Ei pelkkää ruusuilla tanssimista

 Seuraa valituspostaus.

Ajattelin, että tekisi hyvää saada purettua tänne välillä vähän vähemmän ruusunpunaisia tuntemuksia siitä, millaista on joskus koiranomistajan arki. Ja nimenomaan arki nivelrikkoisen atoopikko-corgin kanssa. Tällöin joku, joka omistaa koiran jollain edellä mainituista ominaisuuksista, tai vaikka corgista haaveileva, pääsee lueskelemaan toisen kohtalotoverin kokemuksista.
Haluan korostaa postauksen ensimmäistä lausetta. Tässä tekstissä keskityn negatiivisiin tuntemuksiin, vaikka suurin osa arjestamme Lepon kanssa onkin ihanaa, enkä pötköpoikaa pois vaihtaisi millään. <3 Välillä on kuitenkin hyvä päästellä höyryjä ja jakaa niitä huonojakin kokemuksia ja ajatuksia.

Rodun haasteet

Ei ole aina helppoa olla corgi. Molempien corgirotujen suosio ja rekisteröintimäärä on ollut tasaisessa kasvussa usean vuoden ajan, niitä halutaan monenlaisiin perheisiin ja elämäntilanteisiin. Corgeilla on kuitenkin potentiaalia vaikka mihin, koska ne ovat työkoiria, jotka vasta hiljattain ovat alkaneet toimia myös aktiivisina seurakoirina. Ja välillä voikin tulla eteen haasteita, jos kovalla työmoottorilla ja topakalla luonteella varustettu pentu luovutetaan seurakoiraksi perheeseen, jossa koiran aktivointi kattaa vain hihnakävelyä ja pallon heittelyä. Harrastuskoiraksi corgi on kyllä vallan mainion luonteinen ja kokoinen.
Mutta ei välttämättä parhaan muotoinen.

Corgin isoimmat haasteet rotuna liittyvät ehdottomasti liioiteltuun ruumiinrakenteeseen. Kondrodystorfisten (=lyhytjalkaisten) rotujen ongelmista ei puhuta mielestäni riittävästi (Facebookin roturyhmässä ongelmista onneksi kyllä puhutaan avoimesti! <3). Siinä missä brakykefaalisten eli ns. lyttykuonoisten rotujen tyypillisiä ongelmia on puitu uutisotsikoissa jo vuosia, on vasta hiljattain alkanut näkyä muutamia otsikoita "töppöjalkojen" rotutyypillisistä ongelmista. Pitkä selkä yhdistettynä kehityshäiriöllä aikaan saatuihin lyhyisiin jalkoihin ja raskaaseen ruumiinrakenteeseen tuo mukanaan jos jonkin moista ikävyyttä. Corgien lonkkatilastot puhuvat puolestaan; vain 5% kaikista tutkituista pembrokeista on A-lonkat eli terveet lonkat. Kyllä, on hyvä muistaa että koira on muutakin kuin pelkät lonkat, ja D-lonkkainenkin corgi voi elää normaalin koiran elämää jos se pidetään hyväkuntoisena eikä rikkoa muodostu. Tilasto kuitenkin kertoo, että corgin rakenne ei ole terve eikä koiralle ideaali, kun lonkissa on noin paljon vikaa. Mutta ei corgina olemisen haastavuus lonkkiin pysähdy.

Pitkäselkäisyys altistaa mm. välilevytyrälle, erilaisille nikamamuutoksille ja muille selkärangan ongelmille. Meillä on selkäongelmilta lihasjumeja lukuunottamatta onneksi vielä vältytty, joten niistä ei ole tullut lueskeltua sen enempää. Lepon nivelrikosta kerron oman alaotsikkonsa alla erikseen, mutta katsotaanpa miten muuten corgin muotoinen olemus voi haitata:

Kynnet: jalkojen mittasuhteet aiheuttavat sen, etteivät useimmat corgit pysty nostamaan (etenkään etu)jalkojaan riittävän ylös maasta liikkuessaan. Tämä aiheuttaa jalkojen laahaamista, joka kuluttaa jalkojen kahden keskimmäisen varpaan kynsiä, joskus jopa varpaan ihoa tassun päällipuolelta. Ylipaino ja huono lihaskunto ja -huolto lisäävät laahaamista ja kulumista. Lepolla ei nykyään kulu kynnet tai varpaat verille asti (pentuna ja ylipainoisena näin kävi), mutta nuo keskikynnet ovat ajoittain kipeät ja niitä saa aika varovaisesti lyhennellä muihin kynsiin verrattuna. Monet rotutoverit eivät ole yhtä onnekkaita, ja joutuvat sulan maan aikaan (joka voi pk-seudulla tarkoittaa n. 365 päivää vuodessa) välttämään asfaltilla liikkumista tyystin koska muuten on koira kipuinen ja tassut verillä.

Tästä kuvasta saa hahmotettua hieman tuota keskivarpaiden
kynsien kulumista.

Kömpelyys: Älkää ymmärtäkö väärin, corgi on todella nopea ja ketteräkin koira. Mutta ei tuolla kropalla yhtä helppoa ole liikkua, kuin pitkäjalkaisempana olisi. Uiminen voi olla haastavaa ilman liivejä (meillä koira uppoaa hieman liian syvälle uidessaan ilman liiviä ja selkä painuu notkolle), luusta on hankala pitää tassuilla kiinni että saisi mukavemman puruotteen (aiheuttanut meillä välillä turhautuneisuutta ja luut hylätään herkemmin kun ei jaksa työstää niitä), ahtaissa paikoissa ei pääse kääntymään ympäri vaan pitää peruutella, ja itsensä raapiminen ja eri paikoista nuoleminen on hankalaa kun kroppaa ei saa taivutettua lyhyiden jalkojen vuoksi riittävästi. Isompien koirakavereiden kanssa temmeltäessä voi myös jäädä helposti jalkoihin, ja sekös omanarvontuntoista corgia kiukuttaa. :D

