Ei pelkkää ruusuilla tanssimista

 Seuraa valituspostaus.

Ajattelin, että tekisi hyvää saada purettua tänne välillä vähän vähemmän ruusunpunaisia tuntemuksia siitä, millaista on joskus koiranomistajan arki. Ja nimenomaan arki nivelrikkoisen atoopikko-corgin kanssa. Tällöin joku, joka omistaa koiran jollain edellä mainituista ominaisuuksista, tai vaikka corgista haaveileva, pääsee lueskelemaan toisen kohtalotoverin kokemuksista.
Haluan korostaa postauksen ensimmäistä lausetta. Tässä tekstissä keskityn negatiivisiin tuntemuksiin, vaikka suurin osa arjestamme Lepon kanssa onkin ihanaa, enkä pötköpoikaa pois vaihtaisi millään. <3 Välillä on kuitenkin hyvä päästellä höyryjä ja jakaa niitä huonojakin kokemuksia ja ajatuksia.

Rodun haasteet

Ei ole aina helppoa olla corgi. Molempien corgirotujen suosio ja rekisteröintimäärä on ollut tasaisessa kasvussa usean vuoden ajan, niitä halutaan monenlaisiin perheisiin ja elämäntilanteisiin. Corgeilla on kuitenkin potentiaalia vaikka mihin, koska ne ovat työkoiria, jotka vasta hiljattain ovat alkaneet toimia myös aktiivisina seurakoirina. Ja välillä voikin tulla eteen haasteita, jos kovalla työmoottorilla ja topakalla luonteella varustettu pentu luovutetaan seurakoiraksi perheeseen, jossa koiran aktivointi kattaa vain hihnakävelyä ja pallon heittelyä. Harrastuskoiraksi corgi on kyllä vallan mainion luonteinen ja kokoinen.
Mutta ei välttämättä parhaan muotoinen.

Corgin isoimmat haasteet rotuna liittyvät ehdottomasti liioiteltuun ruumiinrakenteeseen. Kondrodystorfisten (=lyhytjalkaisten) rotujen ongelmista ei puhuta mielestäni riittävästi (Facebookin roturyhmässä ongelmista onneksi kyllä puhutaan avoimesti! <3). Siinä missä brakykefaalisten eli ns. lyttykuonoisten rotujen tyypillisiä ongelmia on puitu uutisotsikoissa jo vuosia, on vasta hiljattain alkanut näkyä muutamia otsikoita "töppöjalkojen" rotutyypillisistä ongelmista. Pitkä selkä yhdistettynä kehityshäiriöllä aikaan saatuihin lyhyisiin jalkoihin ja raskaaseen ruumiinrakenteeseen tuo mukanaan jos jonkin moista ikävyyttä. Corgien lonkkatilastot puhuvat puolestaan; vain 5% kaikista tutkituista pembrokeista on A-lonkat eli terveet lonkat. Kyllä, on hyvä muistaa että koira on muutakin kuin pelkät lonkat, ja D-lonkkainenkin corgi voi elää normaalin koiran elämää jos se pidetään hyväkuntoisena eikä rikkoa muodostu. Tilasto kuitenkin kertoo, että corgin rakenne ei ole terve eikä koiralle ideaali, kun lonkissa on noin paljon vikaa. Mutta ei corgina olemisen haastavuus lonkkiin pysähdy.

Pitkäselkäisyys altistaa mm. välilevytyrälle, erilaisille nikamamuutoksille ja muille selkärangan ongelmille. Meillä on selkäongelmilta lihasjumeja lukuunottamatta onneksi vielä vältytty, joten niistä ei ole tullut lueskeltua sen enempää. Lepon nivelrikosta kerron oman alaotsikkonsa alla erikseen, mutta katsotaanpa miten muuten corgin muotoinen olemus voi haitata:

Kynnet: jalkojen mittasuhteet aiheuttavat sen, etteivät useimmat corgit pysty nostamaan (etenkään etu)jalkojaan riittävän ylös maasta liikkuessaan. Tämä aiheuttaa jalkojen laahaamista, joka kuluttaa jalkojen kahden keskimmäisen varpaan kynsiä, joskus jopa varpaan ihoa tassun päällipuolelta. Ylipaino ja huono lihaskunto ja -huolto lisäävät laahaamista ja kulumista. Lepolla ei nykyään kulu kynnet tai varpaat verille asti (pentuna ja ylipainoisena näin kävi), mutta nuo keskikynnet ovat ajoittain kipeät ja niitä saa aika varovaisesti lyhennellä muihin kynsiin verrattuna. Monet rotutoverit eivät ole yhtä onnekkaita, ja joutuvat sulan maan aikaan (joka voi pk-seudulla tarkoittaa n. 365 päivää vuodessa) välttämään asfaltilla liikkumista tyystin koska muuten on koira kipuinen ja tassut verillä.

Tästä kuvasta saa hahmotettua hieman tuota keskivarpaiden
kynsien kulumista.

