Kesähelteitä ja kipulääkkeitä

Lupasin laittaa ihan vain Lepon kuulumisia seuraavaksi tulemaan, ettei vallan blogin päätähteä unohdeta. <3 Lepolla on ollut aika rauhallista eloa viime aikoina, varsinkin kun oli ne helteet, jolloin liikunta oli päiväsaikaan hyvin vähäistä, ja nivelkivut myös vähensivät liikkumishaluja lisää. Loman jäljiltä oli siis aloitettava Rimadyl-kuuri, koska koira oli hieman ontuvainen ja liikkuminen hankalan näköistä, lenkeillä halusi usein taukoilla jne.

Mua alkaa usein säälittää Lepon kipuilu kovasti, jolloin ostan sille yleensä jotain hyvää tai uuden lelun, jotta sillä olisi iloinen mieli silloin kun kivut painaa päälle. Valvatin esittelypostauksessa näkyikin Lepon uusin lelu, pitkulainen Simba-tsumtsum. Jos ei tsumtsum sano mitään, niin lyhykäisyydessään lastenleluina ja aikuisten keräilyesineinä suuren suosion saavuttaneet Disney-aiheiset, päällekkäin pinottavat ja söpöt pötkyläpehmot ovat saavuttaneet myös koiralelumarkkinat, ja koska mun yksi lempileffoista kautta aikojen on Leijonakuningas, ei Lepolle voinut millään valita mitään muuta. :D

"Päästäkee sisään, hei!"

Leppo ei voinut käsittää, miksi hänen kovaääninen lelun vingutus voisi jotakuta häiritä, kun joutui lelun kanssa oven taa parvekkeelle (Terolla oli menossa nettikeskustelu kavereiden kanssa, eivätkä toverit kuulleet makkarissa olevan Teron mikrofonista muuta läpi kuin olohuoneessa vinkuvan lelun äänen :'D). Siinä se vaan seisoa toljotti lelu suussa surkean ja hylätyn näköisenä. Onneksi oli lämmin ilta, joten liityin Lepon seuraan hetkeksi partsille. Tavoitteena oli siis saada Leppo vinguttamaan lelua riittävän kauan, että vinku menee lyttyyn/muuten rikki ja lelu hiljenee. Eikä siinä hommassa onneksi kauaa nokka tuhissut. :)

Eräältä iltalenkiltä napattu kuva kukkaispojasta <3 

Leppo keskellä vilkkaan lähiön hiekkatietä: "Tässähän on hyvä levätä."

Lenkit meillä on menneet hyvin Lepon omaan tahtiin, ollaan taukoiltu paljon jos koira sitä pyytää, ja yritetty mennä lyhyitä mutta Lepolle mielekkäitä reittejä. Mutta aina sekään ei ole riittänyt, joskus vaan oli koiran mielestä ihan tyhmää kulkea jos ei kuljettu juuri johonkin jännään paikkaan, ja kipuoireet alkavat näkyä selvästi. Tuon ylläolevan kukkakuvan lenkin reitti oli Google mapsin mukaan 1,85km, jonka aikana pidettiin muistaakseni 3 taukoa (joissa Leppo yleensä istuu tien reunassa/pehmeällä alustalla jompaa kumpaa etujalkaa keventäen, joskus alkaa makaamaan kuten yllä olevassa hiekkatiekuvassa), ja loppumatkasta Leppo "tuli pyytämään" että kannan sitä. :/ Se käveli siinä kohtaa todella kurjan näköisesti, ja vaikutti siltä että sitä sattuu ihan joka jalkaan, kun seistessä takajalat olivat jonossa mahan alla, välillä ristissäkin, paino tassun ulkosyrjällä. Lepon kyytipyyntö on siis tulla silmiä siristellen ja maiskuttaen jalkojen eteen poikittain seisomaan, ja se hieman ponkaisee etujaloilla itseään ylös kun sitä alkaa nostamaan. Silloin tietää että nyt on kurja olo. :( Onneksi näitä ei käy usein, mutta vähän mietityttää että onko meillä vieläkään lääkitys kohdillaan. Minusta tuommoisia ei pitäisi käydä, jos on päivittäinen gabapentiinilääkitys ja Rimadyl-kuurin aiheuttaneesta rasituksestakin yli viikko.