Aivastaminen + lyhyet jalat: Alla olevassa kuvassa on Lepon kuono, josta lähti nahat kun se aivasti lähijunassa ja kuono osui karheaan lattiapintaan. Ei ehkä näytä paljolta, mutta koiraa sattui selvästi ja kysyessäni somen corgiryhmässä kokemuksia muilta vastaavasta, yllätyin miten paljon niitä oli. Osalla corgit olivat oppineet aivastaessa kääntämään pään sivulle, jotta kuono ei osuisi maahan. Toisilla taas aina kopse käy kun aivastus tulee, ja muutamalla aivastus kovaa pintaa vasten oli murtanut jopa hampaita. :(

Verisuonet: Lyhytjalkaisten rotujen verisuonet ovat (eläinlääkärin kertoman mukaan) lähes yhtä pitkät kuin normaalijalkaisilla (eli corgin kokoisella koiralla voisi ajatella pienehkön bordercollien mittaisia jalkoja), mutta kun jalkojen luusto onkin lyhyempi, ovat verisuonet haitarilla jaloissa. Tästä en tiedä, onko muuta haittaa kuin että verinäytteen otto voi olla joskus haastavaa, mutta ajatuksena aika hyytävä.

Sellaista on olla corgi.

Atopia ja ruoka-aineallergia

Leppo on ollut siitepölyallergikko ja atoopikko pennusta saakka; kiinnitin ensimmäisen kerran huomiota normaalia runsaampaan kutinaan Lepon ollessa 9-viikkoinen. Luultiin aluksi kutinan johtuvan possunlihasta kun oireet sattuivat tulemaan aina silloin kun oli jotain sikapitoista syöty, mutta myöhemmillä (tarkemmilla) selvittelyillä löytyikin pahimpien iho-oireiden aiheuttajaksi maitotuotteet ja siitepölyt. Mutta en kertoile sen pitemmin tässä meidän allergiatarinan alkumetreistä, niistä voi lueskella blogia selailemalla jos kiinnostui lukemaan tarkemmin. :)

Allergia-arjen pieniä iloja: ennen oli käytössä 1/4
isommasta tabletista, joten tabletit piti aina jakaa leikkaamalla
tabletinjakajalla osiin. Hokattiin uuden ell:n kanssa, että
pienessä Apoquel-tabletissa on about sama määrä lääkeainetta
kuin 1/4-tabletissa isompaa kokoa. Ah mikä arjen helpotus!

Iho-oireet pysyvät onneksi hyvin kurissa Apoquel-allergialääkkeellä, öljylisällä, pesuilla tarvittaessa ja talvisin säännöllisellä tassuhuollolla. Monilla atooppisilla koirilla on tilanne ja esim. ihon ulkonäkö paljon pahempikin kuin meillä, joten olen kiitollinen että ollaan löydetty näin helposti lääkitys ja toimivat hoitomuodot Lepolle.

Ilmaista tämä atoopikon kanssa eläminen ei toki ole, eikä aina helppoa (niin ihmisen kuin varsinkaan itse potilaan mielestä). Apoqueliin kuluu rahaa 200-250€ vuodessa, ja muuhun (öljylisä, tassuvoide, shampoot) arviolta 90€ vuodessa, sisältäen mun työpaikan henkilökunta-alet. Tähän päälle sitten toki tulee yllättävät sairastumiset ja niiden hoito, kuten hotspot, furunkuloosi, silmä- tai korvatulehdus, joita on onneksi tähän mennessä tullut n. yksi vaiva per vuosi -tahtia. Ei mulla silti ikinä ole ollut oloa että en haluaisi maksaa näistä jutuista, niiden avulla kuitenkin Leppo voi hyvin (Terolle sanoin kyllä viimeksi kun hän kävi poikkeuksellisesti apteekissa hakemassa allergialääkkeen, että "älä sitten järkyty kassalla..." :D), mutta kyllähän tuo aina huolta aiheuttaa silloin kun on niitä hetkiä, jolloin koira ei voi hyvin. Ja vaivojen hoitaminen toki on raskasta ajoittain, ja koiralle kurjaa.

korvatulehdus

Viime talven anturoiden kunto.
Iho oli kahdesta kohtaa verillä,
ja anturoissa kipeää kulumaa.
5 päivän tehokuuri tassurasvauksessa
teki tehtävänsä, jonka jälkeen jatkettiin
rasvailua väh. viikoittain kevääseen asti. <3

Ehkä kuitenkin eniten harmistusta emännälle on aiheuttanut joidenkin ihmisten vähättelevä suhtautuminen Lepon atopiaan. Silloin kun Leppo oli nuori ja selviteltiin noita allergiajuttuja enemmän ja jutustelin Lepon sisarusten omistajien kanssa aiheesta myös avoimesti (ajatellen että tottakai muidenkin on hyvä tietää meidän tilanne, jos tulee oman koiran kohdalla vastaavaa), suhtautui Lepon kasvattaja aiheeseen tosi nuivasti. En käy sen tarkemmin yksityiskohtia puimaan, mutta asenne oli vähän "uskon sitten kun näen"-tyyppinen, ja "ei minun koirilla vaan ikinä ennen ole ollut". Emme ole kasvattajan kanssa enää yhteyksissä, sain aika selvän kuvan että häntä kiinnostaa kasvattiensa kuulumiset niin kauan, kun ne ovat positiivisia ja kaikki on ihanasti.
Muutenkin särähtää korvaan pahasti, kun kerron jollekulle koirani ongelmista ja (silloin kun Leppo on nähtävillä) saan välillä kommentin:
"Mutta eihän se näytä yhtään atooppiselta/sairaalta."
Ei, ei näytäkään, koska käytetään hitokseen aikaa, vaivaa ja vähän rahaakin sen hoitamiseen. Atopia ei näy päälle päin, silloin kun hoitomuodot on kohdillaan, ja koira pystyy elämään lähes terveen koiran elämää. Se ei tarkoita, etteikö nähtäisi vaivaa ja kannettaisi huolta joka ikinen päivä sen eteen, että oireet pysyisi kurissa. Sama olisi sanoa masentuneelle ihmiselle "Mutta ethän sä näytä yhtään masentuneelta." -_-

Kaikki sairaudet ei näy päälle päin. Se ei tarkoita, että niitä ei olisi.