Kömpelyys: Älkää ymmärtäkö väärin, corgi on todella nopea ja ketteräkin koira. Mutta ei tuolla kropalla yhtä helppoa ole liikkua, kuin pitkäjalkaisempana olisi. Uiminen voi olla haastavaa ilman liivejä (meillä koira uppoaa hieman liian syvälle uidessaan ilman liiviä ja selkä painuu notkolle), luusta on hankala pitää tassuilla kiinni että saisi mukavemman puruotteen (aiheuttanut meillä välillä turhautuneisuutta ja luut hylätään herkemmin kun ei jaksa työstää niitä), ahtaissa paikoissa ei pääse kääntymään ympäri vaan pitää peruutella, ja itsensä raapiminen ja eri paikoista nuoleminen on hankalaa kun kroppaa ei saa taivutettua lyhyiden jalkojen vuoksi riittävästi. Isompien koirakavereiden kanssa temmeltäessä voi myös jäädä helposti jalkoihin, ja sekös omanarvontuntoista corgia kiukuttaa. :D

Aivastaminen + lyhyet jalat: Alla olevassa kuvassa on Lepon kuono, josta lähti nahat kun se aivasti lähijunassa ja kuono osui karheaan lattiapintaan. Ei ehkä näytä paljolta, mutta koiraa sattui selvästi ja kysyessäni somen corgiryhmässä kokemuksia muilta vastaavasta, yllätyin miten paljon niitä oli. Osalla corgit olivat oppineet aivastaessa kääntämään pään sivulle, jotta kuono ei osuisi maahan. Toisilla taas aina kopse käy kun aivastus tulee, ja muutamalla aivastus kovaa pintaa vasten oli murtanut jopa hampaita. :(

Verisuonet: Lyhytjalkaisten rotujen verisuonet ovat (eläinlääkärin kertoman mukaan) lähes yhtä pitkät kuin normaalijalkaisilla (eli corgin kokoisella koiralla voisi ajatella pienehkön bordercollien mittaisia jalkoja), mutta kun jalkojen luusto onkin lyhyempi, ovat verisuonet haitarilla jaloissa. Tästä en tiedä, onko muuta haittaa kuin että verinäytteen otto voi olla joskus haastavaa, mutta ajatuksena aika hyytävä.

Sellaista on olla corgi.

Atopia ja ruoka-aineallergia

Leppo on ollut siitepölyallergikko ja atoopikko pennusta saakka; kiinnitin ensimmäisen kerran huomiota normaalia runsaampaan kutinaan Lepon ollessa 9-viikkoinen. Luultiin aluksi kutinan johtuvan possunlihasta kun oireet sattuivat tulemaan aina silloin kun oli jotain sikapitoista syöty, mutta myöhemmillä (tarkemmilla) selvittelyillä löytyikin pahimpien iho-oireiden aiheuttajaksi maitotuotteet ja siitepölyt. Mutta en kertoile sen pitemmin tässä meidän allergiatarinan alkumetreistä, niistä voi lueskella blogia selailemalla jos kiinnostui lukemaan tarkemmin. :)

Allergia-arjen pieniä iloja: ennen oli käytössä 1/4
isommasta tabletista, joten tabletit piti aina jakaa leikkaamalla
tabletinjakajalla osiin. Hokattiin uuden ell:n kanssa, että
pienessä Apoquel-tabletissa on about sama määrä lääkeainetta
kuin 1/4-tabletissa isompaa kokoa. Ah mikä arjen helpotus!

Iho-oireet pysyvät onneksi hyvin kurissa Apoquel-allergialääkkeellä, öljylisällä, pesuilla tarvittaessa ja talvisin säännöllisellä tassuhuollolla. Monilla atooppisilla koirilla on tilanne ja esim. ihon ulkonäkö paljon pahempikin kuin meillä, joten olen kiitollinen että ollaan löydetty näin helposti lääkitys ja toimivat hoitomuodot Lepolle.

Ilmaista tämä atoopikon kanssa eläminen ei toki ole, eikä aina helppoa (niin ihmisen kuin varsinkaan itse potilaan mielestä). Apoqueliin kuluu rahaa 200-250€ vuodessa, ja muuhun (öljylisä, tassuvoide, shampoot) arviolta 90€ vuodessa, sisältäen mun työpaikan henkilökunta-alet. Tähän päälle sitten toki tulee yllättävät sairastumiset ja niiden hoito, kuten hotspot, furunkuloosi, silmä- tai korvatulehdus, joita on onneksi tähän mennessä tullut n. yksi vaiva per vuosi -tahtia. Ei mulla silti ikinä ole ollut oloa että en haluaisi maksaa näistä jutuista, niiden avulla kuitenkin Leppo voi hyvin (Terolle sanoin kyllä viimeksi kun hän kävi poikkeuksellisesti apteekissa hakemassa allergialääkkeen, että "älä sitten järkyty kassalla..." :D), mutta kyllähän tuo aina huolta aiheuttaa silloin kun on niitä hetkiä, jolloin koira ei voi hyvin. Ja vaivojen hoitaminen toki on raskasta ajoittain, ja koiralle kurjaa.

korvatulehdus

Viime talven anturoiden kunto.
Iho oli kahdesta kohtaa verillä,
ja anturoissa kipeää kulumaa.
5 päivän tehokuuri tassurasvauksessa
teki tehtävänsä, jonka jälkeen jatkettiin
rasvailua väh. viikoittain kevääseen asti. <3