Lepon mielestä hurjan kivoja ja jännittäviä, ja kropalle helppoja lenkkejä on ne, kun lähdetään julkisilla seikkailemaan ostoskeskuksiin ja puistoihin. Hellesäällä myös käteviä lenkkejä tämmöiset, kun ei tarvitse kulkea pitkiä matkoja paahteisella tiellä. Yksi päivä töissä ollessani, tuli miekkoset minua vastaan Tapiolaan ennenkö suljin myymälän. Napattiin Leposta hauska kuvakin esillä olleen kahluu-altaan kanssa:

Hymy <3

Leppoa ei vaikuttanut pelottavan Tapiolassa tai meidän myymälässä olo enää! Vuosi sitten keväällä lakkasin sitä ottamasta töihin lisääntyneen äänipelon vuoksi, kun kauppakeskuksen uutta osaa rakennettiin ja kuului kaikenlaisia louhintaääniä. Alkaa tuntua jo toiveikkaalta, että syksyllä, kun uusi kauppakeskus Ainoan osa on avattu, voisin alkaa totuttaa Leppoa töissä kulkemiseen taas. Ihan pieniä pätkiä aluksi, ja semmoisina aikoina ettei varmasti kuulu mitään remppaääniä.

Puistopiknikillä Malminkartanossa

Tarkkaan piti vahtia uskaliasta tunkeilijaa (pupu)... :D

Sellossa ollaan myös käyty nyt pariin otteeseen, kun on ollut kuuma ja Leppo kipeänä.

Yksi päivä ostin sille possunkorvan Mustista ja Mirristä, ja vuorossa ollut kaveri kysyi jos voisi ottaa Leposta videota heidän someen. Leppo sitten rouskutteli possunkorvan rauhassa myymälässä, mutta taisi olla sitä mieltä että otto ei mennyt ihan putkeen, kun ryntäsi heti irtoherkkuosastolle valmiina syömään lisää. :'D Hupsu otus.

Ihanan viileä Sellon lattia!

*splooooot*

Eilen Sellossa käytyämme Leppo oli syvästi pettynyt, kun en ostanutkaan Mustista ja Mirristä hänelle mitään. Lähti myymälästä perässäni pois jarrutellen ja ihmeissään mua katsoen, että "Hei, ostokset unohtui!" :D Itsepäinen herkkupeppu.

Semmoista siis meidän kesään. Noita lääkitysasioita pitää vielä pohtia lisää, ja kysellä eläinlääkäriltä mielipidettä asiaan. Tuntuu vähän hölmöltä näin jälkeen päin, etten pyytänyt kuvaamaan Lepon takapäätä lainkaan sillon kun röntgenissä oltiin. Mutta toisaalta, vain etupää oireili, ja ei se tieto mahdollisesta rikosta takajaloissa hoitoa tai liikuttamista mihinkään varmaan muuttaisi. Mutta täytyy sitten jossain kohtaa, jos Leppo rauhoitetaan jonkun muun syyn vuoksi, niin pyytää ne kuvat sieltäkin samalla.

Pian Leppo pääsee onneksi taas nauttimaan mummolan rennosta meiningistä ja pihan nuuskuttelusta, kun jätetään hänet muutamaksi päiväksi Teron vanhemmille hoitoon. :) Ollaan lähdössä Lontoossa käymään, minä vielä ihan ensimmäistä kertaa! Valvatti-käärme pärjää 5 päivää hyvin kotona, kun ruokitaan se ennen lähtöä ja reissusta palattua. Se on varmaan vaan iloinen, kun joku ei toljota sitä iltajumpan aikaan lasin takaa koko ajan. :D

Ensi kertaan!