Nivelrikko

Leppo sai nivelrikko-diagnoosin hieman alle 5-vuotiaana. Sillä on lievää rikkomuutosta olkanivelten nivelpinnoilla, ja ilkeät koukkumaiset luupiikit samaisissa nivelissä. Pelkät tulehduskipulääkekuurit eivät tuoneet meille apua, mikä kieli ehkä siitä, että nuo luupiikit sattuivat kudoksiin hinkatessaan enemmän kuin nivelpinnalla oleva mahdollinen tulehdus. Niinpä ollaan käytetty Lepolle nyt päivittäin gabapentiiniä kipujen poistoon, jonka ansiosta se on useimpina päivinä pirtsakka kuin kuka tahansa 6v koira. Lääkitys on todennäköisesti sillä lopun elämän, jos se vain toimii ja sopii jatkossakin.

Nivelrikko ei haittaa meidän arkea kovasti, ainakaan tällä hetkellä. Pientä muutosta piti tehdä leikkimistapoihin (noutoleikit pois pelistä), lenkkeilyn määrään ja laatuun ja Lepon hierontaväleihin, ja nivelravinteet on tullut lääkityksen ohella jäädäkseen Lepon ruokalistalle.
Tavallaan on käynyt onni onnettomuudessa, että rikkodiagnoosi meille tuli. Ollaan pystytty nauttia vähemmän kroppaa kuormittavasta aktivoinnista ja oivaltaa uusia aktivointikeinoja, ollaan voitu temppuilla omaksi iloksi kevyttä ja lihaskuntoa ylläpitäviä temppuja, eikä ole tarvinnut potea huonoa omaatuntoa siitä, että Lepon kanssa ei enää aktiivisesti saati tavoitteellisesti harrasteta mitään raskasta lajia. Tavallaan siis suorituspaineet on kadonneet kokonaan, vaikka en tietenkään käytä rikkoa tekosyynä liikunnassa tai muussa laiskottelulle.

Aina välillä nivelrikko kuitenkin painaa mieltä. Koiran liikkumista tulee välillä kytättyä turhankin tarkkaan sen varalta, että onko se kipeä. Leikkiessä liukastuva/kompuroiva koira saa väkisinkin ajatuksen "tuo tulee ehkä sattumaan myöhemmin" pompsahtamaan mielen päälle. Joskus olisi kiva lähteä päiväretkelle tai vaikka yhden-kahden yön vaellukselle kuten "ennen vanhaan". Sitten sitä muistaa, että eihän tuo koiraherra enää semmoiseen pysty. Nivelrikosta kärsivälle parasta liikuntaa on rauhallinen, monipuolinen maastoliikunta lyhyemmissä pätkissä useaan kertaan päivässä. Koko päivän kestävä patikointisuoritus ei siis tule kysymykseenkään, ellei hankkisi Lepolle kantoreppua.

Leppo 1v Repovedellä päivävaelluksella

Luonnollisesti ajatukset myös käyvät aina välillä Lepon lopettamisessakin. Että osaako sitä sitten päästää irti ajoissa, että tietääkö sitten, milloin koiralla on liian kipeä tai hankala olla tässä maailmassa. Somessa on tullut törmättyä suureen joukkoon ihmisiä, jotka lopettaisivat koiransa jo siinä vaiheessa, kun päivittäinen kipulääkitys olisi seuraava askel. Meitä on moneen junaan, mutta aika moni koiranomistaja tuntuu olevan siinä käytännönläheisessä junassa, jossa ei aleta lääkitsemään koiraa lopun elämäksi vaan se lopetetaan. Onhan se toki niin, että koira ei lopetuksesta kärsi, ja olen samaa mieltä siinä, että jos lääkityksestä huolimatta koira ei voi elää reipasta ja iloista elämää, on aika päästää irti. Elämänlaadun arvioiminen puhumattoman eläimen kohdalla, joka elää aina hetkessä eikä ymmärrä miksi siihen sattuu, on kyllä äärimmäisen vaikeaa. Uskon ja toivon kuitenkin, että osataan toimia oikein, sitten kun on sen aika.

Nämä kaikki rakenteesta, atopiasta, allergiasta ja nivelrikosta johtuvat haasteet on osa meidän arkea ja niihin on aika lailla rutinoitunut vuosien saatossa. Haluan uskoa, että Lepolla on vielä monta iloista vuotta aikaa meidän kanssamme, ennen kuin sen kunto huononee liiaksi. Ikinä ei voi kuitenkaan tietää mitä tuleman pitää (Lepon isähän esimerkiksi kuoli yllättäen kasvaimeen 7-vuotiaana </3), joten pitää koittaa elää itsekin yhtä huolemattomasti kuin koirat elävät. Hetkessä.

Fysioterapiaa

Leppo pääsi käymään fyssarilla viikko sitten! Tavoitteena oli toki hieroa mahdolliset jumit pois, ja saada vinkkejä nivelrikkoisia olkaniveliä ympäröivien lihasten vahvistamiseen. Leppo oli vaikuttanut aavistuksen jäykältä, joten ajattelin että olisi hyvä aika käydä testaamassa fyssarikäynti töissä.