Ehkä kuitenkin eniten harmistusta emännälle on aiheuttanut joidenkin ihmisten vähättelevä suhtautuminen Lepon atopiaan. Silloin kun Leppo oli nuori ja selviteltiin noita allergiajuttuja enemmän ja jutustelin Lepon sisarusten omistajien kanssa aiheesta myös avoimesti (ajatellen että tottakai muidenkin on hyvä tietää meidän tilanne, jos tulee oman koiran kohdalla vastaavaa), suhtautui Lepon kasvattaja aiheeseen tosi nuivasti. En käy sen tarkemmin yksityiskohtia puimaan, mutta asenne oli vähän "uskon sitten kun näen"-tyyppinen, ja "ei minun koirilla vaan ikinä ennen ole ollut". Emme ole kasvattajan kanssa enää yhteyksissä, sain aika selvän kuvan että häntä kiinnostaa kasvattiensa kuulumiset niin kauan, kun ne ovat positiivisia ja kaikki on ihanasti.
Muutenkin särähtää korvaan pahasti, kun kerron jollekulle koirani ongelmista ja (silloin kun Leppo on nähtävillä) saan välillä kommentin:
"Mutta eihän se näytä yhtään atooppiselta/sairaalta."
Ei, ei näytäkään, koska käytetään hitokseen aikaa, vaivaa ja vähän rahaakin sen hoitamiseen. Atopia ei näy päälle päin, silloin kun hoitomuodot on kohdillaan, ja koira pystyy elämään lähes terveen koiran elämää. Se ei tarkoita, etteikö nähtäisi vaivaa ja kannettaisi huolta joka ikinen päivä sen eteen, että oireet pysyisi kurissa. Sama olisi sanoa masentuneelle ihmiselle "Mutta ethän sä näytä yhtään masentuneelta." -_-

Kaikki sairaudet ei näy päälle päin. Se ei tarkoita, että niitä ei olisi.

Nivelrikko

Leppo sai nivelrikko-diagnoosin hieman alle 5-vuotiaana. Sillä on lievää rikkomuutosta olkanivelten nivelpinnoilla, ja ilkeät koukkumaiset luupiikit samaisissa nivelissä. Pelkät tulehduskipulääkekuurit eivät tuoneet meille apua, mikä kieli ehkä siitä, että nuo luupiikit sattuivat kudoksiin hinkatessaan enemmän kuin nivelpinnalla oleva mahdollinen tulehdus. Niinpä ollaan käytetty Lepolle nyt päivittäin gabapentiiniä kipujen poistoon, jonka ansiosta se on useimpina päivinä pirtsakka kuin kuka tahansa 6v koira. Lääkitys on todennäköisesti sillä lopun elämän, jos se vain toimii ja sopii jatkossakin.

Nivelrikko ei haittaa meidän arkea kovasti, ainakaan tällä hetkellä. Pientä muutosta piti tehdä leikkimistapoihin (noutoleikit pois pelistä), lenkkeilyn määrään ja laatuun ja Lepon hierontaväleihin, ja nivelravinteet on tullut lääkityksen ohella jäädäkseen Lepon ruokalistalle.
Tavallaan on käynyt onni onnettomuudessa, että rikkodiagnoosi meille tuli. Ollaan pystytty nauttia vähemmän kroppaa kuormittavasta aktivoinnista ja oivaltaa uusia aktivointikeinoja, ollaan voitu temppuilla omaksi iloksi kevyttä ja lihaskuntoa ylläpitäviä temppuja, eikä ole tarvinnut potea huonoa omaatuntoa siitä, että Lepon kanssa ei enää aktiivisesti saati tavoitteellisesti harrasteta mitään raskasta lajia. Tavallaan siis suorituspaineet on kadonneet kokonaan, vaikka en tietenkään käytä rikkoa tekosyynä liikunnassa tai muussa laiskottelulle.

Aina välillä nivelrikko kuitenkin painaa mieltä. Koiran liikkumista tulee välillä kytättyä turhankin tarkkaan sen varalta, että onko se kipeä. Leikkiessä liukastuva/kompuroiva koira saa väkisinkin ajatuksen "tuo tulee ehkä sattumaan myöhemmin" pompsahtamaan mielen päälle. Joskus olisi kiva lähteä päiväretkelle tai vaikka yhden-kahden yön vaellukselle kuten "ennen vanhaan". Sitten sitä muistaa, että eihän tuo koiraherra enää semmoiseen pysty. Nivelrikosta kärsivälle parasta liikuntaa on rauhallinen, monipuolinen maastoliikunta lyhyemmissä pätkissä useaan kertaan päivässä. Koko päivän kestävä patikointisuoritus ei siis tule kysymykseenkään, ellei hankkisi Lepolle kantoreppua.

Leppo 1v Repovedellä päivävaelluksella

Luonnollisesti ajatukset myös käyvät aina välillä Lepon lopettamisessakin. Että osaako sitä sitten päästää irti ajoissa, että tietääkö sitten, milloin koiralla on liian kipeä tai hankala olla tässä maailmassa. Somessa on tullut törmättyä suureen joukkoon ihmisiä, jotka lopettaisivat koiransa jo siinä vaiheessa, kun päivittäinen kipulääkitys olisi seuraava askel. Meitä on moneen junaan, mutta aika moni koiranomistaja tuntuu olevan siinä käytännönläheisessä junassa, jossa ei aleta lääkitsemään koiraa lopun elämäksi vaan se lopetetaan. Onhan se toki niin, että koira ei lopetuksesta kärsi, ja olen samaa mieltä siinä, että jos lääkityksestä huolimatta koira ei voi elää reipasta ja iloista elämää, on aika päästää irti. Elämänlaadun arvioiminen puhumattoman eläimen kohdalla, joka elää aina hetkessä eikä ymmärrä miksi siihen sattuu, on kyllä äärimmäisen vaikeaa. Uskon ja toivon kuitenkin, että osataan toimia oikein, sitten kun on sen aika.