Loma 1, corgien rantapäivä ja sukulointia

Pätkäistiin Teron kanssa tänä kesänä kesälomat kahtia, ja ensimmäinen loma on nyt lomailtu. :) Vaihderikasta menoa oli kyllä, paljon nähtävää ja koettavaa! Oltiin koko kevät odotettu että päästään käymään Yyterissä, corgien rantapäivät tsekkaamassa. Loman alkajaisiksi käytiin harjoittelemassa rantapäivään, ja tsekattiin Toppelundin koiraranta.

Merellisiä tuoksuja <3

Aallonmurtajalla

Herra kahlailija

Muistettiin myös nautiskella partsilla:

"Rapsuja pliis! Oo jee..."

Ennen sukulointi- ja Yyterireissulle lähtöä Leppo sai hieronnan. Meidän hieroja oli kesäkuun lomalla, enkä ollut toukokuussa muistanut varata aikaa. Lepolla oli taas lonkankoukistajat jumissa eniten, pitää muistaa niitä hieman hieroa kotonakin niin eivät menisi niin jumiin.

Nautiskelee... :3

Heti hieronnan jälkeen lähdettiinkin kohti juna-asemaa, ja Tamperetta.

TAMPERE, KEX-KISSA

Tampereella hengattiin äitini luona, ja autoin parin maton pesussa kun siellä oltiin. Leppo oli hirmuisen iloinen "mammalle" pääsystä, kuten aina, ja muisti myös tuijotella vaativasti silmiin kun oli leikkiä tai herkkua vailla:

Jännittävin osuus Tampereen reissusta oli Kex-kissan kohtaaminen. Kex on mun siskonpojan kissa, jota Leppo ei päässyt viime reissulla vielä tapaamaan. Tällä kertaa käytiin kahtena peräkkäisenä päivänä kurkkaamassa Kexiä, eikä meinannut pieni corgipoika oikein pantalooneissaan pysyä. Ja onhan tuo Kex aika komea jätkä, täytyy myöntää:

Leppo ei oikein osaa olla kissojen kanssa, se ottaa niistä kovasti kierroksia ja yrittää heti höristen jahdata jos kissa liikkuu pois päin. Ellei siis ole suorittamassa temppua tai odottamassa namia. "Treenimoodissa" ollessa kissa saa liikkua ympärillä ja Leppo korkeintaan vilkaisee siihen päin, mutta jos Leppo saa liikkua vapaasti niin yrittää etsiä kissaa ja saada sitä liikkeelle.

Kexin kissatunneli oli myös Lepon mielestä mielenkiintoinen, joskin corgimiehelle vähän liian pieni. :D Meinasi tulla tukalat oltavat kun Leppo yritti oman kroppansa paksuisesta putkesta läpi (koska putken keskellä oli kissanlelu jonka se olisi halunnut), mutta räpiköiden selvisi koiraherra putkesta ulos asti. Siskon poika päätti lahjoittaa oman vanhan leikkiputkensa Lepolle, kun siitä mahtui paremmin läpi.

"Siistii!"

Oli sateinen päivä, joten Leppo nautiskeli sohvalla. :)

YYTERI, CORGIEN RANTAPÄIVÄ

Perjantaina 5.7. suuntasimme Tampereelta kohti Poria. Corgien rantapäivä koittaisi lauantaina, joten ehdimme hyvin käymään iltalenkin lomassa tutustumassa vähän maastoihin. Oltiin varattu lemmikkihuone Yyterin rantahotellista. Rantapäivään osallistuville olisi ollut varattuna mökkikiintiökin, josta olisi saanut alennuksella mökin, mutta huomasin tiedon liian myöhään. Mutta toisaalta mökkeily + ei vesiliitäntää + julkisilla kulkeminen olisi ollut aika mahdoton yhtälö. Joten loppu hyvin, kaikki hyvin!

Läheinen lammikko, Fatijärvi.

Kelpasi näissä maisemissa lenkkeillä. :)

"Minulle aivan oma sohva! Voi kiitoksia. Voisitko jo sammuttaa valon."