Nokkaeläin :3

Suunnattiin siis Suomenojan Mustiin ja Mirriin, jossa olen vetänyt pentutreffejä ja nyt korona-aikaan tehnyt enemmänkin vuoroja. :) Kyseinen myymälä on yksi Mustin ja Mirrin hyvinvointimyymälöistä, jossa on tarjolla trimmauspalveluita, ravitsemusneuvontaa, fysioterapiaa ja hierontaa ja eläinlääkäripalveluita. Leppo ei ollut käynyt Suomenojan myymälässä aiemmin.

Pitkästä aikaa bussillakin pääsi pötkylä matkaamaan. :)

Leppo kävi iloisena tervehtimässä kaikki myyjät (ja muutaman asiakkaankin) kun myymälään päästiin, ja nuuskutteli kiinnostuneena koko myymälän lävitse. Yllättäen herkkuosastot vaativat tarkempaa nuuskimista kuin muu myymälä. :P 

"Voitaisko ostaa täältä korista jotain?"

Sitten päästiin fyssarin vastaanotolle. Leppoa alkuun vähän jännitti, kun se ei tiennyt että tultiinko nyt eläinlääkäriin vai mikä mahtoi olla homman nimi. :D Oli tosi hyvä, että Leppo sai rauhassa tutustua tilaan ja nuuskia itsekseen alkuun, ennenkö aloitettiin käsittelemään. Kun Leppo huomasi, että häntä vain hierotaan, oli sen paljon helpompi rentoutua. Vaikka ihminen ja tila oli täysin uusi, oli hieronta Lepolle sen verran tuttua että se otti oikein rauhallisesti ja nautiskelikin silmin nähden aina välillä. :D

Tässä nautiskelu-ilmettä. :D

Leppo koki myös uudenlaisen (ja ilmeistä päätellen aivan taivaalliselta tuntuvan) elämyksen, kun fyssari päätti Lepon rauhallisuudesta johtuen kokeilla rentouttaa lannerankaa ja avata sieltä jännityksiä. Sen fyssari teki nostamalla Lepon takajalat ja pehvan matosta vähän ilmaan, ja (mun silmissä) liikutteli ja pyöritteli takapäätä hetken rauhallisesti. Samanlainen käsittely tehtiin toisellakin kyljellä maatessa, ja taas Lepon ilme oli kuin käsittely olisi paras juttu mitä se on ikinä tuntenut. :'D

Lepon lapojen takaa löytyi trigger-pisteitä eli kipupisteitä, sellaisia tiukkoja jumeja joita ei olisi saanut kivuttomasti auki pelkästään hieromalla. Niinpä Leppo sai vähän laserterhoitoa kipupisteisiin, jonka ansioista kipeät kohdat saatiin avattua.

Hieromisen aikana ja jälkeen puhuttiin liikuntamuodoista ja liikkeistä, joita Lepon kanssa voisi tehdä lihasten vahvistamiseksi ja ylläpitoon. Fyssarin mielestä Lepolle oli jo kehittynyt ihan hyvin lihasmassaa lapojen alueelle olkaniveliä tukemaan, mutta lisätreeni ei toki pahitteeksi ikinä ole. :)

Lepon hierojan mainitsema mäkiä ylös alas kävely oli myös fyssarin mielestä oikein hyvää treeniä, ja lisäksi pehmeällä hiekalla kävely ja etenkin kahlaaminen ovat kaikki hyviä treenitapoja. Eli biitsille siis! Näiden lisäksi saatiin vinkkejä tasapainotyynyllä jumppaamiseen. Pieniä painopisteen vaihtoja etutassulta toiselle, tassun antoa yms. jota voi tehdä päivittäin aina muutamia toistoja. :) Lepon mielestä tasapainotyyny on vallan kiva väline, kun saa namia aina kun sille menee.

Koiraherra oli niin reipas fyssarilla kävijä, että ostin sille oman vesinokkaeläimen tuliaiseksi (ja vähän puruluutäydennystä)!

Annoin lelun sille jo myymälässä, ja Leppo kantoikin ja vingutteli sitä ylpeänä bussipysäkille asti. Tämä oli ihan tietoinen ja taktikoitu päätös, jotta Leppo saisi a) purkaa jännityksensä uudesta tilanteesta ja myymälän parkkipaikan vilinästä leluun, ja b) mahdollisesti rikkoa vingut ennenkö päästään kotiin (Tero ei ole vinkuvien lelujen fani). :D Hyvin herra suoriutuikin, niin parkkialueen ohi menemisestä kuin vinkujen litistämisestäkin. :)

"Tottakai mä suoriuduin hyvin, mä oon aina hyvä."

Ensi kertaan!

Vuositarkastusta lääkärissä

Komia mies <3 

Käytiin Lepon kanssa eilen eläinlääkärissä. Vuorossa oli yleinen kunto-tsekkaus, kennelyskärokote, verikoe ja reseptien uusinta. Vuosittain siis suositellaan ottamaan Lepolta veriarvot, kun on jatkuva lääkitys siihen nivelrikkoon käytössä. :)

"Plöö, rokotuksille. Neuloja. En haluu."

Tällä kerralla oli vuorossa vain yksi neula (verinäytteen ottoon), sillä kennelyskärokote ollaan nykyään annettu meillä ruiskulla nenän limakalvoille. Se on Lepolle ollut parempi ja stressittömämpi toimenpide kuin piikki niskaan, joka jostain syystä ahdistaa sitä.

Eläinlääkärissä: "Ihan sama monta neulaa, en haluu. Kotiin kiitos." :'D

Käytiin Kauniaisten Tassuasemalla asioimassa. Oltiin siellä nyt toista kertaa, kun pari viikkoa sitten haettiin silmätulehdukseen lääketipat. Leppoa oli hieman hankala saada menemään ell:n aulassa vaa'alle, saati tulemaan tutkimushuoneeseen... :D Raukkaa vähän inhottaa nuo eläinlääkärit nykyään.