Nämä kaikki rakenteesta, atopiasta, allergiasta ja nivelrikosta johtuvat haasteet on osa meidän arkea ja niihin on aika lailla rutinoitunut vuosien saatossa. Haluan uskoa, että Lepolla on vielä monta iloista vuotta aikaa meidän kanssamme, ennen kuin sen kunto huononee liiaksi. Ikinä ei voi kuitenkaan tietää mitä tuleman pitää (Lepon isähän esimerkiksi kuoli yllättäen kasvaimeen 7-vuotiaana </3), joten pitää koittaa elää itsekin yhtä huolemattomasti kuin koirat elävät. Hetkessä.

Vuositarkastusta lääkärissä

Komia mies <3 

Käytiin Lepon kanssa eilen eläinlääkärissä. Vuorossa oli yleinen kunto-tsekkaus, kennelyskärokote, verikoe ja reseptien uusinta. Vuosittain siis suositellaan ottamaan Lepolta veriarvot, kun on jatkuva lääkitys siihen nivelrikkoon käytössä. :)

"Plöö, rokotuksille. Neuloja. En haluu."

Tällä kerralla oli vuorossa vain yksi neula (verinäytteen ottoon), sillä kennelyskärokote ollaan nykyään annettu meillä ruiskulla nenän limakalvoille. Se on Lepolle ollut parempi ja stressittömämpi toimenpide kuin piikki niskaan, joka jostain syystä ahdistaa sitä.

Eläinlääkärissä: "Ihan sama monta neulaa, en haluu. Kotiin kiitos." :'D

Käytiin Kauniaisten Tassuasemalla asioimassa. Oltiin siellä nyt toista kertaa, kun pari viikkoa sitten haettiin silmätulehdukseen lääketipat. Leppoa oli hieman hankala saada menemään ell:n aulassa vaa'alle, saati tulemaan tutkimushuoneeseen... :D Raukkaa vähän inhottaa nuo eläinlääkärit nykyään.

Mutta hyvin se koitoksesta selvisi! Painoa oli tasan 13kg, mikä on aika optimaalinen luku Lepolle. Yleistarkastuksessa oli kaikki ok, yksi punkinpurema oli hieman ärtynyt ja sitä pitää puhdistella ja seurailla vielä vähän aikaa. Leppo sai eläinlääkäri-tädiltä kovasti kehuja, että on hampaat tosi hyvässä kunnossa ja fyysinen kunto muutenkin hyvä, eikä kuulemma vaikuttanut 6-vuotiaalta. :) <3

Verinäytteen otostakin Leppo selvisi oikein hienosti, vähän toki säpsähti neulaa mutta antoi tehdä toimenpiteen loppuun (ja sai toki nameja kun odoteltiin tassu ojossa että koeputket täyttyy). :3

Ihan polleena, kun sai lääkäritädiltä niin kovasti kehuja. <3

Näin pari kertaa käyneenä niin tykättiin kyllä tosi paljon Tassuasemasta! Tosi mukavaa palvelua ja Leponkin ahdistus otettiin huomioon, tutkimushuoneessa se sai ensin olla tuolin alla rauhassa ja jutusteltiin resepteistä ynnä muusta. Sitten kun koiraherra rentoutui sen verran, että tuli mun luokse köllöttelemään ja rapsutuksia hakemaan niin aloitettiin vasta toimenpiteet.

Ja juteltiin nyt noista lääkityksistäkin enemmän, ja päätettiin vaihtaa Apoquel pienempään tablettikokoon! Leppohan on siis hassusti saanut 1/4 isoa tablettia Apoquelia allergiaoireisiin, ja tabletinpuolikas on pitänyt aina käsin tabletinjakajalla halkaista. Tää nykyinen tabletti on about saman kokoinen kuin se edellinen 1/4, joten ei tarvitse enää tuon isomman loputtua säätää sen tabletinjakajan ja murskaantuvien tabletinpalojen kanssa. :) Jes!

Ensimmäinen aamiainen OMAN kodin etupihalla. :)
Leppo odottelee banaaniveroa kuola tippuen. 

Uudessa pedissä on niin mukavaa köllötellä.

Tänään sainkin sitten verikokeiden tulokset lääkäriltä sähköpostilla. Kaikki arvot olivat hyvällä tasolla. Ainoastaan fosfori oli ihan himppusen alle viitearvon, mutta siitä ei kuulemma tarvitse vielä huolestua. Toki seuraillaan ja vuoden päästä katsellaan taas mitä arvot sanoo. Lääkeaineet voivat laskea fosforitasoja veressä, tai sitten niitä ei vain tule tämän hetkisestä ruuasta tarpeeksi. Kuulemma myös aikaisessa vaiheessa jotkin aineenvaihduntasairaudet voivat laskea fosforitasoja. 