Koitti lauantai, ja suuren rantapäivän aika! Tapahtuma alkoi klo 11, käyskenneltiin kaikessa rauhassa hotellilta koirarannalle. Tavoitteena oli ehtiä klo 13:n ryhmäkuvaan, johon sitten oikein hyvin ehdittiinkin, ja kerettiin fiilistellä sitä ennenkin hyvä tovi. Leppo oli kovin hämmästynyt kaikesta siitä ihmis- ja corgimäärästä.

"Jo on aikoihin eletty..."

"Oho, mikäs se toi on." Se oli corgin ja berninpaimenkoiran miksaus. :D

Alkuun Leppo oli hieman innokkaampi ja vähän leikkikin yhden nuoren corgineidin kanssa, kun väkeä oli paikalla hieman vähemmän. Mutta sitten kun ranta täyttyi corgeista, ja lähistöllä alkoi kärhämä, joka vyöryi Lepon ohi, fiilis oli mennyttä. :D Loppuajan Leppo hengailikin pitkälti meidän seurassa, ja istahti ihmisten kanssa samaan riviin (ylen)katsomaan kun muut corgit leikki ja kisaili. :'D <3

"Minähän en tuommoisiin hömpötyksiin rupea."

Joukkoon mahtui myös ainakin yksi kiusaaja-corgi. Hyvin isokokoinen toveri, joka huiteli aika suurella säteellä omistajistaan, oli aina siellä missä kärhämätkin  (joko örisemässä polleana tai aloittamassa niitä), ja otti välillä silmätikukseen milloin kenetkin jota kävi vähän härkkimässä. Se jäi myös kyttäämään yhtä corgi-rukkaa, joka oli tullut hakemaan omistajastaan turvaa, ja omistaja kyykistyi rapsuttelemaan omaa koiraansa. Iso kaveri kierteli ja seisoskeli metrin päässä jonkin aikaa, vaanien, kunnes kyllästyi.
Myös ryhmäkuvan oton jälkeen syntyi pientä rähinää, mitä osattiin Teron kanssa odottaakin kun on monta koiraa ihan vierekkäin syleissä, ja ne päästetään kaikki samaan aikaan irti ahtaassa paikassa... Ei turhaan laskettu Leppoa maahan sellaiseen stressaavaan tilanteeseen, vaan käveltiin koira sylissä vähän väljemmille vesille jotta koirilla olisi enemmän tilaa väistää toisiaan.

Ylpeänä: "Mä olin kahlaamassa ja kierin sit hiekassa!"

Vaan ei Leppokaan mikään mallioppilas ollut koko päivää. Sattui yksi tapaus, jossa lapsi pudotti pienen pehmolelun alla olevassa kuvassa näkyvän blue-merle pennun luo, ja pentu nuuski lelua innokkaana. Leppo sattui olemaan lähistöllä, ja syöksyi omimaan lelun aika kovan ärinän saattelemana. Leppo pyöräytti pennun selälleen ja ärjyi hurjana, ja pentu kiljahti kun toki säikähti moista aggressiivisuutta. Ihmeen ärtsy ja omistushaluinen otus meillä. :(

Leikkiviä pentuja hyöri jaloissa <3

Mutta Leppo selvästi kyllä väsähtikin tuohon kaikkeen äksöniin, voi olla että sillä oli väsy ja kärttyisä olo, ehkä kipeäkin. Hienon lepokuopan se kyllä kaivoi itselleen pyyhkeen viereen:

On kyllä tosi kiva että noita rantapäiviä järjestetään. Nytkin paikalla oli ollut yli 130 corgia, ja suurimmalla osalla varmasti kesän paras päivä. Meilläkin jäi muistoksi Hau-Haun sponssaama kanakiekko-pussi ja paljon kuvia. Mutta Leppo olisi saanut koko hommasta enemmän irti varmasti pari vuotta aikaisemmin, kun se oli vielä terveempi. Vähän veikkaan että meidän ei Lepon kanssa tarvitse rantapäivään enää osallistua, kun ei se siitä liiemmin nauttinut eikä yhtään tiedä missä kunnossa se on vuoden päästä. Mutta oli tosi ihanaa päästä kokemaan tuo edes kerran, ja Yyterissä oli noin muuten tosi mahtavaa käydä. <3

Hotellin terassin vierestä löytyi sopiva hyppykivi. :3

Sunnuntai-iltapäivän kävelyllä

Paljon simpukankuoria löytyi rannalta!