Mutta hyvin se koitoksesta selvisi! Painoa oli tasan 13kg, mikä on aika optimaalinen luku Lepolle. Yleistarkastuksessa oli kaikki ok, yksi punkinpurema oli hieman ärtynyt ja sitä pitää puhdistella ja seurailla vielä vähän aikaa. Leppo sai eläinlääkäri-tädiltä kovasti kehuja, että on hampaat tosi hyvässä kunnossa ja fyysinen kunto muutenkin hyvä, eikä kuulemma vaikuttanut 6-vuotiaalta. :) <3

Verinäytteen otostakin Leppo selvisi oikein hienosti, vähän toki säpsähti neulaa mutta antoi tehdä toimenpiteen loppuun (ja sai toki nameja kun odoteltiin tassu ojossa että koeputket täyttyy). :3

Ihan polleena, kun sai lääkäritädiltä niin kovasti kehuja. <3

Näin pari kertaa käyneenä niin tykättiin kyllä tosi paljon Tassuasemasta! Tosi mukavaa palvelua ja Leponkin ahdistus otettiin huomioon, tutkimushuoneessa se sai ensin olla tuolin alla rauhassa ja jutusteltiin resepteistä ynnä muusta. Sitten kun koiraherra rentoutui sen verran, että tuli mun luokse köllöttelemään ja rapsutuksia hakemaan niin aloitettiin vasta toimenpiteet.

Ja juteltiin nyt noista lääkityksistäkin enemmän, ja päätettiin vaihtaa Apoquel pienempään tablettikokoon! Leppohan on siis hassusti saanut 1/4 isoa tablettia Apoquelia allergiaoireisiin, ja tabletinpuolikas on pitänyt aina käsin tabletinjakajalla halkaista. Tää nykyinen tabletti on about saman kokoinen kuin se edellinen 1/4, joten ei tarvitse enää tuon isomman loputtua säätää sen tabletinjakajan ja murskaantuvien tabletinpalojen kanssa. :) Jes!

Ensimmäinen aamiainen OMAN kodin etupihalla. :)
Leppo odottelee banaaniveroa kuola tippuen. 

Uudessa pedissä on niin mukavaa köllötellä.

Tänään sainkin sitten verikokeiden tulokset lääkäriltä sähköpostilla. Kaikki arvot olivat hyvällä tasolla. Ainoastaan fosfori oli ihan himppusen alle viitearvon, mutta siitä ei kuulemma tarvitse vielä huolestua. Toki seuraillaan ja vuoden päästä katsellaan taas mitä arvot sanoo. Lääkeaineet voivat laskea fosforitasoja veressä, tai sitten niitä ei vain tule tämän hetkisestä ruuasta tarpeeksi. Kuulemma myös aikaisessa vaiheessa jotkin aineenvaihduntasairaudet voivat laskea fosforitasoja. 

Mutta tosiaan, kun Leppo on ollut hyvinvoiva, ei mitään estettä gabapentiinin jatkamiselle ollut. :) Katsellaan ja seuraillaan siis.

"Höhö, ei mua mikään vaivaa. Niin viksu ja vilmaattinenkin oon. :P~"

Ensi kertaan!

Kesähelteitä ja kipulääkkeitä

Lupasin laittaa ihan vain Lepon kuulumisia seuraavaksi tulemaan, ettei vallan blogin päätähteä unohdeta. <3 Lepolla on ollut aika rauhallista eloa viime aikoina, varsinkin kun oli ne helteet, jolloin liikunta oli päiväsaikaan hyvin vähäistä, ja nivelkivut myös vähensivät liikkumishaluja lisää. Loman jäljiltä oli siis aloitettava Rimadyl-kuuri, koska koira oli hieman ontuvainen ja liikkuminen hankalan näköistä, lenkeillä halusi usein taukoilla jne.

Mua alkaa usein säälittää Lepon kipuilu kovasti, jolloin ostan sille yleensä jotain hyvää tai uuden lelun, jotta sillä olisi iloinen mieli silloin kun kivut painaa päälle. Valvatin esittelypostauksessa näkyikin Lepon uusin lelu, pitkulainen Simba-tsumtsum. Jos ei tsumtsum sano mitään, niin lyhykäisyydessään lastenleluina ja aikuisten keräilyesineinä suuren suosion saavuttaneet Disney-aiheiset, päällekkäin pinottavat ja söpöt pötkyläpehmot ovat saavuttaneet myös koiralelumarkkinat, ja koska mun yksi lempileffoista kautta aikojen on Leijonakuningas, ei Lepolle voinut millään valita mitään muuta. :D

"Päästäkee sisään, hei!"

Leppo ei voinut käsittää, miksi hänen kovaääninen lelun vingutus voisi jotakuta häiritä, kun joutui lelun kanssa oven taa parvekkeelle (Terolla oli menossa nettikeskustelu kavereiden kanssa, eivätkä toverit kuulleet makkarissa olevan Teron mikrofonista muuta läpi kuin olohuoneessa vinkuvan lelun äänen :'D). Siinä se vaan seisoa toljotti lelu suussa surkean ja hylätyn näköisenä. Onneksi oli lämmin ilta, joten liityin Lepon seuraan hetkeksi partsille. Tavoitteena oli siis saada Leppo vinguttamaan lelua riittävän kauan, että vinku menee lyttyyn/muuten rikki ja lelu hiljenee. Eikä siinä hommassa onneksi kauaa nokka tuhissut. :)

Eräältä iltalenkiltä napattu kuva kukkaispojasta <3 

Leppo keskellä vilkkaan lähiön hiekkatietä: "Tässähän on hyvä levätä."

