarranauhat alkavat repsottaa ja irrota takista harmillisesti. Mulla on jo mallikin mietittynä tulevista uutuustakeista, kunhan vaan saapuisi saataville. ;) Sain yhdeltä asiakkaalta myös vinkin yhteen henkilöön, joka tekee kurahaalareita mittatilauksena! Corgin malliselle otukselle haalari olisikin varmaan oltava mittatilauksena tehty, niin hassun muotoisia ovat.

Hassunmuotoisista otuksista puheenollen, nähtiin ihanaa naapurin Kalevi-ranskista lokakuun puolella metsälenkin muodossa! :D

Tyypit leikki ihan innoissaan jälleen, tosin Kalevi ei meinannut millään ymmärtää miksei leikkisetä koko ajan leikkinyt, vaan esim. alkoi järsimään keppiä ja ignoorasi päälleen hyppivän pennun tai komensi pois. Kyllähän semmoinen nyt pientä ranskanbullaa turhauttaa, ja piti sedälle leukoja louskutella korvan juuressa.

Tuli vaan Kalevin emännän kanssa puhetta näistä jalostuksen ylilyönneistä, jollaisia meidän kummankin koirat omalla tavallaan edustaa. Kalevi "kärsii" brakykefaalisesta syndroomasta eli lyttykuonosta, Leppo kondrodystorfisesta syndroomasta eli jalkojen luuston kasvuhäiriöstä, ts. tappijaloista. Kalevilla oli selvästi alkanut tulemaan braky-roduille tyypillisiä röhinöitä ja juostessa äänekästä hengitystä, joka toki harmitti niin omistajia kuin Kalevin kasvattajaakin. Kuulemma kyseinen kasvattaja pyrkii jalostusvalinnoillaan vapaammin hengittäviin yksilöihin, mikä on hirmu hyvä juttu. Muistaakseni Kalevilla oli aika monta sisarusta, joista vain yhdellä muulla oli ilmaantunut tässä vaiheessa rohinaa hengityksessä.

Ja meidän Leppo... Olen tainnut joskus kirjoitellakin tänne corgien ja kondrodystorfisten rotujen rakenteesta ja miten se tuon kokoisen koiran arkielämää voi hankaloittaa, joten en laita tähän kuin pienen tiivistelmän: huono kääntyvyys ahtaissa paikoissa, kynsien liikakuluminen kävellessä (joskus verille asti), itsensä rapsuttamisessa haasteita, järsittävien asioiden syönnissä (pitelyssä) haasteita. Puhumattakaan luustoprobleemista ja lihasjumeista, ja eläinlääkärin mainitsema hassu yksityiskohta: normijalan pituiset verisuonet lyhyissä tappijaloissa.

Leppo on meille tietenkin ihan älyttömän rakas (kuten varmasti Kalevikin on emännälleen ja isännälleen), enkä tietenkään koiraani pois vaihtaisi eikä sen rakenne vähennä sen arvoa meidän silmissä. Juteltiin vaan Kalevin emännän kanssa, miten jännän mallisia rotuja onkin ja mitä ne ominaisuudet kullekin rodulle aiheuttaa.

Tieto toki lisää tuskaa, mutta tieto lisää myös, noh, tietämystä. :D

"Saanko jo namin?"

Ruskan aikakin tuli ja meni, mutta siitä väriloistosta tuli kyllä nautittua! Meidän "purolla" sattuu puut olemaan pääosin vaahteria, joten siellä näytti aika hienolta tietyssä kohtaa syksyä, ja Lepon olisi voinut haudata niiden lehtien määrään. :)

Herra kivihyppiäinen!

27.10. saatiin nauttia talven ensilumista! Sitä riemua kesti muistaakseni kaksi päivää, joten siitä otettiin toki kaikki irti lumileikeillä ja pitkillä lenkeillä ihanissa maisemissa. Nyt tuli lumet tällä viikolla taas hetkeksi takaisin, ollaan niistä nautiskeltu niin kauan kun sitä vielä on.

<3

Kävin myös muuan sunnuntai-iltana Kouvolassa pallopaimennustreeneissä. :D Jep, menin Lepon kanssa junalla varta vasten palloilemaan! Hauskaa oli, ja Leppo pisti menemään ihan kuin mitään PUOLEN VUODEN treenitaukoa ei olisi ikinä ollutkaan. Joten Leppo tulee myös olemaan mukana tämänkin vuoden Koiramessuilla, pallopaimennusesityksessä. ;)

Tultiin treeneistä pois aika myöhään, ja Pasilan asemalla odoteltiin meidän lähijunaa kotiinpäin. Olin pyytänyt Lepon viereeni istumaan laiturin penkille (koska koira on lämmin <3), niin Leppo alkoikin vahtimaan! Katsoi kivenkovaa kaikkia ihmisiä jotka käveli meidän ohi, ja päästi matalaa murinaa jos joku katsoi herran mielestä meitä liian pitkään tai kävi penkin toiseen päähän istumaan. :'D Ai että nauratti, mun sankarillinen suojelukooki. <3

"You just keep walking. I'm watching you, punk."

Sitten muita satunnaisia kuulumisia!

Pöksykarvoista harjasin "vähän" villoja...

Sellon vilinää ihmettelemässä, kun syötiin "isin" kanssa jäätelöt. :)

Hieno mies oli, jaksoi reippaana odotella.

Ostin Lepolle koiramessuja varten oman kevythäkin.
Kasasin sen olkkariin että Leppo tottuisi siihen, laitoin viltin ja kas,
joku hyppäsi heti sinne mönkimään. :D <3

Eilen käytiin Tanyan ja Tofun sekä Haikun kanssa pitkästä aikaa myös lenkillä! Tofu puuhaili jälleen suurimman osan lenkistä omissa oloissaan, ja Haiku härnäsi Leppoa minkä kerkesi. Vaan oli Leppokin ihan täysillä mukana ja antoi Haikulle takaisin samalla mitalla! Alkuhepuleissa kun Leppo jahtasi Haikua, kuului vain jatkuva *naps naps napsnapsnaps* kun Leppo napsutteli leukojaan Haikulle. :D Koirani kuulosti aivan kastanjeteilta.

Kerkesin lenkin päätteeksi käydä puolikkaan kupposen teetä hörppäämässä Tanyalla, jolloin Leppo sai viihdyttää Haikua lisää painin merkeissä.

Kaunis virne. :D Aika usein Leppokin selätti Haikun, joten ei ollut ihan
epäreilu matsi sentään!

Nyt ei tällä erää sen kummempia kuulumisia löydy, Koiramessuihin valmistauduttava henkisesti ja parilla pallotreeneillä vielä. :) Kyllähän se on esiintymään mentävä, kun Lepolla palloesitystä mainostettiin jälleen Koiramme-lehdessä:

Siellä siis nähdään!