JUUPAJOKI, MÖKKIELÄMÄÄ

Porista jatkui tiemme kohti Juupajokea, mun isän mökkiä. Siellä on iso ja turvallinen piha, jossa oli paljon tilaa rallitella, ja koirakaverikin:

Leppo ja Lulu

Viimeksi, kun oltiin iskän mökillä, ei Lulua vielä ollutkaan, oli vain kettuterrieri Sanni, jonka kanssa Leppo rallitteli pihaa ympäri ja riiteli kepistä. Nyt oli tilanne toisin päin, kun Sanni oli alkukesästä jouduttu lopettamaan kasvaimen vuoksi. :( <3 Vein iskälle ja hänen vaimolleen tuliaisena muotokuvan Sannista, jonka piirsin.

Sanni 13.5.2011 - 24.5.2019

Lulu oli ottanut vahdin paikan mökillä, eikä Lepolla sen mielestä ollut asiaa mökin ruokapöydän tai makuuhuoneen alueelle (makuuhuoneessa oli Nasse-kissan lymypaikka, joka olisi Leppoa tietysti kiinnostanut). :D Rajattiin molempien kulkemista vähän, jottei kummankaan tarvinnut jäykistellä. Tai musta tuntuu jälkeen päin että Leppo ei edes tajunnut Lulun eleitä kunnolla, kun se on niin pätkä ja Lulu korkea, ja etäisyydet oli sisätiloissa tosi pieniä niin ei corgisetä tajunnut katsoa ylöspäin. :'D Ihmetteli vaan että miksi se koiraneiti tulee tielle kun hän yrittää mennä etsimään kissaa... Hohhoi tota Leppoa kyllä joskus. <3

Ulkona koiratoverit oli paljon rennommin, juoksivat kilpaa ja leikkivät ajoittain.

Nätti Lulu <3

Käväistiin seuraavana päivänä lenkillä Juupajoen rotkolla, jossa oli pieni luontopolku.

Leppo loikkasi ensin "hyppykivelle" (eli piknik-pöydälle) oma-aloitteisesti,
ja Lulu seurasi perässä. :D

Muuten oli tiedossa ihan perus mökkeilyelämää, grillausta ja rennosti ottamista. :) Ja pitäähän sitä yksi mökkiriita koirien välille tulla, kepistä jälleen. :D Tarvitsee todella alkaa ennakoida Lepon fiiliksiä, ettei tulisi noita resurssiriitoja.

KOTONA JÄLLEEN

Oma koti kullan kallis. Ainakin jos Lepolta kysyy. Koiramies oli jälleen niin väsynyt kun vaan voi väsynyt olla, parvekkeellakin se yritti välillä kuulostella ja katsella kuka pihassa liikkuu, mutta uni vaan tuli simmuun heti. :D <3

Pari päivää ehdittiin kotona olla loman loppupäässä, ja nautiskella yhteisestä kävelystä:

Ja kylvystä. :'D Leppo tosin ei kylvystä nauttinut (mutta piti mökkielämästä saatu grillituhkaläikkä saada putsattua!), ja tuijotti mua parvekkeelta kiukkuisella ilmeellä kun menin hänet taas kastelemaan:

"Tämä kostetaan." 

Ja sai Leppo "nautiskella" myös Rimadyl-kuuristakin, tai saa yhä. :/ Oli meinaan niin lomilla kipeytynyt koira että ei neljän päivän kuuri riittänyt, katsotaan nyt vielä viikon loppuun siis kun vieläkin toinen on vähän köpö-ukko. :(
Viikonlopun Leppo sai nautiskella Kotkassa rauhallisista, lyhyistä nuuskuttelukävelyistä. Käytiin Teron kanssa lauantaina mun rakkaan ystävän 30-vuotissynttäreillä, joten Leppo sai olla jälleen Teron vanhempien hyvässä huomassa. :)

"Hys. Mul on piilo."