Lenkit meillä on menneet hyvin Lepon omaan tahtiin, ollaan taukoiltu paljon jos koira sitä pyytää, ja yritetty mennä lyhyitä mutta Lepolle mielekkäitä reittejä. Mutta aina sekään ei ole riittänyt, joskus vaan oli koiran mielestä ihan tyhmää kulkea jos ei kuljettu juuri johonkin jännään paikkaan, ja kipuoireet alkavat näkyä selvästi. Tuon ylläolevan kukkakuvan lenkin reitti oli Google mapsin mukaan 1,85km, jonka aikana pidettiin muistaakseni 3 taukoa (joissa Leppo yleensä istuu tien reunassa/pehmeällä alustalla jompaa kumpaa etujalkaa keventäen, joskus alkaa makaamaan kuten yllä olevassa hiekkatiekuvassa), ja loppumatkasta Leppo "tuli pyytämään" että kannan sitä. :/ Se käveli siinä kohtaa todella kurjan näköisesti, ja vaikutti siltä että sitä sattuu ihan joka jalkaan, kun seistessä takajalat olivat jonossa mahan alla, välillä ristissäkin, paino tassun ulkosyrjällä. Lepon kyytipyyntö on siis tulla silmiä siristellen ja maiskuttaen jalkojen eteen poikittain seisomaan, ja se hieman ponkaisee etujaloilla itseään ylös kun sitä alkaa nostamaan. Silloin tietää että nyt on kurja olo. :( Onneksi näitä ei käy usein, mutta vähän mietityttää että onko meillä vieläkään lääkitys kohdillaan. Minusta tuommoisia ei pitäisi käydä, jos on päivittäinen gabapentiinilääkitys ja Rimadyl-kuurin aiheuttaneesta rasituksestakin yli viikko.

Lepon mielestä hurjan kivoja ja jännittäviä, ja kropalle helppoja lenkkejä on ne, kun lähdetään julkisilla seikkailemaan ostoskeskuksiin ja puistoihin. Hellesäällä myös käteviä lenkkejä tämmöiset, kun ei tarvitse kulkea pitkiä matkoja paahteisella tiellä. Yksi päivä töissä ollessani, tuli miekkoset minua vastaan Tapiolaan ennenkö suljin myymälän. Napattiin Leposta hauska kuvakin esillä olleen kahluu-altaan kanssa:

Hymy <3

Leppoa ei vaikuttanut pelottavan Tapiolassa tai meidän myymälässä olo enää! Vuosi sitten keväällä lakkasin sitä ottamasta töihin lisääntyneen äänipelon vuoksi, kun kauppakeskuksen uutta osaa rakennettiin ja kuului kaikenlaisia louhintaääniä. Alkaa tuntua jo toiveikkaalta, että syksyllä, kun uusi kauppakeskus Ainoan osa on avattu, voisin alkaa totuttaa Leppoa töissä kulkemiseen taas. Ihan pieniä pätkiä aluksi, ja semmoisina aikoina ettei varmasti kuulu mitään remppaääniä.

Puistopiknikillä Malminkartanossa

Tarkkaan piti vahtia uskaliasta tunkeilijaa (pupu)... :D

Sellossa ollaan myös käyty nyt pariin otteeseen, kun on ollut kuuma ja Leppo kipeänä.

Yksi päivä ostin sille possunkorvan Mustista ja Mirristä, ja vuorossa ollut kaveri kysyi jos voisi ottaa Leposta videota heidän someen. Leppo sitten rouskutteli possunkorvan rauhassa myymälässä, mutta taisi olla sitä mieltä että otto ei mennyt ihan putkeen, kun ryntäsi heti irtoherkkuosastolle valmiina syömään lisää. :'D Hupsu otus.

Ihanan viileä Sellon lattia!

*splooooot*

Eilen Sellossa käytyämme Leppo oli syvästi pettynyt, kun en ostanutkaan Mustista ja Mirristä hänelle mitään. Lähti myymälästä perässäni pois jarrutellen ja ihmeissään mua katsoen, että "Hei, ostokset unohtui!" :D Itsepäinen herkkupeppu.

Semmoista siis meidän kesään. Noita lääkitysasioita pitää vielä pohtia lisää, ja kysellä eläinlääkäriltä mielipidettä asiaan. Tuntuu vähän hölmöltä näin jälkeen päin, etten pyytänyt kuvaamaan Lepon takapäätä lainkaan sillon kun röntgenissä oltiin. Mutta toisaalta, vain etupää oireili, ja ei se tieto mahdollisesta rikosta takajaloissa hoitoa tai liikuttamista mihinkään varmaan muuttaisi. Mutta täytyy sitten jossain kohtaa, jos Leppo rauhoitetaan jonkun muun syyn vuoksi, niin pyytää ne kuvat sieltäkin samalla.

Pian Leppo pääsee onneksi taas nauttimaan mummolan rennosta meiningistä ja pihan nuuskuttelusta, kun jätetään hänet muutamaksi päiväksi Teron vanhemmille hoitoon. :) Ollaan lähdössä Lontoossa käymään, minä vielä ihan ensimmäistä kertaa! Valvatti-käärme pärjää 5 päivää hyvin kotona, kun ruokitaan se ennen lähtöä ja reissusta palattua. Se on varmaan vaan iloinen, kun joku ei toljota sitä iltajumpan aikaan lasin takaa koko ajan. :D

Ensi kertaan!

Loma 1, corgien rantapäivä ja sukulointia

Pätkäistiin Teron kanssa tänä kesänä kesälomat kahtia, ja ensimmäinen loma on nyt lomailtu. :) Vaihderikasta menoa oli kyllä, paljon nähtävää ja koettavaa! Oltiin koko kevät odotettu että päästään käymään Yyterissä, corgien rantapäivät tsekkaamassa. Loman alkajaisiksi käytiin harjoittelemassa rantapäivään, ja tsekattiin Toppelundin koiraranta.

Merellisiä tuoksuja <3

Aallonmurtajalla

Herra kahlailija

Muistettiin myös nautiskella partsilla:

"Rapsuja pliis! Oo jee..."

Ennen sukulointi- ja Yyterireissulle lähtöä Leppo sai hieronnan. Meidän hieroja oli kesäkuun lomalla, enkä ollut toukokuussa muistanut varata aikaa. Lepolla oli taas lonkankoukistajat jumissa eniten, pitää muistaa niitä hieman hieroa kotonakin niin eivät menisi niin jumiin.