Mutta tosiaan, kun Leppo on ollut hyvinvoiva, ei mitään estettä gabapentiinin jatkamiselle ollut. :) Katsellaan ja seuraillaan siis.

"Höhö, ei mua mikään vaivaa. Niin viksu ja vilmaattinenkin oon. :P~"

Ensi kertaan!

Leppo 6v

We're back!!!

Nyt, kun oon saanut työpaikan tarjoaman merkonomikoulutuksen päätökseen kiitettävin arvosanoin, voi taas keskittyä hömppähommiin eli blogin kirjoitteluun. :) Viralliset valmistujaiset on siis vasta tulossa (sitten kun korona-tilanne antaa myöten ja tapahtumia voi taas järjestää), mutta opinnot on arviointeja myöten ohi.

Ollaan myös päästy muuttamaan uuteen, aivan omaan kotiin marras-joulukuun vaihteessa, ja täälläkin alkaa jo näyttää kodilta pikku hiljaa. :) Laitan koti-esittelyn sitten myöhemmin omaan postaukseensa!

Mutta sitten meidän päätähteen. <3

"Se olen mä."

Lepolla on tänään syntymäpäivä! <3 Herra Leppomies täytti kuusi vuotta, ja sai heti aamusta luontoäidiltä pienen lahjan:

Lunta! Useampi sentti!

Aamulenkki meni kieriessä ja naamaa lumeen hinkatessa, Leppo nautiskeli lumesta täysillä kun kerrankin sitä tuli. Nythän lumi onkin jo sulanut, kiteyttää tämän koko talven aika hyvin tuo tämän päiväinen muutos säähän. Pari päivää sitten kuulin jo peipon laulavan, ja sitten tulee vielä lunta. :D

No jaa, näillä mennään.

Leppo sai aamiaiseksi herkkuaterian; oikein gourmet-märkäruokaa (paloja kastikkeessa, ei mitään tavallista mureketta) kurkku-koristeilla.

Hyvin maistui.

Olin ostanut Lepolle tänä vuonna vähän erilaisen synttärilahjan. Leppohan tykkää kaikesta liikkuvasta, joten mietin mitä se mahtaisi tuumata kissoille tarkoitetusta, itsestään pyörivästä jahtauslelusta:

No tykkäsihän se. :D Huiska-osuutta olisi pitänyt nyhtää heti alusta alkaen, ja siitä oli kiva roikottaa hurisevaa palloa ympäriinsä ja viedä sitä välillä lampaantaljalle että pysyisi paremmin paikoillaan. Laitoin pari kuvaa koosteeksi Lepon leikki-ilmeistä tän lelun kanssa.

Oli siis ainakin koiran mielestä huippu-ostos tämä lelu, joskin omistaja miettii että olikohan tämä ihan viisasta sittenkään... :D Kun Leppo sai nyt illemmalla leikkiä sillä uudestaan, meni pallon jahtaus ja meno aika fanaattiseksi, hullunkiilto silmissä -tyyliseksi... Kun painoin pallon virtanapista pois päältä, Leppo katsoi palloa ja mua herkeämättä häntä heiluen, että "No, mikä maksaa, laita se jo päälle! Laita jo, laita jo, laita jo!" Aika samaan tyyliin kuin pallohullut koirat tekee kun ne odottaa että omistaja heittää niille pallon/lelun.

"Niin hyvää huiskaa."

Tarvitsee siis tätä lelua käyttää harvakseltaan ja harkiten, ja antaa lopuksi jotain rauhallista tekemistä, kuten pieni luu tai aktivointilelusta syötävää. Meidän Leppo ei ole niinkään pallohullu, kuin moottori-hullu. :'D

Noh, ei siinä vielä kaikki!

Leppo sai vielä tässä illalla herkuksi aivan spesiaalin jutun... Nimittäin kokonaisen banaanin! Viime vuonna, täyttäessään puolipyöreitä, se sai juustohampurilaisen ensimmäistä (ja ehkä viimeistä :'D) kertaa elämässään. Halusin tarjota jotain spesiaalia tänäkin vuonna, ja Leppo on semmoinen banaanihirmu että oksat pois. Oikeastaan mistään muusta syötävästä se ei kuolaa odottaessa, mutta banaanin kantapalaa kytätään aina kuola tiputtaen.

Ei voinut pieni koira uskoa onneaan, kun tajusi lihaherkut päältä syötyään että kyllä, lautasella lepää ihan aito, kokonainen bansku! Banaanin syönnistä kuului melkoinen mäyssytys, taisi olla hyvää. <3

Ensi tiistaina käydään Lepon kanssa rokotuksilla/vuositarkastuksessa. Otetaan verikokeetkin nykyään kerta vuoteen, kun on gabapentiini jatkuvassa käytössä. Toivotaan, että kaikki arvot on ok ja voidaan lääkitystä jatkaa. :) Apoqueliinkin käydään hakemassa uusi resepti, niitä onneksi oli vielä kaapissa niin saatiin aloitettua pari viikkoa sitten allergialääkityskin.

Ensi kertaan!