"Täh. Ihan hyvä asento syödä luuta."

Nyt palattiin arkeen hetkeksi, ja elokuun puolella koittaa sitten seuraava lomapätkä. :)

Viimeisimmällä kotimatkalla pääsi koira kurkkimaan
metron ikkunasta, ilmeestä päätelleen oli jännää. :D

Ensi kertaan!

Uimakoulussa

Viimein se koitti! 2.5. Leppo pääsi ensimmäistä kertaa uimakouluun, työkaverin ja hänen Melia-akitansa kanssa. Paikkana meillä oli Onnenkoira Hyvinkäällä. :) Funtsailin pitkään, mikä lelu olisi Lepolle hyvä uimaleluksi, ja otinkin useamman mukaan jotta Meliallekin riitti (heiltä ei löytynyt kotoa vielä kelluvia leluja omasta takaa niin saivat lainaan). Olin pakkaillut lelut reppuun, mutta ruokaa syödessäni kuulin kun koira kävi kahistelemassa repun luona, ja hiippaili olkkariin. Hetken päästä tassuttelun hiljennyttyä alkoi olkkarista kuulua vinkulelun ääntä, ja mikäpä muukaan herralla oli siellä hallussaan kuin oma rakas palkkapallo. :D

"Minun."

Päätin että sininen palkkapallo saa olla nyt ainakin ensimmäisellä kerralla motivointileluna uimalassa.

Melialle valikoitui Lepon kelluva NERF-lelu, semmoinen keltainen pieni amerikkalaisen jalkapallon muotoinen vinkulelu, jolla Leppo vähän harvemmin leikkii.

Karvanaamat odotteli kun vaihdettiin kaverin kanssa kengät lipokkaisiin.

Kävi tuolla pukeutumisalueella pieni vahinko... Melia pudotti lainalelunsa, joka vieri juuri sopivasti aivan Lepon nokan alle. No, Leppo reippaana resurssiaggressiivisena herrana jäykistyi välittömästi ja ilmoitti eleillään ja murinalla että "tämä lelu on muutes minun!", ja kun höpsö akitapentu ei perääntynyt tarpeeksi ajoissa kun toki luuli että lelu oli hänen omansa, näykki Leppo ilmaa Melian lähellä - ja nappasi neitiä kirsusta. Onneksi ei kovin kovasti, mutta sen verran napakasti että nahkat lähti kirsun päältä. :( Melia ei onneksi asiaa edes huomannut eikä suuttunut Lepolle, mutta silti tosi kurja juttu! Hetkeä aikaisemmin Leppo oli yrittänyt haastaa Meliaa leikkiin kun olimme tiskin luona, mutta resurssit on kovin vakava asia herralle.

Ennen uintia koirat pestiin, ja Lepon pesijä nauroi että kuinka Leppo voikin olla mahasta niin hiekassa, kainaloita myöten. :D Oli sadepäivä, ja käveltiin n. 100m suuntaansa pissattamassa koirat ennenkö menimme uimalaan sisään. Sillä matkalla cogipötkylä sai itsensä ihan hiekkaiseksi, ja sen pesemiseen meni paljon pidempi aika kuin kolme kertaa isompaan Meliaan. Perus corgi-arkea. :D
No, pesulta päästyämme saimme koirille päälle uimaliivit (Lepon hieno camo-liivi näkyy postauksen ensimmäisessä kuvassa), Melialle laitettiin pinkki camo-liivi tietenkin. <3 Melia ei ollut uinut koskaan aikaisemmin, ja kokemus olikin sille aika jännittävä! Korvat menivät aivan luimuun ja ilme surkeaksi, vaikka urheasti neiti polski menemään uittajan kanssa. :)

Rampille sai uida itsenäisesti, Melia nappasi veteen heitetyn lelun suuhun
ja suuntasi emäntää kohti. :)