Nautiskelee... :3

Heti hieronnan jälkeen lähdettiinkin kohti juna-asemaa, ja Tamperetta.

TAMPERE, KEX-KISSA

Tampereella hengattiin äitini luona, ja autoin parin maton pesussa kun siellä oltiin. Leppo oli hirmuisen iloinen "mammalle" pääsystä, kuten aina, ja muisti myös tuijotella vaativasti silmiin kun oli leikkiä tai herkkua vailla:

Jännittävin osuus Tampereen reissusta oli Kex-kissan kohtaaminen. Kex on mun siskonpojan kissa, jota Leppo ei päässyt viime reissulla vielä tapaamaan. Tällä kertaa käytiin kahtena peräkkäisenä päivänä kurkkaamassa Kexiä, eikä meinannut pieni corgipoika oikein pantalooneissaan pysyä. Ja onhan tuo Kex aika komea jätkä, täytyy myöntää:

Leppo ei oikein osaa olla kissojen kanssa, se ottaa niistä kovasti kierroksia ja yrittää heti höristen jahdata jos kissa liikkuu pois päin. Ellei siis ole suorittamassa temppua tai odottamassa namia. "Treenimoodissa" ollessa kissa saa liikkua ympärillä ja Leppo korkeintaan vilkaisee siihen päin, mutta jos Leppo saa liikkua vapaasti niin yrittää etsiä kissaa ja saada sitä liikkeelle.

Kexin kissatunneli oli myös Lepon mielestä mielenkiintoinen, joskin corgimiehelle vähän liian pieni. :D Meinasi tulla tukalat oltavat kun Leppo yritti oman kroppansa paksuisesta putkesta läpi (koska putken keskellä oli kissanlelu jonka se olisi halunnut), mutta räpiköiden selvisi koiraherra putkesta ulos asti. Siskon poika päätti lahjoittaa oman vanhan leikkiputkensa Lepolle, kun siitä mahtui paremmin läpi.

"Siistii!"

Oli sateinen päivä, joten Leppo nautiskeli sohvalla. :)

YYTERI, CORGIEN RANTAPÄIVÄ

Perjantaina 5.7. suuntasimme Tampereelta kohti Poria. Corgien rantapäivä koittaisi lauantaina, joten ehdimme hyvin käymään iltalenkin lomassa tutustumassa vähän maastoihin. Oltiin varattu lemmikkihuone Yyterin rantahotellista. Rantapäivään osallistuville olisi ollut varattuna mökkikiintiökin, josta olisi saanut alennuksella mökin, mutta huomasin tiedon liian myöhään. Mutta toisaalta mökkeily + ei vesiliitäntää + julkisilla kulkeminen olisi ollut aika mahdoton yhtälö. Joten loppu hyvin, kaikki hyvin!

Läheinen lammikko, Fatijärvi.

Kelpasi näissä maisemissa lenkkeillä. :)

"Minulle aivan oma sohva! Voi kiitoksia. Voisitko jo sammuttaa valon."

Koitti lauantai, ja suuren rantapäivän aika! Tapahtuma alkoi klo 11, käyskenneltiin kaikessa rauhassa hotellilta koirarannalle. Tavoitteena oli ehtiä klo 13:n ryhmäkuvaan, johon sitten oikein hyvin ehdittiinkin, ja kerettiin fiilistellä sitä ennenkin hyvä tovi. Leppo oli kovin hämmästynyt kaikesta siitä ihmis- ja corgimäärästä.

"Jo on aikoihin eletty..."

"Oho, mikäs se toi on." Se oli corgin ja berninpaimenkoiran miksaus. :D

Alkuun Leppo oli hieman innokkaampi ja vähän leikkikin yhden nuoren corgineidin kanssa, kun väkeä oli paikalla hieman vähemmän. Mutta sitten kun ranta täyttyi corgeista, ja lähistöllä alkoi kärhämä, joka vyöryi Lepon ohi, fiilis oli mennyttä. :D Loppuajan Leppo hengailikin pitkälti meidän seurassa, ja istahti ihmisten kanssa samaan riviin (ylen)katsomaan kun muut corgit leikki ja kisaili. :'D <3

"Minähän en tuommoisiin hömpötyksiin rupea."

Joukkoon mahtui myös ainakin yksi kiusaaja-corgi. Hyvin isokokoinen toveri, joka huiteli aika suurella säteellä omistajistaan, oli aina siellä missä kärhämätkin  (joko örisemässä polleana tai aloittamassa niitä), ja otti välillä silmätikukseen milloin kenetkin jota kävi vähän härkkimässä. Se jäi myös kyttäämään yhtä corgi-rukkaa, joka oli tullut hakemaan omistajastaan turvaa, ja omistaja kyykistyi rapsuttelemaan omaa koiraansa. Iso kaveri kierteli ja seisoskeli metrin päässä jonkin aikaa, vaanien, kunnes kyllästyi.
Myös ryhmäkuvan oton jälkeen syntyi pientä rähinää, mitä osattiin Teron kanssa odottaakin kun on monta koiraa ihan vierekkäin syleissä, ja ne päästetään kaikki samaan aikaan irti ahtaassa paikassa... Ei turhaan laskettu Leppoa maahan sellaiseen stressaavaan tilanteeseen, vaan käveltiin koira sylissä vähän väljemmille vesille jotta koirilla olisi enemmän tilaa väistää toisiaan.

Ylpeänä: "Mä olin kahlaamassa ja kierin sit hiekassa!"