Kesähelteitä ja kipulääkkeitä

Lupasin laittaa ihan vain Lepon kuulumisia seuraavaksi tulemaan, ettei vallan blogin päätähteä unohdeta. <3 Lepolla on ollut aika rauhallista eloa viime aikoina, varsinkin kun oli ne helteet, jolloin liikunta oli päiväsaikaan hyvin vähäistä, ja nivelkivut myös vähensivät liikkumishaluja lisää. Loman jäljiltä oli siis aloitettava Rimadyl-kuuri, koska koira oli hieman ontuvainen ja liikkuminen hankalan näköistä, lenkeillä halusi usein taukoilla jne.

Mua alkaa usein säälittää Lepon kipuilu kovasti, jolloin ostan sille yleensä jotain hyvää tai uuden lelun, jotta sillä olisi iloinen mieli silloin kun kivut painaa päälle. Valvatin esittelypostauksessa näkyikin Lepon uusin lelu, pitkulainen Simba-tsumtsum. Jos ei tsumtsum sano mitään, niin lyhykäisyydessään lastenleluina ja aikuisten keräilyesineinä suuren suosion saavuttaneet Disney-aiheiset, päällekkäin pinottavat ja söpöt pötkyläpehmot ovat saavuttaneet myös koiralelumarkkinat, ja koska mun yksi lempileffoista kautta aikojen on Leijonakuningas, ei Lepolle voinut millään valita mitään muuta. :D

"Päästäkee sisään, hei!"

Leppo ei voinut käsittää, miksi hänen kovaääninen lelun vingutus voisi jotakuta häiritä, kun joutui lelun kanssa oven taa parvekkeelle (Terolla oli menossa nettikeskustelu kavereiden kanssa, eivätkä toverit kuulleet makkarissa olevan Teron mikrofonista muuta läpi kuin olohuoneessa vinkuvan lelun äänen :'D). Siinä se vaan seisoa toljotti lelu suussa surkean ja hylätyn näköisenä. Onneksi oli lämmin ilta, joten liityin Lepon seuraan hetkeksi partsille. Tavoitteena oli siis saada Leppo vinguttamaan lelua riittävän kauan, että vinku menee lyttyyn/muuten rikki ja lelu hiljenee. Eikä siinä hommassa onneksi kauaa nokka tuhissut. :)

Eräältä iltalenkiltä napattu kuva kukkaispojasta <3 

Leppo keskellä vilkkaan lähiön hiekkatietä: "Tässähän on hyvä levätä."

Lenkit meillä on menneet hyvin Lepon omaan tahtiin, ollaan taukoiltu paljon jos koira sitä pyytää, ja yritetty mennä lyhyitä mutta Lepolle mielekkäitä reittejä. Mutta aina sekään ei ole riittänyt, joskus vaan oli koiran mielestä ihan tyhmää kulkea jos ei kuljettu juuri johonkin jännään paikkaan, ja kipuoireet alkavat näkyä selvästi. Tuon ylläolevan kukkakuvan lenkin reitti oli Google mapsin mukaan 1,85km, jonka aikana pidettiin muistaakseni 3 taukoa (joissa Leppo yleensä istuu tien reunassa/pehmeällä alustalla jompaa kumpaa etujalkaa keventäen, joskus alkaa makaamaan kuten yllä olevassa hiekkatiekuvassa), ja loppumatkasta Leppo "tuli pyytämään" että kannan sitä. :/ Se käveli siinä kohtaa todella kurjan näköisesti, ja vaikutti siltä että sitä sattuu ihan joka jalkaan, kun seistessä takajalat olivat jonossa mahan alla, välillä ristissäkin, paino tassun ulkosyrjällä. Lepon kyytipyyntö on siis tulla silmiä siristellen ja maiskuttaen jalkojen eteen poikittain seisomaan, ja se hieman ponkaisee etujaloilla itseään ylös kun sitä alkaa nostamaan. Silloin tietää että nyt on kurja olo. :( Onneksi näitä ei käy usein, mutta vähän mietityttää että onko meillä vieläkään lääkitys kohdillaan. Minusta tuommoisia ei pitäisi käydä, jos on päivittäinen gabapentiinilääkitys ja Rimadyl-kuurin aiheuttaneesta rasituksestakin yli viikko.

Lepon mielestä hurjan kivoja ja jännittäviä, ja kropalle helppoja lenkkejä on ne, kun lähdetään julkisilla seikkailemaan ostoskeskuksiin ja puistoihin. Hellesäällä myös käteviä lenkkejä tämmöiset, kun ei tarvitse kulkea pitkiä matkoja paahteisella tiellä. Yksi päivä töissä ollessani, tuli miekkoset minua vastaan Tapiolaan ennenkö suljin myymälän. Napattiin Leposta hauska kuvakin esillä olleen kahluu-altaan kanssa:

Hymy <3

Leppoa ei vaikuttanut pelottavan Tapiolassa tai meidän myymälässä olo enää! Vuosi sitten keväällä lakkasin sitä ottamasta töihin lisääntyneen äänipelon vuoksi, kun kauppakeskuksen uutta osaa rakennettiin ja kuului kaikenlaisia louhintaääniä. Alkaa tuntua jo toiveikkaalta, että syksyllä, kun uusi kauppakeskus Ainoan osa on avattu, voisin alkaa totuttaa Leppoa töissä kulkemiseen taas. Ihan pieniä pätkiä aluksi, ja semmoisina aikoina ettei varmasti kuulu mitään remppaääniä.