Leppokin ui oikein reippaasti! Ensimmäiset kerrat uittaja joutui nostamaan sen uimaliivien kahvasta veteen, kun jarrut meinasi mennä rampilla vallan päälle eikä palkkapallolla houkuttelu aluksi auttanut. Uittaja myös totesi että molempien koirien lelut olivat hieman liian pyöreitä ja etenkin Lepon liian suuri. Lelua oli hankala napata vedestä suuhun, ja lelun kanssa uidessa suu on avoinna, jolloin voi mennä keuhkoihin vettä. Kesän vesileluja siis odotellessa. :)

Silmät pyöreinä kun pitää kiitää niin hurjaa vauhtia. :D

Nopeasti Leppo kyllä hoksasi jutun juonen, ja videolla se käveli ihan rauhallisesti itse veteen:

Yhdessä uintia. :)

Leppo kiirehti rampille ensin. Melia näyttää niiiin surulliselta :'D

Olin kyllä niin ylpeä tuosta pikkumiehestä! Uimisen suhteen siis, käytös Melian kanssa ei mennyt ihan putkeen. Odotan innolla seuraavaa kertaa, joka on näillä näkymin varattu kahden viikon päähän. Sen jälkeen meillä olisikin kerta viikkoon uimalakäynnit, jos ei mitään esteitä tule.

Pari muuta kuvaa vielä lopuksi:

Leppo ei ollut kovin innoissaan mun pääsiäiskuva-ideasta. :D

Naama harmaantuu yhyy. <3

Mutta on se silti Mäkkylän kallion kingi. Ainakin omasta mielestään. :D

Eräällä lenkillä kohdattiin hyljätty jalkapallo. Leppo sitä
pyöritteli aikansa, mutta vaikutti olevan onnellinen ihan vain
siitä, että hän ylipäätään oli löytänyt näin hienon aarteen. :)
Siinä makoiltiin hetki pallon kanssa, ja odoteltiin jos vaikka joku
naapuruston tyttökoirista sattuisi kulkemaan ohi.

Leppo alkaa olla ihannepainossa. <3 13,2kg on vaaka näyttänyt jo pari viikkoa!

Vertailuksi kuva Leposta painavimmillaan, toukokuu 2016, 16,3kg. :(
Ihan järkyttävän näköinen näin jälkeen päin, silloin sitä ei vaan itse nähnyt.

Mun kaveri Kaisa oli kylässä, hänen viereen piti käpertyä päiväunille
kun katsottiin leffaa. <3

Vapunpäivänä mentiin Lepon kanssa lenkille Helsinkiin, kierrettiin Töölönlahti.
Pakko oli koukata Mäntymäen kautta, täydessä kukassa olevat kirsikkapuut
hehkuivat rantapolulle asti! <3 Puut oli myös täynnä onnellisena
surraavia mehiläisiä (joista yksi näkyy hyvin suurena mutta sumeana kuvassa, löydätkö? ;)  ),
jotka eivät onneksi välittäneet meistä ja "muutamasta" muusta puiden valokuvaajasta. :D

Komia poika poseeraa! <3

Mutta aina ei mene ne poseerausilmeet koirillakaan ihan putkeen... :'D

Pilkkupylly lepäilemässä

Allergiamuistiinpanoja: Nyt on muutaman päivän ajan tuntunut, ettei Apoquelin puolitettu annostus ihan riittäisi. On ollut kutinaa ja pään ravistelua hieman, jos se pahenee niin sitten nostan toki annosta. Niinhän mua on peloteltu että allergiat tuppaa koirilla pahenemaan vanhemmiten.

Nivelrikkomuistiinpanoja: Ei olla vielä aloitettu seuraavaa kuuria Rimadyliä. Hankalaa nyt yhtäkkiä arvioida, milloin koira on sen verran kipeä että sitä kannattaa lääkitä, ja milloin se on esim. muuten vain väsynyt. Kun pientä ontumista alamäissä tai kankeutta liikkelle lähdössä esiintyy lähes joka päivä... Pitää tutkailla Koiran nivelrikko-ryhmää Facebookissa, tai kysellä siellä asiasta.

Ensi kertaan!