Vaan ei Leppokaan mikään mallioppilas ollut koko päivää. Sattui yksi tapaus, jossa lapsi pudotti pienen pehmolelun alla olevassa kuvassa näkyvän blue-merle pennun luo, ja pentu nuuski lelua innokkaana. Leppo sattui olemaan lähistöllä, ja syöksyi omimaan lelun aika kovan ärinän saattelemana. Leppo pyöräytti pennun selälleen ja ärjyi hurjana, ja pentu kiljahti kun toki säikähti moista aggressiivisuutta. Ihmeen ärtsy ja omistushaluinen otus meillä. :(

Leikkiviä pentuja hyöri jaloissa <3

Mutta Leppo selvästi kyllä väsähtikin tuohon kaikkeen äksöniin, voi olla että sillä oli väsy ja kärttyisä olo, ehkä kipeäkin. Hienon lepokuopan se kyllä kaivoi itselleen pyyhkeen viereen:

On kyllä tosi kiva että noita rantapäiviä järjestetään. Nytkin paikalla oli ollut yli 130 corgia, ja suurimmalla osalla varmasti kesän paras päivä. Meilläkin jäi muistoksi Hau-Haun sponssaama kanakiekko-pussi ja paljon kuvia. Mutta Leppo olisi saanut koko hommasta enemmän irti varmasti pari vuotta aikaisemmin, kun se oli vielä terveempi. Vähän veikkaan että meidän ei Lepon kanssa tarvitse rantapäivään enää osallistua, kun ei se siitä liiemmin nauttinut eikä yhtään tiedä missä kunnossa se on vuoden päästä. Mutta oli tosi ihanaa päästä kokemaan tuo edes kerran, ja Yyterissä oli noin muuten tosi mahtavaa käydä. <3

Hotellin terassin vierestä löytyi sopiva hyppykivi. :3

Sunnuntai-iltapäivän kävelyllä

Paljon simpukankuoria löytyi rannalta!

JUUPAJOKI, MÖKKIELÄMÄÄ

Porista jatkui tiemme kohti Juupajokea, mun isän mökkiä. Siellä on iso ja turvallinen piha, jossa oli paljon tilaa rallitella, ja koirakaverikin:

Leppo ja Lulu

Viimeksi, kun oltiin iskän mökillä, ei Lulua vielä ollutkaan, oli vain kettuterrieri Sanni, jonka kanssa Leppo rallitteli pihaa ympäri ja riiteli kepistä. Nyt oli tilanne toisin päin, kun Sanni oli alkukesästä jouduttu lopettamaan kasvaimen vuoksi. :( <3 Vein iskälle ja hänen vaimolleen tuliaisena muotokuvan Sannista, jonka piirsin.

Sanni 13.5.2011 - 24.5.2019

Lulu oli ottanut vahdin paikan mökillä, eikä Lepolla sen mielestä ollut asiaa mökin ruokapöydän tai makuuhuoneen alueelle (makuuhuoneessa oli Nasse-kissan lymypaikka, joka olisi Leppoa tietysti kiinnostanut). :D Rajattiin molempien kulkemista vähän, jottei kummankaan tarvinnut jäykistellä. Tai musta tuntuu jälkeen päin että Leppo ei edes tajunnut Lulun eleitä kunnolla, kun se on niin pätkä ja Lulu korkea, ja etäisyydet oli sisätiloissa tosi pieniä niin ei corgisetä tajunnut katsoa ylöspäin. :'D Ihmetteli vaan että miksi se koiraneiti tulee tielle kun hän yrittää mennä etsimään kissaa... Hohhoi tota Leppoa kyllä joskus. <3

Ulkona koiratoverit oli paljon rennommin, juoksivat kilpaa ja leikkivät ajoittain.

Nätti Lulu <3

Käväistiin seuraavana päivänä lenkillä Juupajoen rotkolla, jossa oli pieni luontopolku.

Leppo loikkasi ensin "hyppykivelle" (eli piknik-pöydälle) oma-aloitteisesti,
ja Lulu seurasi perässä. :D

Muuten oli tiedossa ihan perus mökkeilyelämää, grillausta ja rennosti ottamista. :) Ja pitäähän sitä yksi mökkiriita koirien välille tulla, kepistä jälleen. :D Tarvitsee todella alkaa ennakoida Lepon fiiliksiä, ettei tulisi noita resurssiriitoja.

KOTONA JÄLLEEN

Oma koti kullan kallis. Ainakin jos Lepolta kysyy. Koiramies oli jälleen niin väsynyt kun vaan voi väsynyt olla, parvekkeellakin se yritti välillä kuulostella ja katsella kuka pihassa liikkuu, mutta uni vaan tuli simmuun heti. :D <3

Pari päivää ehdittiin kotona olla loman loppupäässä, ja nautiskella yhteisestä kävelystä:

Ja kylvystä. :'D Leppo tosin ei kylvystä nauttinut (mutta piti mökkielämästä saatu grillituhkaläikkä saada putsattua!), ja tuijotti mua parvekkeelta kiukkuisella ilmeellä kun menin hänet taas kastelemaan:

"Tämä kostetaan." 

Ja sai Leppo "nautiskella" myös Rimadyl-kuuristakin, tai saa yhä. :/ Oli meinaan niin lomilla kipeytynyt koira että ei neljän päivän kuuri riittänyt, katsotaan nyt vielä viikon loppuun siis kun vieläkin toinen on vähän köpö-ukko. :(
Viikonlopun Leppo sai nautiskella Kotkassa rauhallisista, lyhyistä nuuskuttelukävelyistä. Käytiin Teron kanssa lauantaina mun rakkaan ystävän 30-vuotissynttäreillä, joten Leppo sai olla jälleen Teron vanhempien hyvässä huomassa. :)

"Hys. Mul on piilo."

"Täh. Ihan hyvä asento syödä luuta."

Nyt palattiin arkeen hetkeksi, ja elokuun puolella koittaa sitten seuraava lomapätkä. :)

Viimeisimmällä kotimatkalla pääsi koira kurkkimaan
metron ikkunasta, ilmeestä päätelleen oli jännää. :D

Ensi kertaan!