Puistopiknikillä Malminkartanossa

Tarkkaan piti vahtia uskaliasta tunkeilijaa (pupu)... :D

Sellossa ollaan myös käyty nyt pariin otteeseen, kun on ollut kuuma ja Leppo kipeänä.

Yksi päivä ostin sille possunkorvan Mustista ja Mirristä, ja vuorossa ollut kaveri kysyi jos voisi ottaa Leposta videota heidän someen. Leppo sitten rouskutteli possunkorvan rauhassa myymälässä, mutta taisi olla sitä mieltä että otto ei mennyt ihan putkeen, kun ryntäsi heti irtoherkkuosastolle valmiina syömään lisää. :'D Hupsu otus.

Ihanan viileä Sellon lattia!

*splooooot*

Eilen Sellossa käytyämme Leppo oli syvästi pettynyt, kun en ostanutkaan Mustista ja Mirristä hänelle mitään. Lähti myymälästä perässäni pois jarrutellen ja ihmeissään mua katsoen, että "Hei, ostokset unohtui!" :D Itsepäinen herkkupeppu.

Semmoista siis meidän kesään. Noita lääkitysasioita pitää vielä pohtia lisää, ja kysellä eläinlääkäriltä mielipidettä asiaan. Tuntuu vähän hölmöltä näin jälkeen päin, etten pyytänyt kuvaamaan Lepon takapäätä lainkaan sillon kun röntgenissä oltiin. Mutta toisaalta, vain etupää oireili, ja ei se tieto mahdollisesta rikosta takajaloissa hoitoa tai liikuttamista mihinkään varmaan muuttaisi. Mutta täytyy sitten jossain kohtaa, jos Leppo rauhoitetaan jonkun muun syyn vuoksi, niin pyytää ne kuvat sieltäkin samalla.

Pian Leppo pääsee onneksi taas nauttimaan mummolan rennosta meiningistä ja pihan nuuskuttelusta, kun jätetään hänet muutamaksi päiväksi Teron vanhemmille hoitoon. :) Ollaan lähdössä Lontoossa käymään, minä vielä ihan ensimmäistä kertaa! Valvatti-käärme pärjää 5 päivää hyvin kotona, kun ruokitaan se ennen lähtöä ja reissusta palattua. Se on varmaan vaan iloinen, kun joku ei toljota sitä iltajumpan aikaan lasin takaa koko ajan. :D

Ensi kertaan!

Lepon lepoloma sekä muita seikkailuja

Pitkästä aikaa!

Paljon onkin ehtinyt tapahtua sitten viime postauksen, ainakin jos Lepolta kysytään. Viime postauksessa laitettiin lääkitystä kohdilleen, ja oltiin otettu gabapentiini juuri päivittäiseen käyttöön. Pikkuhiljaa lääkkeen vaikutuksen alkoi huomata, ja Leppo muuttui pirtsakammaksi n. 3-4vkon jälkeen lääkkeen aloituksesta, ja on jaksanut paremmin.

Ollaan käyty seikkailuilla eri puistoissa ja uusilla alueilla, joihin on päästy kätevästi bussilla. Näin koirakin on saanut vaihtelua ympäristöön ja tuoksuihin, eikä tarvitse kulkea asfalttilenkkejä niin paljon.

Laajalahden luonnonsuojelualueella oli ihanan hiljaista kulkea. :)

Strömberginpuisto Pitäjänmäessä oli oikein nätti ja vehreä!

Ollaan toki muistettu myös riittävä lepo. :D

Mutta on Leppo välillä ollut kipeänäkin. Ollaan siis saatu ohje, että muutaman päivän Rimadyl-kuureja käytetään tarvittaessa gaban lisäksi, jos Leppo jostain rasittuu tai teloo itsensä. Yhden kerran on pitänyt moinen kuuri antaa, kun ulkoilu oli vähän masentuneen oloista:

"Jos voisin vähän tässä levätä..."

Onneksi kuuri auttoi hyvin, ja herra on ollut kovin pirtsakka ja iloinen sen jälkeen. ❤️

Leppo sai myös makuelämyksiä, kun keitetyn lihan/kalan
kanssa maisteli uutta, kylmäkuivattua Wonderboo-ruokaa,
joka on tehty Suomessa. Loistavasti on ainakin maistunut! :)

Kuinka monta petiä saa mahtumaan alle 50 neliön kaksioon? :'D Leppo approves.

Niin komia koiramies. ❤️

Komia koiramies koki myös muodonmuutoksen (josta ei Instagramissa niin tykätty, siellä kun Lepon kuvia voi nähdä kuka vaan, mistä päin maailmaa tahansa).

Tässä herra ennen muodonmuutosta...

Muodonmuutoksen sivutuotetta...

Ja valmiissa kesätukassa! :'D

Olihan se aika hupsun näköinen, ja oma trimmausjälki ihan kauheaa kun ekaa kertaa ajeli, mutta lyhyen turkin edut huomasi kyllä heti: Leppo viileni lenkkien jälkeen todella paljon nopeammin kuin pitkällä turkilla, eikä olla tarvittu koko kesänä vielä viilennyshuivia tai muita viilentäviä keinoja.

Normaalisti ei-trimmattavan rodun ajelusta käydään somessa joka vuosi väittelyä, ja siitä saisin varmasti oman postauksensa aikaan. Ja voisin semmoisen tehdäkin, olen meinaan ottanut Leposta kuvia muutaman päivän - viikon välein, niin näkee karvan kasvun sitten. Laitan syksymmällä yhteenvetoa kuvista ja kokemuksista, ja kuvat ennen ajelua ja kesän karvankasvatuksen jälkeen. Silloin analysoin sitten enemmän koko ajeluhommaa, mutta ei ole ainakaan vielä tarvinnut katua päätöstä hetkeäkään. :)

Yhteinen seikkailu Lepon tyttöystävän, Elli-sheltin kanssa Otsolahden
rantoja ja puistoja pitkin. ❤️

...jossa Leppo hankki itselleen hienon
hanhenkakka-kuorrutteen. :'D Hyh.

Käväistiin Kotkassa kahtena peräkkäisenä viikonloppuna. Ensin oli Teron serkun rippijuhlat, ja seuraavana vkloppuna koittikin juhannus. Leppo pääsi ihan luonnonvesissäkin pulahtamaan:

Keskittynyt ilme: lelu pitää pelastaa vesihädästä.

Juuri ja juuri yltää. :D

Funtsailtiin että Leppohan voisi jäädä Teron vanhemmille hoitoon viikoksi, kun meilläkin oli työpäivät vähän hassusti ristiin ja Terolla työporukan virkistysjuhlaa sun muuta. Teron vanhemmat hoitavat Leppoa mielellään silloin tällöin, ja Lepollekin oli mukavaa kun ei tarvinnut reissata edes takaisin ja sai olla vähän rauhaisammassa ympäristössä "lepolomalla" vaihteeksi. Niinpä käytiin ostamassa Lepolle vähän märkäruoka- ja herkkutäydennystä, jotta koiran muonitus olisi kunnossa viikoksi eteenpäin.

Sylivauva!

Vaan kylläpä osasikin tulla ikävä tätä pientä karvamatoa! Molempia alkoi heti ahdistaa kun astuttiin Helsingin bussiin kun ei ollut koira mukana, ja mulla tuli kotona ihan itku kun parvekkeen ovi oltiin avattu, eikä kukaan kipittänyt sinne pöhisemään pihaan tuleville autoille. :'( Tuli vaan mieleen, että tulen olemaan aivan rikki sitten kun Leposta joskus aika jättää. Toivottavasti siihen on vielä piiiitkä aika.

Mutta nyt onneksi kyseessä oli vain viikko, ja päivä päivältä homma muuttui helpommaksi, kun oli töitäkin ja muuta ohjelmaa. Oli se jälleennäkeminen silti kovin riemukas, Leppo pörräsi ja juoksi ympyrää ja haukkui innokkaana meitä juoksemaan mukaansa pitkin pihaa. :)

Pihaa vahdittiin yhä, mutta tarkasti isin ja mamin lähellä.

Yhteinen ruokalepokin piti viettää meidän kainalossa. ❤️

Lepon juhannusherkkua: grillipihvin näköinen puruherkku. :) 

Käväistiin juhannusviikonloppuna myös Katariinan meripuistossa
Kotkassa, kesälampaita Leppo ignoorasi kuten viimekin vuonna. :D

Ihania uusia istutuksia oli tullut <3

Ja sieviä kiviveistoksia!

Reissun jälkeen meidän kotiuduttua takaisin Espooseen Leppo oli kyllä ihan väsy. Yritti vahtia kovasti sisäpihalle tulevia autoja, mutta kun laitettiin parvekkeen ovi kiinni että koira saisi rentoutua, hyppäsi Leppis samantein nojatuolille vetämään sikeitä. ❤️ Urhea pikku vahti.

Zzz...

 Mulla oli synttärit tuossa toissaviikolla. Käytin sillä viikolla olleen vapaapäivän hyödyksi ja kävin ostelemassa Lepolle uutta nivelravinnetta kokeiluun Avital Jointin tilalle (Avital Flex ja lohiöljy pysyy), ja synttärilahjaksi itselleni päivitin hieman Lepon pantavarastoa. ❤️
Vanhoista pannoista vein pari vähiten käytettyä töihin lahjoitusten joukkoon, niin saavat kodittomille koirille lisää vermeitä. :)

Löytyi turkoosi Rukan leveä pk-panta!
Meillä oli aiemmin neonkeltainen, mutta on tämä
turkoosi vaan niin paljon enemmän Lepon väri.

Petrolin värinen Walona Dogsin martingaalipanta ❤️

Ja kesäisellä, upealla kuosilla varustettu martingaalipanta
"juhlapannaksi". :D Tämäkin Walona Dogsilta ❤️

Semmoista kuvapainoitteista kuulumista tällä kertaa. Terolla oli eilen viimeinen työpäivä ennen meidän kesälomaa, ja mulla alkaa huomisen jälkeen sitten loma. Lomakuulumisia pistelen toki tänne sitten kun kerkiän, onhan meillä ohjelmistossa mm. lähteä Yyteriin Corgien rantapäivää tsekkaamaan. :)

Ensi kertaan siis!